ERIPARISIA

 

Selvitäkseen järjissään tiedon tulvasta ihmisille on kehittynyt kiivas tarve määritellä kaikki. Hyvänä esimerkkinä on vaatimus kulttuurisensitiivisyydestä ammattilaisille. Mutta olenko minä, blogikirjoittaja, kolumnisti ja kolme kirjaa kirjoittanut jäähdyttelevä ultrajuoksija ammattilainen kirjoittaessani?

 

Kun kirjoitan tätä, sataa vettä. Vettä on satanut yli kaksi viikkoa lähes päivittäin - enemmän ja vähemmän. Nellimjoki, jonka varrella asumme, on kymmenen senttiä vaille kevään tulvarajasta. En muista näiden kymmenen pohjoisen vuoden aikana tällaista syksyn alkua. 

   Ylävesistö on ääriään myöten täynnä. Tällä tarkoitan itärajan kupeessa olevaa erämaajärviketjua, johon on yhteys kotijoestamme. Tämä järvi- ja jokiketju on Inarijärven taimenen luontaista lisääntymisaluetta ja maisemallisesti rikas.

   Vettä riittää, syyskuussa alkava kanalinnunmetsästyskausi kertoo sitten riittääkö lintuja ammuttavaksi. Kylmä kevät, kylmä kylmä alkukesä ja hirvittävän kuuma loppukesä eivät lupaa hyvää. Nyt viimeistään on kaikkien etelän isoissa kaupungeissa asuvien syytä lopettaa lihansyönti ja polttomoottoriautoilu, jotta linnut lisääntyvät paremmin. 

   Jos joku ei ymmärtänyt, niin täytyyhän meitä poloisia pohjoisen villi-ihmisiä tukea luontaiselinkeinoissamme. Syksy on meille kulta-aikaa. Saamme metsästä marjoja ja herkkutatteja. Lisäksi olemme kyllästyneet taimenen, siian ja harjuksen syömiseen kesän mittaan, joten syksyn hirvi- ja lintusaaliit tuovat hyvää vaihtelua ruokapöytäämme. 

   Jos joku ei vieläkään ymmärtänyt, niin täytyyhän meidän metsäläisten kulttuuria ymmärtää. Pitää olla kulttuurisensitiivinen.

 

 

Olin viikolla työlounaalla Inarilainen-lehden päätoimittajan kanssa. Kirjoitan kolumneja kyseiseen aviisiin ja saan suoraa palautetta niistä, pääosin hyvää ja kannustavaa. Lukijoista joku oli epäillyt minua perussuomalaiseksi. Toistettakoon nyt tässä: olen poliittisesti sitoutumaton.

   Jos jotakin olen, niin positiivinen konservatiivi. Tämä tarkoittaa, että suhtaudun positiivisesti käsillä olevaan hetkeen. Maailmassa(ni) on kaikki hyvin melkein koko ajan. Melkein. Konsevatiivi-sana kohdallani tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. Eikä etenkään määritellä.

   Määrittelystä käytännön kuvitteellinen esimerkki. Jos joku Inarin kunnassa asuva järjestää jonkin tapahtuman kaikille ihmisille, niin se on sitten kaikille. Erikseen ei tarvitse määritellä, että tilaisuuteen ovat myös tervetulleita sateenkaari-ihmiset ja yli yksivuotiaat suomenpystykorvat, joiden häntä on vasemmalle kiepillä. Ketään ei nosteta toisten yläpuolelle, eikä kenellekään hakemalla haeta etuoikeuksia. Siis etuoikeuksia.

   Oman ihmiskäsitykseni mukaan me kaikki olemme tasavertaisia mutta emme tasa-arvoisia. Koska kaikki eivät pysty kaikkeen. Meillä on samat oikeudet, samat velvollisuudet ja samat mahdollisuudet. Viimeksimainittuja kaikki eivät pysty hyödyntämään ja se heidän itsensä on hyväksyttävä.

 

 

Tapasin eilen pitkän pyörälenkin kahvitauolla Ivalon kahvila Kuuputissa erään entisistä töistään minulle tutun henkilön. Hän on vasemmistolaisuuteen näkyvästi suuntaunut ja on käynyt kimppuuni Facebookin keskustelussa, joka koski woke-ilmiötä, ja sivusi cancel-kulttuuria. Meillä oli erittäin ystävällismielinen ja rakentava keskustelu. Tämä pieni sivujuonne kertoo elävän esimerkin siitä, että eriparisten ihmisten tulisi enemmän tavata toisiaan naamatusten Facebookkiin ulostamisen sijaan. Näin kaikilla olisi parempi mieli.

 

Edellisessä blogitekstissäni käsittelin pelkoa itsensä rikkomisesta urheilussa. Viime viikolla tajusin, että minulla on tällä hetkellä pää, elimistö ja jalat eriparia. Pääni ja elimistöni on harjoitettu kestämään ultrajuoksujen päiväkausien yksitoikkoisuutta. Nyt, koska olen juossut murto-osan normaalista, jalkani eivät kestä.

   Eilen kävin faskiahieronnassa. Koska 6.8. hierottiin lihakset auki, olikin yllätys, että ne olivat edelleen auki. Sensijaan faskiat, eli kalvot, eivät. Eivät todellakaan - auts. Kehitys on autsista huolimatta käynnistynyt. On kai pakko hyväksyä, että yli kuusikymmenvuotiaana elastisuus entisestään heikkenee. Ilman ulkoista apua ei pärjää, mikäli aikoo liikkua paljon. Paljon on minulle normaali - teistä en tiedä, kertokaa.

 

Toisin kuten eräs länsirajan juntti on väittänyt, hillasato oli meillä Inarissa huono. Osittain syytän itseäni, sillä vasta sorsastuksen yhteydessä löytyi ylimennyttä korpihillaa mutta ei sorsia.

 

   Sienisyksy on hyvä. Herkku- ja punikkitatteja riittää. Punikkitatti onkin ainoa punikki minkä hyväksyn. Olen pahoillani, isoisän opetukset kantavat edelleen: idästä ei tule koskaan mitään hyvää.

   Kehotan yhteistyöhön. Jako lahtareihin ja punikkeihin ei toimi enää. Eriparisuus on rikkaus, josta löytyy keskitie.

   On löydyttävä. 

 

Ja kyllä, olen ammattilainen, sanomisen vapauden ammattilainen.

 

VIIKKO 34.

Ma- Juoksua asvaltilla lyhyellä kierroksella 11,01 km - 1.19.

Ti- Asvaltilla pyörällä 40,18 km - 1.44. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 2,48 km - 35 min.

Ke-Pe- Lepo

La- Juoksua poluilla 8,24 km - 1.02.

Su- Läskipyörällä Kirsin kanssa 21,87 km - 1.57. Tarkistettiin marjapaikkoja, lopuksi satoi rakeita.

Kaikki pyöräily 62,05 km - 3:41 - Kaikki juoksu 19,43 km - 2:22.

 

 

GRAVELPYÖRÄÄN MAANTIERENKAAT, CONTINENTAL GP 5000 ?

Gravel- eli sorapyörän ja maantiepyörän erot eivät maallikon silmään erotu. Gravelissä ajoasento on pystympi ja pyörän geometria erilainen kuin maantiepyörässä. Keskeinen ero on renkaissa. Graveliiin voi ahtaa lähes 50 millimetriä leveät kumit, joissa on karkeampi kuvio. Maantiepyörässä renkaat ovat sileät ja 32 millimetriä alkaa olla paljon.

   Uteliaisuuttani kokeilin Continentalin GP 5000 maantierenkaita Orbeani alkuperäisille vanteille. Continentalit ovat 28 millimetriä leveät. Käytin sisäkumeja, koska en halunnut sotkea litkun eli tiivistysaineen kanssa. Asennus sujui ongelmitta ja Continental nousi vanteille kauniisti. Painetta ajoon laitoin 6. Gravelissä 45 millimetrisessä Continentalissa käytän painetta noin 4.

   Kapea rengas rullaa asvaltilla hyvin. Kiihtyvyys ja tehopainosuhde paranee. Pito oli satellakin hämmästyttävän hyvä. Siirtymät soralla sujuivat ongelmitta. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

   Mutta!

   Minä asun Nellimissä. Minulla on tasan kolme vaihtoehtoa kun lähden kotoa: päätie Ivaloon asvalttia, Siikajärventie itärajalle tai Kontosjärventielle haarautuen, soraa ja Nellimintie loppu Virtaniemeen tai Kessiin, soraa.

   Ivaloon ajettaessa pystyn gravelrenkailla hyödyntämään vanhan päätien sorapohjia jonkinverran. Lisäksi lähes kaikki pyörälenkkini lähialueilla välillä 15 - 50 kilometriä sisältävät soraa.

   On muutakin.

   Kuten maantiejuoksussakin, maantiepyöräilyssä olen tottunut hyödyntämään polkuja ja kapeita hiekkateitä reittejä yhdistellen. Tämä ei onnistu kapeilla maantierenkailla, vaikka niissä pistosuojaus onkin. Lapin sora on karkeaa ja joukossa on isompia kiviä vanteita hakkaamassa.

   Vieläkin on muuta.

   Juoksuvuodet ovat opettaneet, että yksitoikkoisuus ajan mittaan tappaa motivaation ja liikunnan riemun. Maantietä maantierenkailla polkiessasi olet maantien vanki. Et voi lennosta vaihtaa reittiä sorateiden kautta kulkevaksi.

   Ja sitten on vieläkin muuta.

   Todellinen ero maantierenkaan ja hyvän gravelrenkaan rullaamisessa asvaltilla on pieni. Ne ihmiset, jotka kyttäävät miten saisivat keskinopeutensa 26,5 km/h nousemaan 26,7 km/h - en kuulu heihin. Tarvetta itsetehostukseen ei ole näillä kilometreillä, eikä näillä saavutuksilla. 

  Niinpä minulta saa ostaa kaksi Continental GP 5000 koossa 28-622. Taitettavilla renkailla on ajettu kokolailla tarkaan 128 kilometriä. Halvalla, rengas maksaa tarjouksessa 52 euroa. Minulta saa kaksi yhden hinnalla plus postikulut.

   Tai jos sittenkin ostaisi maantiepyörän gravelpyörän ja läskipyörän kaveriksi ?

   Mitähän Kirsi sanoisi.

   Täytyy kysyä.

Tässä Orbea 45 millimetrin renkailla.

Tässä 28 millimetrin renkailla.

 

10/30

ULTRAPAMPERS - NEUTRAALEJA NÄKÖKULMIA?

Yhteiskunnassamme elää sitkeästi harha, että jos kasvatamme lapset tiettyjen arvojen mukaan niin yhteiskunta muuttuu. Kyllä se muuttuu mutta vasta tulevaisuudessa, ei nyt. Sinällään lapset ovat avoimia ja vailla valmiita stereotypioita. Stereotypiat ja niin kutsutut väärät asenteet imeytyvät heihin ympäröivästä maailmasta kuin itsestään vuosien varrella. Pyrkimällä välttämään tiettyjä asioita kasvatuksessa pyrimme välttämään meille aikuisille epämieluisia asioita, välttämättä näihin asioihin ei "puhdas" lapsenmieli edes kiinnittäisi huomiota ilman aikuisten ohjausta.
   Tähän aikaamme syntynyt ja vaipoissa konttaava tulokas istutetaan potalle riippumatta genitaalien laadusta. Ei siinä mitään, sisäsiisteys alkaa kehittyä eikä miespuolinen henkilö (uros, pippelillä varustettu) vielä tuolloin tunne paineita pytyn istuinrenkaan nostovaatimuksista. Tuona auvoisena aikana on lupa helpottaa naispuolisille henkilöille (naaras, pimpillä varustettu) pyhitetyssä wc- tilassa tai jopa tienpientareella ilman pelkoa sopimattomasta käytöksestä.
   Niin sanotun miehen tien ensi kivikot hän kohdannee ensi kerran nykymallin mukaan sukupuolineutraalissa päiväkodissa, jossa hänet saatetaan sisäleikeissä pukea mekkoon prinsessaksi, vaikka hän olisi halunnut syödä koiranpaskaa kurahaalareissa ulkona, ulkona jossa on päiväkotitätien (henkilökunnan) mielestä liian huono ilma ulkoiluun.
   Tilanteessa, jossa hän tietää että on pippeli ja pimppi mutta ei poikia eikä tyttöjä, alkaa hämärtyminen alkuperäisestä sukupuoliroolista. Kun kaikki ovat kavereita syntyy illuusio, että kaikki on sallittua. Myöhemmin ihmetellään mistä moisen törkykasan asenteet ovat peräisin. Tämä senjälkeen kun kyseinen yksilö onkin yhtäkkiä törmännyt siihen, että ei saa tehdä mitä haluaa eikä myös voi tehdä.  
   Lähtökohtainen sukupuolten välinen tasa-arvo on pelkkää ilmaa. Toisen ihmisen kunnioitus ei synny keinotekoisilla sananvälttelyillä. On ihan sama millä nimityksellä henkilöä nimitetään, jos hän on kusipää. Kukaan ei pidä kusipääpalomiehestä yhtään sen enemmän kuin kusipääpalopelastajastakaan. Tässä esimerkissä relevantti on se onko joku mies vai nainen vai onko?
   Podemme erilaisuuden pelkoa. Nuoren maailmankuvan mukaan kukaan ei ole toista huonompi ihonvärin tai vaikkapa kielen mukaan, vaan käytös ratkaisee onko joku "hyvä tyyppi" vai ei. Sensijaan aikuisten asenteiden mukaan tumma ihonväri antaa jo ensimahdollisuuden epäillä ja kytkeä henkilö johonkin ryhmään lainkaan tutustumatta häneen syvemmin. Ei siis anneta edes ensimmäistä mahdollisuutta.
   Viime vuosina erilaisuus on nostettu jalustalle. Joku on erilainen ja siitä hyvästä häntä pitää ymmärtää. Siis siitä erilaisuudesta johtuen? Silloin kun tulimme alas puusta ja ryhdyimme kävelemään kahdella jalalla meille sittemmin vapautui runsaasti vapaa-aikaa ja mitäpä muuta vapaa-ajalla tekisimme kuin leikkisimme pippelillämme tai pimpillämme. Henkinen kasvu jäi siinä elintasohuumassa puolitiehen kiinnostuksen siirtyessä muualle - näinkö tosiaan kävi? 
   Edelleenkö tahkoamme näissä samoissa kysymyksissä vaikka jäätiköt sulavat ja botit vääristävät maailmankuvaamme ja mielipiteitämme. Käymme edelleen sotia ja sorramme toinen toisiamme yhä hurjemmin mutta meitä oikeasti kiinnostaa vain kuka panee ketä ja miten? Ja onko joku mies vai nainen tai jotain siltä väliltä.
   Annetaan kaikkien olla mitä huvittaa ja keskitytään tulemaan toimeen toistemme kanssa luonnollisesti ja avoimesti. Pysytään edelleen miehinä, naisina tai vaikka kolmantena sukupuolena mutta ennenkaikkea ihmisinä toisillemme.

   Iivo hiihti ja kaatui.
   Sitä ennen Krista hiihti ja ei kaatunut.
   Minä kävin ennen kaikkea tätä juoksulenkillä.
   9 km - 1.03. Osittain Inarinjärven jäällä.
   Jos pitäisi lenkin perusteella arvuutella tätä omaa terveyttään niin epäilisin mykoplasmaa. Kovin samanlaista voimattomuutta ja kummaa oloa minkä koin 2015 jatkuu nyt aina vaan. 
   Paskajutun mykosta tekee sen vastustuskykyisyys antibiooteille. Kun sen kerran on saanut niin siellä se lymyää mystisesti ja sitten kun vastustuskyky sakkaa kehossa niin käy näin kun minulle on käynyt. Kerran kuussa kipeänä ja molo kasvaa otsaan kun ei pysty harjoittelemaan eikä edes ulkoilemaan edes välttävästi saati säännöllisesti.

   Otsamolo ei ole vaikuttanut henkiseen tilaani. Olen kirjan kirjoittamisen jälkeen vereslihalla jo valmiiksi ja valmistautunut tekemään sen eteen vielä töitä, mikäli kustantaja niin arvioi. Koko kustantaminenkin on vielä epäselvää, odotellaan rauhassa.
   Jos joku kokee blogin alun kiusallisena tekstinä niin en minäkään aina jaksa pidätellä. Uudeksi pääministeriksi tähtää ihminen, joka ei kertomansa mukaan jaksa kävellä kuin 150 metriä. Miten tämä liittyy mihinkään?
   Vastaan näin :
   Pitäisikö meistä tulla sokeita olmeja, jotka kuuliaisesti äänestämme kerran neljässä vuodessa uudet nuket teatteriin Arkadianmäelle ja purematta nielemme kaikki mitä yhteiskunnassamme keskusteluun nostetaan. Onko elämämme muodostunut pelkäksi petokesäksi? Tajuatteko viittauksen vai pitääkö kertoa lisää ajankuvaa?
   En viitsi.
   Mikä minä olen sanomaan?
   Mutta korrektilla hymistelyllä mikään ei muutu.
   Taustalla soi BB King ja You Know I Love You.
   Huomiseen.