VANHEMMAN TEURAAN AJATUKSIA MOTIVAATIOSTA

 

Lapin kaamoksessa ärsykkeiden määrä on minimissä ja ihminen alkaa helposti käpertymään itseensä. Lapissa asuja torjuu tämän lähtemällä ulos liikkeelle. Hiihtämään, pilkille, tulille tai muuten kylille tapaamaan ihmisiä. Eteläsuomalaisten keskuudessa puhutaan usein kaamosmasennuksesta, mutta oikein oivallettuna sinisen hehkun aika on varsin terapeuttista aikaa. 

    Lappi ja sen erämaat tarjoavat mahdollisuuden puhdistaa itsestään turhaa kuonaa. Eteläisen Suomen kiireisessä keinovalossa sutivien kovalevy kapaa puhdistusta rauhoittuen, mutta Lapissa asuva taas voi joutua kamppailemaan aivan toisenlaisten asioiden kanssa polaariyön aikaan. 

    Tammi- ja Helmikuussa talvi kiristää otettaan ja usein on todella kylmä. Kun ilmavirtaus on oikea niin - 20 asteen pakkanen tuntuu - 30 asteelta. Tämä yhdistettynä alle neljän tunnin valoisaan aikaan kysyy ultrajuoksua harjoittelevalta mielikuvitusta. Juoksumattoharjoittelu pelastaa, mutta todella pitkien 30 - 40 kilometrin lenkkien tekeminen sisällä voi olla henkisesti puuduttavaa. Minä kuuntelen musiikkia tai katson tietokoneen erillisen näytön kautta dokumentteja tai Areenan suoria lähetyksiä. Sisällä juokseminen myös kokemukseni mukaan väsyttää enemmän, kyse lienee hapensaannista. Hyviä puolia taas ovat lämpö ja pitävä alusta.

    Todella kylmällä ilmalla normaali ulkoaktivitetti alkaa haastamaan. Talviverkoilla ei ole kivaa kun mittari hipoo - 30 astetta, eikä hiihtokaan tuolloin ole herkkua. Minä olen ratkaissut asian käymällä usein kävelemässä reilun tunnin Kirsin kanssa ja juoksemalla päälle hitaasti puolitoistatuntia. Näin harjoituksen kokonaisaika on riittävä ja mieli on kirkkaampi kuin väkisin liian pitkää jyystämällä. Tässä samalla tulee hoidettua tuoreempana säilyminen tuleviin ultrakilpailuihin, joihin usein on järkevämpää harjoitella liian vähän kuin liian paljon. Luonnollisesti edelläkerrottu ei koske harrastuksensa alussa olevia juoksijoita, on aika jolloin kilometrejä on saatava alle.

    Urheilijan motivaatiosta on tehty viimeisinä vuosina useita mielenkiintoisia väitöskirjoja ja tutkimuksia. Nuorempana motivaatio on helppo löytää tulosten paranemisen kautta mutta vanhenpana astuvat esiin muut syyt. Moni ei luovu urheilusta sen rakentaman hyvän päivärytmin vuoksi, eikä liikkumatta vanhemman teuraan jaksaminen ainakaan parane.

    Vanhemmiten motivaation perimmäisiä syitä esimerkiksi kilpailemiseen on syytä tutkiskella itsessään. Kenelle urheilen ja voisinko jo olla itselleni hiukan armollisempi, ovat hyviä kysymyksiä. Usein vanheneva kestävyysurheilija on sokeutunut täysin omalle suorituskyvylleen ja etenkin vammojen tai sairauksien jälkeen palaaminen oman lajin pariin tehdään aivan liian kovalla teholla ja syntyy pelkkää negatiivista kierrettä.

    Jos itse peruslajin tulokset eivät enää parane voi motivaatiota löytää edelleen lajin harrastamisen kautta tapahtuvasta henkisestä kasvusta. Voi etsiä uusia tapoja haastaa itseään: ultrajuoksija voi esimerkiksi juosta erikoisissa paikoissa tai olosuhteissa. Todellisessa ultrajuoksussa tosin toivoa on pitkälle yli kuudenkymmenen ikävuoden, jos terveys kestää. Monipäiväjuoksuissa tulokset paranevat kokemuksen kautta ja tuhannen mailin kilpailuissa sitkeä hitaus palkitaan.

    Motivaation kanssa on syytä olla hereillä, jotta ei addiktoidu pelkäksi suorittajaksi. Normaalissa kiertokulussa huippu-urheilija motivoituu uransa alussa tuloksista ja voittamisesta, myöhemmin taloudellisten realiteettien kautta tai jopa persoonansa kehittämisen kautta. Viimeksimainitussa ollaan jo harmaalla aluella. Jos on profiloitunut liiaksi ultrajuoksijaksi ja lopettaa voi kadottaa itsensä. Olen monesti kirjoittanut, että juoksulle ei saa antaa itseään kokonaan.

    Minun tapauksessani henkinen kasvu näkyy armollisuutena itselleni. Kuluneella viikolla oli tavoitteena 92 kilometriä mutta tyydyin lukuun 69,6. Ylimääräinen heikko olo keskiviikkona, koko viikon jatkuneet - 30 asteen pakkaset pakottivat nöyrtymään. Etenkin kun juuri tänään sunnuntaina vastasin kysymykseen: Onko pakko jos ei taho, juoksumatolla 15 kilometrin kohdalla - ei ole. Eikä siitä ole oikein näillä kilometreillä enää hyötyäkään. Nimittäin väkisin vetämisestä.

    Kaamos on hyvää aikaa askarteluun, jos juoksu- tai hiihto-olosuhteet tökkivät. Itselläni on juuri nyt työn alla vanhan armeijan lasikuituahkion saneeraus. 7 millimetriä vahvaa pulkkaa kannattaa vielä kunnostaa. Kirsin nappaamassa kuvassa alla verstaalla on käynnissä pohjajäykisteiden uusinta. Ruiskumaalauksessa käytettävä naamari on todella tarpeen pöly- ja kemikaalikatkujen torjumiseksi. Askartelu vie ajatukset pois juoksusta ja antaa toisenlaisia onnistumisen kokemuksia.

    Hyvä motivaatio ultrajuoksuun syntyy minun kohdallani sisimmässäni olevaa paloa vaalimalla. Tarkka kuormituksen säätö mahdollistaa onnistuessaan vuoden 2022 kaksi ultrakilpailua ja Norjan vuoret.

 

VIIKKO 1.

Ma- Matolla 5,55 km - 40 min.

Ti- 6,66 km - 46 min. Järkyttävän kylmä.

Ke- Kävely Kirsin kanssa 4,44 km - 1.03. Ei harjoitusta, huono olo kehossa.

To- Matolla 11,10 km - 1.10. Tunnustellen, ok.

Pe- Matolla hiukan kovempaa 20,62 km - 2.12.

La- Kirsin kanssa kävelyä 5,96 km - 1.14. Viima. Päälle lumi urilla ja umpihangessa 10,49 - 1.20.

Su- Matolla 15,18 km - 1.41. Mieli ei oikein mukana, joten tyydyin tähän.

Yhteensä 69,6 km - 9:31

Heikko viikko, mutta näitäkin tulee.

 

KUVISSA KAAMOKSEN VÄREJÄ

PILKKITULET

KALANSAVUSTUSTA KOTIKODALLA

PASI GELLER

Aluksi.

   -Sataa lunta.
   -Ei vaan PYRYTTÄÄ!


Hiace kävi tyhjäkäyntiä kotipihassa lastattuna tyhjillä bensakanistereilla, matkailuauton kesärenkailla, mönkijän peräkärryn kahdella pyörällä ja kaasupulloilla, peräkärryssä kuvun alla mönkijä odotti huoltoon viemistä.
   Huomasin peräkärryn toisen etuäärivalon pimentyneen. Hain tallista ruuvimeisselin ja lasikantaisen polttimon. Lähestyessäni peräkärryä äärivalo syttyi itsestään. Tuijotin sitä hetken ruuvimeisseli ja uusi polttimo kädessä. Jäi palamaan. Käännyin takaisin tallille ja näin suoritin Lappilaisen lampunvaihdon.
   Iso valo sitten sammui. Kaamos alkoi 2.12. ja seuraavan kerran piirustuspaperin yläkulmaan tulee aurinko 11.1. On sinisen hetken aika. Ja otsavalon. Naiminen ja viinanjuonti saattavat lisääntyä, ei kuitenkaan otsavalo päässä. Vanha tarina kertoo, että kun kaamoksen jälkeen aurinko näyttäytyi ensi kerran täytenä vaarojen takaa, niin vanha Nellimiläinen äiji totesi:
   -Tuon kanssa me joudutaan vielä vaikeuksiin.
   Myöhemmin keväällä sosekelien aikaan joudutaan ehkä vaikeuksiin. Haalari on kuuma pilkillä ja lumikulkimet uppoavat. Puhdas valkoinen katoaa mutta ilmassa on myös uutta elämää, leä keässi - kesä.
   Ennen kesää lumen kanssa on joskus taisteltava. Kaivoin ensin Hiacen esiin ja sitten peräkärryn. Tein mönkijällä ylimääräiset lumityöt ja viimeistelin käsin kolalla ja lumentyöntimellä. Keskimääräinen lumensyvyys mittausasemalla vuonon rannalla on 35 senttiä. Nämä viralliset mittarit voi työntää perseeseensä ja pyöritellä niitä siellä tuntuman lisäämiseksi. Melkein polveen sitä on paikka paikoin mutta ei kuitenkaan mitenkään paljon - vielä. 
   Sama on pakkasen kanssa. Autolla ajettaessa näkee kojetaulun mittarista vaihtelun. Se voi olla lähes kymmenen astetta suuntaansa riippuen minne päin kylältä suunnataan. Juostessa tämä tuntuu munissa asti ilman kojetauluakin. Jos lähtiessä kotona on miinus viisitoista ja Apinavaaran notkossa sitten miinus kaksikymmentäviisi niin kalsarit voi huurtua.

   "Mutta beibi kyllä täällä tarkenee." Eikä mun kulta halua itä-Helsinkiin kun se on syntynyt siellä.

   Ennen renkaiden tasapainotusta, mönkijän peräkärryn kahden renkaan korjausta ja mönkijän huoltoa taistelin matkailuauton toisen tukijalan kanssa. Pakkasessa auton alla makaaminen loppuu kohdaltani arviolta 63-vuotiaana jos Jumala suo. Sitten lähden Las Palmasiin ja otan siellä tinttoa santaa juoksusta väsyneiden varpaideni välissä ja paskat mitään lumia enää lapioi. Kesäksi voi palata Lappiin kalaan. Tuo kuusikolmonen on vitsi. Minähän chillaan jo. Meen syvemmälle skutsiin ja pistän puita uuniin.
   Tukijalan väänsin yli tohkeissani Rukalla viikonloppuna. Oltiin Kirsin kanssa katsomassa hiihdon maailmancuppia Ruka Nordicissa. Hyvä tunnelma ja kävimme itsekin ladulla. Perinteisen suksina meillä on nykyisin Fisherin Twin Skinit ja voin suositella. Hiihdon helppoutta ja säädettävät siteet antavat pelivaraa eri keleille luiston osalle.
   Rukalla ei ole matkailuautoille varsinaista parkkia. Karavaanikusila on varattu kausipaikkalaisille eikä siellä ole satunnaisille kävijöille sijaa. Talvijärven parkkiin mahtui kuitenkin juuri ja juuri. Muutenhan pärjäämme ilman mitään pittoreskeja pistorasioita. Parhaimmillaan oli viisitoista pakkasta ja kaasua kului mutta lämmintä ja mukavaa oli ja upea kisatunnelma. Lisäksi Talvijärven parkki on kilometrin päässä hiihtostadionista, jos auton ajaisi keskiviikkona ennen kilpailuja Rukatonttua vastapäätä olevalla parkkialueelle niin esimerkiksi mäkihypyn näkisi omasta etulasista.
   Alla kuvassa autossamme on valot päällä Talvijärven parkissa. Maassa edessä on FISsin juustomainos. Impilinnan hiihtoladun mäki alkaa tästä. Terveisiä isolle naapurille Kangasalle, maailma on pieni!

   Etelän hedelmille tekisi hyvää vierailla näissä hiihtokeskuksissa talvella kuten koko Lapissakin. Rukalla talvella lähes kaikki kävelyurat ovat latuja tai moottorikelkkareittejä. Talvella hiihdetään, lasketellaan tai kelkkaillaan. Juokseminen ja käveleminen mukavasti on hieman hankalaa mutta on siellä niihinkin mahdollisuudet. Myös kansainvälisten hiihtolatujen vaativuuteen pääsee hyvin kiinni. Että millaisia ne nousut oikeasti ovat, tv-kuva kun valehtelee. Itse laskin alas FISsin viitosta ja ajattelin että nyt jos kaatuu niin tietää miltä linnusta tuntuu kun se lentää, vastaavasti ylämäessä sai ahtaa tosissaan. Toisaalta en ole koskaan tosissani kun hiihdän.
   Minä olen juossut elämässäni jo niin paljon että en aina viitsi pilata päivää juoksulenkillä. Kurinalaisesta harjoittelusta huolimatta otan aina välillä happea suksilla tai muuten. Yksitoikkoinen jollotus päivästä toiseen juosten yli rajojen ilman kevyitä jaksoja aiheuttaa unihäiriöitä, lisääntyvää viinanhimoa tai muuta psykoottista sähköhäiriötä. 
   Edelläkuvatulla tarkoitan syvempää ajattelua ultrajuoksun suhteen. Kehittyminen ei aina tarkoita saman toistamista loputtomiin, vaan itsensä kehittämistä niin että sitten kun on aika niin kykenee juoksemaan tuhkatkin pesästä. Se aika on minulla kesällä KURFissa. Eli älkää huolestuko tätä aika ajoittaista harjoittelun keventelyä. Tulkaa mukaan niin katsotaan sitten viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä - sitten Pasi rillaa.

   Ostin Rukka- merkkisen hiihtoasun jo viikkoja sitten Ivalosta. Edellinen hiihtoasu oli OW-merkkinen. Juoksen myös pääosin näissä asuissa pakkasella. Lumimyrskyssä otsavalo päässä keskellä ei mitään testataan asujen toiminta. Pitkillä lenkeillä vaikka alla olisi mitä niin jossain vaiheessa kaikki jäätyy. Minua kiinnostaa pääsenkö kuinka pitkälle kolmannelle tunnille ennenkuin joudun sulattelemaan terskan irti lämpöpuhaltimella alushousuista. Ja se mokoma voi turvotakin, saatana sentään.
   Niin tai näin Rukka-asu oli hengittävyyden osalta fiasko. Otin yhteyttä sähköpostilla valmistajaan. Sieltä kerrottiin, että olin ostanut sunnuntaihiihtoon tarkoitetun asun eli AWS Active Tervo- asun. Rukalta Sari-niminen henkilö susitteli ultrajuoksuun kylmille keleille takki tai paita plus liivi yhdistelmää. Tuotemerkkeinä Maikkula, Majalahti, Moisio sekä housuiksi Jonah tai Rhodes. Useimmat näistä ovat Rukan omien sivujen mukaan viileille syyskeleille! 
   Suomi on pitkä maa ja talvea on monenlaista. On kyllä säälittävää, että sunnuntaihiihtoakaan ei enää kyseisen valmistajan toimesta kuvitella tekevän yli kymmenessä pakkasasteessa. Kaukoidässä lapsityövoima kursii kasaan sinänsä hyvistä materiaaleista tuotteita jotka sitten kotimaassa myydään yli nelinkertaisilla katteilla. Tietyissä olosuhteissa meillä täällä rajaseudulla ei tarkene mitenkään ilman villaa. Jatkossa pitäydyn OW, Craft ja Haglöfs merkeissä näiden sika-aktiivikelejen osalta.
   Lukijani ovat odottaneet urheilukellostani, Coros Apex 46mm, kirjoitusta. Olen ollut kelloon ja softaan tyytyväinen mutta edelleen odotan kolmenkymmenen asteen pakkasta. Kaksikymmentäviisi on parhaimmillaan ollut ja tuolloin ranteessa hihan alla kello näytti lämpötilakseen kympin plusaa eikä toimintahäiriöitä ole ollut. Akku kestää käsittämättömän kauan myös kylmässä ja tärkeimmät mittaukset ovat kokolailla kartalla. Rannesyke kelvollinen ja algoritmit kehon toipumiseen tai muihin arvoihin hauskoja vitsejä kokeneelle mutta kuitenkin oikeaan suuntaan. Yksityiskohtaisempi kirjoitus tulee myöhemmin.

   Meillä Kirsin kanssa alkoi neljäs vuosi täällä Pohjoisella rajaseudulla. On aikoja jolloin hermot menevät mutta sitten taas nauretaan. Lusikka taipuu tarvittaessa kuten Uri Gellerillä ja muutenkin kulkee, ainakin joskus. Päivääkään emme vaihtaisi pois ja eteläsuomeen emme palaa. Jos johonkin lähdemme niin välillä kokonaan pois lämpimään täältä suhmurointi Suomesta. Päivänpolitiikkaa kun kurkkaa niin laksatiivisten vaikutusten jälkeen pätee isoisäni sanonta:

   -Runkkareita on ollut aina ja aina tulee olemaan.

Ja lopuksi.

    Ei mithän hättää - rajaseudulla kaikki hyvin. Mutta koittakaa nyt kusipäät siellä Arkadianmäellä saada perusasiat kuntoon ettei tarvitse lähteä leukujen kanssa ratkomaan perusteellisemmin pienempien ihmisten asioita. Entisenä yrittäjänä en voi ymmärtää jos samasta työstä samassa yrityksessä maksetaan kahta eri palkkaa poislukien lisät.
   Ahneudella on rajansa. Kansan asenteet kovenevat, Pasi Geller ennustaa vaikeuksia.

   "Haistakaa paska koko valtiovalta." - Irwin Goodman

VIIKKO 48.

Ma- 19 km - 2.10. Juoksemajärvien jäällä ja vaarassa uraa plus tietä.
        ilta 8,8 km tiellä - 58.20.
Ti- 21,2 km - tiellä 2.19.
      Ilta 10,1 km - 1.04.
Ke- 10 km palauttelua osittain metsässä - 1.10.
To- 6 km kevyesti - 40 min.
Pe- Perinteisen hiihto  6,2 km Kirsin kanssa Rukalla - 56.40
La- Perinteisen hiihto Rukalla 9 km - 59.25.
Su- Lepo

yhteensä juoksua 75,1 km

MARRASKUUSSA juoksua 428, 80 km - kaikki lajit yhteensä 56 tuntia.

Loppuun muutama kuva kulissien takaa Ruka Nordicista. Tuota ensimmäisessä kuvassa olevaa taustaseinää pitävät ihmiset pystyssä palkintojenjaon ajan ja alakuvassa Iivoa viedään pissalle.

 

  
Korjattu painovirhe kaamoksen kestosta Nellimissä. 2.12 - 11.1. on oikein.