PITKÄ MAA

 

 

VIIKKO 49.

Ma- Lepo

Ti- Juoksumatolla 10,10 km - 1.08.

Ke- Läskipyörällä 20, o6 km - 1.17. - 20 celsiusta on paljon pyörän päällä.

To- Perinteistä hiihtoa 13,02 km - 1.35.

Pe- Gravelpyörällä Nellimintiellä, sivutiet liian pehmeitä. 40,19 km - 2.04.

La- Itsenäisyyspäivä. Kirsin kanssa perinteistä hiihtoa 8,45 km - 1.29. Kartalle muodostui Suomen joutsen (Strava)

Su- Lepo. 

Liikuntaa 7 tuntia ja 23 minuuttia.

VIIKKO 50.

Ma- Lepo

Ti- Perinteistä hiihtoa 11,15 km - 1.09. Uutta lunta, huono pito, työpäivän päälle.

Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 15,48 km - 1.40. Osa erittäin kovaa, lopussa 14 km/h vauhdilla 500 metriä.

Pe- Uuden tiskikoneen (20 vuotta vanha hajosi) nouto ja asennus, siivousta, pakkasta - 24 celsiusta.

La- Pakkasta - 30 astetta. Kävelyä Kirsin kanssa 2,95 km - 43 min.

       Juoksumatolla 10,17 km - 1.08. 

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa kevyesti 10,23 km - 2.00

       Gravelpyörällä päätiellä 21,21 km - 1.02. 

Liikuntaa yhteensä 7 tuntia ja 42 minuuttia.

 

Mukavan helpot kaksi viikkoa takana. Kaamos alkoi ja valoisaa aikaa on vain neljä tuntia. Kelit pelaavat aina näin alkutalvesta, jäillä on harvinaisen vähän vetttä lumen alla, joten hiihto sujuu kohtuullisesti.

   Olen harkinnut vakavasti pyörätrainerin ostoa. Kuutisen sataa pitäisi sijoittaa, jotta pääsisi sisäpyöräilyn makuun. Summa on aika iso minun nykyiselle budjetilleni. Vasen kantapää on parempi, mutta ei kestä päivittäistä juoksemista, jota en muutenkaan tekisi. Ei ole motivaatiota juosta päivästä toiseen. Pyöräilymotivaatiota olisi, joten ilman traineria on tyydyttävä siihen mikä on mahdollista pimeässä sekä liukkailla, lumisilla teillä ja oikeassa pakkasessa.

 

 

 

PITKÄ MAA

 

Tänään, 15.12.2026 maanantaina kello kymmenen jälkeen, maisema matkalla talviverkoille rajavyöhykkeen läheisyyteen. 

   Näkymä oli hiukan erilainen moottorikelkan tuulilasin takaa, kuin jos olisin katsellut samaan aikaan Etelä-Suomessa raitiovaunun sivulasin läpi kaupunkia, vaikkapa synnyiseutuani Tamperetta tai Suomen ainoaa oikeaa kaupunkia - Helsinkiä.

   Paitsi näkymä, myös ilmasto on nykyisin tähän aikaan vuodesta lähes poikkeuksetta täysin erilainen Etelä-Suomessa verrattuna Lappiin. Lapissa pitkät, viikkokausien kovat pakkasjaksot ovat harvinaistuneet, sää vaihtelee aiempaa enemmän ja lunta sataa useimmin. Etelä-Suomessa taas sataa vettä mustaan asvalttiin, välillä kaikki jäätyy sulaakseen seuraavana päivänä. Lumi alkaa olla harvinaisuus Helsingissä ja Tampereella.

   Paitsi näkymä ja ilmasto, myös ihmisten ymmärrys toistensa elämästä tämän pitkän maan eri osissa on täysin reaalitodellisuudesta poikkeava. 

   Meillä syötiin lauantaina koppeloa, sunnuntaina kasvissosekeittoa, tänään hirveä ja koska juomuksilta tuli siikoja, niin niitä syödään keskiviikkona. Koppelo on naarasmetso, juomus on verkko jään alla ja siika on kala, ihan noin yleistiedoksi, jos murrerajat ahdistavat.

   Ihmistä voi ahdistaa myös metsästys, kalastus ja lihansyönti. Perinteinen inarilainen elämäntapa pyytää luonnosta ruokaa. Pyytää, ei ota. Jos pyytää, niin saattaa saada. Jätin ampumatta kuluneella metsästyskaudella kahdeksan kertaa selvät metsästystilanteet, pelkästään turvatakseni potentiaaliset suvunjatkajat. Talviverkoilta olen vapauttanut liian pieniä kaloja kasvamaan tai syöttänyt harvat verkkoon kuolleet korpeille, koska jokaisella sudella on oma korppinsa. Myös minulla. Pyytäminen ei ole kaiken ottamista, kaiken tappamista.

   Kaupunkilainen, usein vihertävä ajattelu suotakoon niille, jotka kaupungissa haluavat asua. Mutta koko Suomea koskevia päätöksiä tehdessä tulisi huomioida enemmän paikalliset olosuhteet ja kulttuuri. Etelä-Suomen lämmössä haihtuvat muutamassa vuodessa ne asiat, mitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi kylmässä selviytymiseen. On aivan eri asia elää pakkasessa päivästä toiseen koko talven kevääseen asti, kuin tulla viikoksi nauttimaan Lapin talvesta hiihtokeskukseen.

   Kun kalastan, metsästän ja liikun luonnossa olen yhteydessä menneisiin sukupolviin ja kunnioitan heidän elämäntapaansa. Aivan samoin kun leivon piimäkakun sekoittamalla ainekset puuhaarukalla juuri ja juuri sekaisin muistan mummuni ohjeet. Olen siis yhteydessä menneisyyteen ja traditioihin.

 

Minua on syytetty, että käännän helposti keskustelun tai kirjoittamani tarinat itseeni. Käytän itseäni usein pelkästään esimerkkinä. 

   Kaikki alkoi kauan sitten syöpäsairaalassa, jossa osastonhoitaja pyysi minua tervehtimään joukkoa nuoria miehiä, jotka sairastivat samantyyppistä syöpää kuin minä. Olin tuolloin jo tervehtynyt. Oli ilta ja taksityössä satuin Pikonlinnan pihaan. Hetken mielijohteesta poikkesin katsomaan oliko tuttuja hoitajia töissä. Loppu on historiaa persoonani peliin laittamisessa.

   On totta, että kirjoitan varsin avoimesti ajatuksistani, tässä blogissakin. Olen muuttanut mieltäni monista asioista vuosien kuluessa ja koen sen pelkästään hyvänä asiana. Olen tehnyt paljon virhearviointeja matkalla tähän missä olen nyt. Oman elämän, saati oman mielen kehittäminen - tai oikeammin oman, suuren mielen sellaisenaan säilyttäminen, on vaatinut paljon ponnistuksia, myös uhrauksia. Suuri mieli ei ole parempi tai isompi kuin muilla, vaan se on itsessään riittävä ja siihen sisältyy pieni mieli, joka on ihmisen pahin vihollinen harhoineen.

   En millään muotoa enää näiden lähes kymmenen Lapin vuoden jälkeen väitä ymmärtäväni asumista tai elämää Etelä-Suomessa. Toisaalta hyvä elämä sellaisena kuin minä sen koen ei riipu asuinpaikasta.

 

Usein selatessa sosiaalisen median päivityksiä törmää lausahdukseen: on se helppoa kun ei ole vastuita tai velvollisuuksia. Tämä siinä yhteydessä kun joku tekee mitä haluaa, elää niin kuin hyvältä tuntuu. 

   Olen säilyttänyt itsessäni myös mustavalkoisen puoleni tietyissä asioissa: ehkä on kuitenkin niin, että jokainen on valinnut pankkilainansa, pitkät työpäivänsä - uransa, siittänyt tai synnyttänyt lapsensa itse valitsemansa kumppanin kanssa? Pitäisikö meidän, jotka olemme valinneet toisin olla hiljaa ja kätkeä saavuttamamme vapauden teot ja ajatukset.

   Typerintä, mitä olen pitkään aikaan kuullut, on, että aina tehdessämme sosiaalisen median päivityksen olisimme aivan kuin esillä, ikään kuin nousisimme lavalle. Kertomalla tekemisistään voi myös yrittää vaikuttaa ihmisten valintoihin. Näyttämällä, että lähes kaikki on mahdollista jos on valmis tekemään itse asiansa eteen jotain.

   Pitkä maa, jossa kaikille itse asiansa eteen tekeville on tilaa. Emme kaipaa vapaamatkustajia tai työmme hedelmien jakamista maan rajojen ulkopuolelle. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistamme, vaikka maailma yrittää olla kuinka globaali tahansa.

   Meillä ei ole muuta parempaa kuin nämä hetket tässä ja nyt, tässä pitkässä maassa.

  

Lasit ovat Oakley Flak 2,0 XL Clear Black. Vahvuuksilla, pyöräilyyn, mutta erinomaiset myös metsästykseen, hiihtoon ja minun tapaani moottorikelkkailla.

Minähän en julkaise saaliskuvia? En ole puhunut mitään ruokatavarakuvista.

LAIDASTA TOISEEN

Tunnelmia reilun kolmen tunnin metsästyksen jälkeen. Asteita oli - 33, mutta kyllä täällä tarkenee.

 

Kokeilin pyöräilyä todella kylmässä. Pakkasta oli kolmekymmentä astetta. Kelkkavaatteissa tarkeni ja pyörä pelasi moitteetta.

 

Latvalinnustus alkoi. Kolmekymmentäkolme astetta pakkasta, mutta tulihan käytyä lumikengillä. Aurinko ujosteli vielä Kaitavaaran takana Konkeloniemestä päin katsottuna.

 

 

 

Lumipuvussa metsään hukkuu sopivasti. Latvalintureissun tauko on kohokohta, tulen äärellä istuminen rauhoittaa ja opettaa kuuntelemaan hiljaisuutta. Kirsi hiihti liukulumikengillä ja minä pitkillä suksilla, tälläkin kertaa liukulumikengät upottivat huomattavasti suksea vähemmän.
 

 

Ehdittiin kalaankin. Päivä on hieman pidentynyt. Pakasti. Minä en julkaise saaliskuvia, mutta laitoin tähän tällä kertaa lehtikuvan.

 

 

Inarin alueen valtionteiden kunnossapitourakan voitti Pirkanmaalainen Pimara-väyläpalvelut. Kunnossapidon taso on romahtanut ja lopputulos on osittain hengenvaarallinen tienkäyttäjille. Paikallinen palomestarikin on joutunut puuttumaan virkateitse auraukseen. (Siikajärventie oli joulunaikana kuusi päivää auraamatta, kaksi autoa ei mahtunut kohtaamaan yli kolmikymmensenttisessä lumessa.)

Kuvissa Pimaran käsitys Nellimintien hiekoituksesta. Yhtiö on ollut Ylellä otsikoissa. Puhumattakaan Facebookin Inarin kansalaiskanavasta. Palautetulva Tienkäyttäjän linjalle ja valitukset Lapin Elylle eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Seuraamme tilannetta ja seuraavaksi on vuorossa Väylävirasto.

VIIKKO 2.

Ma- 14,46 km perinteistä hiihtoa urilla - 2.11.

Ti- Lepo

Ke- 10,10 km juoksua matolla - 1.12. Huono päivä. Ulkona - 36,3 celsiusta.

To- Läskipyörällä 21,05 km - 1.47.  - 30 celsiusta.

Pe- Lumikengillä lintumetsällä 8,74 km - 3.05. - 33 celsiusta. 

La- Lepo

Su- Kirsin kanssa lintumetsällä pitkillä eräsuksilla 7,59 km - 2.15.

Juoksua yhteensä 10,1 km.

 

VIIKKO 3.

Ma-Ke- Lepo.

To- Juoksua jäisellä päätiellä 16,28 km - 2.01. Vesisade, tie peilijäässä osittain.

      Kävelyä Kirsin kanssa 3,95 km - 2.01.

Pe- La- Lepo

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 6,71 km - 1.38. Tiet ja urat jäässä, todella liukasta.

Juoksua 16,28 km.

Kuluneen kahden viikon aikana olosuhteet ovat vaihdelleet huippupakkasista vesisateeseen. Liikkuminen luonnossa on ollut silti mukavaa, paitsi juuri nyt. Sain torstain lenkistä ja sitä seuranneesta fyysisesti raskaasta työpäivästä vasemman jalkani ns. takalinjan kipeäksi. Akilles on vaihteeksi kunnossa, enemmän vaivaa on pakaran alla ja reidessä. Tänään meni vielä selkäkin vasemmalta puolelta, joten jos ei sauna ja viina auta, kokeilen höyheniä ja tervaa. Höyheniä on omasta takaa, ne ovat tällä kertaa metson.

 

Kuvassa on hirven lihasta tehtyjä pihvejä. 

Luin somepäivityksen, jossa maidonjuojilta kysyttiin, että identifioivatko he itsensä vasikoiksi.

Voin paljastaa, että identifioin itseni välähdykseksi suuressa ilmiömaailmassa. Itseidentifikaationi on riippumaton puuhasteluistani ja muista mieleni harhoista.

Luonnollisesti jokainen liputtaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta, mutta ...

Musiikissa on kaksi mahdollisuutta: ryömiä perse paljaana jossakin tahmassa tai sitten esittää musiikkia, joka jää elämään:

PELOSTA

 

Tein jauhelihakeittoa puuhellalla parhaiden keittiömestareiden opein. Ideana on, että keiton valmistuksessa käytetään voita ja kuohukermaa. Täysin nykyisten ravintosuositusten vastaisesti.

   Ruokakerma ei ole oikeaa kermaa, siinä on kasvirasvoja ja stabilointiaineita. Kuohukerma lisätään keittoon aivan lopuksi, ettei se karamellisoidu. Keiton liha ja sipulit ruskistetaan voissa. Suurustetussa liemessä on tomaattia, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja selleriä. 

   Liemellä otetaan maut talteen valurautapannusta, jossa liha ja sipulit ruskistettiin. Suolaa lisätään aluksi ja lopuksi, koska perunat imevät sitä itseensä. Jos ei lisää aluksi, perunat eivät maistu miltään. Jos ei lisää lopuksi, liemi ei maistu miltään.

   Mausteina voi käyttää kolmen pippurin seosta ja Välimeren yrttiseosta, joka sopii tomaattiin. Keittoon tulee myös hieman tabascoa ja lusikallinen sokeria.

 

Toimintani oli täysin vastavirtaista. Uskalsin polttaa puita ja käyttää eläinperäisiä tuotteita. Ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa pelastaa maailman siirtymällä pois eläin- ja maitotaloustuotteista, voisivat miettiä lukua 4,6 miljardia.

   Miljardi on tuhat miljoonaa. Suhteuttamalla oman elämänsä pituuden sekä ihmiskunnan tunnetun historian pituuden 4,6 miljardiin, voi syntyä kaksi oivallusta:

1. Ongelmia ei ole.

2. Pelkäämällä asioita, joihin kykymme vaikuttaa on kauniisti sanottuna rajallinen, tekee elämänsä vaikeaksi. 

   Aurinko syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten.

 

Pelon tunteesta on hyötyä vain erittäin harvinaisissa tilanteissa. Esimerkkinä voisi mainita jäihin putoamisen, jossa äkillinen pelko hukkumisesta laukaisee hormonipurkauksen. Tämän purkauksen avulla ei palellu ja pääsee ylös avannosta, mikäli on harjoitellut tekniikkaa. Kyse on adrenaliinista ja tietyin osin luteinisoivan hormonin purkauksesta. Samanlainen reaktio syntyy esimerkiksi juoksijan loppukirissä, jossa otetaan viimeisetkin voimat irti.

 

Edellisessä blogikirjoituksessani toin esiin ennakko-odotukset. Pahinta on pelätä sitä, mitä ei ole tapahtunut. Tämä osoittaa ihmisen mielettömyyden. Kuvitellaan jokin asia ja sen oletettu tapahtuma. Sitten aletaan pelkäämään sitä ja toimitaan muka niin, että kuviteltua ei tapahtuisi.

   Parhaiten edellistä kuvaa suhtautumisemme ilmaston muuttumiseen. Kun katson asiaa 4,6 miljardin vuoden perspektiivillä, en pidä uskottavana, että voisimme asialle kovin paljon. Järkevää sen sijaan on lopettaa luonnon sotkeminen. Myös niin, että emme luovu tietyistä hyviksi havaituista keinoista selviytyä. Yksi tällainen keino on liha- ja maitotaloustuotteet. 

   Yhtäkkinen hyppäys pois fossiilisista energianlähteistä taas ei ole missään mitassa järkevää. Valitettavasti markkinavoimien paine tähän on saanut valtavat mittasuhteet. Näiden mittasuhteiden alle on jäänyt täysin pimentoon uusien energialähteiden hyödyntämisen ympäristövaikutukset pitkällä tähtäimellä.

   Emme siis ole oppineet mitään, sillä meidät on ohjelmoitu pelkäämään. Kykymme ymmärtää, että pelosta tehdään uskonto, on rajallinen. On vain yksi suurempi uskonto kuin elämän loppumisen pelko.

   Se on raha.

 

 

Lumipukuni on Kirsin valmistama. Kangas, M05 ja kaava ovat Shelby Outdoorin valikoimista.

Olen viimeaikoina keskustellut useiden ihmisten kanssa pelosta. Nuorten ja ikäihmisten. Mukaan mahtuu myös mies, joka on suojellut 160 hehtaaria metsää. Tämän miehen ansiot nousevat konkretian suhteen täysin toisiin sfääreihin, kun niitä verrataan kadulla ilmaston puolesta makaaviin nuoriin. Makaaminen ei auta, tekeminen auttaa. Yhdessä tekeminen auttaa. Huomion herättäminen ei auta, mutta ei välttämättä ole pahasta.

   Kuitenkaan kadulla makaavat nuoret eivät tule ajatelleeksi, että heitä rahoitetaan rahan tekemisen vuoksi. Sähköauto myydään tulevaisuuden innovaationa ja maailmaa pelastavana. Kaiken takana on raha, uskonnoista suurin. Joku jossain tekee bisnestä pelolla, pelolla maailman mielettömimmästä asiasta: eikö tämä jatkukaan ikuisesti.

   Bisnekseen liittyy myös ihmisen syvimpiin moraalisiin arvoihin ja tunteisiin vetoamista: Millaisen maailman haluat jättää jälkeesi ?  Tai: Ostamalla meidän tuotteitamme, varmistamme että viljelijät saavat palkkionsa ja lisäksi lahjoitamme osan tuotoista köyhille.

   Niinpä niin. Pelko ettet ole tarpeeksi hyvä tai et riitä sellaisenaan.

   Ja kaiken taustalle häivytetään perustotuus: ei ole olemassa mitään pysyvää itseä, miten voisi ollakaan kun kaikki muuttuu jatkuvasti. Ja juuri sitä pelkäämme erityisesti.

 

VIIKKO 47.

Ke- Juoksua lumisilla poluilla 6,34 km - 48 min.

La- Kotilumitöiden jälkeen kävelyä kylällä 2,62 km - 41 min. 

       Illalla metsäsuksilla otsalampun valossa 5,24 km - 1.01.

Su- Kahlausta polveen ylettyvässä lumihangessa kilometri. 17 minuuttia. (metsästys) 

VIIKKO 48.

Pe- Latuhiihtoa 6,03 km - 50 minuuttia.

Su- Kävelyä 6,68 km kylällä - 1.35.

        Juoksua päätiellä 10,09 km - 1.03. Paras kilometri 5.15- vauhtia.

 

Reilu kahdeksan kilometriä ase ja reppu selässä vei mehut. Etenkin kun matkasta yli puolet oli polveen ulottuvaa hankea. Kuvassa ase on poikittain selässä, eväsreppu ja kiikarit. Yleensä käytän asereppua, kivääri on silloin paremmin tasapainossa selässä ajatellen hiihdossa rämpimistä.

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

 

Miehet, jotka meille itsenäisyyden takasivat, pelkäsivät itsenäisyyden menettämistä enemmän kuin oman henkensä menettämistä.

   Nuo miehet eivät jääneet makaamaan, vaikka heitä varmasti masensi. Joku heistä saattoi tuntea itsesä naiseksi, mutta tarttui silti epäröimättä aseeseen puolustaakseen maataan. 

   Nuo miehet antoivat kaikille mahdollisuuden menestyä itsenäisessä Suomessa, mutta he kaikki eivät taatusti halunneet kaikille kaikkea, vaan jokaiselle ansionsa ja oman työntekonsa mukaan.

   Järjenkäyttö on edelleen sallittua Suomessa, vaikka maailma on muuttunut. Voimme edelleen ajatella ja sanoa niin, että valtio ei sitä määrää.

   Pidetään siitä kiinni!

 

Muutaman kansanedustajan kannanotto 612-soihtukulkueeseen:

"En käsitä hyperventilointia 612-kulkueesta. Valtava etukäteinen raivo ja lynkkaus, vaikka järjestäjien mukaan:

"Tapahtuman ainoa tarkoitus on juhlistaa isänmaamme itsenäisyyttä ja kunnioittaa menneiden sukupolvien sen eteen tekemiä uhrauksia."" - Onni Rostila

"- SDP perusti Suomeen sisällissodan. _ Vasemmistoliiton perustivat Kremlin lakeijat, stalinistit ja kommunistit. - Vihreä liike perusti Eurooppaan riippuvuuden Putinin maakaasusta.

Ajattelen, että ihmisiä on hyvä arvioida käyttäytymisensä eikä hatarien assosiaatioiden kautta." - Tere Sammallahti

"Varsin turha jupakka tämä kulkueen puinti. Media lähti taas kerran vihervasemmiston pillin mukaan tanssimaan. Mutta toisaalta on niinkin, että puurot eivät kuulu velleihin ja edustajien on paras edustaa siellä missä edustajat edustavat." - Jani Mäkelä

 

 

TEE SE ITSE

 

Kirsi tekee kehäjuustoa eli kotijuustoa perinteisesti kananmunan avulla.

 

Moottorikelkan Lynx 49 Ranger  900 ACE Pro:n huoltoa. Vaihdoin moottoriöljyn, suodattimen, ketjukoteloöljyn ja liukumuovit. Lisäksi alustan rasvaus, variaattorin puhdistu, jarrun puhdistus ja yleinen tarkistus. 

 

Suurin osa ajasta kuluu purkamiseen ja kasaamiseen. Riemukas 4,5 millin kuusiokoloproppu ketjukotelon pohjassa. Lynxin öljynvaihtosetissä tulee molempien moottoriöljyproppujen (niitä on kaksi) tiivisteet, uusi suodatin plus siihen tiiviste ja tietenkin öljyt.

 

Itse nostin kelkkaa tavallisella hallitunkilla ja makasin lattialla. Pohjapanssareissa on valmiit reiät. Moottoriöljyproput on suojattu alumiinisella, sivuun taittuvalla levyllä. Eri proppuja kannattaa vääntää auki vain kunnollisilla työkaluilla, ettei tule itkua kulmien pyöristymisestä.

   Liukumuoveja saa metritavarana paikallisesta Extrapisteestä. Niihin pitää porata kiinnitysruuvin reikä ja senkkaus. Silikonilla muovit menevät paikalleen maton läpi, kuten myös vanhat tulevat ulos. Mitään typeriä maton reikien puukotuksia ei tarvitse tehdä. Vasara, lukkopihdit, puupalikka ja raaka voima riittävät. Itse nostin kelkan perän taljalla autotallin keskihirrestä ylös operaation ajaksi.

Kuvassa Lynx nostettuna ja uusi liukumuovi pystyssä satulaa vasten. Eräs tuttu poikkesi kuvausmatkalla (valokuvaus) tallissa lainaamassa meisseliä ja totesi, että on näitä työkaluja sinulla aika paljon. Voi olla, mutta tälläkään kertaa ei löytynyt ihan kaikkea itseltä. 4,5 millin kuusiohylsy piti viilata timanttiviilalla 5 millin hylsystä.

 KUVIA PARHAISTA HETKISTÄMME

 

Kirsi on siitä harvinaislaatuinen nainen, että hän ei hätkähdä uusien asioiden opettelua. Ennen pohjoiseen muuttoamme hän ei ollut ajanut moottorikelkalla metriäkään kunnolla, lukuunottamatta etelän metsäpalstalla kerran suoritettua kokeilua lainassa olleella Ockelbo-merkkisellä paskakelkalla. Tuosta paskasta hajosi ensimmäisellä lainauskerralla kytkin ja toisella ohjaustanko. Omistaja sanoi, että hän lainaa meille mielellään kelkkaa kun se tulee aina paremmassa kunnossa takaisin. Niin varmaan! Nykyisin Kirsi ajaa Summitilla mennen tullen varsin vaivattomasti hankalissakin olosuhteissa.

17/30

Päiväkirjablogia 30 päivää yhtämittaa vaihteluksi teille ja minulle.

Tänään hiihtoa 12,6 km - 1,43. Pitopohjasuksi ei oikein luistanut, uutta lunta ladulla ja -16 celsiusta.

   Hiihtoaikoja vertailtaessa on syytä muistaa, että minä en urheile suksilla - se on pelkkää ulkoilua tai palauttelua. Sinällään tämän päivän hiihto oli aika raskasta ja kaukana palauttavasta liikunnasta. Täytyisi varmaan hoitaa hoitoaineella pitopohjasuksien pohjat tai ostaa skinit mutta en halua investoida.
   Tämän postauksen kuvia katsottaessa ulkoiluhenkinen ymmärtää miksi ylipäätään lähdin hiihtämään vaikka olisi ollut lepopäivän paikka. Maisema on todella kaunis ja valo leikkii laserin lailla luonnossa, ei ole toivoakaan ilman aurinkolaseja, siksi kirkasta on.

   Lapin talvet Nellimissä ovat oikeita talvia, pitkiä ja kylmiä. Kaamos voi rassata mutta tämä aika alkavine kevään merkkeineen pyyhkii kaiken kerätyn raskauden pois. Viihdymme täällä erinomaisesti edelleen. On tilaa hengittää, kokea ja elää.

   Kaikelle on aikansa. Tänään tein aamulla mönkijällä lumitöitä. Hain puita liiteristä sisälle ja mietin, että lähden moottorikelkkailemaan. Lepopäivä olisi pitänyt pitää mutta silti liikunta voitti. Taidan huomenna käydä kairassa, ehkä otan pilkkikamat mukaan. Kuka tietää jos pystyn olemaan juoksematta. Tuskin, en lupaa mitään.
   Taustalla ei soi mikään.
   Tänään laitoin kanankoipia uuniin kasvisten kanssa.
   Kirsi paistaa lättyjä.
   Pakkanen on kiristynyt -24 asteeseen ja kiristyy lisää.
   Elämä on - aika tehdä takkaan tuli ja lämmittää sauna.
   Huomiseen.

"Kun on nättiä niin ei malta lopettaa (liikkumista, harjoittelua). Kilometrit tulevat itsestään."
-Iivo Niskasta mukaillen.

Käykäähän liikkumassa, löydätte sen itsestänne positiivisuutena.