A) 3 km tiellä - 9,57
B) 3 km hallissa 7,55 (Suomen 3. paras kaikkina aikoina.)
A) Pasi nuorena, noin 32-vuotiaana syövän jälkeen.
B) Topi Raitanen tänään hallissa kesken kahden vuoristoleirin ilman herkistelyjä.
Hyvä Topi! Ja terveyttä matkalla Tokioon.
Juoksin tänään aamupäivällä poluilla 8 km - 1,03. Ja putosin polviani myöten järveen kylmään veteen noin 4 km kohdalla. Kulttuuri syvenee.
Juoksin tänään illalla 10 km tiellä - 1,03. Pakkanen kiristyi jo -15 asteeseen aamunpäivän - 8 asteesta.
Tuossa oli alussa muistoja omasta juoksu-urasta, joka jatkuu edelleen. Minäkin olen ollut joskus nuorempi, nopeampi mutta huomattavasti rumempi kuin nyt vanhempana ja hitaampana. Minä en yleensä ole kovin nostalginen. Salaisuus vuodesta toiseen jaksamisessani on uteliaisuus ja ajan hermolla pysyminen. Minua ei kiinnosta kuinka joku asia tehtiin 70-luvulla vaan kuinka se tehdään nyt, tässä ja tänään.
Suomen kestävyysurheilussa on ongelma tässä nostalgisuudessa. Suurten ikäluokkien muumiot vievät härkäpäisesti ideaansa eteenpäin hautaan saakka. Mikään ei saisi muuttua nuorten harjoittelussa, vaikka vaatimukset lähes kaikissa lajeissa nopeuden ja nopeusvoiman sekä kehon hallinnan suhteen ovat nousseet huomattavasti entisaikojen sankariteoista.
Pitkälle ja hitaalle on aikansa, mutta esimerkiksi tämänpäivän hiihdossa ei voimanostolla pärjätä vaan koordinaatiolla ja nopeusvoimaominaisuuksilla sekä kyvyllä toipua nopeasti maitohappokuormista edes jonkinlaiselle perussuoritustasolle.
Jos oikein koittaisin kesäkelillä voisin pystyä juoksemaan kolme kilometriä alle 14 minuutin. Se on hinta, jonka maksan kuuden päivän tuloksistani. Mennyt mies nopeuden suhteen mutta onnellinen sellainen. Ja edelleen oikein harjoitettuna kestävyyskone, kunhan sipuli pitäisi (lue pää; maltti). Poikamaista innostusta on edelleen havaittavissa silloin tällöin ja se tekee saatanallisen hyvää. Minua ei lannisteta iällä!
Tänään syötiin savukalaa.
Taustalla soi Rainbowin I Surrender.
Alakuvassa näkymä ulos tästä missä nyt istun.
Huomiseen.
