KUU ÄMPÄRISSÄ

 

 

Vanha tarina kertoo nunna Chiyonosta (1223 - 1298) , joka kantoi vettä täysikuun heijastuessa vanhan ämpärin vedenpintaan. Ämpärin sanka katkesi, vesi valui maahan ja kuun heijastuma vedenpinnasta katosi.

   Hän kirjoitti runon: 

  "Monin tavoin yritin 

   kantaa ämpäriä 

   toivoen että bambusanka ei katkeaisi.

   Lopulta se revähti.

   Ei enää vettä ämpärissä, ei enää kuuta vedessä,

   kädessäni tyhjyys." 

    Olen joskus esiintyessäni erilaisissa tilaisuuksissa kertonut tätä tarinaa ja kysynyt ihmisiltä miten kuu voi olla yhtä aikaa ämpärissä ja taivaalla. He ovat säännönmukaisesti vastanneet, että ämpärissä oli kuun kuva, heijastuma. Kun olen seuraavaksi kysynyt, että oletteko varmoja ettei taivaalla näkyvä kuu ole heijastuma, he ovat sanoneet, että onhan kuussa käyty.

   Entäpä peili? Kun seisotte peilin edessä katsellen kuvaanne, oletteko peilissä vai peilin edessä? Miten voitte olla molemmissa yhtäaikaa? Käyttekö peilissä ja palaatte sitten takaisin? Minne? Tänne. Minne "tänne"?

 

Minua on suuresti huvittanut viimeaikojen puheet maailmanjärjestyksen muuttumisesta. Väitättekö että maailmalla ylipäätään on, ja on ollut, jokin järjestys?

Mikael Jungner kirjoitti äskettäin:

"Muistan kun Suomi menestyi. Maailman parhaat koulut, maailman kovin kilpailukyky ja itsetunto joka perustui tekemiseen, ei pelkäämiseen. Lähimmäisiä arvostettiin, kauppaa käytiin kaikkien kanssa, pragmatismi voitti ideologian ja sanaan saattoi luottaa.

Suomi oli mahtava paikka, koska täällä luotettiin ja uskallettiin.

Tänään Suomi tuntuu vainoharhaiselta museolta. Milloin kukakin on hyökkäämässä tänne vaikka oikeasti ei todellakaan ole. Ei saa olla riippuvainen kenestäkään. Ei saa luottaa. Lähimmäiset, pettureita, talous surkea, työllisyys surkea, tulevaisuus surkea ja kaikki tuo tietysti jonkun muun syyn.

Miten ihmeessä Suomi päätyi tähän jamaan?

Maailmaa on turha syyttää. Olen viime aikoina kiertänyt kaupunkeja pitkin poikin, Tashkentista Shenzheniin, Lontoosta New Yorkiin. Totuus on karu. Maailmalla ei näy suomalaista ankeutta. Siellä näkyy into ja optimismi. Maailma sykkii, Suomi sakkaa.

Shenzhenissä prototyyppi rakennetaan viikossa ja tehdas kuukaudessa. Meillä sama aika menee ympäristöluvan esiselvityksen esiselvitykseen. Tashkentissa on nälkä ja usko huomiseen. Nuori polvi tietää, että työ ja ponnistelu kantaa. New Yorkissa kysytään, minne myydään ja mitä myydään seuraavaksi, kun Helsingissä pohditaan, onko tämä nyt varmasti riskitöntä ja moraalisesti puhdasta.

Suomen ongelma ei ole osaamisen puute vaan asennevamma. Vainoharhaisuus syö luottamuksen. Näemme kaikessa uhkia ja harva investoi maahan, joka pelkää omaa varjoaan. Kun yhteiskunta palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee riskinotosta, niin raha ja ihmiset päätyy vääriin paikkoihin tekemään turhia asioita.

Koulutus romahti, kun lopetimme vaatimisen. Maailmalla koulutus on elämän ja kuoleman kysymys. Meillä se on sosiaalinen kokeilu.

Talous on kuralla koska käännyimme sisäänpäin. Kun vähentää vuorovaikutusta maailman kanssa, kuihtuu. Jos uskoo ettei mitään kannata tehdä, mitään ei tapahdu. Lontoo ja Tukholma imevät pääomaa ja osaajia, koska ne viestivät optimismia. Me viestimme pelkoa.

Mitä pitäisi tehdä?

Meidän on palattava siihen, mikä teki meistä kerran maailman parhaita. Kauppaa on käytävä kaikkien kanssa. Kauppapolitiikka ei ole moraaliposeerausta, vaan kansallista selviytymistä. Suomen on oltava maailman pragmaattisin kauppakumppani. Päättäjien on kierrettävä maailmalla avaamassa ovia ilman ideologisia silmälappuja. Missä markkina, siellä Suomi.

Kellotaajuus on korjattava. Investointien on saatava vihreää valoa viikoissa, ei vuosissa.

Toisten arvostaminen on saatava takaisin. Tämä identiteettisekoilu on syytä lopettaa.

Suomi ei nouse leikkaamalla menoja vaan leikkaamalla pelot. On siirryttävä kansallisesta pessimismistä takaisin eteenpäin vievään optimismiin.

Sisäänpäin kääntyminen on taloudellinen itsemurha. Maailmalla menestys perustuu verkostoihin ja luottamukseen, ei vainoharhaiseen epäluuloon.

Vanha elämänviisaus on unohtunut. Jos haluat luoda luottamusta, näytä olevasi haavoittuvainen. Jos haluat menestyä, luo keskinäisiä riippuvuussuhteita muihin."

 

 

Minusta tuo Jungnerin teksti on hyvin kiteytetty kuvaus. Vaikka en välitä poliittisista ideologioista enkä usko niihin, niin ihmisillä on oman olemisensa kanssa enemmän ongelmia kuin koskaan. Yksinkertaisesti ihmiset eivät osaa olla sitä mitä ovat. Pahimmassa tapauksessa eivät uskalla tulla siksi miksi haluaisivat, koska yhteiskunta luo yksilön olemiselle valtavia paineita.

 

   En kuitenkaan halua pohtia yhteiskuntaa vaan pelkästään yksilön omaa olemista. Halutessaan voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle miltei kokonaan ja elää ikäänkuin ulkopuolisena. Ihmisen ei tarvitse yrittää kuulua mihinkään ryhmään, mutta täysin yksin vain harva kykenee elämästään selviytymään.

 

   Kaikki ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Voi sanoa, että kaikki virtaa. Minusta on tärkeää oivaltaa, että virrassa voi vain olla. Virtojen voi antaa mennä ohi takertumatta niihin. Pelkäämällä kaikkea kaikkialla ei voi olla oma itsensä missään.

 

   Kun puhun olemisesta, en tarkoita sohvalla makaamista, vaikka sekin olemiseen olennaisena osana kuuluukin. Tietenkin pitää tehdä arkisia asioita, olla liikkeellä. Olemisella tarkoitan tapaa suhtautua käsillä olevaan hetkeen. Paikalla olemista kunakin hetkenä.

 

   Liika vakavuus ei ole hyvästä. Kuu voi valua veden mukana ämpäristä maahan ja ponnahtaa sitten takaisin paikalleen. Vai oliko se siellä koko ajan, silloinkin kun näimme sen kuvan veden pinnalta, emmehän voineet katsoa yhtä aikaa ämpäriin ja taivaalle.

 

 

VIIKKO 4.

 

Ma- Gravelillä jäisellä päätiellä 40,87 km - 2.11.

Ti- Sisäpyöräilyä trainerissa Rouvy Ranska 38,75 km - 1.24.

Ke- Gravelillä Paatsjoella ja muuallakin 41,38 km - 1.57.

To- Rouvy Uusi-Seelanti 89,30 km - 3.10.

Pe- Retkihiihtoa Kirsin kanssa Inarijärvellä 8,14 km - 1.49. Pakkasta - 15 - - 18 astetta.

La- Gravelillä 20,90 km - 1.09. Kylmä!

Su- Rouvy Norja 18,57 km - 33 min. Rouvy Irlanti 37,89 km - 1.19. Rouvy Kanada 16,54 - 24 min.

 

Yhteensä 304,2 km - 12:12 - vertikaalinen nousu 2872 m.

 

 

 

 

UUDET NASTARENKAAT : BLACK ICE 50 - 622

 

 

 

Vaihdoin graveliin uudet nastarenkaat. On kumma, että renkaiden todellinen leveys on 45 milliä, vaikka paketissa ja renkaassa lukee 50 milliä. Maahantuoja väittää, että leveys pitää mitata nappuloiden ulkoreunasta: no niin minä sen mittasinkin! Tämä on eräänlaista kusetusta. Jos ostat metrin makkaraa, niin sen olisi oltava metri, ainakin.

   Muuten renkaat ovat erinomaiset, korkeammalla kuviolla on miellyttävämpi ajaa jääurissa ja nastat pitävät hyvin. Pyörä kiemurtaa umpilumessa huomattavasti vähemmän kuin 42 millisillä Continentaleilla.

   Lisää speksejä renkaista täällä. 

  

 Kuvat suurenevat jonoon katsottavaksi klikkaamalla jotain kuvaa.

    

VIIKKO 3.

 

Ma- Rouvy Ranska 34,45 km - 1.10. 1. lenkki Trekillä trainerissa.

        Kävelyä Kirsin kanssa 1,96 km - 28 min. Pakkasta - 19 astetta.

Ti- Gravelillä Nellimin päätiellä 31,71 km - 1.41.

Ke- Lepo

To- Gravelillä Virtaniemi plus päätietä 31,32 km - 1.31. Kova tuuli.

Pe- Rouvy Samarkand 85,25 km - 2.49.

La- Päätietä gravelillä pimeässä 30,06 km - 1.26.

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 10 km - 1.45.

Yhteensä pyöräilyä 212,7 km - 8:38 - vertikaalista nousua 1463 metriä.

 

Harjoitusviikkojen listauksessa Rouvy tarkoittaa sisäpyöräilyä. Maantiepyörä Trek Domane AL 4 Gen 3 (katso edellinen blogipäivitys) on asennettu Wahoo Kickr Core traineriin, jota ohjaa Rouvyn sisäpyöräilyaplikaatio.

 

TUNTEMUKSIA SATULASTA 

Sisäpyöräilyn myötä pyöräharjoittelun teho on kasvanut ja siirtynyt myös ulkona tapahtuvaan pyöräilyyn kuin itsestään. Siksi sunnuntain kaltaiset leppoisat, palauttavat harjoitukset ovat erittäin tervetulleita.

   Jatkossa pidän säännöllisesti pyörättömiä päiviä, jolloin juoksen, hiihdän tai harrastan muuta sopivaa, palauttavaa liikuntaa.

   Tavoite on ajaa viikossa keskimäärin 200 - 400 kilometriä pyörällä, vuositasolla 8000 - 10000 kilometriä. Ei pakolla, vaan helpolla kilometrien kertymisellä. Tietenkin talvella kelin mukaan. Jos pyöräilykunto ja rutiini pidempiin matkoihin kasvaa, saatan osallistua syksyllä johonkin graveltapahtumaan, ehkä Pyhän Fellscapeen. 

   Mutta en lupaa mitään. 33 vuoden yhtämittainen juokseminen, jonka aikana kilpailin säännöllisesti, viimeiset kaksikymmentä vuotta ultrajuoksussa, veivät isommat kilpailutarpeet.

   Tämän blogin ensimmäinen kuva näyttää tyypilliset harjoitusolosuhteet talvipyöräilylle Nellimintiellä. Pyöräilystä täytyy tykätä tehdäkseen sitä Lapin kotimaisemissa. Minä tykkään. 

 

 Kuvat suurenevat jonoon katsottaviksi jotakin kuvaa klikkaamalla.

KAIKKIALLA VAI EI MISSÄÄN

Se, joka on kaikkialla, ei ole missään. Ajatus on alunperin Senecan, mutta paremmin kuin koskaan se sopii tämän ajan kuvaan. Ihmiset roikkuvat sosiaalisessa mediassa ja ruutujen ääressä valtavan paljon elämänsä ajasta.

   Elämänsä ajasta? 

   Juhannusaattona 1993 pääsin pois syöpäsairaalasta. Olin tuolloin huonoimmassa kunnossa kuin ikinä ennen, vaikka minut oli todettu terveeksi puolen vuoden hoitojakson jälkeen. Olin lähempänä kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään. 

   Tuona hetkenä päätin elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, jos se minulle suodaan. Siis jos ensiksi suodaan elämää ja sitten omia valintoja.

   Näin vuosien päästä valinnat tuntuvat oikeilta, mutta ajatus että kykenisin elämään elämäni juuri niin kuin minä haluan, kuulostaa hieman hassulta.

   Elämä elää meidät täydellisesti. Loppuun asti.

   Toki omilla valinnoilla on merkitystä, mutta siltikin, elämä se on joka meidät elää. Siksi onkin aivan ratkaisevaa missä? Puhelimella, tietokoneella vai tässä ja nyt. Ulkona? Sisällä rakkaiden kanssa ilman ruutua. Vai saman ruudun ääressä, yhdessä.

   Internet luotiin aikanaan sellaiseksi, että sitä ei voi tuhota. Nyt osa siitä on ottanut tehtäväkseen tuhota meidät. Toisin sanoen, jossakin on ihmisiä jotka haluavat jotakin itselleen muiden kustannuksella. Ilkeästi voisi sanoa, että normaali ihminen haluaa rahaa, jotta saa vapautta. On myös ihmisryhmä, joka haluaa vapautta saadakseen rahaa.

   Ilkeydestä ei ole hyötyä. Syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Minulle on sanottu, että elän omassa kuplassani. Mitä jos olenkin kuplan ulkopuolella ja kaikki muut ovat siellä sisäpuolella? Ja mikä niistä kuplista?

   En tiedä, mutta yhden asian koen: kun istun meditaatiotyynylle seuraamaan hengitystäni kahdeksikymmeneksi minuutiksi, on kaikki hyvin. Kohina vaimenee ja syntyy jotakin alkuperäistä. Tilaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa kaikki ei edes ole.

   Kun sitten nousen ylös, venyttelen ja suunnistan kohti päivän kulkua, kaikki on hyvin.

   Ei missään vai kaikkialla? Päätä itse.

 

 

VIIKKO 1.

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

To- Rouvy Esterhazy Kanada 58,50 km - 2.13. Pakkasta ulkona  34 astetta.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 34 min.

La- Rouvy Colorado 30,18 km - 1.02. Ulkona 36 astetta pakkasta.

       Rouvy  Australia Canberra 20,73 - 50.24.

Su- Rouvy Italia Lombardia 41,57 km - 1.50.

Yhteensä 291,8 km. 

 

 

VIIKKO 2. 

Ma- Rouvy Vichy 83,32 - 3.11.

Ti- Pyörätön päivä, juoksua 6,66 km - 50 min. Pakkasta 20 astetta.

Ke- Läskipyörällä Rautaportin kautta rännilaavulle 16,05 km - 1.10. Lopussa 27 astetta pakkasta.

       Rouvy Bolivia 24,33 km - 29.21.

       Rouvy Sri Lanka 20,65 km - 36.57.

To- Lepo

Pe- Rouvy Frankfurt 93,46 km - 3.17. Ulkona 36 astetta pakkasta.

La- Rouvy Mallorca 30,98 km - 1.19.

Su- Rouvy Kanada Ottawa 10,72 km - 20 min.

       Rouvy Kanada Ottawa 19,68 km - 35.48 km plus jäähdyttely 4,94 km - 6 min.

Yhteensä 304,1 km.

 

LISÄÄ PYÖRIÄ PYÖRIMÄÄN

 

 

Vuodenvaihteen todella kova pakkasjakso pakotti ajamaan sisällä trainerilla enemmän kuin olisin halunnut. Parhaimmillaan meillä oli 39,9 pakkasta. Noissa lämpötiloissa ulkonaliikkuminen muuttuu taiteeksi, eli suomeksi sanottuna vailla pakottavaa syytä on täysin järjetöntä mennä ulos.

 

Sunnuntaina 11.1. käväisimme Sodankylässä hampurilaisella ja lähi-Lidlissä (yhdensuuntainen matka 220 km) . Reissulta jäi käteen myös käytetty Trek Domane AL 4 Gen 3. Kapearenkainen; 700 X 32C, alumiininen maantiepyörä. Sain ostettua hyvin pidetyn, kolme vuotta vanhan Trekin kohtuullisella hinnalla sopivasti.

   Trek on kokoa 58. Olen 183 senttinen, eli pyörä on juuri oikean kokoinen minulle. Kirsi on 175, mutta pitkäraajainen. Pyörä sopii myös hänelle, johtuen Trekin rungon geometriasta.

   Oli mielenkiintoista mitata mittanauhalla maantiepyörä Trekin runkoa suhteessa gravelpyörä Orbeaan. Erot ovat minimaaliset, mutta niitä on. Orbea on graveliksi hyvin tiivis ja matala, erittäin lähellä maantiepyörän geometriaa. 

   Orbean tapauksessa ollaan aivan sillä rajalla, jossa kammet ja keskiö kolisevat kiviin, jos sitä vie haastaville poluille. Riemu syntyykin kevyen pyörän kiihtyvyydestä, josta täpärillä (jousitettu maastopyörä) ei ole kuin aavistus. Toisaalta kaikki ne iskut, jotka täpäri kauniisti vaimentaa, tulevat suoraan läpi polkijan kehoon. Kyse on myös pidosta, jossa täysjousitettu pyörä on omaa luokkaansa.

   Trek pääsee ensi keväänä kanssani maantielle ja kerron kokemuksia siitä sitten lisää. Kyseessä on riittävän nopea peruspyörä lenkille. Jos sillä jää muiden jalkoihin, on syytä katsoa peiliin tai nauttia sitten vaan pyöräilystä ilman itsetehostuksia ja wattituijottamisia.

   Kuten kaikissa lajeissa, joissa liikkumisen voima välittyy alustaan välineen kautta, nousevat välineen ominaisuudet esiin. Polkupyörästä puhuttaessa runko ja renkaat ovat pääosissa jos polkijan ajoasento ja vaihteiden välityssuhteet ovat oikeat.

   Kuinka paljon runko joustaa? Mitä tiukempi runko on, sitä enemmän kaikki alustan epätasaisuudet välittyvät polkijaan - toisaalta kaikki polkijan voimakin menee sitten perille. Tämä on aina mielipidekysymys, miltä ajaminen tuntuu?

   Pyörää valitessa kannattaa miettiä missä sillä tykkää ajaa. Maastopyörä ei ole parhaimmillaan sileällä tiellä, eikä maantiepyörä karhealla alustalla. Gravel on kompromissi ja säilyttää jotakin maantiepyöräilyn tyylistä, joka sekin on katsojan silmissä - mutta etenkin polkijan omassa tunnelmassa. 

 

Maanantaina 12.11. vaihdoin Trekin traineriin ja sain Orbean gravelini vapaaksi ulkokäyttöön. Olen tilannut Orbeaan 622 X 50 Black Ice nastarenkaat 42 millisten Continentalien tilalle. Koska SKI & BIKE STORE ROVANIEMI myi niitä alennuksella, käytin tilaisuuden hyväksi pelkästä mielenkiinnosta. Tämän Black Icen kuvio on avoimempi kuin esimerkiksi Suositun Schwalbe Maraton Winter Plussan, jonka kerrotaan keräävän sapeli-sepelin kuvionsa väliin tehokkaasti. Minulla täällä pohjoisessa tuota sapeli-sepeli ongelmaa ei ole, täällä käytetään ruskeaa hienoa hiekkateillä, harvoilla pyöräteillä vain aavistuksen karkeampaa.

   Continentalit ovat pitäneet hyvin, mutta olen kokenut ne hieman liian kapeiksi ja pitkittäisiin uriin turhan herkiksi. Tämä herkkyys aiheuttaa kiemurtelua, varsinkin jos pinta on aavistuksenkin pehmeä. Rengaspaineet ovat vaihdelleet 2,5 bar - 5 bar. Optimi on ollut alle 3. Toisaalta Continental Contact Spike 240 rullaa sulalla kevätasvaltilla hienosti, kunhan painetta on riittävästi, joten kyse ei ole huonosta kumista.

   Orbean kesärenkaiksi ovat vakiintuneet 45 milliä leveät Continentalit. Pyörä on minusta niillä parhaimmillaan hiekkateiden, polkujen ja asvaltin sekakäytössä. Tästä syystä ja asiantuntijaliikkeen mielipiteen kannustamana, uskallan kokeilla 50 millistä kumia Orbeaan talveksi. Nähtäväksi jää mahtuvatko ne pyörimään, mittanauhan mukaan mahtuvat, mutta rajoilla ollaan.

 

SHIMANO GRX KITKAKYTKIN 

 

Kuva on kehno, rasvaisin sormin kesken huollon napattu, mutta ajaa asiansa. Kuvassa on Shimano GRX sarjan takavaihtajan kitkakytkin puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Muovikuoresta ja urassa olevasta tiivisteestä huolimatta se oli täynnä hiekan ja rasvan sekaista möhnää, vaikka en milloinkaan pese pyörääni painepesurilla. Täältä löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet kytkimen huoltoa varten.

   Kitkakytkimen tarkoitus on hidastaa vaihtajan liikettä ja estää ketjujen hakkautumisen takahaarukkaa vasten epätasaisella alustalla edettäessä. Jos ja kun kitkaytkin jumittaa, ketjut jäävät löysälle ja/tai vaihtamiseen tarvittava voima kasvaa. Kitkakytkin on saman akselin toisessa päässä, missä ulkoketjunohjaimen, eli rissojen jousi on. Jos kytkin jumittaa, rissojen liike jumittaa myös.

   Minulla ei tietenkään ollut kotona Shimanon napavaseliinia, joka legendan mukaan on ainoa oikea tuote tämän voiteluun. Puhdistin osat ja laitoin niihin sitkostettua vaseliinia. Teflonvaseliini olisi ollut parempaa, mutta sitäkään ei ollut. Lisäksi käytin aseöljyä, joka ei ainakaan edistä korroosiota ja kestää kovia lämpötiloja - myös kylmemmässä päässä.

   Kuten olen aiemminkin todennut: jos ajaa paljon ja kaikenlaisissa olosuhteissa, pyörän huollon tarve kasvaa. Jos hiukankin on kiinnostusta, kannattaa opetella tekemään ainakin osa asioista itse. Se on mukava lisä tähän harrastukseen. 

   Jos edes murto-osa pyöräilijöistä jättäisi puhelimen selaamisen vähemmälle ja käyttäisi senkin ajan esimerkiksi pyöränsä pesemiseen, he säästäisivät paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja saisivat paljon enemmän irti polkemisen riemusta.

MOT: kaikkialla vai ei missään? 

 

 

AJATUKSIA VUODEN VAIHTUESSA - WAHOO KICKR CORE + ROUVY - VYÖRYN KESKIÖ

 

Hyvää ja läsnäolevaa uutta vuotta kaikille lukijoille.

 

Kun kirjoitan tätä, ulkona on 34 astetta pakkasta. Yle otsikoi: "Lapissa on uutenavuotena jopa 40 astetta pakkasta - ulkoilijat kertovat, miten sen kestää." Tuttavani, juuri eläköitynyt Yleläinen Jarmo Siivikko sanoi kerran, että kukaan täysjärkinen lappilainen ei mene ulos tällaisilla pakkasilla ellei ole pakko, he lämmittävät pirttejään.

   Täysjärkisenä lappilaisena minäkin tein heti aamusta tulet takkaan, tuvan tämänpuolen seinällä oli rahtu alle 18 astetta lämmintä. On selvää, että saamme sähköyhtiöltä rakkaudenosoituksia näillä keleillä. Puulämmitys onneksemme viilentää hieman sähköyhtiön tunteita.

   On aivan eri asia asua Lapissa, kuin käväistä nauttimassa ekstriimeistä lämpötiloista hiihtokeskuksissa tai erämökeillä. Haalaripelleille (turistit, pääosin ei-kotimaiset) suodaan perseellään ojassa kinoksessa makaaminen kännykkä kourassa, tai jäätelönsyönti järven (Inarijärvi) jäällä. Kokemuksia, niitähän he ovat tulleet täältä hakemaan ja niitä Lappi tarjoaa.

 

 

Näin vuoden vaihtuessa pakkanen kirkasti menneen vuoden muistot - saimme Kirsin kanssa elää hyvää elämää Inarin Nellimissä.

   Minulle vuoden vaihtuminen merkitsee myös lajinvaihtoa. Juoksu vaihtuu pyöräilyyn. Sitä vahvistavat 2025 harjoituspäiväkirjan lukemat:

Juoksua 730 km

Pyöräilyä 5468 km

Lisäksi kävelyt, metsästyskävelyt ja erilaiset hiihdot ja lumikenkäilyt.

Stravan mukaan kokonaistuntimäärä oli 446, mutta "vain" 230 aktiivista päivää. Lainausmerkit siksi, että omasta mielestäni otin aika rennosti. Toisaalta kello ei aina ole käynyt ranteessa, on siis olemassa salaharjoitteluakin. (vitsi)

 

Joulukuu 2025 kertoi jo mitä on tulossa 2026:

 

Pyöräilyä 727 km

 

Juoksua 45 km

 

Hiihtoa 47 km

 

Kävelyä 14 km

 

Vuoden päätti Rapha festive 500, jossa ajoin pyörällä 510 km 24.12. - 31.12. Viimeisen lenkin tein Yellowstonen kansallispuistossa Rouvy-sovelluksen maisemissa.

 

   Huomattavasti enemmän olisi festivessä mennyt, mutta kilometrit eivät ole itsetarkoitus, eivätkä itsetehostuksen väline.

   Pikemminkin yritän motivoida ihmisiä harrastamaan liikuntaa omalla esimerkillä, kauan sitten sairastetun syövän jälkeen.

 

   Luvut ja minä ovat rekvisiittaa - hyvä mieli ja kunto pääasiat.

 

Kaikkein mahtavinta on, kun pääsee oman puoliskonsa kanssa lenkille!

 

 

 

 WAHOO KICKR CORE + ROUVY

 

 

Sisäpyöräilyyn tarkoitetut harjoitusvastukset ovat kehittyneet valtavasti miekka ja kilpi aikojen rullista. Nykyinen älyvastus mittaa tehoa, pyöritysnopeutta ja matkaa. Vastuksen voi kytkeä perinteisesti pyörätietokoneeseen, minulla on Coros Dura, jolloin ajaessa voi tarkkailla mitä tekee.

   Toinen, huomattavasti motivoivampi vaihtoehto, on kytkeä vastus johonkin pyöräilysovellukseen. Esimerkiksi Rouvy tai Zwift. Valinnan voi tehdä omien mieltymysten mukaan. Näin harjoitusvastus simuloi suoraan sovelluksen tarjoamia reittejä, ylämäet ovat raskaampia ja alamäet helpompia.

   Minä päädyin Rouvyyn, koska sen tarjoamat reitit ovat reaalimaailmassa kuvattuja. Esimerkkinä voin mainita biisonin tai karibun kohtaamisen Yellowstonen kansallispuistossa. Vaistomaisesti lakkaa polkemasta, kun auton kokoinen elukka tallustelee tiellä vastaan. Toisena esimerkkinä Ironman sarjassa traktorin ohittaminen Belgiassa tuntui aivan aidolta, kuten poliisiauton perässä ajaminenkin saksalaisessa pikkukaupungissa.

 

 

Meillä oli varastossa vanha matkailuauton taulu tv, jonka kytkin tietokoneeseen hdmi-liitännän kautta. Kun poljen näen edessäni reitin hieman isompana kuin läppärin ruudulta. Ruudulla Rouvy näyttää polkemisen tehon watit, nopeuden ja sykkeen. Erilaiset diagrammit tukevat ajokokemusta, esimerkiksi jatkuva reitin pinnanmuodon seuranta, johon sisältyy esimerkiksi mäen kaltevuusaste. Näin ajamista voi vertailla normaaliin, kotimaisemissa ulkona tapahtuvaan pyöräilyharjoitteluun.

 

 

Meillä Inarin alueella on useita yli 11 % nousuja, joten Rouvyn tarjoamat kokemukset ylämäkien polkemisen raskaudesta eivät tulleet yllätyksenä. Harjoitusvastuksessani on normaali 11 lehtinen Shimanon rataspakka, josta isoin ja pienin ratas ovat poissa käytöstä Orbeani takavaihtajan säädöistä johtuen. Ketjulinja menisi liian vinoksi, jos ottaisin äärirattaat käyttöön. 

   Välitykset riittävät hyvin ylämäkiin, mutta pitkissä alamäissä poljinnopeus nousee yli 150 kierroksen minuutissa, kun nopeutta on 70 km/h. Graveliä paremmin vastukseen sopisi maantiepyörä, tai sitten pitäisi vaihtaa keskieurooppalainen takapakka, mutta toistaiseksi tehot minulle riittävät mainiosti - voihan sitä lasketella välillä vapaallakin alamäkeen.

 

 

Ylläolevat kaksi kuvaa valottavat harjoitusvastuksen rakennetta parhaiten. Pyörästä irrotetaan takapyörä ja vastuksen mukana tulevien sovitteiden kanssa pyörä kiinnitetään traineriin. Minulla on Orbeassa 12X142 mm läpiakseli, joten kiinnitys oli varsin vaivatonta. Wahoon paketissa oli mukana myös kiinnitykset leveämmille haarukoille ja pikalinkuille.

 

Yllä kuvaparissa pyörän takaa näkyy lepotilaan nostettu juoksumatto. Tämä vastaa kysymykseen onko sisäpyöräilyssä mitään järkeä. Järkeä on yhtäpaljon kuin matolla juoksemisessakin.

   Ainoa ero on ajan kulumisessa. Matolla kaksi tuntia on iäisyys. Rouvyn maisemissa pari tuntia pyörän päällä hurahtaa hetkessä. Asiaa auttavat muut mahdolliset saman reitin samaan aikaan ajavat oikeat ihmiset tai virtuaaliset harjoitusvastustajat, joita on minulla kolme. Heidät toki voi poistaa sovelluksen hallintapaneelista. 

   Rouvy näyttää myös matkaeron muihin ajajiin ja sen, kuinka paljon ajaja laittaa tehoa painokiloonsa nähden likoon. Näin näen takaa tulevien yrityksen, jos haluan puristaa heitä karkuun.

   Olen kokenut suurena yllätyksenä kuinka paljon Rouvy opettaa pyöräilystä. Kadenssin, eli polkemisen kierrosnopeuden nostamisessa on näytöstä suuri hyöty, kun pyöräilyharjoittelun saloihin tutustuu kokemattomana. Samoin kuin tehon näytöstä, jolla voi pitää itsensä kurissa tai puristaa.

 

Alunperin hankkiessani gravelpyörän väitin, että en ala ajamaan sisällä. Nyt olen täysin toista mieltä ja pidän entistä ajatusmaailmaani jähmeänä. Miksi ei? Kovalla vesisateella, puhumattakaan kolmenkymmenen asteen pakkasesta.

   Suosittelen Rouvyä lämpimästi. Sisäpyöräily näin toteutettuna on kaikkea muuta kuin perinteistä kuntopyörän polkemista tai vanhanaikaisilla rullilla keikkumista. 

 

Traineri maksaa ostopaikasta, merkistä  ja varustelusta riippuen kaikkea 300 - 1000 euron väliltä. Sain Wahoo Kickr Coren noin 550 eurolla. Lisäksi sovelluksesta maksetaan kuukausi- tai vuosimaksu; 19,90 euroa kuukausi tai vuosi 179 euroa, muistaakseni. Taukoakin voi välillä pitää. Tarvitaan myös pyörä, joka pyöräilyä harrastavalla todennäköisesti jo on.

   Kustannuksia siis tulee, mutta ne jakaantuvat useiden vuosien varrelle, aivan kuten juoksumattoni kustannuksetkin ovat jakautuneet.

   Olen myös aivan varma, että talven sisäpyöräilyn jälkeen pyörä liikkuu keväällä ulkona huomattavasti paremmin, kuin esimerkiksi pelkällä hiihto- ja juoksuharjoittelulla. Luonnollisesti ajan talvella myös ulkona, pääosin läskipyörällä, joka soveltuu lumisille ja jäisille teille mainiosti.

   Kymmenen astetta pakkasta talvipyöräilylle on vielä siedettävä keli, kaksikymmentä alkaa olla sillä rajoilla, etenkin kun puhutaan yli kahden tunnin lenkeistä. 

 

 

 

VYÖRY 30 - LÄSKIPYÖRÄN KESKIÖ NAKSUU

 

Lenkillä läskipyöräni keskiö alkoi naksuttamaan. Pyörällä on ajettu vasta alle 2000 kilometriä, joten yllätyin. Onneksi olin kylällä, onnuin suorinta tietä kotiin.

   Kun pyörän keskiö naksuu, ei ole yhtä hyvää selitystä. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, niin runko johtaa muutkin äänet keskiöön, kuin pelkästään itse keskiöstä lähtöisin olevat. 

   Yleisiä syitä naksumiselle ovat poljinkampien löystyminen, poljinten löystyminen, poljinten laakereiden vauriot, kuiva ketju tai sitten pahin mahdollinen: itse keskiön laakerivaurio.

   Laitoin talliin lämmöt päälle ja sulatin pyörän. Ennen tutkimuksia soitin Rovaniemi Ski&Bike-myymälään Karille ja sain hyviä neuvoja. Sain kuulla, että Hollowtech-tyyppinen keskiö voi myös ajossa löystyä. Tätä en ollut edes ajatellut, tosin kaikki pyörissä voi löystyä. Kokemusta on jo takavaihtajasta, takavaihtajan vaijerista ja taka-akselista

 

   Aloitin tutkimukset ja havaitsin, että oikean eli vetopuolen kiristysosan ja muhvin välissä oli melkein kahden millin rako. Otin ketjut sivuun ja pyöritin polkimia, naksui edelleen. Vääntelin kammista ja polkimista: ei väljää. Siis löysällä. 

   Keskiön kiristämiseen on olemassa oma erikoisavaimensa, lähin paikka hakea avain on 350 kilometrin päässä, Rovaniemen Motonetissä. Kari oli rohkaissut minua käyttämään hätätilassa papukaijapihtejä. Oikea kiristysarvo on noin 40 newtonmetriä, jota pihdeillä on lähes mahdoton arvioida. Lisäksi puristuksesta jää jäljet.

   Oli pakko yrittää pihdeillä. Ennen yritystä hain tuntumaa tavallisella momenttiavaimella paljonko on 40 newtonmetriä. Esimerkiksi auton pyöränpultit ovat noin 120 - 140. Polkupyörän satula, jossa hiilikuituputki, on 5.

   Sain keskiön kiristettyä ja naksuminen lakkasi. Koeajoin ja totesin, että laakerivauriota ei todennäköiseti ole syntynyt. Aika näyttää miten kestää. Normaalisti hyvälaatuinen teollisuuslaakeri kestää keskiössä noin 30000 kilometriä.

   Alakuvassa keskiön vasen puoli. Keskiö on purettavissa seuraavasti: Löysytä ensin kammen pultit vuorotellen varovasti. Irrota sitten keskiöputken sisältä natsa pois kuusiokoloavaimella. Natsan tarkoitus on esikiristää koko paketti. Irrota kampi. Naputa varovasti akseli läpi, jolloin vetopuoli irtoaa; ratas ja kampi mukana. Tämän jälkeen voi Hollowtech-avaimella irrottaa koko keskiön tarkasteluun. 

(Esimerkkeinä keskiöistä Shimano, Sram, GPX, Chris King, Campagnolo, Truvativ, FSA, MegaExo, Ultra-Torgue, Token - siis kierteelliset keskiöt. Paremman avaimen kauppanimi on Park Tool BBT-9 Hollowtech 2 keskiötyökalu. Super B Classic- kauppanimellä myytävän työkalun väitetään olevan liian väljä, toki se on sitten myös halvempi.)

   Keskiölaakereita voi voidella hyvälaatuisella sprayvaseliinilla tai öljyllä. Kierteisiin kannatta laittaa hiukan rasvaa koottaessa, mutta mitään vanhanajan vaseliinitäyttöä en näihin keskiöihin suosittele. 

 

Pitäisi muutenkin satsata polkupyörän kotivaraosavarastoon ja erikoistyökaluihin. Ainakin vaihtajan korvakkeet pitäisi olla meidän molempiin pyöriin varalla.

 

Samalla kun talli oli lämmin, niin huolsin ja säädin pyöriä. Purin omastani pois tangon korotuksen. Olen ajanut gravelillä jo niin paljon, että kehoni on tottunut matalampaan ajoasentoon. Kuvassa Vyöryn tanko nyt alkuperäisessä korkeudessaan.

 

Kuvassa on Satori-merkkinen korotusadapteri säätörenkaineen ja pidennetty pultti ohjainlaakeriin. Jos joku tarvitsee niin saa ostaa pois, uusi maksaa 42 euroa, tämän saa kolmellakympillä. (postikuluineen)

Säädin Kirsin läskipyörää hieman. Laitoin seisontatuen taaemmas, koska talvella isompien kenkien kanta osuu siihen helposti. Lisäksi säädin Kirsin satulaa taaemmas. Satulan säätöön käytin vatupassilla otettavaa pystysuoraa linjaa pyörän keskiöstä ja siitä sitten taaksepäin 5 - 8 senttiin asti mitattuna satulan kärkeen. 

   Kirsi valitteli viimeksi polveaan poljettaessa, nyt etäisyys on samaa luokkaa kuin Kirsin gravelissä, jolla polkeminen ei ole aiheuttanut tuntemuksia polven seudulle.

 

 VIIKKO 52. - VIIKKO 1. vuoden loppuun.

Ma- Ensikosketus sisäpyöräilyyn pelkän trainerin ja Coroksen kanssa - 33,29 km - 1.04.

Ti- Lepo

Ke- Jouluaatto, Rapha festive 500 alkoi. Läskipyöräilyä ensin yksin ja sitten Kirsin kanssa, 

yhteensä 33,46 km - 2.35.

To- Rouvy Copacabana Titicaca Bolivia 20,25 km plus jäähdyttely 0,45 km.

Kävelyä Kirsin kanssa 3,50 km - 51 min.

Rouvy Karamea Westport Uusi-Seelanti 46,49 km plus jäähdyttely 7,73 km.

Pe- Läskipyörällä pimeässä 40,24 km - 2.24.

La- Rouvy Ironman New-York 89,45 km

Rouvy Kölnin ympäri Saksa 57,48 km plus jäähdyttely 10,42 km.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 3,58 km - 54 min.

Läskipyörällä 20,50 km - 1.22.

Rouvy Ljubljana Slovenia 17,63 km

Rouvy Platja de Granda Espanja 23,45 km plus 2,57 jäähdyttelyä.

--- 

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

--- 

Yhteensä Rapha festive 500 kilometrit 510 km.

Ajoaikaa festiveen meni 19:59, nousua tuli 3213 metriä.

Parhaat tehot yli 600 wattia, keskiteho tavanomaisimmin 180 wattia. 

Puhutaan siis 400 viikkokilometrin pyöräilystä, joka vuositasolla on yli 20.000 kilometriä.

Jos tänä vuonna saisi kasaan 10.000 vuosikilometriä ja jokusen yli 800 kilometrin kuukauden, niin voisi olla tyytyväinen. 

   Vuoden 2025 pisin lenkki oli 200 km. Nellim - Kiilopään keskus - Nellim. Tänä vuonna voisi sitten ajaa hieman pidempiäkin lenkkejä vaihteluksi.

 

Jouluaattoaamu, taustalla Apinavaara. Kuvassa on myös metso oikealla penkalla.

 

 

JOULU ON POP ja #festive500

 

 

 Minulla on vanha joulukoriste. Punainen tonttu, joka kantaa sylissään polttopuita. Sen pahviseen pohjalevyyn olen kirjoittanut vuosiluvun 1977 alle:  joulu is pop. Kuluneen 49 vuoden aikana moni asia on muuttunut, mutta joulu on edelleen pop minun mielestäni.

   Joulu on vapahtajan syntymäjuhla. Ihmisen toiseksi paras vapahtaja on ihminen itse. Itselleen pitäisi olla armollinen. Parhaan vapahtajan jokainen voi valita käsityksensä, mutta etenkin kykynsä mukaan. Sanotaan, että on helpompi uskoa, kuin olla uskomatta. Onko helpompaa perustella itselleen, ettei mitään ihmistä korkeampaa voimaa ole?

   On sanottu, että ihmisen suurin synti ei ollut siitä kuuluisasta puusta syöminen, vaan puusta alastulo. Laskeutuessaan elämään maan pinnalla ihminen oppi kävelemään, käyttämään työkaluja, kieltä ja niin edelleen. 

   Samalla hänen aivonsa kehittyivät, hän loi itselleen maailman jota ei enää hallitse ja jossa ei koskaan ole tyytyväinen. Viimeistään tässä vaiheessa hän kehitti itselleen pahimman vihollisensa: vihan toista ihmistä kohtaan.

   Theo Löbsack kirjoitti 1983 mainion kirjan nimeltä Viimeiset Vuodet. Siinä hän todistaa, kuinka ihmisaivojen kehitys on pysähtynyt ja juuri tästä syystä kuljemme kohti täydellistä tuhoamme. Vaikka kirjalla on ikää, siinä ei juurikaan ole mitään sellaista, mikä ei olisi toteutunut tai pahentunut vuosien vieriessä.

 

Itseään kaikkivoipana pitävälle ihmiselle on kova paikka myöntää, että jotain korkeampaa on. Vielä hankalampaa on ymmärtää, että Jumala on meissä kaikissa, koska "omaksi kuvakseen Hän hänet loi." Luulisi olevan helppoa olla armollinen itselleen, mutta ei.

   Minä olen selittänyt lukijoilleni monin tavoin blogivuosieni aikana, että meillä ei ole mitään muuta kuin se mitä on tässä ja nyt. Juuri nyt! Harhainen mielemme askartelee aina jossain muualla. Tulevaisuudessa, josta ei ole tietoa. Tai menneisyydessä, johon ei ole paluuta ja joka koskaan ei sujunut täsmälleen niin kuin sen muistamme.

   Vähemmän olen käsitellyt Jumalaa ja uskontoa viimeikoina. Puhumattakaan Jeesuksesta. Tiedättekö mitä Jeesus sanoi, kun sai sukset? Hän sanoi:  Jee! Sukset. Uskominen voi olla iloinen asia. Siinä on aina toivoa.

   Olen aiemmin todennut, että uskominen ei ole muodikasta. Silti osa ihmisistä etsii aina jotain. Parempaa? Merkitystä?

   Olkaa kokeeksi tänä jouluna armollisia itsellenne. Antakaa olla, ei maailma murehtimalla parane. Parempaa voi toivoa. Jos sitä ei halua kutsua rukoukseksi, niin keskustelkaa sitten Jumalanne kanssa muuten, isolla tai pienellä fontilla. Jos koette, että Jumalaa ei ole tai hän on kuollut, niin keskustelkaa sitten armosta itsellenne itsenne kanssa. Kuviahan me olemme - kaikki?

   Yksikätinen isoisäni, kahden sodan veteraani, preussilaisen kurin opettajani ja kasvattajani sanoi: "Ei saa luovuttaa, mutta joskus pitää antaa hiukan periksi."

  Se on helppoa ainakin jouluna, koska joulu on pop.

 

Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulunaikaa, vapahtajan syntymäjuhlaa, zenin läsnäoloa tai muuten vaan mukavaa oloa villasukissa, mustassa tai valkeassa joulussa.

 

VIIKKO 51.

Ma- Perinteistä hiihtoa 15,05 km - 1.55.

Ti- "Lepo" - pitkä päivä lumikolan varressa töissä. (Jyri Kjäll: "Vittu ei pysty!")

Ke- Lepo

To- Gravelillä Ivalossa pyöräteitä 50,21 km - 2.37. Pakkasta - 19 astetta.

Pe- Gravelillä työpäivän jälkeen 30,99 km - 1.32.

La- Lepo.

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 9,15 km - 1.36.

       Gravelillä 21,29 km - 1.01.

 Pyöräilyä yhteensä 102,5 km - 5 tuntia ja 11 minuuttia.

 

 

 

Rapha Festive 500 

 

Osallistun Rapha Festive 500- tapahtumaan joulukuun 24. ja 31. päivän välisenä aikana. Tarkoitus on ajaa pyörällä yhteensä 500 kilometriä tuona aikana. Kilometrien kertymistä kohdallani voi seurata Stravan kautta. Linkki blogin internetversion oikeassa yläkulmassa.

   Mukaan lasketaan myös sisäpyöräily, jota varten olen hankkinut Wahoo Kickr Core-harjoitusvastuksen. Wahoo toimii yhteen pyörätietokoneeni Coros Duran, mutta etenkin esimerkiksi Rouvy-aplikaation kanssa. 

   Rouvyssä voi ajaa erilaisia realistisesti kuvattuja reittejä ympäri maailman tietokoneen ruudulta maisemia seuraten. Kickr Core reagoi ylä ja alamäkiin, vaihteita käytetään kuten normaalissa pyöräilyssä.

   Seuraavassa blogissani vuodenvaihteen jälkeen raportoin haasteen sujumisesta ja trainerista tarkemmin. Alhaalla kuvissa pyörän takana on lepoasentoon nostettu juoksumatto.