PIINAPENKKI

 

Viikko 13.

Ma- Lepo; pilkillä, vesikelit.

Ti- Juoksua 10,10 km - 1.09. Siikajärventie.

Ke- Sisäpyöräily 88,24 km - 2.44.

To- Sisäpyöräily 6,11 km + 10,90 km +9,62 km.

Pe- Juoksua 10,15 km - 1.10. + Gravelpyörällä 75,74 km - 3.20.

La- Gravelpyörällä 100,05 km - 4.35.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 6,45 km - 1.27.

 

Viikko 14.

Ma- Lepo

Ti-  Gravelpyörällä 33,14 km - 1.33.

Ke- Sisäpyöräilyä 62,10 km - 1.59.

To- Gravelpyörällä 33,23 km - 1.36.

Pe- Gravelpyörillä Kirsin kanssa 17,05 km - 1.06.

La- Testiajo pyöräkilpailukautta varten:

       Gravelpyörällä 187 km - 7.41. Keskinopeus 24,3 km/h, nousumetrejä 1607 m, ei kilpailuvauhtinen harjoitus, lämpötila aamulla - 7 astetta ja päivällä parhaimmillaan + 5 astetta.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 5,71 km - 1.15.

 

Pyöräilykilometrit tänä vuonna 3353,8 km ; keskiarvo per päivä tänä vuonna 34,22 km. 

 

 

 Tämän päivityksen kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Raja-Joosepin maisemista. Ensimmäinen suljetun rajanylityspaikan portilta ja toinen matkan varrelta: Lutto alkaa vapautua jäistään.

   Pitkä 187 kilometrin lenkki toi varmuuden siitä, mihin pyöräilykunto on menossa - kohti elämäni ensimmäistä gravelkilpailua. Ette ehkä usko, mutta Kirsin painostuksesta ilmottauduin mukaan Koli Gravel Carnival 150 kilometrin kilpailuun, joka pidetään 23.5.

   Ajatus pyörällä kilpailemisesta on edelleen, että tuleepahan sekin koettua. Kolilla on neljä sarjaa: kilpasarja, harrastesarja, sähköpyöräsarja ja tiimisarja. Ilmottauduin mukaan kilpasarjaan, koska kilpailen pahinta vastustajaani vastaan. Hänen nimensä on Pasi Koskinen tai ultrakoskinen - ihan miten haluatte.

   Sarjajako on kuin juoksussa muinoin - kilpasarja ja hölkkäsarja. Kilpasarjaan osallistuminen sulkee jossittelut pois. Tulosta on mukava verrata voittajaan, sillä vain yksi voi olla nopein. Minä olen kiinnostunut paljonko tulee turpaan nuorempia vastaan ja paljonko saan itsestäni irti pyörällä. Harrastukset sitten jossain muualla, ilman numerolappua.

Satula ei ole minulle piinapenkki. 

   Pyöräily on äärimmäisen kova kestävyyslaji, joka juoksuun verrattuna tarjoaa hieman enemmän detaljeja. Pyörä on osa suoritusta. Teknisesti, mutta etenkin kuinka hallitsee pyörän, miten saa pyörästä kaiken irti. Tämä on juoksuvuosien jälkeen kiinnostavaa, jopa motivoivaa.

   Juoksen edelleen mielelläni, enkä ole poissulkenut ultrajuoksua vieläkään. En kuitenkaan halua joutua päivittelemään, että kuinka jokin vammautunut ruumiinosani taas kesti sen ja senverran. Toivottavasti se kestää huomenna enemmän. Ja niin edelleen.

   Juurisyyt (ihan saatanan tyhmä muotisana)  pyöräilyyn siirtymisessäni olivat motivaatio ja vasemman jalkani kantapää. Mitä tulee vasemman jalan kantapäähän, se voi nyt erinomaisesti. Haglundin syndrooman (ei virallisesti diagnosoitu) aiheuttama turvotus on laskenut ja pystyn juoksemaan helposti kuten vanhoina aikoina.

   Pitkät selkälihakseni ovat pyrkineet jumiin keskeltä selkää. Tämän vuoksi kävin tämän viikon tiistaina juoksemassa sulavilla poluilla maastossa seitsemän kilometriä. Tuolla lenkillä vasen pohkeeni muistutti, että jos aiot taas aloittaa, niin ole varuillasi. (surinaalihermo) Juuri tämän takia olen innostunut pyöräilemään niin sanotusti tosissani. Pääasia että polkee, eikä tarvitse kuunnella kaikenlaisia kehon protestointeja jatkuvasti.

   Pyöräily järkevää? Voi olla, mutta ei niiden mielestä, jotka haluavat että ultrakoskinen juoksee itsensä hengiltä. Voi olla, että tällaisia ihmisiä ei olekaan. Voi olla, että vain kuvittelen. Mutta se on selvää, että addiktoituneita, pakko-oireisia ultrajuoksijoita ja heidän fanejaan on. Jossain. Toivottavasti tapaisin heitä joskus, jotta voisin kertoa : ota iisisti, maailma on kaunis tässä ja nyt, miksi rikkoa itsensä ennen, kuin maailma rikkoo itsensä?

Maasto alkaa sulaa.

 

Pääsiäsistunnelmia takapihalta, lunta vielä riittää.

Kirsin kauden avaus, hän myös kävi joessa uimassa lenkin jälkeen. Ei voi sanoa, että avannossa, koska avanto oli jo uinut alavirtaan.

 

 

Viimeisessä kuvassa on maantiepyöräni Trek Domane AL 4, jonka ostin käytettynä alkutalvesta. Jouduin ottamaan sen ulos käyttöön, kun gravelpyöräni vasen etukahva hajosi. 

   Kuvakulmasta johtuen saattaa jostakusta harrastajasta ohjaustangon ja Tiagran kahvojen kulma näyttää hassulta. Todellisuudessa kahvat ovat pitkän stemmin kanssa vaakasuorassa ja asento on tarvittaessa riittäväen aero.

   Kaaduin gravelillä jäiselle hiekkatielle oikein kunnolla. Nastoista huolimatta etupää katosi yhtäkkiä altani. Säilyin ehjänä, mutta pyörä ei. Kahva alkoi pitkällä testiajolla huhtikuun 4. päivänä takellella ja päätti sitten toimintansa lopullisesti. Uutta kahvaa odotellessa on ajettava maantiepyörällä. 

   Maantiepyörässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, ongelma on Lapin kevät. Ohuilla ja lähes sileillä renkailla on kesken pitkän lenkin enemmän kuin hankalaa joutua lumisateeseen, mikä kuuluu olennaisena osana tähän kirkkaan valon, sulavan lumen ja yöpakkasten vuodenaikaan meillä täällä pohjoisessa.

 

SANOJEN MAGIASTA

 J. K. Rowling on sanonut, että sanat ovat magiaa. 

 ”Sanat voivat tuhota tai parantaa. Kun sanat ovat todellisia ja hyväntahtoisia, ne voivat muuttaa maailman.” (Buddha)

Mitä enemmän olen kirjoittanut, sitä enemmän olen alkanut uskoa sanojen magiaan. En usko voivani muuttaa koko maailmaa kirjoittamalla, mutta saatan silti kaikella kirjoittamisellani tehdä palveluksen, jollekulle - jossakin.

Ajatukset - sanat - teot - tavat - luonne - kohtalo.

”Tarkkaile ajatuksiasi; niistä tulee sanoja. Tarkkaile sanojasi; niistä tulee tekoja. Tarkkaile tekojasi; niistä tulee tapoja. Tarkkaile tapojasi; niistä tulee luonne. Tarkkaile luonnettasi; siitä tulee kohtalosi.” 

Ylläoleva lainaus on historiassa pantu monen suuhun, todennäköinen alkulähde on Upanishads , hindujen pyhät tekstit.

   Vailla mitään uskonnollista näkökulmaa se on erittäin älykäs sanaketju. Noin todella käy. Näinä vaikeina aikoina tulee helposti käperryttyä negatiivisuuteen. Ihmettelen kovasti, miksi tuota maailman vaarallisinta tartuntatautia ei saada millään kuriin.

   Epävarmat ajat luovat päänsisäistä hajaannusta meille kaikille. Olen ollut äärimmäisen positiivinen kulkija aina siitä asti kun pääsin pois syöpäosastolta. Valitettavasti olen viime aikoina huomannut, että päivä päivältä minun on tehtävä enemmän töitä säilyttääkseni positiivisuuden.

"Kysyin tänään itseltäni,

miksi kaikki tuntuu turhalta.

Yritin etsiä vastauksia

eilisestä päivästä."

Ivalolainen runoilija Sanna Katajamaa

   Eilinen on mennyttä, vastauksia pitää etsiä tästä hetkestä, elämä on aina tässä ja nyt.

***

Viime viikkoina olen keskittynyt kahteen asiaan: neljännen kirjani kirjoittamiseen ja Tsekkiläisen ystäväperheeni kanssa ajan viettämiseen täällä Nellimissä.

   Kansainväliset ystävyyssuhteet antavat toisenlaista näkemystä elämään, vaikka loppujen lopuksi elämä on aika samanlaista eri puolilla maailmaa. Ihmisten pyrkimykset mutta ennen kaikkea arvot ovat varsin samankaltaiset, väittivät sitten tekoälyllä tehdyt valeuutiset ja muu sonta mitä tahansa. 

   Rauhaa ja rakkautta, noin lyhyesti kiteytettynä.

Neljännen kirjani ensimmäinen versio menee huhtikuun alussa mahdolliselle uudelle kustantajalleni, jonka kanssa olen käynyt alustavia neuvotteluita. Omalle kirjoittamiselle tulee aina sokeaksi, joten ammattitaitoisen kustannustoimittajan palaute on enemmän kuin tarpeen, se on kirjoittajana kehittymisen perusedellytys.

   Romaani, työnimeltään Iblis, on lähes valmis. Aika näyttää jatkon - vielä ei ole kerrottavaa, sillä keskeneräinen työ näytetään vain harvoille ja valituille, niille joilla on intressejä seisoa rinnallani loppuun asti.

VIIKKO 10.

Ma - Gravelillä Nellim - Ivalo - Nellim 84,60 km - 3.50. Vertikaalista nousua 901 m.

Ti- Läskipyörällä osin polkuja ja jäällä 21,40 km - 1.49.

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 5,o5 km - 1.06.

To- Rouvyssä trainerilla 136,89 km - 4.35.

Pe- Lepo

La Gravelillä 44,52 km - 2.13.

Su- Rouvy 19,15 km plus 17, 12 km.

       Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 10,07 km - 1.47.

 

VIIKKO 11.

Ma- Lepo

Ti- Gravelillä lumisella ja jäisellä päätiellä 40,70 km - 1.59.

Ke- Lepo

To- Rouvy 13,03 km plus 22,09 km plus 35,30 km

Pe- Rouvy 93,19 - 3.16.

La- Lepo

Su- Perinteistä hiihtoa makkaranpaistolle isomman porukan kanssa, joista nuorin hiihtäjä vajaa seitsemän, hiihti koko matkan 13,88 km - 2.45.

       Rouvy 34,49 km - 1.05.

 

VIIKKO 12.

Ma- Gravelillä sulalla päätiellä 50,78 km - 221.

Ti- Lepo

Ke- Rouvy 30,09 km - 59 min.

To- Gravelillä Virtaniemeen, kuraa, 33,40 km - 1.37.

Pe- Lepo

La- Gravelillä päätiellä 40,13 km - 137. Kova tuuli, nastarenkaat.

Su- Gravelillä päätiellä 30,07 km - 1.16. Kova tuuli, kesärenkaat. 

Pyöräilykilometrit vuoden alusta yhteensä 2650 km.

Kevät on aikainen myös Nellimissä. Alla olevat kaksi kuvaa samasta paikasta osoittavat muutoksen nopeuden. Tätä kirjoittaessani viime yönä on satanut hiukan lunta, joten vielä talvi pitää yrittää pyristellä täällä Pohjoisessa.

 

10.3.2026

16.3.2026

Hyvää vointia kaikille, niin henkistä kuin fyysistä!

HENGITÄ

 

 Ajoin eilen iltapäivällä Nellimistä Ivaloon gravelpyörällä, join kahvit ja ajoin takaisin.

   84,60 kilometrin lenkkiin meni hiukan alle neljä tuntia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta siinä on, miltä se talvikelissä ja nastarenkailla tuntui. Matkalle tulee 901 vertikaalista nousumetriä, eikä jäisiin alamäkiin uskalla tuikata niin kuin sulanmaan kelillä. Reissu tuntui helpolta, vaikka sykkeet kakkosalueelta pois nousivatkin.

   Kakkosalue on pyöräilyssä alle tempoajon, eli vauhdikkaamman etenemisen, alue. On sanottu, että kakkosalue on pyöräilyharjoittelun kulmakivi. Tai saattaa olla, en oikein usko - vielä. Kestävyys on pyöräilyssä mielestäni myös palautumiskykyä.

   Ultrajuoksuvuosien jälkeen alueeni ovat aika kapeat, toki ikä (vitsi) vaikuttaa. Maksimisykkeeni on nyt noin 154. Kykenen juoksemaan 5,45 min/km vauhtia alle 130 sykkeellä, mutta pyöräilyssä pitemmissä ja jyrkemmissä, noin 11% ylämäissä sykkeeni nousee helposti 133 -135 tuntumaan. Kyse lienee taloudellisuudesta ja voimantuotosta, polkemisen tekniikasta.

   Kun ajoin trainerilla sisällä 177 km Datev Challnge Rothin, keskisykkeeni kuuden tunnin ajalta oli 107. Keskiteho 162 wattia, maksimiteho 558 wattia. Maanantain Ivalon keikalla keskisyke ulkona oli 120, maksimi 143. Watteja ei ole tarkkoja, koska ei ole wattimittaria pyörässä, mutta Stravan arvio oli 163.

   Vastatuuli, pakkanen, nastarenkaat, paksut talvivaatteet ja paksut talvipyöräilykengät (painavat) vaativat enemmän. Kuitenkin sisäpyöräilystä on näköjään huikea hyöty sekä harjoitusmäärän kerryttämisessä, että pyöräilyn tekniikan opettelussa. Väitän, että hyöty on verrattuna juoksumattoon paljon suurempi, koska traineri antaa paljon informaatiota polkemisesta reaaliajassa.

 

Pyöräily ja etenkin pitkän matkan pyöräily on luonnollinen jatkumo minulle, joka olen koko ikäni liikkunut kestävyysurheillen. Painottanut pitkiä lenkkejä, pitkiä suorituksia/kilpailuja, pitkiä ulkoiluja - aivan kuten haluatte niitä nimittää. 

   Tunnista kun ei oikein ole mihinkään minun mielestäni, vaikka tunnin lenkkejä joskus teenkin.

   Tärkeintä pitkillä lenkeillä on hengittäminen ja sen mukanaan tuoma kokemus yhteydestä ympäröivään luontoon tai yleensä maisemaan. Pitkäkestoinen liikunta laskee stressitasoja juurikin keskittymisen ja oikein hengittämisen kautta. Turhat asiat putoavat pois mielestä ja lopulta sitä vain liikkuu eteenpäin, vain hengittää.

 

Jälleen on syttynyt uusi sota maailmassa.

Mitä sitten? 

Jälleen on aika hengittää ja keskittyä omaan olemiseensa, kuten ennen sodan syttymistäkin.

Eikö niin? 

 

"Joku kysyi minulta, enkö ole huolissasi maailman tilasta? 

Hengitin syvään ja sanoin, että tärkeintä on, ettet anna ahdistuksesi siitä, 

mitä maailmassa tapahtuu, täyttää sydäntäsi. 

Jos sydämesi on täynnä ahdistusta, tulet sairaaksi eikä sinua voi auttaa."

( Mukaelma, alkup.  Thich Nhat Hanh )

VIIKKO 8.

Ma- Rouvy sisäpyöräilyä 43,63 km - 1.45, Tossa de Mar via Llagostera.

Ti- Gravelillä 32,75 km - 1.35. Pakkasta - 15 - - 20 astetta.

Ke- Juoksu 7,50 km - 54 min.

To- Rouvy 38,75 km - 1.20, Busigny. Kävelyä 2,16 km - 30 min.

Pe- Rouvy 90 km - 2,57. Ironman Copenhagen.

La- Gravelillä 10,05 km - 30 min. Liikaa pehmeeää, uutta lunta turvalliseen ulkopyöräilyyn.

       Juoksua vauhtia vaihdellen 10 km - 1.04.

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 13, o3 km - 2,17. Ei luistanut mihinkään, koska aamulla oli - 24 astetta.

 

Yhteensä pyörällä 215,18 km 

 

VIIKKO 9.

Ma- Rouvy Bormio to Tirano, alamäkeä 35,40 km - 51 min. plus La Vuelta osa 12: 21,30 km - 39 min plus jäähdyttelyä 2,98 km.

Ti- Lepo

Ke- Rouvy Datev Challenge Roth 177,90 km - 6 tuntia ja 9 minuuttia, nousua 1663 m.

To- Kävelyä Ivalossa 5,15 km - 54 min. Illalla Rouvy Pune, Intia 30,89 km - 1.06. Väsynyt.

Pe- La- Lepo / Tietoisesti poissa pyörän päältä.

Su- Perinteistä hiihtoa 13,41 km Kirsin kanssa - 2,37.

 

Yhteensä pyörällä 268,47 km

 

 

VIIKKO 10

Ma- Gravelillä Nellim - Ivalo - Nellim 84,60 km - 3.50. Vertikaalista nousua 901 m.

...jatkuu seuraavassa blogipäivityksessä... 

 

PYÖRÄILYKILOMETRIT 2026: 2.3.2026 asti yhteensä 1987 km 

 

 

 

POIS MUKAVUUSALUEELTA ?

 

Ihmiset ovat laiskoja yrittämään tehdä kaiken paremmin. Oleellinen kysymys on: pitääkö kaikki aina tehdä paremmin ?

 

Elämässä on useita osa-alueita, missä liika yrittäminen johtaa kärsimyksen lisääntymiseen. Mainiona esimerkkinä parisuhde. Toista ei voi muuttaa, mutta yhdessä voi muuttua. Liika yrittäminen tuo parisuhteeseen väkinäisyyttä. Jos molemmat ovat tai toimivat omana itsenään, voi löytyä luonnollista yhdessäoloa. Väkisin ei synny mitään kestävää.

   Huomattavasti monimutkaisemmaksi paremmin tekeminen muuttuu kun tehtävällä asialla yritetään saavuttaa jotakin. Esimerkkinä käytän mielelläni pitkäaikaista haavettani juosta kuudessa päivässä yli 600 kilometriä. Saavutin tavoitteeni vasta luovuttuani sen tavoittelemisesta. Tajusin, että kun lähtölaukaus ammutaan ei tule ajatella metriä pidemmälle. On oltava läsnä ja ratkottava esiintulevat ongelmat yksi kerrallaan, ongelmia kuitenkaan erityisemmin odottamatta. Mieli ei saa harhailla tavoitteiden numeroissa. Juoksun on tultava luonnollisesti, jopa helposti.

 

Hyvä ystäväni Jani Rautonen vitsaili, että minulle on kehittymässä uusi addiktio pyöräilyn myötä. Hän saattoi olla myös tosissaan, mikä osoittaa ystävästä huolta pitämistä.

   Minä olen omasta mielestäni muuttunut varsin paljon juoksuvuosieni aikana. Pyöräilyn koen positiivisena addiktiona, jos ollenkaan addiktiona. Toistaiseksi. On selvää, että yli kolmeenkymmeneen juoksuvuoteen mahtuu monenlaista elämäntilannetta, kuin myös ajatusmaailmaa. 

   Jälkikäteen pidän tärkeimpänä kahta asiaa: kuka juoksee ja onko lenkille pakko mennä. Samoin on pyöräilyni kanssa. Ensilukemalla nämä ovat typeriä kysymyksiä, mutta tarkemmin pohtien kysymykset karsivat pakko-oireiset itsensä tehostajat ulos leikistä. Kysymys on kokemisesta. Miltä harjoittelu tuntuu. Ja etenkin miksi sitä tekee.

 

Olen pyöräillyt nyt enenevässä määrin melkein kaksi vuotta. Kaikki alkoi lääkärikäynnistä Rovaniemellä, kun Hehku-terveyden Joni Keisala pisti vasemman kantapääni ulkosyrjälle piikin kortisonin ja kipulääkkeen sekoitusta. Kesti aikansa ennenkuin olin kypsä määrittelemään tulevaisuuteni vision urheilijana. Nilkutanko loppuikäni, eli tuhoanko jalkani lopullisestai vai nautinko urheilusta. Valitsin viimeksimainitun vaihtoehdon.

   Minulle urheilusta nauttiminen merkitsee itsensä kehittämistä. Olisi siis mieletöntä olla paneutumatta pyöräilyyn kunnolla. Juoksuvuosien motivaatio vaihteli, mutta uutta löytyi aina uteliaisuudesta määrittää omia rajojaan. Millään muulla ei ollut, eikä ole merkitystä. Ei edelleenkään. Paitsi Kirsillä.

   Kannustan edelleen kaikkia toteuttamaan intohimojaan. Työ, ura ja se kuuluisa muu elämä on merkityksetöntä niihin tunteisiin verrattuna mitä ultra-urheilu minulle on antanut. Ainoa poikkeus ja kaiken edellytys on Kirsi. Eli elämän tasapaino, tausta. On oltava muutakin kuin pelkkää urheilua, mutta sen muun on joustettava, mikäli aikoo riittävän pitkälle.

   Minulta on usein kysytty mikä on riittävän pitkälle?

   Se on tie täydelliseen yksinäisyyteen kesken suorituksen. Siinä kuoriutuu esiin todellinen minä ja todellinen, suuri ja avara mieli. Täydellinen tyhjyys, pelkkä hengitys minun ja ympäröivän maailman välillä.

   Näihin kokemuksiin pääsee vain poistumalla mukavuusalueeltaan. 

 

 

VIIKKO 5.

Ma- Läskipyörällä 30,65 km - 1.58.

Ti- Lepo

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 2,45 km - 33 miuuttia. Pakkasta - 29 astetta.

       Rouvy Maine, USA 22,19 km - 45 min. plus jäähdyttely 3,94 km - 7 min.

To- Rouvy Budapest, Unkari 13 km - 27 min. plus Rouvy Tokio, Japani 12,90 km - 30 min. plus Gdansk Puola 31,90 km - 58 min.

Pe- Rouvy Huilan, Taiwan 20,95 km - 42 min. plus Vansbro, Ruotsi 30,29 km - 49 min.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 3,48 km - 51 min. Aamulla - 34 astetta.

Su- Gravelillä 31,39 km - 1.31. Lauhtui - 11 asteeseen.

Yhteensä pyörällä 196,9 km - 7:51 - 1546 m. 

 

VIIKKO 6. 

Ma- gravelillä Kontosjärventie 41,20 km - 2.03.

Ti- Lepo

Ke- Gravelillä Ivalo - Nellim 42,93 km - 1.59.

To- Lepo

Pe- Rovaniemi gravelillä 21,62 km - 1.05.

La- Lapinlahti kävelyä Kirsin kanssa 4,55 km - 1.05.

       Lapinlahti iltagravel 25,57 km - 1.22.

Su- Lepo

Yhteensä pyörällä 131,3 km - 6:31 - 1254 m 

 

VIIKKO 7.

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa Tampereella 3,08 km - 39 min. Ei oikein minun kaupunkini enää: keskusta täynnä woltin ja muita ruokalähettejä, kantasuomalaiset vähemmistönä.

Ti- Hämeenkyrö - Ylöjärvi gravel 30,11 km - 1.38.

Ke- Hämeenkyrö gravel Kirsin kanssa 7,26 km - 43 min. plus yksin illalla 40,62 km - 1.58 km.

To- Kävelyä Kirsin kanssa 3,11 km - 43 min. Hämeenkyrössä.

Pe- La- Lepo, matka takaisin kotiin.

Su- Rouvy Missouri, USA 26,77 km - 58 min. Tehoja yli 200 wattia. plus tasaista Everglades, USA 14,39 km - 25 min.

Yhteensä pyörällä 119 km - 5:44 - 1323 m.

TAMMIKUUSSA PYÖRÄLLÄ 1137 km - kaikki lajit yhteensä 52 tuntia.

 

 Tyytyväinen urheilija pyörähuollossa. Bike&Ski Store Rovaniemi. Kari Jokelainen.

 Linkki kaupan sivustolle: Ski&Bike Store Rovaniemi

 

Reissussa bongattua. Maailma pelastuu mutta miten käy moottoriurheilun ilon?

 

 Matkailuautossa voi kahvitauolla seurata olympialaisia.

 

 Se nyt vaan on tyhmää autolla luistella.

KUU ÄMPÄRISSÄ

 

 

Vanha tarina kertoo nunna Chiyonosta (1223 - 1298) , joka kantoi vettä täysikuun heijastuessa vanhan ämpärin vedenpintaan. Ämpärin sanka katkesi, vesi valui maahan ja kuun heijastuma vedenpinnasta katosi.

   Hän kirjoitti runon: 

  "Monin tavoin yritin 

   kantaa ämpäriä 

   toivoen että bambusanka ei katkeaisi.

   Lopulta se revähti.

   Ei enää vettä ämpärissä, ei enää kuuta vedessä,

   kädessäni tyhjyys." 

    Olen joskus esiintyessäni erilaisissa tilaisuuksissa kertonut tätä tarinaa ja kysynyt ihmisiltä miten kuu voi olla yhtä aikaa ämpärissä ja taivaalla. He ovat säännönmukaisesti vastanneet, että ämpärissä oli kuun kuva, heijastuma. Kun olen seuraavaksi kysynyt, että oletteko varmoja ettei taivaalla näkyvä kuu ole heijastuma, he ovat sanoneet, että onhan kuussa käyty.

   Entäpä peili? Kun seisotte peilin edessä katsellen kuvaanne, oletteko peilissä vai peilin edessä? Miten voitte olla molemmissa yhtäaikaa? Käyttekö peilissä ja palaatte sitten takaisin? Minne? Tänne. Minne "tänne"?

 

Minua on suuresti huvittanut viimeaikojen puheet maailmanjärjestyksen muuttumisesta. Väitättekö että maailmalla ylipäätään on, ja on ollut, jokin järjestys?

Mikael Jungner kirjoitti äskettäin:

"Muistan kun Suomi menestyi. Maailman parhaat koulut, maailman kovin kilpailukyky ja itsetunto joka perustui tekemiseen, ei pelkäämiseen. Lähimmäisiä arvostettiin, kauppaa käytiin kaikkien kanssa, pragmatismi voitti ideologian ja sanaan saattoi luottaa.

Suomi oli mahtava paikka, koska täällä luotettiin ja uskallettiin.

Tänään Suomi tuntuu vainoharhaiselta museolta. Milloin kukakin on hyökkäämässä tänne vaikka oikeasti ei todellakaan ole. Ei saa olla riippuvainen kenestäkään. Ei saa luottaa. Lähimmäiset, pettureita, talous surkea, työllisyys surkea, tulevaisuus surkea ja kaikki tuo tietysti jonkun muun syyn.

Miten ihmeessä Suomi päätyi tähän jamaan?

Maailmaa on turha syyttää. Olen viime aikoina kiertänyt kaupunkeja pitkin poikin, Tashkentista Shenzheniin, Lontoosta New Yorkiin. Totuus on karu. Maailmalla ei näy suomalaista ankeutta. Siellä näkyy into ja optimismi. Maailma sykkii, Suomi sakkaa.

Shenzhenissä prototyyppi rakennetaan viikossa ja tehdas kuukaudessa. Meillä sama aika menee ympäristöluvan esiselvityksen esiselvitykseen. Tashkentissa on nälkä ja usko huomiseen. Nuori polvi tietää, että työ ja ponnistelu kantaa. New Yorkissa kysytään, minne myydään ja mitä myydään seuraavaksi, kun Helsingissä pohditaan, onko tämä nyt varmasti riskitöntä ja moraalisesti puhdasta.

Suomen ongelma ei ole osaamisen puute vaan asennevamma. Vainoharhaisuus syö luottamuksen. Näemme kaikessa uhkia ja harva investoi maahan, joka pelkää omaa varjoaan. Kun yhteiskunta palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee riskinotosta, niin raha ja ihmiset päätyy vääriin paikkoihin tekemään turhia asioita.

Koulutus romahti, kun lopetimme vaatimisen. Maailmalla koulutus on elämän ja kuoleman kysymys. Meillä se on sosiaalinen kokeilu.

Talous on kuralla koska käännyimme sisäänpäin. Kun vähentää vuorovaikutusta maailman kanssa, kuihtuu. Jos uskoo ettei mitään kannata tehdä, mitään ei tapahdu. Lontoo ja Tukholma imevät pääomaa ja osaajia, koska ne viestivät optimismia. Me viestimme pelkoa.

Mitä pitäisi tehdä?

Meidän on palattava siihen, mikä teki meistä kerran maailman parhaita. Kauppaa on käytävä kaikkien kanssa. Kauppapolitiikka ei ole moraaliposeerausta, vaan kansallista selviytymistä. Suomen on oltava maailman pragmaattisin kauppakumppani. Päättäjien on kierrettävä maailmalla avaamassa ovia ilman ideologisia silmälappuja. Missä markkina, siellä Suomi.

Kellotaajuus on korjattava. Investointien on saatava vihreää valoa viikoissa, ei vuosissa.

Toisten arvostaminen on saatava takaisin. Tämä identiteettisekoilu on syytä lopettaa.

Suomi ei nouse leikkaamalla menoja vaan leikkaamalla pelot. On siirryttävä kansallisesta pessimismistä takaisin eteenpäin vievään optimismiin.

Sisäänpäin kääntyminen on taloudellinen itsemurha. Maailmalla menestys perustuu verkostoihin ja luottamukseen, ei vainoharhaiseen epäluuloon.

Vanha elämänviisaus on unohtunut. Jos haluat luoda luottamusta, näytä olevasi haavoittuvainen. Jos haluat menestyä, luo keskinäisiä riippuvuussuhteita muihin."

 

 

Minusta tuo Jungnerin teksti on hyvin kiteytetty kuvaus. Vaikka en välitä poliittisista ideologioista enkä usko niihin, niin ihmisillä on oman olemisensa kanssa enemmän ongelmia kuin koskaan. Yksinkertaisesti ihmiset eivät osaa olla sitä mitä ovat. Pahimmassa tapauksessa eivät uskalla tulla siksi miksi haluaisivat, koska yhteiskunta luo yksilön olemiselle valtavia paineita.

 

   En kuitenkaan halua pohtia yhteiskuntaa vaan pelkästään yksilön omaa olemista. Halutessaan voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle miltei kokonaan ja elää ikäänkuin ulkopuolisena. Ihmisen ei tarvitse yrittää kuulua mihinkään ryhmään, mutta täysin yksin vain harva kykenee elämästään selviytymään.

 

   Kaikki ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Voi sanoa, että kaikki virtaa. Minusta on tärkeää oivaltaa, että virrassa voi vain olla. Virtojen voi antaa mennä ohi takertumatta niihin. Pelkäämällä kaikkea kaikkialla ei voi olla oma itsensä missään.

 

   Kun puhun olemisesta, en tarkoita sohvalla makaamista, vaikka sekin olemiseen olennaisena osana kuuluukin. Tietenkin pitää tehdä arkisia asioita, olla liikkeellä. Olemisella tarkoitan tapaa suhtautua käsillä olevaan hetkeen. Paikalla olemista kunakin hetkenä.

 

   Liika vakavuus ei ole hyvästä. Kuu voi valua veden mukana ämpäristä maahan ja ponnahtaa sitten takaisin paikalleen. Vai oliko se siellä koko ajan, silloinkin kun näimme sen kuvan veden pinnalta, emmehän voineet katsoa yhtä aikaa ämpäriin ja taivaalle.

 

 

VIIKKO 4.

 

Ma- Gravelillä jäisellä päätiellä 40,87 km - 2.11.

Ti- Sisäpyöräilyä trainerissa Rouvy Ranska 38,75 km - 1.24.

Ke- Gravelillä Paatsjoella ja muuallakin 41,38 km - 1.57.

To- Rouvy Uusi-Seelanti 89,30 km - 3.10.

Pe- Retkihiihtoa Kirsin kanssa Inarijärvellä 8,14 km - 1.49. Pakkasta - 15 - - 18 astetta.

La- Gravelillä 20,90 km - 1.09. Kylmä!

Su- Rouvy Norja 18,57 km - 33 min. Rouvy Irlanti 37,89 km - 1.19. Rouvy Kanada 16,54 - 24 min.

 

Yhteensä 304,2 km - 12:12 - vertikaalinen nousu 2872 m.

 

 

 

 

UUDET NASTARENKAAT : BLACK ICE 50 - 622

 

 

 

Vaihdoin graveliin uudet nastarenkaat. On kumma, että renkaiden todellinen leveys on 45 milliä, vaikka paketissa ja renkaassa lukee 50 milliä. Maahantuoja väittää, että leveys pitää mitata nappuloiden ulkoreunasta: no niin minä sen mittasinkin! Tämä on eräänlaista kusetusta. Jos ostat metrin makkaraa, niin sen olisi oltava metri, ainakin.

   Muuten renkaat ovat erinomaiset, korkeammalla kuviolla on miellyttävämpi ajaa jääurissa ja nastat pitävät hyvin. Pyörä kiemurtaa umpilumessa huomattavasti vähemmän kuin 42 millisillä Continentaleilla.

   Lisää speksejä renkaista täällä. 

  

 Kuvat suurenevat jonoon katsottavaksi klikkaamalla jotain kuvaa.

    

VIIKKO 3.

 

Ma- Rouvy Ranska 34,45 km - 1.10. 1. lenkki Trekillä trainerissa.

        Kävelyä Kirsin kanssa 1,96 km - 28 min. Pakkasta - 19 astetta.

Ti- Gravelillä Nellimin päätiellä 31,71 km - 1.41.

Ke- Lepo

To- Gravelillä Virtaniemi plus päätietä 31,32 km - 1.31. Kova tuuli.

Pe- Rouvy Samarkand 85,25 km - 2.49.

La- Päätietä gravelillä pimeässä 30,06 km - 1.26.

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 10 km - 1.45.

Yhteensä pyöräilyä 212,7 km - 8:38 - vertikaalista nousua 1463 metriä.

 

Harjoitusviikkojen listauksessa Rouvy tarkoittaa sisäpyöräilyä. Maantiepyörä Trek Domane AL 4 Gen 3 (katso edellinen blogipäivitys) on asennettu Wahoo Kickr Core traineriin, jota ohjaa Rouvyn sisäpyöräilyaplikaatio.

 

TUNTEMUKSIA SATULASTA 

Sisäpyöräilyn myötä pyöräharjoittelun teho on kasvanut ja siirtynyt myös ulkona tapahtuvaan pyöräilyyn kuin itsestään. Siksi sunnuntain kaltaiset leppoisat, palauttavat harjoitukset ovat erittäin tervetulleita.

   Jatkossa pidän säännöllisesti pyörättömiä päiviä, jolloin juoksen, hiihdän tai harrastan muuta sopivaa, palauttavaa liikuntaa.

   Tavoite on ajaa viikossa keskimäärin 200 - 400 kilometriä pyörällä, vuositasolla 8000 - 10000 kilometriä. Ei pakolla, vaan helpolla kilometrien kertymisellä. Tietenkin talvella kelin mukaan. Jos pyöräilykunto ja rutiini pidempiin matkoihin kasvaa, saatan osallistua syksyllä johonkin graveltapahtumaan, ehkä Pyhän Fellscapeen. 

   Mutta en lupaa mitään. 33 vuoden yhtämittainen juokseminen, jonka aikana kilpailin säännöllisesti, viimeiset kaksikymmentä vuotta ultrajuoksussa, veivät isommat kilpailutarpeet.

   Tämän blogin ensimmäinen kuva näyttää tyypilliset harjoitusolosuhteet talvipyöräilylle Nellimintiellä. Pyöräilystä täytyy tykätä tehdäkseen sitä Lapin kotimaisemissa. Minä tykkään. 

 

 Kuvat suurenevat jonoon katsottaviksi jotakin kuvaa klikkaamalla.

KAIKKIALLA VAI EI MISSÄÄN

Se, joka on kaikkialla, ei ole missään. Ajatus on alunperin Senecan, mutta paremmin kuin koskaan se sopii tämän ajan kuvaan. Ihmiset roikkuvat sosiaalisessa mediassa ja ruutujen ääressä valtavan paljon elämänsä ajasta.

   Elämänsä ajasta? 

   Juhannusaattona 1993 pääsin pois syöpäsairaalasta. Olin tuolloin huonoimmassa kunnossa kuin ikinä ennen, vaikka minut oli todettu terveeksi puolen vuoden hoitojakson jälkeen. Olin lähempänä kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään. 

   Tuona hetkenä päätin elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, jos se minulle suodaan. Siis jos ensiksi suodaan elämää ja sitten omia valintoja.

   Näin vuosien päästä valinnat tuntuvat oikeilta, mutta ajatus että kykenisin elämään elämäni juuri niin kuin minä haluan, kuulostaa hieman hassulta.

   Elämä elää meidät täydellisesti. Loppuun asti.

   Toki omilla valinnoilla on merkitystä, mutta siltikin, elämä se on joka meidät elää. Siksi onkin aivan ratkaisevaa missä? Puhelimella, tietokoneella vai tässä ja nyt. Ulkona? Sisällä rakkaiden kanssa ilman ruutua. Vai saman ruudun ääressä, yhdessä.

   Internet luotiin aikanaan sellaiseksi, että sitä ei voi tuhota. Nyt osa siitä on ottanut tehtäväkseen tuhota meidät. Toisin sanoen, jossakin on ihmisiä jotka haluavat jotakin itselleen muiden kustannuksella. Ilkeästi voisi sanoa, että normaali ihminen haluaa rahaa, jotta saa vapautta. On myös ihmisryhmä, joka haluaa vapautta saadakseen rahaa.

   Ilkeydestä ei ole hyötyä. Syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Minulle on sanottu, että elän omassa kuplassani. Mitä jos olenkin kuplan ulkopuolella ja kaikki muut ovat siellä sisäpuolella? Ja mikä niistä kuplista?

   En tiedä, mutta yhden asian koen: kun istun meditaatiotyynylle seuraamaan hengitystäni kahdeksikymmeneksi minuutiksi, on kaikki hyvin. Kohina vaimenee ja syntyy jotakin alkuperäistä. Tilaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa kaikki ei edes ole.

   Kun sitten nousen ylös, venyttelen ja suunnistan kohti päivän kulkua, kaikki on hyvin.

   Ei missään vai kaikkialla? Päätä itse.

 

 

VIIKKO 1.

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

To- Rouvy Esterhazy Kanada 58,50 km - 2.13. Pakkasta ulkona  34 astetta.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 34 min.

La- Rouvy Colorado 30,18 km - 1.02. Ulkona 36 astetta pakkasta.

       Rouvy  Australia Canberra 20,73 - 50.24.

Su- Rouvy Italia Lombardia 41,57 km - 1.50.

Yhteensä 291,8 km. 

 

 

VIIKKO 2. 

Ma- Rouvy Vichy 83,32 - 3.11.

Ti- Pyörätön päivä, juoksua 6,66 km - 50 min. Pakkasta 20 astetta.

Ke- Läskipyörällä Rautaportin kautta rännilaavulle 16,05 km - 1.10. Lopussa 27 astetta pakkasta.

       Rouvy Bolivia 24,33 km - 29.21.

       Rouvy Sri Lanka 20,65 km - 36.57.

To- Lepo

Pe- Rouvy Frankfurt 93,46 km - 3.17. Ulkona 36 astetta pakkasta.

La- Rouvy Mallorca 30,98 km - 1.19.

Su- Rouvy Kanada Ottawa 10,72 km - 20 min.

       Rouvy Kanada Ottawa 19,68 km - 35.48 km plus jäähdyttely 4,94 km - 6 min.

Yhteensä 304,1 km.

 

LISÄÄ PYÖRIÄ PYÖRIMÄÄN

 

 

Vuodenvaihteen todella kova pakkasjakso pakotti ajamaan sisällä trainerilla enemmän kuin olisin halunnut. Parhaimmillaan meillä oli 39,9 pakkasta. Noissa lämpötiloissa ulkonaliikkuminen muuttuu taiteeksi, eli suomeksi sanottuna vailla pakottavaa syytä on täysin järjetöntä mennä ulos.

 

Sunnuntaina 11.1. käväisimme Sodankylässä hampurilaisella ja lähi-Lidlissä (yhdensuuntainen matka 220 km) . Reissulta jäi käteen myös käytetty Trek Domane AL 4 Gen 3. Kapearenkainen; 700 X 32C, alumiininen maantiepyörä. Sain ostettua hyvin pidetyn, kolme vuotta vanhan Trekin kohtuullisella hinnalla sopivasti.

   Trek on kokoa 58. Olen 183 senttinen, eli pyörä on juuri oikean kokoinen minulle. Kirsi on 175, mutta pitkäraajainen. Pyörä sopii myös hänelle, johtuen Trekin rungon geometriasta.

   Oli mielenkiintoista mitata mittanauhalla maantiepyörä Trekin runkoa suhteessa gravelpyörä Orbeaan. Erot ovat minimaaliset, mutta niitä on. Orbea on graveliksi hyvin tiivis ja matala, erittäin lähellä maantiepyörän geometriaa. 

   Orbean tapauksessa ollaan aivan sillä rajalla, jossa kammet ja keskiö kolisevat kiviin, jos sitä vie haastaville poluille. Riemu syntyykin kevyen pyörän kiihtyvyydestä, josta täpärillä (jousitettu maastopyörä) ei ole kuin aavistus. Toisaalta kaikki ne iskut, jotka täpäri kauniisti vaimentaa, tulevat suoraan läpi polkijan kehoon. Kyse on myös pidosta, jossa täysjousitettu pyörä on omaa luokkaansa.

   Trek pääsee ensi keväänä kanssani maantielle ja kerron kokemuksia siitä sitten lisää. Kyseessä on riittävän nopea peruspyörä lenkille. Jos sillä jää muiden jalkoihin, on syytä katsoa peiliin tai nauttia sitten vaan pyöräilystä ilman itsetehostuksia ja wattituijottamisia.

   Kuten kaikissa lajeissa, joissa liikkumisen voima välittyy alustaan välineen kautta, nousevat välineen ominaisuudet esiin. Polkupyörästä puhuttaessa runko ja renkaat ovat pääosissa jos polkijan ajoasento ja vaihteiden välityssuhteet ovat oikeat.

   Kuinka paljon runko joustaa? Mitä tiukempi runko on, sitä enemmän kaikki alustan epätasaisuudet välittyvät polkijaan - toisaalta kaikki polkijan voimakin menee sitten perille. Tämä on aina mielipidekysymys, miltä ajaminen tuntuu?

   Pyörää valitessa kannattaa miettiä missä sillä tykkää ajaa. Maastopyörä ei ole parhaimmillaan sileällä tiellä, eikä maantiepyörä karhealla alustalla. Gravel on kompromissi ja säilyttää jotakin maantiepyöräilyn tyylistä, joka sekin on katsojan silmissä - mutta etenkin polkijan omassa tunnelmassa. 

 

Maanantaina 12.11. vaihdoin Trekin traineriin ja sain Orbean gravelini vapaaksi ulkokäyttöön. Olen tilannut Orbeaan 622 X 50 Black Ice nastarenkaat 42 millisten Continentalien tilalle. Koska SKI & BIKE STORE ROVANIEMI myi niitä alennuksella, käytin tilaisuuden hyväksi pelkästä mielenkiinnosta. Tämän Black Icen kuvio on avoimempi kuin esimerkiksi Suositun Schwalbe Maraton Winter Plussan, jonka kerrotaan keräävän sapeli-sepelin kuvionsa väliin tehokkaasti. Minulla täällä pohjoisessa tuota sapeli-sepeli ongelmaa ei ole, täällä käytetään ruskeaa hienoa hiekkateillä, harvoilla pyöräteillä vain aavistuksen karkeampaa.

   Continentalit ovat pitäneet hyvin, mutta olen kokenut ne hieman liian kapeiksi ja pitkittäisiin uriin turhan herkiksi. Tämä herkkyys aiheuttaa kiemurtelua, varsinkin jos pinta on aavistuksenkin pehmeä. Rengaspaineet ovat vaihdelleet 2,5 bar - 5 bar. Optimi on ollut alle 3. Toisaalta Continental Contact Spike 240 rullaa sulalla kevätasvaltilla hienosti, kunhan painetta on riittävästi, joten kyse ei ole huonosta kumista.

   Orbean kesärenkaiksi ovat vakiintuneet 45 milliä leveät Continentalit. Pyörä on minusta niillä parhaimmillaan hiekkateiden, polkujen ja asvaltin sekakäytössä. Tästä syystä ja asiantuntijaliikkeen mielipiteen kannustamana, uskallan kokeilla 50 millistä kumia Orbeaan talveksi. Nähtäväksi jää mahtuvatko ne pyörimään, mittanauhan mukaan mahtuvat, mutta rajoilla ollaan.

 

SHIMANO GRX KITKAKYTKIN 

 

Kuva on kehno, rasvaisin sormin kesken huollon napattu, mutta ajaa asiansa. Kuvassa on Shimano GRX sarjan takavaihtajan kitkakytkin puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Muovikuoresta ja urassa olevasta tiivisteestä huolimatta se oli täynnä hiekan ja rasvan sekaista möhnää, vaikka en milloinkaan pese pyörääni painepesurilla. Täältä löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet kytkimen huoltoa varten.

   Kitkakytkimen tarkoitus on hidastaa vaihtajan liikettä ja estää ketjujen hakkautumisen takahaarukkaa vasten epätasaisella alustalla edettäessä. Jos ja kun kitkaytkin jumittaa, ketjut jäävät löysälle ja/tai vaihtamiseen tarvittava voima kasvaa. Kitkakytkin on saman akselin toisessa päässä, missä ulkoketjunohjaimen, eli rissojen jousi on. Jos kytkin jumittaa, rissojen liike jumittaa myös.

   Minulla ei tietenkään ollut kotona Shimanon napavaseliinia, joka legendan mukaan on ainoa oikea tuote tämän voiteluun. Puhdistin osat ja laitoin niihin sitkostettua vaseliinia. Teflonvaseliini olisi ollut parempaa, mutta sitäkään ei ollut. Lisäksi käytin aseöljyä, joka ei ainakaan edistä korroosiota ja kestää kovia lämpötiloja - myös kylmemmässä päässä.

   Kuten olen aiemminkin todennut: jos ajaa paljon ja kaikenlaisissa olosuhteissa, pyörän huollon tarve kasvaa. Jos hiukankin on kiinnostusta, kannattaa opetella tekemään ainakin osa asioista itse. Se on mukava lisä tähän harrastukseen. 

   Jos edes murto-osa pyöräilijöistä jättäisi puhelimen selaamisen vähemmälle ja käyttäisi senkin ajan esimerkiksi pyöränsä pesemiseen, he säästäisivät paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja saisivat paljon enemmän irti polkemisen riemusta.

MOT: kaikkialla vai ei missään?