HARRASTUKSENA ELÄMÄ ?

 

VIIKKOJEN 40. - 42. LIIKUNNAT

VIIKKO 40.

Ma- Juoksu, Siikajärventie hiekkaa, lunta maassa hiukan 15,45 km - 1.42.

Ti- Lepo

Ke- Juoksua kylän asvaltilla 21,02 - 2.24.

To- Metästyslenkki 7,59 km.

Pe- Lepo

La- Metsästyslenkki 4,44 km.

Su- Metsästyslenkki 2,02 km.

 

VIIKKO 41.

Ma- Metsästyslenkit 4,22 km plus 2,52 km.

Ti- Lepo

Ke- Juoksu 10,46 km Haapakurun poluilla - 1.23. Pohje kesti 5 km.

To- Lumimyrskyssä läskipyörällä 30,33 - 2,01. Mustolaan.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 2,86 km - 40 min.

La- Metsästyslenkki 9,05 km. Todellinen 4,5 km, unohdin sammuttaa kellon.

Su- Läskipyörällä Apinavaaralle 30,61 km - 1,52.

 

Pyöräilyä yhteensä 60,95 km - 3:53 h

VIIKKO 42.

Ma- Läskipyörällä Tiaisniementiellä 30,19 km - 1.50.

Ti- Metsästyslenkki 5,27 km.

Ke- Sauvakävely Arkivaaralle Kirsin kanssa 7,64 km - 2.00.

To- Kontosjärventie läskipyörällä 53,47 km - 3.02.

Pe- Lepo

La- Orbea Terra H40 (gravelpyörä) testausta Rovaniemellä 20,76 km - 58 min.

Su- Läskipyörällä Kirsin kanssa tähtilenkillä 15,30 km - 1.17.

       Päätiellä gravelillä 21,34 km - 55 min.

 

Pyöräilyä yhteensä 141,07 km - 8:05 h.

 

GRAVELPYÖRÄ JA LÄSKIPYÖRÄ

 

Gravelpyörä on melkein kuin maantiepyörä, mutta ajoasento leppoisampi, renkaat leveämmät, geometria ja vaihteisto soratielle sovitetut. Shimanon takavaihtajan saa lukkoon, jolloin ketju ei hypi soralla pompittaessa. Runkoon mahtuvat talvella nastarenkaat pyörimään.

   Kuvassa Orbea Terra H40 Inarin Einarin rannassa. Lisävarusteina pullotelineet, yläputken pikkulaukku sekä Jupiterin ladattava etuvalo ja kevyt, siirrettävä ja ladattava takavalo. Ei mitään turhaa, pyörä painaa noin kymmenen kiloa tuossa asussa.

Läskipyörässä on huomattavasti leveämmät renkaat ja matalampi runko. Tässäkin takavaihtajan saa lukkoon, jotta ketju ei hypi maastossa. 

   Kuvassa Vyöry 30 Ruijanjoen sillalla. Läski on varustettu Ortliebin runkolaukulla ja Zefalin tankolaukulla. Nousukahvat, peili, seisontatuki ja lokarisarja ovat myös lisävarusteita. Käytän läskin kanssa Silvan otsavaloa, joka on pujotettu etulaukkuun. Takavalona siirrettävä ja ladattava kevyt valo.

 

YHTEISIÄ RIENTOJA

Kirsi taiteilee Pyhävaaran alla olevan suon kulmalla.

Matkalla Arkivaaralle, joka kartassa on Palo-Pyhävaara.

 

 

Ajamme säännöllisesti yhdessä läskipyörillä. Oleellista ei ole matka vaan aika ja se, että polkee. Läskipyörällä pääsee läpi vuoden paikkoihin, joihin tavallisella polkupyörällä ei ole mitään asiaa.

 

 

Metsästysreissujen leppoisia kuvia. Ehkä alakuvassa mietin, kuinka paljon minulla on oikeus luonnosta ottaa.

Minä en harrasta metsästystä enkä kalastusta. Pyydän luonnosta ruokaa.

   Liikkumisen suhteen voi olla toisin. Harrastuksesta, liikkumisesta, on tullut elämänmittainen matka. Viime aikoina olen liukunut yhä enemmän pois päivittäisestä juoksemisesta. Kuusikymmenvuotiaana, yli 32 vuoden kilpailemisen jälkeen olen jo hieman kulunut. Tämä ei tarkoita jalkavaivoja vaan koko kehoa, jota olen säännöllisesti pahoinpidellyt pitkissä ultrajuoksuissa, etenkin kilpailuissa.

   Pyöräilystä voin jälleen todeta: olen pyöräillyt aina. Nyt se kantaa niin, että koen olevani huomattavasti paremmassa kunnossa kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen verrattuna kolmen tunnin juoksemiseen. Kyse ei ole väsymyksestä vaan tunteesta koko kehossa. Niskat, hartiat, polvet ja lonkat. Sisäelimet. Mutta etenkin aivot. Kun on juossut yli 92.000 kilometriä tietää mitä se on. Tietää mikä on juoksemisen salaisuus.

   Kun puhun liikkumisesta, tarkoitan pelkästään positiivista tunnetta liikumisen jälkeen. Itsensä ja oman erinomaisuutensa esiin nostaminen ei innosta. Voi olla poikkeuksellista, että olen kyennyt juoksemaan ne tulokset, mitkä minulla on. Minä en kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Poikkeuksellista on ollut ja on edelleen intohimo, itsensä kehittämisen eteen tehty työ ja sen määrä. En ole uhrannut koskaan mitään, vain valinnut. Useimmiten toisin kuin muut. Työn ja perheen, sekä muiden ajankulutusmuotojen osalta.

   Poikkeuksellista on ainoastaan se, missä kunnossa olen nyt. Sen eteen olen nähnyt vaivaa ja näen tästä eteenpäin.

   On äärimmäisen tärkeää, että se kokemus, minkä elämästään saa, on totta itselle. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää omaa kokemustasi. Arvostella sitä voi, kuten myös puolustaa. 

   Minä en harrasta elämää, minä elän sitä.

 

 

VAIHTELEVIA SÄÄTILOJA

21.10.2024

10.10.2024

Käytti lumella. Ja kuivasi. Järvet alkoivat jäätyä, kuten tavallista tähän aikaan Nellimin perällä on. Nyt tätä kirjoittaessa on yhdeksän astetta lämmintä ja kosteaa, satoikin.

 

Koska omasta mielestäni kirjoitan nykyisin liian harvoin blogiini, julkaisen muualle kirjoittamiani tekstejä lukijoiden iloksi täällä:

 

ANNAT VAIN KAIKEN ?

 

 

Kirjoittaessani tätä on kulunut yli kuusikymmentäyksi vuotta aikaa, kun buddhalainen munkki Thích Quảng Ðức poltti itsensä kuoliaaksi vilkasliikenteisessä risteyksessä Saigonissa. (nyk. Ho Chi Minh City) Teko oli protesti presidentti Ngô Đình Diệmin buddhalaisia sortaneelle politiikalle.

   11. kesäkuuta 1963 Ðức saapui risteykseen autolla kahden muun munkin kanssa. Asetuttuaan maahan istuintyynyn päälle lootusasentoon toinen munkki kaatoi noin 19 litraa bensiiniä hänen päälleen, minkä jälkeen Ðức sytytti tulitikulla itsensä tuleen.

   Ðứcin viimeisten sanojen ennen tulitikun sytyttämistä sanotaan olleen buddhalainen rukous ”Nam mô A Di Đà Phật”, joka tarkoittaa: kunnia Amitãbha-buddhalle. Amitãbha-buddha on henkisen valon ja olentojen vapauttamisen buddha. Ðức halusi teollaan vapautta ihmisille hallituksen sortopolitiikasta.

   The New York Times-lehden toimittaja David Halberstam näki tapauksen ja kirjoitti siitä näin:

   ”Tulin näkemään tuon näyn uudestaankin, mutta yksi kerta oli kylliksi. Liekit löivät ihmisestä; hänen kehonsa haipui hitaasti ja painui kasaan, hänen päänsä mustui ja hiiltyi. Ilmassa oli palavan ihmislihan tuoksu; ihminen palaa yllättävän nopeasti. Takaani kuulin paikalle kerääntyvien vietnamilaisten nyyhkyttävän. Olin liian järkyttynyt itkeäkseni, liian hämmentynyt tehdäkseni muistiinpanoja tai tehdäkseni kysymyksiä, liian kiihtynyt edes ajatellakseni... Kun hän paloi, hän ei liikuttanut lihastakaan, ei päästänyt ääntäkään, ja hänen ulospäin näkynyt malttinsa muodosti terävän kontrastin hänen ympärillään surevien ihmisten kanssa.” (vapaasti suomennettuna)

   Thích Quảng Ðức oli ennen munkkivihkimystä nimeltään Lâm Văn Tức ja oli syntynyt vuonna 1897 Ranskan Indokiinassa, paikassa nimeltään Hội Khánh. Monet tapauksen silminnäkijät kumarsivat hänelle. Kymmenen minuutin kuluttua palanut ruumis kaatui selälleen. Liekkien sammuttua munkit käärivät sen keltaisiin kaapuihin.

   Ruumis ei mahtunut ruumisarkkuun, koska raajoja ei voitu suoristaa. Vainaja vietiin läheiseen Xá Lợi Pagodaan, temppelin tornimaiseen erillisrakennukseen. Myöhemmin ruumis tuhkattiin buddhalaisten rituaalien mukaan.

   Ðứcin sydän ei ollut tuhoutunut ja sitä pidetään pyhäinjäännöksenä. Đứcin muistolle on pystytetty patsas. Polttoitsemurhansa jälkeen Ðức sai vietnamilaisilta arvonimen Bồ Tát, joka on vietnaminkielinen sana bodhisattvalle. Bodhisattva on henkilö, joka on luvannut auttaa olentoja valaistumiseen.

 

Vietnamissa buddhalaisuuden merkitys kansallisen kulttuurin kannalta lisääntyi siirtomaakaudella käydyn itsenäisyyskamppailun aikana. Vietnamin sodan riehuessa buddhalaiset tarjosivat rauhanomaista kolmatta vaihtoehtoa. Buddhalaiskirkko koulutti 10000 työntekijää hoitamaan pakolaisleirejä ja uudisasutusta.

   Diệmin diktatuuri tukeutui kristittyyn vähemmistöön ja vainosi buddhalaisia. Munkkeja suljettiin tiikerihäkkeinä tunnettuihin keskitysleireihin. Vuonna 1963 yhteensä 20 munkkia ja nunnaa teki julkisen polttoitsemurhan, eikä kukaan heistä osoittanut pienintäkään tuskan merkkiä liekkien korventaessa heitä. He olivat oppineet täydellisen mielen hallinnan hengitys- ja mietiskelyharjoitusten kautta.

   Diệmin hallitus kaatui ja Etelä-Vietnamin tilanne parani väliaikaisesti, mutta seuraavien vallanpitäjien myötä tulivat uudet vaikeudet.

 

Vuonna 1992 julkaistiin albumi nimeltä Rage Against the Machine samannimisen yhtyeen toimesta. Levy herätti paljon huomiota poliittisesti kantaa ottavana. Kannessa on kuva palavasta Thích Quảng Ðứcista.

 

”Älä etsi totuutta, lopeta vain mielipiteiden vaaliminen.”

- Kiinan kolmas chan-patriarkka Segcan 500-luvulla jkr

 

Mielestäni oman hengen antaminen jonkun toisen hyväksi on kiistatta suurinta, mitä ihminen voi elämässään tehdä - kuitenkaan koskaan ei voi olla varma, mitä kaikkea mistään seuraa.

- Pasi Koskinen

 

Lähteet:

 

Wikipedia

René Gothóni ja Mikael Tenzin Dönden: Bodhipuun juurella, Otava

René Gothóni ja Mahāpañña (Mikael Niinimäki): Buddhalaineen sanasto ja symboliikka, Gaudeamus

Mikael Niinimäki on nykyisin nimeltään Taehye sunim. Hän on ollut yli 30 vuotta munkkina ja saanut munkkivihkimyksen sekä Koreassa että Myanmarissa, kahdesta eri buddhalaisesta koulukunnasta. Munkkinimi tarkoittaa ”suurta viisasta”.

 

 

TOTTA

 

 

Olen seurannut vuosikymmeniä Amerikkalaisen ultrajuoksijan, Anton Krupickan edesottamuksia. Viimeisimmissä kirjoituksissaan hän on kertonut juoksemisen olevan hänelle omavaraista. Hän tarkoittaa tällä, että tarkoituksena on liikkua nopeasti ja kevyin varustein luonnossa omiin kykyihin luottaen. 

   Hän kirjoittaa myös, että tärkeintä on liikkumisen kokemus, se mikä on totta kullekin sillä hetkellä. Tätä voisi laajentaa koskemaan meitä kaikkia koko elämämme aikana.

 

Kosmologi Kari Enqvist on kolumnissaan nimeltä Meitä säikytellään kuvitelluilla katastrofeilla, kirjoittanut:

"Pahinta olisi, jos tyhjiö hypähtäisi spontaanisti uuteen, negatiiviseen energiatilaan niin, että kaikki aine höyryyntyy pois ja avaruus romahtaa yhdeksi pisteeksi. Silloin planeetat, tähdet ja kaikki elämä maailmankaikkeudessa katoavat silmänräpayksessä.

 

Kun nyt vedän yhteen Krupickan ja Enqvistin ajattelun, niin mikä on totta juuri sinulle maailmassasi nyt? Minkä uskot olevan totta?

   Meitä on peloteltu aina pahimmasta mahdollisesta. Harvemmin parhaimmasta on puhuttu mitään. Miksi meidän täytyy lähestyä kaikkea niin, että kuvittelemme onnistumiseen tarvittavat keinot pahimman uhkakuvan kautta. Myös aivan tavallisissa askareissamme, niissä kuuluisissa puuhasteluissamme.

   Minä olen ratkaissut asian jo vuosia sitten ajattelemalla positiivisuuden kautta, myös ultrajuoksuissani. Ongelmia ei kannata odottaa, ne ilmaantuvat kyllä. Tärkeintä on kyetä ratkomaan ne. Tässä ajattelussa etukäteen ei voi valmistautua kaikkeen, eikä pidäkään. Kokemukset hankitaan harjoittelun kautta. Esimerkkinä useimpien ultrajuoksijoiden käsitys pitkästä lenkistä, kolmekymmentä kilometriä ei ole pitkä lenkki, mutta se voi tuntua siltä.

   Nykyisin positiivisuuteni ylläpitoon kuuluu olennaisena osana uutisten osittainen vältteleminen. Median klikkiotsikot ovat täynnä uhkakuvia tai negatiivisia tapahtumia. Näiden sekaan hukkuvat hyvät uutiset, joita niitäkin on.

   Minnesotan yliopiston professori Benjamin Toff on kirjoittanut tietokirjan nimeltä Avoiding the News: Reluctant Audiences for Journalism, yhdessä Ruth Palmerin ja Rasmus Kleis Nielsenin kanssa. Kirjassa selvitellään miksi ihmiset välttelevät uutisia: ihmiset eivät tiedä mihin luottaa, uutiset eivät vastaa kysymyksiin ja ihmisten on vaikeaa arvioida uutisia.

   Uutismedia verkossa -tutkimuksen mukaan Suomessa nuoret ja naiset sekä vähätuloiset välttelevät uutisia keskimääräistä enemmän. Naiset ja nuoret kokevat uutisten määrän uuvuttaviksi miehiä ja iäkkäämpiä yleisemmin.

   Kautta aikojen ovat viisaammat vetäytyneet pois hälinästä. Vuorille ja erämaahan. Asiat harvoin "tapahtuvat" itsestään. Yleensä taustalta löytyy ihmisten tekemiä päätöksiä, etenkin omia päätöksiä.

   Vain sinä itse voit päättää mikä on totta juuri sinulle.

 

Kanalinnunpyynnissä kahvitauolla. Saalis on etualalla, suolistettuna, verkkopussissa sanomalehteen käärittynä.

 

 

VIIKOT 38. - 39.

Ma- Lepo. Pohjekipu.

Ti- Metsällä 3,96 km - 1.24.

Ke- 10,05 km - 1.21

To- Metsällä 3,72 km - 1.12.

Pe- Lepo

La- 10,20 km - 1.19. Pohjekipu.

Su- Lepo

 

Ma- Metsällä 2,87 km ja 3,05 km - yhteensä 1.50

         Illalla kävelyä Kirsin kanssa 4,11 km - 50 min. Pohje kipeä.

Ti- Ke- Lepo

To- Metsällä 2,42 km - 40 min.

Pe- Lepo

La- 10,09 km - 1.09.

Su- Iltalenkki 8,03 km asvaltilla - 56 min.

 

Ma 30.9. Siikajärventie 15,45 km - 1.42.

 

SYYSKUUSSA juoksua 117,78 km.

 

Kun sanon, että en ole juossut paljon, niin tarkoitan myös sitä. Kulmienkohottelu tavattaessa tai asian vähättely ei muuta tätä miksikään.

 

Hyvä elämä on yksinkertaista. Me emme harrasta marjastusta, kalastusta tai metsästystä, vaan pyydämme luonnosta luontoa kunnioittaen ruokaa pöytäämme. Kun näin toimimme, meidän ei tarvitse perustella esimerkiksi lihan- tai kalansyöntiä kenellekään mitenkään.

 

  

Minä en julkaise saaliskuvia, mutta tuossa on 9,5 kiloa kalaa. Tästä määrästä haukea 2,5 kiloa, loput siikaa ja ahventa. Kaikki syödään itse. Osittain savustaen. Hauki pihveinä tai fileinä, kuten ahven myös. Ruodoista ja evistä Kirsi keitti kalaliemen. Lientä voi lorauttaa mauksi vaikka lintukastikkeeseen hiukkasen, kuten valkoviiniä tai konjakkiakin.

 

Ensilumi tuli 29.09.2024. Yläkuva Saariselältä, alakuva 30.09. Nellimin Siikajärventieltä.

Sami Liuhdon uusin kirja, Perinnöt. Vahva suositus. Kirjan voi ostaa Käsitteen verkkokaupasta, linkki kauppaan blogini internetversiossa oikeassa yläkulmassa.

 

 

Kuva on Nellimin Ahvenvaaran lammesta, josta useimmilla ei ole mitään tietoa. Kyseiseen lammeen ei laske vettä mistään, eikä siitä juuri laske vettä mihinkään. Silti siinä on aina kirkasta vettä, myös kuivana kesänä.

 

HARHOJA ?

 

Joku saattaa ajatella, että ylläolevasta kuvasta puuttuu jotakin. Ei puutu. Kuvassa on kaikki mitä siinä kuvanottohetkessä oli. Siihen ei saa lisätä, eikä poistaa mitään. Täydellinen hetki luonnossa, tauko metsästysretkellä. 

   Joku saattaa kaivata kuvaan jotakin. Metsästäjiä tai saaliita. Joku saattaa tulkita kuvaa niin, että metsästäjät eivät halunneet tulla kuvatuksi, tai että saalista ei saatu. Nämä ovat tulkitsijan mielessä syntyviä harhoja, ajatuksia, joita meidän jokaisen mieli tuottaa lakkaamatta.

   Ihmiset tulevat yleensä hyvin vihaisiksi, jos heitä kutsutaan harhaisiksi. Sana kuvaa suomenkielessä myös mielen sairautta. Mutta mikä on sairautta ja mikä ei, kun mieltä mietitään?  Ylläolevaa kuvaa tulkitseva saattaa kuvitella näkemänsä perusteella monenlaista. Muodostaa mielikuvia minun elämästäni, koska kuva on minun blogissani ja minä tässä kirjoitan.

   Meillä kaikilla on taipumus kuvitella asioita mielessämme. Kaikkein surkeinta se on silloin, jos se johtaa elämään, jossa kuvittelija ei koskaan tullut olleeksi paikalla. Esimerkkinä voisi käyttää ahkerasti työtä tekevää ihmistä, joka on päättänyt, että sitten kun hän jää eläkkeelle, niin sitten. Sitten kun hän jää eläkkeelle, niin hän sairastuu ja kuolee. Mitään "sitten" ei koskaan tapahtunut. Hänen hetkensä menivät, menneisyys meni ja tulevaisuutta ei koskaan tullut sellaisena kuin hän sen kuvitteli. Ehkä hän tuli eläneeksi harhassa koko elämänsä saamatta nauttia työnsä tuloksista. Usein tällaiset ihmiset nauttivat työnteosta, se on heille koko elämä. Ei siinä mitään, siinähän painatte. Mutta älkää kuvitelko, että sitten. Sitä "sitten" ei välttämättä koskaan tule.

   Mitä sitten?

   Sitä vaan, että oletteko ihan varmoja valinnoistanne. Olisi hyvin järkyttävää joutua myöntämään itselleen, että ainutkertainen elämä tuli painettua läpi pysähtymättä kertaakaan. Surkeimpana yksinäisenä hetkenä saattaa syntyä oivallus: voi kun olisin hiukan osannut hellittää, niin olisin ehtinyt tehdä sitä tai tätä. Eihän vaan niin?

Ruijankurua.

Surkeaa ovat myös yhteiset harhat. Ihminen luulee voivansa vaikuttaa vaikkapa ilmastonmuutokseen teoillaan. Eittämättä näin on, mutta mihin vedetään raja? Tuuliturbiineja rakennetaan, mutta ei puhuta niiden vaihteistoöljyistä tai lapamateriaaleista mitään. Luodaan harha puhtaasta, ilmaisesta energiasta, joka ei kuormita ympäristöä. Tai ostetaan sähköauto ja unohdetaan akkumalmia kaivoksissa louhivat pikkupojat. Hoidetaan ongelma pois samalla tavalla kuin se hoidettiin hiekkalaatikolla pienenä: tehdään sortuneen tilalle uusi kakku ja tehdessä toivotaan, ettei siitä tulisi pahaa. Samasta hiekasta, jonka lopulta tuuli pöllyttää silmiin, ja sitten on aika itkeä.

   Mitä sitten?

   Sitäkin, että on helppo kieltää väite jota ei ole "todistettu" oikeaksi. Tällainen väite on esimerkiksi, että media on vasemmistolainen. Ei toki koko Suomen mediakenttä, mutta kylläkin Yle.

   Kieltämällä väite ja vaatimalla todisteita harhaudutaan itse asiasta pois. Yllämainitussa tapauksessa siitä, että meihin pyritään vaikuttamaan Ylen taholta jatkuvasti luomalla stereotypiaa "yhteisestä", riippumattomasta mediasta. Vaikuttamisella pyritään osoitamaan, että on olemassa tiettyjä yhteisiä moraalisääntöjä esimerkiksi vähemmistöihin suhtautumisessa. Kun eletään reaalielämää, näin ei ole. Eikä tule.

   Ihminen on luotu selviäään hengissä läpi elämänsä. Tässä prosessissa aina jollekin matkan varrella tulee paha mieli ja pissat housuihin.

 

Eräs tuttava kertoi norjalaisen päiväkodin päivästä: "Ensin päiväkotilapset hiihtivät 3 kilometriä tunturimajalle. Sitten ohjaajat (päiväkodin tädit ja sedät) tekivät heille hyppyrimäen lumesta. Lapset laskivat koko päivän mäkeä. Toki söivät ja lepäsivät välillä. Sitten he hiihtivät takaisin tienvarteen. Normaali päiväkotipäivä.

   Edelläkerrotun perusteella voi miettiä miksi meille Suomeen ei kasva urheilijoita. Tasapäistämisen jälkeen ei synny voittamisen ja kilpailemisen halua, liikkumattomuus lapsena heijastuu aikuisikään ja vanhuuteen.

 

Suurin osa ihmisistä pitää minua pelkästään ultrajuoksijana. Kuten kaikki muutkin ihmiset, saatan olla paljon muutakin. Vai kuvitteletteko, että juoksen elämäni loppuun asti läpi uuvuttavia ultrakilpailuja? Minä en ole koskaan kuvitellut juoksevani kilpaa loppuun asti. Vuosien varrella olen kylläkin vakuuttanut juoksevani loppuun asti omaksi ilokseni. Aina silloin tällöin tämä tuntuu kyseenalaiselta.

   Pidän huvittavina ihmisiä, jotka kertovat ultra-uransa lopettamisesta juhlallisesti. Parin vuoden tauon jälkeen he ovat taas siellä, kehää kiertämässä! Minä olen sanonut lopettavani kilpailemisen viimeistään kun olen 66-vuotias. Tämäkin tuntuu aina silloin tällöin kyseenalaiselta. 

   Kilpailu ei johda mihinkään hyvään, ei missään asiassa. Kilpailun voi voittaa vain yksi, maalintulohetkellä hän oli paras osallistujista. Hetki on lyhyt. Entä sen jälkeen? Tässä on raju ristiriita ylläolevaan päiväkotiesimerkkiin. Siksi tulee, miksi itsensä kehittää. Sitä saa, mitä tilaa.

Useimmat ihmiset kertovat muuttavansa elämäänsä perusteellisesti. Minäkin olen käyttänyt sanaa "elämänmuutos" Lappiin kotiutumisen yhteydessä. Tosiasiassa elämäni ei ole muuttunut mihinkään sen jälkeen kun pääsin ulos syöpäosastolta. Jokainen päivä on edelleen lahja. Parasta siinä on nykyisin lappilainen ilmaus aamulla herätessä: mihkä sitä tänään alkas? Harha vapaudesta.

Mielen vapaus on harha sekin. Ihminen on vapaa vain silloin kun saa mielensä hiljaiseksi. Täydellisestä tyhjyydestä ei puutu mitään, eikä siihen voi lisätä mitään. Ilman ainoatakaan ajatusta on täydellisesti läsnä. Yksikin ajatus, ja ollaan eksyksissä!

   Voitte kuvitella minut istumaan ensimmäisessä kuvassa makaavan kelon rungolle kädessäni kuksa täynnä kahvia. Voitte kuvitella minun samalla katselevan järvelle, jonka vain tarkkasilmäisimmät ensimmäisestä kuvasta löytävät. Mutta ette voi kuvitella mitään mitä siinä istuessani ajattelin, koska en ajatellut mitään. Näin todella saattoi käydä. Hetkittäin. Ja jos jotakin mieleeni tuli, niin päästin sen menemään samantien. 

   Miksi kerätä turhia harhoja mieleensä pyörimään?

Ruijankurua.

 

Muuttaessaan elämäänsä ihmiset eivät useinkaan luovu juuri mistään vanhasta. Päinvastoin! He keräävät elämäänsä aina vain lisää ja lopulta uupuvat taakkansa alle.

   On täysin turha kuvitella voivansa paremmin, jos ei rajoita toimintaansa mitenkään. Kun rajoittaa toimintaansa, jotakin uutta voi tulla tilalle. Kun erottelee asioita liiaksi ja sitten yrittää tehdä ne jossain tietyssä järjestyksessä, lopulta huomaa, että aika ei riitä kaikkeen. On parempi olla erottelematta ja pelkästään tehdä asioita. Voi olla, että huomennakin voi olla mahdollisuus jatkaa.

Eräs ystäväni varoitti minua vuosia sitten menemästä liian pitkälle zeniläisyyteen. Varoituksen taustalla oli eittämättä henkilön luja uskonnollinen vakaumus. Vuosien vierittyä voin vakuuttaa: zenissä vasta uskoa tarvitaankin! On oltava luja luottamus omaan alkuluontoon, omaan mieleen. Ei ole muuta tietä. Omaa mielenrauhaa ei voi ulkoistaa, mutta sen voi löytää itse.

   Ystäväni varoitus lähtee todennäköisesti Jumalasta. Useissa uskonnoissa mainitaan mietiskelyn yhteydessä, ettei mietiskely saisi suuntautua omaan itseen, vaan Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Voisin kysyä, että jos Jumala on meissä kaikissa, niin miksi pitää sitten suunnata mietiskely pois itsestä? Tähän joku voi vastata, että tekee hyvää asettua muiden asemaan. Toki, mutta auttaakseen muita, on ensin autettava itseään. Jos tähän menee yksi elämä, niin seuraavassa sitten on muiden vuoro.

   Todellisuudessa olen tehnyt auttajan työtä esimerkiksi vammaisten lasten kanssa. Tästä opin, että pitää itse olla kunnossa, myös henkisesti, kyetäkseen auttamaan muita. Valitettavasti näin ei aina ollut, ei minulla ja monella muullakaan. Voi olla, että yritykseni ja muiden yritykset riittivät. Tai sitten eivät. Jokatapauksessa omaa vuoroa tai muiden vuoroa ei pidä jäädä odottelemaan.

    Minä en koskaan mene liian pitkälle minkään kanssa. Tyytyväisyys koettuun elämään syntyy rajallisuuden hyväksymisestä. Ultrajuoksussa jatkuva itsensä ylittäminen johtaa lopulta täydelliseen liikkumattomuuteen. Rollaattorilla ja kainalosauvoilla juoksukilpailuja kiertävät haluavat ilmeisesti lähteä lenkkikengät jalassa. On olemassa tyylikkäämpiäkin vaihtoehtoja.

Kirjoitusnurkkaukseni sivuseinällä on "opettajani" Shunryu Suzukin vastaus oppilaalleen, joka täynnä tunnetta, itkien pyysi vastausta kysymykseensä : "Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä?"

Vastaus oli: "Ei mitään syytä."

   Kyetäksenne ymmärtämään tämän, teidän ei tule yrittää ymmärtää tätä.

 

Jos ette ymmärrä, mitä haluan tällä koko kirjoituksella sanoa, teidän ei tule kysyä sitä minulta.

   Kysykää itseltänne.

Kuva on Nellimin päätieltä kohti Uuttuperää.

 

 

 

VIIKOT 36 - 37

Ma- Lepo

Ti- Asvaltilla päätiellä 10,30 km - 1.08.

Ke- Lepo

To- Poluilla ja ilman polkua vaaroilla 10,01 km - 1.29.

Pe- Vaellus / sorsastus 6,48 km - 1.39 liikkeelläoloaika

La- Lepo

Su- Vaellus / kalastus louhikkoisessa Ruijankurussa 4,89 km - 1.42 liikkeelläoloaika. Nousua tuli 219 metriä.

Yhteensä juoksua 20,32 km

 

Ma- Läskipyörällä asialla Haapakurussa 11,15 km - 1.03. Asia: pyy, ei pivossa.

Ti- Kanalinnunmetsästys kantaen kahta asetta 16,03 km - 4.31 liikkeelläoloaika.

Ke- Lepo

To- Kanalinnunmetsästys vaikeassa maastossa 4,10 km - 1.28 liikkeelläoloaika.

        Läskipyörällä Kirsin kanssa 10,91 km - 46 minuuttia.

Pe- Kanalinnunmetsästys 2,17 km - 43 minuuttia liikkeelläoloaika.

La- Lepo

Su- Asvalttia ja hiekkaa Juha Kemiläisen kanssa 23,55 km - 2.46. Näytin maisemia yli 900 maratonin miehelle.

Yhteensä juoksua 23,55 km.

Minä ja yli 900 maratonin mies Juha Kemiläinen kuvassa vasemmalla.

 

Juha otti tuntumaa Kaitavaaran nousuun.

Joskus mietin mitä hyötyä tästä kirjoittamisesta on. Jätän sen teidän arvioitavaksenne.

ALOITTELIJA

Aloittelemme syyskuuta 2024. Yritin muistella aikaa kolmenkymmenen kahden (32) vuoden takaa, jolloin en harjoitellut tavoitteellisesti. En onnistunut tavoittamaan silloisia tunnelmiani ja vaikka olisinkin tavoittanut, ne olisivat olleet vääriä. Toisella tapaa sanottuna vuosien kultaamia.

   Tavoitteellisuus on mennyttä. Minun on lähes mahdotonta tehdä päätös "aloittaa" jotakin. Siksi syvään olen tässä ja nyt. Jatkuvasti. On turha tehdä asioita vaikeaksi, asioita voi pelkästään tehdä. Ja mielellään yhtä asiaa kerrallaan.

   Juuri nyt ei kiinnosta mikään, koska olen väsynyt. Väsymys ei estä kirjoittamasta teille ajatuksia ja kuulumisia. Uskon, että minua hiljaa pitkään seuranneet saavat edelleen kirjoituksistani jotakin, kuin myös uudet lukijat.

   Väsymys on tervettä, terveiden harrastusten aiheuttamaa. Metsätyöt, liikunta pelkästään liikunnan tai metsästyksen myötä aiheuttavat tervettä väsymystä. Henkistä väsymystä aiheuttaa kirjojen kirjoittaminen. Meneillään on kolmannen kirjani viimeistely. Väärää, harhaista henkistä väsymystä aiheuttaa sosiaalinen media, jossa yksilöt joko todistavat olevansa jotakin tai todistavat muiden olevan jotakin. "Omaksi ilokseen" tai "ilman kilpailua" lienevät tuntemattomia käsitteitä näinä elämän jakamisen aikoina.

   Minäkin olen jakanut paljon kaikenlaista vuosieni varsilla. Yrittänyt olla positiivinen ja kannustaa ihmisiä tekemään omia valintojaan ja toteuttamaan unelmiaan vaikeuksista huolimatta. Tässä koen olevani hieman saamapuolella. Joskus tuntuu, että olen antanut enemmän kuin saanut. Ehkä sen pitää niin mennäkin. Lukuunottamatta Kirsiä olen varsin yksinäinen nykyisin. Ehkä senkin pitää mennä niin. Kirjoitinhan joskus, että voittajat ovat yksinäisiä.

   Olen aina tullut toimeen yksin hyvin. Yksinäisyys kohdallani ei siis ole negatiivista. Toisaalta ajatteluni mukaan emme ole koskaan yksin koska kaikki on yhtä. Kaikki asiat ovat riippuvaisia ja riippumattomia toisistaan. Kolikon kaksi puolta. Reunat kertovat totuuden ja kolikko ei edelleenkään jää ilmaan. Noin kuvainnollisesti ilmaisten.

   Reunoilla oleva minun totuuteni on, että voittajan paras palkinto on ymmärtää mitä viisaus on. Viisaus on viisauden etsijä itse. Ymmärrys jokaisen hetken ainutlaatuisuudesta johtaa häkellyttävään tunteeseen mielessä. Tuo mieli tulisi säilyttää joka hetki. Uuden kokemisen tuoreutta ei voita mikään. Ei silloinkaan, jos koettava asia on jo koettu.

   Ikuisena aloittelijana on hyvä olla.

 

 

Elokuu meni ja jäi Lapin historiaan kuumana. Kaksikymmentakaksi (22) astetta on aivan liikaa metsästyskauden alkajaisiksi. Onneksi tilanne on nyt normalisoitunut.

   Kuumuudesta on ollut hyötyäkin. Vedet ovat luonnossa erittäin alhaalla ja oman jokirannan ryssänmaa, soinen maakaistale, oli nyt helposti harvennettavissa. Sahasin ensin raivaussahalla puskat pois ja sen jälkeen kaadoin ylimääräiset koivut ja männyt. Puun kuljetus sujui kivuttomasti mönkijällä. Nyt sähkösirkelillä sahatut ja halotut puut ovat pinossa. Saavat kuivua yli ensi kesän.

   Kanalintujen pyynti alkaa 10.9. Erityisesti odotan tammikuista latvalinnunpyyntiä, joka on ollut pitkäaikainen haave elämässäni. Nyt siihen on mahdollisuus myös kaluston osalta. Kuusikymmenvuotislahjaksi sain elämäni kalleimman lippalakin kaupan päälle. Lakissa lukee: Mauser - Das original.

 

Olen seurannut median kohinaa raakuista. Teko itsessään oli törkeä piittaamattomuus, mutta itseäni häiritsee suomalainen tarve joukkopsykoosiin. Nykyisinä eriarvoisuuden kulta-aikoina tuntuu, että aina täytyy olla jokin kohunaihe. Se vie huomion pois inhimillisemmiltä asioilta, joista emme pääse yhteisymärrykseen. 

   Viimekesän rasismista tämän loppukesän raakkuihin. Rasismia ja raakkuja ei kumpaakaan pitäisi politisoida.

   Raakuista knoppitietoa: 1900-luvulla kun Lapin poron arvo oli 25 markkaa (mk) niin hyvästä jokihelmestä sai silloin 5000 markkaa (mk). Parhaat raakkujoet jäivät itärajan taa. Tämän muistavat hyvin vanhimmat koltansaamelaiset, joita asuu kylässämme.

 

Jonkun kerran olemme Kirsin kanssa käyneet sorsametsällä. Meillä ei ole nyt sorsia, vaikka muutamia vuosia sitten heinäsorsapari talvehti seudulla. Poromiesten mukaan niillä oli päässä vikaa. Erään teorian mukaan meillä kaikilla, jotka talvehdimme täällä, on päässä vikaa.

 

Olemme Kirsin kanssa nauttineet läskipyöräilystä. Minulle yhteiset lenkit ovat kaikkea muuta kuin harjoittelua ja erittäin tervetullutta vaihtelua pelkkään juoksemiseen.

Luontokokemuksemme ovat erittäin tyydyttäviä. Alla sinisessä kuvassa Kirsi soutaa kaaveita pois järvestä. Kaave on siis houkutuskuva linnunpyynnissä.

Retkillämme on hiljaisuutta ja rauhaa. Jossain kauempana konsertoi kurkipari. Myöhemmin joutsenet lensivät yli tervehtien. Sitten parvi lapintiaisia. Sitten ei mitään.

Hyvää syksyn alkua kaikille ja erityisesti voimia ystävälle Muonioon.

VIIKOT 33 - 35

Ma-Ti- Lepo

Ke- Paljasjalkakengillä kävelyä Kirsin kanssa 2,11 km - 31 min.

To- Juoksu nellimin uittorännille 18,02 km - 2.08.

Pe- Metsäkierros Pyhävaara - Pahtalampi - Haapakuru, osin polutonta, karkeaa maastoa.

       17,01 km - 2.45.

La- Kävelyä metsässä useita tunteja. Ei aikaa, ei paikkaa: pohjatöitä metsästyskauteen.

Su- 11,02 km juoksua palo-Pyhävaaralle jne - 1.19.

Yhteensä 46,06 km juoksua - 6:14. 

Ma- Raivaussahaus 7 tuntia.

Ti- Patikointia sorsastuksen yhteydessä.

Ke- Juoksua 8,09 km - 1.01. illalla kävelyä Kirsin kanssa metsääsä 3,27 km - 1.01.

To- Lepo

Pe- Läskipyörällä 21,78 km - 1.25. Osin polkua. Kyläyhteisön talkoiden päälle.

La-Su- Lepoa

Yhteensä juoksua 8,09 km - 1.01. 

Ma- Metsätyö 8 tuntia.

Ti- Metsätyö 8 tuntia. Kävelyä Kirsin kanssa 5,11 km - 1.35.

Ke- Metsätyö 8 tuntia. Juoksua 14,02 km asvaltilla - 1.35.

To-Pe- Polttopuiden tekoa.

La- Juoksua 20,09 km - 2.22. Kylällä reilua 2 km kierrosta kiertäen.

Su- Läskipyöräilyä Kirsin kanssa 20,40 km - 1.35.

Yhteensä juoksua 34,11 km - 3:57. 

ELOKUUN SUMMAUS

Yhteensä juoksua 130,29 km.