KYPSÄÄ

 

VIIKKO 17.

Ma- Lepo

Ti- Maantiepyörällä 22,02 km - 58 min. Väsynyt. 

Ke- Trainerissa sisällä 29,20 km - 56 min.

To- Trainerissa sisällä 57,17 km + 18 km. Ulkona lumisade ja kauhea tuuli.

Pe- Läskipyörällä 21,94 km - 1.24. + Trainerissa 30,22 km. Sikakylmä ulkona.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 7,14 km - 1.52. + Maantiepyörällä 41,04 km - 1.49.

Su- Juoksua poluilla 6,69 km - 53 min.

 

Sääliksi käy lappiin saapuneita muuttolintuja. Viikon sää oli tuulinen, lumisateinen ja erittäin apea muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuriositeettina voisi mainita, että perjantain tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutus iholla oli määritelty miinus yhdeksään asteeseen!

Peipot, telkät, sorsat, joutsenet ja hanhet ovat saapuneet.

 

VIIKKO 18.

Ma- Maantiepyörällä kovaa 83,18 km - 3.22. Osin vastatuuli ja raesade.

Ti- Maantiepyörällä Ivalossa  55,63 km - 2.32 (Nissanin korjauksen ajan)

Ke- Rovaniemi Orbean gravelin testiajo korjauksen jälkeen 33,35 km - 1.28. 

To- Rovaniemi gravelillä 1,55 + 10,16 km. Kaupungissa.

Pe- Kirsin kanssa vappujäätelöllä graveleillä 22,15 km - 1.29.

        Illansuussa gravelillä tunnin tiukka 31,35 km - 1.07. Valajaskosken lenkki.

La- Lepo

Su- Levillä Kirsin kanssa kahviajo 20,43 - 1.19.

       Levin huipulle 11,35 km - 44 minuuttia. 321 metriä vertikaalista nousua, hissukseen, ei yritystä.

 

Rovaniemellä lämmintä! Shortseilla ensimmäisen kerran tänä vuonna.

 

VIIKKO 19.

Ma- Lepo

Ti- Gravelillä kovaa kotimaisemissa 101,76 km - 4.13. Tästä 80 % oli sorateitä. Viimeinen pitkä kova harjoitus ennen Koli Gravel Carnivalia.

Ke- Gravelillä 70,54 km - 2.59. Tästä 44 km oli soraa.

To- Kävelyä Kirsin kanssa 4,87 km - 1.14.

       Maantiepyörällä 30,04 km - 1.14.

Pe-  Kirsin kanssa graveleillä 23,44 km - 1.26

        Yksin 30,27 km - 1.12.

La- Lepo, väsynyt.

Su- Gravelillä 51,29 km - 2.32. Missevaaran kurat/lumikurat ja muita sorapätkiä.

Viikon 19. pyöräkilometrit 307, 3 km - 13 tuntia ja 40 minuuttia - vertikaalista nousua 3410 m 

 

Vuosikilometrit 4427 km. 

 

Hieman on lämmennyt mutta tuulet, eli jäisistä järvistä nousevat virtaukset, häiritsevät. Pihassa kirjosieppo, västäräkki, taivaanvuohi ja pajusirkku. Kevät on ainakin kolme viikkoa edellä normaalia.

 

 

KYPSÄÄ

 

Olen läpi elämäni viettänyt päiviä, jolloin en tee mitään fyysisesti. Tänään on sellainen päivä.

   Sanotaan, että on mukava olla vaan. Jos on ajatellut olemistaan hieman pidemmälle, ilmaisu kuulostaa hölmöltä. Mitä muutakaan ihminen voi, kuin olla vaan?

 

Ihmisen olemassa oleminen määritellään usein tekemisen kautta. Tämä on harhaa. Ensimmäisen kysymyksen viattomuus: "Mitä minä olen?", ei lakkaa vaikuttamasta jos sen on kysynyt itseltään tositarkoituksella.

   Minulta kysytään joskus mitä hyötyä tuollaisesta ajattelusta on. Kyse on pikemminkin ajattelun lakkauttamisesta. Esimerkkinä käytän vuonna 2022 juoksemaani kuuden päivän juoksun tulosta, 603 kilometriä.

   Tajuttuani käsillä olevaan hetkeen keskittymisen oleellisuuden, luovuin ajatuksesta yrittää päästä tiettyyn kilometrilukemaan. Pakko hävisi ja jäljelle jäi pelkkä matkanteko. Askel askeleelta. Hyöty: pääsin pidemmälle kuin koskaan ennen.

 

"Olla vaan." Ei siis onnistu, eikä siinä ole mitään "vaan". Olemme aina. Joka hetki. Eikä se ole koskaan vaan, koska jokainen meistä on ainutlaatuinen ja jokainen hetki on ainutlaatuinen. Yhdistämällä kaksi ainutlaatuisuutta syntyy Elämä, Zen, Satori, Kensho tai ihan miten vaan haluatte sitä hetkeä nimittää. Hetkeä, jolloin oivallatte, että kypsä elämä on mukavaa sellaisenaan kun se on.

 

 

Kuva minusta ylioppilaslakki päässä kuplassa on otettu Rovaniemen vappuhulinoissa. Kupla on siirretty kesäsäilöön Ounaskosken leirintäalueelle viereiseltä puistoalueelta, jossa kiistelty ulkomaalaistaustainen yrittäjä piti eräänlaista valopuistoa talven yli turistien iloksi. Kiistely johtui koko idean sopivuudesta Suomen Lapin pääkaupungin ohjelmatarjontaan. En ota muuten kantaa, mutta jos aasialaiset turistit maksavat kaikesta epäaidosta hömpästä, niin tyhmä ei ole se joka pyytää.

Rovaniemen matkalla Orbean rikkoutunut vaihdekahva vaihdettiin uuteen Ski and Bike store Rovaniemessä. Samalla sain käyttööni kilpailuasun liikkeen väreissä, jota toivottavasti pääsen testaamaan Koli Gravel Carnivalissa 23.5. 

 

Rovaniemen vapputraditioon kuuluu Jätkänpatsaan lakitus ja uusien ylioppilaiden kastelu paloletkulla. Hauska, mutta märkä muisto, jää varmasti nuorten mieliin. 

    Me hieman varttuneemmat juhlimme omalla tavallamme. Nellimistä on fantastista lähteä välillä katselemaan ihmisiä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei ihmisiä olisi Nellimissäkin, mutta pelkästään noin 66 asukkaan kylässä kyhjöttäminen saattaa surkastuttaa tiettyjä osia aivoista ja sitä me emme halua.

 

ÄLÄHDYS

Jääkiekon kolmannessa SM-ottelussa selostettiin Sakari Kuosmasen ennen ottelun alkua laulaman Finlandian tunnelmasta. Myöhemmin pelaajahaastattelussa hehkutettiin saman Finlandian tuomaa tunnelmaa. 

   Kyllä se Sakari lauloi siellä Maamme laulun (Vårt Land). Lyhyesti Maamme. Finlandia on ihan toinen biisi.

   Mitäs jos nyt edes yrittäisitte hiukan MTV3 ?

 

 

Viimeinen kuva on viesti kaikille niille paskahousuille, jotka ovat väittäneet että me emme asu täällä Nellimissä lähellä luontoa.

 

 

KENELLÄ ONNI ON ?

"Kell´ onni on, se onnen kätkeköön."

 

Tätä kirjoittaessani ulkona tuulee niin, että tukka lähtee. Puuskissa lähelle kahtakymmentäviittä metriä sekunnissa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tukka lähti jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ei huolta.

   Alun vanha sanonta kertoo suomalaisesta kateudesta. Aikana, jolloin elämää jaettiin vain lähimpien ystävien kesken, oli syytä miettiä mitä tuntemattomille kertoo. Tätä pitäisi edelleen miettiä, mutta se tuntuu unohtuneen sosiaalisen median arkipäiväistymisen myötä.

   Tätä blogia voi lukea kuka tahansa. Pitäisikö minun miettiä edelleen? 

*** 

Heräsin tänään vasta hiukan yhdeksän jälkeen. Keho tuntui jäykältä ja kivuliaalta. Syy löytyy autokatoksesta: huolsin maanantain ja tiistain matkailuautoamme pihalla taivasalla. 

   Keli suosi, oli lämmintä ja peippokin lauloi. Viimeksimainittu on harvinaista näin huhtikuun lopulla täällä Inarin Lapissa.

***

 

 

Matkailuautoon vaihdoin öljyt ja suodattimen, tarkistin ilmansuodattimen, säädin käsijarrun, puhdistin takajarrut ja vaihdoin etujarrupalat. Etujarruihin meni vasemmalle liukutappien kumit. Lisäksi vaihdoin yhden pakkasilla katkenneen klemmarin lauhduttimeen ja pesin koko auton sisältä ja päältä.

   Luonnollisesti vaihdoin myös kesärenkaat ja korjasin hieman pyörätelinettä, plus lukematonta muuta pientä fiksausta.

 

Sisävesisäiliöön kurottelin uuden raikasvesipumpun. Unkarista vajaat kymmenen vuotta sitten varaosaksi ostettu Reimon Twinpump maksoi silloin 16450. Forinttia.

   Matkailuautossa asutaan. Kojelaudan puujäljitelmä ei auta siinä yhtään. Toki auto-osan on toimittava, mutta asunto-osaan vasta-alkajat kiinnittävät usein liian vähän huomiota. Ongelmia voi torjua etukäteen.

 

Ison matkailuauton auto-osan huoltaminen ilman nosturia vaatii auton alla maassa makaamista. Operaatio vaati pohjapanssarin poisoton ynnä muita notkistavia liikkeitä. Integroidun auton konepellin aukko on ahdas ja korkeussuunnassa matala. Yläkautta ei voi tehdä kovinkaan paljon.

 

   Huoltopesuun tarvitaan myös tikkaita. Katto on pestävä kerran vuodessa kunnolla. Samalla voi tarkistaa kattoluukut ja puhdistaa niiden raamit yläkautta jos tarvetta on. Kuvassa yllä pohjapanssari pesussa.

 

En ole enää ihan nuori poika. Asiat alkavat käsissä painaa. Onneksi olen ollut huoltamassa matkailuautoamme monet vuodet autokorjaamoalan ammattilaisen ystäväni, Jani Rautosen kanssa. Häneltä olen oppinut paljon siitä, kuinka töitä helpotetaan.

   Asioiden painamisella tarkoitan ihan yksinkertaisia työvaiheita tai asioita. Kaksimäntäiset etujarrusatulat ovat kiinni kahdella neljäntoistamillin kuusiokolopultilla. Tiesin, että pulttien kierteisiin on laitettu Ceramic rasvaa kiinnijuuttumisen ehkäisemiseksi. Silti niitä sai vääntää jatkovarren kanssa auki - maassa selällään maaten. Miksi maassa? Koska pyöräkoteloon ei mahdu tarpeeksi pitkä jatkovarsi.

 

   En halunnut irrottaa jarruletkuja, joten puhdistin satulat paikallaan ylösalaisin käännettynä. Paineilmaa, teräsharjaa, hammasharjaa ja rasvanpoistoainetta. Sitten männät putkitongeilla sisään, välissä toki puupala. Uudet palat ja kuparirasvaa olakkeisiin ja mäntien päihin.

   Kuvissa ei välttämättä näy, että auto ei ole pelkän tunkin varassa. Siellä oli sekä metallinen, kolmijalkainen tuki ja puupölkky lisäksi. Ja kiilat takapyörien takana. 

   Kaikki alkaa painaa kun kaksi päivää touhuaa. 

   Renkaitakin piti pestä ja kuljetella varastoon. 

 

   Mökkiläinen kävi tervehtimässä. Kysyi, että sinä sitten jaksat pestä nuokin - ettei hän koskaan vaan viitsi. 

   Olin juuri silloin pesemässä jarrupölyjä pois pölykapseleiden sisäpuolelta. Sanoin sille, että autoa voi pitää monella tapaa. Lisäsin, että tämä autovanhus on ajettu Lissaboniin ja takaisin. Ehkä se kertoo siitä, onko jotain tehty oikein. 

   Mökkiläinen alkoi punoittamaan ja vaihtoi aihetta.

*** 

Täytyy muistaa myös se yli kolmenkymmenen vuoden takainen. 

   Joku joskus sanoi, että aina sinä siitä syövästä. Okei, mutta minä kun olen se, joka saa kantaa tunnelmia loppuun asti kehossaan. Arvatkaapa tekikö käsivarsien verisuonten kautta annettu lääkehoito hyvää käsivarsille ja niiden hermoille ?

   Näissä touhuissa sen sitten huomaa. Ja muistaa myös yöllä, kun nousee ottamaan särkylääkettä ja laskee sormensa. Luku on harvoin kymmenen.

 

Yksi vanha tuttu ultrajuoksija syytti joskus Facebookissa, että olen kehitellyt sankaritarinan itsestäni. 

   Tästä on sankaruus kaukana.

   Ihan kannustaen kerron näitä, tiedä mitä teillä on siellä meneillään. Kehotan yrittämään, tekemään valintoja.

   Ja se vanha tuttu ei juokse enää, ehkä sillä oli muuten paha olla. Tai liikaa painolastia. Kaikenlaista lastia. 

   

*** 

Aamiaisen jälkeen tein hellaan tulet ja ruodotonta kalakeittoa hauesta. Laitoin kapriksia, kermaa ja voita liemeen. Täytyisi ehkä kokeilla Valamolaista kalakeittoa. Siinä on ruisleipäkrutonkeja ja sieniä.

   Sitten hieman imuroin, korjasin Kirsin saappaiden varsien yläreunoja Cascon Rubberfixillä, Liquid Sole olisi ollut parempaa, mutta sitä nyt ei sattunut olemaan kotona. Miksi en lähtenyt hakemaan? Siksi kun olisi tarvinnut ajaa autolla tai polkupyörällä yhteensä 88 kilometriä.

   Pesin kolme koneellista pyykkiä ja vessan.

   Otin maantiepyörästä irti takapyörän ja kiinnitin rungon traineriin, jossa Rouvyssä ajoin vajaat kolmekymmentä kilometriä Sveitsin Zug järven ympäri. Ulkona ajamisesta olisi tullut mitään ja tänään ei ollut juoksupäivä.

   Suihku ja parranajo. 

   Sitten Kirsi tuli töistä ja söimme. Jälkiruoaksi oli pannukakkua.

   Ulkonakin oli käytävä. Toisen autokatoksen sivuportin lukon oli tuuli repinyt auki. Pikkuhomma hoitui ruuvimeisselillä. Nyt se pysyy kiinni. Miksi portit autokatoksessa? Siksi, että kesäkuumalla porot änkeävät katoksen varjoon kusemaan ja paskantamaan. 

   Kuvitelkaa se haju.

 

Nyt olen tässä.

   Kuten ehkä huomaatte, onni on minulla.  Se ei tarkoita, että sitä ei voisi olla myös teillä. Onni löytyy huomattavan läheltä, arkisista asioista. 

   Isolla rahalla onnea voi etsiä korkealaatuisimmista paikoista. En nyt ihan heti keksi mistä. Eikä rahaa ole.

   Mutta sen keksin heti, että isolla rahalla ei voi ostaa elämää - mistään.

   Mieluummin kipeät kädet, kuin tyhjä elämä.

 Taidan lämmittää saunan, uida joessa ja ottaa yhden Highland Birdin. Pitäisikö vaihtaa Seagramsiin?

   100 Pipers?

***

 

 

VIIKKO 15.

Ma- Maantiepyörällä 51,29 km - 2.10.

Ti- Juoksua 7,03 km - 58 min.

Ke- Maantiepyörällä 30,08 km - 1.16.

To- 41,84 km - 1.53.

Pe- Lepo

La- Juoksua 20,23 km - 2.25.

Su- Maantiepyörällä 31,73 km - 1.14.

 

VIIKKO 16.

Ma- Maantiepyörällä 111,29 km - 4.26.

Ti- Hieronta, lepo.

Ke- Lepo.

To- Läskipyörällä 30,03 km - 1.38.

Pe- Juoksua 10,16 km - 1.10. ja Kirsin kanssa maantiepyörällä 20,61 km - 1.16.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 6,81 km - 1.30

Su- Maantiepyörällä kovaa 41,90 km - 1.38.

 

Pyöräilykilometrit tänä vuonna 22.4. asti 3682 km. 

 

 

"MIKÄÄN EI KESTÄ, MIHNÄ OOT ?" 

Väliotsikko on lainaus aikanaan Tampereen Veholla erinomaisesti palvelleelta korjaamon työnjohtajalta, Ari Ranteelta. Kysymys oli suunnattu apua soittavalle taksiautoilijalle ja sisälsi viestin: tänne päin, täällä saadaan auto kuntoon.

 

Olen ajanut maantiepyörällä, koska sekä gravel, että nyt myös läskipyörä ovat rikki. 

   Kuten viime postauksessa kerroin, kaaduin gravelillä viimeisillä jäillä ja vasen vaihde/jarrukahva hajosi. Tänään sain tiedon, että osa on saapunut Rovaniemi Bike and Ski:lle. Ensi viikolla vien gravelin korjattavaksi. Samalla vaihdetaan myös etuakselisarja, koska etupyörän laakerit ovat ottaneet itseensä pakkasista ja kosteudesta.

   Miksi en korjaa pyörää itse? Korjaisin, mutta nestejarrujen ilmaus ei oikein hyvin suju kotona. Kahvan lisäksi vaihtuu myös etuvaihtajan vaijeri. Shimanon grx näyttää uittavan etuvaihtajan päästä vaijeriin kosteutta, joka helposti jäätyy talvella erilaisista lukkosula- ja muista rasvauksista huolimatta. Jos käy niin, että osittain rungon sisällä kulkeva vaijerin kuori täytyy vaihtaa, niin parempi on, että sen tekee ammattilainen; ammattilaisen työkaluilla.

Läskipyörästä meni vasen keskiölaakeri lopullisesti viime torstain Kessin lenkillä. Pakkasessa ajaminen ja pakkasessa pyörän säilyttäminen näyttää runtelevan Vyöryä. Minulla ei ole lämmintä tilaa kaikille pyörillemme, ei voi mitään. Keskiö löystyi aiemmin ajossa sydäntalvella. Onnuin silloin kotiin ja kiristin sen. Kumma kyllä vasen laakeri meni, eikä se löystynyt oikea.

   Shimanon Hollowtech tyyppinen keskiö on tulossa postissa. Sen vaihdan itse. Tilasin operaatiota varten erikoistyökalun, koska maantiepyörässäni on samantyyppinen keskiö. Lisäksi oli muutakin tilattavaa Motonetista, joten samoilla postikuluilla säästän hiukan. Inarin kunnasta ei näihin pyöriin saa juuri mitään hyllystä.

Kaiken muun korjaan pyöristäni itse. Normaalihuollot, renkaanvaihdot ja ketjuhuolto sujuvat. Ketjut pestään ja vahataan noin neljänsadan kilometrin välein, käytännössä minulla on kahdet ketjut - toiset aina puhtaina ja vahattuina odottamassa vaihtoa. Minun kilometreilläni se on puolitoista viikkoa. Jos joku lukijoista muistelee, että ei ennen tarvinnut, niin voi olla. Voi myös olla, että pyörät kulkivat silloin hiukan hiljempaa.

 

Ajatuksia on mukava vaihtaa, jos piditte, kommentoikaa - jos ette, kommentoikaa silti. Jos ette kommentoi, sekin sopii. Blogin tilastoista näen, että näitä luetaan - edelleen.

 

PIINAPENKKI

 

Viikko 13.

Ma- Lepo; pilkillä, vesikelit.

Ti- Juoksua 10,10 km - 1.09. Siikajärventie.

Ke- Sisäpyöräily 88,24 km - 2.44.

To- Sisäpyöräily 6,11 km + 10,90 km +9,62 km.

Pe- Juoksua 10,15 km - 1.10. + Gravelpyörällä 75,74 km - 3.20.

La- Gravelpyörällä 100,05 km - 4.35.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 6,45 km - 1.27.

 

Viikko 14.

Ma- Lepo

Ti-  Gravelpyörällä 33,14 km - 1.33.

Ke- Sisäpyöräilyä 62,10 km - 1.59.

To- Gravelpyörällä 33,23 km - 1.36.

Pe- Gravelpyörillä Kirsin kanssa 17,05 km - 1.06.

La- Testiajo pyöräkilpailukautta varten:

       Gravelpyörällä 187 km - 7.41. Keskinopeus 24,3 km/h, nousumetrejä 1607 m, ei kilpailuvauhtinen harjoitus, lämpötila aamulla - 7 astetta ja päivällä parhaimmillaan + 5 astetta.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 5,71 km - 1.15.

 

Pyöräilykilometrit tänä vuonna 3353,8 km ; keskiarvo per päivä tänä vuonna 34,22 km. 

 

 

 Tämän päivityksen kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Raja-Joosepin maisemista. Ensimmäinen suljetun rajanylityspaikan portilta ja toinen matkan varrelta: Lutto alkaa vapautua jäistään.

   Pitkä 187 kilometrin lenkki toi varmuuden siitä, mihin pyöräilykunto on menossa - kohti elämäni ensimmäistä gravelkilpailua. Ette ehkä usko, mutta Kirsin painostuksesta ilmottauduin mukaan Koli Gravel Carnival 150 kilometrin kilpailuun, joka pidetään 23.5.

   Ajatus pyörällä kilpailemisesta on edelleen, että tuleepahan sekin koettua. Kolilla on neljä sarjaa: kilpasarja, harrastesarja, sähköpyöräsarja ja tiimisarja. Ilmottauduin mukaan kilpasarjaan, koska kilpailen pahinta vastustajaani vastaan. Hänen nimensä on Pasi Koskinen tai ultrakoskinen - ihan miten haluatte.

   Sarjajako on kuin juoksussa muinoin - kilpasarja ja hölkkäsarja. Kilpasarjaan osallistuminen sulkee jossittelut pois. Tulosta on mukava verrata voittajaan, sillä vain yksi voi olla nopein. Minä olen kiinnostunut paljonko tulee turpaan nuorempia vastaan ja paljonko saan itsestäni irti pyörällä. Harrastukset sitten jossain muualla, ilman numerolappua.

Satula ei ole minulle piinapenkki. 

   Pyöräily on äärimmäisen kova kestävyyslaji, joka juoksuun verrattuna tarjoaa hieman enemmän detaljeja. Pyörä on osa suoritusta. Teknisesti, mutta etenkin kuinka hallitsee pyörän, miten saa pyörästä kaiken irti. Tämä on juoksuvuosien jälkeen kiinnostavaa, jopa motivoivaa.

   Juoksen edelleen mielelläni, enkä ole poissulkenut ultrajuoksua vieläkään. En kuitenkaan halua joutua päivittelemään, että kuinka jokin vammautunut ruumiinosani taas kesti sen ja senverran. Toivottavasti se kestää huomenna enemmän. Ja niin edelleen.

   Juurisyyt (ihan saatanan tyhmä muotisana)  pyöräilyyn siirtymisessäni olivat motivaatio ja vasemman jalkani kantapää. Mitä tulee vasemman jalan kantapäähän, se voi nyt erinomaisesti. Haglundin syndrooman (ei virallisesti diagnosoitu) aiheuttama turvotus on laskenut ja pystyn juoksemaan helposti kuten vanhoina aikoina.

   Pitkät selkälihakseni ovat pyrkineet jumiin keskeltä selkää. Tämän vuoksi kävin tämän viikon tiistaina juoksemassa sulavilla poluilla maastossa seitsemän kilometriä. Tuolla lenkillä vasen pohkeeni muistutti, että jos aiot taas aloittaa, niin ole varuillasi. (surinaalihermo) Juuri tämän takia olen innostunut pyöräilemään niin sanotusti tosissani. Pääasia että polkee, eikä tarvitse kuunnella kaikenlaisia kehon protestointeja jatkuvasti.

   Pyöräily järkevää? Voi olla, mutta ei niiden mielestä, jotka haluavat että ultrakoskinen juoksee itsensä hengiltä. Voi olla, että tällaisia ihmisiä ei olekaan. Voi olla, että vain kuvittelen. Mutta se on selvää, että addiktoituneita, pakko-oireisia ultrajuoksijoita ja heidän fanejaan on. Jossain. Toivottavasti tapaisin heitä joskus, jotta voisin kertoa : ota iisisti, maailma on kaunis tässä ja nyt, miksi rikkoa itsensä ennen, kuin maailma rikkoo itsensä?

Maasto alkaa sulaa.

 

Pääsiäsistunnelmia takapihalta, lunta vielä riittää.

Kirsin kauden avaus, hän myös kävi joessa uimassa lenkin jälkeen. Ei voi sanoa, että avannossa, koska avanto oli jo uinut alavirtaan.

 

 

Viimeisessä kuvassa on maantiepyöräni Trek Domane AL 4, jonka ostin käytettynä alkutalvesta. Jouduin ottamaan sen ulos käyttöön, kun gravelpyöräni vasen etukahva hajosi. 

   Kuvakulmasta johtuen saattaa jostakusta harrastajasta ohjaustangon ja Tiagran kahvojen kulma näyttää hassulta. Todellisuudessa kahvat ovat pitkän stemmin kanssa vaakasuorassa ja asento on tarvittaessa riittäväen aero.

   Kaaduin gravelillä jäiselle hiekkatielle oikein kunnolla. Nastoista huolimatta etupää katosi yhtäkkiä altani. Säilyin ehjänä, mutta pyörä ei. Kahva alkoi pitkällä testiajolla huhtikuun 4. päivänä takellella ja päätti sitten toimintansa lopullisesti. Uutta kahvaa odotellessa on ajettava maantiepyörällä. 

   Maantiepyörässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, ongelma on Lapin kevät. Ohuilla ja lähes sileillä renkailla on kesken pitkän lenkin enemmän kuin hankalaa joutua lumisateeseen, mikä kuuluu olennaisena osana tähän kirkkaan valon, sulavan lumen ja yöpakkasten vuodenaikaan meillä täällä pohjoisessa.

 

SANOJEN MAGIASTA

 J. K. Rowling on sanonut, että sanat ovat magiaa. 

 ”Sanat voivat tuhota tai parantaa. Kun sanat ovat todellisia ja hyväntahtoisia, ne voivat muuttaa maailman.” (Buddha)

Mitä enemmän olen kirjoittanut, sitä enemmän olen alkanut uskoa sanojen magiaan. En usko voivani muuttaa koko maailmaa kirjoittamalla, mutta saatan silti kaikella kirjoittamisellani tehdä palveluksen, jollekulle - jossakin.

Ajatukset - sanat - teot - tavat - luonne - kohtalo.

”Tarkkaile ajatuksiasi; niistä tulee sanoja. Tarkkaile sanojasi; niistä tulee tekoja. Tarkkaile tekojasi; niistä tulee tapoja. Tarkkaile tapojasi; niistä tulee luonne. Tarkkaile luonnettasi; siitä tulee kohtalosi.” 

Ylläoleva lainaus on historiassa pantu monen suuhun, todennäköinen alkulähde on Upanishads , hindujen pyhät tekstit.

   Vailla mitään uskonnollista näkökulmaa se on erittäin älykäs sanaketju. Noin todella käy. Näinä vaikeina aikoina tulee helposti käperryttyä negatiivisuuteen. Ihmettelen kovasti, miksi tuota maailman vaarallisinta tartuntatautia ei saada millään kuriin.

   Epävarmat ajat luovat päänsisäistä hajaannusta meille kaikille. Olen ollut äärimmäisen positiivinen kulkija aina siitä asti kun pääsin pois syöpäosastolta. Valitettavasti olen viime aikoina huomannut, että päivä päivältä minun on tehtävä enemmän töitä säilyttääkseni positiivisuuden.

"Kysyin tänään itseltäni,

miksi kaikki tuntuu turhalta.

Yritin etsiä vastauksia

eilisestä päivästä."

Ivalolainen runoilija Sanna Katajamaa

   Eilinen on mennyttä, vastauksia pitää etsiä tästä hetkestä, elämä on aina tässä ja nyt.

***

Viime viikkoina olen keskittynyt kahteen asiaan: neljännen kirjani kirjoittamiseen ja Tsekkiläisen ystäväperheeni kanssa ajan viettämiseen täällä Nellimissä.

   Kansainväliset ystävyyssuhteet antavat toisenlaista näkemystä elämään, vaikka loppujen lopuksi elämä on aika samanlaista eri puolilla maailmaa. Ihmisten pyrkimykset mutta ennen kaikkea arvot ovat varsin samankaltaiset, väittivät sitten tekoälyllä tehdyt valeuutiset ja muu sonta mitä tahansa. 

   Rauhaa ja rakkautta, noin lyhyesti kiteytettynä.

Neljännen kirjani ensimmäinen versio menee huhtikuun alussa mahdolliselle uudelle kustantajalleni, jonka kanssa olen käynyt alustavia neuvotteluita. Omalle kirjoittamiselle tulee aina sokeaksi, joten ammattitaitoisen kustannustoimittajan palaute on enemmän kuin tarpeen, se on kirjoittajana kehittymisen perusedellytys.

   Romaani, työnimeltään Iblis, on lähes valmis. Aika näyttää jatkon - vielä ei ole kerrottavaa, sillä keskeneräinen työ näytetään vain harvoille ja valituille, niille joilla on intressejä seisoa rinnallani loppuun asti.

VIIKKO 10.

Ma - Gravelillä Nellim - Ivalo - Nellim 84,60 km - 3.50. Vertikaalista nousua 901 m.

Ti- Läskipyörällä osin polkuja ja jäällä 21,40 km - 1.49.

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 5,o5 km - 1.06.

To- Rouvyssä trainerilla 136,89 km - 4.35.

Pe- Lepo

La Gravelillä 44,52 km - 2.13.

Su- Rouvy 19,15 km plus 17, 12 km.

       Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 10,07 km - 1.47.

 

VIIKKO 11.

Ma- Lepo

Ti- Gravelillä lumisella ja jäisellä päätiellä 40,70 km - 1.59.

Ke- Lepo

To- Rouvy 13,03 km plus 22,09 km plus 35,30 km

Pe- Rouvy 93,19 - 3.16.

La- Lepo

Su- Perinteistä hiihtoa makkaranpaistolle isomman porukan kanssa, joista nuorin hiihtäjä vajaa seitsemän, hiihti koko matkan 13,88 km - 2.45.

       Rouvy 34,49 km - 1.05.

 

VIIKKO 12.

Ma- Gravelillä sulalla päätiellä 50,78 km - 221.

Ti- Lepo

Ke- Rouvy 30,09 km - 59 min.

To- Gravelillä Virtaniemeen, kuraa, 33,40 km - 1.37.

Pe- Lepo

La- Gravelillä päätiellä 40,13 km - 137. Kova tuuli, nastarenkaat.

Su- Gravelillä päätiellä 30,07 km - 1.16. Kova tuuli, kesärenkaat. 

Pyöräilykilometrit vuoden alusta yhteensä 2650 km.

Kevät on aikainen myös Nellimissä. Alla olevat kaksi kuvaa samasta paikasta osoittavat muutoksen nopeuden. Tätä kirjoittaessani viime yönä on satanut hiukan lunta, joten vielä talvi pitää yrittää pyristellä täällä Pohjoisessa.

 

10.3.2026

16.3.2026

Hyvää vointia kaikille, niin henkistä kuin fyysistä!

HENGITÄ

 

 Ajoin eilen iltapäivällä Nellimistä Ivaloon gravelpyörällä, join kahvit ja ajoin takaisin.

   84,60 kilometrin lenkkiin meni hiukan alle neljä tuntia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta siinä on, miltä se talvikelissä ja nastarenkailla tuntui. Matkalle tulee 901 vertikaalista nousumetriä, eikä jäisiin alamäkiin uskalla tuikata niin kuin sulanmaan kelillä. Reissu tuntui helpolta, vaikka sykkeet kakkosalueelta pois nousivatkin.

   Kakkosalue on pyöräilyssä alle tempoajon, eli vauhdikkaamman etenemisen, alue. On sanottu, että kakkosalue on pyöräilyharjoittelun kulmakivi. Tai saattaa olla, en oikein usko - vielä. Kestävyys on pyöräilyssä mielestäni myös palautumiskykyä.

   Ultrajuoksuvuosien jälkeen alueeni ovat aika kapeat, toki ikä (vitsi) vaikuttaa. Maksimisykkeeni on nyt noin 154. Kykenen juoksemaan 5,45 min/km vauhtia alle 130 sykkeellä, mutta pyöräilyssä pitemmissä ja jyrkemmissä, noin 11% ylämäissä sykkeeni nousee helposti 133 -135 tuntumaan. Kyse lienee taloudellisuudesta ja voimantuotosta, polkemisen tekniikasta.

   Kun ajoin trainerilla sisällä 177 km Datev Challnge Rothin, keskisykkeeni kuuden tunnin ajalta oli 107. Keskiteho 162 wattia, maksimiteho 558 wattia. Maanantain Ivalon keikalla keskisyke ulkona oli 120, maksimi 143. Watteja ei ole tarkkoja, koska ei ole wattimittaria pyörässä, mutta Stravan arvio oli 163.

   Vastatuuli, pakkanen, nastarenkaat, paksut talvivaatteet ja paksut talvipyöräilykengät (painavat) vaativat enemmän. Kuitenkin sisäpyöräilystä on näköjään huikea hyöty sekä harjoitusmäärän kerryttämisessä, että pyöräilyn tekniikan opettelussa. Väitän, että hyöty on verrattuna juoksumattoon paljon suurempi, koska traineri antaa paljon informaatiota polkemisesta reaaliajassa.

 

Pyöräily ja etenkin pitkän matkan pyöräily on luonnollinen jatkumo minulle, joka olen koko ikäni liikkunut kestävyysurheillen. Painottanut pitkiä lenkkejä, pitkiä suorituksia/kilpailuja, pitkiä ulkoiluja - aivan kuten haluatte niitä nimittää. 

   Tunnista kun ei oikein ole mihinkään minun mielestäni, vaikka tunnin lenkkejä joskus teenkin.

   Tärkeintä pitkillä lenkeillä on hengittäminen ja sen mukanaan tuoma kokemus yhteydestä ympäröivään luontoon tai yleensä maisemaan. Pitkäkestoinen liikunta laskee stressitasoja juurikin keskittymisen ja oikein hengittämisen kautta. Turhat asiat putoavat pois mielestä ja lopulta sitä vain liikkuu eteenpäin, vain hengittää.

 

Jälleen on syttynyt uusi sota maailmassa.

Mitä sitten? 

Jälleen on aika hengittää ja keskittyä omaan olemiseensa, kuten ennen sodan syttymistäkin.

Eikö niin? 

 

"Joku kysyi minulta, enkö ole huolissasi maailman tilasta? 

Hengitin syvään ja sanoin, että tärkeintä on, ettet anna ahdistuksesi siitä, 

mitä maailmassa tapahtuu, täyttää sydäntäsi. 

Jos sydämesi on täynnä ahdistusta, tulet sairaaksi eikä sinua voi auttaa."

( Mukaelma, alkup.  Thich Nhat Hanh )

VIIKKO 8.

Ma- Rouvy sisäpyöräilyä 43,63 km - 1.45, Tossa de Mar via Llagostera.

Ti- Gravelillä 32,75 km - 1.35. Pakkasta - 15 - - 20 astetta.

Ke- Juoksu 7,50 km - 54 min.

To- Rouvy 38,75 km - 1.20, Busigny. Kävelyä 2,16 km - 30 min.

Pe- Rouvy 90 km - 2,57. Ironman Copenhagen.

La- Gravelillä 10,05 km - 30 min. Liikaa pehmeeää, uutta lunta turvalliseen ulkopyöräilyyn.

       Juoksua vauhtia vaihdellen 10 km - 1.04.

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa 13, o3 km - 2,17. Ei luistanut mihinkään, koska aamulla oli - 24 astetta.

 

Yhteensä pyörällä 215,18 km 

 

VIIKKO 9.

Ma- Rouvy Bormio to Tirano, alamäkeä 35,40 km - 51 min. plus La Vuelta osa 12: 21,30 km - 39 min plus jäähdyttelyä 2,98 km.

Ti- Lepo

Ke- Rouvy Datev Challenge Roth 177,90 km - 6 tuntia ja 9 minuuttia, nousua 1663 m.

To- Kävelyä Ivalossa 5,15 km - 54 min. Illalla Rouvy Pune, Intia 30,89 km - 1.06. Väsynyt.

Pe- La- Lepo / Tietoisesti poissa pyörän päältä.

Su- Perinteistä hiihtoa 13,41 km Kirsin kanssa - 2,37.

 

Yhteensä pyörällä 268,47 km

 

 

VIIKKO 10

Ma- Gravelillä Nellim - Ivalo - Nellim 84,60 km - 3.50. Vertikaalista nousua 901 m.

...jatkuu seuraavassa blogipäivityksessä... 

 

PYÖRÄILYKILOMETRIT 2026: 2.3.2026 asti yhteensä 1987 km 

 

 

 

POIS MUKAVUUSALUEELTA ?

 

Ihmiset ovat laiskoja yrittämään tehdä kaiken paremmin. Oleellinen kysymys on: pitääkö kaikki aina tehdä paremmin ?

 

Elämässä on useita osa-alueita, missä liika yrittäminen johtaa kärsimyksen lisääntymiseen. Mainiona esimerkkinä parisuhde. Toista ei voi muuttaa, mutta yhdessä voi muuttua. Liika yrittäminen tuo parisuhteeseen väkinäisyyttä. Jos molemmat ovat tai toimivat omana itsenään, voi löytyä luonnollista yhdessäoloa. Väkisin ei synny mitään kestävää.

   Huomattavasti monimutkaisemmaksi paremmin tekeminen muuttuu kun tehtävällä asialla yritetään saavuttaa jotakin. Esimerkkinä käytän mielelläni pitkäaikaista haavettani juosta kuudessa päivässä yli 600 kilometriä. Saavutin tavoitteeni vasta luovuttuani sen tavoittelemisesta. Tajusin, että kun lähtölaukaus ammutaan ei tule ajatella metriä pidemmälle. On oltava läsnä ja ratkottava esiintulevat ongelmat yksi kerrallaan, ongelmia kuitenkaan erityisemmin odottamatta. Mieli ei saa harhailla tavoitteiden numeroissa. Juoksun on tultava luonnollisesti, jopa helposti.

 

Hyvä ystäväni Jani Rautonen vitsaili, että minulle on kehittymässä uusi addiktio pyöräilyn myötä. Hän saattoi olla myös tosissaan, mikä osoittaa ystävästä huolta pitämistä.

   Minä olen omasta mielestäni muuttunut varsin paljon juoksuvuosieni aikana. Pyöräilyn koen positiivisena addiktiona, jos ollenkaan addiktiona. Toistaiseksi. On selvää, että yli kolmeenkymmeneen juoksuvuoteen mahtuu monenlaista elämäntilannetta, kuin myös ajatusmaailmaa. 

   Jälkikäteen pidän tärkeimpänä kahta asiaa: kuka juoksee ja onko lenkille pakko mennä. Samoin on pyöräilyni kanssa. Ensilukemalla nämä ovat typeriä kysymyksiä, mutta tarkemmin pohtien kysymykset karsivat pakko-oireiset itsensä tehostajat ulos leikistä. Kysymys on kokemisesta. Miltä harjoittelu tuntuu. Ja etenkin miksi sitä tekee.

 

Olen pyöräillyt nyt enenevässä määrin melkein kaksi vuotta. Kaikki alkoi lääkärikäynnistä Rovaniemellä, kun Hehku-terveyden Joni Keisala pisti vasemman kantapääni ulkosyrjälle piikin kortisonin ja kipulääkkeen sekoitusta. Kesti aikansa ennenkuin olin kypsä määrittelemään tulevaisuuteni vision urheilijana. Nilkutanko loppuikäni, eli tuhoanko jalkani lopullisestai vai nautinko urheilusta. Valitsin viimeksimainitun vaihtoehdon.

   Minulle urheilusta nauttiminen merkitsee itsensä kehittämistä. Olisi siis mieletöntä olla paneutumatta pyöräilyyn kunnolla. Juoksuvuosien motivaatio vaihteli, mutta uutta löytyi aina uteliaisuudesta määrittää omia rajojaan. Millään muulla ei ollut, eikä ole merkitystä. Ei edelleenkään. Paitsi Kirsillä.

   Kannustan edelleen kaikkia toteuttamaan intohimojaan. Työ, ura ja se kuuluisa muu elämä on merkityksetöntä niihin tunteisiin verrattuna mitä ultra-urheilu minulle on antanut. Ainoa poikkeus ja kaiken edellytys on Kirsi. Eli elämän tasapaino, tausta. On oltava muutakin kuin pelkkää urheilua, mutta sen muun on joustettava, mikäli aikoo riittävän pitkälle.

   Minulta on usein kysytty mikä on riittävän pitkälle?

   Se on tie täydelliseen yksinäisyyteen kesken suorituksen. Siinä kuoriutuu esiin todellinen minä ja todellinen, suuri ja avara mieli. Täydellinen tyhjyys, pelkkä hengitys minun ja ympäröivän maailman välillä.

   Näihin kokemuksiin pääsee vain poistumalla mukavuusalueeltaan. 

 

 

VIIKKO 5.

Ma- Läskipyörällä 30,65 km - 1.58.

Ti- Lepo

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 2,45 km - 33 miuuttia. Pakkasta - 29 astetta.

       Rouvy Maine, USA 22,19 km - 45 min. plus jäähdyttely 3,94 km - 7 min.

To- Rouvy Budapest, Unkari 13 km - 27 min. plus Rouvy Tokio, Japani 12,90 km - 30 min. plus Gdansk Puola 31,90 km - 58 min.

Pe- Rouvy Huilan, Taiwan 20,95 km - 42 min. plus Vansbro, Ruotsi 30,29 km - 49 min.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 3,48 km - 51 min. Aamulla - 34 astetta.

Su- Gravelillä 31,39 km - 1.31. Lauhtui - 11 asteeseen.

Yhteensä pyörällä 196,9 km - 7:51 - 1546 m. 

 

VIIKKO 6. 

Ma- gravelillä Kontosjärventie 41,20 km - 2.03.

Ti- Lepo

Ke- Gravelillä Ivalo - Nellim 42,93 km - 1.59.

To- Lepo

Pe- Rovaniemi gravelillä 21,62 km - 1.05.

La- Lapinlahti kävelyä Kirsin kanssa 4,55 km - 1.05.

       Lapinlahti iltagravel 25,57 km - 1.22.

Su- Lepo

Yhteensä pyörällä 131,3 km - 6:31 - 1254 m 

 

VIIKKO 7.

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa Tampereella 3,08 km - 39 min. Ei oikein minun kaupunkini enää: keskusta täynnä woltin ja muita ruokalähettejä, kantasuomalaiset vähemmistönä.

Ti- Hämeenkyrö - Ylöjärvi gravel 30,11 km - 1.38.

Ke- Hämeenkyrö gravel Kirsin kanssa 7,26 km - 43 min. plus yksin illalla 40,62 km - 1.58 km.

To- Kävelyä Kirsin kanssa 3,11 km - 43 min. Hämeenkyrössä.

Pe- La- Lepo, matka takaisin kotiin.

Su- Rouvy Missouri, USA 26,77 km - 58 min. Tehoja yli 200 wattia. plus tasaista Everglades, USA 14,39 km - 25 min.

Yhteensä pyörällä 119 km - 5:44 - 1323 m.

TAMMIKUUSSA PYÖRÄLLÄ 1137 km - kaikki lajit yhteensä 52 tuntia.

 

 Tyytyväinen urheilija pyörähuollossa. Bike&Ski Store Rovaniemi. Kari Jokelainen.

 Linkki kaupan sivustolle: Ski&Bike Store Rovaniemi

 

Reissussa bongattua. Maailma pelastuu mutta miten käy moottoriurheilun ilon?

 

 Matkailuautossa voi kahvitauolla seurata olympialaisia.

 

 Se nyt vaan on tyhmää autolla luistella.