KIRKASTA - AJATUKSIA PALAUTUMISESTA JA ILMAJOUSITUKSESTA

 

Ajatuksia palautumisesta

Kevyen, vain 65 harjoituskilometrin, viikon jälkeen mieli on kirkas ja keho erittäin suorituskykyinen. Vielä ei ole kuitenkaan aika, Nuuksio Backyard Ultraan on karkeasti laskien 18 päivää aikaa. Reilu viikko harjoittelua ja sitten kunto saa nousta rajattomuuksiin asti.

   Kilpailutauko on ollut valtavan pitkä ja se on johtunut pelkästään pandemiasta. Tauko on ollut omasta mielestänikin niin pitkä, että piti oikein muistella miten palaudutaan ja miltä se tuntuu. Jaan palautumisen kahteen osaan: harjoittelusta fyysiseen ja henkiseen palautumiseen.

   Ultrajuoksuharjoittelussa kohti monipäiväjuoksuja keholle syötetään pikku hiljaa loputtomasti uutta rasitusta vanhan päälle. Rajoja ei voi ylittää ellei ole fyysisesti valmis edes aikaisempiin rajoihinsa. Harjoittelu rakentaa ja opettaa, mutta myös purkaa ja jumittaa. Kaltaisillani kokeneilla ultraajilla voi olla vanhoja vaivoja ja uusien hankkiminen on aina yhtä riemukasta, tästä johtuen harjoittelu on tasapainoilemista liian ja liian vähän välillä. Keskiverrolla ja liialla varomisella ei saavuteta mitään muuta kuin harmaata tasapäistämistä, joten poikamainen uteliaisuus on syytä säilyttää - tai tyttömäinen. Nykyisin myös muunsukupuolinen. 

   Palautuminen fyysisestä rasituksesta on lepoa, myös kevyesti juosten. Itsellä palautumiseen kuuluu olennaisena osana itsetehty lihashuolto. Venyttely, kävelyt pehmeässä metsämaastossa, saunominen ja uiminen. Harjoitteluun on myös saatava vaihtelua ja erilaisia ärsykkeitä, jotta juoksukone herää horroksestaan. Kaiken tavoitteena on helppous, tunne että jaksaa loputtomiin.

   Henkinen palautuminen on oleellinen osa palautumistani. Yleensä teen lepopäivinä jotakin sellaista, mikä irrottaa ajatukset juoksemisesta tai tulevasta kilpailusta. Teen näitä asioita Kirsin kanssa yhdessä. Minulle tärkein ihminen maailmassa saa huomiota, ihminen joka harjoituskaudellani on saanut aikansa kulumaan sillä välin kun olen poissa juoksemassa tai läsnä umpiväsyneenä. 

   Tänä kesänä olen rakennellut pihatiskipöydän etelän mökille uusiksi ja auttanut Kirsiä tupakeittiön fiksaamisessa. Grillaaminen ja kohtuullinen oluenjuominen kuuluvat myös palautumiseeni. Olut on useimmiten nykyisin alkoholitonta ja grilli notkuu kasviksista. Se nyt vaan on tyhmää syödä punaista lihaa ylenmäärin.

   Henkisessä palautumisessa nollataan "pakko mennä lenkille" ja "pakko pystyä" harjoittelun osa-alueiden kuorma pois. Tilalle tulee himo juosta kilpaa ja etenkin ylittää itsensä kilpailussa.

 VIIKKO 23.

Ma- Lepo

Ti- 18,13 km - 2.06.

Ke- 15,15 km - 1.55.

To- Lepo

Pe- Pyörällä 7,19 km - 20 min. Ilta 10,43 km - 1.13.

La- 21,65 km - 2.27.

Su- Lepo

Yhteensä 65,3 km - 7:43

Erittäin kevyt viikko määrällisesti. Kaikki juoksut paitsi lauantain erikoisharjoitus, tehtiin poluilla ja hiekkateillä. Lauantaina juoksin sekä polkua, että asvaltin ja hiekkakävelyteiden sekoituksia silmälläpitäen NBU:n reittejä.

Ilmajousituksesta

Fiat-alustaisen matkailuautomme viime vuoden jousitusremontista voit lukea täältä. En kuitenkaan ensihuuman jälkeen ollut tyytyväinen takapään jousituksen kuormankantokykyyn. Tuntui, että etupään comfort jouset ja Konin huippuiskunvaimentimet toimivat yhdessä kuin unelma mutta takapää ei vieläkään. Takapäähän asensimme vuosi sitten lisälehtijouset ja Konin huippuiskunvaimentimet. Takapää parani, mutta jäi hitaaksi ja vieläkin liikaa kallistelevaksi. Lisäksi vanhus makasi takapään rajoitinkumeilla tayteen kuormattuna, joten ei sittenkään hyvä.

 

   Pitkään pohdittuani päädyin asentamaan valmiin Air Suspension-lisäilmajousisarjan rajoitinkumien paikalle taka-akselin ja lehtijousien risteyskohtaan. Tarjolla olisi ollut sarja kompressorilla, joka olisi asennettu kiinteästi auton ohjaamoon. Tässä versiossa takapään korkeutta olisi voinut säätää ajossa. Tyydyin kuitenkin pelkkiin jousiin kustannussyistä. Ostan mieluummin lenkkikenkiä kuin turhia leikkikaluja.

  Yksinkertaisesti selitettynä ilmajousiasennuksessa poistetaan ensin Fiatin taka-akselin läpilyöntikumi, sitten leikataan kallistuksenvakaajan pulttien päistä ylimääräinen pois, jotta ne eivät käytössä vahingossakaan osu pussijousiin. Sitten löysytetään lehtijousien hakaset ja niiden alle asennetaan sarjan alakiinnikkeet. Yläkiinnike menee suoraan poistetun läpilyöntikumin runkoreikään, jos menee. Joskus palkin sisässä oleva mutteri irtoaa hitsauksestaan ja silloin saa lisää työniloa. Meille näin ei käynyt, koska oli malttia ja ammattitaitoa Elovainion Autohuollon Komentaja Rautosen käsissä.

 

   Ilmajousien venttilit asennettiin matkailuauton takatalliin eli tavaratilaan suojaan omatekoiseen telineeseen. Näistä venttileistä korkeutta voi säätää, vaikkapa hyvälaatuisella käsipumpulla. Minulla ilmanpaineeksi valikoitui 2,3 baaria. Jousisarjan mukana tulee tyyppihyväksyntätodistus katsastusinsinöörin riemuksi.

 

   Helsingin ja Espoon reissu tehtiin uusilla jousilla. Ero aiempaan on käsittämätön. Nyt vanha nuortui ja menee täsmälleen sinne minne käsketään. On huomioitava, että etuvetoisessa matkailuautossa, jossa on paljon peräylitystä korissa, takapään jousituksen toiminta vaikuttaa etupään pintapaineeseen eli ohjaustuntumaan ja pyörien tiessäpysymiseen oleellisella tavalla. Viimeksimainittua ominaisuutta tarvitaan jyrkissä hiekkatiemäissä ja tietenkin talvella.

   Alla esimerkkikuva sieltä jostakin. Auto on tasattu asumiseen etupään kiiloilla, vanhalla ratkaisulla tämä ei olisi onnistunut, takapää olisi ottanut kiinni rotvalliin tai ruohoon. 

   Suosittelen ilmajousia kaikille matkailuautoilijoille, mutta en suosittele kotipihan tee se itse asennusta ellei ole ihan varma, että kaikki pultit aukeavat. Netissä on juttu matkailuautosta, jossa joku oli asentanut ilmajousien letkut yhteen t-kappaleella ja siihen yhden täyttöventtiilin. Auto oli ollut kuulemma mielenkiintoinen ajettavaksi. Suoraan sanottuna: jos et ole penaalin terävin kynä tekniikassa, jätä asia ammattilaisille. Ammattilaisia autoalalla löydät Elovainion Autohuollosta Ylöjärveltä.

Oho!

   Oli vaalit. Asiantuntijat selittivät kehnoa äänestysprosenttia kesäajalla ja ties millä muulla. Rinnakkaistodellisuudessa elävänä ihmettelen eikö olisi ollut rehellisempää sanoa: Kansaa evvk.

   Ei voisi vähempää kiinostaa. Miksi? Miettikääpä poliitikot mikä vie luottamuksen.

   Lisäksi se voitti vaalit, joka eniten lisäsi kannatustaan. Sitä voisi miettiä yhdessä ja olisi syytäkin miettiä...

 

LEPOAJAN AKTIVITEETTEJA - MATKAILUAUTON JOUSITUKSEN UUDISTUS

   Alun kuva Mustanvuoren huipulta voimaharjoituksen päätteeksi, pimeä tuli.

   Ultra- ja elämäntapajuoksijana olemisen lisäksi elämäni sisältää paljon muutakin itsensä kehittämistä ja itse tekemistä. Parhaita aikoja ovat nämä lepoajat kilpailujen ja harjoittelun välissä, pääsen toteuttamaan itseäni mielekkäästi ja olemaan poissa kaavamaisesta harjoittelusta sekä jatkuvasta juoksun kanssa läsnäolemisesta. 
   Ultrajuoksijan on välillä levättävä, valitettavasti tätä eivät kaikki käsitä, vaan liian pian pitkien kilpailujen jälkeen juostaan rinta kaarella pitkiä lenkkejä ja väitetään niiden olevan peruskauraa tai voihkitaan, että ihan maksimi näin alipalauttuneena mutta mukavaa oli. Sitten kun on todellisen harjoittelun aika niin nämä sankarit usein ihmettelevät väsymistään tai vammojaan. Maltti olisi valttia, toisaalta en minäkään ole paras esimerkki, mutta sentään yritän välillä ihan muuta kuin juoksua. Kaikkea hyvää silti kaikille, kukin tavallaan.

   3500 kilon luokassa olevien matkailuautojen alustarakenne on toteutettu pääperiaatteessa kolmella erilaisella tavalla. On tavallinen pakettiautoalusta, jonka päälle on rakennettu matkailukori. Toisena vaihtoehtona on pidennetty, usein taka-akseliltaan levennetty ja vahvistettu alusta, kuten meidän integroidussa LMC LIbertyssä. Kolmas vaihtoehto on erikoisalusta, esimerkiksi ALKO, jolla ei tiettävästi ole yhteyttä tunnetun väkiviinakaupan kanssa. Erikoisalustassa on taka-akseliston rakenne usein poikkeva ja joskus myös etupään jousitusta on vahvistettu.
   Matkailuauton alusta on varsin kovilla kantaessaan painoa. Kahdessa ensinmainitussa tapauksessa alusta väsyy nopeasti, maavara pienenee, korin heilahtelut kasvavat vaarallisiksi ja rakkaan kotimaan tiet tuntuvat aina vaan huonommilta puhumattakaan jos lähdetään Eurooppaan ja etenkin Via Balticalle. Alustan kunto on ratkaiseva turvallisuustekijä jos jotain joudutaan tienpäällä äkkiliikkeellä väistämään.

   Toteutin automme alustan uudistuksen yhteistyössä Elovainion Autohuollon ja Vallilan Takomon kanssa. Vallilan Takomon tietotaito on ehdotonta eliittiä Suomessa kun valitaan oikeat osat matkailuauton alustan parantamiseen ja Elovainion Autohuollon asiantuntemus on korkein mahdollinen autoa korjattaessa tai uudistuksia toteutettaessa.
   Autoomme valikoitui ratkaisu, jossa etupäähän laitettiin Konin FSD iskunvaimentajat ja Airflow HD comfort kierrejouset. Taakse Konin FSD vaimentajat ja X250 lisälehtijouset. Samalla eteen vaihdettiin pyöränlaakereiksi SKF-laatulaakerit, alatukivarsien takimmaiset puslat uusittiin, jousitolppien alumiiniset yläpäät vaihdettiin murtumattomiin peltisiin ja kääntölaakerit uusittiin. Levitetyn taka-akselin kallistuksenvakaaja purettiin ja voideltiin paikallaan, koska sitä ei voi irrottaa autosta purkamatta lämmitettyä harmaavesitankkia, jonka päälle vakaaja on asennettu.
   Ylläkerrotun lisäksi vaihdettiin polttoainesuodatin, ilmansuodatin ja raitisilmasuodattimeksi tuli aktiivihiilisuodatin, joka toivottavasti pitää sisäilmaa hieman puhtaampana kuin perinteinen pelkkä paperinen. Nykyisin on olemassa myös allergikoille tarkoitettuja suodattimia vielä erikseen. Lisäksi oiottiin hiukan moottorinpohjapanssaria ja pakoputken surullisenkuuluisaa suojapalopeltiä, jonka kausittainen räminä saa aikaan hermo-oireita allekirjoittaneella.

   Vietin ratkiriemukkaan perjantai-illan ja koko lauantaipäivän myöhään yöhön Elovainion Autohuollossa komentaja Rautosen kanssa pääosin matkailuautomme alla. Niskaamme satoi Nellimin kohta ajasta ikuisuuteen siirtyvän hiekkatien kovettunutta kuraa, paineilmatyökalut lauloivat ja nitriilihanskat olivat enemmän kuin tarpeen käsien suojana.

   Yllä on kuva matkailuautomme kojelaudasta matkustajan puolelta. Maksavien asiakkaiden olisi joskus syytä pysähtyä miettimään mitä vaikeuksia autonasentaja työssään kohtaa. Ei auta yhtään vaatia korjaamaan autoa nanosekunnissa tai arvostella auton korjaamisen kustannuksia. Joskus ongelmat ovat lähes ylitsepääsemättömiä ja vaativat aikaa ja rautaista kuntoa, myös hermojen osalta.
   Kun Ducaton etujousitolppia vaihdetaan niiden yläpään kiinnitykseen pääsee käsiksi vain auton sisältä. Kuljettajan puolelta riitti sulakerasian pois tieltä ottaminen mutta matkustajan puolelta LMC:n tehtaan korirakenne esti kojelaudan alimmaisen hansikaslokeron irrotuksen. Jouduin sahaamaan pistorautasahalla lokeron päällä olevaan hyllyyn reiän päästäkseni käsiksi jousitolpan yläkiinnikkeisiin. Alla olevista kuvista näkee työasennon ja työtilan. Tervetuloa asentajan arkeen.

   Ensimmäisessä kuvassa oikeanpuoleinen tuuletusritilä on irrotettu. Ylläolevassa kuvassa näette miten vähän tilaa on kolmen pultin irrotukseen ja kiristämiseen. Kojelaudasta ei operaation jälkeen huomaa, että sitä on sahattu, mutta antaisitko sinä luvan asentajalle sahata autosi kojelautaa?

   Yllä irroitettu vanha rakenne, jossa ylimpänä olkavarressa on kiinni pyörän napa ja jarrukilpi. Nämä irroitetaan ennen laakerin irtiprässäystä. Laakereissa ei ollut mitään vikaa mutta olisi tyhmää olla vaihtamatta niitä tässä yhteydessä. Alakuvassa komentaja prässää napaa irti olkavarresta.

  

   Samassa yhteydessä irrotin alatukivarret ja uudet puslat prässättiin paikalleen katsastusmiesten riemuksi ja ajon vakauttamiseksi. Vanhat olivat rajamailla käyttökelpoiset mutta olisi vielä tyhmempää olla vaihtamatta kuluneita osia näin laajan remontin yhteydessä koska kaikki joudutaan jokatapauksessa purkamaan.

   Alhaalla irroitettu napa pöydällä ja pyöränlaakeri olkavarressa.

   Alla vasemmalta puolelta yleiskuva jossa alatukivarsi vielä paikallaan, jarrusatula riippuu koukussa vasemmalla vetonivelen puolella, oikealla raidetanko ja keskellä alatukivarteen kiinnittyvä kallistuksenvakaaja vielä paikallaan.

   
   Alla lattialla irroitetut alatukivarret ja uudet puslat odottamassa prässiä.
  

   Asennus sisältää varsin paljon vanhojen osien puhdistusta. Mittaaminen kuuluu olennaisena osana työvaiheisiin jotta saadaan etukäteen tietää sopivatko uudet osat paikalleen ja kuinka vaikeaa niiden sovittaminen kenties tulee olemaan varsin ahtaisiin väleihin.

   Alla uusi ja vanha jousi. 

  
 Alla työpöydälle asettelemani kasauksen valmistelu. uusi jousi jousipuristimessa kankaalla suojattuna. uusi iskunvaimennin ja uudet suojukset, yläpään kiinnitysosat ja laakeri. Seuraavassa kuvassa valmis kasaus lattialla, johto on ABS-tunnistimen kaapeli.

   Alla komentaja puhdistaa napaa asennuksen jälkeen jarrulevyn uudelleen asennusta varten. Nosturilla voimahylsyt ja Kerabit-suoja-aine kasaukseen.

   Pöydällä takapään osat. Vallilan Takomon toimittamaan pakettiin kuuluu pidemmät u-pultit, lehtijouset ovat mittatilaustyötä, pyöreät kiekot tulevat jousien päihin kalsiumvaselinilla höystettyinä.

    
Pöydällä alimmainen alkuperäinen jousi, jonka alle uusi asennetaan.

   Mielenkiintoisia tuentoja. Kuvassa ei näy varmistuspukkeja. Ongelmana oli nostaa autoa takapäästä riittävästi, jotta taka-akseli saatiin riittävän alas. Auton nostaminen ei sinänsä tuota vaikeutta, kyse on lähinnä oikean nostopisteen löytämisestä, koska matkailuauton alustassa on ylimääräistä tekniikkaa tiellä ja auton kori muovia.

Alla valmis jousiasennus ilman uutta iskunvaimentajaa. Taustalla oleva musta laatikko on harmaavesitankki. Kuvassa on käsijarruvaijeri kiinnikkeineen vielä irti jousipakasta sekä yläkulmassa vakaajatangon irroitettu pää. Turvallisuuden vuoksi akselin alla on nostin. Kasauksessa esimerkiksi jarruletkujen läpivientikumit voidellaan Würthin HHS:llä ennen asennusta, pultit ja mutterit käsitellään Kerabitillä syöpymisen estämiseksi.

   Operaation jälkeen säädettiin pyöränkulmat. Kuvan Crocsit eivät liity olennaisesti toimenpiteeseen.

    Ducaton raitisilmasuodatin on keskimmäisen hanskalokeron takana piilossa varsin hankalassa paikassa. Niiden asiakkaiden autossa, jotka eivät koskaan imuroi tai muutoinkaan siivoa ohjaamoa, asentaja joutuu konttaamaan hiekkaisilla lattioilla roskien seassa operaation suorittaakseen. Entisenä ammattiautoilijana en voi sietää hiekkaa täynnä olevia auton sisätiloja ja tässä tapauksessa konttasin vielä itse. 

 

   Ennen ja jälkeen. Matkailuauton etupää nousi noin seitsemän senttiä ja takapää viisi.

   Koeajo oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Auto on vakaa ja kevyt ohjattava. Turhat heilahtelut ovat poissa ja ajokäytös johdonmukainen. Kuormankantokyky parani oleellisesti, mutta jousitus ei silti ole liian kova. Koni-vaimentimien vaimennus molempiin suuntiin on nopea ja itsestään säätyvä. 
   Jousien mukana tuli katsastusmiesten suruksi tyyppihyväksyntätodistus. Sininen jousi kun autossa saattaa aiheuttaa väristyksiä osalle auto-insinööreistä.
   Voin varauksetta suositella Vallilan Takomon asiantuntemusta, heiltä saa myös asennuspalvelua. Tämäntyyppisen remontin hinta täysin vieraalla teetettynä noussee helposti kolmeen tuhanteen euroon riippuen tietenkin osista, esimerkiksi yhden Konin vaimentimen hinnalla saa neljä halvempaa, mutta tähän nyt ei kaivattu kukkakeppejä. Työkin on kallista, mutta tässä tapauksessa keräilytaloudessa elävän kestävyysjuoksijan oman työpanoksen hintaa on vaikeaa määritellä. Ilman Elovainion ammattilaisia tästä ei kuitenkaan olisi tullut mitään, nämä eivät ole piharemontteja.

   Alla ryhdikäs, valmis auto ilman pölykapseleita nosturilla. Rautakankiakin tarvittiin.

   Lukija voi ajatella että kannattaako? Matkailuauto on kallis hankinta ja jos sille saa lisää käyttövuosia ja vieläpä itse tekemällä, niin se vasta on sitä kuuluisaa kestävää kehitystä.

   Vielä pari erikoisuutta. Varaosapussissa on Puolaa. Italialainen auto? Kääntäen: oletteko varma että Mersunne isolla M:llä on tehty Saksassa. Maksatteko statuksesta?

   Elovainion Autohuolto osaa asiat. Miksi täysin ehjien jousitolppien yläosa uusittiin? Siksi kun se on alumiinia ja niitä on murtunut käytössä. Tämä täytyy tietää. 
   Mistä ammattitaito tulee? Kokemuksesta, turha kuunnella kyläpuheita tai palstojen trolleja, ammattilaiset ovat erikseen, vaikeuksia voi välttää etukäteen kuuntelemalla heitä. 

VIIKKO 39.

Ma- Hipsuttelua 14,49 km - 1.36. Kevyesti, harjoittelu alkaa lokakuussa; ennen sitä perustan perustaa.
Ti- 12,1 km - 1.16. Vapaata juoksua erilaisilla vauhdeilla.
Ke- Mustavuoren pujottelurinnettä 12,5 km - 2.08. 1037 nousumetriä. Voimaa.
To- Sienestystä.
Pe- 7 km - 48 minuuttia kevyttä veryttelyä ennen autotalkoota.
La- Su - Lepoa.

Yhteensä 46,2 km - 5:50 - 1345 vertikaalista nousumetriä.

   Minua tarkemmin seuraavat ovat havainneet Stravassa: "Sponsored, Pasi Koskinen run with Coros Apex." Ärsyttävää.
   Minua ei sponsoroi kukaan. Jos joku haluaa sponsoroida niin kuuntelen tarjouksia. Piti ostaa Polar Vantage V uudeksi urheilukelloksi mutta rohkaistuin ostamaan Coros Apexin sopuhintaan 299 euroa. En ole toistaiseksi katunut. Kellosta myöhemmin lisää kun saan sen kunnolla testattua, myös pakkasessa.

   Viimeinen kuva Mustanvuoren päältä, Kirsi odottaa autossa alhaalla, tonni verttiä täynnä, on mentävä pian alas - kylmää ja pimeää, vaatteet hiestä märät.


Mukavaa kun luette, jaettu ilo on kaksinkertainen.

TERVEET PÄIVÄT

Urheilija ei tervettä päivää näe.
   Paskaa.
   Höpötystä.
   Kateellisten panettelua.
   Vanhenemista?
   Kaikenlaista sitä onkin. Pitkän juoksumatkani aikana olen kokenut monenlaista vaikeutta aina syövästä alkaen päätyen kaikenkattavaan uupumukseen ja siinä välissä täydelliseen motivaatiopulaan. 
   Nyt on hieman toisenlainen tilanne. Olen periaatteessa lopettanut ultrajuoksussa kilpailemisen, eli minun ei tarvitsisi harjoitella lainkaan. Kuitenkin elämääni kuuluu olennaisena osana jonkinlainen liikunta, noin seitsemästä kymmeneen tuntiin viikossa, enkä pysty edes siihen. Syynä ovat pohjevaivat, jotka eivät ole ottaneet asettuakseen.
   Vaivat saivat alkunsa viisi viikkoa sitten alkaneista pohjekrampeista. Sinänsä outoa oli, että ennen kramppeja olin levännyt kaksi viikkoa PUF-kilpailun jälkeen vain kevyesti liikkuen. Tarkoituksena ei ollut edes aloittaa harjoittelua, kyseessä kramppeihin johtaneilla lenkeillä oli äärimmäisen kevyt hikiliikunta. 
   Olen analyysiä tehdessäni vakuuttunut, että tauko kiristi lihakseni jaloista, siis kaikki lihakset. Kun huoltavaa tai edes verta kevyesti kierrättävää harjoitusta en tauolla säännöllisesti tehnyt, niin lopputuloksena oli vierimättömän kiven sammaltuminen. Suomeksi täydellinen jumitus jossa kilpailun jälkeiset mikrovauriot ja syvälle imeytyneet kuona-aineiden jäämät aiheuttivat katastrofin.
   Tällä hetkellä olen vaivalloisesti menossa kohti parempaa mutta erittäin hitaasti ja kera buranan ynnä muun todella alhaalta nousevan kuntouttavan liikunnan. Kävelyä, sauvakävelyä ja konjakkia. Ehkä talven mittaan uusin lääkitykseni sillä tavalla, että minut nähdään kilpailemassa ensi vuonna - mistä sitä koskaan tietää. Vitsejähän nämä minun lopetuspäätökseni ovat vuosien aikana olleet - toistaiseksi.
   Minä: tauolla ei tervettä päivää näe.
 
   Poskihampaasta lohkesi puolet perjantaina. 
   Halvan maukasta lakritsaa. 
   Ehkä pääsen maanantaina hammaslääkäriin Ivalon terveyskeskukseen. Lapin kunnat toteuttavat viikonloppu- ja juhlapyhäpäivystyksen niin että on yksi numero johon voi soittaa kello 9.30 -12.00. Soittaessaan saa sitten kuulla missä päivystys on ja pääseekö sinne. 
   Tänä viikonloppuna se oli lauantaina Rovaniemellä ja sunnuntaina Kemissä. Meiltä Nellimistä Rovaniemelle on 350 kilometriä. Ilman Star Trekin poimuajoa perille ei ehdi, saati Kemiin. Eräänlainen Apinoiden planeetta tämäkin - jo nyt ilman Sotea.

   Marraskuun toisen viikon lopulla käväisin mutkan pakettiautolla ja peräkärryllä Tampereen ja Hämeenkyrön seuduilla. Villa Kirsinrantaan oli Pohjoiseen muuttomme jäljiltä jäänyt turhaa rekvisiittaa ja toin sen tänne. Täällähän on ikiaikainen periaate, että kevätjäille ajetaan kaikki paskat ja romut. Kevättulvat ne sitten vievät mennessään ja usein alavirtaan. Lisäksi jotain voi aina tarvita, ainakin joka seitsemäs vuosi eli kaikki säästetään.
   Fuck konmaritus!
   Oikeasti edelläkuvattu periaate oli vallalla esimerkiksi Kemijärven seudulla vielä 70-luvulle tultaessa. Aivan samoin Tampereella paskaputki työnsi tavaraa kahdensadan metrin päähän Raholan uimarannasta 70-luvun alussa niin että veden kolibakteeripitoisuus aiheutti uimakiellon. Allekirjoittanut alakoululainen tympääntyi tuolloin kesän ollessa kuumimmillaan mutta pippelini pysyi terveenä ja se on elämän tarkoitus.
   Voi olla.
   Ympäristöystävällisyys on eräänlainen Me too-kampanja. Enää ei kelpaa selitykseksi, että ei me tiedetty. "Meille vai teille" lausahduksesta voi poikamies joutua oikeuteen häräsmentistä. Odotankin innolla pikkujouluaikaa suurissa kaupungeissa ja ensimmäistä oikeusjuttua, jossa miespuolinen nuori taksinkuljettaja tekee numeron kun varattu virkarouva käy munille kesken virantoimituksen. Toisten ihmisen kunnioittaminen ei riipu sukupuolesta koska kaikki mitä ei ennen tiedetty on jo tietoon saatettu. 
   Siis hei, kaikki tekevät sitä. Ja sitäkin!
   Mutta ei välttämättä sitä.
   Ehkä.
   Kannattaisi kokeilla.
   Tai en tiedä.
   Ehdottomasti!

   Kirjani kirjoittaminen etenee mielestäni hyvin. Ilman takarajaa on vapaus viilata ja kirjoittaa lihaa luiden päälle. Koska kirjoitin ensimmäiset tekstit jo 1995 on ajanmukaistettavaa paljon. Työtä riittää ja tuleva kaamos luo rauhalliset puitteet luoda uutta täytettä tai täyttää kokonaan tyhjää ruutua.
   Kirjoittamisen tueksi luen, monestakin syystä. Satunnaisesti viimeaikoina luettuja tai lukuun tulevia kirjoja:

Kuolemaantuomittu - Seppo Konttinen ja Kari Vitie
Sthlm delete - Jens Lapidus
Lyödyn laki - Seppo Jokinen
Pyhävaara- Janne Simonpoika Utriainen
Riivatut - Päivi Alasalmi
Summan tarina - Jussi Jalonen
Ennen kuin olet poissa - Rafael & Jörn Donner

   Terveitä päiviä ja kunnon lumitalvea odotellessa.
   Illuminate Your Fall!
   Valaiskaa Syksynne!
 

Kitisijäniemen tietä 17.11.2018, Nellim.

Lähdössä pohjoiseen Nokialta. (puhtaalta puolelta)

 Viikolla 45. pari juoksulenkkiä yhteensä 11,9 km - 1:25. - nousua 108 metriä

 Viikolla 46. pari juoksulenkkiä ja pari kävelylenkki joista toinen sauvoilla yhteensä
 19,2 km -2:59. - 221 metriä vertikaalista nousua.


   Kiitokset Elovainion Autohuollolle Ylöjärvelle ja siellä Hard Core Asentaja Grandmaster Rautoselle Hiacen huollosta, taas menee kuin Enterprise mutta olisi sittenkin pitänyt ostaa se poimuajo lisävarusteeksi aikanaan.

 

PIENTÄ LAITTOA

Huolto alkaa, nokkapelti ja pohjapanssarit poistettu, öljyt ulos ja jakohihnan koteloa auki.

Allekirjoittanut pesee pohjapanssaria jonka päälle kertyy isänmaata ja vähän muitakin maita ainakin meillä.

Vanha jakohinna ylhäältä, kotelo poistettu. Ennen kotelon poistoa on irrotettu paisuntasäiliö sekä ohjaustehostimen nestesäiliö. Työtilaa rattaiden poisottoon on niukalti mutta konetta voi vääntää rautakangella sivuun tarvittavat millit.

Hihna, kiristimet ja ohjainrullat sekä vesipumppu poistettu, pestään... Kuva otettu viistosti sivusta, öljynsuodattimen jalka oikealla keskellä ja öljypohja vasemmalla alhaalla.

Ylhäällä vanha pumppu, alhaalla uusi hihna ja pumppu.

Polttoainesuodatinta irrottamassa.

Jäljellejäävien jarruosien puhdistusta teräsharjalla.

Uusi etulevy paikallaan, yksi hyvä merkki on Zimmerman näissä.

Raidetangon nivelet molemmat nipussa menossa paikalleen. Tämä siis on se kuuluisa aksiaalinivel. Nitriilikumihanska säästää tekijänsä käsiä.

Pyöränsuuntauslaite.

Aika iskee, sisäkuvassa johtojen takana on seinän ja pohjalevyn liitos korjattuna butuulikitillä pyöränkotelon kohdalta. Nyt ei tule pölyä tanssikenkiin enään vaatekaapin kenkäpuolelle...

Tuntuma ratkaisee, ei tarvitse nähdä mitään kun tietää mitä tekee.

Matkailuauto täytti kymmenen vuotta ja läpäisi määräaikaiskatsastuksen moitteetta. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen kuntoon missä minä haluan että automme on. Pitkät matkat ulkomaille vaativat veronsa ja teknisiä ongelmia voi yrittää torjua ennakolta tekemällä erittäin perusteellista huoltotyötä.
Ajelin Nellimistä Ylöjärvelle Elovainion Autohuollon luotettavan palvelun hoiviin. Koska jo ammattiautoajoiltani tiedän että tämä korjaamo ei jätä mitään puolitiehen ei ole mitään syytä olla käyttämättä sitä varsinkin kun saan olla mukana tekemässä huoltoa.

Ylläoleva kuvasarja kertoo osan siitä mitä huoltourakkaan sisältyi. Huoltoa on monenlaista ja monenhintaista. Usein asiat jätetään puolitiehen varsinkin puhdistuksen osalta. Esimerkiksi hammashihnan (jakohihna) vaihdossa sekä kotelon että moottorinpään puhdistaminen vanhan hihnan pölystä on ensiarvoisen tärkeää. Vesipumppu ja molemmat käyttöhihnat ja kaikki kiristimet ja ohjainrullat on syytä vaihtaa samalla. On erittäin järjetöntä yrittää säästää tässä ja jäädä sitten tienpäälle koska käyttöhihnojen ikä on 60000 km / 4 vuotta, kuten usein myös vesipumpun. Jakohihnakaan ei kestä turvallisesti kovin paljon yli 4 vuotta Ducatossa. 
Tähän on karvanaamarien (karavaanarien) turha kommentoida sitten mitään. Tarinoita siitä että ei ole vaihdettu huollossa mitään kymmeneen vuoteen ei kannata meille Kirsin kanssa esittää. On aivan eri asia käydä kerran kesässä Pandoja moikkaamassa matkailuautoreissulla kuin ajaa auto syvälle Eurooppaan tai asua siinä kuukausia Norjan vuorilla. Myös nykyinen asuinpaikkamme on hieman haasteellinen autoille talvisin. Kun 24.1. aamulla harkitsin lähtöä niin pakkasmittari näytti  - 38 celsiusta. Illalla sitten kun lähdin pakkasta oli  -27 astetta.

Matkailuautomme huolto :

-hammashihna (jakopäänhihna), kiristimet ja ohjainrullat ja vesipumppu
-käyttöhihnat molemmat sekä ohjainrullat
-öljyt moottoriin ja vaihteistoon
-kaikki suodattimet
-jarrunesteen vaihto
-jarrulevyt eteen ja taakse sekä kaikki jarrupalat, jarrusatuloiden ja liukupintojen puhdistus ja voitelu, käsijarrun puhdistus ja takavaijereiden herkistys
-pakoputken kiinnityskumien vaihto ja ns. rungonpuoleisen palosuojan restaurointi
-raidetangonpäät sisin ja uloin molemmille puolille sekä pyöränkulmien säätö
-uusi akku autoon, vanha kesti 10 vuotta ja oli vaihdettaessa testerin mukaan kunnossa mutta kun oli alkuperäinen niin järkikin jo sanoo jotakin...

Ducaton yksi murheenkryyni on moottorin jakopään rakenne. Jos vesipumppu vuotaa niin kaikki menee hammashihnakoteloon, samoin jos ruiskutuspumpun akselin tiiviste vuotaa niin kaikki vuotava diesel menee jälleen hihnalle.
Polttoainesuodattimen irrotettava muovikotelo kierrekansineen on perkeleestä. Kotelon saa suodattimen vaihdon jälkeen pitämään kannen tiivisteestään tai sitten ei. Ei auta yhtään että tiedossa on oikea momentti ja vaikka kuinka puhdistaa ja voitelee tiivisteen HHS-aineella (esimerkiksi). Voi ponnisteluista huolimatta alkaa vuotamaan esimerkiksi 8000 kilometrin jälkeen yhtäkkiä. Olen ratkaissut meillä asian niin että mukanani on uusi varakotelo aina. Uusimpiin on sittemmin tullut kunnollinen peltikotelo.

Usein autojen huoltotarinoita kuunnellessa jää paitsioon kaikki muu kuin se mitä maksaa ja kuinka kauan kesti. Matkailuautoamme huolsi yksi ammattiasentaja ja minä (melkein puoliammattilainen). Teimme tosissamme töitä lakisääteiset kahvi- ja vittuilutauot pitäen. Aikaa kului vajaan parin työpäivän verran, tähän on laskettu sisäkorjaus.
Ehkä tekisi hyvää useimmille autonomistajille olla mukana huollossa niin nillitettäisiin hiukan vähemmän. Työ on vaativaa, likaista ja raskasta eikä virheitä saa tulla. Lisäksi se vaatii hyvät laitteet ja työtilat sekä työvälineet. Tämänpäivän autokorjaamo maksaa itsensä kipeäksi ympäristöystävällisyydestä, erilaisten nosturien yms. laitteiden huollosta ja katsastuksesta sekä tietotekniikan lisenssimaksuista.
Tähän päälle kun työnvastaanotossa asiakkaat esittävät erilaisten psykoottisten tilojen kirjon höystettynä maksukyvyttömyydellä ja kaupanpäälle vielä jopa judoliikkeitä, on selviö että huumori yhdistettynä psykologipalveluun perheen rakkaan peltilehmän sammuessa tienposkeen maksaa - joskus paljon ja joskus vielä enemmän. Ainahan voi tosin kävelläkin - ja juosta !

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- 10 km kotona hiljaa - 1.07. -22 celsiusta mutta aurinko tuli esittäytymään.
Ti- Lepo
Ke- Illalla ennen lähtöä eteläsuomeen 10,2 km - 1.04. - 27 celsiusta. Aamupäivän oli - 38 celsiusta.
To- Matkalla Rovaniemellä 12 km - 1.20. Uudessa lumessa kahlausta.
Pe- Ylöjärvi 12,3 km - 1.13. Etelänpaskatalvi ja kävelytiet jäässä mutta hiekoitettu osin...
La- Lepo...(huoltoa)
Su- 10 km räntäsateessa Ylöjärvellä - 1.07.

yhteensä 54,8 km - 5:54 - vertikaalia 331 metriä.

Suunniteltu kevyt viikko toteutui. Tosin kiinniruostuneiden jarrulevyjen hakkaaminen lekalla ja muu huoltotyö käy kuntosalista.
Tästä eteenpäin harjoitus kovenee asteittain, huippu saavutetaan sitten maaliskuun alussa - kenties.

     ELOVAINION AUTOHUOLTO    -  AMMATTILAISET ASIALLA !