VELKAA?

   Mielestäni Suomessa pitkä työura ja työn arvostus ovat keinotekoisen korkealle arvostetut. Johtopäätös, että eliniän odotteen noustessa on myös työuran automaattisesti pidennyttävä, on käsittämätön. Olemmeko yhteiskunnalle jotakin velkaa?
   Suomessa saa helposti laiskan, turhan, yhteiskunnan elätin tai jotenkin muuten vähempiarvoisen leiman kun pyrkii etsimään elämäänsä sisältöä valtavirrasta poiketen. Todellisuudessa puheet, että on "pakko" tai "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin painaa pitkää päivää", ovat yksilön omien valintojen seurausta. Ahneus, liika lisääntyminen tai täydellinen kyvyttömyys luopumiseen tai muutokseen ajaa ihmiset loppuun ikeensä alla.

   -En osaa muuta.
   -Olisi aika opetella!

   Oletetaan että Jäppinen syntyy jonnekinpäin suomenniemeä. Päiväkodin ja peruskoulun tasapäistävästä vaikutuksesta suivaantuneena odottaa kärsivällisesti ja tullessaan täysi-ikäiseksi pakkaa vähäiset kamansa ja muuttaa ulkomaille. Jäppinen luo ulkomailla uran, jonka ohessa kouluttaa itseään, harrastaa, lisääntyy ja voi hyvin. Aurinko, toisin kuin Suomessa, paistaa. Verot ovat alhaiset ja elämä hymyilee. Onko Jäppinen velkaa Suomelle jostakin?
   Jäppinen ei voinut vaikuttaa siihen, että syntyi kylmään Pohjolaan. Isä oli viinaan menevä ja äiti muuten vaan menevä. Nuorta Jäppistä tuskin ehti alkaa vituttamaan suomalainen itsentunnon puute tai muu melankolinen pyllistely. Hän tuskin nauttiessaan auringosta ja oman valintansa hedelmistä on kiinnostunut lukemaan Wahlroosin kirjaa näivettyvästä Suomesta, jossa ei enää uskalleta investoida tai yrittää, mutta ollaan jatkuvasti huolissaan mitä muut meistä ajattelevat.
   Olisinpa minäkin tajunnut jo nuorena aikuisena lähteä! Tuskin yhteiskunta Jäppiselle laskua perään laittaa. Jäppinen tilastoidaan aivovuodoksi ulkomaille. Onneksi jollakulla on aivot jo nuorena sanon minä.
   Mitä tulee perimään, niin Jäppinen varmaan välillä vierailee kotona ikääntyviä vanhempiaan tervehtimässä tai kustantaa näille lentoliput luokseen lämpimään. Sikäli mikäli vanhemmat eivät eroa tai tapa toisiaan pimeän melankolian vaikeina aikoina.

   Minun laskuni saattaisi olla hieman suurepi kuin Jäppisen. Meillä on perimässä Jäppisen kanssa tiettyjä yhteneväisyyksiä mutta minä jäin tänne ja hiukan sairastin siinä matkan varrella. Pitkän matematiikan kirjoittaneena eli lihanleikkaajalakin kantajana osasin kuitenkin laskea. Mielestäni olen sujut yhteiskunnan kanssa. Tämä tapahtui silloin kun täytin viisikymmentä. 
   Työurani alkoi heti lukion jälkeen, kahta työtä kerralla ja välillä kolmea. Yksityisyrittäjyyttä viisitoista vuotta jatkuvasti ainakin yhden muun lisäkseni työllistäen. Minusta edelläkerrottu riittää kovastikin, vaikka syöpähoidot kalliiksi tulivatkin.
   On siis kuitattu. Minun kohdallani menee korvasta sisään ja toisesta ulos työuran pidennykset tai vaatimukset lisääntymisestä. En ole tyypillinen ilmastopeilaaja, vaikka joskus urheiluvaatteeni ovat kalliita. Pystyn syömään lihaa, paitsi nautaa, josta en pidä. Ehkä pippuripihvinä punaviinin kera mutta harvoin. Poltan edelleen maitopurkit mutta kierrätän kaiken muun asianmukaisesti, myös jäteöljyn ja painepuun puhumattakaan säilykepurkeista. Viherpestykin siis olen.

   Kannustan kaikkia nuorempia lähtemään. Isänmaallisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Markkinavoimien ja rahan mahdin vaatimukset ehtii sitten täyttää myöhemminkin jos ei parempaa muualta löydä. Liberaali itsemääräämisoikeus ja vapaa liikkuvuus. Erittäin yksinkertaista.
   Suomen ilmapiiristä on tullut hävettävän näivettävä. Maamme tuskin on iso muurahaiskeko, vaikka poliitikot toisin pyrkivät todistamaan. Yleisradiota myöden kaikki jatkavat valitusvirttään ja ihmettelyään kuinka ennen oli ja kohta tulevaisuudessa ei ole jos. Ei ihme että Jäppinen ja muut nostavat kytkintä kun tarjolla on pelkkää niukkuutta ja raatamista. Mihinkään ei ole varaa ja kaikessa pitää säästää jatkuvasti.
   Julkaistessani tämän tekstin liityn osittain valittajien valittuun joukkoon mutta tarkoitukseni pyhittävät keinoni. Ottakaapa nuoret terveysvakuutus ja alkakaa miettiä mitä haluaisitte oikeasti tehdä. Siitä se lähtee. Ja velkaa ette ole synnyinmaallenne mitään - päinvastoin. 

   Ajatuksistani ollaan kiinnostuneita muuallakin - hyvä niin, kunhan muistetaan että minä en ole tärkeä vaan ehkä esiintuomat ajatukseni.  Artikkeli Inarilainen/ Ville Vaarala.

VIIKKO 43.

Ma- Uuttuperä Kaitavaara mäkistä tiellä 20 km - 2.11.
Ti- Apinavaara luhyesti 20,1 km - 2.06.
Ke- Palauttavaa lumista polkua 10,6 km - 1.13.
To- Mökillä Paltsat ympäri pyöränurissa lumessa 12,5 km - 1.22.
Pe- Mökille kotoa 15,5 km - 1.45. Puita pesiin ja heti perään 8,7 km hiukan kovempaa lumipöperössä - 0.59.
La- Illalla mökiltä 6,3 km - 44.40. -15 astetta pakkasta.
Su- Apinavaara lyhyesti matkalla mökiltä 17 km - 1.56. -11 pakkasta. Ks. kuva alla.

Juoksua 111km - 12 tuntia ja 19 minuuttia - nousua vertikaalisesti 1414 metriä.

   Pikkuhiljaa keho sopeutuu nousevaan kilometrimäärään. Talvikin tuli ja merinovilla etsiytyi ylle. Mitään hirveää paloa ei vielä juoksuun ole mutta käyhän sekin eräänlaisesta vapaaehtoistyöstä.
   Juoksu sisänsä ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Tietty mustavalkoisuus on voimien hallitsemisessa hyvä ominaisuus. Jos ei muuten niin pienellä raivolla. Ja siitä sitten tyyntyy.
   Sensijaan juoksun kautta voi kokea maailmaa ympärillään muuten kuin oravanpyörästä käsin. Työtä toki on tehtävä elääkseen, ehkä ja ehdottomasti vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on elämänsisällöstä sata prosenttia, on aivopesu onnistunut.
   Keskiverto mies usein toteaa, että aika ei kulu ilman työtä. Voihan sitä askarrella linnunpönttöjä talvisin, keväällä ripustaa ne ja talvella tyhjentää. Väliajat voi uida avannossa tai lukea vaikka Dostojevskia. Eikä keko kaipaa.

   Alla reilu kaksi viikkoa sitten Kullan kanssa sunnuntaina Härkävaaran huipulla, talvi on tosiaan tiukentanut otettaan huomattavasti.

   
   Yöhön päättyy päivän tie, uni kaiken viimein vie.

   "Nuku, lapsi, nuku. - // Vähä yössä on ihmisen suku." - Aila Meriluoto
  

KESTÄ PAINE - ÄÄNESTÄ JALOILLASI !

Kun kirjoitan tätä on ulkona - 29 astetta pakkasta ja vuotta 2017 on jäljellä kolme päivää. Tällä kelillä ei mitään kovin tuottavaa kestävyysjuoksuharjoitetta saa tehdyksi joten on hyvää aikaa kirjoittaa varsinkin kun pakkasen on luvattu hellittävän iltaan mennessä ja sitten olen taas tien päällä. 
Tähän en kaipaa ex-juoksijoiden parranpärinää ja väsyneitä muisteloja siitä että vedettiin sitä ennenkin intervallivetoja - 35 asteessa niin että morkoonit soi. Näistä yksikään ei kykene enää juoksemaan metriäkään vaikka salaa saattaa siitä unelmoidakin. On positiivisempaakin viestiä nuoremmille juoksijoille kuin tuollaiset iänikuiset nillitykset ja dissaus siitä että yli 5 minuutin kilometrivauhti ei ole juoksua ensinkään.
  
Näihin aikoihin esitellään yhteenvetoja menneestä vuodesta ja mietitään tulevaa uutta vuotta ja mahdollisia henkilökohtaisia suurtekoja sen aikana. Kun sitten vuosi on taas kulunut niin huomataan että kuluupa se aika ripeästi eikä suurtekoja taaskaan ole raportoitavaksi - näinkö se menee ?

Vuosi 2017 jätti harjoituskilometreihin nähden hyvän maun. Unkarin kuusi päivää onnistui vanhoilla pohjilla nilkuttaen 476 km, johtuen puutteellisesta harjoittelusta isän kuoleman ja muuton vuoksi. Nivalan PUFF tuotti kahden kierroksen jälkeen jalattoman ukon suihkuun 117 kilometrin taivalluksen jälkeen. Elämän suuret muutokset eivät aina välittömästi paranna juoksutuloksia. Helpottuneena huomasin että minäkään en (vieläkään) ole kone.

Tulevaisuutta varten olen harjoitellut nyt kohta kuukauden kunnolla ja taakse on jäänyt reilut 500 kilometriä juoksua. Olen suhteellisen tyytyväinen olotilaani näin aluksi. Juoksumäärän on kuitenkin lisäännyttävä jotta olisi mahdollisuus nousta 6-päivän juoksussa uudelle tasolle. Tämän määrän olisi tultava kuitenkin niin että se ei fyysisesti tuhoa minua. Nykyisessä elämäntilanteessani harjoitteluun on käytössä aikaa varsin paljon ja samalla hyvään lepäämiseen myös.

Erään ystäväni lausunnon mukaan ultrajuoksuceeveeni mahdollistaisi jo keinutuoliin istumisen lopullisesti. Haluan kuitenkin olla esimerkkinä nuoremmille juoksijoille jotka miettivät isojen haaveidensa toteutusta ja ylipäätään koko elämänsä rakentamista niin että se palvelisi ultrajuoksua. Yhteiskunnan paine on valtava jos sen niin kokee. Älkää luovuttako vaan toteuttakaa haaveenne. Älkää missään nimessä kuunnelko vaatimuksia muilta tai edes ympäröivältä yhteiskunnalta silloin kun ne ovat haaveidenne tiellä. Teillä on täysi oikeus oman elämänne järjestämiseen niin että se palvelee pelkästään individualistista juoksijan elämäänne.

Olen koko elämäni kärsinyt asenteesta että minun täytyisi tehdä valinnat kuten muutkin. Opiskella, hankkia hyvä työpaikka, perustaa perhe ja saada lapsia ja olla niin kuin kaikki muutkin kollektivismin nujertamat, joille ainoa eturivin paikka on seurata poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin loputtomia vaatimuksia yhteisen hyvän saamiseksi. Lopputuloksena tästä on eletty elämä ilman vilaustakaan yhteisestä saati omasta hyvästä.
Vaikka olen ylläkuvatusta asenteesta kärsinytkin niin olen silti kiristänyt omien valintojeni tekemistä vuosi vuodelta. Olen toteuttanut haaveitani järjestämällä oloni sellaisiksi että olen voinut tehdä niitä asioita jotka ovat olleet ja ovat edelleen intohimoni. Päämääränä on ollut katkeroitumisen välttäminen ja toistaiseksi olen siinä onnistunut niin ihmisenä kuin ultrajuoksijanakin.

Isänmaata johtaa tällä hetkellä paskaporukka. Isänmaata ollaan viemässä yhä syvemmälle luokkaerojen yhteiskunnaksi, jossa ainoa mantra tuntuu olevan leikkaus menoista. Tämä olisi aivan oikein jos samalla mahdollistettaisiin lakien ja käytäntöjen myötä kevyt verotus ja tekemisen helppous kun puhutaan palkkatyöstä.
Kuulun siihen porukkaan jolle työssä ei ole koskaan ollut imua. Tekemäni työt ovat palvelleet elämääni ensin, sitten rahanhankintaa. Työn kautta en ole halunnut päteä mutta olen tehnyt itselleni tärkeäksi kokemiani asioita esimerkiksi ohjelmatoimittajan (dj) sekä vammaisten avustajan töiden kautta. Taksityö on ollut rahanhankintaa mutta myös ihmisten kohtaamista.
Työ kuljetusyrittäjänä avasi silmät siitä mihin pyritään sillä että nuoria kehotetaan ryhtymään yrittäjiksi - näin heidät huijataan palvelemaan suurpääomaa oman hyvinvoinnin parantamisen toivossa. Käytännössä he luovat hyvinvointinsa täysin itse ilman valtion tukea - valtio vaan ottaa hiukan välistä...
Tulevaisuudessa työtä pitäisi voida tehdä helposti ja lyhyitä pätkiä niin että se mahdollistaa yksilön omat haaveet ja antaa aikaa kokemuksien hankintaan todellisessa elämässä. Työ ei voi olla elämänsisältö vaikka moni näin luuleekin. Usein sanotaan että elämänarvot ovat muualla mutta tämä on vain työtä - miksi sitten siellä töissä vietetään helvetin paljon aikaa ja väsytään perusteellisesti ? Rahan takia. Kyllä - mutta sinä itse päätät mitä tarvitset.


Työttömien aktiivimalli

Aktiivimalli koskee lähtökohtaisesti kaikkia työttömyyskorvausta eli ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavia suomalaisia.

Uusi sanktiojärjestelmä tulee voimaan ensi maanantaina ja ensimmäinen 65 päivän eli noin kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti siitä. Ensimmäisen kerran aktiivimalli voi vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään 2. huhtikuuta.

Jos työtön ei täytä aktiivisuusvelvoitetta, hänen työttömyystukeaan leikataan 4,65 prosenttia kolmen kuukauden ajaksi. Taloudellinen vaikutus vastaa yhtä omavastuupäivää kuukaudessa.

Sanktiota ei tule, jos työtön tekee kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia palkkatyötä tai osallistuu viitenä päivänä TE-toimiston työllistymispalveluihin tai tienaa yritystoiminnalla vähintään 241,04 euroa kolmen kuukauden aikana. Näitä ei voi yhdistellä.

Työttömän on lisäksi saatava pätkätyöstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Työllistymistä edistäviä palveluita ovat mm. työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu ja työkokeilu.

Hallitus päätti jo aiemmin, että työtön saa ansaita 300 euroa ilman, että työttömyystuki pienenee.

Vuodenvaihteen jälkeen työttömäksi jäävillä kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti, kun he alkavat saada työttömyyskorvausta.

Aktiivimalli ei koske heitä, jotka saavat etuutta työkyvyttömyyden tai vamman perusteella, odottavat työkyvyttömyyseläkepäätöstä tai ovat omais- tai perhehoitajia.

Lähde: STT

Ylläoleva on sama kuin työssäkäyvälle sanottaisiin että jos et tee ylitöitä 18 tuntia kolmessa kuukaudessa niin palkastasi leikataan pois 4,65 prosenttia.

Ylläoleva näyttää kaikessa raadollisuudessaan miten suomessa valtaapitävä paskaporukka kyykyttää kansalaisia. Miten helvetissä aktiivimallin luullaan asettavan suomessa työttömät tasavertaiseen asemaan asuinpaikastaan riippumatta ? Miten oman aktiivisuuden voi osoittaa kun varsinkaan eri keinoja kuten pätkätöitä, opiskelua ja osallistumista TE-toimintaan ei voi yhdistellä ? Vaikka on luvattu että työttömyysturvaa ei leikata niin tämä on peitelty ja erittäin suora leikkaus.

Minä en ole katkera eikä minulla ole akuuttia hätää. Totean kuitenkin varsin suoraan että teet niin tai näin, niin aina sinulla lopulta persettä pyyhitään hyvinvointiyhteiskunnassa samaan aikaan kun jotkut nauttivat ihan oikein sopeutumiseläkettä kansanedustajan työstään.

Isäni kysyi aikanaan Kuuno Honkoselta että kenen etua te siellä eduskunnassa oikein ajatte ? Kuuno vastasi että kuule Paavo, me ajetaan siellä ihan omaa etuamme. Tämän jälkeen isäni ei koskaan äänestänyt. Minä olen tuosta huolimatta aina äänestänyt - jaloillani.

Olen tehnyt elämäni aikana valtavasti työtä ja juossut myös valtavasti. Kahtakin yhtäaikaa ja lopulta yrittäjänä ja aina juossut siinä sivussa tai useammin sitä ennen. Minulla on kompetenssia kirjoittaa nuorille juoksijoille että nostakaa kytkintä !  Hakeutukaa jonnekin missä ei ole liikaa lunta ja jossa on mahdollista tehdä töitä vain senverran että pärjää - ja juoskaa kaikki muu aika !

Ainoa mahdollisuus pärjätä on ottaa asiat omiin jalkoihinsa. Ainoa tapa vaikuttaa on vaikuttaa omassa ruudussaan. Mitä useampi valitsee muuta kuin yleinen etu vaatii niin pikku hiljaa yleinen etu mukautuu. Pakkohan sen on mukautua. 

Nyt jo on nähtävissä että esimerkiksi kausitöihin Lappiin tulee paljon väkeä ulkomailta. Syy on kahdenlainen, halutaan nähdä erilaisia paikkoja ja samalla hyväksytään että palkka on surkea koska usein työnantaja tarjoaa edullista majoitusta ja ruokaa oleskelun ajaksi, jolloin suomen huikeat elinkustannukset eivät ehdi puraista.

Kukaan orpo Petteri tai Juha-mussukka, saati sitten Puolivallaton itse, ei tekisi päivääkään töitä 10 eurolla brutto per tunti. Vasenkätisistäkään harva. 
Nyt sitten joku sanoo minulle että opiskele ja hanki kunnon työpaikka niin saat parempaa palkaa. Vastaan että ole sinä siellä paremmassa palkassasi aivan rauhassa - minä ultrajuoksen senkin ajan ulkona luonnossa. Ollaan sitten illalla molemmat yhtä väsyneitä fyysisesti mutta henkisesti ei.

Tiedostan hyvin amerikan mallin kääntöpuolen, kun tulet vanhaksi on sinulla vaikeuksia pärjätä ellei yhteisö huolehdi sinusta koska eläkkeesi voi olla pieni tai olematon. Tiedostan myös itäisen mallin jossa sinulla ei ole mitään etkä mitään tarvitsekaan, koska vain harvat ovat valittuja ja heillä on kaikki yhteisen työsi hedelmät ja sinä kelpaat vain töihin.

Ainoa vaihtoehto on nähdäkseni kehittää ihan oma malli. Jokainen ratkaiskoon mallinsa itse.

Voi olla että joskus ajan mittaaminen lopetetaan turhana. Elämä nähdäänkin sarjana nykyhetkiä ja kun hetkistä viimeinen on käsillä ei olekaan olennaista se mitä sait aikaiseksi elämäsi hetkien aikana vaan että miltä se tuntui ja miten viimeisen hetken tyytyväisyyden kanssa on suhteessa niihin aiempiin hetkiin. Mitä koit, olitko onnellinen ja saitko toteuttaa haaveesi - kestitkö paineen ?