Se, joka on kaikkialla, ei ole missään. Ajatus on alunperin Senecan, mutta paremmin kuin koskaan se sopii tämän ajan kuvaan. Ihmiset roikkuvat sosiaalisessa mediassa ja ruutujen ääressä valtavan paljon elämänsä ajasta.
Elämänsä ajasta?
Juhannusaattona 1993 pääsin pois syöpäsairaalasta. Olin tuolloin huonoimmassa kunnossa kuin ikinä ennen, vaikka minut oli todettu terveeksi puolen vuoden hoitojakson jälkeen. Olin lähempänä kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään.
Tuona hetkenä päätin elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, jos se minulle suodaan. Siis jos ensiksi suodaan elämää ja sitten omia valintoja.
Näin vuosien päästä valinnat tuntuvat oikeilta, mutta ajatus että kykenisin elämään elämäni juuri niin kuin minä haluan, kuulostaa hieman hassulta.
Elämä elää meidät täydellisesti. Loppuun asti.
Toki omilla valinnoilla on merkitystä, mutta siltikin, elämä se on joka meidät elää. Siksi onkin aivan ratkaisevaa missä? Puhelimella, tietokoneella vai tässä ja nyt. Ulkona? Sisällä rakkaiden kanssa ilman ruutua. Vai saman ruudun ääressä, yhdessä.
Internet luotiin aikanaan sellaiseksi, että sitä ei voi tuhota. Nyt osa siitä on ottanut tehtäväkseen tuhota meidät. Toisin sanoen, jossakin on ihmisiä jotka haluavat jotakin itselleen muiden kustannuksella. Ilkeästi voisi sanoa, että normaali ihminen haluaa rahaa, jotta saa vapautta. On myös ihmisryhmä, joka haluaa vapautta saadakseen rahaa.
Ilkeydestä ei ole hyötyä. Syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Minulle on sanottu, että elän omassa kuplassani. Mitä jos olenkin kuplan ulkopuolella ja kaikki muut ovat siellä sisäpuolella? Ja mikä niistä kuplista?
En tiedä, mutta yhden asian koen: kun istun meditaatiotyynylle seuraamaan hengitystäni kahdeksikymmeneksi minuutiksi, on kaikki hyvin. Kohina vaimenee ja syntyy jotakin alkuperäistä. Tilaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa kaikki ei edes ole.
Kun sitten nousen ylös, venyttelen ja suunnistan kohti päivän kulkua, kaikki on hyvin.
Ei missään vai kaikkialla? Päätä itse.
VIIKKO 1.
Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.
Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km
Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.
Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.
To- Rouvy Esterhazy Kanada 58,50 km - 2.13. Pakkasta ulkona 34 astetta.
Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 34 min.
La- Rouvy Colorado 30,18 km - 1.02. Ulkona 36 astetta pakkasta.
Rouvy Australia Canberra 20,73 - 50.24.
Su- Rouvy Italia Lombardia 41,57 km - 1.50.
Yhteensä 291,8 km.
VIIKKO 2.
Ma- Rouvy Vichy 83,32 - 3.11.
Ti- Pyörätön päivä, juoksua 6,66 km - 50 min. Pakkasta 20 astetta.
Ke- Läskipyörällä Rautaportin kautta rännilaavulle 16,05 km - 1.10. Lopussa 27 astetta pakkasta.
Rouvy Bolivia 24,33 km - 29.21.
Rouvy Sri Lanka 20,65 km - 36.57.
To- Lepo
Pe- Rouvy Frankfurt 93,46 km - 3.17. Ulkona 36 astetta pakkasta.
La- Rouvy Mallorca 30,98 km - 1.19.
Su- Rouvy Kanada Ottawa 10,72 km - 20 min.
Rouvy Kanada Ottawa 19,68 km - 35.48 km plus jäähdyttely 4,94 km - 6 min.
Yhteensä 304,1 km.
LISÄÄ PYÖRIÄ PYÖRIMÄÄN
Vuodenvaihteen todella kova pakkasjakso pakotti ajamaan sisällä trainerilla enemmän kuin olisin halunnut. Parhaimmillaan meillä oli 39,9 pakkasta. Noissa lämpötiloissa ulkonaliikkuminen muuttuu taiteeksi, eli suomeksi sanottuna vailla pakottavaa syytä on täysin järjetöntä mennä ulos.
Sunnuntaina 11.1. käväisimme Sodankylässä hampurilaisella ja lähi-Lidlissä (yhdensuuntainen matka 220 km) . Reissulta jäi käteen myös käytetty Trek Domane AL 4 Gen 3. Kapearenkainen; 700 X 32C, alumiininen maantiepyörä. Sain ostettua hyvin pidetyn, kolme vuotta vanhan Trekin kohtuullisella hinnalla sopivasti.
Trek on kokoa 58. Olen 183 senttinen, eli pyörä on juuri oikean kokoinen minulle. Kirsi on 175, mutta pitkäraajainen. Pyörä sopii myös hänelle, johtuen Trekin rungon geometriasta.
Oli mielenkiintoista mitata mittanauhalla maantiepyörä Trekin runkoa suhteessa gravelpyörä Orbeaan. Erot ovat minimaaliset, mutta niitä on. Orbea on graveliksi hyvin tiivis ja matala, erittäin lähellä maantiepyörän geometriaa.
Orbean tapauksessa ollaan aivan sillä rajalla, jossa kammet ja keskiö kolisevat kiviin, jos sitä vie haastaville poluille. Riemu syntyykin kevyen pyörän kiihtyvyydestä, josta täpärillä (jousitettu maastopyörä) ei ole kuin aavistus. Toisaalta kaikki ne iskut, jotka täpäri kauniisti vaimentaa, tulevat suoraan läpi polkijan kehoon. Kyse on myös pidosta, jossa täysjousitettu pyörä on omaa luokkaansa.
Trek pääsee ensi keväänä kanssani maantielle ja kerron kokemuksia siitä sitten lisää. Kyseessä on riittävän nopea peruspyörä lenkille. Jos sillä jää muiden jalkoihin, on syytä katsoa peiliin tai nauttia sitten vaan pyöräilystä ilman itsetehostuksia ja wattituijottamisia.
Kuten kaikissa lajeissa, joissa liikkumisen voima välittyy alustaan välineen kautta, nousevat välineen ominaisuudet esiin. Polkupyörästä puhuttaessa runko ja renkaat ovat pääosissa jos polkijan ajoasento ja vaihteiden välityssuhteet ovat oikeat.
Kuinka paljon runko joustaa? Mitä tiukempi runko on, sitä enemmän kaikki alustan epätasaisuudet välittyvät polkijaan - toisaalta kaikki polkijan voimakin menee sitten perille. Tämä on aina mielipidekysymys, miltä ajaminen tuntuu?
Pyörää valitessa kannattaa miettiä missä sillä tykkää ajaa. Maastopyörä ei ole parhaimmillaan sileällä tiellä, eikä maantiepyörä karhealla alustalla. Gravel on kompromissi ja säilyttää jotakin maantiepyöräilyn tyylistä, joka sekin on katsojan silmissä - mutta etenkin polkijan omassa tunnelmassa.
Maanantaina 12.11. vaihdoin Trekin traineriin ja sain Orbean gravelini vapaaksi ulkokäyttöön. Olen tilannut Orbeaan 622 X 50 Black Ice nastarenkaat 42 millisten Continentalien tilalle. Koska SKI & BIKE STORE ROVANIEMI myi niitä alennuksella, käytin tilaisuuden hyväksi pelkästä mielenkiinnosta. Tämän Black Icen kuvio on avoimempi kuin esimerkiksi Suositun Schwalbe Maraton Winter Plussan, jonka kerrotaan keräävän sapeli-sepelin kuvionsa väliin tehokkaasti. Minulla täällä pohjoisessa tuota sapeli-sepeli ongelmaa ei ole, täällä käytetään ruskeaa hienoa hiekkateillä, harvoilla pyöräteillä vain aavistuksen karkeampaa.
Continentalit ovat pitäneet hyvin, mutta olen kokenut ne hieman liian kapeiksi ja pitkittäisiin uriin turhan herkiksi. Tämä herkkyys aiheuttaa kiemurtelua, varsinkin jos pinta on aavistuksenkin pehmeä. Rengaspaineet ovat vaihdelleet 2,5 bar - 5 bar. Optimi on ollut alle 3. Toisaalta Continental Contact Spike 240 rullaa sulalla kevätasvaltilla hienosti, kunhan painetta on riittävästi, joten kyse ei ole huonosta kumista.
Orbean kesärenkaiksi ovat vakiintuneet 45 milliä leveät Continentalit. Pyörä on minusta niillä parhaimmillaan hiekkateiden, polkujen ja asvaltin sekakäytössä. Tästä syystä ja asiantuntijaliikkeen mielipiteen kannustamana, uskallan kokeilla 50 millistä kumia Orbeaan talveksi. Nähtäväksi jää mahtuvatko ne pyörimään, mittanauhan mukaan mahtuvat, mutta rajoilla ollaan.
SHIMANO GRX KITKAKYTKIN
Kuva on kehno, rasvaisin sormin kesken huollon napattu, mutta ajaa asiansa. Kuvassa on Shimano GRX sarjan takavaihtajan kitkakytkin puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Muovikuoresta ja urassa olevasta tiivisteestä huolimatta se oli täynnä hiekan ja rasvan sekaista möhnää, vaikka en milloinkaan pese pyörääni painepesurilla. Täältä löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet kytkimen huoltoa varten.
Kitkakytkimen tarkoitus on hidastaa vaihtajan liikettä ja estää ketjujen hakkautumisen takahaarukkaa vasten epätasaisella alustalla edettäessä. Jos ja kun kitkaytkin jumittaa, ketjut jäävät löysälle ja/tai vaihtamiseen tarvittava voima kasvaa. Kitkakytkin on saman akselin toisessa päässä, missä ulkoketjunohjaimen, eli rissojen jousi on. Jos kytkin jumittaa, rissojen liike jumittaa myös.
Minulla ei tietenkään ollut kotona Shimanon napavaseliinia, joka legendan mukaan on ainoa oikea tuote tämän voiteluun. Puhdistin osat ja laitoin niihin sitkostettua vaseliinia. Teflonvaseliini olisi ollut parempaa, mutta sitäkään ei ollut. Lisäksi käytin aseöljyä, joka ei ainakaan edistä korroosiota ja kestää kovia lämpötiloja - myös kylmemmässä päässä.
Kuten olen aiemminkin todennut: jos ajaa paljon ja kaikenlaisissa olosuhteissa, pyörän huollon tarve kasvaa. Jos hiukankin on kiinnostusta, kannattaa opetella tekemään ainakin osa asioista itse. Se on mukava lisä tähän harrastukseen.
Jos edes murto-osa pyöräilijöistä jättäisi puhelimen selaamisen vähemmälle ja käyttäisi senkin ajan esimerkiksi pyöränsä pesemiseen, he säästäisivät paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja saisivat paljon enemmän irti polkemisen riemusta.
MOT: kaikkialla vai ei missään?
