KENELLÄ ONNI ON ?

"Kell´ onni on, se onnen kätkeköön."

 

Tätä kirjoittaessani ulkona tuulee niin, että tukka lähtee. Puuskissa lähelle kahtakymmentäviittä metriä sekunnissa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tukka lähti jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ei huolta.

   Alun vanha sanonta kertoo suomalaisesta kateudesta. Aikana, jolloin elämää jaettiin vain lähimpien ystävien kesken, oli syytä miettiä mitä tuntemattomille kertoo. Tätä pitäisi edelleen miettiä, mutta se tuntuu unohtuneen sosiaalisen median arkipäiväistymisen myötä.

   Tätä blogia voi lukea kuka tahansa. Pitäisikö minun miettiä edelleen? 

*** 

Heräsin tänään vasta hiukan yhdeksän jälkeen. Keho tuntui jäykältä ja kivuliaalta. Syy löytyy autokatoksesta: huolsin maanantain ja tiistain matkailuautoamme pihalla taivasalla. 

   Keli suosi, oli lämmintä ja peippokin lauloi. Viimeksimainittu on harvinaista näin huhtikuun lopulla täällä Inarin Lapissa.

***

 

 

Matkailuautoon vaihdoin öljyt ja suodattimen, tarkistin ilmansuodattimen, säädin käsijarrun, puhdistin takajarrut ja vaihdoin etujarrupalat. Etujarruihin meni vasemmalle liukutappien kumit. Lisäksi vaihdoin yhden pakkasilla katkenneen klemmarin lauhduttimeen ja pesin koko auton sisältä ja päältä.

   Luonnollisesti vaihdoin myös kesärenkaat ja korjasin hieman pyörätelinettä, plus lukematonta muuta pientä fiksausta.

 

Sisävesisäiliöön kurottelin uuden raikasvesipumpun. Unkarista vajaat kymmenen vuotta sitten varaosaksi ostettu Reimon Twinpump maksoi silloin 16450. Forinttia.

   Matkailuautossa asutaan. Kojelaudan puujäljitelmä ei auta siinä yhtään. Toki auto-osan on toimittava, mutta asunto-osaan vasta-alkajat kiinnittävät usein liian vähän huomiota. Ongelmia voi torjua etukäteen.

 

Ison matkailuauton auto-osan huoltaminen ilman nosturia vaatii auton alla maassa makaamista. Operaatio vaati pohjapanssarin poisoton ynnä muita notkistavia liikkeitä. Integroidun auton konepellin aukko on ahdas ja korkeussuunnassa matala. Yläkautta ei voi tehdä kovinkaan paljon.

 

   Huoltopesuun tarvitaan myös tikkaita. Katto on pestävä kerran vuodessa kunnolla. Samalla voi tarkistaa kattoluukut ja puhdistaa niiden raamit yläkautta jos tarvetta on. Kuvassa yllä pohjapanssari pesussa.

 

En ole enää ihan nuori poika. Asiat alkavat käsissä painaa. Onneksi olen ollut huoltamassa matkailuautoamme monet vuodet autokorjaamoalan ammattilaisen ystäväni, Jani Rautosen kanssa. Häneltä olen oppinut paljon siitä, kuinka töitä helpotetaan.

   Asioiden painamisella tarkoitan ihan yksinkertaisia työvaiheita tai asioita. Kaksimäntäiset etujarrusatulat ovat kiinni kahdella neljäntoistamillin kuusiokolopultilla. Tiesin, että pulttien kierteisiin on laitettu Ceramic rasvaa kiinnijuuttumisen ehkäisemiseksi. Silti niitä sai vääntää jatkovarren kanssa auki - maassa selällään maaten. Miksi maassa? Koska pyöräkoteloon ei mahdu tarpeeksi pitkä jatkovarsi.

 

   En halunnut irrottaa jarruletkuja, joten puhdistin satulat paikallaan ylösalaisin käännettynä. Paineilmaa, teräsharjaa, hammasharjaa ja rasvanpoistoainetta. Sitten männät putkitongeilla sisään, välissä toki puupala. Uudet palat ja kuparirasvaa olakkeisiin ja mäntien päihin.

   Kuvissa ei välttämättä näy, että auto ei ole pelkän tunkin varassa. Siellä oli sekä metallinen, kolmijalkainen tuki ja puupölkky lisäksi. Ja kiilat takapyörien takana. 

   Kaikki alkaa painaa kun kaksi päivää touhuaa. 

   Renkaitakin piti pestä ja kuljetella varastoon. 

 

   Mökkiläinen kävi tervehtimässä. Kysyi, että sinä sitten jaksat pestä nuokin - ettei hän koskaan vaan viitsi. 

   Olin juuri silloin pesemässä jarrupölyjä pois pölykapseleiden sisäpuolelta. Sanoin sille, että autoa voi pitää monella tapaa. Lisäsin, että tämä autovanhus on ajettu Lissaboniin ja takaisin. Ehkä se kertoo siitä, onko jotain tehty oikein. 

   Mökkiläinen alkoi punoittamaan ja vaihtoi aihetta.

*** 

Täytyy muistaa myös se yli kolmenkymmenen vuoden takainen. 

   Joku joskus sanoi, että aina sinä siitä syövästä. Okei, mutta minä kun olen se, joka saa kantaa tunnelmia loppuun asti kehossaan. Arvatkaapa tekikö käsivarsien verisuonten kautta annettu lääkehoito hyvää käsivarsille ja niiden hermoille ?

   Näissä touhuissa sen sitten huomaa. Ja muistaa myös yöllä, kun nousee ottamaan särkylääkettä ja laskee sormensa. Luku on harvoin kymmenen.

 

Yksi vanha tuttu ultrajuoksija syytti joskus Facebookissa, että olen kehitellyt sankaritarinan itsestäni. 

   Tästä on sankaruus kaukana.

   Ihan kannustaen kerron näitä, tiedä mitä teillä on siellä meneillään. Kehotan yrittämään, tekemään valintoja.

   Ja se vanha tuttu ei juokse enää, ehkä sillä oli muuten paha olla. Tai liikaa painolastia. Kaikenlaista lastia. 

   

*** 

Aamiaisen jälkeen tein hellaan tulet ja ruodotonta kalakeittoa hauesta. Laitoin kapriksia, kermaa ja voita liemeen. Täytyisi ehkä kokeilla Valamolaista kalakeittoa. Siinä on ruisleipäkrutonkeja ja sieniä.

   Sitten hieman imuroin, korjasin Kirsin saappaiden varsien yläreunoja Cascon Rubberfixillä, Liquid Sole olisi ollut parempaa, mutta sitä nyt ei sattunut olemaan kotona. Miksi en lähtenyt hakemaan? Siksi kun olisi tarvinnut ajaa autolla tai polkupyörällä yhteensä 88 kilometriä.

   Pesin kolme koneellista pyykkiä ja vessan.

   Otin maantiepyörästä irti takapyörän ja kiinnitin rungon traineriin, jossa Rouvyssä ajoin vajaat kolmekymmentä kilometriä Sveitsin Zug järven ympäri. Ulkona ajamisesta olisi tullut mitään ja tänään ei ollut juoksupäivä.

   Suihku ja parranajo. 

   Sitten Kirsi tuli töistä ja söimme. Jälkiruoaksi oli pannukakkua.

   Ulkonakin oli käytävä. Toisen autokatoksen sivuportin lukon oli tuuli repinyt auki. Pikkuhomma hoitui ruuvimeisselillä. Nyt se pysyy kiinni. Miksi portit autokatoksessa? Siksi, että kesäkuumalla porot änkeävät katoksen varjoon kusemaan ja paskantamaan. 

   Kuvitelkaa se haju.

 

Nyt olen tässä.

   Kuten ehkä huomaatte, onni on minulla.  Se ei tarkoita, että sitä ei voisi olla myös teillä. Onni löytyy huomattavan läheltä, arkisista asioista. 

   Isolla rahalla onnea voi etsiä korkealaatuisimmista paikoista. En nyt ihan heti keksi mistä. Eikä rahaa ole.

   Mutta sen keksin heti, että isolla rahalla ei voi ostaa elämää - mistään.

   Mieluummin kipeät kädet, kuin tyhjä elämä.

 Taidan lämmittää saunan, uida joessa ja ottaa yhden Highland Birdin. Pitäisikö vaihtaa Seagramsiin?

   100 Pipers?

***

 

 

VIIKKO 15.

Ma- Maantiepyörällä 51,29 km - 2.10.

Ti- Juoksua 7,03 km - 58 min.

Ke- Maantiepyörällä 30,08 km - 1.16.

To- 41,84 km - 1.53.

Pe- Lepo

La- Juoksua 20,23 km - 2.25.

Su- Maantiepyörällä 31,73 km - 1.14.

 

VIIKKO 16.

Ma- Maantiepyörällä 111,29 km - 4.26.

Ti- Hieronta, lepo.

Ke- Lepo.

To- Läskipyörällä 30,03 km - 1.38.

Pe- Juoksua 10,16 km - 1.10. ja Kirsin kanssa maantiepyörällä 20,61 km - 1.16.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 6,81 km - 1.30

Su- Maantiepyörällä kovaa 41,90 km - 1.38.

 

Pyöräilykilometrit tänä vuonna 22.4. asti 3682 km. 

 

 

"MIKÄÄN EI KESTÄ, MIHNÄ OOT ?" 

Väliotsikko on lainaus aikanaan Tampereen Veholla erinomaisesti palvelleelta korjaamon työnjohtajalta, Ari Ranteelta. Kysymys oli suunnattu apua soittavalle taksiautoilijalle ja sisälsi viestin: tänne päin, täällä saadaan auto kuntoon.

 

Olen ajanut maantiepyörällä, koska sekä gravel, että nyt myös läskipyörä ovat rikki. 

   Kuten viime postauksessa kerroin, kaaduin gravelillä viimeisillä jäillä ja vasen vaihde/jarrukahva hajosi. Tänään sain tiedon, että osa on saapunut Rovaniemi Bike and Ski:lle. Ensi viikolla vien gravelin korjattavaksi. Samalla vaihdetaan myös etuakselisarja, koska etupyörän laakerit ovat ottaneet itseensä pakkasista ja kosteudesta.

   Miksi en korjaa pyörää itse? Korjaisin, mutta nestejarrujen ilmaus ei oikein hyvin suju kotona. Kahvan lisäksi vaihtuu myös etuvaihtajan vaijeri. Shimanon grx näyttää uittavan etuvaihtajan päästä vaijeriin kosteutta, joka helposti jäätyy talvella erilaisista lukkosula- ja muista rasvauksista huolimatta. Jos käy niin, että osittain rungon sisällä kulkeva vaijerin kuori täytyy vaihtaa, niin parempi on, että sen tekee ammattilainen; ammattilaisen työkaluilla.

Läskipyörästä meni vasen keskiölaakeri lopullisesti viime torstain Kessin lenkillä. Pakkasessa ajaminen ja pakkasessa pyörän säilyttäminen näyttää runtelevan Vyöryä. Minulla ei ole lämmintä tilaa kaikille pyörillemme, ei voi mitään. Keskiö löystyi aiemmin ajossa sydäntalvella. Onnuin silloin kotiin ja kiristin sen. Kumma kyllä vasen laakeri meni, eikä se löystynyt oikea.

   Shimanon Hollowtech tyyppinen keskiö on tulossa postissa. Sen vaihdan itse. Tilasin operaatiota varten erikoistyökalun, koska maantiepyörässäni on samantyyppinen keskiö. Lisäksi oli muutakin tilattavaa Motonetista, joten samoilla postikuluilla säästän hiukan. Inarin kunnasta ei näihin pyöriin saa juuri mitään hyllystä.

Kaiken muun korjaan pyöristäni itse. Normaalihuollot, renkaanvaihdot ja ketjuhuolto sujuvat. Ketjut pestään ja vahataan noin neljänsadan kilometrin välein, käytännössä minulla on kahdet ketjut - toiset aina puhtaina ja vahattuina odottamassa vaihtoa. Minun kilometreilläni se on puolitoista viikkoa. Jos joku lukijoista muistelee, että ei ennen tarvinnut, niin voi olla. Voi myös olla, että pyörät kulkivat silloin hiukan hiljempaa.

 

Ajatuksia on mukava vaihtaa, jos piditte, kommentoikaa - jos ette, kommentoikaa silti. Jos ette kommentoi, sekin sopii. Blogin tilastoista näen, että näitä luetaan - edelleen.

 

ILMAN KUVIA

 Tässä blogissa ei ole yhtään kuvaa. Lukijan täytyy pysähtyä lukemaan.

 

Palasimme kotiin. Kuusi viikkoa, kuusi ja puolituhatta kilometriä matkailuautoilua. Onnistunut oleminen poissa kotoa. Seitsemännen pykkikoneellisen valmistuttua mietin, että onko ihmisillä jotka pelkästään ovat kotona, mitään käsitystä olemisesta ei missään. Tarkoitan siis poissa kotoa, autossa vailla määränpäätä. En tiedä, mutta hyvää sellainen matkustaminen tekee.

   Matkustaminen ja uusien ihmisten tapaaminen antaa ymmärrystä maailmasta. Onko tuo maailma aito? 

   En tiedä. 

   Mutta sen tiedän, että toisia ihmisiä on opeteltava sietämään, mutta tällekin on olemassa rajat. Uudessa kaavassa Nellimin kylään kaavaillaan jopa 800 asiakaspaikkaista matkailurakentamista. 150 asukkaan kylässä on nyt noin 200 asiakaspaikkaa hotellilla. Uusi rakentaminen nostaa määrän tuhanteen. 

   Tuhat turistia 150 ihmisen pikkukylässä?

   Miltä kuulostaa arvio maailman 120 miljoonasta pakolaisesta? He kun keksivät, että Suomessa on viileää, vettä ja töitä - se on sitten siinä. Väestö on vaihtunut.

   No eivät he kaikki tänne tule, mutta pieni kiertely Euroopassa antaa perspektiiviä ihmisten kokonaismäärästä. Meitä suomalaisia on kovin vähän ja suurin osa meistä kulkee EU:n narussa kiltisti kuin pieni koira, jolle riittää että saa aina joskus lirauttaa ja nuuhkia toisten jättämiä merkkejä. 

   Näin se vain on. Me olemme kovin mitätön osa maailman väestöstä, mutta luulen, että luulemme hieman liikoja itsestämme.

   Suomalaiset ovat rapistuttaneet kansallistuntonsa, kansallisylpeytensä ja suomalaisena olemisen itsetuntonsa menemällä mukaan yhteiskunnallisiin oikeudenmukaisuuswoketuksiin. Yhtenä seurauksena päiväkotilasten tietämättömyys siitä, ovatko he poikia tai tyttöjä, vai ehkä kenties avaruusolioita.

   Teemu Keskisarja on sanonut seuraavaa: "Kannatuksemme (siis Perussuomalaisten) pudotus sysää Suomen sosialismiin, tsoukki-herännäisyyteen, EU.n mielivaltaan, ilmakehäkiihkoon ja väestönvaihtoon. Siksi pelin henki on: voitto tai kuolema."

   Olen samaa mieltä, mutta ei tarvitse olla edes Perussuomalainen ymmärtääkseen tämän.

   Jos puuhahenkilö haukkuu minut nyt kansankiihottajaksi ja fasistiksi, kysyn ilman minkään puoluekoneiston tukea tai puolueen jäsenyyttä: miksi vasemmistolaiset ilkkuivat isoisälleni sotareissun jälkeen - miksi menitte? Miksi vasemmisto osittain niin kiihkeästi haluaisi itärajan auki?

   Minkä helvetin takia ihmisiä kehotetaan etsimään etuoikeuksiaan yhteiskunnassa? Miksi pelkkien oikeuksien etsiminen ei enää riitä?

   Oikeastaan tähän pitäisi liittää yksi kuva. Kuva yksikätisestä isoisästäni.

   Antaisitko sinä kätesi Suomen puolesta?

 

TÖITÄ SE KOTIINPALUU TEETTÄÄ

   Yleensä matkailuautoissa ja vaunuissa jääkaapin takana ulkoseinässä on ritilä tai kaksi. Näiden ritilöiden kautta kaapin voi huoltaa. Eli nuohota, puhdistaa ja vaikkapa vaihtaa palosuuttimen ja sen kärjet.

   Meillä ritilöitä ei ole. Rakenteessa kaapin takainen, eristetty tila tuulettuu auton lattian alta putkien kautta. Katolla on poistoventtiili. Tässä rakenteessa kaappi huollettaessa pitää irroittaa ja ottaa esiin autoon sisälle. Rakenteen etu on parempi pakkaskestävyys, mutta vain jossain määrin.

   En ole aiemmin itse huoltanut kaappia, enkä suosittele sitä kenellekään amatöörille. Varsinkaan jos ei ymmärrä kaasulaitteista tai tekniikasta mitään. 

   Joka tapauksessa kaapin takainen tila oli erittäin likainen. Imuroin ja harjasin pölyt pois. Nuohosin pakoputken. Asensin ostamastani tuuletinsarjasta uuden tuulettimen ja termostaatin vanhojen paikalle. Vanhan tuulettimen, joka ihme kyllä kokeiltaessa toimi, asensin varatuulettimeksi erillisen katkaisijan perään. 

   Kun kaasusta tehdään kylmää, syntyy lämpöä. Tämän lämmön poistamiseen käytetään tuuletinta tehostamaan ilman kiertoa kaasujääkaapin takana. Meillä tuuletin ei ole viimeaikoina toiminut ja syykin selvisi: termostaatti oli irti, pois paikaltaan. Vanhan tuulettimen äänen kyllä kuulee, uusi on hiljaisempi.

   Saman huollon yhteydessä asensin kaasupullokoteloon uuden letkun, jossa on kiinteä paineventtiili. Kotioloissa liitosten tiiveydet voi helposti tarkistaa saippuavedellä ja nenällä. Kaasu haisee. Eri liitoksia kiristeltäessä on syytä käyttää järkeä. Letkun keraaminen tiiviste ei tarvitse voimaa, sensijaan kiinteiden putkien liitokset rajoitetusti kylläkin.

   Vinkiksi karvanaamareille: kaappimme on Dometic, jossa erillinen pakastinosa. Tyyppisarja 7 ja niin edelleen. Halvemmaksi tulee ostaa kaksi tietokoneen tuuletinta, nippu johtoa ja mekaaninen käyttökytkin. Tuulettimet voi asentaa jääkaapin takaseinään reikäpannalla ja alle 10 millin peltiruuveilla. Netti on täynnä kuvia näistä paskoista ja niiden asennuspaikoista.

  Tämän mallisarjan kaapin päältä sokeripalasta saa jatkuvan 12 voltin virran, jonka maapuolta voi kätevästi katkoa mekaanisella, kaapin lähelle asennettavalla kytkimellä. Yleensä matkailuauton jääkaapilla on jatkuva 12 voltin virta vaikka auton asuinosan pääkytkin on off-asennossa. 

   En näe syytä investoida vajaata sataa euroa termostaatin, tuulettimen, asennusalustan, kahden ruuvin ja pari johdonpätkää sisältävään merkkikohtaiseen sarjaan. Minä kuitenkin tein niin, koska halusin uuden mallikohtaisen termostaatin.

 

Lisäksi matkailuauto piti perussiivota ja kantaa taloon sisälle muu mukana kulkenut tarpellinen tavara, esimerkiksi tuliaisviinat! Taas on Chivas Regalia hetkeksi. Ja partavettä.

   Matkailuautoon täytyy seuraavaksi vaihtaa etujarrupalat ja polttoainesuodatin. Lisäksi asunto-osan muutamaa kaapinovea pitää säätää ja uusia niihin muutama lukkosalpa. Suihkussa olevaan kuivausnarutelineeseen (omavalmiste) pitää vaihtaa narut ja tehdä uudistuksia.

   Kaikenlaista pientä, reissussa rähjääntyy. Keksintö (auto) on palvellut meitä vuodesta 2014 jo yli 160000 kilometrin taipaleella. Tähän sisältyy myös juosten halki Suomen tuhat mailia, jonka aikana kirjoitin, että matkailuauton kolmesta erillisestä vessanpeilistä jokaisesta katsoi eri mies, kun väsymystä alkoi kertyä. 

   Pitäisiköhän juosta se uudestaan yhdeksän vuoden kuluttua? Mitä peileistä silloin näkyisi?

 

KIPEÄ

Nyt olen toisen kerran kipeänä alle neljän viikon jaksolla. Ensimmäisen kerran elämässäni otin allergialääkkeet käyttöön. Käsikauppalääke nimeltään Histec helpottaa oloa. Täällä Pohjoisessa kun kesä vasta alkaa pikkuhiljaa.

   Tänään sain sentään nurmikon ajettua.

   Ehkä tämä tästä.

   Ilman yhtään kuvaa.

 

---

 

VAATIMATTOMAT LIIKUNNAT

 

VIIKKO 23.

Ma- Poluilla Hämeenkyrössä 8,84 km - 1.09.

Ti- Kirsin kanssa kyläilyä pyörillä 19,96 km plus 22,27 km.

Ke- Kävelyä 2,40 km.

       Janin kanssa saunalenkki poluilla 9,35 km - 1.01.

To- La - "Lepo" (polttopuita)

Su- Kauppaan pyörällä ja takaisin 8,48 km.

       Saunalenkki pyöräll 54,45 km - 2.20.

 

VIIKKO 24.

Ma- 10,20 km - 1.10. Polkujuoksua.

        Kävelyä 2,89 km plus 3.00 km.

Ti- Polkujuoksua 10,14 km - 1.10.

      Kirsin kanssa kyläilemässä pyörillä 12,83 km plus 12,30 km.

Ke- Lepo

To- Hämeenkyrössä tiellä 8.00 km - 58 min. Tulen kipeäksi.

Pe- Lapinlahti kävelyä vajaa kilometri. Olen kipeä jälleen.

La- Su - Lepoa.

Muuttumaton

Sammuvat auringot, syttyvät uudet.

Vierivät miljoonat ikuisuudet.

Hiljaa, hiljaa näyttämöt vaihtuu,

näkyvät sytyy ja näkyvät vaihtuu.

Ainoa haihdu ei avaruus,

iäti katsova Hiljaisuus.

- Tauno Jatkola 

Runo on julkaistu aiemminkin blogissani, mutta mielestäni ajatusta on hyvä joskus toistaa.

MATKALLA TOUKOKUUSSA

 

Odotukseen kuuluu aina pettymys. Koemme onnea vain silloin kun asiat sujuvat niinkuin haluamme. Jos ne eivät suju toiveidemme mukaan petymme ja kärsimme.

 

KOHTI ETELÄÄ

Lähdimme Kirsin kanssa Nellimistä toukokuun kymmenes päivä valumaan kohti eteläsuomea. Virallinen lumensyvyys oli lähtiessä 14 senttimetriä ja ilma kaikkea muuta kuin keväinen. Toukokuun alun jatkuvat tuulet tekivät ilmasta entistä kylmemmän ja lisäsivät osaltaan kaipuuta lämpöön. Valosta Lapissa ei ole keväällä puutetta.

    Minä olen jo kauan ymmärtänyt, että nimenomaan ikävuosien karttuessa ihminen tarvitsee valoa ja lämpöä. Jatkuva perseily karvalakissa ja viisissä pitkissä kalsareissa paitsi tympii, myös jumittaa kaikki lihakset. Olo muuttuu jähmeäksi ja ajatus vielä jähmeämmäksi. Pää ei käänny, joten uutta ei näe. Edelläkerrottu ei mitenkään vähennä arvostustani Lapin oikeaa talvea kohtaan - talvesta vaan on päästävä välillä oikeaan kesään, joka ei suinkaan ole se Lapin alkukesä, jossa pieni vihreä koivunlehti räpättää räntäsateessa.

    Valuimme yhden yön Kemin kautta Ouluun. Oulussa poikkesimme, harvinaista kyllä, ihan oikein Nallikarin leirintäalueelle vaihteluksi. Kävimme pyörillä keskustassa nauttimassa Oulun kauppahallin tunnelmasta Natokahvilla. Illemmalla tein puolipitkän lenkin ystäväni Jyrki Leskelän kanssa.

 

    Oulusta ajelimme Susiluotoon, joka on paremmin tunnettu Ohtakarina. Paikalla on hienoa historiaa mutta nyt oli myös hyytävää merituulta. Karavaanipaikkaa kahvila Katiskassa voi suositella erikoista maisemaa hakeville.

    Ohtakarilta kävimme vaisussa Raahessa. Jatkoimme Kokkolaan ja vielä Luodon, eli Larsmon kautta mainioon Pietarsaareen ja palasimme sitten Kokkolan leirintäalueelle odottamaan kauden ensimmäisen ultrakilpailuni starttia.

    Alasvaluessa olimme muutaman yön leirintäalueilla ja muut yöt ihan muualla. Jälleen kerran tuli todistettua, että monet leirintäalueet eivät tarjoa rahalle mitään vastinetta paitsi pittoreskin pistorasian. Nallikari varsinkin oli todella väsynyt kevätmoskissaan. Matkailuautoilija tarvitsee leirintäalueelta saunan ja pesukoneen lisäksi normaaleja vesihuoltoja autoon - tai sitten maiseman, rauhaa, ehkä aktiviteetteja. Pelkästä sähkötolpasta ei kukaan kokenut maksa älyttömyyksiä jos muut fasiliteetit ontuvat.

    Poikkeuksena edellämainittuun Kokkolan leirintäalue yllätti positiivisesti siisteydellään ja jossain määrin myös hinnoittelullaan.

KILPAILU

 

Juoksin Kokkolassa 24 tuntia siten, että sataan kilometriin etenin tosissani, sitten kymmenen kilometriä hissukseen. Tähän meni reilu 13 tuntia. Tämän jälkeen otin suihkun, söin ja nukuin. Neljän tunnin tauon jälkeen palasin aamuun ja juoksin kuten kuuden päivän kilpailussa unitauon jälkeen aina puoleenpäivään asti. Näin toimien säästin itseäni heinäkuussa Kauhajoella juostavaan kuuden päivän kilpailuun.

    Sain kasaan 148,035 kilometriä. Hirveä ultrapaskahätä lopussa vei mahdollisuudet 150 kilometriin, mutta ei se mitään. 

    Minulta kysyi usea eri ihminen eri yhteyksissä mitä kilometrimäärää kilpailussa tavoittelen. Vastasin kaikille samalla tavalla: Mielessäni on runsaasti tyhjää tilaa. Ja jos asia on näin, minun ei tarvitsisi sitä edes sanoa, mutta jotakin on kysyjille vastattava.

    Kiitos kilpailun järjestäjille ja kanssakilpailijoille. 

    Kumarran teille.

    No olenko kilpailuun tyytyväinen?

    Juokaapa kuppi kahvia.

 

MATKAILUAUTON HUOLTOA - ALDE 3010 PIIRIKORTTI - SERIAL VIKAILMOITUS

Jo Nellimistä lähtiessä oli tiedossani, että joudun ostamaan matkailuautomme lämmittimeen uuden piirilevyn. Elektroniikka ikääntyy tärinän ja lämmönvaihtelun seurauksena.

    Autossamme on ALDE 3010 nestekiertolämmitys ja lämmönvaihdin, jolla ajaessa moottorin lämpöä voi hyödyntää asuinosan lämmitykseen tai päinvastoin talviaamuina parkista lähdettäessä. 

    Alden ohjauspaneeliin tulee vikailmoitus serial. Tämä tarkoittaa ohjekirjan mukaan kytkentähäiriötä pannun ja paneelin välissä. Jos lukee netin ihmellisestä maailmasta karvanaamareiden keskusteluja, voi tästäkin asiasta saada monenlaista käsitystä monelta eri kantilta.

    Minulla sattuu olemaan pannun ja paneelin välinen alkuperäinen ja täysin uusi johtosarja. Jos kytken tämän sarjan pannun ja paneelin väliin voin poissulkea mekaanisen, alkuperäisessä johtosarjassa olevan vian pois johdon osalta. 

    Serial- vikailmoitusta tulee johtosarjavian lisäksi komponenttivioista ja/tai sitten koko systeemi on mykkä tai piirilevyssä on kontakteihin vaikuttavia murtumia. Piirikortissa on mikrotemp komponentin lisäksi muitakin ajan kanssa väsyviä puolijohteita. 

    Käytännössä lämmitin yritti meillä käynnistyä ja sammui heti, tauluun tuli vikailmoitus serial ja niin edelleen. Välillä lämmitin toimi normaalisti, välillä ei. Pääosin pelkällä sähköllä normaalisti mutta yksin kaasulla tai yhteiskäytöllä ei.

 

    Irroitin lämmittimen piirilevyn. Mittasin komponentit ja kävin ostamassa uuden piirilevyn Kokkolan Caravanlandiasta. Asensin uuden piirilevyn huolellisesti paikalleen ja ongelmat ovat tiessään. Piirilevy on sikakallis, mutta Kokkolan Caravanlandian lähtöhinta ei ole markkinoiden kallein. Jälleen voin heitä suositella kuten Caravan Erälaukkoakin.

    Vanhaa piirilevyä ei kannata heittää pois. Joku, joka osaa asiat kykenee sen mahdollisesti korjaamaan. Ainakin se mikrotemp ja se yksi transistori kannattaa tarkistuttaa. Meillä mikrotempin toisenpuolen jalka oli lievästi mustunut, mikä kertoo lämpöjen nousseen kotelossa jossain vaiheessa laukeamisen rajoille. Minä korjaan levyn itse itselleni varaosaksi.

 

Vaihdoin matkalla myös vessakasetin läpän tiivisteen, mutta en nyt laita kuvaa siitä. Ostin Kokkolasta uuden tiivisteen varalle, entinen varatiiviste on kulkenut mukana kuusi vuotta. Hajussa kasvaa kädet ja pää, sanoi isoisä aikanaan. Tiiviste oli halventunut vuosien varrella kymmenen euroa - jotain positiivista sentään.

 

Kuten huomaatte, elän matkailuautonkin kanssa kuten opetan. Meillä on nopeasti katsottuna hieno ja iso matkailuauto. Niin on, mutta vanha. Vanhakin toimii, jos sitä opettelee korjaamaan. Aina ei tarvitse ostaa uutta.

 

HELMIÄ

Oulu ei ole paska kaupunni, vaan slogan kuvaa Oululaista mielentilaa. Kauko Röyhkä voi olla väärässä ja yleissivistykseen kuuluu ymmärtää mikä oli Oulun kristalliyö. Kauppahallissa on hyviä kristallipullia. Nämä eivät liity toisiinsa mitenkään.

Ohtakari tarjoaa merimaisemaa ja kurkistuksen historiaan. Paikallisten kanssa jutellessa ymmärtää hyvin miksi ammattikalastusta ei enää harjoiteta suuremmin. Ottakaa itse selvää tai menkää itse kalaan, kun ruoka loppuu.

 

Raahe on ihan nätti ja kaupungin ilmainen matkaparkki on plussaa.

Kokkola on Raahea isompi ja moni-ilmeisempi. Katuralli mopoilla ja jenkkiautoilla on iltaharrastus edelleen, mutta tälläkertaa saimme nukuttua. Sunti on edelleen ruskea, miksi sitä tekojärveä ei tehdä yläpäähän?

Larsmo eli Luoto tarjoaa hienon vaellusreitin, jonka varrelle tehtiin juuri uutta kotaa ja tulipaikkaa. Reitti lähtee Idrottscenteristä, mikä on mahdollisuus paikallisille urheilijoille kaikkine toimintoineen.

 

Pietarsaari ei pidä melua itsestään: vanhan tupakkatehtaan takaa avautuvaan Skataan kannattaa tutustua, kuten myös lukion puutarhaan, mutta etenkin kahvila ja leipomo Skorpaniin. 

    Matkailuautoilijat: ajelkaapa Pietarsaaren vanhaan satamaan ja ottakaa rennosti. Rannalla on tankkauspisteellä makeanveden hana ja lähellä on hieno kalaravintola. Jos on täyttä niin suljetun, säälittävän Fantasean jälkeen voi avautua mahdollisuuksia omaan auringonlaskuun.

 AIKAA

Minä täytin 58-vuotta. Kokkolan jälkeen ajoimme Villa Kirsinrantaan Hämeenkyröön. Mökki täyttää kohta 50 vuotta ja on täysin alkuperäinen. Huomattavaa on, että jo rakennusvaiheessa 70-luvun lopulla Kirsin vanhemmat käyttivät osittain kierrätettyjä materiaaleja mökkiä rakentaessaan. 

    Kuistin lankut ovat purettuja arkistohyllyjä, lattiassa on pankin lattiasta purettua vinyyliä. Piippu, avotakka, puuhella ja saunankiuas sekä peltikatto ovat alkuperäiset kuten kaikki muukin. Mikään ei ole rikki ja kaikki toimii.

    Miten helvetissä ihminen on ajanut itsensä nykyisenkaltaiseen tilanteeseen rakennusmateriaalien osalta. Rauta on moneen kertaan kierrätettyä sontaa. Laastit, liimat ja tasoitteet pelkkää kuraa ympäristökiiman pakottamina. Rakennuspuu keinolannoituksella kasvatettua harvasyistä tikkua. Rakennustapa muovien ja muiden väärien materiaalien yhdistelemisellä täysin pielessä.

    Kirsinrannan hirret elävät vuodenkierron toisensa perään. Ne ovat rakennuspaikalta oikeaan aikaan kaadettuja. Korkeilla tolpilla oleva rossipohja tuulettaa ja paksu aaltopeltikatto kestää vuodesta toiseen. Joka vuosi mustarastas yrittää pesiä tasakerran ylimmän salvoksen päälle.

    Maailmassa ainoa pysyvä asia on kaiken pysymättömyys. Se mikä elää, on se mitä täällä kokoajan on läsnä. Vain valitettavan harva sen kokee.

    Kestänkö minä aikaa?

    Juokaapa taas kuppi kahvia. 

HARJOITTELUNI VIIKOT 18 - 20

Ma- Matolla 10,10 km - 59 min. Viimeinen kilometri 4.35 vauhtia

TI- Ke - Lepo

To- 32,74 km - 3.47. Osittain lumisella tiellä.

Pe- Matolla 10,20 km - 1.14.

La- Poluilla metsässä osin 10,20 km - 1.17. Lunta, kylmä ja huonoa palautumista.

Su- Lepo

yhteensä juoksua 63,1 km

 

Ma- 10,01 km kiihdyttäen täyteen vauhtiin - 57 min. Päälle 3,10 km ravistelua 21 min.

Ti- Ivalossa 10,09 km - 1.11. Asioita ja maastotutkimuksia.

      Illalla kävelyä Kirsin kanssa Kemissä 2,69 km - 36 min. Hirveä tuuli.

Ke- Lepo

To- Pyöräilyt Oulussa 4,58 km ja 7,73 km Kirsin kanssa.

       Illalla Leskelän Jyrkin kanssa 21,55 km - 2.25. Seurustelulenkki.

Pe- Oulussa kävelyä Kirsin kanssa 6,66 km - 1.29.

       Ilta Raahessa 8,01 km - 54 min. Jälleen hirveä tuuli.

La- Pyöräilyt Raahessa Kirsin kanssa 4,77 km ja4,66 km.

Su- Ohtakari kävelyä luontopoluilla 2,35 km - 45 min.

Yhteensä juoksua 52,7 km

 

Ma- Kilpailun radalla Suntilla Kokkolassa 10,30 km - 1.10.

Ti- Larsmo vaellusta Kirsin kanssa 8,21 km - 2.06.

Ke- Pietarsaaressa 6,68 - 46 minuuttia. Muutama aukiveto.

To- Pyöräilyt Kokkolassa 2,70 km ja 2,61 km.

Pe- kävelyä 1,39 km - 22 min.

La-Su- Kokkola Ultrarun 2022 24-tunnin juoksu 148,35 kilometriä.

Yhteensä 164,7 km

Selkeyden vuoksi en ole laittanut vikkojen liikunnan yhteisaikaa näkyviin, koska esimerkiksi race-tilassa urheilukello laskee tauot pois, vaikka kilpailu kestääkin täydet 24 tuntia.

Niiden, jotka eivät ymmärrä ultrajuoksuharjoittelua tai ultrajuoksukilpailuun valmistautumista, ei pidä vertailla kävelyyn käyttämääni aikaa omiin kuntokävelyihinsä. 

    Me kävelemme Kirsin kanssa liikunnan, mutta myös muun takia. Jos esimerkiksi vaellamme kahdeksan kilometriä metsässä, niin emme toki paina kieli vyön alla kelloa kytäten. Meillä on aikaa olla rauhassa metsässä tai muualla, koska olemme tehneet elämänvalintoja saadaksemme aikaa.

---

Kokkolan kilpailusta Ultrajuoksusivustolla 

Oheisen linkin jutusta löytyy linkki Jari Tompon mainioihin kisakuviin.

PALAPELIT

   Ihmisen elämä on palapeli, kun saa viimeisen palan paikalleen on kuva valmis ja sitten voi lähteä. Minun maailmassani kaikki liikkuu jatkuvasti, joten uskon että viimeisen palan jälkeen aloitetaan jostain uudestaan, jossain muualla. Perusteluna tälle ajatukselle käytän kuvaa siitä, että ei näin hienoa maailmaa olisi kannattanut luoda vain ainutkertaista ihmiselämää varten. Tämän kuvan näen jatkuvasti taustalla kootessani oman elämäni palapeliä.
   Olen matkani varrella lähinnä ultrajuoksun, mutta myös kirjoittamisen kautta tavannut ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet elämänfilosofiastani. Olen aina sanonut, että minä en ole tärkeä enkä voi osoittaa suuntaa kenellekään. Sensijaan voin antaa lukuisia ajatusmalleja siitä miten oman elämän palapeli rakentuu niin että siitä saa irti hieman enemmän. Ajatusmallit ovat valintoja tai oikeastaan valinta on seuraus loppuunviedystä ajatusmallista.
   Ystäväni kysyi blogissaan onko tarinan keskiössä oltava aina henkilö. Tarina muuttuu kiinnostavaksi vasta sitten kun henkilö ajattelee tai tekee toisin kuten muut valtavirrassa ajelehtivat. Henkilön kautta toinen henkilö voi ymmärtää valintoja ja tehdä sitten lopulta omat valintansa. On pelkkää pintaliitoa, jos luodaan henkilökulttia. Sosiaalisessa mediassa seurataan aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti henkilöitä ja heidän tekemisiään. En oikein aina ymmärrä miksi, joten olen osittain samaa mieltä ystäväni kanssa, mutta kirjoittajana joudun usein miettimään miten asiani esittäisin uudella ja kiehtovalla tavalla tullen samalla ymmärretyksi.
   Omaa palapeliään kootessa tulee ikäänkuin peittäneeksi taustalla vellovan negatiivisen kohinan. Pakolaiset kysyvät onko maailma unohtanut heidät. Kyynisyyteni kasvaa vuosien varrella sfääreihin koska tietyissä osissa maailmaa on sodittu koko elämäni ajan. Onko kukaan esittänyt kysymystä tyhmyydestä näille kolmannen polven sotilaille? Olisiko jotain muutakin tapaa hoitaa kunnia-asiat kuin tappaminen tai maksimoida ahneus muuten. Kyynisyydessäni ei ole vikaa, se on hyvä suojautumiskeino maailman pahuudelta mutta jos se muuttuu katkeruudeksi, niin sitten olen täysin väärällä tiellä.

   Ultrajuoksun harjoittelu on palapeli. On äärimmäisen vaikeaa löytää vuodesta toiseen uusia ärsykkeitä kehittyäkseen tai lisätäkseen harjoitusvastettaan. Kyse on osittain motivaatiosta mutta etenkin uteliaisuudesta - vieläkö löytyisi uusia voimavaroja kilpailuun.
   Ultrajuoksun hyvä puoli on filosofinen. Kilpailuissa ei suuria palkintoja jaeta, sponsoreita on vain kaikkein lahjakkaimmilla ja koko touhu on osittain täysin muunlaista oikeaa elämää verrattuna läpimätään perinteiseen huippu-urheiluun, jossa suomalaisille sinisilmille on jäänyt leipäressun osa. On vaikea uskoa dopingista vapaaseen huippu-urheiluun kun jatkuvasti tulee esiin epäselvyyksiä ja kilpailuissa edetään rahan mahdin edellä eikä keskiössä ole urheilija tai tulokset.
   Wisconsinilainen Mike Shattuck on juossut tänä vuonna jo 16154 kilometriä. Tavoite on 20921 kilometriä tämän vuoden aikana. Ilman sponsoreita ja ilman kilpailua. Jokainen voi miettiä miksi ja miten. Omaksi ilokseen. Pääosin varmasti, ainakin minun mielestäni. Mike löytää palapeliinsä joka päivä sopivan palan. Hullu - sanotte. Mitä sitten sanon minä. Hulluna on hyvä olla ja lapsenmielisenä vielä parempi.
   Sain tällä viikolla kasaan 93 kilometriä. Tänään oli kylällä kymmenen astetta pakkasta, enemmän kairassa ja muutama sentti valkoista lunta, vaaroilla vielä enemmän. Marraskuun alku lähenee ja nostan kilometrimäärää hitaasti yli sadan, myöhemmin enemmän ja sitten vielä enemmän. Hullu - sanotte. Mitä sitten sanon minä, käytiin Kirsin kanssa Ivalossa elokuvissakin.

   Common Rail se vasta palapeli onkin, nimittäin matkailuautomme moottori. Etelästä kotiin palatessamme syttyi Saariselän räntäsateessa moottorin vikavalo. Luin koodin jo tienpäällä OBD-lukijalla ja tuttua tutumpi numerosarja kertoi kaasuläppäkotelon odottamattomasta toimintahäiriöstä.

   Kirjoitin joskus karavaanipalstalle kaasuläppäkotelon ongelmista. Tuolloin selitin asiaa hieman huolimattomasti ja eräs vanhempi setämies-karvanaamari ei asiaa oikein sisäistänyt. Karavaanipalstalla törmää aina näihin "Fiat on paska, osta Mersu" - kommentteihin. Tehkää pitkää työpäivää vaan että saatte Mersunne maksettua ja egollenne tehostusta. Entisenä ammattiautoilijana totean karusti, että samanlaisia paskoja ne on kaikki, varsinkin jos niitä tosissaan käytetään eikä seisoteta leirintäalueella.
   Toistan tässä nyt, että Fiatin kaasuläppäkotelossa kaasuläpän tiiviste ei kestä ahtimen ahtamaa ilman ja lievän öljysumun painetta vaan pikkuhiljaa alkaa vuotamaan. Kaasuläppää ohjaavan moottorin elektronikka alkaa kypsyä ja syntyy toimintahäiriöitä. Moottori pitäisi heti uutena optimoida, jolloin pakokaasujen takaisinkierrätys estettäisiin ja moottori pysyisi puhtaampana sisältä. Enempää en tässä yhteydessä selitä, ja kyllä, tiedän optimoinnin olevan tietyllä tavalla laitonta.

   Vaihdoin kotelon uuteen parannettuun malliin autokatoksessa Nellimin pikkupakkasessa. En suosittele kokemattomille. Vaihtoa varten jouduin purkamaan integroidun muovikeulan auki ja poistamaan Fiatin alkuperäisen lukkopellin. 
   Kylmässä kysyy kärsivällisyyttä saada pultit auki ja kiinni sekä tiivisteet paikoilleen. Käytin Würthin keraamista voiteluainetta estääkseni osien kiinnijuuttumisen ja korjasin samalla hieman konepellin tuentoja ja ilmanpuhdistinkotelon kannen kiinnityksiä. Uuden kaasuläppäkotelon johtosarjan liittimiin käytin Würthin silikonirasvaa estääkseni veden pääsyn kontaktipinnoille.
   Taustalla Elovainion Autohuolto hoiti varaosat sekä parin työvaiheen toimintajärjestyksen konsultoinnin. Itse tehden kustannukset olivat neljänneksen verrattuna vieraalla teetettyyn. Vanha kotelo kesti neljä vuotta ja noin 55000 kilometriä, sitä ennen alkuperäinen kesti noin 70000 kilometriä ja seitsemän vuotta. Lopputuloksena toimiva, tasaisesti käyvä auto ja erittäin hyvä mieli kun osasin ihan itse ja myös uskalsin.
   Miten niin uskalsin? Miettikää jos pultti katkeaa moottorin lohkoon täällä kotipihan pakkasessa. Alla kuvissa korjauspaikka, vanha kotelo irrotettuna ja uusi paikallaan ylhäältä edestä kuvattuna ilman lukkopeltiä. Vanhassa kotelossa näkyy selvästi vuoto mustasta läpän moottorin kotelosta.

 
VIIKOT 41 ja 42

Ma- Lepo
Ti- Lapinlahti Sonnilansalmentie 12 km - 1:15.
Ke- Lepo
To- 13,1 km - 1:18. Uudella Nellimintien asvaltilla. Tie on valmis.
Pe- 5,2 km - 39:38. Väsynyt.
La- 15,2 km - 1:37. Siikajärventiellä.
Su- Kävelyä Kirsin kanssa Härkävaaralla 4,4 km - 1:33, luontoretki.
      Illalla 10,6 km - 1:11. Haapakurun polkua.

yhteensä 56,3 km - 6:02.

Ma- 20 km - 2:08, Nokikummun lenkki uutta asvalttia.
Ti- 9,9 km - 1:04.
Ke- 10 km - 1:06. Huonosti nukkuneena.
To- 18,3 km - 1:57. Paatsjoen silta.
Pe- 6 km - 42.50. Palauttelua autoremontin työasennoista.
La- 11,1 km 1:25. Pyhävaara.
Su- 18 km - 1:55. Ahvenjärven lyhyt lenkki. -10 astetta pakkasta.

yhteensä 93,6 km - 10:20

PIENTÄ LAITTOA

Huolto alkaa, nokkapelti ja pohjapanssarit poistettu, öljyt ulos ja jakohihnan koteloa auki.

Allekirjoittanut pesee pohjapanssaria jonka päälle kertyy isänmaata ja vähän muitakin maita ainakin meillä.

Vanha jakohinna ylhäältä, kotelo poistettu. Ennen kotelon poistoa on irrotettu paisuntasäiliö sekä ohjaustehostimen nestesäiliö. Työtilaa rattaiden poisottoon on niukalti mutta konetta voi vääntää rautakangella sivuun tarvittavat millit.

Hihna, kiristimet ja ohjainrullat sekä vesipumppu poistettu, pestään... Kuva otettu viistosti sivusta, öljynsuodattimen jalka oikealla keskellä ja öljypohja vasemmalla alhaalla.

Ylhäällä vanha pumppu, alhaalla uusi hihna ja pumppu.

Polttoainesuodatinta irrottamassa.

Jäljellejäävien jarruosien puhdistusta teräsharjalla.

Uusi etulevy paikallaan, yksi hyvä merkki on Zimmerman näissä.

Raidetangon nivelet molemmat nipussa menossa paikalleen. Tämä siis on se kuuluisa aksiaalinivel. Nitriilikumihanska säästää tekijänsä käsiä.

Pyöränsuuntauslaite.

Aika iskee, sisäkuvassa johtojen takana on seinän ja pohjalevyn liitos korjattuna butuulikitillä pyöränkotelon kohdalta. Nyt ei tule pölyä tanssikenkiin enään vaatekaapin kenkäpuolelle...

Tuntuma ratkaisee, ei tarvitse nähdä mitään kun tietää mitä tekee.

Matkailuauto täytti kymmenen vuotta ja läpäisi määräaikaiskatsastuksen moitteetta. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen kuntoon missä minä haluan että automme on. Pitkät matkat ulkomaille vaativat veronsa ja teknisiä ongelmia voi yrittää torjua ennakolta tekemällä erittäin perusteellista huoltotyötä.
Ajelin Nellimistä Ylöjärvelle Elovainion Autohuollon luotettavan palvelun hoiviin. Koska jo ammattiautoajoiltani tiedän että tämä korjaamo ei jätä mitään puolitiehen ei ole mitään syytä olla käyttämättä sitä varsinkin kun saan olla mukana tekemässä huoltoa.

Ylläoleva kuvasarja kertoo osan siitä mitä huoltourakkaan sisältyi. Huoltoa on monenlaista ja monenhintaista. Usein asiat jätetään puolitiehen varsinkin puhdistuksen osalta. Esimerkiksi hammashihnan (jakohihna) vaihdossa sekä kotelon että moottorinpään puhdistaminen vanhan hihnan pölystä on ensiarvoisen tärkeää. Vesipumppu ja molemmat käyttöhihnat ja kaikki kiristimet ja ohjainrullat on syytä vaihtaa samalla. On erittäin järjetöntä yrittää säästää tässä ja jäädä sitten tienpäälle koska käyttöhihnojen ikä on 60000 km / 4 vuotta, kuten usein myös vesipumpun. Jakohihnakaan ei kestä turvallisesti kovin paljon yli 4 vuotta Ducatossa. 
Tähän on karvanaamarien (karavaanarien) turha kommentoida sitten mitään. Tarinoita siitä että ei ole vaihdettu huollossa mitään kymmeneen vuoteen ei kannata meille Kirsin kanssa esittää. On aivan eri asia käydä kerran kesässä Pandoja moikkaamassa matkailuautoreissulla kuin ajaa auto syvälle Eurooppaan tai asua siinä kuukausia Norjan vuorilla. Myös nykyinen asuinpaikkamme on hieman haasteellinen autoille talvisin. Kun 24.1. aamulla harkitsin lähtöä niin pakkasmittari näytti  - 38 celsiusta. Illalla sitten kun lähdin pakkasta oli  -27 astetta.

Matkailuautomme huolto :

-hammashihna (jakopäänhihna), kiristimet ja ohjainrullat ja vesipumppu
-käyttöhihnat molemmat sekä ohjainrullat
-öljyt moottoriin ja vaihteistoon
-kaikki suodattimet
-jarrunesteen vaihto
-jarrulevyt eteen ja taakse sekä kaikki jarrupalat, jarrusatuloiden ja liukupintojen puhdistus ja voitelu, käsijarrun puhdistus ja takavaijereiden herkistys
-pakoputken kiinnityskumien vaihto ja ns. rungonpuoleisen palosuojan restaurointi
-raidetangonpäät sisin ja uloin molemmille puolille sekä pyöränkulmien säätö
-uusi akku autoon, vanha kesti 10 vuotta ja oli vaihdettaessa testerin mukaan kunnossa mutta kun oli alkuperäinen niin järkikin jo sanoo jotakin...

Ducaton yksi murheenkryyni on moottorin jakopään rakenne. Jos vesipumppu vuotaa niin kaikki menee hammashihnakoteloon, samoin jos ruiskutuspumpun akselin tiiviste vuotaa niin kaikki vuotava diesel menee jälleen hihnalle.
Polttoainesuodattimen irrotettava muovikotelo kierrekansineen on perkeleestä. Kotelon saa suodattimen vaihdon jälkeen pitämään kannen tiivisteestään tai sitten ei. Ei auta yhtään että tiedossa on oikea momentti ja vaikka kuinka puhdistaa ja voitelee tiivisteen HHS-aineella (esimerkiksi). Voi ponnisteluista huolimatta alkaa vuotamaan esimerkiksi 8000 kilometrin jälkeen yhtäkkiä. Olen ratkaissut meillä asian niin että mukanani on uusi varakotelo aina. Uusimpiin on sittemmin tullut kunnollinen peltikotelo.

Usein autojen huoltotarinoita kuunnellessa jää paitsioon kaikki muu kuin se mitä maksaa ja kuinka kauan kesti. Matkailuautoamme huolsi yksi ammattiasentaja ja minä (melkein puoliammattilainen). Teimme tosissamme töitä lakisääteiset kahvi- ja vittuilutauot pitäen. Aikaa kului vajaan parin työpäivän verran, tähän on laskettu sisäkorjaus.
Ehkä tekisi hyvää useimmille autonomistajille olla mukana huollossa niin nillitettäisiin hiukan vähemmän. Työ on vaativaa, likaista ja raskasta eikä virheitä saa tulla. Lisäksi se vaatii hyvät laitteet ja työtilat sekä työvälineet. Tämänpäivän autokorjaamo maksaa itsensä kipeäksi ympäristöystävällisyydestä, erilaisten nosturien yms. laitteiden huollosta ja katsastuksesta sekä tietotekniikan lisenssimaksuista.
Tähän päälle kun työnvastaanotossa asiakkaat esittävät erilaisten psykoottisten tilojen kirjon höystettynä maksukyvyttömyydellä ja kaupanpäälle vielä jopa judoliikkeitä, on selviö että huumori yhdistettynä psykologipalveluun perheen rakkaan peltilehmän sammuessa tienposkeen maksaa - joskus paljon ja joskus vielä enemmän. Ainahan voi tosin kävelläkin - ja juosta !

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- 10 km kotona hiljaa - 1.07. -22 celsiusta mutta aurinko tuli esittäytymään.
Ti- Lepo
Ke- Illalla ennen lähtöä eteläsuomeen 10,2 km - 1.04. - 27 celsiusta. Aamupäivän oli - 38 celsiusta.
To- Matkalla Rovaniemellä 12 km - 1.20. Uudessa lumessa kahlausta.
Pe- Ylöjärvi 12,3 km - 1.13. Etelänpaskatalvi ja kävelytiet jäässä mutta hiekoitettu osin...
La- Lepo...(huoltoa)
Su- 10 km räntäsateessa Ylöjärvellä - 1.07.

yhteensä 54,8 km - 5:54 - vertikaalia 331 metriä.

Suunniteltu kevyt viikko toteutui. Tosin kiinniruostuneiden jarrulevyjen hakkaaminen lekalla ja muu huoltotyö käy kuntosalista.
Tästä eteenpäin harjoitus kovenee asteittain, huippu saavutetaan sitten maaliskuun alussa - kenties.

     ELOVAINION AUTOHUOLTO    -  AMMATTILAISET ASIALLA !