KOMMUNISTIKARSINA, VISIO ELÄMÄSTÄ PESUPALLOLLA

 

Maalatessani kommunistikarsinaa punaisella Tikkurilan Vinhalla (ei kaupallinen yhteistyö), kuulin sääsken ininän ja tunsin piston niskassani. Sääski on pohjoisen hyttynen, tämä tiedoksi etelän ihmisille. Kalasääski on eri asia, mutta ei mennä nyt siihen. Siis kesä Lapissa toukokuussa? Västäräkkipariskunta muutti rakoliiterin puupinoon, kirjosiepolla on haaremi pihan pöntöissä ja joen vesi nousee nousemistaan. Plus kaksikymmentäkolme, kelpasi maalata karsinaa sääskestä huolimatta.

    Isosisän mielestä kaikki hiukankin poliittisissa mielipiteissään vasemmalle kääntyvät olivat kommunisteja. Hänen mielipiteensä kehittymiseen saattoivat vaikuttaa kaksi itäräjan taakse tehtyä jätkänpyyntiretkeä ja paluu sieltä yksikätisenä. Toisaalta isoisä sanoi suoraan, kaunistelematta, kuten minäkin. Hevosmiehenä hän ymmärsi, että karsinan tehtävä on kahdenlainen riippuen tilanteesta: pitää sisällään sinne suljetut, tai ulkopuolella ulkopuoliset. Tätä taustaa vasten itärajalle suunniteltu vihreä peruskoulu- tai päiväkotiaita, vaikkakin sen huippu tuunataan piikkilangalla, on surkuhupaisa viritelmä. Lapsenuskoinen oletus pahan loitolla pitämisestä. Aitoja ja karsinoita rakennellessa kannattaa pohtia vakavasti sulkeeko itsensä ulko- vai sisäpuolelle.

    Punaväri sopii kommunistikarsinaan. Pohdittiin naapurin kanssa, miksi punainen on valikoitunut ajan saatossa työväenpuolueen väriksi. Emme saaneet asiaan selvyyttä. Sen sijaan naapurin mielestä kommunistikarsina oli hauska juttu, mutta hänkään ei voinut ymmärtää miten sosiaalidemokraatit ovat onnistuneet maalaamaan aatteensa nuoria kaupunkilaisia kiinostavaksi. Suomihan toteuttaa tällä hetkellä eräänlaista valtiokapitalismia. Työtätekevät maksavat toistensa sosiaalietuudet, ja vähän muidenkin. Yritykset vähemmän. Yrittäjän näkökulmasta tämä vähemmänkin on liikaa. Viimemainittua mielipidettä puoltaa Venezuelan konkurssi. Maasta yrittävät nyt kaikki muuttaa pois. Öljy- ja luonnonvaroiltaan rikas maa ajettiin katastrofiin kommunismilla.

    Kuten isoisänikin, minä sekoitan ajattelussani tarkoituksella sosialismin ja kommunismin. Pyrin mielipiteessäni selkeyteen. Annan näin vastustajilleni mahdollisuuden irvistellä detaljien puutetta. Kommunistikarsinani räystäslaudat ovat valkoiset, muut osat punaisia. Se on selkeyttä. Selkeyttä ei edusta eri aatesuuntien maalailu tarpeen mukaan enemmän miellyttäviksi. Viimeinen esimerkki tästä on empatian mukaanottaminen. Että oikein empaattista sosiaalidemokratiaa? 

    Miellyttäväksi maalaamista tapahtuu myös uskonnoissa. Kaikki pitää pelastaa, antaa takuu paremmasta. Jos ei kukaan muu, niin ainakin Jeesus. Käykö? Nyt erikoistarjouksessa!

    Ihminen, joka on oman onnensa seppä, aiheuttaa kateutta. Teemu Selänne kertoo hämmästyneensä, kun huomasi politiikkaharrastuksensa viriävän. Selänteen Twitteristä on Helsingin Sanomat saanut ilmaista täytettä, puhumattakaan Ilta-Sanomista. Entisenä huippu-urheilijana Teemu on joutunut matkallaan tekemään valintoja ja tämä ei kommunisteille käy. Selänne on itse ottanut vastuuta ja rakentanut oman uransa. Sitäpaitsi Teemu ja Elastinen ovat saaneet ihmisten auttamisen saralla enemmän kuokituksi, kuin moni poiskannettu kommunisti. Viittaan tällä eräisiin Sotshin olympialaisten murheellisiin tapahtumiin.

    Kaikki eivät pärjää, mutta voisivat edes yrittää. Luin erään kestävyyslajin valmentajan tilitystä siitä, että hän oli joutunut houkuttelemaan nuoria urheilijoita lenkille ja harjoituksiin. Missä ovat menestyksen nälkä ja voittamisen himo? Sanon suoraan, että jos aikoo menestyä ja päästää suustaan ulos lauseen: "Harjoittelu vie niin paljon aikaa...", voi samantien lopettaa ja siirtyä muihin harrasteisiin. Samaa ihmettelin tämän kevään ylioppilaan televisiohaastattelussa. Hän kertoi lukion vieneen päivistä aikaa paljon. Aikaa miltä muulta?

    Kommunistikarsinani tarkoitus on pitää porot ulkopuolella. Monelle Lappia reservaattina tai virkistysalueena pitävälle voi tulla yllätyksenä tieto, että kesähelteellä kisurat tulevat kyliin ja asutuksen liepeille. Makaavat seinustoilla varjossa, kusevat ja paskantavat samalla kaikki kuistit ynnä muut muut suojaisat paikat. 

    Pihamme on osittain hiekkaa. Porojen suosiossa on autokatoksen ja liiterin väli. Viileällä hiekalla on mukava maata ja kuseskella. Tätä samaa ongelmaa torjutaan isommissa kaupungeissa porttikonkien lukittavilla porteilla. Kaupungissa ongelman aiheuttaja ei ole poro, vaan loro.

    Espoon West Endissä on tietojeni mukaan yksi kommunisti. Kukaan ei tiedä kuka hän on, mutta vaaleissa ääni ilmaantui taas laskentoihin. Kehitys siellä(kin) on ollut suotuisa. Vielä 2015 ja 2019 kommunisteja äänesti West Endissä kaksi, nyt enää yksi. Veikkaan avioeroa tai luonnollista poistumaa. Kuusikymmentä prosenttia äänesti kokoomusta tällä Espoon hyvätuloisten asuntolueella. Paikallisista karsinoista minulla ei ole tietoa, mutta jos niitä on, kyseessä on ulkopuolisten alueelle pääsyn rajoittaminen.

    Jos voitan lotossa, ostan kommunistikarsinaani Teslan. En aja sillä, vaan rakennan uuden karsinan kauemmas talosta vanhalle Nissanilleni. Teslan karsinan kun pitää olla talon wifi-verkon yhteydessä. Näin autoon saadaan uudet päivitykset ajantasaisina. Myös ne, joissa yön aikana auton toimintasäde laskee yhtäkkiä kaksikymmentä prosenttia. Teslaa hylätään katsastuksissa tukivarsien tai jarruongelmien takia, siksi en aja sillä. Siitä tulee pelkkä pihakoriste. Karsinan käyttötarkoitus laajenee: porojen lisäksi myös kommunistit pysyvät poissa uuden Teslani lähettyviltä.

    Elämä ei ole loton voiton odottamista. Vastuuta itsestä on otettava, jos mielii menestyä. Helsingin itäkeskuksessa on nuorten toimintatalo Kipinä. Kipinän yhteydessä on Mummola-niminen musiikkistudio. Nuorisotyön ideana on tarjota nuorille studiotilat ja ohjausta musiikin tekemisessä. Tiloissa käy nuoria, jotka vakavissaan tähtäävät musiikkiuralle. Tiloissa käy myös nuoria, jotka parin käyntikerran jälkeen eivät palaa. He huomaavat, että kukaan ei tee musiikkia heidän puolestaan. Itse itselleen tekemisestä on kasvettu pois jo taipaleen alussa.

    Moni tähtää muutokseen ja kaipaa elämässään vapautta. Sitten kun vapaus koittaa tai sen saavuttaa, ollaan täysin hukassa. Näin käy esimerkiksi eläkkeelle jäädessä tai jonkin pitkäaikaisen tavoitteen toteutuessa. Ilman päivittäistä rytmiä, jatkuvaa ponnistelua ja etenkin ilman omia sääntöjä homma menee kommuunismiksi. Sinut suljetaan karsinaan tehtävää täyttämään. 

    Mitä väliä, kun valtio lopulta hoitaa? Todellisuudessa valtio ei hoida mitään. Suomea ei kuntoon saada millään ideologialla, vaan sillä, että jokainen laittaa itsensä ja omat ympyränsä kuntoon. Pelkästään ulospuhaltamalla ei pärjää, sisään on hengitettävä.

    Koronavuosien aikana kehittyi eräänlainen joukkopsykoosi, josta kaikki eivät vieläkään ole päästäneet irti. Jäätiköt sulavat ja me kuolemme kaikki. Oliko viimeksimainittu yllätys jollekulle? Ratkaisuksi olen tarjonnut elämää tässä ja nyt. Siitä huolimatta, että vesi voi nousta ja huuhtoa kaiken pois, aivan kuin pesupallosta. Tiedättehän, sellainen kapine, mihin laitetaan pesuainetta sisään ja sitten se sijoitetaan pesukoneen rumpuun pyörimään pyykkien sekaan. Sillä ne maalitahrat puhdistuvat.

Editoitu 18.5. ja 19.5. parin saamani sähköpostin palautteen perusteella:

1. Palauteposti väitti, että en tiedä mitä kommunismi on.

2. Palaute kysyi valtiokapitalismista.

Luonnollisestikaan en julkaise minulle lähetettyjä sähköposteja, mutta yritän selventää asiaa samalla kaikille lukijoille.

Ajatteluani on kieltämättä usein hankalaa ja vaikeaa seurata, mutta nimenomaan ajattelun muutoksesta tässä olikin kysymys.

On kyllä todella rasittavaa selitellä, lukijalle pitää mielestäni jättää tilaa omille tulkinnoille. Jokainen löytäköön oman totuutensa, yhteiskunnalliset kirjoitukseni ovat pelkkiä hapuilevia aiheita.

Rakkaat lukijat, olen hyvin tietoinen mikä voi olla kommunismia. Kuitenkin minkään ideologian määrittely ei voi olla jäännöksetön ja absoluuttinen totuus. Ideologian moninaisuuden ymmärtäminen on kaiken aatekeskustelun perusta. Kommunismikin syntyi 1800-luvun teollistumisen myötä, eli mikään uusi asia se ei ole. 

Valtiokapitalismissa on kyse siitä kuka hyötyy yksilön ponnistelusta yhteiskunnan eteen, minusta ei ainakaan yksilö itse läheskään aina.

Kommunismin keskeisiä teemoja:

- Arvo syntyy työstä. Työn tekijälle maksettavan palkan on oltava pienempi kuin hänen työnsä arvo. Työn ja pääoman ristiriitaa käsittelee muuan kirja nimeltä Pääoma.

- Luokka. Kysymys taloudellisesta eriarvoisuudesta on aina kysymys tasa-arvosta ja vapaudesta.

- Itseisarvoinen työ - välinearvoinen työ. Itseisarvoista työtä tehdessä minua motivoi tulos, juoksen ja tulen parempaan kuntoon. Välinearvoinen työ: teen töitä ansaitakseni rahaa. Itseisarvoinen työ on hyvinvointini kannalta mielekkäämpää. Yhteiskunnan tulisi järjestää asiat niin, että välinearvoista työtä tehdään vain sen verran kuin on välttämätöntä.

- Pääomien kasautumista estetään/ohjataan. Yhteisomistus.

- Kaikilta kykyjensä mukaan, kaikille tarpeidensa mukaan. Yhteisön toimintaan osallistuminen, demokraattisen neuvottelun ja päätöksenteon tarve.

Lisäksi on esitetty:

- Kommunismi ei ole valtiomuoto. 1800-luvulla kommunistit näkivät valtion kapitalismin tukirakenteena. Valtio tulisi lakkauttaa!

- Kommunistit tunnustavat valtion saavutukset ihmisen elämän parantamisessa ja kapitalismin suitsimisessa mutta ajattelevat, että valtio kontrolloi ja pitää kurissa. Tämä johtaa pääoman kasautumiseen.

-Kommunismi ei ole sosialismia.

- Kommunismi on horjuttanut arvoliberaaleja teemoja. Kommunistit ovat ensimmäisten joukossa kannattaneet avioeroa, aborttia, ehkäisyä, sateenkaariteemoja jne.

- Kommunismin suhde väkivaltaan on ristiriitainen: vallankumous kontra aseistakieltäytyminen.

- Kommunistit ateisteja? Kommunismiin sisältyy ajatus, että uskonto on ihmisen yksityisasia.

Niin sanotut "alkuperäiset" kommunistiset teemat ovat ajankohtaisia, koska talouden, tuotannon ja omistamisen ehdot muuttuvat digitalisaation, kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen myötä.

Tarve kuluttaa vähemmän ja asua yhä tiiviimmin kasvaa. Elämänalueet, jotka ovat pääoman kasautumisprosessin ulkopuolella kaipaavat laajentumista.

---

Ylläolevaan editoituun sisältöön on käytetty osittain kansanedustaja Anna Kontulan aiemmin julkaisemia ajatuksia pohjana kommunismin määritelmille.

---

Onko se sitten noin? Siinähän sitten mietimme.

Kotalassa 18.5. Pasi Koskinen

VIIKKO 19. HARJOITTELU

Ma- 14,24 km - 1.39. Hiekkatiellä.

Ti- 6,66 km - 46 min. Asvaltilla.

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,08 km - 45 min.

To- Ivalo - Nellim 42,88 km - 5.07. Nec Plus Ultran reitin paluu.

Pe- Lepo

La- Lepo / Kirsin kanssa retkeilyä, kävelyä Ruijanjoella.

Su- 8,50 km - 1.03. Haapakuru poluilla.

Yhteensä 72,2 km - 8:37

 

Hyvä viikko. Pitkä on matka pohjalta huippukuntoon. Arvioin olevani 2/3 huonmmassa kunnossa kuin viimevuonna startatessani Kauhajoen kilpailuun. Pitkä tauko ei ole fyysisesti lainkaan hyväksi.

    Mutta (ehkä) henkisesti? (vale)

    Näin jälkikäteen vihdoin tajusin omalla kohdallani "ulospuhalluksen" Kauhajoen kuuden päivän onnistumisen myötä. Pitkään tavoittelemani kuudensadan kilometrin raja rikkoutui, mutta pysähdyin vasta seuraavan ultrajuoksun jälkeen tämän vuoden helmikuussa. Olisi voinut pysähtyä aiemmin eri tavalla.

    Viime lokakuun sairastelut romuttivat kilpailussa jo valmiiksi romutetun pohjan. Olin syyskuun 2022 Norjan reisun jälkeen omasta mielestäni hyvässä kunnossa, mutta se oli harhaa. Tiedossa marraskuussa oli helmikuun 2023 hallikilpailu. Juoksin marraskuussa ja joulukuussa liian vähän, väärin, mutta etenkin kaupanpäälle vastoin tahtoani. Seurauksena tammikuussa motivaatio romuttui ja helmikuun kilpailusta tuli torso. Parempi vaihtoehto olisi ollut juosta "vapaasti" marraskuu ja tiivistää sitten kahden kuukauden prässillä kohti hallia. Näin motivaatio olisi ehkä syvällä sisimmässäni säilynyt vahvana.

    Yksinkertaisesti sanottuna hukkasin ajatuksen. Nyt se on kristallinkirkas. 

 

KEVÄTRETKIKUVIA RUIJANJOKIVARRESTA

 

Minä nukun. Jos minä unta näen,

en herätessäni tiedä, mistä olen uneksinut.

Minä nukun. Jos minä en näe unta,

minä herää avoimeen tilaan.

En tunnista sitä, koska heräsin

siihen mitä en vielä tuntenut.

Mikä parasta? Ei se, että unessa uneksii

eikä unessa uneksimattomuus,

vaan se ettei herää koskaan.

- Fernando Pessoa, 1933

 

Sami Liuhdon maanantaipalindromi (15.5.2023) minulle:

Salatao massakirisi iso kesällä.

Tallo kuoro: Pasia mille?

Nellim aisaporo ukolla tällä.

Sekosi isi rikas, samoat alas.

 

Runoudesta kiinnostuneille suosittelen Sami Liuhdon Tyhjiö-sarjaa. (Käsite)    

    

VANHA LIHA EI VINGU

 

Palasin juuri yhdestä Euroopan hienoimmasta maasta, Norjasta. Maa tunnetaan fantastisista maisemistaan ja sikakalliista hinnoistaan. Toisaalta ystävällisistä ihmisistään. Norjalaisten ystävällisyys on seurausta hyvästä itsetunnosta ja terveestä kansallismielisyydestä.

    1970-luvulla vuonojen pohjia kiemurtelevat kuoppaiset hiekkatiet lammaslaumoineen eivät antaneet odottaa nopeaa kehitystä. Sittemmin putouskorkeuteen perustuva ja luontoa kunnioittaen rakennettu tehokas vesivoima sekä öljytulot ovat luoneet kansallisomaisuutta, joka on viisaasti käytetty infrastruktuurin rakentamiseen - omien kansalaisten hyväksi.

    Sillä aikaa kun Norja ja norjalaiset ovat luoneet omaa hyvinvointiaan on Suomi ja suomalaiset keskittyneet yhä kiihtyvään vinkumiseen. Suomi on halunnut näyttää mallia koko Euroopalle ja tämän näyttämisen laskun maksun aika alkaa olla käsillä juuri nyt.

    Suomessa kiimainen ylikoulutettu, hieman vihertävä tasavertaisuuteen pyrkiminen alkaa tuottaa tulosta: olemme kusessa monin tavoin. Energiaomavaraisuus tehtyjen ydinvoimaratkaisujen vuoksi alkaa ontua, Suomen kansallisomaisuuden moottori, metsä ja metsätalous, on vaikeuksissa sairaiden päästötavoitteiden vuoksi. Lisäksi eläkejärjestelmä takkuaa, on työvoimapula tai hoitajapula, hiukan maailmantilanteesta johtuen myös tarvikepula, mutta etenkin rahapula. Suurin rahapula on valtiolla itsellään, meillä on kohta velkaa kansalaista kohden enemmän kuin Norjassa omaisuutta kansalaista kohden.

    Kirsikkana kakussa meitä opetetaan käyttäytymään valtiojohtoisesti. Ollaan niin sensitiivisiä lähes jokaisessa asiassa - ettei missään tapauksessa vaan kukaan loukkaantuisi tai kokisi henkistä mielipahaa. Ei saisi edes ryssitellä enää, vaikka itänaapurissa meille tšuhnille naureskellaan. Sana "suhna" tarkoittaa hidasta ja hyväuskoista. Demokratian keinoin yritetään määritellä mielipiteenilmaisun vapautta historiaan vedoten, vaikka samalla toistetaan vanhoja virheitä yhä uudelleen.

    

Pärjääminen omin voimin on kaiken hyvän alku. Käytännössä tämä tarkoittaa omien kansalaisten etujen ajamista ensin. Maailmalle voi syytää loputtomasti kehitysapurahaa, mutta itse emme siitä juurikaan hyödy.

    Energiaomavaraisuuteen on pyrittävä ydinvoiman, vesivoiman ja jossain määrin aurinko- ja tuulivoiman avulla. Suomessa on mahdollisuuksia vesivoimarakentamiseen järkevästi luontoa kunnioittaen, myös pienvesivoimaloiden kehittämiseen tulisi satsata. Kalasta ja päästä- tyyppisestä toiminnasta tulisi tehdä rangaistavaa. Kalakantoja hoidetaan pääosin istutuksin, jokiuomien muokkauksessa voi vesivoimarakentamisessa helposti huomioida kalojen luonnonmukaiset kulkureitit voimalan ohi.

    Kohti fossiilitonta tulevaisuutta pyrittäessä meidän ei tule olla jonon ensimmäisiä. Sähkö voimanlähteenä liikkumisessa on välivaihe ja markkinakusetus. Akkumalmi loppuu alle sadassa vuodessa ja Suomi on lisäksi myymässä malmivaransa ulkomaille samalla kun se kielsi vähäpätöistä ympäristöhaittaa tuottavan Lemmenjoen kullankaivuun. Öljyn rinnalle kehittyy synteettistä polttoainetuotantoa ja sitten katsotaan millä liikutaan.

    Avohakkuita en minäkään hyväksy, mutta metsää pitää saada kaataa ja hoitaa. Puu palaa edelleen suomalaisten pesissä pitkään, yhtä pitkään kuin kivihiili palaa Kiinassakin. 

    Lihaa pitää saada tuottaa ja syödä tarpeen mukaan, myös rehu eläimille pitää saada tuottaa tarpeen mukaan kannattavasti. Ei auta yhtään, että kirjoitetaan orgastisista kokemuksista facebookkiin, kun on käyty syömässä 3D tulostettua keinolihaa ravintolassa. Jos syö kasviksia, niin miksi pitää yrittää korvata aito liha lihannäköisellä tulostetulla massalla, miksi sitten ei syö niitä pelkkiä kasviksia ja nauti, aivan kuten minä nautin syödessäni kasviksia tai tökätessäni paistomakkaran tikkuun nuotiolla.

    Ainoa oikea tie työn arvostukseen on peiliin katsominen: mitä minä tarvitsen? Jos tarvitsee rahaa, on töitä tehtävä. Jos haluaa luoda siinä sivussa uraa, on kammattava hiukset taakse ja ostettava kauniita vaatteita. Työpaikalla ei aina tarvitse olla mukavan löysää, töitä tehdessä tulee joskus hiki ja uraa luodessa vielä useimmin - pääosin yöllä. Oletko valmis joustamaan jos työnantajasi kotieläin on kipeä - miksi et, juurihan vaadit joustoa työnantajalta oman kotieläimesi sairastaessa? Jos asiakaspalvelussa toimivalle henkilölle joku asiakas vittuilee, ei se ole työnantajan vika vaan yhteiskunnan ansio. Hiukan pitää yrittää kestää, kuten Kollaalla ja Summassa aikanaan.

    Töitä on myös saatava teettää riittävällä työntekijämäärällä. Valtion lakatessa tuottamasta esimerkiksi hyvinvointialuiden kaltaisia hallintohimmeleitä, rahaa säästyy itse työn teettämiseen ja hyvä kiertää loppukäyttäjälle eli kansalaiselle. Perusajatus on selkeä: yrittäjien on annettava mahdollisuus voida hyvin, paremmin kuin muut. Tästä seuraa työpaikkojen määrän kasvu koska yrittäjien ahneus on loputon. Yrittäjä perustaessaan yrityksen ei perusta sosiaalitoimistoa vaan voittoa tuottavan koneen, joka jakaa hyvinvointia käyttäjilleen - yrittäjälle itselleen ja hänen työntekijöilleen. Kerrannaisvaikutuksina muille alueen yrittäjille ja heidän työntekijöilleen ja lopulta kaikille, myös eläkeläisille.

    Viimeksimainittu ryhmä on Suomessa erikoisessa asemassa. Milloinkaan suurimmat eläkkeet eivät laske. Sensijaan pienimmillä ei tule toimeen. Järjestelmä on aikansa elänyt ja esimerkiksi yrittäjäeläkkeitä koskettava lainsäädäntö on peräisin miekka ja kilpi ajalta. Miksi yrittäjän tulisi sijoittaa omaa tekemäänsä panosta tuottamattomaan eläkejärjestelmään, kun tarjolla on parempiakin sijoituskohteita. Elämme tässä ja nyt, ei sitten joskus jossain muualla.

 

Idealistinen ihminen on mieletön. Hän asettaa itselleen ihanteen tai päämäärän, jonka pyrkii saavuttamaan. Kun hän lopulta pääsee päämääräänsä, hänen saavuttamisajattelunsa luo uuden ihanteen tai päämäärän. Saavuttaminen on aina edessä päin, idealisti uhraa itsensä jatkuvasti tulevalle ihanteelleen, eikä hänelle lopulta jää yhtään mitään. 

    Vielä idealismia pahempaa on jatkuva kilpailu, myös itsensä kanssa. Lopputulos on surkea, väsynyt ja nukkavieru omasta illuusioita täynnä olevasta elämästään poishaihtuja.

    Juostessani nyt 58-vuotiaana Saanatunturin huipulle Mallan parkkipaikalta saavutin reilun 41 minuutin tuloksen. Reittiennätys on harvinaislaatuisen nuoren kultapojan, Jaakko Eskelisen, reilu 28 minuuttia. Matkaa tuossa kertyy yhteen suuntaan noin 4,2 kilometriä. Vanha lihani vinkui ylösjuostessa.

    Tulokseni on tämänikäiselle erinomainen, mutta sen tekeminen täysin turhaa. Turhaa ei sensijaan ollut se syvä läsnäolon kokemus, alasjuostessa vanha lihani ei vinkunut vaan tanssin kivillä - edelleen, vieläkin.

    Ihmisten yhteiskunta näyttää millaisia ihmiset ovat. Kaikki eivät voi pärjätä, mutta kaikki voivat yrittää pärjätä kunhan pärjäämisestä tehdään vallitseva arvo. Pelkkä pärjäämisen yritys riittää, siitä ei tule maksaa mitään vaan sitä tulee arvostaa ilman kateutta tai tarvetta puristaa kaikki samaan muottiin ja jakaa harvojen saavutukset yhteiseksi hyväksi. Voittajien on saatava voittaa ja häviäjien hävitä.

    Vinkuminen ei auta, ei edes helpota. Olemalla läsnä, suora ja avoin, voi kehittää itsetuntoaan ja löytää oman tiensä huipulle.

 

 

HARJOITTELU VIIKOILLA  34 - 36 

Ma- Palo-Pyhävaara osittain polutonta takaa 11,28 - 1.33. 

Ti- Lepo

Ke- Kevo Ruktajärvi 21,63 km - 2.34.

To- Kävelyä Norjassa 2,05 km - 29 min.

Pe- Ropitunturilte Ropijärvenperän kautta 29.42 - 5:04. Vertikaalista nousua 968 m.

La- Janin kanssa Ropijärven laaksoa 15,83 - 2.28.

Su- Janin kanssa Saana kevyesti 12,30 km - 2.03.

Yhteensä 90,4 km - 13:45 - 2473 m vertikaalista nousua.

 

Ma- Janin kanssa Jiehkas ja Saana talvireittiä takaa ylös sauvojen kanssa 15,52 km - 3.00. Stravassa videoita.

Ti- Lepopäivän kävely Janin kanssa Heligskogenissa 2,94 km - 42 min.

Ke- Rihpojärvi 14,79 km - 2.27. Janin kanssa.

To- Janin kanssa Signaldalen itäpuolen postkasse 13.01 km - 2.14.

Pe- Janin kanssa Barrakselle 15,79 km, vertikaalia 1356 m. Aikaa 2.54. Video Stravassa.

La- Yksin Ronglista ylängölle 14,37 km - 2.14.

Su- Janin kanssa sauvoilla Finnelvvatnet 16,39 km - 3.26. Video Stravassa.

Yhteensä 89.8 km - 16:17 - 4563 m vertikaalista nousua.

 

Ma-  Janin kanssa osittain Lullefjelletin kupeessa Heligskogenissa metsää 10,01 km - 1.24.

Ti- Yksin kovempaa Saanalle 12,48 km - 1.34. (ylös 44.19) Päälle 2 km hölkkää - 21 min.

Ke- Lämpöä 2 km - 15.40. Ylös Saanalle 8,42 km - 1,08. Aika ylös 41,24. Päälle hölkkää Janin kanssa 5,81 km - 51 min.

To- Ropinsalmi asvalttia Janin kanssa 8,37 1.04.

Pe- Lepo

La- Yllästunturi edestä huoltotietä ylös ja takamutkan kautta polku pois 10,40 - 1.26.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,11 km - 58 min.

Yhteensä 59,5 km - 8:06 - 2163 metriä vertikaalista nousua.

ELOKUUN SUMMAUS 214,31 km, aikaa en viitsinyt laskea. Kauhajoen kuuden päivän kilpailusta on yhdeksän viikkoa, vielä ei ole aika harjoitella kunnolla.

Sosiaalisen median vuoksi harjoittelusta tulee joillakuilla kilpailua. Hyvä harjoittelu ei näytä miltään, sensijaan hyvä kilpailu tuottaa ennätyksiä tai muita hyviä tuloksia. Keskityn harjoittelemiseen, en tavoitteisiin tai älyttömyyksiin kuten haasteisiin, tai muihin keinotekoisiin motivointeihin.

 

Tunturissa joutuu usein kahlaamaan, joten XXL- myymälän kassan kysymys: käsitelläänkö kenkäsi vedenpitäviksi, saa uudet mittasuhteet. Olen kiinnostunut lähinnä siitä, miten nopeasti vesi tulee kengästä ulos.

Jos asuu liian kauan yksin tunturissa alkaa kuvitella liikoja, Ropijärvenperä.

Ropitunturille nousemassa.

Janin kanssa Saanalla.

Jani Rihpojärvellä, takana Rihpogaissa, Norja - Heligskogenin laakso.

Heligskogenin Steinbakkenin jokileiri.

Janin kanssa menossa Barrakselle, korkeus kuvassa vasta noin 550 metriä merenpinnasta.

Jani Finnelvvatnetilla.

Leuhkat eväät.

Saana.

 ja kaikki kivestä

 

 

KESTÄ PAINE - ÄÄNESTÄ JALOILLASI !

Kun kirjoitan tätä on ulkona - 29 astetta pakkasta ja vuotta 2017 on jäljellä kolme päivää. Tällä kelillä ei mitään kovin tuottavaa kestävyysjuoksuharjoitetta saa tehdyksi joten on hyvää aikaa kirjoittaa varsinkin kun pakkasen on luvattu hellittävän iltaan mennessä ja sitten olen taas tien päällä. 
Tähän en kaipaa ex-juoksijoiden parranpärinää ja väsyneitä muisteloja siitä että vedettiin sitä ennenkin intervallivetoja - 35 asteessa niin että morkoonit soi. Näistä yksikään ei kykene enää juoksemaan metriäkään vaikka salaa saattaa siitä unelmoidakin. On positiivisempaakin viestiä nuoremmille juoksijoille kuin tuollaiset iänikuiset nillitykset ja dissaus siitä että yli 5 minuutin kilometrivauhti ei ole juoksua ensinkään.
  
Näihin aikoihin esitellään yhteenvetoja menneestä vuodesta ja mietitään tulevaa uutta vuotta ja mahdollisia henkilökohtaisia suurtekoja sen aikana. Kun sitten vuosi on taas kulunut niin huomataan että kuluupa se aika ripeästi eikä suurtekoja taaskaan ole raportoitavaksi - näinkö se menee ?

Vuosi 2017 jätti harjoituskilometreihin nähden hyvän maun. Unkarin kuusi päivää onnistui vanhoilla pohjilla nilkuttaen 476 km, johtuen puutteellisesta harjoittelusta isän kuoleman ja muuton vuoksi. Nivalan PUFF tuotti kahden kierroksen jälkeen jalattoman ukon suihkuun 117 kilometrin taivalluksen jälkeen. Elämän suuret muutokset eivät aina välittömästi paranna juoksutuloksia. Helpottuneena huomasin että minäkään en (vieläkään) ole kone.

Tulevaisuutta varten olen harjoitellut nyt kohta kuukauden kunnolla ja taakse on jäänyt reilut 500 kilometriä juoksua. Olen suhteellisen tyytyväinen olotilaani näin aluksi. Juoksumäärän on kuitenkin lisäännyttävä jotta olisi mahdollisuus nousta 6-päivän juoksussa uudelle tasolle. Tämän määrän olisi tultava kuitenkin niin että se ei fyysisesti tuhoa minua. Nykyisessä elämäntilanteessani harjoitteluun on käytössä aikaa varsin paljon ja samalla hyvään lepäämiseen myös.

Erään ystäväni lausunnon mukaan ultrajuoksuceeveeni mahdollistaisi jo keinutuoliin istumisen lopullisesti. Haluan kuitenkin olla esimerkkinä nuoremmille juoksijoille jotka miettivät isojen haaveidensa toteutusta ja ylipäätään koko elämänsä rakentamista niin että se palvelisi ultrajuoksua. Yhteiskunnan paine on valtava jos sen niin kokee. Älkää luovuttako vaan toteuttakaa haaveenne. Älkää missään nimessä kuunnelko vaatimuksia muilta tai edes ympäröivältä yhteiskunnalta silloin kun ne ovat haaveidenne tiellä. Teillä on täysi oikeus oman elämänne järjestämiseen niin että se palvelee pelkästään individualistista juoksijan elämäänne.

Olen koko elämäni kärsinyt asenteesta että minun täytyisi tehdä valinnat kuten muutkin. Opiskella, hankkia hyvä työpaikka, perustaa perhe ja saada lapsia ja olla niin kuin kaikki muutkin kollektivismin nujertamat, joille ainoa eturivin paikka on seurata poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin loputtomia vaatimuksia yhteisen hyvän saamiseksi. Lopputuloksena tästä on eletty elämä ilman vilaustakaan yhteisestä saati omasta hyvästä.
Vaikka olen ylläkuvatusta asenteesta kärsinytkin niin olen silti kiristänyt omien valintojeni tekemistä vuosi vuodelta. Olen toteuttanut haaveitani järjestämällä oloni sellaisiksi että olen voinut tehdä niitä asioita jotka ovat olleet ja ovat edelleen intohimoni. Päämääränä on ollut katkeroitumisen välttäminen ja toistaiseksi olen siinä onnistunut niin ihmisenä kuin ultrajuoksijanakin.

Isänmaata johtaa tällä hetkellä paskaporukka. Isänmaata ollaan viemässä yhä syvemmälle luokkaerojen yhteiskunnaksi, jossa ainoa mantra tuntuu olevan leikkaus menoista. Tämä olisi aivan oikein jos samalla mahdollistettaisiin lakien ja käytäntöjen myötä kevyt verotus ja tekemisen helppous kun puhutaan palkkatyöstä.
Kuulun siihen porukkaan jolle työssä ei ole koskaan ollut imua. Tekemäni työt ovat palvelleet elämääni ensin, sitten rahanhankintaa. Työn kautta en ole halunnut päteä mutta olen tehnyt itselleni tärkeäksi kokemiani asioita esimerkiksi ohjelmatoimittajan (dj) sekä vammaisten avustajan töiden kautta. Taksityö on ollut rahanhankintaa mutta myös ihmisten kohtaamista.
Työ kuljetusyrittäjänä avasi silmät siitä mihin pyritään sillä että nuoria kehotetaan ryhtymään yrittäjiksi - näin heidät huijataan palvelemaan suurpääomaa oman hyvinvoinnin parantamisen toivossa. Käytännössä he luovat hyvinvointinsa täysin itse ilman valtion tukea - valtio vaan ottaa hiukan välistä...
Tulevaisuudessa työtä pitäisi voida tehdä helposti ja lyhyitä pätkiä niin että se mahdollistaa yksilön omat haaveet ja antaa aikaa kokemuksien hankintaan todellisessa elämässä. Työ ei voi olla elämänsisältö vaikka moni näin luuleekin. Usein sanotaan että elämänarvot ovat muualla mutta tämä on vain työtä - miksi sitten siellä töissä vietetään helvetin paljon aikaa ja väsytään perusteellisesti ? Rahan takia. Kyllä - mutta sinä itse päätät mitä tarvitset.


Työttömien aktiivimalli

Aktiivimalli koskee lähtökohtaisesti kaikkia työttömyyskorvausta eli ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavia suomalaisia.

Uusi sanktiojärjestelmä tulee voimaan ensi maanantaina ja ensimmäinen 65 päivän eli noin kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti siitä. Ensimmäisen kerran aktiivimalli voi vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään 2. huhtikuuta.

Jos työtön ei täytä aktiivisuusvelvoitetta, hänen työttömyystukeaan leikataan 4,65 prosenttia kolmen kuukauden ajaksi. Taloudellinen vaikutus vastaa yhtä omavastuupäivää kuukaudessa.

Sanktiota ei tule, jos työtön tekee kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia palkkatyötä tai osallistuu viitenä päivänä TE-toimiston työllistymispalveluihin tai tienaa yritystoiminnalla vähintään 241,04 euroa kolmen kuukauden aikana. Näitä ei voi yhdistellä.

Työttömän on lisäksi saatava pätkätyöstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Työllistymistä edistäviä palveluita ovat mm. työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu ja työkokeilu.

Hallitus päätti jo aiemmin, että työtön saa ansaita 300 euroa ilman, että työttömyystuki pienenee.

Vuodenvaihteen jälkeen työttömäksi jäävillä kolmen kuukauden seurantajakso alkaa heti, kun he alkavat saada työttömyyskorvausta.

Aktiivimalli ei koske heitä, jotka saavat etuutta työkyvyttömyyden tai vamman perusteella, odottavat työkyvyttömyyseläkepäätöstä tai ovat omais- tai perhehoitajia.

Lähde: STT

Ylläoleva on sama kuin työssäkäyvälle sanottaisiin että jos et tee ylitöitä 18 tuntia kolmessa kuukaudessa niin palkastasi leikataan pois 4,65 prosenttia.

Ylläoleva näyttää kaikessa raadollisuudessaan miten suomessa valtaapitävä paskaporukka kyykyttää kansalaisia. Miten helvetissä aktiivimallin luullaan asettavan suomessa työttömät tasavertaiseen asemaan asuinpaikastaan riippumatta ? Miten oman aktiivisuuden voi osoittaa kun varsinkaan eri keinoja kuten pätkätöitä, opiskelua ja osallistumista TE-toimintaan ei voi yhdistellä ? Vaikka on luvattu että työttömyysturvaa ei leikata niin tämä on peitelty ja erittäin suora leikkaus.

Minä en ole katkera eikä minulla ole akuuttia hätää. Totean kuitenkin varsin suoraan että teet niin tai näin, niin aina sinulla lopulta persettä pyyhitään hyvinvointiyhteiskunnassa samaan aikaan kun jotkut nauttivat ihan oikein sopeutumiseläkettä kansanedustajan työstään.

Isäni kysyi aikanaan Kuuno Honkoselta että kenen etua te siellä eduskunnassa oikein ajatte ? Kuuno vastasi että kuule Paavo, me ajetaan siellä ihan omaa etuamme. Tämän jälkeen isäni ei koskaan äänestänyt. Minä olen tuosta huolimatta aina äänestänyt - jaloillani.

Olen tehnyt elämäni aikana valtavasti työtä ja juossut myös valtavasti. Kahtakin yhtäaikaa ja lopulta yrittäjänä ja aina juossut siinä sivussa tai useammin sitä ennen. Minulla on kompetenssia kirjoittaa nuorille juoksijoille että nostakaa kytkintä !  Hakeutukaa jonnekin missä ei ole liikaa lunta ja jossa on mahdollista tehdä töitä vain senverran että pärjää - ja juoskaa kaikki muu aika !

Ainoa mahdollisuus pärjätä on ottaa asiat omiin jalkoihinsa. Ainoa tapa vaikuttaa on vaikuttaa omassa ruudussaan. Mitä useampi valitsee muuta kuin yleinen etu vaatii niin pikku hiljaa yleinen etu mukautuu. Pakkohan sen on mukautua. 

Nyt jo on nähtävissä että esimerkiksi kausitöihin Lappiin tulee paljon väkeä ulkomailta. Syy on kahdenlainen, halutaan nähdä erilaisia paikkoja ja samalla hyväksytään että palkka on surkea koska usein työnantaja tarjoaa edullista majoitusta ja ruokaa oleskelun ajaksi, jolloin suomen huikeat elinkustannukset eivät ehdi puraista.

Kukaan orpo Petteri tai Juha-mussukka, saati sitten Puolivallaton itse, ei tekisi päivääkään töitä 10 eurolla brutto per tunti. Vasenkätisistäkään harva. 
Nyt sitten joku sanoo minulle että opiskele ja hanki kunnon työpaikka niin saat parempaa palkaa. Vastaan että ole sinä siellä paremmassa palkassasi aivan rauhassa - minä ultrajuoksen senkin ajan ulkona luonnossa. Ollaan sitten illalla molemmat yhtä väsyneitä fyysisesti mutta henkisesti ei.

Tiedostan hyvin amerikan mallin kääntöpuolen, kun tulet vanhaksi on sinulla vaikeuksia pärjätä ellei yhteisö huolehdi sinusta koska eläkkeesi voi olla pieni tai olematon. Tiedostan myös itäisen mallin jossa sinulla ei ole mitään etkä mitään tarvitsekaan, koska vain harvat ovat valittuja ja heillä on kaikki yhteisen työsi hedelmät ja sinä kelpaat vain töihin.

Ainoa vaihtoehto on nähdäkseni kehittää ihan oma malli. Jokainen ratkaiskoon mallinsa itse.

Voi olla että joskus ajan mittaaminen lopetetaan turhana. Elämä nähdäänkin sarjana nykyhetkiä ja kun hetkistä viimeinen on käsillä ei olekaan olennaista se mitä sait aikaiseksi elämäsi hetkien aikana vaan että miltä se tuntui ja miten viimeisen hetken tyytyväisyyden kanssa on suhteessa niihin aiempiin hetkiin. Mitä koit, olitko onnellinen ja saitko toteuttaa haaveesi - kestitkö paineen ?