ILMAN KUVIA

 Tässä blogissa ei ole yhtään kuvaa. Lukijan täytyy pysähtyä lukemaan.

 

Palasimme kotiin. Kuusi viikkoa, kuusi ja puolituhatta kilometriä matkailuautoilua. Onnistunut oleminen poissa kotoa. Seitsemännen pykkikoneellisen valmistuttua mietin, että onko ihmisillä jotka pelkästään ovat kotona, mitään käsitystä olemisesta ei missään. Tarkoitan siis poissa kotoa, autossa vailla määränpäätä. En tiedä, mutta hyvää sellainen matkustaminen tekee.

   Matkustaminen ja uusien ihmisten tapaaminen antaa ymmärrystä maailmasta. Onko tuo maailma aito? 

   En tiedä. 

   Mutta sen tiedän, että toisia ihmisiä on opeteltava sietämään, mutta tällekin on olemassa rajat. Uudessa kaavassa Nellimin kylään kaavaillaan jopa 800 asiakaspaikkaista matkailurakentamista. 150 asukkaan kylässä on nyt noin 200 asiakaspaikkaa hotellilla. Uusi rakentaminen nostaa määrän tuhanteen. 

   Tuhat turistia 150 ihmisen pikkukylässä?

   Miltä kuulostaa arvio maailman 120 miljoonasta pakolaisesta? He kun keksivät, että Suomessa on viileää, vettä ja töitä - se on sitten siinä. Väestö on vaihtunut.

   No eivät he kaikki tänne tule, mutta pieni kiertely Euroopassa antaa perspektiiviä ihmisten kokonaismäärästä. Meitä suomalaisia on kovin vähän ja suurin osa meistä kulkee EU:n narussa kiltisti kuin pieni koira, jolle riittää että saa aina joskus lirauttaa ja nuuhkia toisten jättämiä merkkejä. 

   Näin se vain on. Me olemme kovin mitätön osa maailman väestöstä, mutta luulen, että luulemme hieman liikoja itsestämme.

   Suomalaiset ovat rapistuttaneet kansallistuntonsa, kansallisylpeytensä ja suomalaisena olemisen itsetuntonsa menemällä mukaan yhteiskunnallisiin oikeudenmukaisuuswoketuksiin. Yhtenä seurauksena päiväkotilasten tietämättömyys siitä, ovatko he poikia tai tyttöjä, vai ehkä kenties avaruusolioita.

   Teemu Keskisarja on sanonut seuraavaa: "Kannatuksemme (siis Perussuomalaisten) pudotus sysää Suomen sosialismiin, tsoukki-herännäisyyteen, EU.n mielivaltaan, ilmakehäkiihkoon ja väestönvaihtoon. Siksi pelin henki on: voitto tai kuolema."

   Olen samaa mieltä, mutta ei tarvitse olla edes Perussuomalainen ymmärtääkseen tämän.

   Jos puuhahenkilö haukkuu minut nyt kansankiihottajaksi ja fasistiksi, kysyn ilman minkään puoluekoneiston tukea tai puolueen jäsenyyttä: miksi vasemmistolaiset ilkkuivat isoisälleni sotareissun jälkeen - miksi menitte? Miksi vasemmisto osittain niin kiihkeästi haluaisi itärajan auki?

   Minkä helvetin takia ihmisiä kehotetaan etsimään etuoikeuksiaan yhteiskunnassa? Miksi pelkkien oikeuksien etsiminen ei enää riitä?

   Oikeastaan tähän pitäisi liittää yksi kuva. Kuva yksikätisestä isoisästäni.

   Antaisitko sinä kätesi Suomen puolesta?

 

TÖITÄ SE KOTIINPALUU TEETTÄÄ

   Yleensä matkailuautoissa ja vaunuissa jääkaapin takana ulkoseinässä on ritilä tai kaksi. Näiden ritilöiden kautta kaapin voi huoltaa. Eli nuohota, puhdistaa ja vaikkapa vaihtaa palosuuttimen ja sen kärjet.

   Meillä ritilöitä ei ole. Rakenteessa kaapin takainen, eristetty tila tuulettuu auton lattian alta putkien kautta. Katolla on poistoventtiili. Tässä rakenteessa kaappi huollettaessa pitää irroittaa ja ottaa esiin autoon sisälle. Rakenteen etu on parempi pakkaskestävyys, mutta vain jossain määrin.

   En ole aiemmin itse huoltanut kaappia, enkä suosittele sitä kenellekään amatöörille. Varsinkaan jos ei ymmärrä kaasulaitteista tai tekniikasta mitään. 

   Joka tapauksessa kaapin takainen tila oli erittäin likainen. Imuroin ja harjasin pölyt pois. Nuohosin pakoputken. Asensin ostamastani tuuletinsarjasta uuden tuulettimen ja termostaatin vanhojen paikalle. Vanhan tuulettimen, joka ihme kyllä kokeiltaessa toimi, asensin varatuulettimeksi erillisen katkaisijan perään. 

   Kun kaasusta tehdään kylmää, syntyy lämpöä. Tämän lämmön poistamiseen käytetään tuuletinta tehostamaan ilman kiertoa kaasujääkaapin takana. Meillä tuuletin ei ole viimeaikoina toiminut ja syykin selvisi: termostaatti oli irti, pois paikaltaan. Vanhan tuulettimen äänen kyllä kuulee, uusi on hiljaisempi.

   Saman huollon yhteydessä asensin kaasupullokoteloon uuden letkun, jossa on kiinteä paineventtiili. Kotioloissa liitosten tiiveydet voi helposti tarkistaa saippuavedellä ja nenällä. Kaasu haisee. Eri liitoksia kiristeltäessä on syytä käyttää järkeä. Letkun keraaminen tiiviste ei tarvitse voimaa, sensijaan kiinteiden putkien liitokset rajoitetusti kylläkin.

   Vinkiksi karvanaamareille: kaappimme on Dometic, jossa erillinen pakastinosa. Tyyppisarja 7 ja niin edelleen. Halvemmaksi tulee ostaa kaksi tietokoneen tuuletinta, nippu johtoa ja mekaaninen käyttökytkin. Tuulettimet voi asentaa jääkaapin takaseinään reikäpannalla ja alle 10 millin peltiruuveilla. Netti on täynnä kuvia näistä paskoista ja niiden asennuspaikoista.

  Tämän mallisarjan kaapin päältä sokeripalasta saa jatkuvan 12 voltin virran, jonka maapuolta voi kätevästi katkoa mekaanisella, kaapin lähelle asennettavalla kytkimellä. Yleensä matkailuauton jääkaapilla on jatkuva 12 voltin virta vaikka auton asuinosan pääkytkin on off-asennossa. 

   En näe syytä investoida vajaata sataa euroa termostaatin, tuulettimen, asennusalustan, kahden ruuvin ja pari johdonpätkää sisältävään merkkikohtaiseen sarjaan. Minä kuitenkin tein niin, koska halusin uuden mallikohtaisen termostaatin.

 

Lisäksi matkailuauto piti perussiivota ja kantaa taloon sisälle muu mukana kulkenut tarpellinen tavara, esimerkiksi tuliaisviinat! Taas on Chivas Regalia hetkeksi. Ja partavettä.

   Matkailuautoon täytyy seuraavaksi vaihtaa etujarrupalat ja polttoainesuodatin. Lisäksi asunto-osan muutamaa kaapinovea pitää säätää ja uusia niihin muutama lukkosalpa. Suihkussa olevaan kuivausnarutelineeseen (omavalmiste) pitää vaihtaa narut ja tehdä uudistuksia.

   Kaikenlaista pientä, reissussa rähjääntyy. Keksintö (auto) on palvellut meitä vuodesta 2014 jo yli 160000 kilometrin taipaleella. Tähän sisältyy myös juosten halki Suomen tuhat mailia, jonka aikana kirjoitin, että matkailuauton kolmesta erillisestä vessanpeilistä jokaisesta katsoi eri mies, kun väsymystä alkoi kertyä. 

   Pitäisiköhän juosta se uudestaan yhdeksän vuoden kuluttua? Mitä peileistä silloin näkyisi?

 

KIPEÄ

Nyt olen toisen kerran kipeänä alle neljän viikon jaksolla. Ensimmäisen kerran elämässäni otin allergialääkkeet käyttöön. Käsikauppalääke nimeltään Histec helpottaa oloa. Täällä Pohjoisessa kun kesä vasta alkaa pikkuhiljaa.

   Tänään sain sentään nurmikon ajettua.

   Ehkä tämä tästä.

   Ilman yhtään kuvaa.

 

---

 

VAATIMATTOMAT LIIKUNNAT

 

VIIKKO 23.

Ma- Poluilla Hämeenkyrössä 8,84 km - 1.09.

Ti- Kirsin kanssa kyläilyä pyörillä 19,96 km plus 22,27 km.

Ke- Kävelyä 2,40 km.

       Janin kanssa saunalenkki poluilla 9,35 km - 1.01.

To- La - "Lepo" (polttopuita)

Su- Kauppaan pyörällä ja takaisin 8,48 km.

       Saunalenkki pyöräll 54,45 km - 2.20.

 

VIIKKO 24.

Ma- 10,20 km - 1.10. Polkujuoksua.

        Kävelyä 2,89 km plus 3.00 km.

Ti- Polkujuoksua 10,14 km - 1.10.

      Kirsin kanssa kyläilemässä pyörillä 12,83 km plus 12,30 km.

Ke- Lepo

To- Hämeenkyrössä tiellä 8.00 km - 58 min. Tulen kipeäksi.

Pe- Lapinlahti kävelyä vajaa kilometri. Olen kipeä jälleen.

La- Su - Lepoa.

Muuttumaton

Sammuvat auringot, syttyvät uudet.

Vierivät miljoonat ikuisuudet.

Hiljaa, hiljaa näyttämöt vaihtuu,

näkyvät sytyy ja näkyvät vaihtuu.

Ainoa haihdu ei avaruus,

iäti katsova Hiljaisuus.

- Tauno Jatkola 

Runo on julkaistu aiemminkin blogissani, mutta mielestäni ajatusta on hyvä joskus toistaa.

RYITYTTÄÄ

   Tupsahdin kotipihaan 18 päivän reissun jälkeen juuri rykimäajan aluksi. Suomen pisimmästä polkujuoksusta, Nivalan SuperPepistä, on kulunut nyt 17 päivää. Ruska alkaa 9.9. kello 9.00. Meillä Lapissa ollaan joskus tarkkoja ajan kanssa, täytyyhän turisteille olla selvät aikataulut. Minä olen elänyt jo niin kauan ilman aikatauluja, että niiden kanssa alkaa olla arjessa vaikeuksia. Mutta rykimäaika on selvä asia, porot notkuvat pihassa.
   Nivalasta suuntasin toipumaan Käsivarren Lapin ja Norjan tutuille maisemille. Toipuminen tosin on kyseenalaista kun 174 kilometrin kilpailun jälkeisen 34 kilometrin viikon perään tulee heti 80 kilometriä ja reilut 11 tuntia harjoittelua. Nyt syyskuu on varattu toipumiseen ja eräänlaiseksi ylimenokuukaudeksi. 
   Näiden termien kanssa hymyilyttää. Ylimeno? Aivan kuten olen hyvin tietoinen, että kaunokirjallisessa tekstissä numerot tulisi kirjoittaa kirjaimin. Kahdeksankymmenen kilometrin viikkoni tuli vertikaalista nousua kaksituhattakaksisataaviisikymmentä metriä. Jos sallitte näin blogissa numerot, ne ovat napakan yksiselitteisiä kuten rykiminenkin.
   Kotiinpaluun kunniaksi pesin neljä koneellista pyykkiä, matkailuauton lakanat, pyyhkeet ja kylpytakin. Minä olen aina ollut kylpytakkimiehiä. Jos tulee tilanne niin kylpytakki on helppo kietaista päälle tai pois. Perinteinen vyötäröltä vyöllä sidottava malli ei jätä mitään arvailun varaan tietyissä tilanteissa. Olen siis ennustettava. Jos joku kummastelee lakanapesua, niin tokihan vaihdoin lakanat autoon Nivalan toipumisviikon hikoilujen jälkeen. Meillä matkailuautoilussa on oltava tyyliä, viinilasit ovat muovia mutta konjakkilasi lasia tai ainakin puhtaat lakanat.
   Usvainen aika on meneillään. Kilpailun väsymykset putosivat päälleni kotiinpaluun jälkeen. Osasin odottaa. Kuuden päivän kilpailun jälkeen jalat ovat usein vailla elastisuutta ja näivettyneet. Nyt jalat tuntuvat isoilta ja raskailta. Hitailta ja kankeilta. Muuten keho on toipunut tavanomaisesti, jopa hieman odotettua nopeammin.
   Juoksin viikonloppuna mökille Talvituvalle. Kävimme Kirsin kanssa Goddohjärvellä mustikassa ja kalassa. Ei kalaa mutta mustikat ovat nyt vasta makeutuneet. Luonnon hiljaisuus tasaa kilpailussa riekaleiksi raastetun mielen ja kumppani ymmärtää - näkee kuluneen ja aika ajoin poissaolevan äijän haahuilemassa, vaihtaa selkokieleen ja yhteys syntyy. Sitä se on - ultrajuoksu. On aikoja jolloin se ottaa joka päivän ja yön, mutta kokonaan sille ei saa antaa itseään koskaan.
   Syksy saa ja minä myös. Joskus ryityttää, menee kurkkuun jotakin, joten kaikki on hyvin kunhan vaan saa ryittyä ja sitten kulkee taas kevyesti - ainakin hetken.

VIIKKO 35.

Ma- Norja Heligskogen Casual, Lavkarittettiä Rihpogaissalle ja alas autolle Várdutin ylängön kautta. Kova tuuli esti huipulle menon. 14,81 km - 2.41.
Ti- Norja Heligskogen itäpuoli. Löysin vihdoin mönkijäreitin ylös. Kiitos Inaturin kartoille. 13 km - 2.23. Ylämäkeen ei paljon annettavaa.
Ke- Lepo. Pakkolepo.
To- Hetassa Pyhäkerolle ja takaisin. 24,09 km - 2.59. Voi näitä kuluneita turistireittejä.
Pe- Kevolla 12 km - 1.35. Väsynyt, väärät kengät. Kotona illalla.
La- Lepo
Su- 15,5 km - 1.39. Talvituvalle kotoa.

yhteensä 80,2 km - 11:11 - 2250 metriä vertikaalia.

Viikon tavoite oli hyödyntää loput kilpailun superkompensaatiosta mutta ei nivelien eikä jänteiden terveyden uhalla. Voimaharjoituksen tarttuvuuden tutkiminen jo valmiiksi väsyneeseen lihakseen. Hermotushuomiot viikon jälkeen.

Polar Vantage V

   Minulla on kaksi urheilukelloa, Garminin Forerunner 910XT ja vanhempi 310XT, jonka sain palkinnoksi aikanaan Ruotsin Täbyn satamailisesta. Molemmat kellot toimivat edelleen, mutta molempien akut alkavat olla vanhoja eivätkä varaudu enää pitkiin kilpailuihin riittävästi. 
   Garmin on kaikkina näinä vuosina päivittänyt Ant-muistitikun avulla kellojen purkamiseen tarkoitettua softaansa kiitettävästi, mutta nyt monien ultrajuoksijoiden kokemusten perusteella ollaan kellosoftan osalta menty metsään uusissa Fenix malleissa. Jatkuvia vaikeuksia ja takuukorjauksia.
   Polarin härvelin akunkesto on markkinoiden parhaimpia ja kokemusten mukaan rannesykemittaus markkinoiden tarkimpia. Polarin heikkous on, että sitä ei voi ladata kesken suorituksen liikeessä, koska suorituksen tallennus keskeytyy kun lataus kytketään.
   Urheilukellot maksavat maltaita. Polar 480 eurosta aina 550 euroon riippuen paketin sisällöstä. Niinpä ostoksen jälkeen on todellakin lupa odottaa toimivaa laitetta. 
   Polarissa minua kiinnostaa sen antama palaute kehon palautumisesta. Kellossa on kardiokuorman mittaus ja muita algoritmiperustaisia herkkuja, joiden tiedon oikeanlaisuutta voi sitten kukin soveltaa tapauskohtaisesti. 
   Polarin käyttöohjeessa 12 tuntia viikossa treenaava on jo tavoitteellinen huippu-urheilija, joten tässähän täytyy rintaa kohta röyhistää, sillä  koen treenaavani tosissani vasta siellä 20 viikkotunnin vaiheilla.
   Käytän harvoin sykevyötä treenatessani koska se hiertää ihon helposti rikki varsinkin juoksuliivin alla. Tarpeeni uusia urheilukello lähtee siis akunkestosta sekä suorituksen purkamisesta puhelimen bluetoothin avulla, jotta aina ei tarvitse säätää läppärin ja Ant-tikun kanssa. 
   Suhtaudun varauksella juoksun tehon mittaamiseen ranteesta. Parametrejä algoritmin pohjalla lienevät nopeus, eri sykealueilla vietetty aika, suoritusaika ja kiihtyvyyden erot sekä mahdolliset korkeusvaihtelut. Nämä toteutettuina gps:n ja ilmanpainebarometrin kautta hieman arveluttavat, mutta olen päättänyt jossain vaiheessa uskaltaa kokeilla Vantagea. Hankintaa puoltaa vielä useiden huippu-urheilijoiden palaute ko. kellosta ja sen laadusta päivittäisessä käytössä.
   Vuosia sitten en käyttänyt edes pelkää kelloa juostessani, katsoin vain ajan lähtiessä ja palatessa kotona. Mittarifriikkiä minusta ei vieläkään saa, mutta vanhakin voi opetella uusia temppuja. Sisäinen tuntemus on kuitenkin tärkein. Jos Polar ranteessa arvioi, että olen liian väsynyt juostakseni 200 kilometriä täyteen harjoitusviikkooni, ei se liikutta minua paskaakaan. Luotan itseeni ja kokemukseeni, mutta lisäinfo ei ole ainakaan haitaksi.


LUKIJALLE INFOA:

   Lisäsin blogini internetversion alaosaan tunnistepilven teksteistäni. Näin lukija löytänee vanhoja aiheita helpommin tunnisteiden perusteella. En kuitenkaan ole blogin alkutaipaleella käyttänyt tunnisteita ollenkaan, joten lukijan on välillä vaivauduttava käyttämään sivupalkin vuosiarkistoja etsiessään menneitä aikoja - pahoittelut tästä.

OLEMASSAOLON OIKEUTUS

Koti-ikkunan takaa maisemaa.

Torstaina 7.8. juoksin kahden kuukauden tauon jälkeen kotipoluilla Palo-Pyhävaaran huipulle ja takaisin kotiin saunaan. Mielenliikutus vaaralla oli järisyttävä, katselin kotimaisemaa kyynelten läpi. Taakse oli jäänyt kaksi kuukautta matkailuautossa asumista. Liikkumista eteenpäin autolla 6794 km ja omin jaloin 964 km. 
Jälleen kerran nousi vaaralle nousussa vastattavaksi kysymys miten ihmeessä jaksan tämän kaiken niin henkisesti kuin fyysisesti ? Vastaus tuli alamäessä välittömästi : niin valtavan paljon se antaa, niin valtavan paljon se opettaa.

Saunassa Kirsi kysyi näkyikö muulia ? Olen juostessani nähnyt kaikenlaista, myös aistiharhoina, mutta en muulia. Kirsi tietää että eittämättä olen kokonaisvaltaisesti pihalla kuin lumiukko aina näiden reissujen jälkeen. Jatkuva liike aiheuttaa pysähtymisen jälkeen väsyneen aivosumun, joten purskahdin nauruun. Ei, ei muuleja - toistaiseksi ! Myöhemmin selvisi että ranskalainen perhe on lastensa ja muuliensa kanssa Sarmin erämaassa. Ai miksi ? Kysykääpä heiltä. Ehkä he vastaavat aivan kuin minä : " Koska se on siellä !"

Lapissa, oikeassa Pohjoisessa, on tilaa niin muuleille kuin myös erilaisille ajatuksille. Kuten olen monasti todennut olen täällä kotonani, kuulun tänne. Erämaan hiljaisuus ja pieni kotikylä sen laidassa lataavat mielen kuten harjoittelun ja levon myötä kehonkin. Lainatakseni kirjailija Marjomaa-Hahlia : "Täällä kovinkin saa vertaisensa vastustajan."

Erilaiset arvojärjestykset ohjaavat yksilön valintoja. Harva on tullut miettineeksi oman olemassaolonsa oikeutusta saati sitä onko omalle kohdalle annettu jokin tehtävä tämän maailman pyörimisen tueksi. Sana tehtävä on tässä oravanpyöräyhteiskunnassa usein synonyymi työlle. Paskajuttu siitä syntyy sitten yhteiskunnallisista perusteista tehdä jotakin työtä ja vielä pääosin jonkin muun hyväksi kuin itsen.
Elämme kovien arvojen aikaa ja monesti työn myötä arvotetaan koko ihminen ja hänen tarpeellisuutensa. Vähempi ei tahdo riittää, ei yksilön henkilökohtaisten kykyjen kuten ei määränkään suhteen. 
Kovat arvot perustellaan poikkeuksetta rahan säästämisellä. Todetaan että meillä ei ole varaa. Todellisuudessa ei ole olemassa mitään "me". Luokkaerot syvenevät ja kansa jakautuu ainakin kahteen ellei jo kolmeen porukkaan.

Paskajuttukin voi olla palkitsevaa jos sitä tekee sydämestään. Itse nykyään suosin kovasikajuttuja ja mielellään individualismia ellei peräti itsekkyyttä valinnoissani. Olen korteni yhteisen hyvän kekoon kantanut työelämän suhteen ja varsin nuoresta ollut valjastettu varsin painaviin ikeisiin. 
Vuodet vammaisten lasten auttajana ja myöhemmin taksinkuljettaja-yrittäjänä, jossa oman toimen ohella psykoterapeuttina (ei virallistettu), lohkoivat sielustani paljon - toisaalta sain paljon uutta tilalle. Taksistakin vaakakuppi jäi niukin naukin positiivisuuden puolelle vaikka raskas vittuilu vuosien ajan miestä söikin.

Uskon että tulevat sukupolvet ymmärtävät tulevaisuuden olevan avoin niille jotka osaavat ajatella inhimillisesti ja tuntea. Oman kehon kuuntelemista ei opi sykemittarilla vaan menemällä rohkeasti yli normaalin ja poiketen tavanomaisista odotuksista. Tämä tuli todistettua kotimatkalla kun kutsuttuna juhlimme yhtä uutta ylioppilasta Tampereen Hervannassa.

Nuorissa on tulevaisuus. Eräs poliitikko totesi että jokaisen suomalaisen on aamulla noustava ylös ja mentävä töihin. Kyseiseltä meni pahasti pieleen jo toisessa verbissä. Maailma on avoin valinnoille ja nuoret vailla moraalisia kahleita osaavat valita polkunsa itse. Näin vanhempana teuraana nousen kyllä ylös joka aamu jos pystyn mutta sitten kahvinjuonnin jälkeen harkitsen mitä tänään olisi kiva tehdä.  

Vain yksi on selvää. Niin kauan kuin pystyn ja keho on valmis vastaanottamaan harjoitusta niin solmin nauhat kiinni ja menen ulos olemassolon oikeuteeni : leikkimään juosten luonnossa kuin pieni lapsi.

Kotimatkalta: Ounasvaara. Kuinka pieni oletkaan ?

Lapissa ei perunaa istuteta Kustaan päivänä, sensijaan talvirenkaat voi jo vaihtaa.

VIIKOT 22. - 23. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo. Aivan pihalla kehon katabolian kanssa.
Ti- 12 km - 1.21. Polkuja ja teitä sekaisin. Verttiä 127 m. Tyhjää on kehossa edelleen.
Ke- To - Lepoa.
Pe- Kävelyä Kirsin kanssa metsässä vajaa tunti.
La- Lepo
Su- Lapinlahti verttiä. 11,2 km - 1.21. 404 metriä vertikaalista nousua. (verttiä)  Parempi tunne.

Juoksua 23,3 km, 2:43. Verttiä 531 m.

Ma- 10 km Ounasvaaralla. 1.21. Verttiä 602 m.
Ti-Ke - Lepo, kotihommia ja kotiintulon orientoitumista. Jalat väsyneet.
To- Palo-Pyhävaara 8 km - 0.58. Verttiä 195 m. Ei näy Stravassa Garminin päivitysten vuoksi.
Pe- Palo-Pyhävaara 8 km - 1.00. Verttiä 208 m. Väsynyt mutta ei mieli.
La- Lepo, vasemman isovarpaan kynsivalli vaivaa.
Su- 7 km Paavalintupavaara - 0.47. Verttiä 136 m.

Juoksua    33,3 km, 4 tuntia,  verttiä 1141 m.

TOUKOKUUN SUMMAUS

Juoksua 616 km, tunteja 154.

---

Kotalan keittiön pöydässä kahvilla :

Pasi : Täysin terveenä olisi mennyt enemmän. Ahneus - kuolemansynneistä pahin. Naurua...

Pasi jatkaa : Tämä ei lopu koskaan...

Kirsi : Pitäisikö sitten ?

Pasi : Naurua...Koetaan Elämä !

Kirsi : Sydämellistä naurua...Hyvinkin !

---


Kuunnelkaa sanoja :