KUU ÄMPÄRISSÄ

 

 

Vanha tarina kertoo nunna Chiyonosta (1223 - 1298) , joka kantoi vettä täysikuun heijastuessa vanhan ämpärin vedenpintaan. Ämpärin sanka katkesi, vesi valui maahan ja kuun heijastuma vedenpinnasta katosi.

   Hän kirjoitti runon: 

  "Monin tavoin yritin 

   kantaa ämpäriä 

   toivoen että bambusanka ei katkeaisi.

   Lopulta se revähti.

   Ei enää vettä ämpärissä, ei enää kuuta vedessä,

   kädessäni tyhjyys." 

    Olen joskus esiintyessäni erilaisissa tilaisuuksissa kertonut tätä tarinaa ja kysynyt ihmisiltä miten kuu voi olla yhtä aikaa ämpärissä ja taivaalla. He ovat säännönmukaisesti vastanneet, että ämpärissä oli kuun kuva, heijastuma. Kun olen seuraavaksi kysynyt, että oletteko varmoja ettei taivaalla näkyvä kuu ole heijastuma, he ovat sanoneet, että onhan kuussa käyty.

   Entäpä peili? Kun seisotte peilin edessä katsellen kuvaanne, oletteko peilissä vai peilin edessä? Miten voitte olla molemmissa yhtäaikaa? Käyttekö peilissä ja palaatte sitten takaisin? Minne? Tänne. Minne "tänne"?

 

Minua on suuresti huvittanut viimeaikojen puheet maailmanjärjestyksen muuttumisesta. Väitättekö että maailmalla ylipäätään on, ja on ollut, jokin järjestys?

Mikael Jungner kirjoitti äskettäin:

"Muistan kun Suomi menestyi. Maailman parhaat koulut, maailman kovin kilpailukyky ja itsetunto joka perustui tekemiseen, ei pelkäämiseen. Lähimmäisiä arvostettiin, kauppaa käytiin kaikkien kanssa, pragmatismi voitti ideologian ja sanaan saattoi luottaa.

Suomi oli mahtava paikka, koska täällä luotettiin ja uskallettiin.

Tänään Suomi tuntuu vainoharhaiselta museolta. Milloin kukakin on hyökkäämässä tänne vaikka oikeasti ei todellakaan ole. Ei saa olla riippuvainen kenestäkään. Ei saa luottaa. Lähimmäiset, pettureita, talous surkea, työllisyys surkea, tulevaisuus surkea ja kaikki tuo tietysti jonkun muun syyn.

Miten ihmeessä Suomi päätyi tähän jamaan?

Maailmaa on turha syyttää. Olen viime aikoina kiertänyt kaupunkeja pitkin poikin, Tashkentista Shenzheniin, Lontoosta New Yorkiin. Totuus on karu. Maailmalla ei näy suomalaista ankeutta. Siellä näkyy into ja optimismi. Maailma sykkii, Suomi sakkaa.

Shenzhenissä prototyyppi rakennetaan viikossa ja tehdas kuukaudessa. Meillä sama aika menee ympäristöluvan esiselvityksen esiselvitykseen. Tashkentissa on nälkä ja usko huomiseen. Nuori polvi tietää, että työ ja ponnistelu kantaa. New Yorkissa kysytään, minne myydään ja mitä myydään seuraavaksi, kun Helsingissä pohditaan, onko tämä nyt varmasti riskitöntä ja moraalisesti puhdasta.

Suomen ongelma ei ole osaamisen puute vaan asennevamma. Vainoharhaisuus syö luottamuksen. Näemme kaikessa uhkia ja harva investoi maahan, joka pelkää omaa varjoaan. Kun yhteiskunta palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee riskinotosta, niin raha ja ihmiset päätyy vääriin paikkoihin tekemään turhia asioita.

Koulutus romahti, kun lopetimme vaatimisen. Maailmalla koulutus on elämän ja kuoleman kysymys. Meillä se on sosiaalinen kokeilu.

Talous on kuralla koska käännyimme sisäänpäin. Kun vähentää vuorovaikutusta maailman kanssa, kuihtuu. Jos uskoo ettei mitään kannata tehdä, mitään ei tapahdu. Lontoo ja Tukholma imevät pääomaa ja osaajia, koska ne viestivät optimismia. Me viestimme pelkoa.

Mitä pitäisi tehdä?

Meidän on palattava siihen, mikä teki meistä kerran maailman parhaita. Kauppaa on käytävä kaikkien kanssa. Kauppapolitiikka ei ole moraaliposeerausta, vaan kansallista selviytymistä. Suomen on oltava maailman pragmaattisin kauppakumppani. Päättäjien on kierrettävä maailmalla avaamassa ovia ilman ideologisia silmälappuja. Missä markkina, siellä Suomi.

Kellotaajuus on korjattava. Investointien on saatava vihreää valoa viikoissa, ei vuosissa.

Toisten arvostaminen on saatava takaisin. Tämä identiteettisekoilu on syytä lopettaa.

Suomi ei nouse leikkaamalla menoja vaan leikkaamalla pelot. On siirryttävä kansallisesta pessimismistä takaisin eteenpäin vievään optimismiin.

Sisäänpäin kääntyminen on taloudellinen itsemurha. Maailmalla menestys perustuu verkostoihin ja luottamukseen, ei vainoharhaiseen epäluuloon.

Vanha elämänviisaus on unohtunut. Jos haluat luoda luottamusta, näytä olevasi haavoittuvainen. Jos haluat menestyä, luo keskinäisiä riippuvuussuhteita muihin."

 

 

Minusta tuo Jungnerin teksti on hyvin kiteytetty kuvaus. Vaikka en välitä poliittisista ideologioista enkä usko niihin, niin ihmisillä on oman olemisensa kanssa enemmän ongelmia kuin koskaan. Yksinkertaisesti ihmiset eivät osaa olla sitä mitä ovat. Pahimmassa tapauksessa eivät uskalla tulla siksi miksi haluaisivat, koska yhteiskunta luo yksilön olemiselle valtavia paineita.

 

   En kuitenkaan halua pohtia yhteiskuntaa vaan pelkästään yksilön omaa olemista. Halutessaan voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle miltei kokonaan ja elää ikäänkuin ulkopuolisena. Ihmisen ei tarvitse yrittää kuulua mihinkään ryhmään, mutta täysin yksin vain harva kykenee elämästään selviytymään.

 

   Kaikki ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Voi sanoa, että kaikki virtaa. Minusta on tärkeää oivaltaa, että virrassa voi vain olla. Virtojen voi antaa mennä ohi takertumatta niihin. Pelkäämällä kaikkea kaikkialla ei voi olla oma itsensä missään.

 

   Kun puhun olemisesta, en tarkoita sohvalla makaamista, vaikka sekin olemiseen olennaisena osana kuuluukin. Tietenkin pitää tehdä arkisia asioita, olla liikkeellä. Olemisella tarkoitan tapaa suhtautua käsillä olevaan hetkeen. Paikalla olemista kunakin hetkenä.

 

   Liika vakavuus ei ole hyvästä. Kuu voi valua veden mukana ämpäristä maahan ja ponnahtaa sitten takaisin paikalleen. Vai oliko se siellä koko ajan, silloinkin kun näimme sen kuvan veden pinnalta, emmehän voineet katsoa yhtä aikaa ämpäriin ja taivaalle.

 

 

VIIKKO 4.

 

Ma- Gravelillä jäisellä päätiellä 40,87 km - 2.11.

Ti- Sisäpyöräilyä trainerissa Rouvy Ranska 38,75 km - 1.24.

Ke- Gravelillä Paatsjoella ja muuallakin 41,38 km - 1.57.

To- Rouvy Uusi-Seelanti 89,30 km - 3.10.

Pe- Retkihiihtoa Kirsin kanssa Inarijärvellä 8,14 km - 1.49. Pakkasta - 15 - - 18 astetta.

La- Gravelillä 20,90 km - 1.09. Kylmä!

Su- Rouvy Norja 18,57 km - 33 min. Rouvy Irlanti 37,89 km - 1.19. Rouvy Kanada 16,54 - 24 min.

 

Yhteensä 304,2 km - 12:12 - vertikaalinen nousu 2872 m.

 

 

 

 

UUDET NASTARENKAAT : BLACK ICE 50 - 622

 

 

 

Vaihdoin graveliin uudet nastarenkaat. On kumma, että renkaiden todellinen leveys on 45 milliä, vaikka paketissa ja renkaassa lukee 50 milliä. Maahantuoja väittää, että leveys pitää mitata nappuloiden ulkoreunasta: no niin minä sen mittasinkin! Tämä on eräänlaista kusetusta. Jos ostat metrin makkaraa, niin sen olisi oltava metri, ainakin.

   Muuten renkaat ovat erinomaiset, korkeammalla kuviolla on miellyttävämpi ajaa jääurissa ja nastat pitävät hyvin. Pyörä kiemurtaa umpilumessa huomattavasti vähemmän kuin 42 millisillä Continentaleilla.

   Lisää speksejä renkaista täällä. 

  

 Kuvat suurenevat jonoon katsottavaksi klikkaamalla jotain kuvaa.

    

KAIKKIALLA VAI EI MISSÄÄN

Se, joka on kaikkialla, ei ole missään. Ajatus on alunperin Senecan, mutta paremmin kuin koskaan se sopii tämän ajan kuvaan. Ihmiset roikkuvat sosiaalisessa mediassa ja ruutujen ääressä valtavan paljon elämänsä ajasta.

   Elämänsä ajasta? 

   Juhannusaattona 1993 pääsin pois syöpäsairaalasta. Olin tuolloin huonoimmassa kunnossa kuin ikinä ennen, vaikka minut oli todettu terveeksi puolen vuoden hoitojakson jälkeen. Olin lähempänä kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään. 

   Tuona hetkenä päätin elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, jos se minulle suodaan. Siis jos ensiksi suodaan elämää ja sitten omia valintoja.

   Näin vuosien päästä valinnat tuntuvat oikeilta, mutta ajatus että kykenisin elämään elämäni juuri niin kuin minä haluan, kuulostaa hieman hassulta.

   Elämä elää meidät täydellisesti. Loppuun asti.

   Toki omilla valinnoilla on merkitystä, mutta siltikin, elämä se on joka meidät elää. Siksi onkin aivan ratkaisevaa missä? Puhelimella, tietokoneella vai tässä ja nyt. Ulkona? Sisällä rakkaiden kanssa ilman ruutua. Vai saman ruudun ääressä, yhdessä.

   Internet luotiin aikanaan sellaiseksi, että sitä ei voi tuhota. Nyt osa siitä on ottanut tehtäväkseen tuhota meidät. Toisin sanoen, jossakin on ihmisiä jotka haluavat jotakin itselleen muiden kustannuksella. Ilkeästi voisi sanoa, että normaali ihminen haluaa rahaa, jotta saa vapautta. On myös ihmisryhmä, joka haluaa vapautta saadakseen rahaa.

   Ilkeydestä ei ole hyötyä. Syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Minulle on sanottu, että elän omassa kuplassani. Mitä jos olenkin kuplan ulkopuolella ja kaikki muut ovat siellä sisäpuolella? Ja mikä niistä kuplista?

   En tiedä, mutta yhden asian koen: kun istun meditaatiotyynylle seuraamaan hengitystäni kahdeksikymmeneksi minuutiksi, on kaikki hyvin. Kohina vaimenee ja syntyy jotakin alkuperäistä. Tilaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa kaikki ei edes ole.

   Kun sitten nousen ylös, venyttelen ja suunnistan kohti päivän kulkua, kaikki on hyvin.

   Ei missään vai kaikkialla? Päätä itse.

 

 

VIIKKO 1.

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

To- Rouvy Esterhazy Kanada 58,50 km - 2.13. Pakkasta ulkona  34 astetta.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 34 min.

La- Rouvy Colorado 30,18 km - 1.02. Ulkona 36 astetta pakkasta.

       Rouvy  Australia Canberra 20,73 - 50.24.

Su- Rouvy Italia Lombardia 41,57 km - 1.50.

Yhteensä 291,8 km. 

 

 

VIIKKO 2. 

Ma- Rouvy Vichy 83,32 - 3.11.

Ti- Pyörätön päivä, juoksua 6,66 km - 50 min. Pakkasta 20 astetta.

Ke- Läskipyörällä Rautaportin kautta rännilaavulle 16,05 km - 1.10. Lopussa 27 astetta pakkasta.

       Rouvy Bolivia 24,33 km - 29.21.

       Rouvy Sri Lanka 20,65 km - 36.57.

To- Lepo

Pe- Rouvy Frankfurt 93,46 km - 3.17. Ulkona 36 astetta pakkasta.

La- Rouvy Mallorca 30,98 km - 1.19.

Su- Rouvy Kanada Ottawa 10,72 km - 20 min.

       Rouvy Kanada Ottawa 19,68 km - 35.48 km plus jäähdyttely 4,94 km - 6 min.

Yhteensä 304,1 km.

 

LISÄÄ PYÖRIÄ PYÖRIMÄÄN

 

 

Vuodenvaihteen todella kova pakkasjakso pakotti ajamaan sisällä trainerilla enemmän kuin olisin halunnut. Parhaimmillaan meillä oli 39,9 pakkasta. Noissa lämpötiloissa ulkonaliikkuminen muuttuu taiteeksi, eli suomeksi sanottuna vailla pakottavaa syytä on täysin järjetöntä mennä ulos.

 

Sunnuntaina 11.1. käväisimme Sodankylässä hampurilaisella ja lähi-Lidlissä (yhdensuuntainen matka 220 km) . Reissulta jäi käteen myös käytetty Trek Domane AL 4 Gen 3. Kapearenkainen; 700 X 32C, alumiininen maantiepyörä. Sain ostettua hyvin pidetyn, kolme vuotta vanhan Trekin kohtuullisella hinnalla sopivasti.

   Trek on kokoa 58. Olen 183 senttinen, eli pyörä on juuri oikean kokoinen minulle. Kirsi on 175, mutta pitkäraajainen. Pyörä sopii myös hänelle, johtuen Trekin rungon geometriasta.

   Oli mielenkiintoista mitata mittanauhalla maantiepyörä Trekin runkoa suhteessa gravelpyörä Orbeaan. Erot ovat minimaaliset, mutta niitä on. Orbea on graveliksi hyvin tiivis ja matala, erittäin lähellä maantiepyörän geometriaa. 

   Orbean tapauksessa ollaan aivan sillä rajalla, jossa kammet ja keskiö kolisevat kiviin, jos sitä vie haastaville poluille. Riemu syntyykin kevyen pyörän kiihtyvyydestä, josta täpärillä (jousitettu maastopyörä) ei ole kuin aavistus. Toisaalta kaikki ne iskut, jotka täpäri kauniisti vaimentaa, tulevat suoraan läpi polkijan kehoon. Kyse on myös pidosta, jossa täysjousitettu pyörä on omaa luokkaansa.

   Trek pääsee ensi keväänä kanssani maantielle ja kerron kokemuksia siitä sitten lisää. Kyseessä on riittävän nopea peruspyörä lenkille. Jos sillä jää muiden jalkoihin, on syytä katsoa peiliin tai nauttia sitten vaan pyöräilystä ilman itsetehostuksia ja wattituijottamisia.

   Kuten kaikissa lajeissa, joissa liikkumisen voima välittyy alustaan välineen kautta, nousevat välineen ominaisuudet esiin. Polkupyörästä puhuttaessa runko ja renkaat ovat pääosissa jos polkijan ajoasento ja vaihteiden välityssuhteet ovat oikeat.

   Kuinka paljon runko joustaa? Mitä tiukempi runko on, sitä enemmän kaikki alustan epätasaisuudet välittyvät polkijaan - toisaalta kaikki polkijan voimakin menee sitten perille. Tämä on aina mielipidekysymys, miltä ajaminen tuntuu?

   Pyörää valitessa kannattaa miettiä missä sillä tykkää ajaa. Maastopyörä ei ole parhaimmillaan sileällä tiellä, eikä maantiepyörä karhealla alustalla. Gravel on kompromissi ja säilyttää jotakin maantiepyöräilyn tyylistä, joka sekin on katsojan silmissä - mutta etenkin polkijan omassa tunnelmassa. 

 

Maanantaina 12.11. vaihdoin Trekin traineriin ja sain Orbean gravelini vapaaksi ulkokäyttöön. Olen tilannut Orbeaan 622 X 50 Black Ice nastarenkaat 42 millisten Continentalien tilalle. Koska SKI & BIKE STORE ROVANIEMI myi niitä alennuksella, käytin tilaisuuden hyväksi pelkästä mielenkiinnosta. Tämän Black Icen kuvio on avoimempi kuin esimerkiksi Suositun Schwalbe Maraton Winter Plussan, jonka kerrotaan keräävän sapeli-sepelin kuvionsa väliin tehokkaasti. Minulla täällä pohjoisessa tuota sapeli-sepeli ongelmaa ei ole, täällä käytetään ruskeaa hienoa hiekkateillä, harvoilla pyöräteillä vain aavistuksen karkeampaa.

   Continentalit ovat pitäneet hyvin, mutta olen kokenut ne hieman liian kapeiksi ja pitkittäisiin uriin turhan herkiksi. Tämä herkkyys aiheuttaa kiemurtelua, varsinkin jos pinta on aavistuksenkin pehmeä. Rengaspaineet ovat vaihdelleet 2,5 bar - 5 bar. Optimi on ollut alle 3. Toisaalta Continental Contact Spike 240 rullaa sulalla kevätasvaltilla hienosti, kunhan painetta on riittävästi, joten kyse ei ole huonosta kumista.

   Orbean kesärenkaiksi ovat vakiintuneet 45 milliä leveät Continentalit. Pyörä on minusta niillä parhaimmillaan hiekkateiden, polkujen ja asvaltin sekakäytössä. Tästä syystä ja asiantuntijaliikkeen mielipiteen kannustamana, uskallan kokeilla 50 millistä kumia Orbeaan talveksi. Nähtäväksi jää mahtuvatko ne pyörimään, mittanauhan mukaan mahtuvat, mutta rajoilla ollaan.

 

SHIMANO GRX KITKAKYTKIN 

 

Kuva on kehno, rasvaisin sormin kesken huollon napattu, mutta ajaa asiansa. Kuvassa on Shimano GRX sarjan takavaihtajan kitkakytkin puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Muovikuoresta ja urassa olevasta tiivisteestä huolimatta se oli täynnä hiekan ja rasvan sekaista möhnää, vaikka en milloinkaan pese pyörääni painepesurilla. Täältä löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet kytkimen huoltoa varten.

   Kitkakytkimen tarkoitus on hidastaa vaihtajan liikettä ja estää ketjujen hakkautumisen takahaarukkaa vasten epätasaisella alustalla edettäessä. Jos ja kun kitkaytkin jumittaa, ketjut jäävät löysälle ja/tai vaihtamiseen tarvittava voima kasvaa. Kitkakytkin on saman akselin toisessa päässä, missä ulkoketjunohjaimen, eli rissojen jousi on. Jos kytkin jumittaa, rissojen liike jumittaa myös.

   Minulla ei tietenkään ollut kotona Shimanon napavaseliinia, joka legendan mukaan on ainoa oikea tuote tämän voiteluun. Puhdistin osat ja laitoin niihin sitkostettua vaseliinia. Teflonvaseliini olisi ollut parempaa, mutta sitäkään ei ollut. Lisäksi käytin aseöljyä, joka ei ainakaan edistä korroosiota ja kestää kovia lämpötiloja - myös kylmemmässä päässä.

   Kuten olen aiemminkin todennut: jos ajaa paljon ja kaikenlaisissa olosuhteissa, pyörän huollon tarve kasvaa. Jos hiukankin on kiinnostusta, kannattaa opetella tekemään ainakin osa asioista itse. Se on mukava lisä tähän harrastukseen. 

   Jos edes murto-osa pyöräilijöistä jättäisi puhelimen selaamisen vähemmälle ja käyttäisi senkin ajan esimerkiksi pyöränsä pesemiseen, he säästäisivät paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja saisivat paljon enemmän irti polkemisen riemusta.

MOT: kaikkialla vai ei missään? 

 

 

ERIPARISIA

 

Selvitäkseen järjissään tiedon tulvasta ihmisille on kehittynyt kiivas tarve määritellä kaikki. Hyvänä esimerkkinä on vaatimus kulttuurisensitiivisyydestä ammattilaisille. Mutta olenko minä, blogikirjoittaja, kolumnisti ja kolme kirjaa kirjoittanut jäähdyttelevä ultrajuoksija ammattilainen kirjoittaessani?

 

Kun kirjoitan tätä, sataa vettä. Vettä on satanut yli kaksi viikkoa lähes päivittäin - enemmän ja vähemmän. Nellimjoki, jonka varrella asumme, on kymmenen senttiä vaille kevään tulvarajasta. En muista näiden kymmenen pohjoisen vuoden aikana tällaista syksyn alkua. 

   Ylävesistö on ääriään myöten täynnä. Tällä tarkoitan itärajan kupeessa olevaa erämaajärviketjua, johon on yhteys kotijoestamme. Tämä järvi- ja jokiketju on Inarijärven taimenen luontaista lisääntymisaluetta ja maisemallisesti rikas.

   Vettä riittää, syyskuussa alkava kanalinnunmetsästyskausi kertoo sitten riittääkö lintuja ammuttavaksi. Kylmä kevät, kylmä kylmä alkukesä ja hirvittävän kuuma loppukesä eivät lupaa hyvää. Nyt viimeistään on kaikkien etelän isoissa kaupungeissa asuvien syytä lopettaa lihansyönti ja polttomoottoriautoilu, jotta linnut lisääntyvät paremmin. 

   Jos joku ei ymmärtänyt, niin täytyyhän meitä poloisia pohjoisen villi-ihmisiä tukea luontaiselinkeinoissamme. Syksy on meille kulta-aikaa. Saamme metsästä marjoja ja herkkutatteja. Lisäksi olemme kyllästyneet taimenen, siian ja harjuksen syömiseen kesän mittaan, joten syksyn hirvi- ja lintusaaliit tuovat hyvää vaihtelua ruokapöytäämme. 

   Jos joku ei vieläkään ymmärtänyt, niin täytyyhän meidän metsäläisten kulttuuria ymmärtää. Pitää olla kulttuurisensitiivinen.

 

 

Olin viikolla työlounaalla Inarilainen-lehden päätoimittajan kanssa. Kirjoitan kolumneja kyseiseen aviisiin ja saan suoraa palautetta niistä, pääosin hyvää ja kannustavaa. Lukijoista joku oli epäillyt minua perussuomalaiseksi. Toistettakoon nyt tässä: olen poliittisesti sitoutumaton.

   Jos jotakin olen, niin positiivinen konservatiivi. Tämä tarkoittaa, että suhtaudun positiivisesti käsillä olevaan hetkeen. Maailmassa(ni) on kaikki hyvin melkein koko ajan. Melkein. Konsevatiivi-sana kohdallani tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. Eikä etenkään määritellä.

   Määrittelystä käytännön kuvitteellinen esimerkki. Jos joku Inarin kunnassa asuva järjestää jonkin tapahtuman kaikille ihmisille, niin se on sitten kaikille. Erikseen ei tarvitse määritellä, että tilaisuuteen ovat myös tervetulleita sateenkaari-ihmiset ja yli yksivuotiaat suomenpystykorvat, joiden häntä on vasemmalle kiepillä. Ketään ei nosteta toisten yläpuolelle, eikä kenellekään hakemalla haeta etuoikeuksia. Siis etuoikeuksia.

   Oman ihmiskäsitykseni mukaan me kaikki olemme tasavertaisia mutta emme tasa-arvoisia. Koska kaikki eivät pysty kaikkeen. Meillä on samat oikeudet, samat velvollisuudet ja samat mahdollisuudet. Viimeksimainittuja kaikki eivät pysty hyödyntämään ja se heidän itsensä on hyväksyttävä.

 

 

Tapasin eilen pitkän pyörälenkin kahvitauolla Ivalon kahvila Kuuputissa erään entisistä töistään minulle tutun henkilön. Hän on vasemmistolaisuuteen näkyvästi suuntaunut ja on käynyt kimppuuni Facebookin keskustelussa, joka koski woke-ilmiötä, ja sivusi cancel-kulttuuria. Meillä oli erittäin ystävällismielinen ja rakentava keskustelu. Tämä pieni sivujuonne kertoo elävän esimerkin siitä, että eriparisten ihmisten tulisi enemmän tavata toisiaan naamatusten Facebookkiin ulostamisen sijaan. Näin kaikilla olisi parempi mieli.

 

Edellisessä blogitekstissäni käsittelin pelkoa itsensä rikkomisesta urheilussa. Viime viikolla tajusin, että minulla on tällä hetkellä pää, elimistö ja jalat eriparia. Pääni ja elimistöni on harjoitettu kestämään ultrajuoksujen päiväkausien yksitoikkoisuutta. Nyt, koska olen juossut murto-osan normaalista, jalkani eivät kestä.

   Eilen kävin faskiahieronnassa. Koska 6.8. hierottiin lihakset auki, olikin yllätys, että ne olivat edelleen auki. Sensijaan faskiat, eli kalvot, eivät. Eivät todellakaan - auts. Kehitys on autsista huolimatta käynnistynyt. On kai pakko hyväksyä, että yli kuusikymmenvuotiaana elastisuus entisestään heikkenee. Ilman ulkoista apua ei pärjää, mikäli aikoo liikkua paljon. Paljon on minulle normaali - teistä en tiedä, kertokaa.

 

Toisin kuten eräs länsirajan juntti on väittänyt, hillasato oli meillä Inarissa huono. Osittain syytän itseäni, sillä vasta sorsastuksen yhteydessä löytyi ylimennyttä korpihillaa mutta ei sorsia.

 

   Sienisyksy on hyvä. Herkku- ja punikkitatteja riittää. Punikkitatti onkin ainoa punikki minkä hyväksyn. Olen pahoillani, isoisän opetukset kantavat edelleen: idästä ei tule koskaan mitään hyvää.

   Kehotan yhteistyöhön. Jako lahtareihin ja punikkeihin ei toimi enää. Eriparisuus on rikkaus, josta löytyy keskitie.

   On löydyttävä. 

 

Ja kyllä, olen ammattilainen, sanomisen vapauden ammattilainen.

 

VIIKKO 34.

Ma- Juoksua asvaltilla lyhyellä kierroksella 11,01 km - 1.19.

Ti- Asvaltilla pyörällä 40,18 km - 1.44. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 2,48 km - 35 min.

Ke-Pe- Lepo

La- Juoksua poluilla 8,24 km - 1.02.

Su- Läskipyörällä Kirsin kanssa 21,87 km - 1.57. Tarkistettiin marjapaikkoja, lopuksi satoi rakeita.

Kaikki pyöräily 62,05 km - 3:41 - Kaikki juoksu 19,43 km - 2:22.

 

 

GRAVELPYÖRÄÄN MAANTIERENKAAT, CONTINENTAL GP 5000 ?

Gravel- eli sorapyörän ja maantiepyörän erot eivät maallikon silmään erotu. Gravelissä ajoasento on pystympi ja pyörän geometria erilainen kuin maantiepyörässä. Keskeinen ero on renkaissa. Graveliiin voi ahtaa lähes 50 millimetriä leveät kumit, joissa on karkeampi kuvio. Maantiepyörässä renkaat ovat sileät ja 32 millimetriä alkaa olla paljon.

   Uteliaisuuttani kokeilin Continentalin GP 5000 maantierenkaita Orbeani alkuperäisille vanteille. Continentalit ovat 28 millimetriä leveät. Käytin sisäkumeja, koska en halunnut sotkea litkun eli tiivistysaineen kanssa. Asennus sujui ongelmitta ja Continental nousi vanteille kauniisti. Painetta ajoon laitoin 6. Gravelissä 45 millimetrisessä Continentalissa käytän painetta noin 4.

   Kapea rengas rullaa asvaltilla hyvin. Kiihtyvyys ja tehopainosuhde paranee. Pito oli satellakin hämmästyttävän hyvä. Siirtymät soralla sujuivat ongelmitta. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

   Mutta!

   Minä asun Nellimissä. Minulla on tasan kolme vaihtoehtoa kun lähden kotoa: päätie Ivaloon asvalttia, Siikajärventie itärajalle tai Kontosjärventielle haarautuen, soraa ja Nellimintie loppu Virtaniemeen tai Kessiin, soraa.

   Ivaloon ajettaessa pystyn gravelrenkailla hyödyntämään vanhan päätien sorapohjia jonkinverran. Lisäksi lähes kaikki pyörälenkkini lähialueilla välillä 15 - 50 kilometriä sisältävät soraa.

   On muutakin.

   Kuten maantiejuoksussakin, maantiepyöräilyssä olen tottunut hyödyntämään polkuja ja kapeita hiekkateitä reittejä yhdistellen. Tämä ei onnistu kapeilla maantierenkailla, vaikka niissä pistosuojaus onkin. Lapin sora on karkeaa ja joukossa on isompia kiviä vanteita hakkaamassa.

   Vieläkin on muuta.

   Juoksuvuodet ovat opettaneet, että yksitoikkoisuus ajan mittaan tappaa motivaation ja liikunnan riemun. Maantietä maantierenkailla polkiessasi olet maantien vanki. Et voi lennosta vaihtaa reittiä sorateiden kautta kulkevaksi.

   Ja sitten on vieläkin muuta.

   Todellinen ero maantierenkaan ja hyvän gravelrenkaan rullaamisessa asvaltilla on pieni. Ne ihmiset, jotka kyttäävät miten saisivat keskinopeutensa 26,5 km/h nousemaan 26,7 km/h - en kuulu heihin. Tarvetta itsetehostukseen ei ole näillä kilometreillä, eikä näillä saavutuksilla. 

  Niinpä minulta saa ostaa kaksi Continental GP 5000 koossa 28-622. Taitettavilla renkailla on ajettu kokolailla tarkaan 128 kilometriä. Halvalla, rengas maksaa tarjouksessa 52 euroa. Minulta saa kaksi yhden hinnalla plus postikulut.

   Tai jos sittenkin ostaisi maantiepyörän gravelpyörän ja läskipyörän kaveriksi ?

   Mitähän Kirsi sanoisi.

   Täytyy kysyä.

Tässä Orbea 45 millimetrin renkailla.

Tässä 28 millimetrin renkailla.