Vanha tarina kertoo nunna Chiyonosta (1223 - 1298) , joka kantoi vettä täysikuun heijastuessa vanhan ämpärin vedenpintaan. Ämpärin sanka katkesi, vesi valui maahan ja kuun heijastuma vedenpinnasta katosi.
Hän kirjoitti runon:
"Monin tavoin yritin
kantaa ämpäriä
toivoen että bambusanka ei katkeaisi.
Lopulta se revähti.
Ei enää vettä ämpärissä, ei enää kuuta vedessä,
kädessäni tyhjyys."
Olen joskus esiintyessäni erilaisissa tilaisuuksissa kertonut tätä tarinaa ja kysynyt ihmisiltä miten kuu voi olla yhtä aikaa ämpärissä ja taivaalla. He ovat säännönmukaisesti vastanneet, että ämpärissä oli kuun kuva, heijastuma. Kun olen seuraavaksi kysynyt, että oletteko varmoja ettei taivaalla näkyvä kuu ole heijastuma, he ovat sanoneet, että onhan kuussa käyty.
Entäpä peili? Kun seisotte peilin edessä katsellen kuvaanne, oletteko peilissä vai peilin edessä? Miten voitte olla molemmissa yhtäaikaa? Käyttekö peilissä ja palaatte sitten takaisin? Minne? Tänne. Minne "tänne"?
Minua on suuresti huvittanut viimeaikojen puheet maailmanjärjestyksen muuttumisesta. Väitättekö että maailmalla ylipäätään on, ja on ollut, jokin järjestys?
Mikael Jungner kirjoitti äskettäin:
"Muistan kun Suomi menestyi. Maailman parhaat koulut, maailman kovin kilpailukyky ja itsetunto joka perustui tekemiseen, ei pelkäämiseen. Lähimmäisiä arvostettiin, kauppaa käytiin kaikkien kanssa, pragmatismi voitti ideologian ja sanaan saattoi luottaa.
Suomi oli mahtava paikka, koska täällä luotettiin ja uskallettiin.
Tänään Suomi tuntuu vainoharhaiselta museolta. Milloin kukakin on hyökkäämässä tänne vaikka oikeasti ei todellakaan ole. Ei saa olla riippuvainen kenestäkään. Ei saa luottaa. Lähimmäiset, pettureita, talous surkea, työllisyys surkea, tulevaisuus surkea ja kaikki tuo tietysti jonkun muun syyn.
Miten ihmeessä Suomi päätyi tähän jamaan?
Maailmaa on turha syyttää. Olen viime aikoina kiertänyt kaupunkeja pitkin poikin, Tashkentista Shenzheniin, Lontoosta New Yorkiin. Totuus on karu. Maailmalla ei näy suomalaista ankeutta. Siellä näkyy into ja optimismi. Maailma sykkii, Suomi sakkaa.
Shenzhenissä prototyyppi rakennetaan viikossa ja tehdas kuukaudessa. Meillä sama aika menee ympäristöluvan esiselvityksen esiselvitykseen. Tashkentissa on nälkä ja usko huomiseen. Nuori polvi tietää, että työ ja ponnistelu kantaa. New Yorkissa kysytään, minne myydään ja mitä myydään seuraavaksi, kun Helsingissä pohditaan, onko tämä nyt varmasti riskitöntä ja moraalisesti puhdasta.
Suomen ongelma ei ole osaamisen puute vaan asennevamma. Vainoharhaisuus syö luottamuksen. Näemme kaikessa uhkia ja harva investoi maahan, joka pelkää omaa varjoaan. Kun yhteiskunta palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee riskinotosta, niin raha ja ihmiset päätyy vääriin paikkoihin tekemään turhia asioita.
Koulutus romahti, kun lopetimme vaatimisen. Maailmalla koulutus on elämän ja kuoleman kysymys. Meillä se on sosiaalinen kokeilu.
Talous on kuralla koska käännyimme sisäänpäin. Kun vähentää vuorovaikutusta maailman kanssa, kuihtuu. Jos uskoo ettei mitään kannata tehdä, mitään ei tapahdu. Lontoo ja Tukholma imevät pääomaa ja osaajia, koska ne viestivät optimismia. Me viestimme pelkoa.
Meidän on palattava siihen, mikä teki meistä kerran maailman parhaita. Kauppaa on käytävä kaikkien kanssa. Kauppapolitiikka ei ole moraaliposeerausta, vaan kansallista selviytymistä. Suomen on oltava maailman pragmaattisin kauppakumppani. Päättäjien on kierrettävä maailmalla avaamassa ovia ilman ideologisia silmälappuja. Missä markkina, siellä Suomi.
Kellotaajuus on korjattava. Investointien on saatava vihreää valoa viikoissa, ei vuosissa.
Toisten arvostaminen on saatava takaisin. Tämä identiteettisekoilu on syytä lopettaa.
Suomi ei nouse leikkaamalla menoja vaan leikkaamalla pelot. On siirryttävä kansallisesta pessimismistä takaisin eteenpäin vievään optimismiin.
Sisäänpäin kääntyminen on taloudellinen itsemurha. Maailmalla menestys perustuu verkostoihin ja luottamukseen, ei vainoharhaiseen epäluuloon.
Vanha elämänviisaus on unohtunut. Jos haluat luoda luottamusta, näytä olevasi haavoittuvainen. Jos haluat menestyä, luo keskinäisiä riippuvuussuhteita muihin."
Minusta tuo Jungnerin teksti on hyvin kiteytetty kuvaus. Vaikka en välitä poliittisista ideologioista enkä usko niihin, niin ihmisillä on oman olemisensa kanssa enemmän ongelmia kuin koskaan. Yksinkertaisesti ihmiset eivät osaa olla sitä mitä ovat. Pahimmassa tapauksessa eivät uskalla tulla siksi miksi haluaisivat, koska yhteiskunta luo yksilön olemiselle valtavia paineita.
En kuitenkaan halua pohtia yhteiskuntaa vaan pelkästään yksilön omaa olemista. Halutessaan voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle miltei kokonaan ja elää ikäänkuin ulkopuolisena. Ihmisen ei tarvitse yrittää kuulua mihinkään ryhmään, mutta täysin yksin vain harva kykenee elämästään selviytymään.
Kaikki ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Voi sanoa, että kaikki virtaa. Minusta on tärkeää oivaltaa, että virrassa voi vain olla. Virtojen voi antaa mennä ohi takertumatta niihin. Pelkäämällä kaikkea kaikkialla ei voi olla oma itsensä missään.
Kun puhun olemisesta, en tarkoita sohvalla makaamista, vaikka sekin olemiseen olennaisena osana kuuluukin. Tietenkin pitää tehdä arkisia asioita, olla liikkeellä. Olemisella tarkoitan tapaa suhtautua käsillä olevaan hetkeen. Paikalla olemista kunakin hetkenä.
Liika vakavuus ei ole hyvästä. Kuu voi valua veden mukana ämpäristä maahan ja ponnahtaa sitten takaisin paikalleen. Vai oliko se siellä koko ajan, silloinkin kun näimme sen kuvan veden pinnalta, emmehän voineet katsoa yhtä aikaa ämpäriin ja taivaalle.
VIIKKO 4.
Ma- Gravelillä jäisellä päätiellä 40,87 km - 2.11.
Ti- Sisäpyöräilyä trainerissa Rouvy Ranska 38,75 km - 1.24.
Ke- Gravelillä Paatsjoella ja muuallakin 41,38 km - 1.57.
To- Rouvy Uusi-Seelanti 89,30 km - 3.10.
Pe- Retkihiihtoa Kirsin kanssa Inarijärvellä 8,14 km - 1.49. Pakkasta - 15 - - 18 astetta.
La- Gravelillä 20,90 km - 1.09. Kylmä!
Su- Rouvy Norja 18,57 km - 33 min. Rouvy Irlanti 37,89 km - 1.19. Rouvy Kanada 16,54 - 24 min.
Yhteensä 304,2 km - 12:12 - vertikaalinen nousu 2872 m.
UUDET NASTARENKAAT : BLACK ICE 50 - 622
Vaihdoin graveliin uudet nastarenkaat. On kumma, että renkaiden todellinen leveys on 45 milliä, vaikka paketissa ja renkaassa lukee 50 milliä. Maahantuoja väittää, että leveys pitää mitata nappuloiden ulkoreunasta: no niin minä sen mittasinkin! Tämä on eräänlaista kusetusta. Jos ostat metrin makkaraa, niin sen olisi oltava metri, ainakin.
Muuten renkaat ovat erinomaiset, korkeammalla kuviolla on miellyttävämpi ajaa jääurissa ja nastat pitävät hyvin. Pyörä kiemurtaa umpilumessa huomattavasti vähemmän kuin 42 millisillä Continentaleilla.
Kuvat suurenevat jonoon katsottavaksi klikkaamalla jotain kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti