Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

maanantai 26. tammikuuta 2015

ANNA PALAA VAAN !

"Anna palaa vaan ! " sanoi kliinisen fysiologian erikoislääkäri Terho testien jälkeen.

Sydämeni on siis täysin normaalirakenteinen ja normaalisti supisteleva, normaaleine läppäfunktioineen sekä rasitustestin mukaan kokonaissuorituskykyni on ikä, rakenne ja sukupuoli huomioiden normaalia parempi.
Rasitustestissä istuen polkemalla sain maksimissa ulos 168 lyöntiä sydämestäni. Kuormaportaat olivat 30 W / 1 minuutti ja homma lopetettiin 12 minuuttiin ja 360 Wattiin. Ulospuhallus (PEF) oli testin jälkeen 700 l/min.
Lopputulema kaikista kokeista on siis terve mutta edelleen väsynyt. Koen itse sairastaneeni tietämättäni mykoplasman joskus syyskesästä. Joulukuun kakistelut menevät ylikunnon plus mykoplasman / muun viruksen aaltoiluihin.
Anna palaa vaan !
?
Olisipa se noin yksinkertaista...

Yleisin kysymys on ollut läheisiltä että miten jatkat tästä ?
Niinpä. Kun tietäisi.
Unkariin 6-päivään jokatapauksessa nyt ensin.
Kunhan tästä pääsen liikkeelle.
Paineita ei ole.

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- 10 km - 1.02.
Ti- ap. kello 10.00,  8 km - 50 min. Ip. kello 17.15 rasitustesti 12 min. kuntopyörällä.
Ke- 15 km - 1.36.
To- 13 km -1.21.
Pe- Lepo
La- ap. perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa Kalajärven jäällä 1,5 tuntia ja heti päälle 12 km - 1.22.
Su- ap. kävelyä/kahlausta Kalajärven luontopolulla Kirsin kanssa 1,5 tuntia.
       ip. 12 km - 1.14.

yhteensä juoksua 70 km - 7 tuntia ja 25 minuuttia. Muuta ei lasketa.

KALAJÄRVI SFC

Alunperin meidän piti mennä perjantaina Kulhanvuorelle lumikenkäilemään mutta emme saaneet matkailuautoamme mahtumaan sinänsä hyvin auratulle mutta kapealle Konttimäentielle. Aurausvallit olivat 15 asteen pakkasessa terästä kovempia joten mukanamme olleella  fiskarsin muovisella lumilapiolla niitä ei rikki olisi saanut.
Suunnitelma b vei meidät sitten Kalajärvelle, jonne olisimme menneet jokatapauksessa lauantaina illalla.
Leirintäalue oli hyvätasoinen ja vastaanotto lämmin. Tekemistä riittää vuodenajasta riippuen paljon sillä vieressä on Kalajärven matkailualue.
Mainittakoon vinkeiksi kesäksi hieno uimaranta vesiliukumäkineen ja tanssipaikkoineen. Luontopolut ja näin talvella reilun kilometrin tasainen retkiluistelurata metsässä ! Mahdollisuus moottorikelkkailuun, mönkimiseen ja kalastukseen yms. Peräseinäjoen palveluihin on kolme kilometriä.
Suosittelemme varauksetta kaikille.

Kuvat suurenevat klikkaamalla. Kuvissa Kirsi sekä erilaisia asuntoja ja teuraita Kalajärven maisemissa.






VIIKOLLA LUETTUA :

Graig A. Evans : Jeesus-huijaus paljastuu (Kirja siis suinkaan ei väitä että Jeesus olisi huijausta vaan pikemminkin pyrkii raamatun tutkimisen ja muinaisten, myös kaanonin ulkopuolisten säilyneiden tekstien pohjalta kertomaan historiallisia tosiasioita ja oikomaan kyseenalaisia väittämiä joita Jeesuksesta on esitetty.

Vanha Testamentti: Joosuan kirja ja etenkin 1:9 !

maanantai 19. tammikuuta 2015

VASTAUKSIA ODOTELLESSA

"Usko ihmisen rationaalisuuteen on ihmiskunnan suurimpia harhoja. "
-Jonathan Haidt

Rationaalisesti ajatellen, siis järkiperäisesti ajatellen odotan edelleen vastauksia. Tiistaina 20.1. menen sydämen ultraäänikuvaan ja rasitustestiin. Vastaukset niistä saan ehkä loppuviikosta.

Ihmisillä on yleinen illuusio että elämä ja etenkin sen suunta olisi aina omissa käsissä. Minäkin olen usein kirjoittanut että tekemällä tiettyjä valintoja voi saavuttaa elämässään jotain ainutkertaista. En kuitenkaan ole koskaan uskonut että lopputulos on vain minusta kiinni.
Periaatteessa me kaikki odotamme vastauksia jatkuvasti. Onnellisimmat meistä eivät sitä edes itse tiedä. Meitä ja toimiamme arvioidaan jatkuvasti. Emme kuitenkaan aktiivisesti valmistaudu kuulemaan omista illuusioistamme poikkeavia arvioita. Joten sitten tulee yllätyksiä. Niin hyviä kuin huonoja.
Useimpien tarpeellisuutta, vaikkapa työntekijöinä, arvioidaan jatkuvasti. Jatkuvatko työt vai irtisanotaanko. Lääkärit tekevät arviointeja terveydentilastamme testitulosten perusteella. Jatkuuko elämä ennallaan vai muuttuuko se. Meitä arvioidaan myös käytöksemme perusteella. Edistääkö se yhteistä hyvinvointia vai pelkästään omaamme.
Sanalla sanoen ihmisen on erittäin vaikea jättää elämänsä hallinta oman itsensä ulkopuolelle. Tilanteessa, jossa oman elämän hallitsemiseen ei yhtäkkiä olekaan keinoja, ollaan yleensä hukassa. Tilanne purkautuu karkeasti ottaen masennuksena tai agressiona.
Useat ihmiset ovat asettautuneet oman elämänsä yläpuolelle ikäänkuin hallitsemaan suvereenisti. Samalla tällaiset ihmiset katsovat oikeudekseen pilkata toisenlaisia valintoja tehneitä ihmisiä. Tämä näkyy etenkin kun erilaiset maailmankatsomukset ovat törmäyskurssilla.
Uskontoja arvostellaan voimakkaasti. Kristinuskoa ja muita uskontoja sekä uskovaisia pidetään järjettöminä. Usein perusteena on käsitys että uskonnoista on enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Itsenäinen Suomi täyttää parin vuoden päästä 100 vuotta ja samalla tullee kuluneeksi 500 vuotta reformaatiosta. 
On vaikea nähdä että ilman protestanttista kristinuskoa Suomi olisi kehittynyt tällaiseksi. Suomalaisten arvojen, koulutuksen, talouselämän, kirjakielen ja yhteisvastuun syntymisessä kristinuskolla on ollut keskeinen asema.
Uskoa Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta vaaditaan samanlaiseen asemaan kuin vaikkapa humanismia tai jopa materialismia. Illuusio että materialismin voisi todistaa oikeaksi rationaalisella ajattelulla on harhaa. Materialismi on sekin uskottava oikeaksi kuvaukseksi aineesta, tietoisuudesta ja itse elämästä.
Humanismi tuskin olisi edes syntynytkään ilman ihmisyyttä. Mielestäni pelkkä vaatimus uskonnottomuudesta ja vapaasta ajattelusta on tyhjä. Ihmisen saavutuksilla ja mahdollisuuksilla on selvät rajat. Nuo rajat elämässä näkyvät aina silloin kun keinot ja oma hallinta loppuvat. Ne jotka uskovat rajattomuuteen tulevat perille yleensä myöhemmin tai suistuvat radalta.

Vastauksia odotellessa on uskottava johonkin. On sitten kyse karmasta, transsendenssistä tai Jumalasta niin uskottava on. Meistä jokainen tekee valintansa itse. Ja itse kantaa valintojensa seuraukset.
Rationaalisesti ajatellen odotan siis vastauksia. Todellisuudessa olen vastaukseni saanut jo ajat sitten.
Kanssani kuljetaan joka päivä. 
Matka on ennalta mitattu. 
Minun tehtäväkseni jää kiitollisena kulkea se.

VIIKKO 3. HARJOITTELUNI

Ma- 15 km - 1.33.
Ti- 8 km - 48 min.
Ke- 16 km - 1.45. Raskaassa suojalumessa.
To- Lepo / kävelyä 30 minuuttia.
Pe- Umpihankihiihtoa 30 min. Päälle 16 km - 1.55. Lenkistä 2 km kävelyä puhelin korvalla...
La 8 km - 55 min. Peilikirkkaaksi jäätyneillä teillä nastoilla.
Su- Lepo, pitkä työpäivä vei tunnit ja mehut lenkiltä...

yhteensä 63 km - 6 tuntia ja 56 minuuttia

Erittäin vaihtelevat kelit lumi ja vesisateineen. Paljon piti viikolla ajaa taksia ja lumiauraa. 
Missään tapauksessa en vieläkään ole terve. Olo on ylikunnon kaltainen aaltoileva tai jonkin oloa seilaavan viruksen ajoittain runtelema.
Lepo auttaa selvästi mutta ei johdonmukaisesti. Aamuisin olen herännyt jo hieman pirteämpänä.
Henkisesti tämä on yllättävän helppoa ja mieli on rauhoittunut.

Minulta on kysytty monesti sykkeistäni joten mittasin niitä menneellä viikolla.

Leposyke alle 50, varauksin, riippuen rasitustilasta.
Istun ja juon kahvia 58
Kävelyä 5 - 6 km tunnissa 82 -90
Lumenluontia katolla 108
Umpihankihiihto 108 - 119
Juoksu vauhdilla 5.45/ km - 6.30/ km  113 - 125, raskaissa ylämäissäkin korkeintaan 130.
Juosten saavutettu maksimisyke 152, sitten hihna hirttää...

Yleensäkin normaalissa harjoittelussani en käytä (en saa nousemaan / en viitsi nostaa) sykkeitä yli 130 lyöntiä minuutissa.
24-vuotiaana maksimisyke oli 182, mitattu tunnin juoksuharjoituksessa pujottelurinteessä Mikkelin Tornimäellä. 30-vuotiaanakaan en saanut enää sykettä nousemaan yli 160 mutta leposyke oli tuolloin 38 - 42. 
Tänä päivänä hyvällä (pitävällä) alustalla oletan kykeneväni juoksemaan reilun tunnin 140 plus sykkeellä. Ehkä nippa nappa talvella 10 km 43 minuuttiin mikä tällaiselle 50-vuotiaalle läpipaskolle on kohtuullista ?

VIIKOLLA LUETTUA :

Metsäkansa - Ivar Ekström (Varkauden museon julkaisu 8. / 2009.)
Jäljet Lumessa/Outoja Lintuja - Anna Jansson
Uusi Testamentti : 
Paavalin ensimmäinen ja toinen kirje Korinttilaisille
Ja etenkin 2.Kor. 1:3-7

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

LIIKE EI LAKKAA



Taustaksi :

Urheilijansydän

Urheilijansydämellä tarkoitetaan pitkäaikaisen fyysisen harjoittelun aiheuttamia muutoksia sydämen rakenteessa ja sähköisessä toiminnassa. Urheilijansydämen tärkein kliininen merkitys on siinä, että monissa sydämen rakennetta ja toimintaa kuvaavissa tutkimuksissa todetaan muutoksia, jotka tavanomaisten tulkintakriteerien mukaan olisivat selvästi poikkeavia ja siis elimelliseen vikaan tai sairauteen viittaavia. Toisaalta on suuri haaste todeta sydänsairaus urheilijalla. Urheilijansydämeen liittyvät, fyysisen harjoittelun myötäsyntyneet muutokset sydämen rakenteessa ja sähköisessä toiminnassa voivat aiheuttaa erotusdiagnostisia ongelmia. Erityisesti tulee huomioida hypertrofinen kardiomyopatia, oikean kammion arytmogeeninen dysplasia, myokardiitti, sepelvaltimotauti ja sepelvaltimoiden poikkeavuudet, jotka ovat yleisimpiä urheilijoiden kardiovaskulaarisen äkkikuoleman syitä. Asian tärkeyttä korostaa lisäksi se, että valtaosa urheilijoiden äkkikuolemista liittyy fyysiseen rasitukseen. Euroopan kardiologiseuran tuoretta suositusta urheilijoiden terveystarkastusohjelmaksi tulisi noudattaa myös Suomessa.

Lainaus Risto Kalan tekstistä. Linkki alkuperäiseen tekstiin blogin lopussa.


Vuonna 1984 kävin kutsunnassa armeijaa varten. Tuolloin olin harrastanut pitkänmatkanhiihtoa ja -pyöräilyä. Olin viettänyt kesät maalla raskaita maataloustöitä tehden. Sanalla sanoen olin erittäin hyväkuntoinen nuori mies. Suorastaan oivaa tykinruokaa sotaväkeen siis.
Kutsunnan lääkärintarkistuksessa minulla todettiin lievä sivuääni sydämessä. Eräänlainen pyörre. Lääkäri teki diagnoosin pelkästään stetoskooppikuuntelun perusteella. Tilanne vielä minua jännittikin ja oli kuulemma verenpainettakin. Niinsanottua mittauspainetta. 
Tuomio oli tyly. Palveluskelpoisuusluokka A2.
Varsinaisessa varusmiespalveluksessa sain sitten haukut kun juoksin cooperissa 3600 metriä ja olin koko komppanian kärkeä erilaisissa pitkissä marsseissa ja muissa kestävyyssuorituksissa. Miten oli mahdollista että näin hyväkuntoinen mies oli A2 ? Selkeää petosta tai yritys päästä helpommalla. 
Koitin selittää asiaa komppanian vääpelille Vekaranjärvellä mutta hän siirsi minut kadettikoulun esikuntakomppaniaan Helsinkiin. Minusta tuli urheilu-upseerin apulainen. Loppuaika armeijassa meni suunnistusratoja kadeteille tehden ja erilaisissa urheilupaikkojen huollossa. Pääsin myös treenaamaan kadettien kanssa. Viimeinen en ollut koskaan. Pikemminkin päinvastoin.
Sydämeni ei ole minua koskaan mitenkään vaivannut kaikkien näiden vuosien ja koettelemusten aikana. Ei syöpätaudin aikana eikä ultrissa. Ei koskaan.

VIIKKO 2.

Eikä vaivaa nytkään.
Mutta silti lääkäri soitti. Olivat tutkineet minusta viimeviikolla otettua lepo-ekg:tä ja konsultoitu sydänlääkäri määräsi minut sydämen ultraäänikuvaan ja rasitustestiin. 
Lisäksi minulle määrättiin suoraan yksi 100 milligrammainen Primaspan päivässä syötäväksi. Kyseinen lääke ehkäisee verisuonitukosten syntyä. Tosin korvasin sen Aspirin-Kardiolla koska Primaspanissa on laktoosia.

Kuluneella viikolla olin maanantain ja tiistain töissä. Sitten lähdin matkailuautolla Turkuun.
Matkailuauto oli launtaihin asti Ruissalon erinomaisella talvialueella. Torstaina sain toivotun vieraan. Juoksimme Jarin kanssa jäisillä poluilla ja kävelyteillä 23 kilometriä aikaan 2 tuntia ja 19 minuuttia. Paremmilla pätkillä vauhti nousi seurustelun lomassa 5.35 tuntumaan ja välillä taiteiltiin kallioilla hiljaisemmin. Olipa oikein mukava ja hyväkulkuinen lenkki.
Perjantaina kävin karavaanimessuilla katselemassa isoja autoja ja tapaamassa tuttuja. Perjantaina illalla poikkesivat Maria ja Hannu (Tähkävuoria molemmat) kahvilla ja sain tuliaisiksi erinomaista Marian leipomaa limppua. Juttua riitti Unkarin ohella minun sydämestäni. Totesimmekin erään lääkärin todenneen että kaikkien yli 50-vuotiaiden tulisi syödä 100 mg asetyylisalisyyliä päivässä jotta ei tuntuisi tukkoiselta. Ultraperheessä kun melkein kaikki on koettu laskimotukoksen ja syövän väliltä. Ja silti juostaan. Ja paljon. Koko ajan aina vaan.
Lauantaina sain vahingossa lenkilleni erinomaista seuraa paikallisista juoksijoista. Ruissalossa kun ei ainakaan sunnuntaisin tarvitse ulkoilla yksin. Harmi että kaverien nimet eivät pysyneet päässäni mutta kiitokset sekä meno että paluumatkan kanssajuoksijoille. 20 kilometriä taittui reiluun pariin tuntiin. Oikea juoksuaika oli tuolla lenkillä tosin oli 1.55 kun kävin välillä juomassa leirintäalueella.

Sunnuntai meni sekä taksia että mönkijää ajaessa. Oli satanut lunta ja kotitie vaati aurausta, raikasta kyytiä reilussa kymmenessä pakkasasteessa.

Ma-8 km - 51 minuuttia.
Ti - Ke - Lepo / Ke kävelyä 30 minuuttia.
To- Ruissalossa Jarin kanssa jäisillä poluilla ja kävelyteillä vesisateessa 23 km - 2.19.
Pe- Lepo / Kävelyä yhteensä noin 5 km, ei aikaa.
La- Ruissalossa 20 km - 2.03.
Su- Lepo
Juoksua 51 km - 5 tuntia ja 13 minuuttia

Jos suoraan sanon niin en tiedä itkisikö vai nauraisi.
Voin siis nyt erinomaisesti ja olen toipumassa joulukuun sairasteluista. Kuten näette ylläkerrotusta ei juoksukuntokaan ole tarpeen tullen mitenkään huono. Palautuminen on hieman parantunut eli lepo tekee tehtävänsä.
Siksi koenkin varsin erikoisena että minulle on määrätty verisuonitukosta estävää lääkitystä. Hyvä asia on että tutkitaan, sydänasioissa ei voi olla koskaan tarpeeksi huolellinen.
Tietääkseni en ole harjoitellut kuumeessa. Voihan tietysti olla että jokin virusinfektio on jossain vaiheessa myllännyt myös sydämessäni mutta en usko että minulla tietämättäni olisi voinut olla sydänlihastulehdusta. Sen luulisi vaikuttavan oloon todella dramaattisesti, jopa peruuttamattomasti. Näin olen kuullut.
Tilaan testeihin ajat huomenna maanantaina. Juoksukieltoa en saanut. Päinvastoin kehoitettiin jatkamaan itseä kuunnellen. No niinhän tässä on tehty jo yli 23 vuotta.

Minun sanottiin olleen kova jätkä kun juoksin tuhat mailia. En ollut.
Sensijaan nyt olen kova jätkä. On aivan sama mitkä ovat testien tulokset. Jatkan samanlailla kuin tähänkin asti olen tehnyt.
En koskaan näinä vuosina ole olettanutkaan olevani murtumaton. Olen valmistautunut henkisesti siihen jo kauan sitten että syöpähoitojen pitkäaikaisvaikutukset voivat tulla joskus eteeni tai sitten jotakin muuta.
Voin jopa lopettaa ultrien juoksemisenkin jos se hyvin minulle perustellaan. Eikä ole tarvetta masentua tai ruveta juomaan lopettamisen jälkeen. Elämässä on muutakin. 
Sensijaan juoksua en lopeta koskaan. Enkä liikkumista luonnossa. Isoisän sanonnan mukaan maailma pysähtyy vasta sitten kun myllyt lakkaavat pyörimästä, paska lakkaa haisemasta ja kulli seisomasta. Mitään näistä ei ole näköpiirissä vielä toistaiseksi.
Kuitenkin minä olen ainoa ihminen maailmassa joka pystyy kertomaan kuinka paljon kestän kilometrejä. Ja etenkin mikä on noiden kilometrien arvo.
Ja jos joskus juostessani teen virhearvioinnin ja kaikki loppuu kerrasta niin voin vakuuttaa että se on ollut sen arvoista. Olennaista ei siis ole matkan pituus tai se kuka pääsi pisimmälle.
Olennaista on Voima. Elämänvoima päivästä päivään.


KUVAT SUURENEVAT NIITÄ KLIKATTAESSA

Ruissalon alueen vanha idyllinen puusauna. Olipa myrskyistä uida keskiviikkona illalla meressä.

Märät sankarit lenkin jälkeen - oikea urheilu näyttää rankalta ?
 


Risto Kalan katsaus kestävyysurheilijan sydämestä

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

KYSYMYKSESSÄ ON SAIRAUS, RASKAUS TAI SYNNYTYS

Kelan hyväksymä lomake numero 950 on otsikoitu "Selvitys lääkärin antamasta hoidosta ja perityistä palkkioista"
Edessäni on tuo lomake. Lomakkeessa potilaana olen minä. Sitten on rasti laatikossa jonka jälkeen todetaan että kysymyksessä on sairaus, raskaus tai synnytys.
Oikeastaan siinä pitäisi lukea synnytys, raskaus ja sairaus. Nimenomaan noin. Se kuvaisi elämän kaarta. Viimeistä vaihetta ei tässä lomakkeessa mainita. Siitäkin saa todistuksen - sen viimeisen täällä maan päällä.
Niin tai näin, menin siis lääkärin vastaanotolle kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroin. Nimenomaan yksityislääkärille, joka vielä ymmärtää laajasti kestävyysurheilua. Jos olisin mennyt julkiseen terveydenhoitoon ja sanonut että juoksin tuossa kesällä 1622 kilometriä putkeen 28 päivässä ja nyt vähän väsyttää niin ne olisivat heittäneet minut ulos sieltä.
Laajojen verikokeiden ja sydänfilmin tulokset kertovat että olen kokonaisuutena hyvässä kunnossa. En mitenkään loistavassa hemoglobiinin ja punasoluarvojen osalta mutta tässä vaiheessa harjoittelua se ei mikään ihme olekaan.
Löytyi kuitenkin yksi mutta - S-Mycoplasma pneum. IgGva on erittäin lievästi koholla. S-Mycoplasma pneum. IgMva sensijaan on negatiivinen. Suomeksi tämä tarkoittaa että minulla jossain vaiheessa Tuhannen Mailin jälkeen on ollut mycoplasma. 
Mutta koska ?
Olen erittäin vaikeassa tilanteessa koska juostu 1622 km väsytti syksyllä riittämiin tasaisesti enkä löydä harjoittelustani senjälkeen sitä kohtaa kun tauti jylläsi. En siis tiedä tarkkaan koska se on ollut.
En lähde tässä nyt kirjoittamaan tuntemuksiani auki syksystä täydellisenä sillä mycoplasmasta on riittämiin väärää ja mutu-tietoa. Tämän tekstin lopusta löydätte linkit pätevälle urheilulääkärille ja objektiivista tietoa tuosta 100 vuotta vanhasta keksinnöstä sekä listattuna omat tuntemukseni. 
Nämä tuntemukset vertailuksi siksi että oppisitte tuntemaan itse itsenne. Diagnoosin tekee vain lääkäri. Kertokaa sensijaan miltä tuntuu tai on tuntunut. Ja etenkin mitä olette tehneet. Kaikki.

Minä olen juossut 23 vuotta systemaattisesti. Syövän jälkeen on kertynyt reilut 65690 km. Tähänasti matkalla on ollut monenlaista vaikeutta. Jos ruvettaisiin listaamaan kaikki ongelmani niin tahrisitte housunne listaa lukiessanne - minä olen matkani varrella sen jo tehnyt.
On aivan selvää että syövän jälkeen olen joutunut korvaamaan fyysisiä puutteita henkisellä kapasiteetilla. Jos taidot eivät riitä niin sitten on otettava itsestään irti enemmän. Jos henkinen kapasitetti ei riitä niin sitten sitäkin on kehitettävä. 
Sanalla sanoen olen mennyt tähän asti sillä mitä on suotu. Ja jos ei ole suotu niin sitten on otettu rauhallisemmin välillä. Aina siis ääripäiden välissä. Toki ylittäen ja alittaen ne molemmat aina välillä. Jääräpää teuras kun olen.
Hyvä ystäväni Raine Koivumäki lanseerasi takavuosina käsitteen : 
 "KUN HARJOITUS EI TARTU..."
Yksinkertaisesti siis silloin otetaan rauhallisemmin harjoitellessa. Juostaan voimien mukaan ja odotellaan kun taas alkaa tarttumaan.
Kestävyysjuoksussa on esimerkiksi keuhkokuorma korkea. Minulla näillä harjoitusvuosilla on varmasti myös rasitusastma vaikka sitä ei ole tutkittu, muutenkin välillä väsyttää ja niin edelleen. Eli ihan heti ei anneta periksi.
Syövän jälkeen tein heikoissa veriarvoissa harjoituksia joihin useimmat toipilaat olisivat kuolleet tai ainakin olisivat jääneet sohvalle makaamaan. Olen siis tottunut väsymyksiin ja epämukavuuteen jo kauan sitten. Itselleni minulla on preussilainen kuri. Vaatimustaso on korkealla. On pystyttävä.
Kuitenkaan en intohimostani huolimatta mielelläni juokse tai harjoittele väkisin. En ole koskaan juossut vastoin tuntemuksiani liian kauan. Jaksamiselle, kuten itseltä vaatimisellekin on rajat ja olen oppinut ne lopulta hyväksymään.
En mielelläni myöskään syö antibiootteja enkä kortisonia. En halua kemiallisesti pitää yllä kykyä urheilla tai nopeuttaa toipumisaikaa. Harjoituksen on tultava luonnollisesti. Voima on luonnollista ja sen pitää löytyä itsestä.
Edellämainituista syistä valitsin allamainitun urheilulääkärin. Hoidetaan ihmistä. Ei pelkkää urheilijaa. Kohtuudella kaikkea ja puhtaasti. Omista lähtökohdista. Eteenpäin liikkuen ja kehittyen.

Mitä siis haluan tällä sanoa ?
Kuvitellaanpa että en olisi mennyt lääkäriin. Olisin lopulta päätynyt tähän samaan. Ottamaan rauhallisesti kun ei kulje. Ja niin edelleen. Tunnen itseni. Tiedän rajani pakottamiselle. Se tuli nyt jo vastaan marraskuussa. Apua oli haettava.
Sensijaan on ihan saatanan tyhmää urheilla sairaana tai väkisin. Lopulta hankkii itselleen todellisia vaikeuksia. Minun on nyt äärimmäisen helppo olla juoksematta kun tiedän että omat tuntemukseni väsymykseni tasosta olivat oikeita ja taustalla oli tauti.
Tilanteeni on nyt hieman sama kuin ylikuntoisena. Myco-toipilaana saan pyyhkiä tiukat suunnitelemani Unkarin kevään harjoitusohjelmasta yli ja palata perusasioihin voimieni mukaan.
Jos joku ajattelee että siinä taas yksi määlypää juoksi itsensä väkisin pihalle niin en usko että näin kävi. Ja jos kävi niin oli se sen arvoistakin !
Unkarin lähtöviivalle on onneksi aikaa vielä kuukausia. Henkisesti olen lähes murtumaton siellä jos sinne asti pääsen. Tosin olen nöyrästi tietoinen että yksistään henkisellä kantilla matka ei siellä etene.
Pohjakuntoni kestää leikiten tämän mutta jossain vaiheessa kevättä olisi hieman saatava kilometrejäkin alle. Näin jalat kestäisivät kisan paremmin.
Uskon silti edelleen. Päivästä päivään.

OMAT SYYNI HAKEUTUA LÄÄKÄRIIN LISTATTUNA SATUNNAISESSA JÄRJESTYKSESSÄ :

-Väsymys. Jatkuva kuukausien väsymys. Siis jos nukkuu 10 tuntia ja herää aamulla pää jäässä niinkuin ei olisi nukkunut lainkaan. Herääminen kestää tunnin ! Myös unirytmi katkonainen.
-Palautumattomuus. Täydellinen palautumattomuus. Myös harjoituksen aikana esimerkiksi ylämäistä jne.
-Lepopulssi korkea. Myös arkiaskareissa lepopulssin palautumattomuus; syke jää liian ylös liian pitkäksi ajaksi.
-Käsien puutuminen, nilkan / akilleksen refleksien puutteet.
-Liiallinen limaneritys ja lieviä keuhko-oireita. Lenkillä pääosin.
-Yleinen huonovointisuus, flunssainen tunne tai heikotus. Palelu. Selittämättömät lihaskivut. Pää-,hartia- ja niskakivut lisänä.

MUUTA :

Keuhkoni ovat kuitenkin puhtaat kuten nenä- ja poskiontelot plus korvat. Ei kuumetta eikä edes kohonnutta lämpöä. 
Ei siis kuurintarvetta. Mahdollinen uusi mycoplasmakoe parin viikon päästä jos epäillään uutta infektiota ?

HUUMORIA ?

Minä siis olen jälkitilassa.
Sairaus, raskaus tai synnytys.
Olo ei oikein ole sairas. 
Eikä elämä tunnu raskaaltakaan.
Olisiko tämä uuden alku ? 
Eräänlainen synnytys siis.


Lääkäri Lehtipuu 

Harri Hakkaraisen näkemyksiä mykoplasmasta 

VIIKKO 1. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo / 2 km kävelyä.
TI - Ke - Lepo
To- Kävelyä tunti Kirsin kanssa ja päälle juoksua yksin 10 km - 1.03. Nastat.
Pe- Vesisateessa nastoilla 8 km - 0.53.
La- 12,5  km juoksua lumisateessa ja tuulessa nastoilla poluilla - 1.26.
Su- Lepo / tunti kävelyä Kirsin kanssa raskailla saappailla osin umpilumessa metsässä.

yhteensä juoksua 30,5 km - 3 tuntia ja 22 minuuttia; muuta ei lasketa.

JOULUKUUN SUMMAUS  

Juoksua 273 km - 30 tuntia ja 14 minuuttia

Sairas - Lepo - Sairas = ...

VUOSI 2014

Juoksua yhteensä 5103 km - 595 tuntia ja 11 minuuttia.

Elämäni hienoin juoksuvuosi !!!

PUUHAA PIISAA...

Vaihtelevat kelit. Aurauksen jälkeen Can-Amin puhdistusta ennen lämpimään talliin ajoa.

Tekstiin päivitetty 5.1.2015 unohtunut Joulukuun 2014 summaus ja selkeytetty oirelistaa nilkan / akilleksen osalta.