PITKÄ MAA

 

 

VIIKKO 49.

Ma- Lepo

Ti- Juoksumatolla 10,10 km - 1.08.

Ke- Läskipyörällä 20, o6 km - 1.17. - 20 celsiusta on paljon pyörän päällä.

To- Perinteistä hiihtoa 13,02 km - 1.35.

Pe- Gravelpyörällä Nellimintiellä, sivutiet liian pehmeitä. 40,19 km - 2.04.

La- Itsenäisyyspäivä. Kirsin kanssa perinteistä hiihtoa 8,45 km - 1.29. Kartalle muodostui Suomen joutsen (Strava)

Su- Lepo. 

Liikuntaa 7 tuntia ja 23 minuuttia.

VIIKKO 50.

Ma- Lepo

Ti- Perinteistä hiihtoa 11,15 km - 1.09. Uutta lunta, huono pito, työpäivän päälle.

Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 15,48 km - 1.40. Osa erittäin kovaa, lopussa 14 km/h vauhdilla 500 metriä.

Pe- Uuden tiskikoneen (20 vuotta vanha hajosi) nouto ja asennus, siivousta, pakkasta - 24 celsiusta.

La- Pakkasta - 30 astetta. Kävelyä Kirsin kanssa 2,95 km - 43 min.

       Juoksumatolla 10,17 km - 1.08. 

Su- Perinteistä hiihtoa Kirsin kanssa kevyesti 10,23 km - 2.00

       Gravelpyörällä päätiellä 21,21 km - 1.02. 

Liikuntaa yhteensä 7 tuntia ja 42 minuuttia.

 

Mukavan helpot kaksi viikkoa takana. Kaamos alkoi ja valoisaa aikaa on vain neljä tuntia. Kelit pelaavat aina näin alkutalvesta, jäillä on harvinaisen vähän vetttä lumen alla, joten hiihto sujuu kohtuullisesti.

   Olen harkinnut vakavasti pyörätrainerin ostoa. Kuutisen sataa pitäisi sijoittaa, jotta pääsisi sisäpyöräilyn makuun. Summa on aika iso minun nykyiselle budjetilleni. Vasen kantapää on parempi, mutta ei kestä päivittäistä juoksemista, jota en muutenkaan tekisi. Ei ole motivaatiota juosta päivästä toiseen. Pyöräilymotivaatiota olisi, joten ilman traineria on tyydyttävä siihen mikä on mahdollista pimeässä sekä liukkailla, lumisilla teillä ja oikeassa pakkasessa.

 

 

 

PITKÄ MAA

 

Tänään, 15.12.2026 maanantaina kello kymmenen jälkeen, maisema matkalla talviverkoille rajavyöhykkeen läheisyyteen. 

   Näkymä oli hiukan erilainen moottorikelkan tuulilasin takaa, kuin jos olisin katsellut samaan aikaan Etelä-Suomessa raitiovaunun sivulasin läpi kaupunkia, vaikkapa synnyiseutuani Tamperetta tai Suomen ainoaa oikeaa kaupunkia - Helsinkiä.

   Paitsi näkymä, myös ilmasto on nykyisin tähän aikaan vuodesta lähes poikkeuksetta täysin erilainen Etelä-Suomessa verrattuna Lappiin. Lapissa pitkät, viikkokausien kovat pakkasjaksot ovat harvinaistuneet, sää vaihtelee aiempaa enemmän ja lunta sataa useimmin. Etelä-Suomessa taas sataa vettä mustaan asvalttiin, välillä kaikki jäätyy sulaakseen seuraavana päivänä. Lumi alkaa olla harvinaisuus Helsingissä ja Tampereella.

   Paitsi näkymä ja ilmasto, myös ihmisten ymmärrys toistensa elämästä tämän pitkän maan eri osissa on täysin reaalitodellisuudesta poikkeava. 

   Meillä syötiin lauantaina koppeloa, sunnuntaina kasvissosekeittoa, tänään hirveä ja koska juomuksilta tuli siikoja, niin niitä syödään keskiviikkona. Koppelo on naarasmetso, juomus on verkko jään alla ja siika on kala, ihan noin yleistiedoksi, jos murrerajat ahdistavat.

   Ihmistä voi ahdistaa myös metsästys, kalastus ja lihansyönti. Perinteinen inarilainen elämäntapa pyytää luonnosta ruokaa. Pyytää, ei ota. Jos pyytää, niin saattaa saada. Jätin ampumatta kuluneella metsästyskaudella kahdeksan kertaa selvät metsästystilanteet, pelkästään turvatakseni potentiaaliset suvunjatkajat. Talviverkoilta olen vapauttanut liian pieniä kaloja kasvamaan tai syöttänyt harvat verkkoon kuolleet korpeille, koska jokaisella sudella on oma korppinsa. Myös minulla. Pyytäminen ei ole kaiken ottamista, kaiken tappamista.

   Kaupunkilainen, usein vihertävä ajattelu suotakoon niille, jotka kaupungissa haluavat asua. Mutta koko Suomea koskevia päätöksiä tehdessä tulisi huomioida enemmän paikalliset olosuhteet ja kulttuuri. Etelä-Suomen lämmössä haihtuvat muutamassa vuodessa ne asiat, mitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi kylmässä selviytymiseen. On aivan eri asia elää pakkasessa päivästä toiseen koko talven kevääseen asti, kuin tulla viikoksi nauttimaan Lapin talvesta hiihtokeskukseen.

   Kun kalastan, metsästän ja liikun luonnossa olen yhteydessä menneisiin sukupolviin ja kunnioitan heidän elämäntapaansa. Aivan samoin kun leivon piimäkakun sekoittamalla ainekset puuhaarukalla juuri ja juuri sekaisin muistan mummuni ohjeet. Olen siis yhteydessä menneisyyteen ja traditioihin.

 

Minua on syytetty, että käännän helposti keskustelun tai kirjoittamani tarinat itseeni. Käytän itseäni usein pelkästään esimerkkinä. 

   Kaikki alkoi kauan sitten syöpäsairaalassa, jossa osastonhoitaja pyysi minua tervehtimään joukkoa nuoria miehiä, jotka sairastivat samantyyppistä syöpää kuin minä. Olin tuolloin jo tervehtynyt. Oli ilta ja taksityössä satuin Pikonlinnan pihaan. Hetken mielijohteesta poikkesin katsomaan oliko tuttuja hoitajia töissä. Loppu on historiaa persoonani peliin laittamisessa.

   On totta, että kirjoitan varsin avoimesti ajatuksistani, tässä blogissakin. Olen muuttanut mieltäni monista asioista vuosien kuluessa ja koen sen pelkästään hyvänä asiana. Olen tehnyt paljon virhearviointeja matkalla tähän missä olen nyt. Oman elämän, saati oman mielen kehittäminen - tai oikeammin oman, suuren mielen sellaisenaan säilyttäminen, on vaatinut paljon ponnistuksia, myös uhrauksia. Suuri mieli ei ole parempi tai isompi kuin muilla, vaan se on itsessään riittävä ja siihen sisältyy pieni mieli, joka on ihmisen pahin vihollinen harhoineen.

   En millään muotoa enää näiden lähes kymmenen Lapin vuoden jälkeen väitä ymmärtäväni asumista tai elämää Etelä-Suomessa. Toisaalta hyvä elämä sellaisena kuin minä sen koen ei riipu asuinpaikasta.

 

Usein selatessa sosiaalisen median päivityksiä törmää lausahdukseen: on se helppoa kun ei ole vastuita tai velvollisuuksia. Tämä siinä yhteydessä kun joku tekee mitä haluaa, elää niin kuin hyvältä tuntuu. 

   Olen säilyttänyt itsessäni myös mustavalkoisen puoleni tietyissä asioissa: ehkä on kuitenkin niin, että jokainen on valinnut pankkilainansa, pitkät työpäivänsä - uransa, siittänyt tai synnyttänyt lapsensa itse valitsemansa kumppanin kanssa? Pitäisikö meidän, jotka olemme valinneet toisin olla hiljaa ja kätkeä saavuttamamme vapauden teot ja ajatukset.

   Typerintä, mitä olen pitkään aikaan kuullut, on, että aina tehdessämme sosiaalisen median päivityksen olisimme aivan kuin esillä, ikään kuin nousisimme lavalle. Kertomalla tekemisistään voi myös yrittää vaikuttaa ihmisten valintoihin. Näyttämällä, että lähes kaikki on mahdollista jos on valmis tekemään itse asiansa eteen jotain.

   Pitkä maa, jossa kaikille itse asiansa eteen tekeville on tilaa. Emme kaipaa vapaamatkustajia tai työmme hedelmien jakamista maan rajojen ulkopuolelle. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistamme, vaikka maailma yrittää olla kuinka globaali tahansa.

   Meillä ei ole muuta parempaa kuin nämä hetket tässä ja nyt, tässä pitkässä maassa.

  

Lasit ovat Oakley Flak 2,0 XL Clear Black. Vahvuuksilla, pyöräilyyn, mutta erinomaiset myös metsästykseen, hiihtoon ja minun tapaani moottorikelkkailla.

Minähän en julkaise saaliskuvia? En ole puhunut mitään ruokatavarakuvista.

PITKÄ TALVI

 

Kuluvan vuoden marraskuussa tullee kuluneeksi yhdeksän vuotta elämää Nellimissä, Inarin Lapissa. Kun muutimme pohjoiseen, pelkästään muutimme pohjoiseen. Meillä ei ollut ennakkokäsityksiä tai tarkkoja odotuksia elämästä pienessä kuudenkymmenen kuuden asukkaan kylässä. (vaaliluettelossa noin 150 ihmistä)

   Kirsin lausahdus:"...voisihan sitä kokeilla..." kertoo paljon asenteestamme. Meille kahdelle juuri mikään ei ole lopullista tai pysyvää, paitsi keskinäinen kunnioituksemme toisiamme kohtaan. Muuton ja asumisen taustalla oli alunperin ajatus : pääseehän Lapista välillä poiskin. Tai tarpeen tullen kokonaan pois.

   Olemme olleet elämäämme erittäin tyytyväisiä. Jos joku luuli, että vuodesta toiseen jatkamme samalla tavalla, hän erehtyi. Viime vuonna keväällä vietimme vajaat kaksi viikkoa laatuaikaa ystävän luona Espanjan Rojalesissa. Aikaisempina vuosina olemme usein suunnanneet aikaiseen kevääseen, mutta etenkin kesään Unkarin kilpailumatkojen yhteydessä. Syy reissaamiseen on selvä, se on pitkä talvi.

   Viime vuonna täyttäessäni kuusikymmentä toukokuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä havahduin puolileikilläni siihen, että mustarastas ei laula, eikä puussa ole lehteä. Näihin elementteihin totuin Pirkanmaan vuosieni aikana. 

   Kestitsin juhlaväkeä hyisessä toukokuun Lapin säässä kotini kesäkeittiössä. Samanlainen hyinen sää on nytkin, pääsisäisenä. Tämän hetken säätä korostaa ainainen tuuli ja poikkeuksellinen, lumeton jääkansi Inarijärven päällä. Suomeksi sanottuna ulkona on ihan saatanan kylmä, vaikka lämpömittari näyttää plus yhtä. Varsinkin, jos aurinko ei paista.

   Myin toisen moottorikelkoistamme pois. Kahdeksan vuotta on tullut talvikalastettua ja samalla pidettyä kahta kelkkaa vieraiden varalta. Suurin polte kelkkailuun on sammunut. Kairaa on kierretty riittävästi, niin erämaata kun pilkkikairaakin.

   On aika vaihtaa elämäntapaa, mutta vain osittain.

 

Jaamme Lapin vuotemme seuraavalla tavalla: Inarin kesä on elokuussa, sitten alkaa marjastus ja metsästyskausi. Loka- ja marraskuussa voisi olla jossain ihan muualla kuin Nellimissä. Joulukuussa alkaa oikea talvi ja sen helmi, kaamos. Oikeaa talvea jatkuu maaliskuun loppuun. Huhtikuusta kesäkuun puoleenväliin voisi jälleen olla jossain ihan muualla kuin Nellimissä. Heinäkuussa on hienoa kalastaa ja viettää aikaa kotimaisemissa. Ja sitten vuodenkiertomme alkaa taas.

   On täysin selvää, että kuusikymmenvuotiaana en enää halua pukeutua talvivaatteisiin seitsemää kuukautta vuodesta. En myöskään istu pilkkipallilla jäätävässä huhtikuun tuulessa, enkä metsästä syksyn räntäsateissa, kuin vaihtelun vuoksi. 

   Haluan juosta ja pyöräillä, sekä kirjoittaa hieman leudommissa olosuhteissa. Siltikin, vaikka kaamos ja sen syvä rauha hyvää kirjoitusaikaa onkin. Lisäksi, koska teen osa-aikatöitä talvikautena lumikolan varressa, haluan talven jälkeen mahdollisimman nopeasti lämpimään.

   Ilmastonmuutos tai ilmastonvaihdos näkyy näiden reilun kahdeksan vuoden aikana vietetyissä talvissa Lapissa. Niin hyvässä kuin pahassa. Monelle kokeneelle lapinkävijälle voi tulla yllätyksiä, jos retkiään suunnittelee pelkän kalenterin mukaan. "Koska niin on aina tehty"-filosofia on merkki jähmeästä ajattelusta ja voi johtaa epämiellyttäviin yllätyksiin: voi kastua muustakin kuin hiestä. Ainakin kelkan liukumuovit kannattaa olla kunnossa, jos mielii jyystää vettä lainehtivaa, kirkasta jäätä pitkin kohti Inarin Lapin onnea.

   Pitkä talvi on myös mielikuva. Me yritämme olla päästämättä sitä liian pitkäksi. Ratkaisu on matkailuauto tai lentokone.

 Kevätkantohankien loistetta ilman suksia tai lumikenkiä.

 Makkaranpaistoa pälvillä, aurinkorasvaa tarvittiin.

Rauhan maa, jonne kaikenmaailman kaikukalastajilla tai muilla teurastajilla, saati turisteilla, ei ole mitään asiaa.

 

Olen tehnyt hyvin selväksi, että en julkaise saaliskuvia. Vihaan kuvia, joissa joku istuu pilkkipallilla avannon ympärillä sätkivien kalojen seurassa. 

   Mutta savukalakuvia voin julkaista. Tämän laitoin kiusalla väärinpäin. Hackmannin haarukka on 19 senttiä pitkä.

   Syy on selvä: saatuani kalan, verestän sen heti ja laitan saalispussiin. Vasta sitten on seuraavan yrityksen vuoro. Kyse on laadusta, ei määrästä. Paras kala on ruokakala, ja se totisesti savukala on. Lisäksi on järjetöntä onkia keväällä kaikki kutemassa olevat, isot naarasahvenet pois järvistä. Mutta jokainen tyylillään, en moralisoi.

 Elämä on ulkona, joskus se on kylmää ja märkää. Yokon windblock-takki on hyvä.

 Pitkien pyörälenkkien suola on kahvitauko.

 

Vaihdoin Orbeaan (gravel) kesärenkaat 18.4. Kuvan lenkillä oli vielä nastat, koska valumavesi jäätyy varjopaikoissa salakavalasti. Pihamme ja kotitiemme on silässä jäässä, vain hiukan hiekkaa näkyy siellä täällä. Lunta on puoli metriä.

 

Kuva on Rovaniemeltä, kevään tähänasti lämpimin päivä. Kirsi testasi Orbean Vectoria, jonka olin tilannut hänelle syntymäpäivälahjaksi. Pyörään laitettiin 40 mm leveät gravelrenkaat. Vaihteita on 16 ja levyjarrut, luonnollisesti. Pyörä painaa kymmenisen kiloa.

Kirsi ensimmäisellä lenkillä kotimaisemissa.

 

Näitä puuntekokuvia olen julkaissut aina keväisin. Koittakaa nyt nuoret keksiä jotain muuta kuin sosiaalidemokratiaa ja tuulivoimaa, että täällä tarkenee. Tarkoitan tällä, että me tarvitsemme uusia fiksuja ajatuksia ja ihmisiä tekemään asiat paremmin kuin minä tai minua edeltävät sukupolvet tekivät.

 

VIIKKO 14.

Ma- Läskipyöräilyä 30,05 km - 1.45. Märkää loskaa.

Ti- Gravelpyörällä 84,93 km - 4.07. Aurinkoa.

Ke- Juoksua 6,07 km - 47 min. Vastenmielistä.

To- Juoksumatolla 10,01 km - 59 min. Ulkotyöpäivän jälkeen.

Pe- Lepo

La- Gravelpyörällä 100,20 km - 5.07. Jäätävä pohjoistuuli ja lopuksi lumisade.

Su- Läskipyörällä 20,77 km - 1.22. Lumipyryn jälkeen.

Pyöräilyä yhteensä 235 km

 

 

VIIKKO 15.

Ma- Gravelpyörällä 30,52 km - 1.18. Uuden Yoko-pyöräilyasun testaus.

Ti- Lepo

Ke- Juoksumatolla 8,01 km - 57 min. Ulkona lumimyrsky.

To- Gravelpyörällä 40,85 km - 1.59. Aurinkoista.

Pe- Lepo

La- Gravelpyörällä 62,02 km - 2.57. Raaka, kylmä tuuli.

Su- Kirsin kanssa kantohankikävely Juoksemajärvien ympäristössä 7,16 km - 2.06.

Pyöräilyä yhteensä 133,3 km

 

VIIKKO 16.

Ma-Ti-"Lepoa"

Ke- Juoksua 10,24 km - 1.12.

To- "Lepo"

Pe- Kirsin kanssa gravelpyörillä 22,30 km - 1.31. Kirsillä uusi Orbea Vector.

       Gravelpyörällä yksin 20,35 km - 51 min. Keskinopeus 23,9 km/h. Kesärenkaat.

La- "Lepo"

Su- Gravelpyörällä 33,16 km - 1.35. Polttopuunteon jälkeen. Kylmä tuuli. 

Pyöräilyä yhteensä 75,8 km.

 

Elämä on aina tässä ja nyt. Jos mietitte elämänmuutosta, tehkää se nyt. Ei sitten kun. 

Hyvää kevättä kaikille! 

SELLAISENAAN

 

Sellaisenaan. Ilman ennakko-odotuksia.

 

Muutama viikko sitten Nellimin harjulle osui myrsky, joka kaatoi useita mäntyjä. Kysyin metsähallitukselta, että voinko ostaa valtionmaalta kaatuneet puut. Vastaus oli myöntävä. Siis toimeen.

   Tähän aikaan vuodesta metsätöiden tekeminen Nellimissä on kaikkea muuta kuin ajankohtaista. On paras kanalinnunpyyntiaika, ja talviverkostelua pitäisi aloitella. Ei auta. Puita on saatava. 

   Puita, puita! Näin pappa opetti kauan sitten. Silloin kun moottorikelkassa ei ollut pakkia ja saha oli savuava Jonsered. Aloitin metsätyöt kaksitoistavuotiaana isän ja papan kanssa. Kuten esikoiskirjaani, ja kaikki kivestä- romaaniin, kirjoitin: Vasta viisitoistavuotiaana kykenin tekemään puita enemmän kahdella kädellä, kuin veteraanipappani yhdellä kädellä.

   Taistellessani Nellimin tuulikaatojen kanssa mieleen tuli kaikenlaista. Työ itsessään sujui hyvin. Mönkijä, Can-Am ja tukkikärry - mies ja moottorisaha, Stihl. Aluksi piti ottaa itsestään kaikki irti, koska kauan seisseen tukkivinssin kytkin ei toiminut, eikä toiminut myöskään vinssin kaukosäätimen kytkin. Takaraivossa lumettomassa metsässä iti ajatus lumisateesta. Puut kyytiin käsin, nostamalla. Äkkiä. Omilla hartioilla.

   Miehet, jotka metsätyöt minulle opettivat, ottivat kaiken sellaisenaan. Tulee mitä tulee. Vaikeuksia ei kannata ennalta odottaa. Kokemuksia ei kannata ennalta kuvitella. Pelkästään tee, tunnista toiseen, aamusta iltaan.

   Kolme päivää sitten sain vinssiin uuden kaukosäädinyksikön ja käyttökytkimen olin korjannut jo viikko sitten. Tukkien kyytiin juontaminen helpottui. Mönkijän käytin kaiken touhun välissä Sodankylässä Kone-Vasaralla huollossa. Kolmensadan tunnin huolto tuli siellä tehtyä ammattitaidolla. 

   Miinus kahdenkymmenen asteen pakkasessa tuli mieleen papan sanat: "Kärsivällisyyttä, tulee hiljakseen mitä tulee - älä hosu." Kaikki tuli. Tänään Kirsin kanssa ajoimme viimeiset kaksi kuormaa jyrkästä rinteestä, hirveässä lumipyryssä. Nyt on puita.

 

Mielestäni ihmiset voivat nykyisin huonosti, koska heillä on jatkuvia ennakko-odotuksia. Kaiken suhteen. Esimerkiksi kun lähdetään lomalle tai syömään ravintolaan; matka ei olekaan sellainen kuin kuvitteli, ruoka ei ollutkaan sellaista kuin odotettiin. Seksi ei tunnu siltä, miltä kuvitellaan. Odotetaan liikaa, yritetään liikaa. Verrataan kaikkea kaikkeen virtuaalitodellisuudessa olevaan paskaan, osin tekoälyllä tuotettuun kuolleeseen kuvastoon. Ja niin edelleen.

   Pessimisti ei pety? Tässä ei ole nyt siitä kyse, vaan kaiken kokemisesta sellaisenaan. Ilman ennakko-odotuksia. Lähdetään, mennään ja koetaan. Tulee mitä tulee. Näin toimien kaikki on aitoa, elämänmakuista. Yllättävän tuoretta.

   Tätä mietin puita tehdessä. Hanskat jäässä, selkä jäykkänä. Mönkijän satulassa kiinni juuttuneena karheikkoon. Tukkisaksien livetessä jäisen petäjän kuoresta. Kaatuessani moottorisahan kanssa kivikkoon. Kiveen sahatessani. Lunta niskassa. Loppuun väsyneenä saunassa. Nukahtaen takkatulen ääreen, juomaton konjakki lämmeten sohvan käsinojalla.

   Elämää niin, että tuntuu. Sellaisenaan.

   Tulee mitä tulee.

   Minulta on usein kysytty miten jaksan, miten aina viitsin. Tulee aika, jolloin en enää viitsi enkä jaksa. Silloin oion koipiani matkailuauton edustalla punaviinilasi kädessä Espanjan lämmössä. Jos näin ei käy, niin mitä sitten?

   Tulee mitä tulee.

 

 

---

 

Joku voi ihmetellä, eikö Ivalossa lähempänä ole huoltopaikkoja. Sodankylään on meiltä 220 kilometriä. 

   Mönkijä oli huollossa paikallisella Brp-jälleenmyyjällä vuosi sitten kahdensadan tunnin huollossa. Noutaessani laitetta kysyin tiskillä: "Niin säädettiinhän ne venttiilit?" Vastauksen ja kysymyksen välissä oli puolitoista sekuntia liikaa. Vastaus oli: "Kyllä ... ne säädettiin."

   Alkusyksystä kuuntelin Rotaxin (Can-Amin moottori) naputtamista kylmänä. Pelko hiipi selkäpiihin ja se osoittautui aiheelliseksi. Kolmensadan tunnin huollossa ilmeni, että venttiilejä ei oltu säädetty ollenkaan, ei koskaan. (ensimmäinen säätö on 200 tunnin kohdalla) Tämä näkyi muun muassa etummaisen sylinterin toisen pakoventtiilin lähes välyksettömyytenä. Lisäksi takimmaisen sylinterin päällä olevaa imuputkea ei ole irroitettu koskaan, siinä oli alkuperäiset "sinetit". Ilman imuputken irroitusta venttiilejä ei voi säätää, koska venttiilikoppaa ei saa pois paikaltaan.

   Muutakin oli. Nestevuotoja. Can-Amin vesiletkuihin vaihdetaan jousiklemmareiden tilalle oikeat ruuvikiristeiset yleensä jo ensimmäisessä huollossa. Niitäkään ei oltu vaihdettu. Syksyllä lisäsin litran pakkasnestettä. Nyt jäljellä kolmesta litrasta oli tasan yksi. Tietokoneen mukaan maksimiläpö oli ollut 109 astetta. 140 asteessa saattaa syntyä konevaurio. Nestettä ei kuitenkaan ole ollut esimerkiksi tallin lattialla. Ehkä se on valunut pohjapanssarille, hissukseen.

   Minä kykenen huoltamaan koneita myös itse. Olen entinen ammattiautoilija ja ymmärrän huollon merkityksen. En koskaan enää astu jalallanikaan paikalliseen BRP- merkkiliikkeeseen Ivalossa.

  Odotan jännityksellä, kun huollan seuraavaksi itse moottorikelkkani Lynx 49 Ranger 900 Ace Pro:n. Minulla on paikallisen liikkeen lasku huoltokirjan välissä entisen omistajan jäljiltä. Onko laskutettua ketjukoteloöljyä edes vaihdettu, saati öljynsuodatinta? Voitte taas jäädä kiinni kun näen proput, onko niissä edes avausjälkiä?

  Kone-Vasaraa voin varauksetta suositella. Heillä on Sodankylässä aivan uudet tilat. Minulle esiteltiin huoltopuoli, joka on jopa siistimpi kuin oma huoltopajani Nellimissä.

 

Kyllä lähtee.

---

Tänään 22.11.2024, kelkkakauden avaus.

Okei, nyt oikea talvi alkaa. Lunta on tullut mukavasti. Pääsemme kelkkailemaan, hiihtämään ja avaamaan talviverkkokauden. 

   Välillä käyn töissäkin. Työskentelen nykyisin kausiapuna Kiinteistöhuolto Välitalo Oy:ssä. Teen käsin lumitöitä, etenkin vanhuksille. Hyvien kahvien lisäksi saan hyvän mielen ja kykenen tuottamaan iloa ikäihmisten päiviin.

   Kolmas kirjani nimeltään Ifrit, ilmestyy helmikuun 2025 toisella viikolla. Neljäs kirja on alulla ja pohjatyöt siihen alustavasti tehty.

   Voikaa hyvin ja uskokaa huomiseen!

 

Rauhallinen kahvitauko Kessissä kanalinnunmetsästyksen lomassa.

 

 --- 

 

VIIKKO 45.

Ma- Gravelpyörällä 40,78 km - 2.15. Luottojärvelle. kylmä ja luminen nimismiehenkihara.

Ti- Lepo

Ke- Metsästys 1,82 km - 38 min.

To- Juoksua 6,05 km - 48 min.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 4,10 km - 55 min. 12,6 astetta lämmintä, lumi suli.

La- Metsästystä Kessissä 2,92 km - 1.00. Kauden 8. lintu alas.

Su- Kirsin kanssa läskipyörillä 11,76 km - 1.01.

 

 

VIIKKO 46.

Ma- Pe- Metsätöitä, pitkiä päiviä niin kauan kun valoa riittää.

La- Metsästystä 6,53 km - 2.02.

Su- Metsätöitä Kirsin kanssa.

Maailmani ilman Kirsin naurua olisi musta.

Keskellä soita on hiekkaharju.

Can-Am, kukkulan kuningas.

"Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei." - 20 astetta, raudat ovat kylmiä, puut jäisiä.

Kaukosäädinpalikka. Kuvassa tukijalka alhaalla ja vinssiköydessä olevat tukkisakset ovat kiinni tukissa. Joku väittää tätä systeemiä lapselliseksi, mutta oman kokemuksen mukaan se on kaikkea muuta ja säästää selkää pienimuotoisessa hakkuussa.

ATV-Expertin telikärryn vinssissä on molemmille puolille säätyvä tukijalka ja jatkettava puomi. Kuvassa puomi on lyhimmillään. Vinssi on kiinalainen, Motorpowerin myymä, 15 vuotta vanha, jolla on vinssattu reilu kolme tukkiautollista puita. Vinssissä on sininen, sakkelilla varustettu köysi. En käytä metallivaijereita. Kärryä pystyy jatkamaan säätämällä taaimmaista lovipankkosarjaa taaksepäin. Minä kuitenkin tarvitsin nyt rinnemaastossa lyhyttä kärryä. Mönkijän renkaat ovat Mudlitet, jotka pitävät talvella hyvin. Jos eivät pidä, minulla on takapyöriin norjalaiset lumiketjut. Niillä saa sitten turvetta tuuttiin rajattomasti ja kaupan päälle uusia vetoniveliä.

"Ei mulla plexit ihan pienest huurru..."

Kaukosäädinyksikkö (Strong Line) kiinnitettynä laitekoteloon, jonka sisällä on vinssin rele. Alakulmassa on erillinen keinuvipukytkin, jonka olen evakuoinut jostakin mönkijän vinssisarjasta itselleni. Vihreä roikkuva johto on antenni. Asennukset ovat itse ideoituja ja ovat kestäneet vuosikausia. Aiempi kaukosäädin oli Warnin oma. Siinä oli jossain määrin parempi kaukosäädin, mutta tälläkin Strongin versiolla tulee toimeen jos ei ole pakkasta yli 20 astetta. Strongin käyttökytkinten kumi jäykistyy pakkasella ja niitä saa sitten tosissaan painaa...

Käytän nykyisin irrallista akkua vinssissä. Näin juonnettaessa ei tarvitse käyttää mönkijää tyhjäkäynnillä. 60Ah jaksaa lyhyen päivän ( 8 tuntia). Samoja akkuja käytän kesällä sähköperämoottorissa. Johdoissa on trukkiliittimet. Lataan akut Cetekin älylaturilla. Laturin välijohdossa on myös trukkiliitin, joten akkuja ei tarvitse kaivaa esiin akkukotelosta latausta varten. Molemmissa moottorikelkoissamme on kiinteät välijohdot, joiden liittimet sopivat suoraan Cetekiin, näin kesän ylläpitolatausta varten ei myöskään kelkkojen akkuja tarvitse kaivaa esiin.

PIDETYT ILMAT

 

On se Nellimissä ilmoja pidellyt, ja Savossa pijelly. Savossa vastuu siirtyy lukijalle, mutta luotan siihen, että blogini lukijat hoitavat vastuunsa itse ilman ohjeistustakin. 

    En yhtään pidä sellaisista kirjoituksista jotka alkavat sanoilla: "Kerron teille tässä nyt..." Nämä tekstit ovat täynnä linkkejä, lainauksia ja pääosin jonkun muun, kuin kirjoittajan omia mielipiteitä. Jos tällaisia tekstejä kommentoi, saattaa kirjoittaja vastata, että kommentoija syyllistyy argumentointivirheeseen tai on vailla faktoja. Selittäjä selittää selittävänsä selitettävänsä, tukeutuu muiden tulkintoihin, ujuttaa rivien väliin ujosti jotakin omaansa, täyttää aukot linkeillä ja lopuksi osoittelee kommentoijien "virheitä".

    En myöskään pidä sellaisista kirjoituksista, joissa valitetaan, luodaan uhkakuvia tai tungetaan vihervasemmistolaista maailmanpelastusepistolaa keinoempatioineen muka yhtenä totuutena, tai vääjäämättömänä tulevaisuudenkuvana - joten:

 

On se Nellimissä ilmoja pidellyt ja Savossa pijelly. Meillä on harvinaisen vähän lunta vuodenaikaan nähden ja kevät noin kuukauden etuajassa. En ole tänä reilun kahdeksan vuoden aikana koskaan aiemmin nähnyt järvien sulia ja uhkureikiä näin aukinaisina tähän aikaan vuodesta.

    Kohta mennyt talvi on moottorikelkkailukelien osalta ollut tympeä. Alle kymmenen kertaa on ollut paksua puuteria ja pehmeitä maastoja. Koko muun ajan vesillä olevia järviä, jäisiä uria tai irtonaista pulverilunta yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Aina ei voi voittaa. On kuitenkin selvä, että jos talvet ovat tästä eteenpäin tätä tasoa, on kaluston halventamisen paikka.

    Meillä on yksi erittäin hyvässä kunnossa oleva vanha Ski-Doo Summit 600 kaksitahtikelkka e-tec moottorilla ja korkeaharjaisella, uudella telamatolla ja toinen uudehko Lynx 900 Ranger Pro nelitahtikelkka, korkeaharjaisella telamatolla. Myyntilistalle joutuu Lynx, jonka korvaan jollakin leveätelaisella vanhalla paskalla. On täysin turha repiä painavaa nelitahtia vähillä lumilla karheikossa.

    Viime marraskuun lopussa aloitin talviverkostelun. Aluksi jouduin viikkotolkulla käymään apajilla mönkijällä, koska ei satanut lunta. Sitten kun lunta saatiin edes vähän, alkoivat pakkaset. Meni pitkälle yli vuoden vaihteen, ennenkuin kelkalla ajamisesta nautti edes vähän.

    Kalaa on tullut vähemmän kuin viime kautena, joten lisäsin pyydysten määrää viime viikolla. Inarissa yksi juomus on neljä verkkoa eli 120 metriä. Minulla on nyt kolme verkkoa, eli 90 metriä. Onnistumisen todennäköisyys kasvaa, entisestään.

    Vuodenkierrossa olen päässyt siihen vaiheeseen, että olen käynnistellyt polttopuuhankinnan valmistavia toimia. On sairasta, että moottorisahaan, Stihl 241C, terälaippa ja ketjut maksavat yhteensä yli 80 euroa. Ukrainan sodalla ei voi loputtomiin perustella hinnannousua, tämä on ryöstöä! Lisäksi jouduin purkamaan mönkijän yhdistelmäkärrystä venevarustuksen pois ja laittamaan lavan paikalleen. Puita on nyt ajettava sekä kelkalla, että mönkijällä kelien takia.

    Tähän aikaan vuodesta olen väsyneimmilläni. Tämä johtuu kolmannen kirjani kirjoitusprosessista (kesken) ja pitkästä talvesta, mutta tänä vuonna myös sitkeästä akilles/kantapäävaivasta. Oikeastaan pyöräily on ainoa, mitä kantapää täydellisesti sietää. 

    Olen tehnyt päätöksen jo vuosia sitten, että jalkojani ei juoksun takia leikellä. Jos itsestään (omin voimin) tai korkeintaan kipulääkkeillä autettavaa parantumista ei tapahdu riittävästi, niin juoksu loppuu.

    En malta olla tässä toistamatta, että älkää antako neuvoja, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisittekin. Pysähtykää miettimään: yli 90.000 kilometriä. Miettikääpä sitten, kuka on Pasi Koskisen juoksun paras asiantuntija. Näihin kilometreihin kaikki, toistan kaikki, on koettu, kokeiltu ja koeteltu.

    Kirjoittaminen sujuu, mutta on vaativaa. Normaalisti tähän aikaan olisin lähes valmis, nyt on jäljellä noin yksi kolmasosa. Saatan joutua kesätöihin. Tämä johtunee sivumäärästä. Tulee mitä tulee. Voi tulla. Ehken tuleekin.

    Liikunnan ilo on läsnä pyöräilyssä. Läskipyörä taipuu poluille ja urille, myös pehmeille. Pyöräilyn lisäksi hiihto, lumikenkäily, kävely ja metsätyöt pitävät minut kunnossa. Muille kivuilleni en voi mitään. Kivuilla tarkoitan käsieni hermoratavaurioita ja niistä johtuvia puutumisia. Avantouinti helpottaa kipuja vähän. Lisäksi on muutama muukin hiukan kulunut paikka. Ilmoitan toki sitten, kun mylly lakkaa jauhamasta, paska haisemasta ja kulli seisomasta. Ei siinä mitään noloa ole. Kaikesta voi puhua - mutta ei välttämättä tarvitse.

    Asuminen pohjoisessa antaa aikaa ja tilaa tarkastella elämää. Tarkastelun seurauksena jatkuvan kärsimyksen hyväksyminen johtaa kärsivällisyyteen ja läsnäoloon omassa elämässä niiden kanssa, jotka omaa elämää haluavat jakaa. Muista en ole kiinnostunut. Mikään ei itsestään jää, vaan kaiken jättää itse taakseen.

    Meillä mönkijän renkaissa ilmaa on 0,5 - 1,00 baaria, läskipyörän 1,00 - 0,6 baaria, henkilöauton 2,2 - 2,5 baaria ja matkailuauton 4,5 - 5,5 baaria. Milloin viimeksi olette tarkistaneet paineet itseltänne?

    Ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin hän on.

    

VIIKOT 7 - 9

Ma- Pyörällä Missevaaran lenkki 30,59 km - 2.03.

Ti- Juoksua Haapakurussa 10.63 km - 1.25. - 20 astetta.

Ke- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa 10,63 km - 1.25. Haapakurussa.

To- Pyörällä osittain poluilla ja Sarmijärvellä 24,46 km - 1.57.

Pe- Lepo

La- Juoksua 10,1o km - 1.15. Nellimin kylällä, lumisade.

Su- Lepo

Juoksu 20, 7 km - Pyöräily 55 km - Hiihto 10,1 km

 

Ma- Pyörällä 85,32 km - 5.17 Nellim - Ivalo - Nellim

Ti- Matolla juoksua 5,02 km - 33 min.

Ke- To - Lepo

Pe- Matolla juoksua 4,99 km - 35 min.

La- Pyörällä Kessiin 42,07 km - 2.43.

Su- Lepo

Juoksu 10 km - Pyöräily 127,4 km

 

Ma- 8,43 - 1.03. Juoksua poluilla. Virhe: kantapää tuli uudelleen kipeäksi.

Ti- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa - 12,73 km - 1.48. Haapakurussa.

       Pyörällä 21,91 km - 1.17.

Ke- To - Lepo

Pe- Latuhiihtoa 15,38 km - 1.45. Pyhävaaran kierros, märkä imukeli, roskaiset ladut.

La- Pyörällä palauttavaa 20,13 km - 1.13. Virtaniemi.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,16 km - 52 minuuttia. 

Juoksu 8,4 km - Pyöräily 42 km - Hiihto 28,1 km - Kävelyä 4,16 km 

 

SATUNNAISIA KUVIA MENNEILTÄ VIIKOILTA

Vaikka valittelin kelkkakelejä, niin taidan olla tullut hieman liian vaativaksi?

Matkalla Ivaloon.

Matkalla ei minnekään.

Pahtalampi.

Virtaniemi.

Vieraat Tsekin tasavallasta pysäyttivät minut.

Broileri saltimbocca. Saltimbocca on roomalaisen keittiön peruspilari. Meillä kanaversio pekoniin käärittynä, alkuperäinen vasikkaa käärittynä prosciutto kinkkuun.

Talviajelulla.

Poppamiehen (Seppo Saraspää) kanssa siellä jossakin.

Kirsin kanssa siellä jossakin.

Se nyt vaan olisi tyhmää asua kaupungissa.