Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

tiistai 23. elokuuta 2022

ja kaikki kivestä


 

KÄSITE KIRJAT:

 

Ilouutinen! Käsite-Kirjojen syyskauden ensimmäinen julkaisu on ultrajuoksija Pasi Koskisen esikoisromaani "ja kaikki kivestä". Korpifilosofi Koskisen omakohtainen teos käsittelee yli sukupolvien periytyvää periksiantamattomuutta, juoksemista sekä sairastumista. Miten ihminen reagoi uutiseen syövästä? Millainen on hetki kahden askeleen välissä? 

Nykyään Inarin Nellimissä asuva Pasi Koskinen juoksee nyt kolmatta kertaa maapallon ympäri, kilometrejä on tällä hetkellä koossa noin 90 000.  Juostessaan Nuorgamista Hankoon (1622km) Koskinen kertoo nöyrtyneensä ja ymmärtäneensä, että viha ei vie eteenpäin. Nuo kaksikymmentäseitsemän päivää opettivat, että täytyy löytää jotain muuta. Tästä kaikesta kertoo "ja kaikki kivestä".
 
---
 
Istun tässä samassa paikassa jossa kirjoitin tuon esikoiskirjani kaamoksen hämärässä, yhden asian päivässä. Noina aikoina söimme Kirsin kanssa aamiaisen, sitten Kirsi lähti töihin ja minä epämääräisen hetken kuluttua lenkille. 
    Lenkiltä palattuani tein tulet puuhellaan, keitin kahvit ja aloin kirjoittamaan, jatkoin kirjoittamista, tai istuin tässä kyvyttömänä kirjoittamaan sanaakaan ja katselin Nellimjoen huurteisia puita - Lapin maisemaa.
 
Kaiken kaikkiaan kirjoitin esikoisteokseni noin kolme kertaa uudelleen. Lopuksi Sami Liuhdon kanssa istuimme Rastilan leirintäalueella ja joimme kolme pannullista kahvia käsikirjoitusta läpikäydessämme. Illan päätteeksi juoksimme lumisen lenkin myötäillen Itähelsingin rantoja viiman puhaltaessa kirjaimet päistämme.
 
Ennen tätä kaikkea Leena Raitala Oulusta, kirjailija ja oppi-isäni Seppo Saraspää Inarista sekä toinen oppi-isäni Inarista ja vähän Stadistakin,  kirjailija Seppo Konttinen olivat lukeneet tekstit. Kaikilta heiltä sain itseluottamusta, mutta etenkin teräviä huomioita ja kehoituksen: kirjoita, kirjoita ja kirjoita!
    Vuosien hapuilun jälkeen valitsin raaimman mahdollisen lajin, omakohtaisen romaanin, jossa ei ole vääriä muistoja. Onko kaikki kirjassa totta - ihmettelen sitä joskus itsekin. Vastausta ette saa.
 
Kirjoittaminen minulle on kaksinapaista toimintaa minun ja lukijoideni välillä. Kun viimeisen kerran painoin enteriä olin varma: lapsi lähtee maailmalle ja annan sille luvan onnistua tai epäonnistua - aivan kuten annoin itsellenikin ryhtyessäni työhön.
 
Kirjan ensijulkaisutilaisuus on Helsingissä antikvariaatti Sofiassa 26.9. alkaen kello 18.00 Käsite iltamien yhteydessä.
    Toinen julkaisutilaisuus on Ivalon kirjastolla 12.10. alkaen kello 18.00.
 
Ennen noita julkaisutilaisuuksia matkustan Käsivarteen ja pohjoisen Norjan korkeille vuorille tuulettamaan itseäni.
    Kirjanjulkaisujen yhteydessä ja niiden jälkeen olen käytettävissä haastatteluihin. Esittelen kirjaa sekä kerron siitä ja kirjoittamisestani mielelelläni. Voin matkustaa pyydettäessä minne tahansa.

Syksyn kääntyessä talveen, pohjoisen päivän lyhetessä, palaan toisen jo aloitetun kirjani pariin. Toisessa kirjassani oleva porukka odottaa minua, kaipaa kiihkeästi uutta porukkaa sekä lisää jännittäviä tapahtumia, joilla aina on yhteys tai yhtymäkohta jo tapahtuneeseen, mutta etenkin aiemmin eläneisiin tai vieläkin täällä elämistä yrittäviin ihmisiin.

Kotalassa tuulisen elokuun lämpimänä päivänä,  23.8.2022

Ultrajuoksija, kirjoittaja ja korpifilosofi Pasi Koskinen

Ps. Kirjailijaksi itsensä kutsuminen vaatii kirjailijaliiton jäsenyyden, ja sen saattaa saada toisen kirjan julkaisemisen jälkeen.
    Sitä kohti.

 

Allekirjoittanut keskellä Seppo Saraspään ja Leena Raitalan kanssa.

 

Kiitokset on painettu kirjan loppuun.

--- 

VIIKKO 33.

Ma- Tiellä 10,10 km - 1.04. Ei krapulaa.

Ti- Nellim linjat pehmeässä maastossa 10,09 km - 1.07.

Ke- Lepo, ei sitä vielä jokapäivä juosta.

To- Tiellä 10,08 km - 1.04. Yksinkertaista perusharjoittelua.

Pe- Vaativaa polkua osittain 9 km - 1.10.

La- Lepo

Su- Poluilla 8,05 km - 1.04. Ennen Trifonin juhlaa satamassa koipien oiontaa.

Yhteensä 46,8 km - 5:26. Mutkatonta perusjuoksua, vaihtelevaa, kuntouttavaa, pikkuhiljaa, ei ole kiire minnekään. 

---

kuin kuu ei ole runo kirjan nimeksi

ja säkeenylitykset ja kommentaari unohtunut ei

 

ahdista niin paljon koska se loppui

mennään nyt näin ja seuraavasta pidempi

 

koneella tähän asti muistikirjassa

neljä vuodenaikaa kuin tylsä sävellys

 

- Sami Liuhto

 kirjasta SATELLIITIT EIVÄT MIETI

                                  TYHJ10

torstai 18. elokuuta 2022

VÄLIKAUDEN VÄSYMYS - HYVÄ KIERTÄÄ?

 

 

VÄLIKAUDEN VÄSYMYS

Kun ultrajuoksija sanoo olevansa väsynyt, on hän niin väsynyt kuin muut ihmiset aina. Kun ultrajuoksija sanoo olevansa todella väsynyt, on hän niin väsynyt, että muut ihmiset ovat samassa tilassa toimintakyvyttömiä.

    Välikauteni väsymyksen jaan kahteen osastoon: fyysiseen ja henkiseen. 

    Fyysiseen väsymykseen ei kuulu lihasväsymystä eikä juoksukyvyttömyyttä, vaan elimistön monien muiden toimintojen väsymistä. Näitä toimintoja ovat keskus- ja ääreishermosto mukaanlukien eritystoiminnat. Kuusi päivää lähes tauotta jättää jälkensä.

    Henkinen väsymys syntyy itsensä ylittämisestä. Onnistuneen kilpailun jälkeen, ennätyksen jälkeen, olo on tyhjäksi puristettu. Miksi vaatisin itseltäni paljon juuri nyt?

    Molempiin edellämainittuihin väsymyksiin auttaa mielekäs elämä ja ajan luonnollinen kuluminen. Mielekkääseen elämään kuuluu minun tapauksessani mielekästä puuhastelua, hyvää ravintoa ja lepoa. 

    Mutta etenkin hyvää seuraa, ja siitä ei Kirsin kanssa ole puutetta.

Kirsin kanssa siellä jossakin.


"Kun päättyvät pitkospuut, kuka rinnallein jää..."


Kotirannan pitkospuiden päähän laitoin uintipaikan.

Syntyjä syviä. Zazenia ilman muodollista asentoa.

 

HYVÄ KIERTÄÄ?

ALUKSI

Ostin vanhan Nissan Primeran ja remontoin sen katsastus- ja ajokuntoon. Rahaa meni 700 euroa mukaanlukien auton hinta, varaosat ja katsastus. Nyt ihmettelen mitä teen reilulla 20 000 eurolla, joka jäi teoreettisesti säästöön, jos olisin ostanut Suomen halvimman uuden sähköauton, Volkswagen e-Upin.

    Todellisuudessa minulta meni rahaa kaksisataa enemmän, koska halusin vaihtaa tiettyjä osia huvikseni. Minun kaikkiin, myös ammattiautoihini, on vaihdettu osia huvikseen - ennakoitu murheita. Murheita ei sitten ole ollut vuosien varrella muutamaa äkillistä poikkeusta lukuunottamatta.

    Auto Suomessa on edelleen tietyille ihmisille statussymboli. Ontuvin peruste, mikä sähköauton hankkimiseen on minulle esitetty, on verojen maksu ja työssäkäynti. Ihan rehellisestikö kyseinen mies käy töissä verojen maksun motivoimana?

    Sähköauto on tulevaisuutta jota ei ole. Ympäristöystävällisyydellä on turha ratsastaa niin kauan kuin pikkupojat louhivat akkumalmia ahtaissa tunneleissa ilman suojaimia nälkäpalkalla. Tai jotakin muuta vastaavaa. 

    Ja kyllä, minun Primerassani on akku myös. Mutta annan poikien louhia tietoisena siitä, että muuten he kuolevat jokatapauksessa nälkään.

    Auto on aina haitaksi ympäristölle. Parasta olisi kulkea lihasvoimalla.

    Olisiko minun pitänyt ostaa Teslan perusmalli, nyt teoreettista rahaa olisi reilut 81 000 euroa. Pysähtykääpä ihmiset nyt miettimään mitä muuta saisitte tuolla rahalla kuin pelkän auton.

    Sähköauton omistajien kannattaa lukea koko teksti loppuun ennen kommentointia.

Seuraava kuvasarja kuvateksteineen kerto karua kieltä kiinnostuneille Primerasta.

   

Remonttilorun loppu. Pellinpalalla korjattu vasen pohjapanssari paikalleen ja menoksi kohti katsastusta.



Ajallaan vaihtamatta jätetyt?


Hansikaslokeron takana on raitisilmasuodatin. Jo paneelin poisto antoi odottaa pahinta.

Huoltokirjan mukaan tämä oli vaihdettu viimeksi kymmenen vuotta sitten. Hengittäisitkö sinä tämän läpi suodatettua ilmaa autoillessasi.

Tein autoon normaalin huollon. Moottoriöljyn ja suodattimen vaihto. Ilmansuodattimen ja sisäilmansuodattimen vaihto. Sytytystulppien vaihto. Vaihdelaatikkoöljyn vaihto. Muiden nesteiden määrien ja laatujen tarkistus.


Ilmansuodatin - voi voi.

Vaihdelaatikkoöljyn vaihto huohottimen putken kautta. Syy selviää alla olevista kahdesta kuvasta.

Vaihdelaatikko viistoon auton alta kuvattuna, kuvassa tökkeli ehjänä.

Sankariasentajan hitsaama tökkeli katkenneena.

Vaihdelaatikkoöljyn vaihto teetätti töitä. Joku aiempi sankariasentaja oli hitsannut vaihdelaatikon ylätasoproppuun tökkelin, joka lämmittämisestä ja apuaineiden käytöstä huolimatta katkesi avausyrityksessä. Tasoproppu jäi paikalleen...

Jarrukilven loput.


Varsinainen katsastuksessa hylkäämisen syy olisi ollut jarrukilpien puhkiruostuminen. Sankariasentajat rälläköivät uuden kilven väkisin vanhan loppuihin peltiruuveilla kiinni, mutta minä en ole sankariasentaja. Kilven esillesaaminen ja vaihto edellytti takajarrujen ja -napojen iroittamisen.

Ulomman vetonivelen vaihto.

Eturipustus vielä avaamattomana.

Netti on täynnä paskajuttuja helpoista vetonivelten vaihdoista. Toyotan ja Nissanin käyttämä c-sokkaratkaisu pitää eikä luovuta muuta kuin rälläkällä. Ulompaa niveltä et saa irti kovin helposti vetoakselista. Tässä tapauksessa suojuskumi oli rikki mutta nivel ehjä. En halunnut ylivedettävää tai kahdesta kumista koottavaa ratkaisua, vaan kunnon kumin. 

    Kumiasioissa säästäminen muuttaa elämänlaatua huonompaan suuntaan, etenkin nuorten miesten tulisi tämä huomioida tarkoin.

Oikea sähköpeili oli ulkokuorestaan rikki. Ostin peilin halvalla purkaamolta. Kuvassa levitän puupalikalla oviverhoilua uuden peilin asennuksen yhteydessä.

Moottorin pesu on osa huoltoa.

Kuvassa vasemmalla ylhäällä on kaasuläppäkotelo ja oikealla keskellä ilmamassamittari.


Primeran kaasuläppäkotelo oli likainen ja kone kävi heijaten 1500 kierroksen ja 2500 kierroksen välillä, myös rullaten vaihdepäällä ajaessa hetken. Tyhjäkäynti ei lämpimänäkään laskenut alle 1300 kierroksen. Koska auto oli seisonut pitkään akun miinusjohto irroitettuna ja kun vielä lisäksi irroitin kaasuläppäkotelon liittimen puhdistuksen yhteydessä, niin päättelin että läppä on sopeutettava. Tässä autossa se tapahtuu virta-avaimen ja kaasupolkimen avulla. 

    Puhdistin myös ilmamassamittarin, joka sekin oli likainen.

    Kaasuläpän sopeutus vaati kestävyysurheilutaustaa. Ensin moottori lämpimäksi, pyörät suoraan (ojaustehostimen toiminta nostaa kierroksia hieman), valot parkeille ja lämmityslaite, radio ja muut lisävirrat kiinni. Kaasupolkimeen ei saa koskea. Sitten virrat päälle 2 sekuntia, pois 10 sekuntia ja uudelleen. Nyt läppä on oppinut kiinni asennon. Sitten virrat päälle 3 sekunniksi, sitten paina kaasupoljinta nopeasti viisi kertaa pohjaan 5 sekunnin sisällä, odota 7 sekuntia ja paina ja pidä kaasu pohjassa kunnes moottorin vikavalo alkaa vilkkua. Välittömästi kun valo lakkaa vilkkumasta, niin moottori käyntiin, anna tyhjäkäynnin asettua, (noin 900 kierrokseen), anna käydä 20 sekuntia ja kierrätä sitten moottoria kolmasti. Valmis. Varsinaista runkkausta!

Takavalojen lisämaadoitus toteutetaan valaisimen polttimopohjan miinuksesta auton runkoon. Ilman maadoitusta saattaa esiintyä käyntihäiriöitä ja tehottomuutta. Ihan Nissanismia tämäkin.

Pohjapanssarin oikeakin puoli oli rikki. Tein pellistä lisäosan ja ruuvasin kiinni. Tietenkin pesin osat ensin. Panssarin tehtävänä on yrittää suojata moottoria ja se saattaa vaikuttaa käyntilämpötilaan ainakin kylmässä.

LOPUKSI

Nissanismikin on sairaus.

    Autolla on ajettu 212 000 kilometriä. Satukirjan (huoltokirja) mukaan siihen on vaihdettu ilmansuodatin ja tulpat viimeksi vuonna 2017, ajomäärä oli tuolloin 125 897 kilometriä. Moottoriöljyt, luojan kiitos, on sentään vaihdettu vuosien varrella.

    Minulle ei vittuilla, minä näen osista onko niitä vaihdettu, tai ylipäätään onko koko osayksikköä koskaan edes avattu.

    Auto on nyt päivittäiseen ajoon kunnossa. Se kaipaisi edelleen ehostusta tiettyjen kulutusosiensa puolesta, mutta esimerkiksi päästöt ovat täysin lainmukaiset ja alarajoilla. Sisustus on täysin ehjä ja kaikki toimii, myös ilmastointi. Mukana tuli kahdet renkaat, jotka kulutuspintojensa puolesta ovat lailliset, ikänsä puolesta ne voisi vaihtaa.

    Vanhan auton korjaaminen on kallista, koska työ korjaamossa maksaa. Vanhojen osien kanssa tapellessa aikaa kuluu ja vaikeuksia kasaantuu. Jos auton arvo on 500 euroa ja siihen on tulossa 700 euron remontti niin moni valitsee väärin, ostaa kalliimman käytetyn auton tilalle ja saa samat viat kalliimmalla hoidettavaksi.

    Käyttöarvo - mikä se on?

    Kiitokset komentaja Rautonen ja Elovainion Autohuolto konsultaatioista.

    Huoltoliikkeestä on turha kysellä ohjeita ja sitten epäonnistua itse jos ei osaa, pitää vaan viedä reilusti auto korjaamolle arvioitavaksi. 

    Viittitkö vilkaista- ja mikä siinä vois olla- tyyppinen toiminta on rangaistavaa. Asiakkaan roolileikkeihin ei autokorjaamoilla ole aikaa, ellei sitten erityiskorvauksesta sovita erikseen.

   


Uusi sähköauto alkaa vanheta sillä hetkellä kun se otetaan käyttöön. Noin kymmenen vuoden kuluttua alkaa paljastua karu totuus vanhan sähköauton korjaamisesta. Pystyykö kukaan korjaamaan elektroniikkaa halvalla tai edes järkevällä hinnalla? 

    Jo nyt esimerkiksi matkailuautojen asunto-osan lämmityslaitteiden piirikortit maksavat maltaita, entä modernin Teslan ohjausyksiköt? Tai edes sen halvan Volswagen e-Upin? Sähköauton jarrut, renkaat ja alusta vaativat yhtälailla huomiota Suomen surkeaa asvalttia kynnettäessä. Tärinä ja lämmönvaihtelut kuluttavat elektroniikkaa. Tuulilaseja vaihdetaan myös sähköautoihin puhumattakaan akustoista, jotka helposti maksavat kymmenenkin tuhatta.

    Sähköautot yleistyvät tulevaisuudessa, aivan kuten yleistyivät hehkulamppu, kumisaappaat, mikroaaltouuni, kännykkä ja tietokonekin. Apinalauma etsii edelleen isointa banaania ja siitä käydään verinen kamppailu. Mutta on täydellinen utopia 2035 vuoteen mennessä fossiilittomasta liikenteestä. 

    Ilmastonmuutos on tosiasia. Kokonaan toisen keskustelun paikka on, voimmeko sille mitään. Minusta kannattaa yrittää, mutta on turha hypettää jotakin yksittäistä innovaatiota, kuten sähköautoa, jossa toteutuu ikiaikainen markkinamiehen kusetus. Ostamalla sähköauton et tule paremmaksi ihmiseksi, etkä jaa hyvää tippaakaan.

 

Entäpä itse sähkön hinta kuluttajalle? Nellimin kylässä vuonna 1930 Hillin saha tuotti sähköä kyläläisille vesivoimasta. Nyt Kaiken maailman Jasperpääkkösten ja Koijärvihässien toiminnan seurauksena ei ole toivoakaan saada pienvesivoimaan rakennuslupaa. Mitään ei ole opittu 90 vuoden aikana.

    Jos olisin 20 vuotta nuorempi aloittaisin taistelun Nellimin pienvesivoimalasta. Myisin sähkön verkkoyhtiölle ja vähentäisin voimalan huoltokulut. Lopuilla rahoilla ostaisin esimerkiksi talviaurauksen kylän vanhuksille tai jakaisin rahat lapsiperheiden koulukuljetusta varten.

    Pelastetaanko maailma sähköautoilla, kalasta ja päästä- tyyppisellä toiminnalla, metsien suojelemisella vai hyvän kiertämisellä?

 


VIIKOT 31. - 32.

Ma- 7,40 km - 56 min. Myöhäinen iltalenkki autonkorjauksen väsyttämänä.

Ti- Ke- Lepo

To- 10,2 km - 1.16. Polkua.

Pe- 10,1 km - 1.31. Ivalo Mukanperävaarat. Vertikaalista nousua 279 m.

La- Lepo

Su- 7,01 - 42 min. Pitkospuutyömaa turvasaappaissa herkistää.

Yhteensä 34,6 km - 4:26

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 3,57 km - 59 min.

Ti- Lepo

Ke- 12,12 km 1.27. Vaativaa polkua Haapakurussa.

To- La- "Lepoa" Pitkospuutyömaa jatkui.

Su- Kirsin kanssa kävelyä 3,56 - 55 min.

Yhteensä 12.12 km - 1.27.

Välikausi päättyy. 


Mukava jos jaksoit lukea tänne asti. Kommentointi on rikkaus.






torstai 4. elokuuta 2022

ULTRAJUOKSUNI PAHIN UHKA

 

Yksitoista vuotta sitten katsoin ensimmäisen kerran ultrajuoksija Geoff Roesista kertovan filmin nimeltä Slogging to the Top. Dokumentissa Geoff juoksi AK Juneaun vuorilla ja Coloradossa, palasi lenkiltä kotiin ja alkoi laittamaan ruokaa perheelleen haastattelun ohessa kuin kuka tahansa perheenisä työpäivän jälkeen. Hän oli juuri tehnyt Western Statesin satamailisella reittiennätyksen. Ihailin Geoffin tapaa suhtautua elämään ja ultrajuoksuun. Sittemmin Geoff sairastui vaikeaan ylirasitustilaan ja joutui lopettamaan kilpailemisen. Ajattelin tuolloin, että olisi joskus hienoa elää samantyylistä elämää, tehdä täysillä sitä mistä nauttii, elää unelmaansa.

    Tullessani tänään lenkiltä sateisilta Nellimin harjanteilta märkänä kotiin, kävin suihkussa ja ryhdyin laittamaan ruokaa Kirsin kanssa. Yhtäkkiä keittiössä tajusin, että olen elänyt unelmaani jo kauan. Tehnyt juuri sitä mistä nautin. Yli viisi vuotta olen pääosin juossut ja kirjoittanut. 

    Luonnollisesti elämääni on kuulunut paljon muutakin puuhastelua. Jos hidastaa ja hyppää pois kiireestä, niin pienentynyt tulovirta täytyy jotenkin kompensoida. Minun tapauksessani se on merkinnyt lukuisten asioiden tekemistä itse, esimerkkeinä polttopuut, kalastus, leipominen, marjastus, erilaisten koneiden remontointi ja muu asumiseen liittyvä kunnossapitotoiminta. Mutta unelmaani - kyllä.

    Kolmenkymmenen vuoden aikana juoksemisen kautta oppimani asiat realisoituivat Kauhajoen kuudessa päivässä lähes täydellisesti. Kohtasin Kauhajoella myös ultrajuoksuni pahimman uhan. Tämän uhan olen kohdannut ultravuosieni varrella tasaisesti, enkä usko koskaan pääseväni siitä täysin eroon. Tästä syystä harjoitusta on jatkettava. Mielellään päivästä toiseen, mutta kuitenkin itseään kunnellen, pyrkien välttämään Geoff Roesin kohtalon. Mies juoksee edelleen mutta ei kilpaile, järjestää Juneaussa ultrajuoksuleirejä ja elää ilmeisen onnellisena hienosta Alaskan luonnosta nauttien.

    Ultrajuoksuni pahin uhka sotkee mieleni ja läsnäolon. Uhka työntää esille ajatusmalleja ja vääriä mielikuvia, erityisesti houkuttelee ahneuteen ja fantasioi tulevaisuutta. Minä en ole yhtä kuin mieleni, mutta uhan kohtaaminen on aina välillä minulle hyvin tuskallista.

    Olen itse pahin uhka ultrajuoksulleni.

    Kauhajoen kuuden päivän kilpailun maaliintulosta on tätä kirjoittaessani kulunut 25 päivää. Palautuminen on alkanut ja keho vastaa hämmästyttävän hyvin juoksuun. Tunnetila juostessa on hyvin vahva ja itseluottamus korkealla. Jossakin pohjalla vuosien kokemuksen mukanaan tuoma rutiini kestää edelleen.

    Mutta.

    Kuinka pitkälle uskallan mennä.

    Kolmenkymmenen vuoden kokemuksellakaan en pysty vastaamaan. 

    Kysytään eikö mikään riitä. Eikö jo riitä?

    Miten niin jo.

    On harjoiteltava. Päivästä toiseen. Loppuun asti.

"Viisaus ei ole jotain opittavaa. Viisaus syntyy valppaudesta. Olennaista on valmius tarkkailla asioita ja valmius ajatella. Sitä sanotaan mielen tyhjyydeksi. Juuri tyhjyys on zazen-harjoitusta." -Shunryu Suzuki

 Linkki You Tubeen tekstissä mainittuun Slogging to the Top-dokumenttiin.


MUUTA

Minulta on kysytty monta kertaa mitä syön arjessani tai palautuakseni kilpailuista. Ohessa kolme esimerkkiä kuvina selityksineen.

Kirkas kalakeitto hauesta. Lisäksi tummaa leipää, leivälle pestoa. Juomana maito tai piimä.

Paistettua kesäkurpitsaa, savukalaa, paistettua sipulia, salaattia fetalla. Vaaleaa leipää, juomaksi mehu.

Keitettyjä uusia perunoita, Kylmäsen pinaattipyöryköitä höystettynä purjolla, salaattia. Majoneesia, leipää, silliä pari palaa. Juomaksi maito ja piimä.

Jossain vaiheessa paistoimme munakoisoa, keitimme kukkakaalia ja söimme pelkkää salaattia niiden kanssa. Raparperikeittoa.

Toki olen syönyt myös pastaa, kassler-pihviä, lihapiirakkaa, jauhelihapihvejä burgerissa bataattiranskalaisilla ja paistanut makkaraa. Syön paljon makeaa, pullaa, suklaata ja karkkeja. Punainen liha on vähemmistössä jatkuvasti.

Jonkin verran olen ottanut magnesiumia ja b-vitamiinia. Alkoholi ei ole juurikaan maistunut valkoviiniä, Sangriaa ja muutamaa Camparia tuoremehulla lukuunottamatta.

NISSAN PRIMERA VUOSIMALLIA 2005, AJETTU 212 000 KILOMETRIÄ

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin olen ryhtynyt sähköautohypetyksen vastaiseen projektiin mielenkiinnosta. En oikeastaan tarvitse autoa, tämä on eräänlainen perheemme vara-auto. Ostin Nissanin erittäin edullisesti kylästämme. En kerro mitä auto maksoi, mutta kerron myöhemmin kokonaissumman sen ajokuntoon saattamiseksi. Näissä summissa on auton hinta mukana.

Katsastettuani auton laadin siitä erillisen postauksen remonttikuvineen. Tässä hiukan esimakua Koskisen korjaamolta.


HARJOITTELU VIIKOLLA 30.

Ma- Lepo

Ti- Kirsin kanssa kävelyä sieniretkellä 5,12 km - 1.20.

Ke- Lepo

To- 9,36 km juoksua osittain poluttomassa umpimetsässä, mäkinen reitti 9,36 km - 1.18.

Pe- Lepo

La- 7,65 km Nellimin Arkivaaralle - 1.03.

Su- Lepo

Juoksua 17,01 km.

HEINÄKUUN SUMMAUS 

Juoksua 645,50 km.

Ajatukseksi lukijalle: tämä tekee 20 km päivässä kuukauden ajalla tasattuna - minä pistin sen 11 päivään.

Kuva on kalareissulta. Kirsin selän takana on Venäjän raja noin viiden kilometrin päässä.