KAIKKIALLA VAI EI MISSÄÄN

Se, joka on kaikkialla, ei ole missään. Ajatus on alunperin Senecan, mutta paremmin kuin koskaan se sopii tämän ajan kuvaan. Ihmiset roikkuvat sosiaalisessa mediassa ja ruutujen ääressä valtavan paljon elämänsä ajasta.

   Elämänsä ajasta? 

   Juhannusaattona 1993 pääsin pois syöpäsairaalasta. Olin tuolloin huonoimmassa kunnossa kuin ikinä ennen, vaikka minut oli todettu terveeksi puolen vuoden hoitojakson jälkeen. Olin lähempänä kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeenkään. 

   Tuona hetkenä päätin elää elämäni juuri niin kuin itse haluan, jos se minulle suodaan. Siis jos ensiksi suodaan elämää ja sitten omia valintoja.

   Näin vuosien päästä valinnat tuntuvat oikeilta, mutta ajatus että kykenisin elämään elämäni juuri niin kuin minä haluan, kuulostaa hieman hassulta.

   Elämä elää meidät täydellisesti. Loppuun asti.

   Toki omilla valinnoilla on merkitystä, mutta siltikin, elämä se on joka meidät elää. Siksi onkin aivan ratkaisevaa missä? Puhelimella, tietokoneella vai tässä ja nyt. Ulkona? Sisällä rakkaiden kanssa ilman ruutua. Vai saman ruudun ääressä, yhdessä.

   Internet luotiin aikanaan sellaiseksi, että sitä ei voi tuhota. Nyt osa siitä on ottanut tehtäväkseen tuhota meidät. Toisin sanoen, jossakin on ihmisiä jotka haluavat jotakin itselleen muiden kustannuksella. Ilkeästi voisi sanoa, että normaali ihminen haluaa rahaa, jotta saa vapautta. On myös ihmisryhmä, joka haluaa vapautta saadakseen rahaa.

   Ilkeydestä ei ole hyötyä. Syyttelystä ei ole mitään hyötyä. Minulle on sanottu, että elän omassa kuplassani. Mitä jos olenkin kuplan ulkopuolella ja kaikki muut ovat siellä sisäpuolella? Ja mikä niistä kuplista?

   En tiedä, mutta yhden asian koen: kun istun meditaatiotyynylle seuraamaan hengitystäni kahdeksikymmeneksi minuutiksi, on kaikki hyvin. Kohina vaimenee ja syntyy jotakin alkuperäistä. Tilaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa kaikki ei edes ole.

   Kun sitten nousen ylös, venyttelen ja suunnistan kohti päivän kulkua, kaikki on hyvin.

   Ei missään vai kaikkialla? Päätä itse.

 

 

VIIKKO 1.

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

To- Rouvy Esterhazy Kanada 58,50 km - 2.13. Pakkasta ulkona  34 astetta.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 34 min.

La- Rouvy Colorado 30,18 km - 1.02. Ulkona 36 astetta pakkasta.

       Rouvy  Australia Canberra 20,73 - 50.24.

Su- Rouvy Italia Lombardia 41,57 km - 1.50.

Yhteensä 291,8 km. 

 

 

VIIKKO 2. 

Ma- Rouvy Vichy 83,32 - 3.11.

Ti- Pyörätön päivä, juoksua 6,66 km - 50 min. Pakkasta 20 astetta.

Ke- Läskipyörällä Rautaportin kautta rännilaavulle 16,05 km - 1.10. Lopussa 27 astetta pakkasta.

       Rouvy Bolivia 24,33 km - 29.21.

       Rouvy Sri Lanka 20,65 km - 36.57.

To- Lepo

Pe- Rouvy Frankfurt 93,46 km - 3.17. Ulkona 36 astetta pakkasta.

La- Rouvy Mallorca 30,98 km - 1.19.

Su- Rouvy Kanada Ottawa 10,72 km - 20 min.

       Rouvy Kanada Ottawa 19,68 km - 35.48 km plus jäähdyttely 4,94 km - 6 min.

Yhteensä 304,1 km.

 

LISÄÄ PYÖRIÄ PYÖRIMÄÄN

 

 

Vuodenvaihteen todella kova pakkasjakso pakotti ajamaan sisällä trainerilla enemmän kuin olisin halunnut. Parhaimmillaan meillä oli 39,9 pakkasta. Noissa lämpötiloissa ulkonaliikkuminen muuttuu taiteeksi, eli suomeksi sanottuna vailla pakottavaa syytä on täysin järjetöntä mennä ulos.

 

Sunnuntaina 11.1. käväisimme Sodankylässä hampurilaisella ja lähi-Lidlissä (yhdensuuntainen matka 220 km) . Reissulta jäi käteen myös käytetty Trek Domane AL 4 Gen 3. Kapearenkainen; 700 X 32C, alumiininen maantiepyörä. Sain ostettua hyvin pidetyn, kolme vuotta vanhan Trekin kohtuullisella hinnalla sopivasti.

   Trek on kokoa 58. Olen 183 senttinen, eli pyörä on juuri oikean kokoinen minulle. Kirsi on 175, mutta pitkäraajainen. Pyörä sopii myös hänelle, johtuen Trekin rungon geometriasta.

   Oli mielenkiintoista mitata mittanauhalla maantiepyörä Trekin runkoa suhteessa gravelpyörä Orbeaan. Erot ovat minimaaliset, mutta niitä on. Orbea on graveliksi hyvin tiivis ja matala, erittäin lähellä maantiepyörän geometriaa. 

   Orbean tapauksessa ollaan aivan sillä rajalla, jossa kammet ja keskiö kolisevat kiviin, jos sitä vie haastaville poluille. Riemu syntyykin kevyen pyörän kiihtyvyydestä, josta täpärillä (jousitettu maastopyörä) ei ole kuin aavistus. Toisaalta kaikki ne iskut, jotka täpäri kauniisti vaimentaa, tulevat suoraan läpi polkijan kehoon. Kyse on myös pidosta, jossa täysjousitettu pyörä on omaa luokkaansa.

   Trek pääsee ensi keväänä kanssani maantielle ja kerron kokemuksia siitä sitten lisää. Kyseessä on riittävän nopea peruspyörä lenkille. Jos sillä jää muiden jalkoihin, on syytä katsoa peiliin tai nauttia sitten vaan pyöräilystä ilman itsetehostuksia ja wattituijottamisia.

   Kuten kaikissa lajeissa, joissa liikkumisen voima välittyy alustaan välineen kautta, nousevat välineen ominaisuudet esiin. Polkupyörästä puhuttaessa runko ja renkaat ovat pääosissa jos polkijan ajoasento ja vaihteiden välityssuhteet ovat oikeat.

   Kuinka paljon runko joustaa? Mitä tiukempi runko on, sitä enemmän kaikki alustan epätasaisuudet välittyvät polkijaan - toisaalta kaikki polkijan voimakin menee sitten perille. Tämä on aina mielipidekysymys, miltä ajaminen tuntuu?

   Pyörää valitessa kannattaa miettiä missä sillä tykkää ajaa. Maastopyörä ei ole parhaimmillaan sileällä tiellä, eikä maantiepyörä karhealla alustalla. Gravel on kompromissi ja säilyttää jotakin maantiepyöräilyn tyylistä, joka sekin on katsojan silmissä - mutta etenkin polkijan omassa tunnelmassa. 

 

Maanantaina 12.11. vaihdoin Trekin traineriin ja sain Orbean gravelini vapaaksi ulkokäyttöön. Olen tilannut Orbeaan 622 X 50 Black Ice nastarenkaat 42 millisten Continentalien tilalle. Koska SKI & BIKE STORE ROVANIEMI myi niitä alennuksella, käytin tilaisuuden hyväksi pelkästä mielenkiinnosta. Tämän Black Icen kuvio on avoimempi kuin esimerkiksi Suositun Schwalbe Maraton Winter Plussan, jonka kerrotaan keräävän sapeli-sepelin kuvionsa väliin tehokkaasti. Minulla täällä pohjoisessa tuota sapeli-sepeli ongelmaa ei ole, täällä käytetään ruskeaa hienoa hiekkateillä, harvoilla pyöräteillä vain aavistuksen karkeampaa.

   Continentalit ovat pitäneet hyvin, mutta olen kokenut ne hieman liian kapeiksi ja pitkittäisiin uriin turhan herkiksi. Tämä herkkyys aiheuttaa kiemurtelua, varsinkin jos pinta on aavistuksenkin pehmeä. Rengaspaineet ovat vaihdelleet 2,5 bar - 5 bar. Optimi on ollut alle 3. Toisaalta Continental Contact Spike 240 rullaa sulalla kevätasvaltilla hienosti, kunhan painetta on riittävästi, joten kyse ei ole huonosta kumista.

   Orbean kesärenkaiksi ovat vakiintuneet 45 milliä leveät Continentalit. Pyörä on minusta niillä parhaimmillaan hiekkateiden, polkujen ja asvaltin sekakäytössä. Tästä syystä ja asiantuntijaliikkeen mielipiteen kannustamana, uskallan kokeilla 50 millistä kumia Orbeaan talveksi. Nähtäväksi jää mahtuvatko ne pyörimään, mittanauhan mukaan mahtuvat, mutta rajoilla ollaan.

 

SHIMANO GRX KITKAKYTKIN 

 

Kuva on kehno, rasvaisin sormin kesken huollon napattu, mutta ajaa asiansa. Kuvassa on Shimano GRX sarjan takavaihtajan kitkakytkin puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Muovikuoresta ja urassa olevasta tiivisteestä huolimatta se oli täynnä hiekan ja rasvan sekaista möhnää, vaikka en milloinkaan pese pyörääni painepesurilla. Täältä löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet kytkimen huoltoa varten.

   Kitkakytkimen tarkoitus on hidastaa vaihtajan liikettä ja estää ketjujen hakkautumisen takahaarukkaa vasten epätasaisella alustalla edettäessä. Jos ja kun kitkaytkin jumittaa, ketjut jäävät löysälle ja/tai vaihtamiseen tarvittava voima kasvaa. Kitkakytkin on saman akselin toisessa päässä, missä ulkoketjunohjaimen, eli rissojen jousi on. Jos kytkin jumittaa, rissojen liike jumittaa myös.

   Minulla ei tietenkään ollut kotona Shimanon napavaseliinia, joka legendan mukaan on ainoa oikea tuote tämän voiteluun. Puhdistin osat ja laitoin niihin sitkostettua vaseliinia. Teflonvaseliini olisi ollut parempaa, mutta sitäkään ei ollut. Lisäksi käytin aseöljyä, joka ei ainakaan edistä korroosiota ja kestää kovia lämpötiloja - myös kylmemmässä päässä.

   Kuten olen aiemminkin todennut: jos ajaa paljon ja kaikenlaisissa olosuhteissa, pyörän huollon tarve kasvaa. Jos hiukankin on kiinnostusta, kannattaa opetella tekemään ainakin osa asioista itse. Se on mukava lisä tähän harrastukseen. 

   Jos edes murto-osa pyöräilijöistä jättäisi puhelimen selaamisen vähemmälle ja käyttäisi senkin ajan esimerkiksi pyöränsä pesemiseen, he säästäisivät paljon aikaa, rahaa, vaivaa ja saisivat paljon enemmän irti polkemisen riemusta.

MOT: kaikkialla vai ei missään? 

 

 

AJATUKSIA VUODEN VAIHTUESSA - WAHOO KICKR CORE + ROUVY - VYÖRYN KESKIÖ

 

Hyvää ja läsnäolevaa uutta vuotta kaikille lukijoille.

 

Kun kirjoitan tätä, ulkona on 34 astetta pakkasta. Yle otsikoi: "Lapissa on uutenavuotena jopa 40 astetta pakkasta - ulkoilijat kertovat, miten sen kestää." Tuttavani, juuri eläköitynyt Yleläinen Jarmo Siivikko sanoi kerran, että kukaan täysjärkinen lappilainen ei mene ulos tällaisilla pakkasilla ellei ole pakko, he lämmittävät pirttejään.

   Täysjärkisenä lappilaisena minäkin tein heti aamusta tulet takkaan, tuvan tämänpuolen seinällä oli rahtu alle 18 astetta lämmintä. On selvää, että saamme sähköyhtiöltä rakkaudenosoituksia näillä keleillä. Puulämmitys onneksemme viilentää hieman sähköyhtiön tunteita.

   On aivan eri asia asua Lapissa, kuin käväistä nauttimassa ekstriimeistä lämpötiloista hiihtokeskuksissa tai erämökeillä. Haalaripelleille (turistit, pääosin ei-kotimaiset) suodaan perseellään ojassa kinoksessa makaaminen kännykkä kourassa, tai jäätelönsyönti järven (Inarijärvi) jäällä. Kokemuksia, niitähän he ovat tulleet täältä hakemaan ja niitä Lappi tarjoaa.

 

 

Näin vuoden vaihtuessa pakkanen kirkasti menneen vuoden muistot - saimme Kirsin kanssa elää hyvää elämää Inarin Nellimissä.

   Minulle vuoden vaihtuminen merkitsee myös lajinvaihtoa. Juoksu vaihtuu pyöräilyyn. Sitä vahvistavat 2025 harjoituspäiväkirjan lukemat:

Juoksua 730 km

Pyöräilyä 5468 km

Lisäksi kävelyt, metsästyskävelyt ja erilaiset hiihdot ja lumikenkäilyt.

Stravan mukaan kokonaistuntimäärä oli 446, mutta "vain" 230 aktiivista päivää. Lainausmerkit siksi, että omasta mielestäni otin aika rennosti. Toisaalta kello ei aina ole käynyt ranteessa, on siis olemassa salaharjoitteluakin. (vitsi)

 

Joulukuu 2025 kertoi jo mitä on tulossa 2026:

 

Pyöräilyä 727 km

 

Juoksua 45 km

 

Hiihtoa 47 km

 

Kävelyä 14 km

 

Vuoden päätti Rapha festive 500, jossa ajoin pyörällä 510 km 24.12. - 31.12. Viimeisen lenkin tein Yellowstonen kansallispuistossa Rouvy-sovelluksen maisemissa.

 

   Huomattavasti enemmän olisi festivessä mennyt, mutta kilometrit eivät ole itsetarkoitus, eivätkä itsetehostuksen väline.

   Pikemminkin yritän motivoida ihmisiä harrastamaan liikuntaa omalla esimerkillä, kauan sitten sairastetun syövän jälkeen.

 

   Luvut ja minä ovat rekvisiittaa - hyvä mieli ja kunto pääasiat.

 

Kaikkein mahtavinta on, kun pääsee oman puoliskonsa kanssa lenkille!

 

 

 

 WAHOO KICKR CORE + ROUVY

 

 

Sisäpyöräilyyn tarkoitetut harjoitusvastukset ovat kehittyneet valtavasti miekka ja kilpi aikojen rullista. Nykyinen älyvastus mittaa tehoa, pyöritysnopeutta ja matkaa. Vastuksen voi kytkeä perinteisesti pyörätietokoneeseen, minulla on Coros Dura, jolloin ajaessa voi tarkkailla mitä tekee.

   Toinen, huomattavasti motivoivampi vaihtoehto, on kytkeä vastus johonkin pyöräilysovellukseen. Esimerkiksi Rouvy tai Zwift. Valinnan voi tehdä omien mieltymysten mukaan. Näin harjoitusvastus simuloi suoraan sovelluksen tarjoamia reittejä, ylämäet ovat raskaampia ja alamäet helpompia.

   Minä päädyin Rouvyyn, koska sen tarjoamat reitit ovat reaalimaailmassa kuvattuja. Esimerkkinä voin mainita biisonin tai karibun kohtaamisen Yellowstonen kansallispuistossa. Vaistomaisesti lakkaa polkemasta, kun auton kokoinen elukka tallustelee tiellä vastaan. Toisena esimerkkinä Ironman sarjassa traktorin ohittaminen Belgiassa tuntui aivan aidolta, kuten poliisiauton perässä ajaminenkin saksalaisessa pikkukaupungissa.

 

 

Meillä oli varastossa vanha matkailuauton taulu tv, jonka kytkin tietokoneeseen hdmi-liitännän kautta. Kun poljen näen edessäni reitin hieman isompana kuin läppärin ruudulta. Ruudulla Rouvy näyttää polkemisen tehon watit, nopeuden ja sykkeen. Erilaiset diagrammit tukevat ajokokemusta, esimerkiksi jatkuva reitin pinnanmuodon seuranta, johon sisältyy esimerkiksi mäen kaltevuusaste. Näin ajamista voi vertailla normaaliin, kotimaisemissa ulkona tapahtuvaan pyöräilyharjoitteluun.

 

 

Meillä Inarin alueella on useita yli 11 % nousuja, joten Rouvyn tarjoamat kokemukset ylämäkien polkemisen raskaudesta eivät tulleet yllätyksenä. Harjoitusvastuksessani on normaali 11 lehtinen Shimanon rataspakka, josta isoin ja pienin ratas ovat poissa käytöstä Orbeani takavaihtajan säädöistä johtuen. Ketjulinja menisi liian vinoksi, jos ottaisin äärirattaat käyttöön. 

   Välitykset riittävät hyvin ylämäkiin, mutta pitkissä alamäissä poljinnopeus nousee yli 150 kierroksen minuutissa, kun nopeutta on 70 km/h. Graveliä paremmin vastukseen sopisi maantiepyörä, tai sitten pitäisi vaihtaa keskieurooppalainen takapakka, mutta toistaiseksi tehot minulle riittävät mainiosti - voihan sitä lasketella välillä vapaallakin alamäkeen.

 

 

Ylläolevat kaksi kuvaa valottavat harjoitusvastuksen rakennetta parhaiten. Pyörästä irrotetaan takapyörä ja vastuksen mukana tulevien sovitteiden kanssa pyörä kiinnitetään traineriin. Minulla on Orbeassa 12X142 mm läpiakseli, joten kiinnitys oli varsin vaivatonta. Wahoon paketissa oli mukana myös kiinnitykset leveämmille haarukoille ja pikalinkuille.

 

Yllä kuvaparissa pyörän takaa näkyy lepotilaan nostettu juoksumatto. Tämä vastaa kysymykseen onko sisäpyöräilyssä mitään järkeä. Järkeä on yhtäpaljon kuin matolla juoksemisessakin.

   Ainoa ero on ajan kulumisessa. Matolla kaksi tuntia on iäisyys. Rouvyn maisemissa pari tuntia pyörän päällä hurahtaa hetkessä. Asiaa auttavat muut mahdolliset saman reitin samaan aikaan ajavat oikeat ihmiset tai virtuaaliset harjoitusvastustajat, joita on minulla kolme. Heidät toki voi poistaa sovelluksen hallintapaneelista. 

   Rouvy näyttää myös matkaeron muihin ajajiin ja sen, kuinka paljon ajaja laittaa tehoa painokiloonsa nähden likoon. Näin näen takaa tulevien yrityksen, jos haluan puristaa heitä karkuun.

   Olen kokenut suurena yllätyksenä kuinka paljon Rouvy opettaa pyöräilystä. Kadenssin, eli polkemisen kierrosnopeuden nostamisessa on näytöstä suuri hyöty, kun pyöräilyharjoittelun saloihin tutustuu kokemattomana. Samoin kuin tehon näytöstä, jolla voi pitää itsensä kurissa tai puristaa.

 

Alunperin hankkiessani gravelpyörän väitin, että en ala ajamaan sisällä. Nyt olen täysin toista mieltä ja pidän entistä ajatusmaailmaani jähmeänä. Miksi ei? Kovalla vesisateella, puhumattakaan kolmenkymmenen asteen pakkasesta.

   Suosittelen Rouvyä lämpimästi. Sisäpyöräily näin toteutettuna on kaikkea muuta kuin perinteistä kuntopyörän polkemista tai vanhanaikaisilla rullilla keikkumista. 

 

Traineri maksaa ostopaikasta, merkistä  ja varustelusta riippuen kaikkea 300 - 1000 euron väliltä. Sain Wahoo Kickr Coren noin 550 eurolla. Lisäksi sovelluksesta maksetaan kuukausi- tai vuosimaksu; 19,90 euroa kuukausi tai vuosi 179 euroa, muistaakseni. Taukoakin voi välillä pitää. Tarvitaan myös pyörä, joka pyöräilyä harrastavalla todennäköisesti jo on.

   Kustannuksia siis tulee, mutta ne jakaantuvat useiden vuosien varrelle, aivan kuten juoksumattoni kustannuksetkin ovat jakautuneet.

   Olen myös aivan varma, että talven sisäpyöräilyn jälkeen pyörä liikkuu keväällä ulkona huomattavasti paremmin, kuin esimerkiksi pelkällä hiihto- ja juoksuharjoittelulla. Luonnollisesti ajan talvella myös ulkona, pääosin läskipyörällä, joka soveltuu lumisille ja jäisille teille mainiosti.

   Kymmenen astetta pakkasta talvipyöräilylle on vielä siedettävä keli, kaksikymmentä alkaa olla sillä rajoilla, etenkin kun puhutaan yli kahden tunnin lenkeistä. 

 

 

 

VYÖRY 30 - LÄSKIPYÖRÄN KESKIÖ NAKSUU

 

Lenkillä läskipyöräni keskiö alkoi naksuttamaan. Pyörällä on ajettu vasta alle 2000 kilometriä, joten yllätyin. Onneksi olin kylällä, onnuin suorinta tietä kotiin.

   Kun pyörän keskiö naksuu, ei ole yhtä hyvää selitystä. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, niin runko johtaa muutkin äänet keskiöön, kuin pelkästään itse keskiöstä lähtöisin olevat. 

   Yleisiä syitä naksumiselle ovat poljinkampien löystyminen, poljinten löystyminen, poljinten laakereiden vauriot, kuiva ketju tai sitten pahin mahdollinen: itse keskiön laakerivaurio.

   Laitoin talliin lämmöt päälle ja sulatin pyörän. Ennen tutkimuksia soitin Rovaniemi Ski&Bike-myymälään Karille ja sain hyviä neuvoja. Sain kuulla, että Hollowtech-tyyppinen keskiö voi myös ajossa löystyä. Tätä en ollut edes ajatellut, tosin kaikki pyörissä voi löystyä. Kokemusta on jo takavaihtajasta, takavaihtajan vaijerista ja taka-akselista

 

   Aloitin tutkimukset ja havaitsin, että oikean eli vetopuolen kiristysosan ja muhvin välissä oli melkein kahden millin rako. Otin ketjut sivuun ja pyöritin polkimia, naksui edelleen. Vääntelin kammista ja polkimista: ei väljää. Siis löysällä. 

   Keskiön kiristämiseen on olemassa oma erikoisavaimensa, lähin paikka hakea avain on 350 kilometrin päässä, Rovaniemen Motonetissä. Kari oli rohkaissut minua käyttämään hätätilassa papukaijapihtejä. Oikea kiristysarvo on noin 40 newtonmetriä, jota pihdeillä on lähes mahdoton arvioida. Lisäksi puristuksesta jää jäljet.

   Oli pakko yrittää pihdeillä. Ennen yritystä hain tuntumaa tavallisella momenttiavaimella paljonko on 40 newtonmetriä. Esimerkiksi auton pyöränpultit ovat noin 120 - 140. Polkupyörän satula, jossa hiilikuituputki, on 5.

   Sain keskiön kiristettyä ja naksuminen lakkasi. Koeajoin ja totesin, että laakerivauriota ei todennäköiseti ole syntynyt. Aika näyttää miten kestää. Normaalisti hyvälaatuinen teollisuuslaakeri kestää keskiössä noin 30000 kilometriä.

   Alakuvassa keskiön vasen puoli. Keskiö on purettavissa seuraavasti: Löysytä ensin kammen pultit vuorotellen varovasti. Irrota sitten keskiöputken sisältä natsa pois kuusiokoloavaimella. Natsan tarkoitus on esikiristää koko paketti. Irrota kampi. Naputa varovasti akseli läpi, jolloin vetopuoli irtoaa; ratas ja kampi mukana. Tämän jälkeen voi Hollowtech-avaimella irrottaa koko keskiön tarkasteluun. 

(Esimerkkeinä keskiöistä Shimano, Sram, GPX, Chris King, Campagnolo, Truvativ, FSA, MegaExo, Ultra-Torgue, Token - siis kierteelliset keskiöt. Paremman avaimen kauppanimi on Park Tool BBT-9 Hollowtech 2 keskiötyökalu. Super B Classic- kauppanimellä myytävän työkalun väitetään olevan liian väljä, toki se on sitten myös halvempi.)

   Keskiölaakereita voi voidella hyvälaatuisella sprayvaseliinilla tai öljyllä. Kierteisiin kannatta laittaa hiukan rasvaa koottaessa, mutta mitään vanhanajan vaseliinitäyttöä en näihin keskiöihin suosittele. 

 

Pitäisi muutenkin satsata polkupyörän kotivaraosavarastoon ja erikoistyökaluihin. Ainakin vaihtajan korvakkeet pitäisi olla meidän molempiin pyöriin varalla.

 

Samalla kun talli oli lämmin, niin huolsin ja säädin pyöriä. Purin omastani pois tangon korotuksen. Olen ajanut gravelillä jo niin paljon, että kehoni on tottunut matalampaan ajoasentoon. Kuvassa Vyöryn tanko nyt alkuperäisessä korkeudessaan.

 

Kuvassa on Satori-merkkinen korotusadapteri säätörenkaineen ja pidennetty pultti ohjainlaakeriin. Jos joku tarvitsee niin saa ostaa pois, uusi maksaa 42 euroa, tämän saa kolmellakympillä. (postikuluineen)

Säädin Kirsin läskipyörää hieman. Laitoin seisontatuen taaemmas, koska talvella isompien kenkien kanta osuu siihen helposti. Lisäksi säädin Kirsin satulaa taaemmas. Satulan säätöön käytin vatupassilla otettavaa pystysuoraa linjaa pyörän keskiöstä ja siitä sitten taaksepäin 5 - 8 senttiin asti mitattuna satulan kärkeen. 

   Kirsi valitteli viimeksi polveaan poljettaessa, nyt etäisyys on samaa luokkaa kuin Kirsin gravelissä, jolla polkeminen ei ole aiheuttanut tuntemuksia polven seudulle.

 

 VIIKKO 52. - VIIKKO 1. vuoden loppuun.

Ma- Ensikosketus sisäpyöräilyyn pelkän trainerin ja Coroksen kanssa - 33,29 km - 1.04.

Ti- Lepo

Ke- Jouluaatto, Rapha festive 500 alkoi. Läskipyöräilyä ensin yksin ja sitten Kirsin kanssa, 

yhteensä 33,46 km - 2.35.

To- Rouvy Copacabana Titicaca Bolivia 20,25 km plus jäähdyttely 0,45 km.

Kävelyä Kirsin kanssa 3,50 km - 51 min.

Rouvy Karamea Westport Uusi-Seelanti 46,49 km plus jäähdyttely 7,73 km.

Pe- Läskipyörällä pimeässä 40,24 km - 2.24.

La- Rouvy Ironman New-York 89,45 km

Rouvy Kölnin ympäri Saksa 57,48 km plus jäähdyttely 10,42 km.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 3,58 km - 54 min.

Läskipyörällä 20,50 km - 1.22.

Rouvy Ljubljana Slovenia 17,63 km

Rouvy Platja de Granda Espanja 23,45 km plus 2,57 jäähdyttelyä.

--- 

Ma- Rouvy Lago di Garda Italia 27,08 km plus jäähdyttely 3,43 km.

Ti- Rouvy Ironman Knokke-Heist Belgia 82,86 km plus jäähdyttely 6,32 km

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,90 km - 56 min. Pakkasta 30 astetta.

Rouvy Canyon Village Yellowstone USA 19,20 km plus jäähdyttely 1,92 km.

--- 

Yhteensä Rapha festive 500 kilometrit 510 km.

Ajoaikaa festiveen meni 19:59, nousua tuli 3213 metriä.

Parhaat tehot yli 600 wattia, keskiteho tavanomaisimmin 180 wattia. 

Puhutaan siis 400 viikkokilometrin pyöräilystä, joka vuositasolla on yli 20.000 kilometriä.

Jos tänä vuonna saisi kasaan 10.000 vuosikilometriä ja jokusen yli 800 kilometrin kuukauden, niin voisi olla tyytyväinen. 

   Vuoden 2025 pisin lenkki oli 200 km. Nellim - Kiilopään keskus - Nellim. Tänä vuonna voisi sitten ajaa hieman pidempiäkin lenkkejä vaihteluksi.

 

Jouluaattoaamu, taustalla Apinavaara. Kuvassa on myös metso oikealla penkalla.

 

 

LAIDASTA TOISEEN

Tunnelmia reilun kolmen tunnin metsästyksen jälkeen. Asteita oli - 33, mutta kyllä täällä tarkenee.

 

Kokeilin pyöräilyä todella kylmässä. Pakkasta oli kolmekymmentä astetta. Kelkkavaatteissa tarkeni ja pyörä pelasi moitteetta.

 

Latvalinnustus alkoi. Kolmekymmentäkolme astetta pakkasta, mutta tulihan käytyä lumikengillä. Aurinko ujosteli vielä Kaitavaaran takana Konkeloniemestä päin katsottuna.

 

 

 

Lumipuvussa metsään hukkuu sopivasti. Latvalintureissun tauko on kohokohta, tulen äärellä istuminen rauhoittaa ja opettaa kuuntelemaan hiljaisuutta. Kirsi hiihti liukulumikengillä ja minä pitkillä suksilla, tälläkin kertaa liukulumikengät upottivat huomattavasti suksea vähemmän.
 

 

Ehdittiin kalaankin. Päivä on hieman pidentynyt. Pakasti. Minä en julkaise saaliskuvia, mutta laitoin tähän tällä kertaa lehtikuvan.

 

 

Inarin alueen valtionteiden kunnossapitourakan voitti Pirkanmaalainen Pimara-väyläpalvelut. Kunnossapidon taso on romahtanut ja lopputulos on osittain hengenvaarallinen tienkäyttäjille. Paikallinen palomestarikin on joutunut puuttumaan virkateitse auraukseen. (Siikajärventie oli joulunaikana kuusi päivää auraamatta, kaksi autoa ei mahtunut kohtaamaan yli kolmikymmensenttisessä lumessa.)

Kuvissa Pimaran käsitys Nellimintien hiekoituksesta. Yhtiö on ollut Ylellä otsikoissa. Puhumattakaan Facebookin Inarin kansalaiskanavasta. Palautetulva Tienkäyttäjän linjalle ja valitukset Lapin Elylle eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Seuraamme tilannetta ja seuraavaksi on vuorossa Väylävirasto.

VIIKKO 2.

Ma- 14,46 km perinteistä hiihtoa urilla - 2.11.

Ti- Lepo

Ke- 10,10 km juoksua matolla - 1.12. Huono päivä. Ulkona - 36,3 celsiusta.

To- Läskipyörällä 21,05 km - 1.47.  - 30 celsiusta.

Pe- Lumikengillä lintumetsällä 8,74 km - 3.05. - 33 celsiusta. 

La- Lepo

Su- Kirsin kanssa lintumetsällä pitkillä eräsuksilla 7,59 km - 2.15.

Juoksua yhteensä 10,1 km.

 

VIIKKO 3.

Ma-Ke- Lepo.

To- Juoksua jäisellä päätiellä 16,28 km - 2.01. Vesisade, tie peilijäässä osittain.

      Kävelyä Kirsin kanssa 3,95 km - 2.01.

Pe- La- Lepo

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 6,71 km - 1.38. Tiet ja urat jäässä, todella liukasta.

Juoksua 16,28 km.

Kuluneen kahden viikon aikana olosuhteet ovat vaihdelleet huippupakkasista vesisateeseen. Liikkuminen luonnossa on ollut silti mukavaa, paitsi juuri nyt. Sain torstain lenkistä ja sitä seuranneesta fyysisesti raskaasta työpäivästä vasemman jalkani ns. takalinjan kipeäksi. Akilles on vaihteeksi kunnossa, enemmän vaivaa on pakaran alla ja reidessä. Tänään meni vielä selkäkin vasemmalta puolelta, joten jos ei sauna ja viina auta, kokeilen höyheniä ja tervaa. Höyheniä on omasta takaa, ne ovat tällä kertaa metson.

 

Kuvassa on hirven lihasta tehtyjä pihvejä. 

Luin somepäivityksen, jossa maidonjuojilta kysyttiin, että identifioivatko he itsensä vasikoiksi.

Voin paljastaa, että identifioin itseni välähdykseksi suuressa ilmiömaailmassa. Itseidentifikaationi on riippumaton puuhasteluistani ja muista mieleni harhoista.

Luonnollisesti jokainen liputtaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta, mutta ...

Musiikissa on kaksi mahdollisuutta: ryömiä perse paljaana jossakin tahmassa tai sitten esittää musiikkia, joka jää elämään:

OMAT EHDOT

 

VIIKKO 6. HARJOITTELUNI

Ma- Hiihtoa otsalampulla ladulla ja ilman latua 10,02 - 1.24.

Ti- Matolla 10.09 km - 1.01.

      Ilta poluilla 6,17 km - 50 min.

Ke- Lepo

To- Matolla 20,04 km - 2.12.

Pe- Lepo

La- 10,20 km - 1.07.

       Ilta matolla 10.04 km - 1.01.

Su- Matolla 5,04 km - 38 min.

      Hiihtoa Kirsin kanssa 8,35 km - 1.27. -15 astetta pakkasta.

      Nellimintie 10,15 km - 1.06. -26 astetta pakkasta.

Yhteensä : Juoksua 71,73 km ja hiihtoa 18,37 km

 

Kevyt ja palauttava viikko, jonka jälkeen tunnelma oli kuin ei olisi juossut ollenkaan. Tämä oli mukava harha, mutta harjoittelu jatkuu siitä huolimatta. Pakkasta oli jatkuvasti paljon, joten mattoa tarvittiin.

   Hiihto on minulle pelkkää vireliikuntaa, Kirsin kanssa yhteistä aikaa, ei parisuhdeliikuntaa. Parisuhteemme hoitamiseksi emme tarvitse liikuntaa.

   Säälittää roolinvetäjät, esimerkiksi Stravassa, jotka valittavat, että eivät osaa hiihtää. Kaikki liikunta on positiivisesti otettuna hyväksi, paska on paskaa ultrajuoksussakin. Tarkoitan tällä asennetta liikkumiseen suhteessa kelloon kertyviin minuutteihin. Stravassa on monenlaisia päivittäjiä, toisilla esimerkiksi juoksumattoharjoituksista ei näy kilometrierittelyt - kaikkeahan voidaan manuaalisesti päivittää. Kilpailu on sitten mittari, jossa joku muu päivittää tuloksesi. Harvoin näitä sankareita lähtöviivalla näkyy, hehän eivät esimerkiksi voi sietää lihavien ihmisten näkemistä lenkeillään. Meitä on moneksi, mutta positiivista tässä on, että liikutaan.

OMILLA EHDOILLA

Luonto pyörii omilla ehdoillaan, siksi viihdymme siellä. Tällä tarkoitan ulkopuolisen ohjauksen puuttumista luonnon kiertokulusta. 

   Ihminen on metka nisäkäs hankkiessaan tietoa itselleen ympäröivästä maailmasta. Mikä on oikeaa tietoa ja mitä vasten tarkasteltuna? Juoksija on liikkeessä juostessaan maailmassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Näin juoksijalla on etuoikeus havannoida jatkuvasti muuttuvaa maailmaa ympärillään niin kauan kuin itse liikkuu.

   Liikkuvan ajatus ei pysähdy. Hankkimalla tietoa aina samoista lähteistä ja liputtamalla ideologiaa, uskontoa tai jopa arvoja, leimaa itsensä. Lokeroi itsensä samanmieliseen, liikkumattomaan tilaan, johon uutta ajatusta ei mahdu.

   Vuosia sitten esitin Inhimillisen tekijän taustahaastattelussa, että hyvä ultrajuoksija kuorii itsestään turhan pois kerros kerrokselta. Jäljelle jää ydin, vain ne asiat, jotka vievät jalan pitkälle. Tätä on joskus tulkittu niin, että jäljelle jää kova ydin, joka vie pitkälle. En minä niin ole sanonut!

   Mitä pidemmälle juoksen, mitä epäinhimillisempiin ultrasuorituksiin pystynkin, sitä nöyremmäksi tulen. Mittaan oman mittani mittaamattomaan matkaani, joka ei käsitykseni mukaan pääty milloinkaan.

   Vuosi vuodelta muutun yhä ulkopuolisemmaksi - olen poissa, omilla ehdoillani.

Alakuvassa on juoksumaton ympärille kasattua liikuntastudiota. Minulla oli vanha litteä tietokoneen näyttö seinätelineellä joutilaana. (Vuosimallia 2008) Ostin halvan konvertterin ja sain muutettua vga- liittimen hdmi-liittimeksi. Hankin kaiutinsarjan lisäksi, ja nyt voin halutessani katsoa juostessani matolla läppärin kautta videoita, elokuvia tai etenkin juoksuun liityviä dokumentteja.

 

   Jos joku nyt sanoo, että ei tuommoisia tarvita, niin sitten sanoo: Eilen juoksin Nellimin päätiellä 33 km ajassa 3.39. Pakkasta oli -10 - -13 astetta ja puolet ajasta otsavalo paloi. 11 km kohdalla puin ylimääräisen Windbreaker tuulitakin, viima meni läpi aivoistakin. Liivin etumuksessa eristetyt juomapullot jäätyivät sitä mukaa kun tyhjenivät. 22 kilometrin kohdalla kaivoin liivin selkäosasta termospullosta lämmintä juotavaa. Hanskani olivat jo siinä vaiheessa täysin jäässä. Pakkanen vaihtelee täällä vaarojen välissä, vertikaalista nousua kertyi 414 metriä. En varsinaisesti palellut, mutta hohkaava kylmä niskoihin, lonkkiin ja alaselkään vaatii veronsa.

   Summa summarum: matto on ihmisystävällinen, varsinkin nyt, kun ei edelleenkään pääse matkustamaan sinne missä on palmuja.

IVALO SARJAN 10. OSA

KYLMÄT KILOMETRIT


Kirsi on herännyt hieman ennen kahdeksaa. Hän herättää minut puoli yhdeksältä kahville ennen töihinlähtöään. Lasken jalat makuuhuoneen matolle ja kysyn paljonko on pakkasta.
   -Kaksikymmentäkolme astetta kuuluu keittiöstä.
   -No, sitten niin.
   Juomme kahvia ja juttelemme. Riisipuuroa omenahillolla, pari rieskaa päällä metwustia, juustoa ja kurkkua. Vettä ja kahvia. Pusu, hyvää työpäivää ja ovi ulko-ovi kolahtaa. Raivaan aamiaispöydän ja kaivan pakastimesta kaksi hyvänkokoista harjusta sulamaan. Leikkaan vakuumin saksilla auki ja asettelen kalat samantien leivinpaperin päälle uunipellille sulamaan.
   Kaadan aamun kolmannen kupillisen. Mukissa lukee Unix, Unkarin kuuden päivän juoksun sponsori. Synkistelen aamutakissa hiljaisessa talossa. Puuhellan pesässä honka pussahtelee, Kirsi on tehnyt heti aamusta tulen. Saan kahvin juotua ja juon päälle vielä pari lasia vettä. Lisään puita pesään, suljen vetoluukun kokonaan ja laahustan kodinhoitohuoneen kautta pesuhuoneeseen. Pyykkinaruilla on kaksinkertaiset jo kerran juostut lenkkivaatteet. 
   Eilen ensin seitsemäntoista kilometriä Annijärvelle kahdenkymmenenkolmen asteen pakkasessa ja sitten illalla vielä kylällä reilu kuusi kilometriä ravistelua. Prässi on alkanut. Kuuden päivän juoksukoneeksi muuttuminen, että kestän sen kaiken. Mikään ei tule ilmaiseksi, on harjoiteltava.
   Puen ensin lyhyet puuvillaiset alushousut ja niiden päälle pitkän urheilualusasun. Sitten merinovillaiset bokserit, sukat jalkaan ja nilkkoihin katkaistut villasukanvarret suojaksi. Sitten merinovillapaita, korvanapit korviin, merinovillahuppu ja buffahuivi. Jalkoihin hiihtopuvun henkselihousut, vielä yksi lämmin välikerros ylös ja lopuksi takki. Pipo ja kolmisormiset lobsterhanskat. Puhelin muovipussiin povitaskuun ja kuulokkeiden johto kiinni. 
   Vielä kengät, mitähän tänään. Hyllyssä on kaksitoista paria juoksukenkiä. Toistatuhatta juostut Hoka Onen Speedgoatit valikoituvat alle. Köyhyys. Puen kengät kodinhoitohuoneessa. Juon vettä vielä lisää ja ranteessa Coroksen urheilukello värisee merkiksi, että syke ja satelliitit ovat löytyneet. Nappaan avaimet taskuun ja avaan takakuistin ulko-oven. Kaksikymmentäkolmeastetta lyö naamaan ja pihassa kiiltävät tuhannet lumikiteet. On vain puhdasta, kuivaa ja valkoista lunta.
   Painan kellon napin alas ja sovittelen hanskat hihojen päälle. Bruce Sprinsteenin Dancing in the Dark on päivän ensimmäinen biisi. Ensimmäiset askeleet. Message is getting clearer- Bruce laulaa. Juoksen hitaasti vinon kelopuun ohi kotitien ja Siikajärventien risteykseen. Katson oikealle, taivas Inarinjärven yllä on kirkas. Käännyn vasemmalle ja Molokilla Luka heiluttaa innoissaan kuusivuotiaan tarmolla Hiacesta kun Jane ajaa ohi. Talorivistä vasemmalla tarkistan onko Matti herännyt. Auto on poissa, eli vasta sydänleikattu ikämies on lähtenyt Ivaloon. Täällä pidetään huolta ihmisistä. Vielä pari taloa, viimeisessä Markku heiluttaa kättään, laittaa Norjankilvissä olevaa autoa lämmitykseen.
   Kylmä puree poskiin. Kirkko jää oikealle mäelle ja sillalla tulee ensimmäinen kilometri täyteen. Coros värähtää ranteessa hihojen alla. Näyttää mitä näyttää, tuumin ja juoksen loivaan ylämäkeen hiekkakuopan ohi. Valo on huikaisevan kirkas, aurinko on vielä juuri ja juuri näkyvissä. Edessäni alamäessä oikealla Mutajärven takaa nousee Pyhävaara majesteetillisena, Pat Benatar vakuuttaa että We Are Running With The Shadows Of The Night.  Niinpä, minä olen väsynyt mutta nyt juostaan.
   Tulee kaksi kilometriä ja jälleen loiva mäki. Musta kanalintu pakenee tien yli hätäisesti lentäen puiden latvojen tasolle. Kotona makuuhuoneen lattialla on metsästäjän opas kesken, jos ennen ensi syksyä kävisi metsästyskorttia tenttimässä. Mutta nyt olen matkalla. Matkalla Unkariin ja kuuden päivän juoksuun. Johtuen edellisen talven sairasteluista on liikkeelle ollut pakko lähteä varsin alhaalta.
   Viime viikolle tuli satakuusi kilometriä mutta vielä hieman notkuu. Palautuminen ei ole sellaista kun pitäisi. On vaikea kuvata minun peruskuntoani, helpompi on kuvata sen puuttumista. Kun keho ei kestä peräkkäisiä pitkiä lenkkejä, seitsemänkymmentä kilometriä kolmessa päivässä pitäisi olla paperia mutta kun ei ole - vielä. No, mennään sitten rauhassa. 
   No Sleep Till Brooklyn soi korvissa. Vastaan tulee koira ja pian auton nokka Pyhävaaran uralta. Koira käy tervehtimässä ja laukkaa sitten kohti autoa. Toinen pystykorva istuu Kallen vieressä jo etupenkillä. Ovat käyneet ulkoilemassa. Kalle tervehtii vähäeleiseen tyyliinsä ja minä jatkan Siikajärventietä eteenpäin.
  Nellimjärven päässä katson saarten väliin. Juomuksilla ei ole ketään, siellä on Onnin verkot. Oli jo kuulemma tullut muutama taimenkin joulukaloiksi. Vasemmalla Juoksemajärvistä tuleva puro kuohuaa ja höyryttää maisemaa. Kosteus polttaa poskipäitä ja nostan huivin yli nenän. Kirsi on pyynnöstäni ommellut huiviin pieneen reiän juuri suun kohdalle. Tämä helpottaa hengittämistä mutta silti ilmantulo rätin läpi vastustaa.
   Pitkässä yli kilometrin ylämäessä tulee koiravaljakko vastaan vetäen mönkijää. Heilutan kuskille ja katson kieli pitkällä juoksevia koiria. Ennen turistikauden alkua koiria treenataan, ne juoksevat noin kaksikymmentäviisi kilometriä kerralla, ei riitä minulle tulevien kuukausien aikana. Mönkijä on käynnissä ja auttaa hieman ylämäissä, jos on tarvis.
   Erämaa on hiljainen. Poronjälkiä ja ketunjälkiä. Nousen mäkeä ja suorien jälkeen seitsemän kilometriä täyttyy. Yleinen tie päättyy kyltti on luminen, ihailen kaukana alamäessä auringossa kylpevää Apinavaaraa. Taivas palaa punaiseen sinisen sävyn päälle ja jostain Venäjän Siperialta vaeltaa kylmää, pudistan päätä. Juokse!
   Käännyn auratulle mökkitielle, jossa minun eilisen jälkieni päälle on ilmestynyt poronjälkiä. On aikaa jo vuosia kun Sammeli asui Ahvenjärven päässä. Tie johtaa lähelle Annijärveä ja päättyy mökin pihaan mäen päälle. Jokainen askel upottaa hieman ja täytyy käyttää voimaa enemmän. Käännyn pihassa ympäri ja totean että nyt on sitten pakko.
   Mäen alla hyppään tien sivuun ja kahlaan viisi metriä sivuun. Potkin hankeen paikan ja laitan hanskojen päälle puhelimen muovipussissa. Kuka käski laittaa viimeisen paidan henkselien päälle. Kaksikymmentäkolme miinusastetta hyväilee takapuoltani kun kyykistyn. Takki höyryää riisuttuna lumihangessa, on täysin hiljaista. Saan tarpeekseni ja pukeudun järjestelmällisesti ja huolellisen hitaasti. Kylmä on vain tunne. Osittain jäätyneet ja kosteat vaatteet asettuvat jotakuinkin paikoilleen. Olen juossut yhdeksän kilometriä ja kotiin on matkaa kahdeksan. Peittelen jätökseni lumella ja palaan tielle. Lumi on hyvää vessapaperia.
   Juoksen konemaisesti takaisinpäin. Patti Smith todistaa korvissani, että Because The Night Belongs To Lovers. Joudun juoksemaan kaksi kilometriä ennenkuin lämpö palaa. Oikea keskisormi palelee ja näytän sitä itselleni mielenosoituksellisesti. Juokse! Harjoittele jotta parannat ennätystäsi. Tästä täytyy tulla jotakin, hoen itselleni ja keskityn. Kantapäät ja kyynärpäät alas. Ryhtiä!
   Kolme kilometriä ennen kotia totean, että housuni ovat reisien päältä jäässä kuten myös kyynärvarret hihojen alta. Eilen jäätyi päällimmäinen paita takkiin. Tänään sitä ongelmaa ei ole koska vauhti on hitaampi ja sen myötä kosteutta vähemmän ja tänään vielä yksi välikerros lisää.
   Viimeinen ylämäki. Aurinko paistaa viistosti ja alitan korkeajännitelinjan. Silmäripset ovat jäässä. Tullessa on ollut pakko nostaa huivi taas nenän eteen. Laskeudun kylälle ja asvaltti alkaa. Kotitie. Pari autoa on mennyt lenkin aikana ohitse mutta muuten syvän rauhan parituntinen.
   Kaarran kotipihaan. Olen pudottanut viimeiselle kilometrille vauhtia. Pysähdyn ja pysäytän kellon. Emelie Sanden Next To Me on viimeinen biisi. Siinä kerrotaan vierellä kulkemisesta. Todellisuudessa yli kahdeksan kilometrin päässä erämaassa märkänä yli kahdenkymmenenkolmen asteen pakkasessa - jos jotain sattuu, onneksi vierellä kuljetaan. Ehkä minusta jää muutakin kuin jalanjälki.
   Kopistelen sisälle ja riisun suurimmaksi osaksi suoraan pesukoneeseen kaiken yltäni. Lämpimän suihku huuhtoo kylmää pois ja sitten puen lämmintä kotivaatetta ylle. Herättelen puuhellan pesän keittämään kahviveden. Aion leipoa tänään vuokaleipää ja pari piimäkakkua. Katson kelloa ja laskeskelen missä järjestyksessä teen mitäkin. Ensin leipä, sitten paistan kalat ja keitän riisin puuhellalla. Teen salaattia ja kun Kirsi tulee niin uuni on vapaa kakuille.
   Ensin kuitenkin pressokahvia, banaani ja pari voileipää. Puhelin on lämminnyt ja softa purkaa Coroksen kelloa Stravaan. Katson kilometriajat ja sykkeet. Datassa on pelkkiä unelmia yhtä paljon kuin juoksemattomia harjoituksia. Illalla on mentävä toisen kerran kevyesti ennen saunaa. 
   Loputtomat kylmät kilometrit karaisevat kestämään. Harjoituksen himo on syttynyt, liekki palaa. Tulee aika ylittää itsensä.

   "Ei kysellä keltään/ Mä en pelkää"

   
 VIIKKO 44.

Ma- Virtaniemen lenkki ja ekstrat 25,4 km - 2.52.
Ti- Aamulla 10,9 km - 1.09.
Ke- 20,11 km - 2.10. Virtaniemi ja ekstrat.
To- 15,2 km - 1.39.
Pe- 20 km Kessi - 2.06. -12 pakkasta.
La- 15,2 km - 1.44. Siikajärventie lumipöperöä.
Su- 5 km kävelyä Kirsin kanssa umpilumessa Kuolemanjärvellä - 1.19.

Juoksua 106,2 km - 11:42 

VIIKKO 45.

Ma- 30 km Nellimintiellä - 3.11. Julma tuuli.
Ti- 25,1 km - 2.45. Siikajärventiellä ja kylällä.
Ke- 16,5 km - 1.49.
To- 10 km - 1.07. Alipalautunut.
Pe- 17,4 km - 1.55. Matkamiehen risti ja Kaitavaara.
La- Kävelyä 5,8 km Kirsin kanssa - 1.33.
Su- Annijärvi 17,1 km - 1.49. Illalla kylällä 6,4 km - 44.26. -23 pakkasta.

Juoksua 122,8 km - 13:24

 Ja on noustava...

 
Musiikkini löydät täältä .