PIDETYT ILMAT

 

On se Nellimissä ilmoja pidellyt, ja Savossa pijelly. Savossa vastuu siirtyy lukijalle, mutta luotan siihen, että blogini lukijat hoitavat vastuunsa itse ilman ohjeistustakin. 

    En yhtään pidä sellaisista kirjoituksista jotka alkavat sanoilla: "Kerron teille tässä nyt..." Nämä tekstit ovat täynnä linkkejä, lainauksia ja pääosin jonkun muun, kuin kirjoittajan omia mielipiteitä. Jos tällaisia tekstejä kommentoi, saattaa kirjoittaja vastata, että kommentoija syyllistyy argumentointivirheeseen tai on vailla faktoja. Selittäjä selittää selittävänsä selitettävänsä, tukeutuu muiden tulkintoihin, ujuttaa rivien väliin ujosti jotakin omaansa, täyttää aukot linkeillä ja lopuksi osoittelee kommentoijien "virheitä".

    En myöskään pidä sellaisista kirjoituksista, joissa valitetaan, luodaan uhkakuvia tai tungetaan vihervasemmistolaista maailmanpelastusepistolaa keinoempatioineen muka yhtenä totuutena, tai vääjäämättömänä tulevaisuudenkuvana - joten:

 

On se Nellimissä ilmoja pidellyt ja Savossa pijelly. Meillä on harvinaisen vähän lunta vuodenaikaan nähden ja kevät noin kuukauden etuajassa. En ole tänä reilun kahdeksan vuoden aikana koskaan aiemmin nähnyt järvien sulia ja uhkureikiä näin aukinaisina tähän aikaan vuodesta.

    Kohta mennyt talvi on moottorikelkkailukelien osalta ollut tympeä. Alle kymmenen kertaa on ollut paksua puuteria ja pehmeitä maastoja. Koko muun ajan vesillä olevia järviä, jäisiä uria tai irtonaista pulverilunta yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Aina ei voi voittaa. On kuitenkin selvä, että jos talvet ovat tästä eteenpäin tätä tasoa, on kaluston halventamisen paikka.

    Meillä on yksi erittäin hyvässä kunnossa oleva vanha Ski-Doo Summit 600 kaksitahtikelkka e-tec moottorilla ja korkeaharjaisella, uudella telamatolla ja toinen uudehko Lynx 900 Ranger Pro nelitahtikelkka, korkeaharjaisella telamatolla. Myyntilistalle joutuu Lynx, jonka korvaan jollakin leveätelaisella vanhalla paskalla. On täysin turha repiä painavaa nelitahtia vähillä lumilla karheikossa.

    Viime marraskuun lopussa aloitin talviverkostelun. Aluksi jouduin viikkotolkulla käymään apajilla mönkijällä, koska ei satanut lunta. Sitten kun lunta saatiin edes vähän, alkoivat pakkaset. Meni pitkälle yli vuoden vaihteen, ennenkuin kelkalla ajamisesta nautti edes vähän.

    Kalaa on tullut vähemmän kuin viime kautena, joten lisäsin pyydysten määrää viime viikolla. Inarissa yksi juomus on neljä verkkoa eli 120 metriä. Minulla on nyt kolme verkkoa, eli 90 metriä. Onnistumisen todennäköisyys kasvaa, entisestään.

    Vuodenkierrossa olen päässyt siihen vaiheeseen, että olen käynnistellyt polttopuuhankinnan valmistavia toimia. On sairasta, että moottorisahaan, Stihl 241C, terälaippa ja ketjut maksavat yhteensä yli 80 euroa. Ukrainan sodalla ei voi loputtomiin perustella hinnannousua, tämä on ryöstöä! Lisäksi jouduin purkamaan mönkijän yhdistelmäkärrystä venevarustuksen pois ja laittamaan lavan paikalleen. Puita on nyt ajettava sekä kelkalla, että mönkijällä kelien takia.

    Tähän aikaan vuodesta olen väsyneimmilläni. Tämä johtuu kolmannen kirjani kirjoitusprosessista (kesken) ja pitkästä talvesta, mutta tänä vuonna myös sitkeästä akilles/kantapäävaivasta. Oikeastaan pyöräily on ainoa, mitä kantapää täydellisesti sietää. 

    Olen tehnyt päätöksen jo vuosia sitten, että jalkojani ei juoksun takia leikellä. Jos itsestään (omin voimin) tai korkeintaan kipulääkkeillä autettavaa parantumista ei tapahdu riittävästi, niin juoksu loppuu.

    En malta olla tässä toistamatta, että älkää antako neuvoja, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisittekin. Pysähtykää miettimään: yli 90.000 kilometriä. Miettikääpä sitten, kuka on Pasi Koskisen juoksun paras asiantuntija. Näihin kilometreihin kaikki, toistan kaikki, on koettu, kokeiltu ja koeteltu.

    Kirjoittaminen sujuu, mutta on vaativaa. Normaalisti tähän aikaan olisin lähes valmis, nyt on jäljellä noin yksi kolmasosa. Saatan joutua kesätöihin. Tämä johtunee sivumäärästä. Tulee mitä tulee. Voi tulla. Ehken tuleekin.

    Liikunnan ilo on läsnä pyöräilyssä. Läskipyörä taipuu poluille ja urille, myös pehmeille. Pyöräilyn lisäksi hiihto, lumikenkäily, kävely ja metsätyöt pitävät minut kunnossa. Muille kivuilleni en voi mitään. Kivuilla tarkoitan käsieni hermoratavaurioita ja niistä johtuvia puutumisia. Avantouinti helpottaa kipuja vähän. Lisäksi on muutama muukin hiukan kulunut paikka. Ilmoitan toki sitten, kun mylly lakkaa jauhamasta, paska haisemasta ja kulli seisomasta. Ei siinä mitään noloa ole. Kaikesta voi puhua - mutta ei välttämättä tarvitse.

    Asuminen pohjoisessa antaa aikaa ja tilaa tarkastella elämää. Tarkastelun seurauksena jatkuvan kärsimyksen hyväksyminen johtaa kärsivällisyyteen ja läsnäoloon omassa elämässä niiden kanssa, jotka omaa elämää haluavat jakaa. Muista en ole kiinnostunut. Mikään ei itsestään jää, vaan kaiken jättää itse taakseen.

    Meillä mönkijän renkaissa ilmaa on 0,5 - 1,00 baaria, läskipyörän 1,00 - 0,6 baaria, henkilöauton 2,2 - 2,5 baaria ja matkailuauton 4,5 - 5,5 baaria. Milloin viimeksi olette tarkistaneet paineet itseltänne?

    Ihminen ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin hän on.

    

VIIKOT 7 - 9

Ma- Pyörällä Missevaaran lenkki 30,59 km - 2.03.

Ti- Juoksua Haapakurussa 10.63 km - 1.25. - 20 astetta.

Ke- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa 10,63 km - 1.25. Haapakurussa.

To- Pyörällä osittain poluilla ja Sarmijärvellä 24,46 km - 1.57.

Pe- Lepo

La- Juoksua 10,1o km - 1.15. Nellimin kylällä, lumisade.

Su- Lepo

Juoksu 20, 7 km - Pyöräily 55 km - Hiihto 10,1 km

 

Ma- Pyörällä 85,32 km - 5.17 Nellim - Ivalo - Nellim

Ti- Matolla juoksua 5,02 km - 33 min.

Ke- To - Lepo

Pe- Matolla juoksua 4,99 km - 35 min.

La- Pyörällä Kessiin 42,07 km - 2.43.

Su- Lepo

Juoksu 10 km - Pyöräily 127,4 km

 

Ma- 8,43 - 1.03. Juoksua poluilla. Virhe: kantapää tuli uudelleen kipeäksi.

Ti- Perinteistä latuhiihtoa Kirsin kanssa - 12,73 km - 1.48. Haapakurussa.

       Pyörällä 21,91 km - 1.17.

Ke- To - Lepo

Pe- Latuhiihtoa 15,38 km - 1.45. Pyhävaaran kierros, märkä imukeli, roskaiset ladut.

La- Pyörällä palauttavaa 20,13 km - 1.13. Virtaniemi.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,16 km - 52 minuuttia. 

Juoksu 8,4 km - Pyöräily 42 km - Hiihto 28,1 km - Kävelyä 4,16 km 

 

SATUNNAISIA KUVIA MENNEILTÄ VIIKOILTA

Vaikka valittelin kelkkakelejä, niin taidan olla tullut hieman liian vaativaksi?

Matkalla Ivaloon.

Matkalla ei minnekään.

Pahtalampi.

Virtaniemi.

Vieraat Tsekin tasavallasta pysäyttivät minut.

Broileri saltimbocca. Saltimbocca on roomalaisen keittiön peruspilari. Meillä kanaversio pekoniin käärittynä, alkuperäinen vasikkaa käärittynä prosciutto kinkkuun.

Talviajelulla.

Poppamiehen (Seppo Saraspää) kanssa siellä jossakin.

Kirsin kanssa siellä jossakin.

Se nyt vaan olisi tyhmää asua kaupungissa.

 

VANHEMMAN TEURAAN AJATUKSIA MOTIVAATIOSTA

 

Lapin kaamoksessa ärsykkeiden määrä on minimissä ja ihminen alkaa helposti käpertymään itseensä. Lapissa asuja torjuu tämän lähtemällä ulos liikkeelle. Hiihtämään, pilkille, tulille tai muuten kylille tapaamaan ihmisiä. Eteläsuomalaisten keskuudessa puhutaan usein kaamosmasennuksesta, mutta oikein oivallettuna sinisen hehkun aika on varsin terapeuttista aikaa. 

    Lappi ja sen erämaat tarjoavat mahdollisuuden puhdistaa itsestään turhaa kuonaa. Eteläisen Suomen kiireisessä keinovalossa sutivien kovalevy kapaa puhdistusta rauhoittuen, mutta Lapissa asuva taas voi joutua kamppailemaan aivan toisenlaisten asioiden kanssa polaariyön aikaan. 

    Tammi- ja Helmikuussa talvi kiristää otettaan ja usein on todella kylmä. Kun ilmavirtaus on oikea niin - 20 asteen pakkanen tuntuu - 30 asteelta. Tämä yhdistettynä alle neljän tunnin valoisaan aikaan kysyy ultrajuoksua harjoittelevalta mielikuvitusta. Juoksumattoharjoittelu pelastaa, mutta todella pitkien 30 - 40 kilometrin lenkkien tekeminen sisällä voi olla henkisesti puuduttavaa. Minä kuuntelen musiikkia tai katson tietokoneen erillisen näytön kautta dokumentteja tai Areenan suoria lähetyksiä. Sisällä juokseminen myös kokemukseni mukaan väsyttää enemmän, kyse lienee hapensaannista. Hyviä puolia taas ovat lämpö ja pitävä alusta.

    Todella kylmällä ilmalla normaali ulkoaktivitetti alkaa haastamaan. Talviverkoilla ei ole kivaa kun mittari hipoo - 30 astetta, eikä hiihtokaan tuolloin ole herkkua. Minä olen ratkaissut asian käymällä usein kävelemässä reilun tunnin Kirsin kanssa ja juoksemalla päälle hitaasti puolitoistatuntia. Näin harjoituksen kokonaisaika on riittävä ja mieli on kirkkaampi kuin väkisin liian pitkää jyystämällä. Tässä samalla tulee hoidettua tuoreempana säilyminen tuleviin ultrakilpailuihin, joihin usein on järkevämpää harjoitella liian vähän kuin liian paljon. Luonnollisesti edelläkerrottu ei koske harrastuksensa alussa olevia juoksijoita, on aika jolloin kilometrejä on saatava alle.

    Urheilijan motivaatiosta on tehty viimeisinä vuosina useita mielenkiintoisia väitöskirjoja ja tutkimuksia. Nuorempana motivaatio on helppo löytää tulosten paranemisen kautta mutta vanhenpana astuvat esiin muut syyt. Moni ei luovu urheilusta sen rakentaman hyvän päivärytmin vuoksi, eikä liikkumatta vanhemman teuraan jaksaminen ainakaan parane.

    Vanhemmiten motivaation perimmäisiä syitä esimerkiksi kilpailemiseen on syytä tutkiskella itsessään. Kenelle urheilen ja voisinko jo olla itselleni hiukan armollisempi, ovat hyviä kysymyksiä. Usein vanheneva kestävyysurheilija on sokeutunut täysin omalle suorituskyvylleen ja etenkin vammojen tai sairauksien jälkeen palaaminen oman lajin pariin tehdään aivan liian kovalla teholla ja syntyy pelkkää negatiivista kierrettä.

    Jos itse peruslajin tulokset eivät enää parane voi motivaatiota löytää edelleen lajin harrastamisen kautta tapahtuvasta henkisestä kasvusta. Voi etsiä uusia tapoja haastaa itseään: ultrajuoksija voi esimerkiksi juosta erikoisissa paikoissa tai olosuhteissa. Todellisessa ultrajuoksussa tosin toivoa on pitkälle yli kuudenkymmenen ikävuoden, jos terveys kestää. Monipäiväjuoksuissa tulokset paranevat kokemuksen kautta ja tuhannen mailin kilpailuissa sitkeä hitaus palkitaan.

    Motivaation kanssa on syytä olla hereillä, jotta ei addiktoidu pelkäksi suorittajaksi. Normaalissa kiertokulussa huippu-urheilija motivoituu uransa alussa tuloksista ja voittamisesta, myöhemmin taloudellisten realiteettien kautta tai jopa persoonansa kehittämisen kautta. Viimeksimainitussa ollaan jo harmaalla aluella. Jos on profiloitunut liiaksi ultrajuoksijaksi ja lopettaa voi kadottaa itsensä. Olen monesti kirjoittanut, että juoksulle ei saa antaa itseään kokonaan.

    Minun tapauksessani henkinen kasvu näkyy armollisuutena itselleni. Kuluneella viikolla oli tavoitteena 92 kilometriä mutta tyydyin lukuun 69,6. Ylimääräinen heikko olo keskiviikkona, koko viikon jatkuneet - 30 asteen pakkaset pakottivat nöyrtymään. Etenkin kun juuri tänään sunnuntaina vastasin kysymykseen: Onko pakko jos ei taho, juoksumatolla 15 kilometrin kohdalla - ei ole. Eikä siitä ole oikein näillä kilometreillä enää hyötyäkään. Nimittäin väkisin vetämisestä.

    Kaamos on hyvää aikaa askarteluun, jos juoksu- tai hiihto-olosuhteet tökkivät. Itselläni on juuri nyt työn alla vanhan armeijan lasikuituahkion saneeraus. 7 millimetriä vahvaa pulkkaa kannattaa vielä kunnostaa. Kirsin nappaamassa kuvassa alla verstaalla on käynnissä pohjajäykisteiden uusinta. Ruiskumaalauksessa käytettävä naamari on todella tarpeen pöly- ja kemikaalikatkujen torjumiseksi. Askartelu vie ajatukset pois juoksusta ja antaa toisenlaisia onnistumisen kokemuksia.

    Hyvä motivaatio ultrajuoksuun syntyy minun kohdallani sisimmässäni olevaa paloa vaalimalla. Tarkka kuormituksen säätö mahdollistaa onnistuessaan vuoden 2022 kaksi ultrakilpailua ja Norjan vuoret.

 

VIIKKO 1.

Ma- Matolla 5,55 km - 40 min.

Ti- 6,66 km - 46 min. Järkyttävän kylmä.

Ke- Kävely Kirsin kanssa 4,44 km - 1.03. Ei harjoitusta, huono olo kehossa.

To- Matolla 11,10 km - 1.10. Tunnustellen, ok.

Pe- Matolla hiukan kovempaa 20,62 km - 2.12.

La- Kirsin kanssa kävelyä 5,96 km - 1.14. Viima. Päälle lumi urilla ja umpihangessa 10,49 - 1.20.

Su- Matolla 15,18 km - 1.41. Mieli ei oikein mukana, joten tyydyin tähän.

Yhteensä 69,6 km - 9:31

Heikko viikko, mutta näitäkin tulee.

 

KUVISSA KAAMOKSEN VÄREJÄ

PILKKITULET

KALANSAVUSTUSTA KOTIKODALLA

VUOSI VAIHTUU - MINÄ JO KAUAN SITTEN

 Kun luette tätä voin olla mökillä tai sitten jossakin muualla erämaassa. Vuosi vaihtuu, minä vaihduin kauan sitten. Puuhasteluni jatkuu vaikka tietoisuuteni muista olemisen tasoista lisääntyy. Muutin Lappiin tehdäkseni ja kokeakseni muutakin kuin ultrajuoksua.

   Yläkuvassa on tarkoin varjeltu Nellimiläisten salaisuus: Nellimin Monoliitti. Jo kauan ennen kun Utahin kanjoniin ja muihin syrjäisiin paikkoihin alkoi ilmestyä monoliitteja, meillä oli sellainen. Jos haluatte Nellimin Monoliitin vaikutuspiiriin, ottakaapa yhteyttä minuun, sen luo ei pääse muutoin kuin omin jaloin.

   Zen-buddhalaisessa sõtõ-koulukunnassa on shikantazan-meditaatio (suomeksi: vain istuen). Ajatus, että istuminen on lopullinen päämäärä, johon sisältyy jo kaikki, on juoksijalle vieras. Liike on lääke ja liikkeessä voi meditoida. Juostessa voi keskittyä sisäänpäin kääntyen ja antaa ajatusten virrata vapaasti, silti takertumatta tai samaistumatta niihin.

   Miksi sitten puuhastelen? Puuhastelu on helpoin tapa välttää suljettu osasto. Jos ihmisen ulospäin näkyvä toiminta ei näytä poikkeavalta, saatetaan hänet jättää rauhaan. Rauhassa oleminen on mukavaa - voi tehdä mitä haluaa. Edellyttäen tietenkin, että on valinnut oikeita asioita elämäänsä.

   Parempi uusi vuosi? Joskus vähemmän on enemmän. Jos haluatte tekemistä niin menkää naimisiin, tehkää viisi lasta ja asettakaa päämääräksenne vaihtaa uusi hybridiauto pihaan joka toinen vuosi. Tietenkin pientä pintaremonttia ainakin kerran vuodessa niihin teidän kahteensataan neliöönne, jossa kuitenkin vietätte valitettavan vähän aikaa ajastanne. 

   Ilmanmuuta viikon työkuormasta pitää toipua ja mielellään rauhallisesti perheen kanssa aikaa viettäen. Esimerkiksi pieni viikonloppumatka vaikka Lappiin laskettelemaan. Siinä gondolihississä on kiva tsekata työsähköpostit nousun aikana ja laskun aikana voi korvanapeilla puhua akuutit työpuhelut pois alta.

   Kolmentunnin poroajelu koko perheelle makkaroiden kera maksaa vain 250 euroa. Tunnin jonotuksessa hiihtohissiin voi tulla kylmä, ellei kerrospukeutuminen ole hallinnassa. Viimeviikolla Lapissa oli kuivat ja raikkaat ulkoilukelit, pakkasta 39 astetta.

   Jos jossain vaiheessa tulee ikävä Thaimaan lämpöä tai Kanarian edullisia golfkierroksia, niin voitte onnitella itseänne ainakin ilmastoteosta: ei lentojen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Eihän ladattava hybridinne niin paljon saastuta. 

   Jos vielä emmitte matkanne kestävän kehityksen kanssa, koska olette kuulleet huolestuttavia uutisia Saariselän jätehuollosta erään igluyrittäjän toimesta, niin lohdutan: useita harjoituslenkkejä Kanarian keskeneräisillä golfkentillä juosseena, ei hätää: golfkenttien alle haudataan käytetyt muoviset juomavesipullot ja rikkinäiset ilmastointilaitteet. Lapissa sentään poltetaan pois kaikki turha. Lisäksi muistattehan, etelän lentokentillä joutuu jonottamaan ja kyllä poromies on palkkansa ansainnut - ottaen huomioon maamme yrittäjille langettaman kulurakenteen.

   Ette ehkä tiedä, että Lappilaiset ovat olleet edelläkävijöitä kierrätyksen suhteen jo vuosikymmeniä. Kemijärvellä ajettiin ennen vanhaan keväisin kaikki tarpeeton romu joen jäälle keväällä. Tästä oli sekin hyöty, että alavirrassa asuvat saattoivat saada rannoilleen jotain käyttökelpoista jäiden lähtiessä.

   Siinä sitten perheen kanssa sopuisasti kelomökin lämmössä, jos alkaa seinät kaatumaan ja jälkikasvu tappelee huonojen internetyhteyksien vuoksi, niin lähtekää ajelemaan autolla. Maisemia on mukava katsella kunhan muistatte, että päivänvaloa on vain aamukymmenestä iltapäiväkahteen, ai niin, onhan teillä tehokkaat ksenon-valot autoissanne.

   Ivalosta bongaatte Nellim-kyltin ja navigaattori näyttää, että tie loppuu Venäjälle. Ajatte sinne päähän asti ja otatte selfien siinä Ivalo 48-kyltin kohdalla. Jaatte sen someen ja kaverit eteläsuomen vihreästä vesisateesta vastaavat: nyt on kaukana! 

   Käännytte tyytyväisinä Paatsjoen sillalta takaisinpäin ja aloitatte vauhdikkaan paluumatkan keskellä tietä, eihän täällä ketään asu, te sanotte kaasua painaessanne. Ja sitten yhtäkkiä siinä Rautaportin opastetaulun alamäessä jouduttu lyömään jarrut lukkoon.

   -Jumalauta! Katsokaa! Poro juoksee otsalamppu päässä keskellä tietä.

Uudenkarhea hybridi tulee vierelleni, sähköikkuna aukeaa kohisten ja sisältä saan uteliaita katseita.

   -Onko pitkäkin lenkki?

   -Elämänmittainen.

   Kaikkein törkeintä on, kun ei edes hyvää matkaa toivoteta, suljetaan vaan ikkuna ja kaasutetaan pois lumi pöllyten. Antaessani asiallisen vastauksen, aletaan näyttää siltä kuin olisi syöty jotain sopimatonta. Mielelläni minä olisin enemmänkin voinut keskustella, kerrankin kun laajassa kiveliössä lenkilläni puhuvan ihmisen tapaan.

   Palaatte sitten maanantaiksi virkistyneenä takaisin sorvin ääreen, monta uutta kokemusta rikkaampana ja levänneenä.

   Jos kuitenkin joskus väsytte itse tekemäänne kiireeseen tai maailma tuntuu karkaavan läsnäolonne ulottumattomiin. Pankista tulee tiukkasävyisempää meiliä ja teillä kotona asuu mielestänne vieraita, toisilleen mykkiä ihmisiä, niin muistelkaa sitä otsalamppuporoa.

   Se istui aikanaan alas ja tajusi, että istuminen itsessään on lopullinen päämäärä, siihen sisältyy jo kaikki. Kas kun se siinä alamäessäkin osasi pysähtyä. 

   Aikansa kun istuu, niin voi rauhoittua näkemään sitä toisenlaista todellisuutta. Siitä on sitten mukava lähteä ulos reippailemaan, rohkeimmat uskaltavat ottaa väliin muutaman juoksuaskeleenkin. Ja kas, henki alkaa kulkea helpommin. 

   Myöhemmin huomaa, että jotkut on niin köyhiä, että niillä ei ole muuta kuin rahaa.

   VAIHTAKAA PAREMPI UUSI VUOSI JA VOIKAA HYVIN!

 

 

HARJOITTELU VIIKOLLA 52.

Ma- Ap. maastossa 8 km - 1.06.

        Ip. tiellä 8 km -54 min.

Ti- 10 - 1.05.

Ke- Kylällä 11 km - 1.15.

To- 10 km - 1.09.

Pe- 10 km - 1.11.

La- Lepo, lämpötila - 39 celsiusta.

Su- Illalla kävelyä 3,88 km - 52 min. Lämpötila - 25 celsiusta. 

Juoksua 57 km.

 

PERINTEEN YLLÄPITOA

 

 Talviverkoilla eli juomuksilla käynti on paljon muutakin kuin päristelyä moottorikelkalla jäälle.

   Verkko on kätevä vaihtaa kokiessa toiseen jäällä. Kotona koettu verkko pestään ja selvitetään. Kahdeksantoista asteen pakkanen edistää ripeyttä toiminnassa. Yläkuvassa verkko on ripustettu kaksinkertaisena koivussa ja mattotelineessä olevien koukkujen kautta kuvan ulkopuolella olevaan talon seinään. Verkko viedään lopuksi sisälle kuivumaan.

   Alakuvassa on Kirsin fileroimaa saalista vakuumiin pakattuna, menossa pakastimeen.

   Saaliskaloina siika, taimen, ahven ja hauki. Mielellään mainitussa järjestyksessä, hauki sotkee verkon ja pyörittää sen rullalle, jonka selvittäminen jäällä avannon ääressä on tuskien taival.

  Ennenkuin kysytte, vastaan: Paljain käsin.

 

 

29/30

Jonkun mielestä saatan viettää yksitoikkoista elämää. Hyvä elämä on usein yksinkertaista.
   Piklkillä taas koko päivän. Ahvenia fileiksi asti...
   Huomenna päiväkirjablogin finaali.

Tulireki.

Keskimöjärven Kutukosken suulla.