COVID FAN TUTTI

 

Fan tutti tarkoittaa kaikki, sekä miehet että naiset. Alkuperäisessä Mozartin oopperassa on kyse uskottomuudesta - Cosi fan tutte, kaikki naiset.

   Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa edellisestä blogipäivityksestäni, mutta en ole paskaakaan kiinnostunut siitä, koska olen Inarilainen. Tampere kuuluu menneisyyteen eikä menneitä kannata muistella, kovin usein ainakaan.

   Mitä Tampere liittyy tähän blogikirjoitukseen tai Cosi fan tutteen. Ei mitenkään, mutta kirjoittajan on nykyisin haettava jatkuvasti uusia näkökulmia asiansa esilletuomiseen. Olen kokenut sen yrittäessäni saada omia käsikirjoituksiani kustantamoille julkaistavaksi. Myynnin eteen kirjoittajan tulisi hieman huorata, olla mieliksi ja olla uskoton jopa omalle tyylilleen. "Ongelma on rakenteessa." "Haluamme toisen version." Voi jumalauta! Taidetta ei pidä tehdä kenellekään erityisesti eikä sitä tulisi yrittää ymmärtää - vain nauttia siitä mikäli se koskettaa.

   En ole katkera. Yritän parantaa ja kestän kritiikkiä mutta kestääkö kriitikko kritiikkiä. Mikä on arvioijan kompetenssi. Myynti on valistunut arvaus. Ikinä ei tiedä mikä kolahtaa, täytyisi olla riskinottokykyä.

   Hufvudstadsbladetin Wilhelm Kvist haukkui Minna Lingrenin Kansallisoopperalle kirjoittaman Covid fan tutten. Kritiikissään Kvist syyttää laulajia narsisteiksi ja väittää ettei teoksessa huomioida Koronan uhreja mitenkään vaan tehdään vakavalla asialla komediaa.

   Arvon kriitikolle voisi kertoa että oopperalaulajan on saatava yleisöönsä kontakti ja annettava itsestään jotain esitykseen. Tämä ei onnistu itseään esiintuovalta narsistilta. Komediaa voi tehdä mistä tahansa, on sitten eri asia miten se ymmärretään. Taidetta ei tarvitsekaan ymmärtää, riittä kun syntyy keskustelua ja uusia ajatuksia sekä kontakteja ihmisten välillä.

   Tietysti saattaa olla, että Kvist laskelmoi tai hänelle maksettiin, jotta saadaan pienimuotoinen kohu aikaan. Kaikkea pitää epäillä mutta terveesti. Vakavan syövän sairastaneena en nähnyt Covid fan tutten tavassa käsitellä vakavaa sairautta mitään pahaa, pikemminkin päinvastoin. Riemastuttava esitys on katsottavissa Yle Areenasta.

   Koin takauman tässä eräänä yönä kun flunssaisena join kuumaa mehua keittiön pöydän ääressä ja söin vaaleaa leipää, jonka päällä oli pari juustonsiivua. Mieleen muistui Pikonlinnan syöpäsairaalan iltapalavaunu, teetä ja usein vaaleaa leipää ja sen päällä juustoa. Muistelin iho kananlihalla pitkiä linoleumikäytäviä ja syöpälääkkeistä ihon läpi huokuvaa metallista hajua. Seistessäni yöllä Nellimin Kotalan olohuoneen ikkunan ääressä katsellen höyryävää jokea, näin itseni seisomassa Pikonlinnan käytävän päässä katselemassa korkean ikkunan läpi kevättalviseen, valaistuun puistoon. Näin itseni katselemassa vapauteen, terveyteen.

   Tähän aikaan vuodesta teen yleensä karkeita suunnitelmia tulevasta ultrajuoksukaudesta. Covid fan tutti ja sen toinen aalto hieman rajoittaa mutta uskossaan vahvat palkitaan. Uskon nyt, että ensi vuonna järjestetään kuuden päivän juoksu. Jos pääsen ehjänä viivalle saatan malttaa ja yrittää vihdoin onnistua.

   Karkeat harjoitussuunnitelmat liittyvät lähinnä intesiteettiin eli harjoittelussa harkitun itsemurhan yrittämiseeen juosten. En halua sanoa mitään julkisesti. Parempi kun antaa numeroiden puhua jos ne ovat puhuakseen.

   Nivalan Pyssymäellä pitämässäni monipäiväjuoksuluennossa korostin, että kukaan ei voi juosta puolestasi. Syövästä kuntouduttuani olen elävä esimerkki liikunnan terveysvaikutuksista ja periksiantamattomuudesta. Tässä ei ole mitään narsistista. Olen aina yrittänyt kannustaa ja motivoida muita omalla esimerkilläni. Minä en ole tärkeä, vaan se miten yritän elää ja opettaa: älkää epäröikö vaan totettakaa haaveenne, suositus ei ole sama kuin rajoitus!

 

HARJOITTELU VIIKOILLA 33 - 35

33.

Ma-Ti-Lepo

Ke- Tiellä 10 km - 1.01.

To-Lepo

Pe- Haapakurussa poluilla 10,66 km - 1.08. Vesisade.

La- Lepo

Su- Mökillä Paavalintupavaaraa 9,19 km - 58 min. 

29,94 km - 3:07.

34.

Ma-Lepo

Ti- Paksuvuonoon tiellä 8 km - 48 min.

Ke- Rovaniemi asvalttia 7,12 km - 48 min.

To- Nivala SuperPEP 2020 kisareitti lenkkinä 58,5 km - 9:52. Vettä järvistä ja geeliä liivistä, yksi ruisleipä. Kuuma ilma.

Pe- Lepo. Pidin luennon monipäiväjuoksuista Nivalan Pyssymäellä.

La- Nivalassa viimeisiä maaliintulijoita metsästä pois tukemassa 9,28 km - 1.37.

Su- Oulussa saarilla 8,04 km - 1.04. Etureidet vieläkin kipeät.

90,04 km - 14:09. Hyvä viikko mutta vähäisellä harjoittelulla tälläisen esiinkaivaminen on lievästi tuskallista.

35.

Ma- Kemissä 12,41 km - 1.26. Monenlaista alustaa ruohosta polkuun asvaltin ohessa.

Ti- Kirsin kanssa Pellossa vaellus Puruskoskelle 5,36 km - 1.25.

Ke- Kirsin kanssa vaellus Käsivarren Ropijärvenperällä; paskasuopusikkoa ja koivuskaidia 12,69 km - 3:44.

To- Norja Helligskogen  kivistä tietä ylös ylängölle 23,38 - 2.37. Osittain erittäin kovaa.

Pe- Kirsin kanssa vaellus Helligskogenin koillispuolelle ylös tunturiin 10 km - 3.14.

La- Lepo

Su- Kävelyä sairaana 666metriä - 12.44. Kurkku kipeä eikä edes vituta.

Juoksua 35,79 km - 4:03. Hieno viikko päättyi sairastumiseen jonka myötä kaikki uuteen harjoittelukauteen tehty valmistava työ valui hukkaan. Mutta säälimättömän harjoituksen aika tulee... 

 

Elokuun summana 187,84 km juoksua ajassa 25:01.

 

AJATUKSIA KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ

---

Vuonna 1950 Kotiliesi-lehti kirjoitti, että perheenemännän on syytä silittää ruokapöytään puhdas damastiliina ja pitää koti harmonisen viihtyisänä, jotta kotiin töistä tuleva aviomies ei lähtisi pahoille teille. Damaskien saati stay-uppien vaikutuksista ei mainittu sanaakaan.
   Ultrajuoksijana olen usein teillä tietymättömillä mutta ne eivät liene pahoja, näin ainakin tulkitsen. Ruoka on lähes poikkeuksetta valmiina pöydässä lenkin jälkeen. Menneen talven aikana ruoka taas oli poikkeuksetta pöydässä minun laittamanani Kirsin tullessa töistä. Tämän viimeisen mainitsen tasapuolisuuden nimissä, ettei kenelläkään ääriajatteluun taipuvalle syntyisi illuusioita sovinismista. Damaskit ja stay-upit ovat sitten yksityisasioita.
   Vanhan linjan arvot näkyvät sensijaan osittain omassa harjoittelussani. Pitkän sairastamisjakson jälkeen kysyy kärsivällisyyttä palata takaisin ultrajuoksuun sillä tavalla kuin minä ultrajuoksun ymmärrän.
   Huvittuneena luen nuorempien blogeista palavia kirjoituksia tavoitteellisuudesta tai vauhti edellä uuteen kauteen tähtäämisestä, kunnes sitten parin kuukauden päästä muutetaan koko homma hauskaksi hupailuksi tai joksikin aivan muuksi. Tuuli puhaltaa ja jos aikoo saavuttaa tuloksia ultrajuoksussa on kyettävä liikkumaan määrätietoisesti valitsemaansa suuntaan pitkiä aikoja, myös vastatuuleen omaa kehitystä odotellen.

   Tällä hetkellä on menossa neljäs viikko viimeisen sairastamisen jäljiltä. Vain täysin mitäänymmärtämätön kysyisi nyt minulta, että joko kohta pääset kuntoon. Pääsen kuntoon? Viisi kertaa sairaana viidessä kuukaudessa! Kohta? Kunhan ensin edes kykenisi aloittamaan harjoittelun! 
   Arvioin pystyväni aloittamaan harjoittelun kesäkuussa mikäli ei tule takaiskuja ennen sitä. Näin minulla on aikaa kaksi ja puoli kuukautta ennen SUPERPEP2019- polkujuoksua. Aikaa on todella vähän. 
   Kahtena edellisenä vuotena en ole selviytynyt 171 kilometrin matkasta, vaan olen juossut vain kaksi kierrosta eli 114 kilometriä. On ihmetelty miksi en ole suoriutunut kolmesta kierroksesta. Harva on ottanut huomioon, että kahtena edellisenä vuotena kumpanakin olen juossut keväällä kuuden päivän juoksun. 
   Tässäkin mitäänymmärtämättömyys korostuu. Ei oikein tajuta kuinka paljon vaatii juosta yli 500 kilometriä tai enemmän kuudessa päivässä keväällä ja heti perään syksyllä vaativassa maastossa 171 kilometriä.
   Tilanne rasituksen suhteen ei nyt ole sama. Jalkani ovat tuoreet mutta kunto sairastelujen jälkeen olematon. Olematon se on omasta mielestäni, minulla kun on hieman erilaiset vaatimukset juoksukunnon suhteen kuin huvikseen ulkoilevalla kuntoilijalla.
   Esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana olen juossut 17943 kilometriä. Tämä tekee keskiarvoksi vain 3588 kilometriä vuodessa. Paras vuosi 5103 km ja huonoin määrässä mitattuna 2215 kilometriä. Keskiarvo kuukauteen on juuri hiukan alle 300 kilometriä. Parhaat kuukaudet ovat olleet yli 500 kilometrin. Tästä voi päätellä, että olen tottunut vaikeuksiin ja samalla harjoitusmäärän vaihteluihin. Tarpeen mukaan - kirjaimellisesti ja myös lepoa.
   Edelläkerrotusta voi tehdä päätelmän, että ultrajuoksussa on mukana muitakin voimavaroja kuin pelkkä fyysisyys ja hyvä suorituskyky. Kärsivällisyys on osa mielenhallintaa, myös harjoittelussa. 
   Suuri joukko nuoria ja lupaavia ultrajuoksijoita painavat menemään sen enempää miettimättä. Sitten ihmetellään, että miksi ei onnistuta. Mikä on onnistumista? Jokainen päättäköön itse, en viitsi taas yrittää selittää.

   Jos pitäisi ultrajuoksusta nostaa esiin yksi kaikkien aikojen karmeimmista kommenteista mitä olen kuullut on se epäilemättä tämä:
   -Miksi se vielä juoksee, vanha mies, lopettaisi kun se on niin kamalan näköistäkin.
   Maailman huipulla 85-vuotiaiden sarjassa 400 metrin kilpailussa voittajan juoksuvauhti on 3.20minuuttia/kilometri. 
   Pystyttekö samaan edes nyt? 
   -Poikkeusyksilöitä, sanotte. 
   Mutta he ovat harjoitelleet kärsivällisesti vuosien ajan. 
   Mitä te teitte ne vuodet?

   Kirjoittamisessa kärsivällisyyttä koetellaan todella perinpohjaisesti. Staattinen istuminen näppäimistön ääressä uutta luoden on kaikkea muuta kuin helppoa. 
   Olen muokannut kirjani käsikirjoitusta. Hionut koherenttia lausetta ja rytmittänyt, tutkinut dialogeja. Kaikki tämä on utopiaa niille, jotka eivät ymmärrä edes yhdyssanoja. 
   En tässä halua tärkeillä mutta totean, että kirjoittamista on monenlaista. Eikä tämän bloginkaan lause ole aina niin koherentti.

   Minä olen kotonani kaikkialla. Asun Lapissa mutta viihdyn matkailuautossa eri puolilla Eurooppaa. Yhtähyvin viihdyn erämaassa pohjoisen Talvitupalompolon mökillä kuin Hämeen kuusikoissakin. Juoksu kulkee mukanani. Juostessani ymmärrän ympäristöni. Ymmärrän vanhenemiseni mutta pyrin säilyttämään poikamaisen liikkumisen ilon juostessani. Kärsivällisyys itseään, ultrajuoksuaan ja koko elämää kohtaan kantaa.

---

Alla Hämäläistä kevätsotkua juoksureiteillä.

VIIKKO 16.

Ma- Nellimintiellä kotona 10,9 - 1.04.
Ti- Sodankylässä asvalttia 8 km - 51,07.
Ke- 11,8 km Jyväskylässä Laajavuorelle - 1.11.
To- Hämeenkyrössä maastossa Sasin harjua Rainen kanssa 12,03 km -1.30.
Pe- Maastossa kuten eilen mutta pidemmästi 18 km - 2.17.
La- Lepo / kävelyä metsässä kumisaappailla.
Su- 8 km pääosin tiellä - o.52.

yhteensä 67,5 km - 7 :46

Viikosta jäi epäuskoisuus.



Alla Nellimin pikkunoitia ennen pääsiäistä.