MITÄ SITTEN SEURAAVAKSI?

maanantai 15. kesäkuuta 2026

MITÄ SITTEN SEURAAVAKSI?

Palasimme kesäreissulta kotiin ja nyt on vähän sellainen tunnelma, että mitä sitten seuraavaksi. Tietenkin kalastusta ja polttopuiden tekoa, mutta entäpä urheilun osa-alueella?

Pyöräkilpailusta jäi hyvä maku, mutta en tiedä vieläkään haluanko kilpailla pyöräilyssä vai en. 160 kilometrin matka ei oikein motivoi. Luvussa on nollia liian vähän, minä olen pitkille matkoille rakennettu.

Huvittaa kun joku kertoo tehneensä pitkän, 20 kilometrin lenkin juosten tai pyöräilleensä sata kilometriä. Mitä on muutaman tunnin suoritus verrattuna viikon yhtämittaiseen liikkumiseen?

En aliarvioi, vähättele tai halua mitenkään ylpeillä, mutta en voi oman kokemukseni kautta oikein muutakaan sanoa. Joku saattaa ajatella, että anna mennä sitten jos se on niin helppoa. Helpoksi en sitä ole väittänyt, mutta minun ei välttämättä ole enää pakko - olen kokenut itsensä ylittämisen niin monta kertaa.

Edelläkuvatut tunnelmat johtavat itsetutkiskeluun: onko minusta tullut laiska tai tarvitaanko minua ultrakilpailuissa enää? Voin mieliksenne kysyä myös: olenko tullut vanhaksi, olenko kulunut puhki?

Kuka tietää?

Minä tiedän, mutta en juuri nyt. Uskon tulevaisuuteen, mutta en erityisemmin odota sitä - olen tässä ja nyt, ja näin on hyvin.

PASKOJA PAIKKOJA

Lappi on joskus paska paikka. Tätä kirjoittaessani vettä sataa kaatamalla ja lämpötila on alle viisi astetta. Viisi! Kesäkuussa. Ilmastohysteerikot vaikenevat juuri nyt?

Ne, jotka ovat estäneet minut ja sulkeutuneet omaan kuplaansa, johon kuuluu hyväksyntä sille, että ihmisen tuloista 52 prosenttia voidaan jakaa vastikkeetta muille ja että me kärvennymme heti jos emme osta sähköautoa tai lopeta lihansyöntiä, vaikenevat?

Ärsytän tahallani.

Asettelen vastakkain ja kirjoitan ihan siitä syystä, että kaikki eivät uskalla.

Suomi on joskus paska paikka. Eniten minua ärsyttää hyssyttely, että verrattuna köyhimpiin maihin meillä on kaikki hyvin. Kesäkierroksella tuli todistettua, että ei ole.

Osa maanteistä on hävettävän huonossa kunnossa. Täynnä vaarallisia reikiä.

Tietyt perusrakenteet rapistuvat, kun kunnossapito sakkaa.

Suomen posti on ihan paska. Minulle saapui paketti Belgiasta. Lähettäjä oli suomalainen ja osoitetiedot puhelinnumeroineen olivat täysin oikein. En koskaan saanut viestiä, että paketti oli saapunut. Ainoastaan oman aktiivisuuden kautta, kolme päivää ennen viimeistä noutoaikaa, sain selville missä paketti oli. Edes seurantaan syötetty koodi ei alkuun toiminut.

Postin oma selitys oli, että pakettikortin luku oli epäonnistunut ja juuri siksi se ei rekisteröitynyt omaposti- sovellutukseen, saati minnekään muuallekaan. Lisäksi noutopaikka oli väärä. Lähin olisi ollut neljän kilometrin päässä postinumeroalueella (Hämeenkyrö), noudin paketin 10 kilometrin päästä Ylöjärveltä.

Postin olen todennut aiemminkin sysipaskaksi. Viime syksynä tein xs-paketin netissä ja vein postiin täällä kotimaisemissa. Kahden päivän päästä se oli omassa postilaatikossani! Tiedot olivat oikein ja maksu maksettu. Toisella yrittämällä se löysi tiensä Valkeakoskelle.

Posti väittää olevansa ympäristöystävällinen. Esimerkki: kun tamperelainen lähettää paketin tamperelaiselle, paketti viedään ensin Kolmenkulman terminaalista Pasilaan ja sieltä Tampereen Multisillan lajitteluun. Siis Pasilan kautta? Miksi sitä ei viedä suoraan Kolmestakulmasta Multisiltaan?

Aivan samoin kuin pohjoisessa matkahuollon paketti Sodankylästä Ivaloon viedään ensin Ouluun ja sitten Rovaniemen ja Sodankylän kautta Ivaloon. Järjetöntä. Mutta matkahuolto ilmoitti kehittävänsä ympäristöystävällisyyttään.

Paskoista paikoista selvitään laittamalla perusasiat kuntoon. Tähän tarvitaan ihmiset kohtaamaan toisensa ja joskus myös lapio. Hikeä.

Ei etäyhteyksiä, eikä konsultteja suihkimaan itsestäänselviä typeryyksiä.

LOPUKSI HIUKAN MYÖNTEISIÄ KESÄKUVIA ILMAN SELITYKSIÄ