UNELMIA

 

 

"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila."

- Wikipedia

 

Kaksi vuotta sitten oli lumi maassa tähän aikaan. Nyt koivut ovat riisuneet lehtensä ja jokunen vähäinen yöpakkanen kuurannut kattoja. Tämä aika on talven alun odotusta meillä Inarissa. 

   Tämä aika on ollut minulle vuosikymmeniä uusien tavoitteiden asettamisen aika. Pääasiassa ultrajuoksutavoitteiden. Olen viimeksi kilpaillut vuonna 2022, neljä vuotta on pisin koskaan pitämistäni kilpailutauoista. Neljä syksyä ilman juoksutavoitteita seuraavalle vuodelle - aika hyvin huilattu omasta mielestäni.

   Kun juoksin tuhat mailia Suomen halki vuonna 2014, tunnistin jälkeenpäin itsessäni juoksuaddiktion voimakkaampana kuin koskaan. Tuolloin tarkemmin asiaa pohdittuani totesin ensin addiktion olevan positiivinen, voimaa elämääni antava. Myöhemmin addiktio kääntyi negatiiviseksi puurtamiseksi, juoksun ilo katosi. Elämäntapani oli ensimmäistä kertaa liipasimella. Jatkaako vai ei.

   Tyypilliseen tapaani tutkin asiaa pikkuhiljaa. Vuoden 2014 kilometrejä kertyi yhteensä 5103. Seuraavana vuonna 3443 ja seuraavana 2215, kunnes määrä jälleen alkoi nousta.

   Vuonna 2021 ylsin lukemaan 4610, seuraavana vuonna juoksin kaikkien aikojen ennätykseni kuudessa päivässä; 603 kilometriä. Sen jälkeen on ollut varsin vaisua.

   Vaisuuteen on ollut monta syytä. Jatkuvien vasemman jalan kantapään vaivojen (alkava Haglund, nilkan kierto ja koko vasemman takalinjan vinoutuma) takia juoksun ilo katosi. Samalla katosi myös motivaatio kilpailla.

   Tutustuin pyöräilyyn. Tein kaikkia muita asioita elämässäni, jotka olivat jääneet vähemmälle kiihkeimpien ultravuosien varrella. Kävin metsästäjäkurssin ja aloitin linnunmetsästyksen, kalastin enemmän, ja vietin aikaa tekemättä mitään luonnossa. Ja tietenkin, kirjoitin muutaman kirjan.

 

Isälläni oli aktiivikäytössä yli kymmenen moottorisahaa. Kysyin kerran häneltä Talvituvan mökillä, että miksi hän karsii puut vesurilla ja halkoo ne kirveellä. Vastaus oli, että teen joka päivä hissukseen niin kuin hyvältä tuntuu. 

   Toki, miehellä pitää olla koodi. 

   Vastaus oli isän elämänkokemuksen myötä hioutunut, valmis. Ydinasia on miltä jokin tuntuu. Tehokkuudesta tai muusta vaivan välttämisestä ei puhuttu sanaakaan.

   Olen vuosikausia määritellyt juoksuharjoituksen tunteen perusteella. Juoksun pitää tuntua oikealta. Sen pitää tulla luonnostaan, pakottamatta. Olen yrittänyt selittää tapaani zenin kautta: luopumalla tavoitteesta voit saavuttaa sen. Jokainen askel on tässä ja nyt, lopulta viimeinenkin. Miksi murehtia maaliinpääsyä.

   Edelläkerrottu ei poissulje unelmia. Unelmat antavat energiaa, ne ovat uusia alkuja ja niistä voi toteutua vain osia. Unelmat vievät aina eteenpäin, nostavat pääsi ylös ja pakottavat yrittämään. Unelmat pyyhkivät pois perisuomalaisen "ei minusta ole mihinkään, ei tästä mitään kuitenkaan tule"- ahdistuksen.

 

Sairastin syöpää vuonna 1993. Tuona vuonna juoksin 402 kilometriä. Viime vuonna kilometrejä tuli 730. Nämä kaksi vuotta ovat ainoat alle 1145 vuosien 1992 - 2025 välisenä aikana. Tuo 1145 km on vuonna 1992, toiseksi heikoin on 2024; 1653 km.

   Viime vuosi opetti, että juoksin liian vähän. Juoksemisen merkitys minulle on sittenkin paljon suurempi kuin kuvittelin. Päivittäinen juoksulenkki on rituaali, hartausharjoitus ja tyhjä tila. Aika, jolloin parhaat tekstini syntyvät.

   Fyysisesti juoksemattomuus vaikuttaa minuun erikoisilla tavoilla. Koen itseni kömpelömmäksi. Lisäksi koen kehossani paljon ihmeellisiä kipuja, jos en käy lenkillä juosten. Mainittakoon näistä selkä, niska ja ranteet. Ymmärrän muut, mutta ranteita en. 

   Myönnän avoimesti, että alkoholin kulutukseni kasvaa suoraan suhteessa liikkumattomuuteen. Kaikki isoisältä ja isältä peritty ei ole hyväksi, mutta rentouttaa.

 

Oli aika, jolloin henkinen hyvinvointini riippui juoksusta. Tuo aika on taaksejäänyttä elämää. Minun on ollut pakko opetella elämään niin, että jos juoksu joskus kokonaan loppuu, pysyn tasapainossa. Tässä ainoa auttava asia Kirsin lisäksi on zen.

   Täytän ensi vuoden toukokuussa 63 vuotta. Ikä ei ole este fyysiselle harjoitukselle. Ikä ei ole myöskään este unelmille, ei edes ultraunelmille.

   Tänä vuonna tähän mennessä olen pyöräillyt 7741 kilometriä ja juossut 399 km. Alkuperäinen pyöräilytavoite oli 10 000 kilometriä tänä vuonna. Se tuskin toteutuu, vaikka taannoin väitin ihan muuta. 

   Syy on selvä: juokseminen tuntuu juuri nyt vaarallisen hyvältä. 

 

 

HARJOITTELUNI

VIIKKO 39.

Ma- Gravelpyörällä 30,65 km - 1.11.

Ti- Sauvakävelyä Kirsin kanssa 6,03 km - 1.13.

Ke- Gravelpyörällä 53,62 km - 2.31.

To- Lepo, metsästystä. Kävelyä 6 km.

Pe- Rouvy sisäpyörää 30,30 km - 59 min.

La- Juoksua Nellimin vaaroilla 13,06 km - 1.43.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa Konkeloniemeen 7,20 km - 1.51.

 

VIIKON 40. alku

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 2 km - 29 min. (Päivä meni auton ratissa Rovaniemen käynnillä.)

Ti- Juoksua tiellä 10,02 km - 1.08.

Ke- Juoksua poluilla 12,62 km - 1.30.

 

SYYSKUUN SUMMAUS

Pyörällä 440 km - Juosten 127 km. 

 

Aika, rakkaus ja hellyys - Time, love and tenderness. 

 

 

NELJÄS KIRJANI

 

 

HARJOITTELUNI

Viikko 36. 

Ma- Sauvakävelyä kirsin kanssa 6,44 km - 1.31.

Ti- Juoksua 30,11 km - 3.31. Osittain asvalttia.

Ke- Rouvy sisäpyörä 78,69 km - 2.52.

To- Juoksua pehmeillä poluilla 12,02 km - 1.21. Jani Rautosen kanssa.

Pe- Läskipyörä 31,85 km - 2.02. Käynti kalaverkoilla.

La-Su- Lepo.

 

Viikko 37.

Ma- Gravelpyörällä 52,09 km - 2.25. Siikajärventietä valtakunnanrajalle.

Ti- Rouvy sisäpyörä 20,35 km + 14,25 km.

Ke- Lepo

To- Kanalinnunmetsästys alkoi. Metsällä kävelyä 10 km.

Pe- Gravelpyörällä 55,06 km - 3.02.

La- Lepo

Su- Juoksua 8,73 km - 1.04.

      Gravelpyöräilyä Kirsin kanssa 20,74 km - 1.24.

 

Viikko 38.

Ma- Juoksua 20,02 km - 2.18. Osittain asvalttia.

Ti- Gravelpyörällä 40,82 km - 1.48. 

      Hieronta 

Ke- Juoksua poluilla 10,21 km - 1.13.

To- Rouvy sisäpyörä 32,41 km - 1.23. Krapulassa hissukseen.

Pe- Metsästys, kävelyä 10 km.

La- Juoksua Nellimin kylällä 10,32 km - 1.14.

Su- Lepo, metsästys, kävelyä 7 km.

 

Elokuussa juoksua 96,42 km - pyöräilyä 595,23.

Vuosikilometrit nyt 19.9. juoksua 363 km ja pyöräilyä 7627 km. 

Harjoittelustani: Olen terve, ja vaihteeksi täydellisesti juoksukykyinen. 

 

NELJÄS KIRJANI 

 

Iblis - Kuolleen miehen sormenjälki ilmestyy lokakuussa, arvioitu ilmestymispäivä on 28.10. Kirja on tilattavissa Väyläkirjojen verkkokaupasta sekä muista verkkokaupoista. Kirjaa voi myös tilata omistuskirjoituksellani minulta lokakuun loppupuolella.

Kirjaa voi toivoa oman paikkakunnan kirjastoon, jos kirjasto sitä ei vielä ole tilannut.

 

 

 Vuodesta 2022 olen kirjoittanut kirjan vuodessa. Tahti on tappava.

 

TAUSTAA 

 

Kolme ensimmäistä kirjaani julkaisi Käsite- kustannus. Niitä on saatavilla Holvi- verkkokaupasta ja muista verkkokaupoista. 

   Neljännen kirjani kustantajaksi valikoitui Väyläkirjat Rovaniemeltä. Valikoitui-sana ei tarkoita tässä yhteydessä, että olisin niin hyvä kirjailija, että saisin valita minkä kustantamon haluan.

   Uuden kustantajan myötä sain myös uuden kustannustoimittajan, erittäin vaativan Sanna Karjalaisen. Yhteistyö Sannan kanssa on hedelmällistä ja kehittävää. Tykkään kun minua pidetään tiukalla, se on väylä kehittymiselle.

 

Kun aloitan kirjoittaa kirjaa, mielessäni on oltava selkeä alku, pari tarinaa pujoteltavaksi lomittain ja joitakin kohtauksia matkan varrelta. 

   Iblis on Pikkukylä-sarjan toinen osa, joten osa kirjan henkilöistä on saanut päivänvalon aiemmin. Samoin osa tapahtumapaikoista. Kaikkkea pitää kuitenkin pystyä avaamaan ja sventämään enemmän.

   Kun kirjoitin Ifrit-romaania, Pikkukylä-sarjan ensimmäistä osaa, loin henkilöille taustat. Nimet, syntymävuodet ja historiaa alkaen koulunkäynnistä muihin osa-alueisiin. Nämä ovat vain minun tiedossani ja tipahtelevat riveille tarpeen vaatiessa pala palalta.

 

Kirjoittaessani näen kuvia. Kaikkea kuvista en kuvaa. Aikanaan eräs Kariston kustannustoimittaja luonnehti esikoisromaanistani, että olen onnistunut kirjoittamaan mielenkiintoisesti yli viisikymmentä vuotta elämää, mutta miksi ihmeessä se on pitänyt pätkiä näin ja kenelle kirja on tarkoitettu?

   Vastaus on edelleen sama: kaikkea ei kerrota, ja kirjoitan kaikille ihmisille.

   On olemassa ajatus: "jokaista karvaa ei tarvitse erikseen kuvata"

   Jotenkin noinkin, arvostan lukijaa ja tämän kykyjä. Jokainen valitsee itselleen sopivan tavan lukea ja uppoutua kirjaan. Minä tarjoan vain tarinan, joka mielestäni ansaitsee tulla kuulluksi. Tarjoan ikään kuin kehyksen kokemukselle.

 

Normaalisti aloittelen aktiivisen kirjoitusvaiheen loka-, marraskuussa. Riippuen uuden kirjan taustatyöstä - missä vaiheessa se on. Ifrittiä varten haastattelin pappia. Iblistä varten poliisia. Haastateltavien henkilöllisyyttä en koskaan paljasta, totean vain heidän olevan"sopivan" ikäisiä vastaamaan kysymyksiin. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on "miltä tuntuu". On mahdotonta kirjoittaa ylipäätään mistään, ellei ylety toisen kokemiseen edes etäisesti.

   Aktiivinen kirjoitusvaihe kestää nelisen kuukautta. Kirjailijakollegat ovat kuvanneet päivätahtiani tappavaksi. Saatan kirjoittaa uutta tekstiä kymmenen liuskaa päivässä. Kirjoitan vain päivällä ja aina selvinpäin. Muusaa tai muuta innoitusta on turha odotella, kirjoittaminen on työtä, joka joskus sujuu ja joskus ei. 

   Kirjoitan aina niin kauan kun pysyn tarinassa. Tietenkin on muitakin vaiheita, joista tärkein on ottelu käsikirjoituksesta kustannustoimittajan kanssa. Tässä veri punnitaan mutta sitä ei lennä. Olen kuvannut prosessia nyrkkeilyotteluksi, mutta ketään ei tyrmätä ja päähän ei lyödä muita kuin minua.

   Virheet oiotaan ja rakenne tarkistetaan. Yksityiskohdat hiotaan. Esimerkki: Iblistä varten minun täytyi tietää koska vadelmat kypsyvät jossakin, voiko mustikoita poimia pohjoisessa vielä syyskuun alussa ja kuinka nopeasti lapsen kipsattu jalka paranee, miltä eräs tietty kasino ja tietty kelomökki näyttävät sisältä. Ja niin edelleen.

 

Viidennen kirjan pohjatyöt ovat hyvällä mallilla, alkukin on kirjoitettu. 

   Tahti tappaa? Ehkä osaan levätä, siinä sivussa.

 

Toivon nautinnollisia lukuhetkiä kaikille, olen tehnyt parhaani.