Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

MUUTTUVAT LAULUT

 


 

Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Voi viedä huomispäivän tie
On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa
Jos etsii päivää kirkkaampaa
 
- Tuula Valkaman sanoittama Georg Otsille 


Suomalaiset noudattavat kiltisti määräyksiä. Ehkä tämä on perua 108-vuotisesta elämisestä Venäjän Tsaarinvallan alaisuudessa tai luontainen, heikon itsetunnon ja etenkin historiassa rajoitetun itsemääräämisoikeuden geeniperimä.
   Suomalaiset toivovat silti salaa sisimmässään aina hieman mellakkaa. He ihailevat barrikaadeille nousevia ja suoraanpuhuvia. Tämä näkyy humalahakuisessa, estoja poistavassa juomisessa, heavymusiikin kuuntelussa ja muinaisia kuvioita iholle tatuoitaessa. Suomalainen ikäänkuin kasvaa, kun hän ottaa viinaa ja paidan pois esitellen tribaaleitaan, sekä kääntää musiikin täysille taustalle.
   Yhteinen pandemiamme nostaa ääripäät esiin. Kaikkea meneillään olevaa pitäisi kestää normaalina ihmiselämään kuuluvana vaikeutena. On esitetty, että tämä kaikki vaikuttaa tulevaisuuteen pysyvinä muutoksina ihmisten tapaamisessa ja matkustamisessa.
   Maailman surkeus on kuitenkin vakio. Jos jollakin puolella palloa asiat ovat hyvin ja kestävän kehityksen ehdot täyttyvät, niin toisella puolella palloa kaikki on huonosti ja maailma ei pelastu. Hyvänä esimerkkinä käy Chilen kilometrin syvyinen avomonttu, josta louhitaan kuparia ja naapurikaupungissa kuollaan keuhkosyöpään urakalla pölyn vuoksi. Samaan aikaan täällä meillä joku tekee ympäristöteon ja ostaa sähköauton, jossa on 80 kiloa kuparia - kaksi kertaa enemmän kuin perinteisessä autossa.
   Mielipiteiden surkeus on toinen vakio. Arvosteltaessa maamme hallitusta koronan hoidosta tulisi muistaa, että nykyinen tsaarimme ei vielä ole teloittanut ketään, toisin kuten Venäläinen kollegansa aikoinaan. Oikeus vaatia parempaa on itsestäänselvyys, mutta myös siellä avomontussa. 
   Vahvaa utopiaa on, että muutaman vuoden maskinkäytön jälkeen ihmiset lakkaisivat tapaamasta toisiaan ja matkustamasta ympäri palloa huvikseen. Matkustamisesta on aina se hyöty, että näkee miten muualla asiat ovat. Tapaa muunkulttuurisia ihmisiä ja kuulee heidän ajatuksiaan.
   Pidin aikanaan Pirkanmaan Syöpäyhdistyksellä luentoja kriisistä selviytymisestä. Vertasin tuolloin ihmisen mieltä polkupyörän sisäkumiin. Jos venttiiliä ei avata ja uutta pumpata tilalle, niin homma litistyy ja väljähtyy. 
   Kärsin valtavasti eristyksestä ja matkustamattomuudesta. Esimerkkinä en ole aikoihin pystynyt kirjoittamaan kirjani toiseen versioon lukuakaan. Litistyvä ilmapiiri vaikuttaa myös ultrajuoksuharjoitteluuni, ilman kilpailuja ei tahdo kipinää kovaan tekemiseen saada ylläpidettyä.
   En kuitenkaan aio ottaa tatuoinia ja viinanjuontikin sakkaa, kun on syntymässä sisäänrakennettu antabus. Heavymusiikki onnistuu aina silloin tällöin. Tältä osin lauluni eivät muutu. Mikäs tässä - parempia aikoja odotellessa.



VIIKKO 11. HARJOITTELUNI
 
Ma- Matto 10 km - 1.04.
Ti- Lepo
Ke- Siikajärventie 10,09 km - 1.07.
To- Kävelyä Kirsin ja Janin kanssa 4,24 km - 58 minuuttia.
       Ilta matolla 20,99 - 2.20.
Pe- Siikajärventie 10,11 km - 1.11.
La- Virtaniemi 20,01 km - 2.23.
Su- Lepo
 
yhteensä 71,1 km. Kevyt jakso päättyi.
 


   
"Kannan tietoisuutta tappiostani kuin voitonlippua." -Fernando Pessoa
 
 

torstai 18. maaliskuuta 2021

PÄÄTTÖMÄSTÄ JUOKSENTELUSTA


 

 KEVYT JAKSO: VIIKOT 8 -9.

Ma- Lumikenkäilyä 1,96 km - 42 min.

Ti- Lumikenkäilyä Kirsin kanssa 2,65 km - 1.25.

Ke- Lepo

To- 10 km - 1.08.

Pe- Lumikenkäilyä Kirsin kanssa 5,28 km - 2.22. Kahvitauko sisältyy aikaan.

La- Matolla 10,10 km - 59.14.

Su- Nellimin asvalttitiellä 20,04 km - 2.26. Illalla Janin kanssa 5 km ravistelua - 39 min.

Yhteensä juoksua 45,14 km

Ma- Lepo

Ti- Janin kanssa hiihtoa 6,59 km - 1.08. Ilta matolla 10,09 km - 59.57.

Ke- Lepo

To- Polkujuoksu Janin kanssa 6 km - 1.09. Munahankea, moottorikelkkauraa.

Pe- 15,46 km - 1.45. Siikajärventie.

La- Lepo

Su- 10,69 km - 1.21. Janin lenkillä.

Yhteensä juoksua 31,55 km

 

 


Hirsiseinällä on veneenkaari, johon on veistetty vuosiluku 1912. Kaari ja seinä ovat harvojen sekä valittujen katseiden ulottuvissa, keskellä hiljaista erämaata. Valituksi tulee tajuamalla oman mitättömyytensä luonnon keskellä, ajassa, jossa ihmisen elämä on henkäys tuulessa. Maisema tuossa erämaassa on osittain sellainen vieläkin joksi se luotiin. Koskematon.

   Veneenkaari on kestänyt aikaa, matkan varrella harmaantunut kuten minäkin. Minuun on veistetty vuosiluku 1964. Matka on tuntunut välillä pitkältä. Vuonna 1993 sairastetun syöpätaudin jälkeen pitkät matkat ovat alkaneet tuntua lyhyemmiltä, joten mukana on kuljettu tai olen ollut oikealla tiellä - en onnekas, mutta ilmeisen nöyrä välillä.

   Nöyryyttä vaatisi käynnissä oleva pandemia, joka estää Suomessa ultrakilpailujen järjestämisen. Jostakin kumman syystä Italian Policorossa kilpaillaan parhaillaan aina tuhanteen mailiin asti ja Espanjassa oli rata-ultra. Herää kysymys. Molempien mainittujen maiden tautitilanne ei ole ainakaan parempi kuin Suomen. Miksi toiset saavat ja toiset eivät saa. Vai onko kyse uskalluksesta.

   Päätöntä juoksemista on monenlaista. Ultrajuoksijat ovat keskenään erilaisissa asemissa koronan suhteen eri maissa. Suomalaisista joku voi olla esimerkiksi työnsä puolesta rokotettu tautia vastaan. Kokonaan toinen kysymys on, mitä kilpailumatkalta saattaa tuoda tullessaan. Myös rokotettuna. Ja kuten olen aiemmin todennut, missä kunnossa elimistön vastustuskyky on monipäiväisen ultran jälkeen. Jokainen makaa niinkuin petaa, ennustaminen on mahdotonta.

   Myönnän avoimesti, että hermojani kiristää tämä pandemiatilanne aina hetkittäin. Suomi on hoitanut koronansa hyvin, mutta on ollut sinisilmäinen ja lapsenuskoinen rokoteasiassa. "Kaikki vuorollaan", ei nyt tunnu kantavan hedelmää. Lainkuuliaisina olemme tottuneet kuuntelemaan ylhäältäpäin tapahtuvaa ohjausta ja uskoneet siihen. Nyt usko jo horjuu vähän siellä sun täällä.

   Ajatellaanpa hiukan. Meitä on reilu viisi miljoonaa. Jos Suomessa tapahtuisi esimerkiksi iso lento-onnettomuus tai linja-auton ja junan törmäys. Tehohoitoon joutuisi viisikymmentä ihmistä kerralla. Silloin terveydenhoitojärjestelmämme tehohoitokapasitetti jo siis rakoilisi? Näin olen itseni antanut ymmärtää viimeisen vuoden uutisoinnin perusteella. Linja-autossa on noin 52 istumapaikkaa ja lentokoneessa sekä junassa hiukan enemmän. Jokainen voi miettiä tahoillaan, että miten siihen terveydenhoitojärjestelmään ja sen kestävyyteen tulisi suhtautua. Minä ehdotan terveysvakuutuksen ottamista kaikille, näin aluksi.

   Suomi on hyvä maa elää, mutta ei korvaamaton. Blogini lukijat eivät todennäköisesti ole kiinnostuneet yhteiskunnallisesta paskanjauhamisesta tämän enempää, joten annan olla. Ei minuakaan oikeasti kiinnosta. Puuhastelua, sanon minä. 

   Päättömässä juoksentelussa ei ole keskitietä eikä kohtuutta. Nöyryys on itseltäni pahasti hukassa ainakin silloin, kun on heikko hetki keskellä monipäiväjuoksua ja voimia pitäisi löytää jostakin. "Tulee kun käsketään", auttaa aikansa mutta ei kanna välttämättä loppuun asti. Päätä tarvitaan, vaikka lopputulos ulospäin näyttää päättömältä.

   Meillä Lapissa eletään nyt aikaa, jolloin taviokuurnat törmäilevät ikkunoihin vieraillessaan lintulaudoilla. Kevääseen täällä on pitkä matka. Harjoittelussani kevyt jakso päättyi ja ystävämme lähti äskettäin paluumatkalle talvilomavierailultaan. Minun olisi aika keskittyä jälleen harjoitteluun. Siinä ohessa mietin kevään omatoimiultraani. Olisi aika lanata oikein kunnolla noin kuukauden, puolentoista päästä - jo ihan mielenterveydenkin kannalta.


Pasi Paltsavaaralla.

Jani Paltsavaaralla.

Ruuhka.


Tämän postauksen ensimmäinen kuva on talvikalastusmaisemaani.

  

torstai 4. maaliskuuta 2021

VOI OLLA MUUTAKIN


 

VIIKKO 8. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo

Ti- Matolla 20,11 km - 2.15.

Ke- Hiihto Kirsin kanssa 8,53 km - 1.29. Ilta 10, 08 km - 1.05.

To- Lepo

Pe- 62,08 km - 7.11. Siikajärventie, neljä kertaa 15 km kierros.

La- Matolla 10,06 km - 1.08. Ilta hiihtoa Kirsin kanssa 8,49 km - 1.24.

Su- Lepo

Yhteensä juoksua 102,33 km ja hiihtoa 17,02 km

Erinomainen viikko päätti kahden kuukauden jakson. Olen tyytyväinen perjantaina tekemääni testijuoksuun ja etenkin sen jälkeiseen olotilaan. Tyytyväisyys ei vielä kuitenkaan riitä mihinkään, eikä lupaa mitään siihen tulevaan, kun juostaan ihan oikeasti kauan yhtämittaa.

HELMIKUUN SUMMAUS

Juoksua 440,07 km - Hiihtoa 43,96 km

(Juoksua yhteensä tänä vuonna 877,44 km)


 

Kilpailut on peruttu, mikä on tulevaisuuteni ultraurheilijana. Vastauksia on vähän. Haluan juosta, mutta kaikki mitä olen ultrajuoksussa suunnitellut tekeväni tulevien vuosien aikana perustuu kilapilemiseen ja on niin kuluttavaa, että ilman kilpailutavoitteita ei kannata harjoitella pelkästä harjoittelemisen ilosta.

   Tänä vuonna on takana 877,44 kilometriä hyvää harjoitusta. Elämässä voi olla muutakin näinä poikkeuksellisina aikoina. Juuri nyt olen kiinnostunut rakentamaan koskikaralle pönttöjä. Koskikara on lintu, pöntöille tiedoksi.

   Harjoittelussa on nyt kevyt kuukausi, joka tarkoittaa asteittaista palaamista normaaliin harjoittelurytmiin alkaen 18.3. ja siitä kohti keväistä omatoimiultraa täällä Nellimissä.

   Uskotaan tulevaisuuteen ja löydetään ilo pienistä asioista.