OMALLA POLULLA

 

Jos tätä kirjoittaessani avaisin sääsovelluksen puhelimestani, se väittäisi minun olevan Raututuntureilla Inarissa. Jos joku olisi nähnyt minut tänään juoksemassa Taka-Lapin tiellä, jota myös Ruijanpoluksi kutsutaan, olisi hän saattanut väittää minun olevan Saariselällä. Olen kuitenkin Sodankylän alueella. 

   Missä siis olen?

   Onko sillä merkitystä?

 

 

Yksinkertainen elämäni tuo olemiseeni tyydytystä. Juokse, kirjoita, syö, nuku ja toista. Kaikenaikaa ole läsnä läheisillesi, ole läsnä luonnollesi luonnossa.

   Tyydytystä sensijaan ei tuo ihminen, jota luulin ystäväkseni. Kauan sitten hän lähestyi minua tämän blogin kautta. Luulin, että ystävystyimme, kunnes hän vähän aikaa sitten kiitti menneistä vuosista. Kertoi, että ihmisten kiinnostuksen kohteet menevät eri suuntiin. Kertoi myös, että mitään ei jäänyt hampaankoloon. Pyysi lopuksi, etten kertoisi kenellekään muulle, paitsi Kirsille.

   Ihminen ilmoitti sähköpostilla, että hänellä ei ole enää intressejä olla tekemisissä kanssani.

   Intressejä?

   Aikanaan eräs toinen ihminen juoksi minut kiinni lenkillä ja kertoi tunnistaneensa minut Aamulehden jutusta. Ystävystyimme, kunnes lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen hän ilmoitti, että jatkamme kukin tahollamme, erimielisinä.

   Ilmoitan ystävällisesti, että olen ollut omalla polullani jo yli kuusikymmentä vuotta ja siitä ajasta yli kolmekymmentä vuotta ainoastaan ja vain omana itsenäni. Juuri sellaisena kuin olen. Juuri sellaisena miksi olen tullut, muuttunut. Muutun kokoajan. Kaikki muutumme. Kaikki muuttuu.

 

Minulla ei ole koskaan ollut varaa pitää ihmisiä itsestäänselvyytenä. Linnoittautumalla omaan kuplaansa voi olla, että kun ihmisiä kipeimmin tarvitsee, heitä ei ole enää.

   Mikä meitä vaivaa?

   Miksi emme tule toimeen erimielisinä toistemme kanssa?

 

Yllä olevassa kuvassa on yksi ystävistäni. Kävin juttelemassa. Todettiin, että siellä missä hän on seisonut jo vuosisatoja, pärjäävät vain kestävimmät. Hän jäi, minä lähdin. Hän kestävämpi latvakatkonen ja juuret maassa. Minä, kestävä latvakakkonen, jalat maassa.

 

Sain aiemmin toisaalla kuulla, että yksi minua lähellä olevista ihmisistä sairastaa parantumatonta tautia. Pyyteetön ihminen, joka on aina tarpeen tullen auttanut minua. Antanut olemassaolollaan minulle mahdollisuuden toipua ultrakilpailujen rasituksista ja käydä harjoittelemaan kohti uusia kilpailuja. Kuntoutua välituntureiden rauhassa, lähellä Yliperää ja Norjan lumihuippuja.

   Viestin jälkeen itkin pitkään. Lupasin tänä syksynä Kirsin kanssa käydä tervehtimässä häntä. Todellinen ystävyys on jotakin muuta kuin intressejä tai mielipiteitä - maailmankuvan jakamista. Todellinen ystävyys on ja pysyy. Jatkuvassa tulemisen, muutoksen, virrassa.

   Todellinen ystävyys on kuin koskessa makaava kivi, joka tarjoaa hetken levähdyksen virtaa ylös ponnistelevalle kalalle. Todellinen ystävyys on kuin aihkimännyn karhea kilpikaarna, jota tikka hakkaa vielä senkin jälkeen, kun ystävykset ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.

 

Ensimmäisessä kirjassani olen kertonut kuinka tunturi liikkuu juoksijan jalkojen alla. Harva sen on kokenut ja vielä harvempi uskoo, kun kerron.

   Olemiseni paikalla ei ole merkitystä.

   Olemisellani on merkitys niille, jotka haluavat päästä pidemmälle.

   Minut voi aina ohittaa jos on varma oikeasta suunnasta.

 

   "Hengellisen elämän loistokkuus on siinä, että sieltä löytyy vapaus, kutsumus ja oma minä."

                                                                             - Rovasti Rauno Pietarinen 

VIIKKO 22.

Ma- Läskipyörällä veneelle ja takaisin 15,94 km plus 15,97 km. Aikaa 1.01 ja 58 minuuttia.

Ti- Nellimin poluilla 11,08 km - 1.13.

Ke- To- Lepo

Pe- Haapakuru polkua 10,12 km - 1.10.

TOUKUU yhteensä 281 km.

La- Lepo

Su- Retkeilyä Kirsin kanssa 4,40 km - 1.10.

Juoksua yhteensä reilu 21 km.

VIIKKO 23.

Ma- Hiekkatiellä 10,04 km - 1.02.

Ti- Polulla 8,42 km - 56 minuuttia.

Ke- Asvalttia 30,04 km - 3.14.

To- Poluilla läskipyörällä Kirsin kanssa 10,93 km - 1.05.

Pe- Lepo

La- Aamupäivällä 10,01 km - 1.04. Illalla 10,19 km - 1.14. poluilla.

Su- Hölkkää 8,04 km - 57 min.

Yhteensä juoksua 76,7 km

VIIKKO 24.

Ma- Kiilopää ja muuta tunturia 26,44 km - 3.25. Illalla Kirsin kanssa pyörällä 10,94 km - 59 min.

Ti- Luulampi ja muuta tunturia 28,09 km - 3.30. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 3,36 km - 51 min.

Ke- Rautulampi ja muuta tunturia 28,06 km - 3.34. Illalla Kirsin kanssa pyörällä 8,01 km - 49 min.

To- Ruijanpolkua ja muuta mukavaa 17,62 km - 2.20.

Viikko on vielä kesken, tähän mennessä juoksua 100,2 km - 12 tuntia ja 51 min. Vertikaalista nousua 1873 m.

Tältä näyttää tämänhetkinen maksimiharjoitteluni, juuri enempään en tuottavasti tällä hetkellä pysty. Viikon arvioitu lopputulema juoksua on noin 120 km.

 

KAIKKI

Ystävyys on kaikki.
Ystävyys on enemmän kuin lahjakkuus.
Se on enemmän kuin valtio.
Se on melkein samanarvoinen kuin perhe.

Don Corleone


Ultrajuoksu on yksinäistä. Lähes kaikki harjoitukset tehdään yleensä yksin ja kilpailussa olet mitä suurimmassa määrin yksin tavoitteesi kanssa. Edelläkuvatun voivat tietyt ihmiset mieltää etäiseksi mutta mihin käännyt kuuden päivän juoksussa kun voimasi ehtyvät ? Kukaan toinen ei voi juosta puolestasi.
Taustalla on kuitenkin syvä ystävyys ja yhteisymmärrys juoksijoiden kesken. Ollessani maailmalla kotisuomessa tekemisiäni seurataan ja minua tuetaan monin tavoin. Vaikka kukaan ei voi juosta puolestani on tuella ja kannustuksella valtava merkitys henkisesti. Myös muiden kuin juoksijoiden tuella.
Kuten olen aiemminkin todennut toivon että voin näyttää esimerkkiä nuoremmille tai kokemattomammille juoksijoille. Toivon että minut muistetaan lanseeraamastani lauseesta : "Aina voi toipua." Tällä tarkoitan periksiantamattomuutta niin elämän vaikeuksissa kuin esimerkiksi kuuden päivän juoksun syvimmissä käännekohdissa.
Isoisäni totesi aikanaan että koskaan ei saa luovuttaa mutta joskus on annettava hieman periksi. Tästä on vuosien varrella muodustunut motto itselleni. Tämänkin tietyt ihmiset voivat mieltää pelkäksi sanaleikiksi mutta nämä ihmiset eivät pysty olemaan läsnä hetkissään saati sitten muiden hetkissä.
Ultrajuoksussa läsnä oleminen on kaikki. Kun kilpailu alkaa niin useimmat juoksijat unohtavat kaikki suunnitelmansa ja aloittavat vaahtopäisen laukan eteenpäin ja sitten kun laukka loppuu, loppuu myös kaikki muukin. Itsekin olen näin menetellyt ja maksanut siitä kalliin hinnan kunnes opin läsnäolosta enemmän.
Itse-transsendenssi on kolmas asia jonka erittäin monet ihmiset voivat mieltää etäiseksi. Kyse on kyvystä keskittyä hetkeen ja päämäärään poissulkien mielestä epäolennaiset asiat jotka eivät auta päämäärään pääsemistä. Siis kaikki epäolennaiset asiat. Ultrajuoksussa tämä tarkoittaa ainoastaan juoksua eteenpäin, kaikki muu jää. Luonnollisesti keskitytään myös kehon tarpeisiin ne täyttäen, mutta periaatteessa mielen pitäisi muuten olla tyhjä.
Paraskaan itse-transsendenssi ei tuo tulosta jos keho ei vastaa. Tarvitaan mielen harjoituksen ohella fyysistä harjoittelua ja sitten sitä kuuluisaa terveyttä. Harjoituskauteni sujuivat hyvin. Vasta aivan lopussa koin lievää sairastelua jonkinlaisen kuumeettoman virustaudin myötä. Tällä hetkellä olen terve mutta en riittävän terve omaan vaatimustasoon nähden.
Olemme Unkarin keväässä ja viimeistelyharjoitukset ovat käynnistyneet. Ilmassa on siitepölyä ja minua pitkään vaivannut kurkku on edelleen hieman karhea, vaikka en tietääkseni ole allerginen. Nellimin jatkuvan pakkastalven jäljiltä elimistö on lämmöstä ihmeissään. Kuuman tunne on kokoajan, vaikka lämpötila on keskimäärin 20 astetta.
Kilpailun starttiin on reilu kaksi viikkoa. Tämä aika tulee tarpeeseen sekä matkustusrasitusten poistoon että lämpöön adaptoitumiseen. On turha luulla että juoksisin nyt jalkoja altani niillä kuuluisilla viimeistelyillä tai edes löysiä pois ennen kilpailua. Olen liian kokenut moiseen. Tätä kaikkea tukee vielä terveystilan saattaminen täysin normaaliksi. Viimeksimainittuun ei auta kuin lepo, kunnollinen  ravinto ja mielenmaltti. On osattava olla ja latautua.

Paine kasvaa hitaasti, kohta on aika antaa kaikki...

VIIKKO 15. HARJOITTELU

Ma- Puola Suwalki 10,2 - 1.03.
Ti- Puola Suwalki 8,3 km - 0.56.
Ke-To- Lepoa, pitkiä ajopäiviä Puola - Slovakia, aaltoilevaa oloa, kurkkukipua uudelleen.
Pe- Kävelyä Unkarin Balatonführedissa Kirsin kanssa 4 km.
La- Ap. Balatonfuhred 11,09 km - 1.08.
      Ilta Balatonakali 11,08 km - 1.11. Kohtuullisen normaali olo.
Su- Balatonakali 17,21 km - 1.51. Kova tuuli.
      illalla kävelyä tunti Kirsin kanssa. Kohtuullisen normaali olo vaikkakin kurkku taas karhea.

yhteensä 57,9 km - 6 tuntia ja 5 minuuttia.

Hiukan jäi puuttumaan kilometrejä tässäkin mutta nyt ei voi enää riskeerata. Jalkoja särkee vähentyneen harjoittelun myötä. Toisaalta lämpö avaa lihaskalvot ja lisää elastisuutta. Askel on jo löytymässä matalaksi hitaaseen ja energiaasäästävään juoksuun. 
Voiman ja loputtoman juoksun tunne on sisälläni. Kunhan nyt pysyisin terveenä.

KUVIA MATKAN VARRELTA, PAIKAT KUVATEKSTEISSÄ. 

Puola Suwalki, lähdössä lenkille täynnä epävarmuutta terveydestä johtuen.

Puola Suwalki keskustan puistoa.

Kirsi löysi Puolan Bialystokista parkkipaikalta Hulkin. Kumiankka on Hangosta Tuhannen Mailin juoksulta Lidlin pihasta, lunnit ostettu Norjasta kuten ristikukkulan muisto Latviasta. Näkymä auton ikkunasta ennen Krasnikia Puolassa.

Romanttisuus yöpaikoilla on joskus kaukana näillä reissuilla. Paikka on sama kuin yllä mutta ennen rekkaa.

Valkovuokot kukkivat Puolassa.

8 prosentin nousuja ja laskuja, kuva ei anna oikeutta serpentiinihelvetille Slovakiassa. Kiitos Elovainion autohuollolle, pehmeästi menee ja jarrutkin on.

Tatraa taustalla. Slovakia.

Shellin piha Unkarin moottoritiellä.

Aurinko laskee Pustalla. Unkarissa ennen Budapestia.

Unkari Balatonführed. Tämä veistely osataan kaikkialla maailmassa.

Balatonführed, Unkarin iltaa.

Balatonin lukuisista rantakylistä yhden, Förvenyesin, tunnelmaa.

Joutomaata Balatonakalissa. Kuvan tie on osa Balaton körutia eli pyörätietä ympäri koko järven.

Paikallisen mittapuun mukaan vielä käyttökelpoinen arkiajoon.

Kirsi ihmettelee kaadettuja puita Balatonakalissa. Taustalla rautatie. Kaikkea harjoittelua ei mitata, tässä käveltiin tunti barefoot-tossuilla lenkin päälle.

Lantio liikkumaan. Balatonakali.

Talo on tehty 1724. Mites ne hometalot siellä kotona ? Tämä on asuttu edelleen.

Balatonissa on 40 kalalajia. Tässä pyydetään karppia, kuhaa, lahnaa tai tyhjää...

Olemme kotona matkailuautossamme kaikkialla. Syntymäpäiväsankarille tehtiin kakku ja tässä on paikallista Törley-kuohuviiniä. Ostin kirsille kuvassa olevan lukulampun lahjaksi, huomatkaa koko !

LOPPUUN KYSEENALAINEN PAIKALLINEN RUNO

On Unkarissa järvi Balaton.
Se lienee täysin kalaton ?
Kunnes rannalle nousee vedestä mies munaton.
"Kyllä täällä haita ainakin on ! "