APINAN LOKERONVAIHTO

 

 Ylä- ja alakuvalla on viikko väliä, nyt (2.11.) on taas lumetonta.

Ihmisen yksi sisäsyntyisemmistä ominaisuuksista on määrittelyn tarve. Koemme tarpeelliseksi määritellä asiat ja ihmiset omiin lokeroihinsa hallitaksemme kokonaisuuksia paremmin. Ilman vuosikausien henkistä harjoitusta on äärimmäisen vaikeaa nähdä asiat ja ihmiset sellaisenaan kuin ne ovat. Ilman ennakkoasenteita.

   Minulla on takanani vuosikausien henkinen harjoittelu, mutta en silti pysty kokemaan asioita ja ihmisiä sellaisenaan kuin hetkittäin. Esimerkiksi: jos joku on julkisesti vetänyt jonkin poliittisen lipun liehumaan loppuelämänsä ylle, minulla saattaa olla vaikeuksia uskoa mitä hän sanoo, koska luen politiikasta kiinnostuneet - mutta etenkin poliitikot samaan porukkaan. Porukkaan, joka hoitaa vain omia asioitaan vaikka muuta väittää, ja köyhien asian empaattisella hevosella ratsastaa.

   Ratsastaisivat edes homosensuaalisella hevosella, mutta kun ei.

   Kuinka moni luki äskeisen homoseksuaaliseksi hevoseksi ? Valitan, tarkkuutta! 

   Minua on tungettu monenlaisiin lokeroihin. Syöpäselviytyjä ja ultrajuoksija niistä tunnetuimmat. Kustantajani väittää, että myös kirjailijana minut on jo nyt lokeroitu. Vasta kolmen kirjan jälkeen ?

   Onko ihmisen mahdollista vaihtaa lokeroa? Yleensä silloin syytetään takinkäännöstä tai luovuttamisesta, joskus myös luovimisesta. Uusiutuminen tai lajinvaihto eivät siis ole mahdollisia ?

 

Marraskuun alku 2025 muodostui toistaiseksi yhdeksi käännepisteeksi minun elämässäni. Vasemman kantapään ulkosyrjän kipujen myötä lajia on vaihdettava. Minä ja Haglund (Haglundin kantapää- oireyhtymä) päätimme sulassa sovussa, että juoksu siirtyy kakkoslajiksi. Päälajiksi siirtyy pyöräily.

   Olen vielä hiukan prosessissa mihin asti pyöräilyn vien. Mahdollisuudet ovat kilpaileminen gravelpyöräilyssä tai ultrapyöräilyjen ajaminen. 

   200 kilometrin yhtämittainen pyöräily ei ole vielä ultrapyöräilyä, eikä tällaisen pyöräilyn suorittanut voisi kutsua itseään ultrapyöräilijäksi. Aivan kuin kukaan, joka ei ole juossut edes sataa mailia yhtämittaa, ei oikein voisi nimittää itseään ultrajuoksijaksi. En halua viedä lapselta löytämisen iloa, mutta on tiettyjä realiteetteja. Vaaditaan omistautumista ja harjoituskestävyyttä, mutta etenkin rehellisyyttä itseään kohtaan. Ja tuloksia.

   Pitääkö kaikessa aina kilpailla tai suorittaa? Olen pohtinut tätä paljon. Jos vien pyöräilyn pidemmälle, saanko saman kuin ultrajuoksussa ? Mitäs jos vaan omaksi iloksi ja terveydeksi ?

   Toisaalta minua kiihottaa ajatus, kuinka vanha paska (minä) kykenen näyttämään pikkupossuille (nuoremmille liikkumattomille) paikan pyöräjonossa. 

   Nythän on muotia ostaa sähköpyörä ja toteuttaa sillä itseään. Se voi olla oiva tapa löytää pyöräilyn ja "liikkumisen" ilo, mutta ei sovi ajatusmaailmaani. Yksinkertaisesti: arvostan vain omin voimin etenemistä, lajissa kuin lajissa. 

   Käydessäni Pirkanmaalla taannoin, oli hauskaa ohitella sähköpyöräilijöitä pyöräteillä. Sähköpyörä kun ei kulje virittämättä yli 25 km/h, paitsi jos akkurohjoa jaksaa singuttaa kovempaan vauhtiin ihan itse.

   En ole kokonaan juoksukyvytön tai juossut itseäni täysin rikki. On vain valittava: jatkuva aamu-ontuminen jäykkyyksineen vai hyvä fiilis pyöräilyn jälkeen ja seuraavana aamuna.

   Sitäpaitsi olen vasta 61-vuotias. Tarvitsen kävelykykyä ynnä muuta liikkumiskykyä toivottavasti vielä kauan. 

 

APINA

Minut tunnetaan ulkonäöltä Inarin kunnassa varsin hyvin. Apina ei tunne ketään, mutta kaikki tuntevat apinan? 

   Niinpä taannoin kotikylällä täysin tuntematon mieshenkilö pysäytti minut lenkillä ja alkoi arvostelemaan juoksemistani. Kysyi:"Että onko tuo sitä ultrajuoksua ? Juokset erikoisesti." Kun kerroin, että jäähdyttelen ultrajuoksussa, hän alkoi ohjeistamaan, että ei saa lopettaa yhtäkkiä, tulee sydänkohtaus.

   Mistä tätä paskasakkia riittää ? Tai oikeastaan hyvin voin kuvitella, että riittää, ei lenkille ole tunkua... 

   Onko kyseisellä turvonneella Mersumiehellä mitään käsitystä mitä on vaatinut yli 94000 kilometriä juosten 33 vuoden aikana ? Ja onko hänellä kompetenssia arvostella miltä juoksemiseni näyttää ?

   Kyseistä tapausta ennen olin istunut kirjoittamassa neljättä kirjaani kuusi tuntia melkein putkeen. Ei ihme, että näytti erikoiselta: kankea ja jalkakipuinen yrittää saada liikettä niveliin.

   Asiantuntijoita tuntuu riittävän. Vuosien varrella heitä ei ole näkynyt lenkillä tai kilpailuissa. Miettikää mitä ammattiurheilijat saavat kestää, jatkuvaa alaspainamista ja vähättelyä.

    Mutta mitäs näistä, kommentoijat kommentoi - ne on ihan muut jotka pystyvät liikkumaan pitkiä matkoja omin voimin. 

 

 

VIIKKO 42.

Ma- 100,65 km pyörällä - 4.10. Nellim - Etelä-Ivalo - Nellim

Ti- 31,53 km pyörällä - 1.23.  Lyhyt Kessi.

Ke- Lepo

To- 40,67 km - 1.51. Missevaarantie.

Pe- Lepo

La- Juoksua 5,15 km - 40 min. Polkua.

Su- Juoksua 5,15 km - 34 min. Polkua.

 

VIIKKO 43.

Ma- Juoksua 14,03 km - 1.37. Kylää.

Ti- Pyörällä 40,80 km - 1.55.  Illalla kävelyä Kirsin kanssa 2,87 km - 40 min.

Ke- Lepo

To- Juoksua 10,11 km - 1.09. Kylää.

Pe- Pyörällä 30,82 km - 1.33. Päätie ja soraa.

La- Su- Lepo. Metsästyskävelyitä. 

 

VIIKKO 44.

Ma- Läskipyörällä 10,22 - 51 min. ajoaika, lisäksi metsästyskävelyitä. Haapakuru.

Ti- Juoksua 10,03 km - 1.10. Kylää.

Ke- Juoksu 5,09 km - 35 min. Kylää.

To- Lepo

Pe- Pyörällä yksin 45,49 km - 2.01. Päätie.  

       Pyörällä Kirsin kanssa 19,61 km - 1.22. Päätie plus soraa.

--- Kuukausi vaihtui--- 

La- 40,71 - 1.59. Kessi, Laulumaa.

Su- Metsästyskävely Kirsin kanssa 6,64 - 1.39. Nellim Haapakuru.

 

LOKAKUUN SUMMAUS

Pyörällä 340,75 km - Juoksua 65,92 km 

 Vuosi 2025 tähän asti: Pyöräilyä 4276 km ja juoksua 638 km.

 

Kirsin kanssa lenkillä.

 

 

Nuo hiljaiset maat, jossa ihminen on pelkkä haihtuva hengitys.

Nuo paikat, missä ajan raja katoaa ja lopuksi kaikki on yhtä - mennyt, oleva ja tuleva.

 

 

 

KUN EI SAISI

   Blogiani luetaan kolminkertainen määrä aina silloin kun kilpailen - juurikin niiden kilpailuraporttien osalta. Ihmisiä kiinnostaa ultrakilpailu ja miten pystyn suorituksiin. Minun salaisuuksistani saa kuitenkin huomattavan paljon paremman kokonaiskuvan seuraamalla blogiani jatkuvasti. Lukija huomaa, että salaisuuksia ei ole. Valintoja, jotka monille ovat täyttä utopiaa, on sitten senkin edestä.


   Joku sanoo: "Ei ole aikaa."
   Vastaukseni: " Ei voi kai sitten mitään?"

   Todellisuudessa voi kyllä ja paljon, jos vain ITSE haluaa.

   Anekdootti: "Vain vahvimmat kalat uivat vastavirtaan."
 

      Käänsin etupyörät kotia kohti, tämä ei vielä tarkoita että olisin lähimainkaan kotona mutta ajatus kotiinpalaamisesta on syntynyt. Ystävät olivat poikenneet asialla kotona Nellimissä ja tiedustelleet Kirsiltä, että koska se tulee takaisin. Olivat olleet hieman ihmettelevän näköisiä, kun Kirsi oli sanonut että kyllä se sieltä tulee sitten kun se saa tarpeekseen.
   Ihmisille tuntuu olevan utopistisen vaikeaa ymmärtää minun elävän ilman kelloa ja kalenteria. Olen asunut jälleen mukavasti kuusitoista päivää matkailuautossa, jos ollaan oikein tarkkoja, niin aion asua vielä muutaman päivän lisääkin tällä reissulla ja yhden yön olen juossut ulkona - lasketaanko se asumiseksi? Kotona kaikkialla.

   Kilpailusta on kulunut nyt yksitoista päivää, joista vain neljä on ollut täyttä lepoa. Heti kilpailuviikon jälkeiseen viikonloppuun tuli kunnollista, mutta hidasta, juoksua yllättävän paljon ja hyvillä nousumetreillä. Eilen päätin Norjan Heligskogenin aurinkoisilla itärinteillä lepääväni tänään - pakolla. Elän aikaa kun ei saisi. Näin pian yli sadanseitsemänkymmenen kilometrin polkukisan jälkeen olisi jopa hieman tyhmää juosta kovin paljon, vaikka näennäisesti juoksu tuntuu hyvältä ja on muka levännyt olo, niin todellisuus on toisenlainen. Sen huomaa ravinnon kulutuksesta ja kyvystä nukahtaa helposti lähes koska tahansa.
   Jos lenkille lähtemistä kysyttäisiin pelkästään euforiselta mieleltäni niin sehän antaisi mahdollisuuden vaikka mihin. Käsivarren ja Norjan tutuissa maisemissa on se vika, että kun ajattelen käyväni "ihan pikkuisella" lenkillä niin lopputulos on helposti reilu kolme tuntia, kaksikymmentä kilometriä ja kilometri vertikaalista nousua. Tämä ei edusta käsitystäni "ihan pikkuisesta" lenkistä, vaikka juoksu olisi hidasvauhtistakin.

   Monta vuotta sitten Kilpisjärvellä eräs paikallinen tokaisi minulle: "Me ei täällä turisteille aleta polkuja sorastamaan eikä poroille taloja tekemään." Nyt he ovat tehneet molemmat. Alla kuva Saanan Mallan parkkipaikkaa vastapäätä lähtevästä uudesta polusta, jonka jatkona on portaat graniittia mutta ei tietenkään huipulle saakka. Toinen kuva on porotalosta, räkkäsuojasta eli sääskisuojasta, Jiehkas-tunturin länsipuolen alamaassa.

   Noin viisi vuotta sitten eräs toinen Kilpisjärveläinen yrittäjä arvosteli matkailuautoilijoita ja matkailuvaunuilijoita. Nämä kuulemma eivät hyödytä kylää lainkaan. Minäkin poikkesin tällä reissulla kaksi kertaa kaupassa, ostin tankillisen dieseliä ja kaasupullon. Rahaa jäi kylään reilu kaksisataa euroa. Vielä jos vittuillaan niin en enää poikkea ollenkaan.
   Kukin matkailee tavallaan ja etenkin tarpeidensa mukaan. Norjassa kun on tilaa, ulkoiluhenkistä porukkaa sekä myös kauppoja ja polttoainetta. Todellisuudessa norjalaisten raha kelpaa, sehän pitää pystyssä Kilpisjärveä varsin pitkälle. Kateus on kauhea sairaus ja lappilainen kateus sen parantumaton versio. Muistutan tässä yhteydessä filosofiastani: "Kun itse itselleen tekee niin siitä tulee sitten sellainen kun itse tarvitsee."

   Kuvat ja videot ovat ulkoilun ohessa otettuja. Erämaan rauha, tunturituuli ja jokien solina ovat taas puhutelleet. Onneksi asun Lapissa, joten etelään ei tarvitse palata, riittää kun vaihtaa puolta.
   Mitä sitten lepopäivinä matkalla teen? Aina voi katsella kaunista luontoa, syödä hyvin, juoda punaviiniä ja kuunnella vaikkapa Shostakovichin Jazz-sarjoja, paistaa makkaraa nuotiolla tai filosofoida kylmässä joessa uimisen jälkeen. Sanalla sanoen lepuuttaa kärsinyttä mieltä ja visioida tulevia kärsimyksiä.
   Mutta jos ne ovatkin pelkästään nautintoa?

VIIKKO 34.

Ma - Lepo
Ti - Kävelyä Pellon pehmeällä pururadalla 2 kilometriä hitaasti. Hi-taas-ti.
Ke - Lepo
To - Taittopyörällä Sinettä-tunturille ja takaisin 29,11 km - 2.05. Perselaji.
Pe - Lepo
La - Juoksua Kilpisjärven Jeahkas- ja Saana tuntureilla 19,6 km - 3.17. Nahkat pois varpaista lopullisesti.
Su - 14,4 km Kilpisjärvellä kuten lauantaina mutta helpommin - 2.24. Väsynyt.

Yhteensä 34,1 km juoksua - 5:40 - Vertikaalista nousua 1599 metriä.


PARI LYHYTTÄ PÄTKÄÄ ULKOILUISTA

   Viimeinen kuva on Heligskogenin laakson itäreunalta merelle päin. Kuvanottohetkellä puhalsi raivoisa mutta lämmin tuuli, vertikaalista nousua oli takana reilut 600 metriä ja noin seitsemän kilometriä matkaa autolta. Väsynyt juoksija tyyntyi ja kääntyi takaisin kohti matkailuautossa odottavaa lämmintä suihkua, makaronilaatikkoa ja alkoholitonta olutta. Ne kuuluisat omat valinnat ovat joskus yksinkertaisia, halpoja ja erittäin kiireettömiä.

KILPAILUN JÄLKIKAIKUJA