HARRASTUKSENA ELÄMÄ ?

 

VIIKKOJEN 40. - 42. LIIKUNNAT

VIIKKO 40.

Ma- Juoksu, Siikajärventie hiekkaa, lunta maassa hiukan 15,45 km - 1.42.

Ti- Lepo

Ke- Juoksua kylän asvaltilla 21,02 - 2.24.

To- Metästyslenkki 7,59 km.

Pe- Lepo

La- Metsästyslenkki 4,44 km.

Su- Metsästyslenkki 2,02 km.

 

VIIKKO 41.

Ma- Metsästyslenkit 4,22 km plus 2,52 km.

Ti- Lepo

Ke- Juoksu 10,46 km Haapakurun poluilla - 1.23. Pohje kesti 5 km.

To- Lumimyrskyssä läskipyörällä 30,33 - 2,01. Mustolaan.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 2,86 km - 40 min.

La- Metsästyslenkki 9,05 km. Todellinen 4,5 km, unohdin sammuttaa kellon.

Su- Läskipyörällä Apinavaaralle 30,61 km - 1,52.

 

Pyöräilyä yhteensä 60,95 km - 3:53 h

VIIKKO 42.

Ma- Läskipyörällä Tiaisniementiellä 30,19 km - 1.50.

Ti- Metsästyslenkki 5,27 km.

Ke- Sauvakävely Arkivaaralle Kirsin kanssa 7,64 km - 2.00.

To- Kontosjärventie läskipyörällä 53,47 km - 3.02.

Pe- Lepo

La- Orbea Terra H40 (gravelpyörä) testausta Rovaniemellä 20,76 km - 58 min.

Su- Läskipyörällä Kirsin kanssa tähtilenkillä 15,30 km - 1.17.

       Päätiellä gravelillä 21,34 km - 55 min.

 

Pyöräilyä yhteensä 141,07 km - 8:05 h.

 

GRAVELPYÖRÄ JA LÄSKIPYÖRÄ

 

Gravelpyörä on melkein kuin maantiepyörä, mutta ajoasento leppoisampi, renkaat leveämmät, geometria ja vaihteisto soratielle sovitetut. Shimanon takavaihtajan saa lukkoon, jolloin ketju ei hypi soralla pompittaessa. Runkoon mahtuvat talvella nastarenkaat pyörimään.

   Kuvassa Orbea Terra H40 Inarin Einarin rannassa. Lisävarusteina pullotelineet, yläputken pikkulaukku sekä Jupiterin ladattava etuvalo ja kevyt, siirrettävä ja ladattava takavalo. Ei mitään turhaa, pyörä painaa noin kymmenen kiloa tuossa asussa.

Läskipyörässä on huomattavasti leveämmät renkaat ja matalampi runko. Tässäkin takavaihtajan saa lukkoon, jotta ketju ei hypi maastossa. 

   Kuvassa Vyöry 30 Ruijanjoen sillalla. Läski on varustettu Ortliebin runkolaukulla ja Zefalin tankolaukulla. Nousukahvat, peili, seisontatuki ja lokarisarja ovat myös lisävarusteita. Käytän läskin kanssa Silvan otsavaloa, joka on pujotettu etulaukkuun. Takavalona siirrettävä ja ladattava kevyt valo.

 

YHTEISIÄ RIENTOJA

Kirsi taiteilee Pyhävaaran alla olevan suon kulmalla.

Matkalla Arkivaaralle, joka kartassa on Palo-Pyhävaara.

 

 

Ajamme säännöllisesti yhdessä läskipyörillä. Oleellista ei ole matka vaan aika ja se, että polkee. Läskipyörällä pääsee läpi vuoden paikkoihin, joihin tavallisella polkupyörällä ei ole mitään asiaa.

 

 

Metsästysreissujen leppoisia kuvia. Ehkä alakuvassa mietin, kuinka paljon minulla on oikeus luonnosta ottaa.

Minä en harrasta metsästystä enkä kalastusta. Pyydän luonnosta ruokaa.

   Liikkumisen suhteen voi olla toisin. Harrastuksesta, liikkumisesta, on tullut elämänmittainen matka. Viime aikoina olen liukunut yhä enemmän pois päivittäisestä juoksemisesta. Kuusikymmenvuotiaana, yli 32 vuoden kilpailemisen jälkeen olen jo hieman kulunut. Tämä ei tarkoita jalkavaivoja vaan koko kehoa, jota olen säännöllisesti pahoinpidellyt pitkissä ultrajuoksuissa, etenkin kilpailuissa.

   Pyöräilystä voin jälleen todeta: olen pyöräillyt aina. Nyt se kantaa niin, että koen olevani huomattavasti paremmassa kunnossa kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen verrattuna kolmen tunnin juoksemiseen. Kyse ei ole väsymyksestä vaan tunteesta koko kehossa. Niskat, hartiat, polvet ja lonkat. Sisäelimet. Mutta etenkin aivot. Kun on juossut yli 92.000 kilometriä tietää mitä se on. Tietää mikä on juoksemisen salaisuus.

   Kun puhun liikkumisesta, tarkoitan pelkästään positiivista tunnetta liikumisen jälkeen. Itsensä ja oman erinomaisuutensa esiin nostaminen ei innosta. Voi olla poikkeuksellista, että olen kyennyt juoksemaan ne tulokset, mitkä minulla on. Minä en kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Poikkeuksellista on ollut ja on edelleen intohimo, itsensä kehittämisen eteen tehty työ ja sen määrä. En ole uhrannut koskaan mitään, vain valinnut. Useimmiten toisin kuin muut. Työn ja perheen, sekä muiden ajankulutusmuotojen osalta.

   Poikkeuksellista on ainoastaan se, missä kunnossa olen nyt. Sen eteen olen nähnyt vaivaa ja näen tästä eteenpäin.

   On äärimmäisen tärkeää, että se kokemus, minkä elämästään saa, on totta itselle. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää omaa kokemustasi. Arvostella sitä voi, kuten myös puolustaa. 

   Minä en harrasta elämää, minä elän sitä.

 

 

VAIHTELEVIA SÄÄTILOJA

21.10.2024

10.10.2024

Käytti lumella. Ja kuivasi. Järvet alkoivat jäätyä, kuten tavallista tähän aikaan Nellimin perällä on. Nyt tätä kirjoittaessa on yhdeksän astetta lämmintä ja kosteaa, satoikin.

 

Koska omasta mielestäni kirjoitan nykyisin liian harvoin blogiini, julkaisen muualle kirjoittamiani tekstejä lukijoiden iloksi täällä:

 

ANNAT VAIN KAIKEN ?

 

 

Kirjoittaessani tätä on kulunut yli kuusikymmentäyksi vuotta aikaa, kun buddhalainen munkki Thích Quảng Ðức poltti itsensä kuoliaaksi vilkasliikenteisessä risteyksessä Saigonissa. (nyk. Ho Chi Minh City) Teko oli protesti presidentti Ngô Đình Diệmin buddhalaisia sortaneelle politiikalle.

   11. kesäkuuta 1963 Ðức saapui risteykseen autolla kahden muun munkin kanssa. Asetuttuaan maahan istuintyynyn päälle lootusasentoon toinen munkki kaatoi noin 19 litraa bensiiniä hänen päälleen, minkä jälkeen Ðức sytytti tulitikulla itsensä tuleen.

   Ðứcin viimeisten sanojen ennen tulitikun sytyttämistä sanotaan olleen buddhalainen rukous ”Nam mô A Di Đà Phật”, joka tarkoittaa: kunnia Amitãbha-buddhalle. Amitãbha-buddha on henkisen valon ja olentojen vapauttamisen buddha. Ðức halusi teollaan vapautta ihmisille hallituksen sortopolitiikasta.

   The New York Times-lehden toimittaja David Halberstam näki tapauksen ja kirjoitti siitä näin:

   ”Tulin näkemään tuon näyn uudestaankin, mutta yksi kerta oli kylliksi. Liekit löivät ihmisestä; hänen kehonsa haipui hitaasti ja painui kasaan, hänen päänsä mustui ja hiiltyi. Ilmassa oli palavan ihmislihan tuoksu; ihminen palaa yllättävän nopeasti. Takaani kuulin paikalle kerääntyvien vietnamilaisten nyyhkyttävän. Olin liian järkyttynyt itkeäkseni, liian hämmentynyt tehdäkseni muistiinpanoja tai tehdäkseni kysymyksiä, liian kiihtynyt edes ajatellakseni... Kun hän paloi, hän ei liikuttanut lihastakaan, ei päästänyt ääntäkään, ja hänen ulospäin näkynyt malttinsa muodosti terävän kontrastin hänen ympärillään surevien ihmisten kanssa.” (vapaasti suomennettuna)

   Thích Quảng Ðức oli ennen munkkivihkimystä nimeltään Lâm Văn Tức ja oli syntynyt vuonna 1897 Ranskan Indokiinassa, paikassa nimeltään Hội Khánh. Monet tapauksen silminnäkijät kumarsivat hänelle. Kymmenen minuutin kuluttua palanut ruumis kaatui selälleen. Liekkien sammuttua munkit käärivät sen keltaisiin kaapuihin.

   Ruumis ei mahtunut ruumisarkkuun, koska raajoja ei voitu suoristaa. Vainaja vietiin läheiseen Xá Lợi Pagodaan, temppelin tornimaiseen erillisrakennukseen. Myöhemmin ruumis tuhkattiin buddhalaisten rituaalien mukaan.

   Ðứcin sydän ei ollut tuhoutunut ja sitä pidetään pyhäinjäännöksenä. Đứcin muistolle on pystytetty patsas. Polttoitsemurhansa jälkeen Ðức sai vietnamilaisilta arvonimen Bồ Tát, joka on vietnaminkielinen sana bodhisattvalle. Bodhisattva on henkilö, joka on luvannut auttaa olentoja valaistumiseen.

 

Vietnamissa buddhalaisuuden merkitys kansallisen kulttuurin kannalta lisääntyi siirtomaakaudella käydyn itsenäisyyskamppailun aikana. Vietnamin sodan riehuessa buddhalaiset tarjosivat rauhanomaista kolmatta vaihtoehtoa. Buddhalaiskirkko koulutti 10000 työntekijää hoitamaan pakolaisleirejä ja uudisasutusta.

   Diệmin diktatuuri tukeutui kristittyyn vähemmistöön ja vainosi buddhalaisia. Munkkeja suljettiin tiikerihäkkeinä tunnettuihin keskitysleireihin. Vuonna 1963 yhteensä 20 munkkia ja nunnaa teki julkisen polttoitsemurhan, eikä kukaan heistä osoittanut pienintäkään tuskan merkkiä liekkien korventaessa heitä. He olivat oppineet täydellisen mielen hallinnan hengitys- ja mietiskelyharjoitusten kautta.

   Diệmin hallitus kaatui ja Etelä-Vietnamin tilanne parani väliaikaisesti, mutta seuraavien vallanpitäjien myötä tulivat uudet vaikeudet.

 

Vuonna 1992 julkaistiin albumi nimeltä Rage Against the Machine samannimisen yhtyeen toimesta. Levy herätti paljon huomiota poliittisesti kantaa ottavana. Kannessa on kuva palavasta Thích Quảng Ðứcista.

 

”Älä etsi totuutta, lopeta vain mielipiteiden vaaliminen.”

- Kiinan kolmas chan-patriarkka Segcan 500-luvulla jkr

 

Mielestäni oman hengen antaminen jonkun toisen hyväksi on kiistatta suurinta, mitä ihminen voi elämässään tehdä - kuitenkaan koskaan ei voi olla varma, mitä kaikkea mistään seuraa.

- Pasi Koskinen

 

Lähteet:

 

Wikipedia

René Gothóni ja Mikael Tenzin Dönden: Bodhipuun juurella, Otava

René Gothóni ja Mahāpañña (Mikael Niinimäki): Buddhalaineen sanasto ja symboliikka, Gaudeamus

Mikael Niinimäki on nykyisin nimeltään Taehye sunim. Hän on ollut yli 30 vuotta munkkina ja saanut munkkivihkimyksen sekä Koreassa että Myanmarissa, kahdesta eri buddhalaisesta koulukunnasta. Munkkinimi tarkoittaa ”suurta viisasta”.

 

 

EI HUOLIA

 

No niin, vihdoin ehdin tänne. 

    Noin aloittaen saan itseni kuulostamaan kiireiseltä ja tärkeältä. Kumpaakaan en ole.

 

Blogivuosieni varrella olen pahoitellut taukoja päivittämisessä. Hiljaisuus ei useinkaan ole johtunut siitä, että ei olisi sanottavaa, vaan pikemminkin matkustamisen, kilpailemisen tai muun poikkeavan tilanteen takia uutta tekstiä ei ole syntynyt.

    Nykyisin suhteeni kirjoittamiseen on muuttunut radikaalisti. Lähetin juuri kolmannen kirjani käsikirjoituksen kustantajalle arvioitavaksi. Kolmas kirja on ensimmäinen osa suunnittelemastani kolmen kirjan sarjasta. Esikoiskirjani julkaistiin 2022. Novellikokoelmani 2023. Kirja per vuosi on murhaava tahti. Aina ei voi kirjoittaa.

    Murhaava ja kuluttava on ollut tahti myös ultrajuoksussani. Maaliskuun 21. päivä astelin Rovaniemellä Hehku-terveyteen Joni Keisalan pakeille. Olin henkisesti valmistautunut, että ultra-ura päättyy. Tätä kirjoittaessani, lääkärin näkemyksen mukaan, ei pääty.

    Pitäisikö olla onnellinen, kun yli 92 000 juostun kilometrin ja 32 vuoden aikana joutuu vierailemaan vain kahdesti urheilulääkärillä? Kauan sitten tein päätöksen, että minua ei leikata urheiluvammojen takia. Filosofiani, että kaikki mikä tulee kehon ulkopuolelta, on keholle vaaraksi. Tästä seuraa ajattelumalli epätasapainon syyn selvittämisestä, ei pelkästään sen hoidosta.

    Esimerkki: jalkapohjasi jänne kipeytyy. Ostat tukipohjalliset ja kipu loppuu. Jatkat tyytyväisenä juoksua autuaallisen tietämättömänä miksi jänne kipeytyi. Usein mainitaan ylirasitus. Jos keho ei kestä siltä vaadittua rasitusta, on kehoa vahvistettava! Miksi siis et vahvista jalkateräsi lihaksia, vaan surkastutat ne tukipohjallisella?

    Kaavamaisesti noin. Minäkin käytän joskus tukipohjallisia, antaakseni lihasteni levätä jossain muussa aktiviteetissa kuin juoksussa.

    Palkitsevaa oli liikuntalääkärin vastaanotolla testejä tehdessäni kuulla lausunto: "näillä jaloilla on juostu, täällä on lihaksia". Kohta kuusikymppisenä äijänrähjänä olen siis onnistunut tavoitteessani: pysymään liikeessä. Tämä ei tapahdu ilman lihaksia, eikä ilman moottoria (sydän). Lenkille on siis kannattanut lähteä ja tietenkin kannattaa edelleen.

    Vieläkö sinä juokset?

    Maailman tyhmin kysymys. Miksi ei kysytä, vieläkö sinä liikut?

 

KOLIKON KAKSI PUOLTA

Elämä on tehty elettäväksi elämänmakuisena, ilman sisältövaroituksia. Tavoitteellisestikin harjoittelevan on syytä relata välillä henkisen tasapainon löytämiseksi. Toisaalta loputon hymyily ja liiallinen positiivisuus tappaa riittävän kovuuden itseä kohtaan. Ylittääksesi itsesi, sinun on ensin unohdettava kaikki muut ja lopuksi itsesi. Vain näin voit saavuttaa jotakin ainutkertaista.

    Edellisen kappaleen rivien välistä löytyy kaksi viestiä:

    1. On oltava täysin säälimätön itseään kohtaan harjoitellessaan.

    2. Kyetäkseen 1. kohdan vaatimuksiin, on joskus paistettava makkaraa, syötävä pullaa ja juotava viinaa.

    Kohdasta kaksi näkyy ikäni, täytän siis toukokuussa 60. Nuorempi atleetti voi rentoutua toisin tavoin, mutta kannabista nappailemalla ei kilometrejä kerry. Tarkoitan, että liika nipottaminen ei pelkästään auta.

 

 

 

ELÄMÄN KEVÄT

Inarin Lapin kevät on parhaimmillaan. Lunta juuri ja juuri vielä sopivasti ja ennätysohuet jäät kantavat johtuen öisistä pakkasista. Päivisin satumainen aurinko paistaa laserin lailla. Ilman aurinkolaseja sokeutuu.

    Ajoin läskipyörällä sata kilometriä viime lauantaina. Mieli tekisi rinnalle ohutrenkaisempaa gravel-pyörää näille pidemmille maantielenkeille, mutta katsotaan nyt. Riippuu miten lääkärin määräämän juoksutauon jälkeen juoksu käynnistyy.

    Pitkän pyörälenkin lopussa katkesin. Pakkanen teki tehtävänsä ja aloin saada hirveitä reisikramppeja. Kotona täytyi kouristella ensin kodinhoitohuoneen lattialla, sitten pesuhuoneen lattialla ja saunan jälkeen vielä olohuoneen lattialla. Täytyisi mittauttaa ferriitti. Nimenomaan ferriitti, ei siis hemoglobiini tai muu vastaava. Saattoi johtua suolan puutteestakin. Tai vanhuudesta.

    Hei...

    Vanhuudesta?

    Alan käymään seitsemääkymmentä toukokuun 21. jälkeen.

    Elämän kevät. En erityisemmin ole pyöreiden vuosien lähestyessä pohtinut vanhenemista. Kaikki tulee aikanaan, jos on tullakseen.

    Jos katson taaksepäin, sain elää lapsuuteni aikana, jolloin oli luonnollista olla ulkona eikä näyttöruudun ääressä sisällä.

    Jos katson taaksepäin, sain elää nuoruuteni aikana, jolloin oli luonnollista poikana olla kiinnostunut urheilusta, moottoreista, seksistä ja juhlimisesta.

    Jos katson aikaa taaksepäin, sain elämäni takaisin syöpätaudin jälkeen kolmikymppisenä. Kykenin toimimaan yrittäjänä aikana, jolloin kaikkea ei tehty vielä ihan niin vaikeaksi. Vaikealla tarkoitan ulkokultaista vastuullisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Uituani paskapapereiden seassa kymmenvuotiaana Pyhäjärven uimarannalla Tampereella, oli selvää, että maailmaani en sotke. Vastuullisuus löytyi kuin itsestään maksamattomien laskujen kautta läsnäolona töissä.

    Jos katson taakseni ylipäätään, olen saanut valita ilman käsittämättömiä ennakko-odotuksia. Ilman ajatteluni sotkemista täysin luonnonvastaisilla, keinotekoisilla käsityksillä.

    En ole huolissani mistään.

 

 VIIKOT 10 -12.

10.

Ma-Ti -Lepo

Ke- Läskipyörällä 50,25 km - 3.02. Tsarmitunturin erämaa-alueelle.

To- Lepo

Pe- Läskipyörällä 20,40 km - 1.25. Haapakurun polkuja.

La-Su- Lepo

11.

Ma- Varovainen 2,08 km - 16,20.  Paljasjalkakengillä.

Ti-Pe- Lepo

La- Kävelyä Kirsin kanssa 3,34 km - 49 min.

Su- Pistekuormitustesti:

Perinteinen hiihto Kirsin kanssa 8,04 km - 1.26.

Hölkkää 2,16 km- 20 min. Poluilla.

Läskipyörällä 20,06 km - 1.02. Kessiin.

12.

Ma- Lepo

Ti- Läskipyörä 30,58 km - 1.47.

Ke- Lepo

To- Rovaniemellä urheilulääkärissä. Kortisoni/kipulääkepistos suraalihermon kiinnityspisteeseen vasemman kantapään ulkosyrjälle. Kahden viikon juoksutauko, muuta liikuntaa saa tehdä.

Pe- Lepo

La- Läskipyörällä 100, 37 km - 5.41. Tolosen risteykseen ja takaisin Nellimistä.

Su- Nellimin Pyryn laavuhiihto 6,46 km + 6,46 km. Yhdessäoloa kyläläisten kanssa, makkaranpaistoa.

 

 

VYÖRYN VARUSTELUA 

(Vyöry 30 Rock Machine on läskipyörä, luomu; ei siis sähköpyörä.)

Nastallinen flättipoljin. Termos on hyvä juomapullo talvella.

Satori on zenbuddhalaisen termin lisäksi myös yritys, joka valmistaa osia polkupyöriin. Kuvassa säädettävä ohjaustangon putki.

 

AJATUS

Utuinen kiitollisuus ennen kelkan käynnistämistä, ahven oli 40 senttiä pitkä.

                                       HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!