Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

perjantai 27. elokuuta 2021

HUOMIOITA VÄLITILASSA - KILPAILUKAUSI PÄÄTTYI

 


En kiellä ettei mieleni palaisi lenkille, halu harjoitella on hirvittävän voimakas. Kokemus onneksi jarruttaa ja kehottaa lepäämään. Kokkolan kilpailusta on kulunut tätä kirjoittaessa huomenna kaksi viikkoa. Mennyt pariviikkoinen on sisältänyt toki lepoakin, mutta myös muutaman polkupyöräilyn, muutaman kevyen juoksulenkin, sienimetsässä kävelyä sekä hirvittävän nelipäiväisen puusavotan. Lopuksi kahdeksan kuutiota hiekan levitystä kottikärryillä ja lapiolla.

   Olen saunonut ja uinut paljon, vielä enemmän juonut - myös valkoviiniä, sangriaa ja konjakkia. Kohtuudella, ilman seuraavan päivän päänsärkyjä. Kuten olen ennenkin todennut, siellä se on: juopon geeni. Lapsuuden kauhukokemukset rikkinäisestä perheestä ja ultrajuoksu pitävät sisäisen antabukseni hereillä. Mutta aina kun juoksu vähenee niin alkoholinkulutus kasvaa. Jatkuvaa karkinsyöntiä ei lasketa addiktioksi.

   Ultrajuoksun jälkeiset euforiat ovat vaihtuneet harmaaseen väsymykseen mitä hirvittävä moottorisahaus ei ainakaan helpottanut - puhumattakaan hiekankärräyksestä. Mutta tämä on minun tapani ylittää itseni ultrajuoksun jälkeen. Tämä on myös minun ja Kirsin yhteistä aikaa, rentoudumme tekemällä näitä ns. "suoria töitä" yhdessä. Harvasta naisesta on puusavottaan, lapionvarteen ja tarvittaessa korkokenkiin pikkumustassa - Kirsistä on.

   Selvisin Kokkolan kilpailusta vammoitta. Myönnettävä on, että kärrätessäni hiekkaa oli pakko vaihtaa Hokan Bondit jalkaan, kun polvensyrjään sattui. Kenkienvaihdon jälkeen polvi oli oireeton.

   Muuta sosiaalista mediaani, eli facebookkia ja instagramia, olen päivittänyt normaalia enemmän. Päivityksiin on tullut ilahduttavasti kommentteja - myös niitä toisenlaisia kommentteja. Läsnäoloa koskevaan päivitykseeni oli ilmaantunut kritisoiva kommentti, kiitos siitäkin.

   Mutta.

   Puhuessani läsnäolosta tarkoitan tietoisuuden lisäämistä. Jos istut sohvalla rakkaasi kanssa ja te molemmat runkkaatte puhelimianne, niin väitän että ette ole läsnä toistenne ettekä itsenne kanssa siinä hetkessä. Sensijaan jos istutte rakkaanne kanssa sohvalla ja runkkaatte kumpikin itseänne tai mieluummin toisianne, voi olla että tapahtuu lähentymistä - jopa hetkellistä yhdentymistä.

   No niin.

   Tosiasiassa tietoisuuden lisääminen meditaation avulla on luopumista. Vasta kun antaa itselleen luvan irtautua totutuista ajatusmalleista voi löytää uutta ulottuvuutta. Ultrajuoksussa itsensä ylittäminen selkokielellä tarkoittaa luvan antamista itselleen juosta vielä senkin jälkeen kun kehon normaalit itsesuojelumekanismit käynnistyvät. Et ole koskaan niin väsynyt kuin luulet. Mutta kuinka pitkälle uskallat mennä?

   Ultrakilpailun jälkeen mieli on herkempi erilaiselle turhalle kohinalle. Vanhempana teuraana seuraan edelleen nuorempien ultraajien säätämistä harjoittelunsa kanssa. Tuijotellaan kaikenlaisia mittareita ja sitten ihmetellään miksei kulje tai ollaan aina rikki. Mittareiden arvoja voisi älykäs, nuorempi juoksija opetella vertaamaan oman kehonsa tuntemuksiin ja etenkin erilaisissa olosuhteissa. Onko niin kuin mittari väittää vai voisiko mennä pidemmälle vai pitäisikö keventää? Perusasiat kuntoon: riittävä määräharjoittelu kolmella erilaisella vauhdilla kohti tavoitetta ja sitten levon kautta uusiin kujeisiin. Jatkuva päämäärätön lyhyiden vetojen rassaaminen ei palvele ketään, etenkään kun ei edes tiedä missä kilpailee seuraavan kerran.

   Ja jälleen kerran: tavoitteellinen ultraurheilija nukkuu 10 tuntia yössä, syö kasvispitoista ravintoa, joka sisältää riittävästi hiilihydraatteja ja ns. kovia hivenaineita, harjoittelee, harjoittelee ja harjoittelee. Tämän jälkeen tulee kaikki muu, myös työ ja perhe. Edelläkerrotulla ei ole mitään tekemistä yksilön arvojen kanssa vaan on kyse siitä mitä haluaa saavuttaa. Kaikkea ei voi saada, mutta kaikesta pääsee helposti eroon. Kunhan vaan uskaltaa.

   Lokakuussa on tarkoitus aloittaa valmistautuminen seuraavaan kilpailukauteeni. Tulossa on yksi 24-tunnin hallijuoksu ja ainakin yksi kuuden päivän juoksu vuonna 2022.

   Tie kaikkein pyhimpään on edelleen auki - paluuta ei vieläkään ole.

 


 

VIIKKO 33.

Ma- Ke - Lepo

To- Polkupyörällä 7,18 km - 30.28.

Pe- Su - "Lepoa" Moottorisahausta ja puusavottaa.

 




 

   

 

tiistai 17. elokuuta 2021

KILPAILURAPORTTI KOKKOLA 24H ULTRARUN

ALUKSI

Näen kilpailuraporttien eteen paljon vaivaa. Pyrin tuomaan ultrajuoksusta esiin yksityiskohtia myös heille, jotka eivät kovin hyvin lajia tunne. Haastan myös kilpakumppaneitani ja ystäviäni teksteilläni - meistä kukaan ei koskaan ole lopullisesti valmis, aina on oppimista.

ALOITUSKUVA

Blogin aloituskuvassa, juoksun lopetuskuvassa, aika on pysähtynyt 163,5 kilometrin kohdalle, kilpailu on päättynyt. Numerolapussa oleva chippi mittaa kierrokset juostessani lähtöalueella olevan maton yli. Kun 24 tuntia täyttyy kuuluu äänimerkki ja pysähdyn. Kuvassa ei näy minulle lopussa jaettua numeroitua palikkaa, jonka jätän paikalle. Siitä järjestäjät mittaavat viimeisen täyden kierroksen ylimenevät metrit.

Irvileuat kiinnittävät huomiota oluttölkkiin. Alkoholiton olut sisältää b-vitamiinia ja on munuaisten toimintaa kiihdyttävä, yleisesti käytetty juoma kokeneempien ultraajien keskuudessa. Nesteiden on kierrettävä, muuten turpoaa omaan mahdottomuuteensa. Toisessa pullossa on Tailwindin jauheesta tehtyä palautusjuomaa, jota join vähän kilpailun aikana noin kuuden tunnin välein. Tankkaukseen kilpailun aikana join Tailwindin urheilujuomaa noin kaksi kertaa tunnissa, sekä lisäksi söin Kirsin tekemää kiinteää ravintoa.

 

RAVINTO TAILWINDIN URHEILUJUOMAN LISÄKSI

Pastaa kasviksilla tai vähäisellä kanalla, rahkaa, puuroa, kahvia, pullaa ja kääretorttua, keltaista jaffaa, alkoholitonta olutta, muutama minilihapulla, härkäpapurouhetta, vaaleaa leipää. Vuorisuolaa lisätään lähes kaikkeen. Pelkkää vettä varsin vähän ja myös Coca-colaa. Jäätelöä. Maitoa ja valkoista sokeria vähän kahviin. Ketsuppia ja vegaanista hummusta.

Ylläoleva kuva on huoltopöytäni takaa. Isoon laatikkoon Kirsi toimittaa ruokamukit. Kerta-annos on puolitoista desiä esimerkiksi pastaa. Tailwind on säiliöissä valmiina. Lötköpullot täytetään mukaan otettaviksi. Lisänä muita juomia. Pienessä muovilaatikossa on otsavalo, varakuulokkeet, varavirtaa puhelimelle ja muuta sälää. Ensiapu ja vaatteidenvaihto pöydän takana olevan matkailuauton markiisikatoksen alla. Matkaa autoon radalta alle kuusi metriä. Pöydän edessä radan etusuora ja sen takana näkyy suntin vettä. Koronan takia pöytämme oli metriä normaalia kauempana radasta. Pöydän alla Janin varavaatekassi muovimaton päällä ja roskis roikkumassa pöydästä.

SUHTEELLISUUDENTAJU ULTRATULOKSIA TARKASTELTAESSA

Ulkopuolelta tulostani, 163,5 kilometriä, on pidetty hyvänä. Myös loistavana. Sinnikkäänä. Ulkopuolelta on myös huomioitu, että reilu viisi viikkoa aikaisemmin juoksin Nuuksiossa 108 km, osittain haastavilla poluilla.

Ennätykseni 24 tunnin juokussa on yhdeksän vuotta vanha. Kokkolassa myös minä olin yhdeksän vuotta vanhempi. Jäin ennätyksestäni 15 kilometriä.

Onnistuin hyvin juoksemaan kilpailun loppuun asti. Aivan aamulla lepäsin puoli tuntia matkailuautossa, en yksinkertaisesti pystynyt puristamaan enempää. 

Kylmässä yössä olin lievässä neste-epätasapainossa. Ehkä lopputulokseen vaikutti myös edellisen yön levoton uni. 

Nukun poikkeuksetta äärimmäisen hyvin ennen kilpailuja, mutta kokkolalaisille mopopojille ja heidän yörallilleen ympäri puistoa en mahda mitään. Myönnän soittaneeni poliisille perjantain ja lauantain vastaisena yönä, toleranssini on korkea - nuorten pitää saada harrastaa. Tunnin saatanallisen kurnutuksen jälkeen hermoni kuitenkin pettivät. Nukahdin poliisipartioita pakenevien mopojen loittoneviin ääniin hymyssä suin.

Tuloksia voi tarkastella pelkkinä numeroina tai suorituksina. Voi tehdä loputtomia laskelmia.

Minulle juokseminen on elämää - parhaimmillaan.


 

AINA VOI TOIPUA

Ennätykseni on 24 tunnissa 177 km. Kokkolassa olin puolessavälissä hieman alle 200 kilometrin tahdissa eli lopputulema olisi ollut lähellä 180 kilometriä täydellisellä onnistumisella. Kävelyn ja juoksun vuorotteleminen näin lyhyessä, vauhtia vaativassa kilpailussa ei minulle sovi, joten juoksen mieluummin hitaasti ja yritän toipua vaikeuksista. Tämä taito on kuuden päivän ja pidempien juoksujen kannalta oleellisen tärkeä.

Toivuin, mutta hieman liian myöhään. Missään tapauksessa en aloittanut liian lujaa. Miksi ihmeessä pitäisi yrittää alle parhaansa? Siitäkin huolimatta että on hieman vanhentunut? Korostan vielä, että en yrittänyt juosta 200 kilometrin tulosta. 24 tunnin juoksussa toinen puolisko on useimmiten hieman hitaampi. Minusta on yritettävä rohkeasti mutta ei yltiöpäisesti. Pystyn edelleen juoksemaan pelkän 100 kilometriä tarvittaessa reilusti alle 12 tunnin. Ennätykseni satasella on 10 tuntia ja 37 minuuttia vuodelta 2009.


 

KOKKOLAN RATA JA JÄRJESTELYT

Rata kiertää sunttia. Suntti on eräänlainen mereltä johtava ruskeavetinen kanaali, joskus kauan sitten mereltä pääsi kaupungin keskustaan suoraan. Reitillä juostiin kolmen sillan yli vajaan kilometrin kierrosta. Asvalttia ja osittain karkeaa hiekkaa. Reitti on hyvä ja mentaalisesti helppo mutta ei kaikkein nopein. Nousua kertyy hieman ja neljä tiukkaa vasemmalle käännöstä jatkuvasti toistettuina syövät vauhtia sekä vaativat hyvää kehonhallintaa.

West Coast Ultrarunners järjesti kilpailun moitteetta. Harvoin olen nähnyt parissa tunnissa kisakeskuksen nousun noin tehokkaasti. Järjestäjien huolto oli korona huomioiden järjestetty niin hyvin kuin sen voi ylipäätään tehdä. 

Jotta järjestäjä ei ylpistyisi liikaa tai alkaisi taantumaan näiden kehujen saattelemana, niin: 

Suolatkaa ja jyrätkää hiekkakävelytie juuri ennen kilpailua. Näin sieltä saadaan se 0 - 12 millimetrin murske tasaisemmaksi edes hetkeksi.

Ja järjestäkää samalla myös kuuden päivän kilpailu. Sama snack-pöytä, mutta lisäksi kaksi lämmintä ruokaa, aamupuuro ja iltapala. Yksi erillinen teltta lisää johon ruokapöydät. Lepotilat urheilutalolla.

Ja ne mopopojat...

AJATUKSIA JUOKSUN AIKANA

Kokkolassa yleisöä oli yötä lukuunottamatta varsin mukavasti. "Jaksaa, jaksaa!" Kannustus on aina tervetullutta. 

Toisaalta on ihan helvetin vittumaista kun huudetaan ensimmäisen ja viimeisen puolen tunnin aikana, että jaksaa. Ja siinä välissä ei kukaan huuda mitään. Yöllä sanoin siideripojille, että keksikääpä jotain uutta. Seuraavalla kierroksella: "Olet kymmenen Dählietä perässä!" Tämä osoittaa nuorison nousevaa voimaa ja huomattavaa kekseliäisyyttä. Onnittelut.

Ultrajuoksussa aikaperspektiivi on maallikon vaikeinta ymmärtää. Juostaan päivä. Koko päivä? "Noin hitaasti, senhän käveleekin." 

Eipä ole kävelijöitä näkynyt.

Ultrajuoksu on tasa-arvoista liikkumista. Kenenkään ulkomuodon tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä kuinka pitkälle henkilö etenee. Jossain määrin myös iätöntä. Kun vuodet alkavat hidastuttaa niin pidennetään aikaa - ja matkaa samalla.

Mieleni toimi kohtuullisesti. Hieman yöllä, harvinaista kyllä, rakoili. Kilpailun aikana on turha laskeskella että mitäs jos, kun ei sitten ja näin vähän tai paljon. Lähdetään liikeelle ja pysähdytään lopussa. Lukuunottamatta vessa- ja vaatteidenvaihtotaukoa kaikki tapahtuu eteenpäin liikkuen, myös syöminen.

Pitkä lenkki. Mikä on pitkä lenkki minäkin päivänä kenellekin. Minä olisin Kokkolan sunnuntaissa voinut nukkua viisi tuntia ja yrittää sitten irvistellä taas eteenpäin. Jos kyseessä olisi ollut kuuden päivän juoksu, en toki olisi uskaltanut aloittaa noin kovaa. 163,5 km ja viisituntia unta ja sitten taas, on aivan eri asia kuin 100 km ja viisi tuntia unta ja sitten taas. Ne jalat, ne jalat...

Pääni kestää enemmän kuin kehoni. Valetta. En oikeasti tiedä. Kertokaa te.

Oppimista riittää vielä(kin).

TYYTYVÄINEN

Kyllä.

JUOKSUKENGÄT

Hoka One Clifton 7 ja Hoka One Bondi 7


 

ENSI VUONNA

2022 yksi 24 tunnin hallikilpailu alkuvuodesta ja sitten KURF 6 päivää.

 

YSTÄVÄNI JANI RAUTOSEN ULTRADEBYYTTI KOKKOLASSA

Seuraava on kirjoitettu Janin luvalla.


 

Toisin kuten järjestäjien sivuilla mainitaan, Jani ei ole 1900 syntynyt Highlander, vaan on 37-vuotias yrittäjä Pirkanmaalta. 

Jani on tehnyt osittain minun opastuksellani pari vuotta töitä kuntonsa eteen omaksi ilokseen. Tänä kesänä juoksimme yhdessä ensimmäisen Janin 30 km lenkin poluilla. Ultrapiru on kuitenkin jo kietonut Janin pikkusormensa ympärille ja hän päätti juosta kuusi tuntia Kokkolassa. Huomionarvoista tässä on, että mies ei ollut ennen Kokkolan kilpailua juossut koskaan 4 tuntia enempää. Harjoituskilometrejä Janilla on tänä vuonna juosten 796 km, tässä luvussa on Kokkola mukana.

Jani juoksi erittäin tasaisesti tuloksen 49,857 kilometriä. Todella kova suoritus Janin harjoitustaustaa vasten.

MUTTA! Jani ei lähtenyt juoksemaan 50 kilometriä vaan kuutta tuntia. Jani ei myöskään ole juossut yhtään maratooonia. (ei kirjoitusvirhe) Me olemme Janin kanssa todenneet, että ne maratooonarit (ei kirjoitusvirhe) on niin kovia - on parempi vaan ultrata.

Janin esimerkki kertoo karua kieltään mielenhallinnan tärkeydestä. Täydellinen onnistuminen. Joku nyt voi kommentoida, että jäi vajaaksi. Ei jäänyt. Jani juoksi kuusi tuntia. Tasan.

Jania huolsi Kirsi. Samoin kuten minuakin.

Minä olen tähän asti pystynyt parhaimmillani juoksemaan 38 maratonia 27 päivässä - putkeen.

Jani päättää itse putkistaan.

Eikä me dissata maratoonareita, me vaan ajatellaan toisin.


VIIKOT 31 -32.

Ma- Nellimin teitä kelloon katsomatta 10,35 km - 1,07.

Ti- 11,37 km - 1.11. Täysin tukossa.

Ke- 10,85 km - 1.09.  Ei kaukana.

To- Lepo. Malttia!

Pe- 20,63 km - 2.15. Pientä kierrosta. Rytmiharjoitus. Lopullinen varmuus.

La- Lepo

Su- 10,19 km - 1.05. Highland. Asvaltilla. Olen kunnossa, vieläkin.

Yhteensä 63,3 km - 6:48

Ma- Lepo

Ti- Rovaniemi matkalla 5,55 km - 36 min.

Ke- Lepo

To- Ratakävely Kokkolassa 0,87 km - 12 min.

Pe- Mustakari - Morsiussaari 5,01 km - 31 min. Pakko hikoilla välillä.

       Illalla Janin kanssa ratakävely Janille.

La-Su- Kokkola 24 Ultrarun 163,5 km. 7. sija.

Yhteensä 174,2 km - 25:07.

 

ULTRAKEVYTTÄ JA HÖLKKÄSÄMPYLÖITÄ

 


 

KIITOKSET JA ONNITTELUT

Kiitos Kirsi.

Kiitokset kaikille mukanaeläneille ja kannustaneille!

Kiitos West Coast Ultrarunners. Kyllå!

Onnittelut kaikille Kokkolassa juosseille, aina on mahdollisuus ja koskaan ei ole liian myöhäistä ylittää itseään.

Kokkolan Caravanlandialle erityiskiitos nopeasta ja asiantuntevasta matkailuautomme jääkaapin huollosta. Kaappi lopetti kaasulla kylmenemisen, joten siihen vaihdettiin suutin ja se puhdistettiin. Suosittelen Caravanlandiaa.

 

LOPUKSI

Nyt hetken on hiljaista.

---

 

POLKUPORINAT, KUUNTELE PODCAST:

Lisää minusta ja Kirsistä

 

 




 

 

keskiviikko 4. elokuuta 2021

PUUHASTELUA

 


Kaikki on samaa.

Kaikki on erilaista.  - Zen sananlasku

 

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, kilpailukuukausi jäi taakse ja seuraava kilpailukuukausi alkoi. Edellisessä blogipostauksessani filosofoin elämää kahden kilpailun välissä toisenlaisesta näkökulmasta. Nyt on aika vaihtaa näkökulmaa.

   Sanotaan, että aikaa jonka vietät kalastaen ei lasketa elinvuosiin. Kuulostaa hyvältä, koska olen viettänyt aikaa marjametsän lisäksi kalastaen. Itälapin hillasato jää korpihillan varaan, mustikat eivät vielä ole kypsiä ja puolukat vasta vihertävät. Inari ja Nellim ovat ilmastollisesti täysin oma planeettansa, heinäkuun lopulla eräs Kirsin asiakas kertoi ostaneensa pipon tarkenemisen tueksi. Öisin alhaisin lämpötila on ollut pari astetta plussalla. Marjasatoon vaikuttavat kukinnan aikaiset kylmät sateet ja pölyttäjähyönteisten puute. Kalaa sentään on tullut kohtuullisesti.

   24-tunnin juoksuun valmistautumisessa kalastus, marjastus ja muu eräelämä saattavat kuulostaa omituisilta harjoittelumuodoilta, mutta kuvitteleeko joku minun 57-vuotiaana harjoittelevan kahden ultrakilpailun välissä olevalla vajaan kuuden viikon jaksolla?

   Viikot NBU:n jälkeen 30,57 km, 89,9 km, 130,1 km, 56,5 km. Merkittävinä kolmannella viikolla neljä kertaa peräkkäin 30 km ja 15 kilometrin syketesti viime viikolla. Olen kunnossa, mutta kilpailuvire on hieman hakusessa - vielä toistaiseksi. Kyllä se sieltä tulee.

   Mielen saaminen tuloskuntoon on paljon haasteellisempaa kuin kehon. Lähden Kokkolaan parantamaan vuonna 2012 Nivalassa juoksemaani 24-tunnin ennätystäni, 177 kilometriä. Minulla on runsaasti kokemusta miten 24-tunnin kilpailua ei juosta, eikä juosta liian lähellä edellistä kilpailua. Perusasioita: 200 kilometriä ei ole mitenkään tavanomainen tulos ja yleensä juoksijat munaavat 24-tunnin kilpailun juoksemalla ensimmäisen 100 kilometriä aivan liian kovaa. Lopputulos: keskeytys. Kommentti: "ei jostain syystä kulkenut, eivätkä jalat kestäneet". Tavoitteeni Kokkolassa: 1 km lisää on jo ennätysparannus. Arvio: joudun lujille. Syy: kaikkein korkein tavoite.

   Tähän asti kiinnostavin, kaikkein korkein tavoitteeni on ollut kuuden päivän eli 144 tunnin juoksu. Paras tulokseni siinä on 554 kilometriä. Kuuden päivän juoksu on eräänlainen välitavoite kymmenen päivän juoksun sekä tuhannen mailin kautta kohti maailman pisintä, standardisoitua juoksukilpailua Sri Chinmoyn self-transsendenssiä. Tästä syystä on vaikea motivoitua päivän juoksuun. Miksi mennä kaikkein korkeimman tavoitteen alle?

   Niinpä. Miksi? Kehittyminen maksimaaliseen kestävyyteen ja sitkeyteen on vähä vähältä etenemistä ja oman vajavaisuutensa hyväksymistä. Pandemia eli Korona estää järkevää matkustamista ja tuhoaa mahdollisuudet edes yrittää. Suomessa lapsellinen suhtautuminen koronapassiin tai muun yhteiskunnan avaamiseen tasa-arvon nimissä jumittaa matkustamisen. Toki muiden maiden suhtautuminen jumittaa myös.

   Tämän vuoden puolivuotiskilometrit, 2832 km, ovat tyydyttävät. Paljon enempää en koe järkeväksi tässä maailmantilanteessa. Kokkolaan lähden hyvällä mielellä. Kaikki on samaa ja kaikki on erilaista.

   Elämä on puuhastelua, saavutettuani huipun jatkan kiipeämistä.




HARJOITTELU VIIKOILLA 29 - 30

 

Ma- 8,01 km - 1.06. Polkua Arkivaaralle (Palo-Pyhävaara).

Ti- Ke - Lepo.

To- 30,26 km - 3.23. 

Pe- 30,23 km - 3.22. Ilta kävelyä 6,19 km - 1.23. Kirsin kanssa.

La- 30,61 - 3.23. 

Su- 31,06 km - 3.23. Nämä neljä peräkkäistä eri reiteillä eri teillä. Asvalttia ja hiekkaa.

Yhteensä 130,1 km. Aikaa meni 14:39. 


Ma- Kävelyä Kirsin ja vieraiden kanssa maastossa 6,7 km - 1.55.

Ti- Lepo

Ke- Hiekkatietä ja uraa 20,2 km - 2.13.

To- Osin umpimetsää ja vaikeaa polkua Pyhävaaralle 11,04 - 1.24.

Pe- 10,42 km - 1.04 tiellä.

La- Syketesti 15,02 km - 1.32. Kävelyä Kirsin kanssa 6 km - 1.22.

Su- Lepo

Yhteensä 56,5 km. Aikaa meni 6:14.


HEINÄKUUSSA 421,37 km - 50 tuntia ja 4 minuuttia.

VUOSI 2021 Heinäkuu mukaanlukien yhteensä 2832 km.



Everything the same

Everything different

- Zen proverb