ENSIMMÄINEN VIIKKO

 

Viikko 1.

Ma- Läskipyörälenkki Paatsjoelle 20,7 km - 1.21.

Ti- Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 8,57 km - 1.00. Pakkasta - 33 astetta.

Pe- Juoksumatolla 20,60 km - 2.26.

La- Juoksumatolla vauhdinvaihtelua 20,20 km - 2.07.

       Kävelyä Kirsin kanssa 2 km - 28 minuuttia. Pakkasta - 37 astetta.

Su- 13,12 km juoksua ulkona - 1.30. Pakkasta - 17 astetta.

Yhteensä juoksua 62,5 km - 7:05

 

 

Juoksemattomuuden taustaa

 

Kesäkuussa 2024 juoksin yhteensä 278 km. Kuukausi piti sisällään erikoisviikon Tievatuvan ja Kiilopään maisemissa, jolloin liikuin poluilla ja tunturissa juosten 120 kilometriä. Hiukan myös läskipyöräilin tuon määrän päälle. 

   Heinäkuun toisella viikolla tulin kipeäksi ja podin koronamaisia oireita parisen viikkoa. Yritin palata päivittäiseen juoksuun parikin kertaa loppukesästä, mutta lopulta luovutin. Törmäsin aina väsymyksen ja haluttomuuden seinään. Taustalla oli rikkonainen alkuvuosi vasemman jalan suraalihermokivun ja siihen saadun maaliskuisen injektion kautta. Pyöräily maistui, mutta juoksu ei.

   Syyskuussa alkanut kanalinnun metsästyskausi toi toivottua vaihtelua elämään. Yllätyksekseni jouduin pureutumaan yhä uudelleen kolmannen kirjani viimeistelyyn kustantajani hiostaessa minua yksityiskohdilla. Sanalla sanoen päivittäinen juokseminen/harjoittelu tuntui viisaammalta jättää kokonaan sivuun.

   Joulukuussa juoksin 149 kilometriä, eli minun mittapuullani en juossut lainkaan. Pyöräilyn ja metsästyskävelyiden myötä kuntotasot, mutta etenkin voimatasot, tuntuivat kuitenkin sopivilta. 

   Nyt ensimmäinen varsinainen harjoitusviikko 2025 on takana ja sen lopputuleman näette yllä.

 

Eteenpäin

 

Juoksemani reilut 94000 kilometriä ovat muunmuassa opettaneet, että innostuminen ei ole kuntoa. Lisäksi en ole innostunut, mutta juokseminen(kin) tuntuu vaihteeksi mukavalta.

   Kolmenkymmenenkahden vuoden taival on opettanut myös kärsivällisyyttä. Ultrajuoksukunnosta ja kuntourheilukunnosta ei voi puhua samaan aikaan. Pohjoiseen muuttomme jälkeen minulle on kirkastunut, että tällaisessa ympäristössä olisi mieletöntä juosta rämpyttää tämän ikäisenä päivästä toiseen tällä taustalla. Mukaan harjoitteluun mahtuu hiihdon lisäksi myös pyöräilyä, mutta etenkin muuta liikuntaa erämaassa. 

   Metsästys polkupyörällä, metsäsuksilla, lumikengillä ja kahlaten/vaeltaen tuovat hyvää vaihtelua ja katkovat monotonisen päivästä päivään juoksemisen. Latvalinnunpyynti alkaa 10.1. ja jatkuu kuun loppuun asti.

   Koska palasin osittain työelämään, minut pelastaa pitkien lumityöpäivien jälkeen juoksumatto. Kun on tehnyt lumitöitä käsin ulkona yhdeksän tuntia ei aina enää huvita lähteä ulos pakkaseen. Fyysisesti raskaiden lumityö- ja metsästyspäivien jälkeen kevyt verryttely juoksumatolla shortseissa palauttaa ja vetreyttää kehoa.

Ravinto

Huvittuneena olen seurannut keskustelua kasviravinnosta ja kasviravinnon eettisyyden kytkemistä ilmastonmuutokseen. Menen vankilaan ennemmin kuin lopetan lihansyönnin. Tolkun lihankäyttö kuuluu perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kuten maitotuotteetkin. Päivitykset, joissa kysellään eläinten rauhan perään tai kysellään, että identifioitko itsesi vasikaksi, kun juot maitoa...parempi kun en sano mitään.

   Ruoka on erittäin henkilökohtainen asia. Kestävyysurheilijana liputan niin sanotun välimerellisen ruokavalion puolesta. Kala (itse pyydetty, mutta ei Välimerestä), kana, kasvikset, hedelmät ja oliiviöljy. Tähän lisätään maitotuotteet kaikissa muodoissaan, sekä voi ja kananmunat. Punaista lihaa silloin tällöin. Myös leikkeleitä. Yli kaiken menevät kaksi ruokaa: erilaiset puurot ja metsämarjat. Kasviksiini kuuluvat kaikki mahdolliset, eri muodoissaan, myös palkokasvit ja pähkinät. Mutta en voisi kuvitellakaan liikkuvani normaaleja määriäni ilman lihaa. 

   Juon myös olutta ja viiniä, joskus teräviäkin, mutta en muista milloin olisin ollut viimeksi humalassa. Lisäravinteista käytän ainoastaan talvella D-vitamiinia ja kuuriluontoisesti B-vitamiinin sekä Magnesiumin yhdistettä. Runsaan hikoilun poistaman suolan korvaan joskus urheilujuomilla, mutta harvoin. Mitään proteiinilisää ei kaipaa, jos juoksee alle 800 kilometriä kuukaudessa eli liikkuu alle 750 tuntia vuodessa. Palautusjuomia (Teho tai Gainomax, sensijaan voi käyttää jos tuntuu siltä että lerssi alkaa vaipua.) Jos ette tiedä mikä lerssi on, kysykää vanhemmilta setämiehiltä, niiltä boomereilta. Niiltä, jotka eivät ole ottaneet itsestään selfieitä sian kanssa pahnoilla.

Totuuksia?

Minua ei kiinnosta paskaakaan, jos joku väittää että maailman voi pelastaa syömällä pelkästään kasviksia. Afrikassa mies ottaa kaksi vaimoa. Parempi synnyttää yhdeksäntoista lasta ja huonompi kahdeksantoista. Sitten asutaan peltihökkelissä ja ihmetellään mitä syödään kun on niin lämminkin, eikä saada satoa. Ja minunko (vapaaehtoisesti lapsettoman) pitäisi ajaa sähköautolla tai lakata käyttämästä autoni sisätilalämmitintä kun aamulla viideltä lähden lapioimaan 25 asteen pakkaseen, jotta maailma pelastuu?

   Vaikka olen kaikkea muuta kuin sosiaalidemokraatti tai vasemmistolainen, olen sitä mieltä, että Suomessa on tultu kipurajalle voiton tekemisessä verorahoilla. 

   Teiden auraus sakkaa jopa meillä Lapissa kun Pimara-väyläpalvelut voitti kilpailutuksen ja jättää auraamatta eteläsuomen mallilla. Siikajärventie Inarin Nellimissä oli kuusi päivää auraamatta joulunaikana ja vasta paikallisen palomestarin luettua facebook-päivitykseni, jossa uhattiin Pimaraa rikosilmoituksella, tie aurattiin palomestarin virka-apupyynnön seurauksena.

   Toinen on passiivinen eutanasia, jota on aloitettu harjoittaa myös Lapin terveyskeskuksissa. Kun hoitoon ei pääse tai hoitoa ei saa, ovat vaihtoehdot vähissä. Ajokortin uusiminen maksaa terveyskeskuksessa noin 60 euroa, yksityisellä 350 euroa. Arvatkaapa mihin tonnin kuussa tienaava eläkeläinen sijoittaa? Aivan oikein, ruokaan.

 

Positiivisuuden alkulähde

 

Minulta on usein kysytty miten löydän positiivisuutta elämääni. Jos luette edellisen blogitekstini, saatatte huomata että positiivisuutta ei välttämättä tarvita. Jos maailman näkee sellaisena miltä se omasta mielestä näyttää, voisi pohtia näkeekö maailmaa ollenkaan. Ja onko sillä edes merkitystä? Usein oman mielen katseleminen on maailman katselemista antoisampaa.

   Herakleitos sanoi aikanaan, että kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.

   Tuossa virrassa on aina mukana iloa ja naurua - siihen kannattaa hypätä mukaan ja antaa mennä.

 

Pakkanen kiristyi hiihtolenkillä ja lasien huurtumisen jälkeen alkoi takki jäätyä. Rukan AWS-materiaali ei toimi, se kerää sisältä tulevan kosteuden ja alkaa jäätyä jo viidentoista asteen pakkasella. En todellakaan suosittele ja olen antanut jo vuosi sitten palautetta tehtaalle. He kehottivat käyttämään toppashortseja erittäin kylmällä...

 

Rautaportti, taustalla Nellimjärvi.

Pakkanen kiristyy Paksuvuonolla.

Inarijärvessä on saaria noin 3500. Saaret tarjoavat suojaa ja kauneutta kulkijalle läpi vuoden.

 

PS. Editoitu Totuuksia- kappaleesta pois sana paskaakaan. Ei ole tarpeellista korostaa, riittää kun sanoo ettei kiinnosta.

PELOSTA

 

Tein jauhelihakeittoa puuhellalla parhaiden keittiömestareiden opein. Ideana on, että keiton valmistuksessa käytetään voita ja kuohukermaa. Täysin nykyisten ravintosuositusten vastaisesti.

   Ruokakerma ei ole oikeaa kermaa, siinä on kasvirasvoja ja stabilointiaineita. Kuohukerma lisätään keittoon aivan lopuksi, ettei se karamellisoidu. Keiton liha ja sipulit ruskistetaan voissa. Suurustetussa liemessä on tomaattia, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja selleriä. 

   Liemellä otetaan maut talteen valurautapannusta, jossa liha ja sipulit ruskistettiin. Suolaa lisätään aluksi ja lopuksi, koska perunat imevät sitä itseensä. Jos ei lisää aluksi, perunat eivät maistu miltään. Jos ei lisää lopuksi, liemi ei maistu miltään.

   Mausteina voi käyttää kolmen pippurin seosta ja Välimeren yrttiseosta, joka sopii tomaattiin. Keittoon tulee myös hieman tabascoa ja lusikallinen sokeria.

 

Toimintani oli täysin vastavirtaista. Uskalsin polttaa puita ja käyttää eläinperäisiä tuotteita. Ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa pelastaa maailman siirtymällä pois eläin- ja maitotaloustuotteista, voisivat miettiä lukua 4,6 miljardia.

   Miljardi on tuhat miljoonaa. Suhteuttamalla oman elämänsä pituuden sekä ihmiskunnan tunnetun historian pituuden 4,6 miljardiin, voi syntyä kaksi oivallusta:

1. Ongelmia ei ole.

2. Pelkäämällä asioita, joihin kykymme vaikuttaa on kauniisti sanottuna rajallinen, tekee elämänsä vaikeaksi. 

   Aurinko syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten.

 

Pelon tunteesta on hyötyä vain erittäin harvinaisissa tilanteissa. Esimerkkinä voisi mainita jäihin putoamisen, jossa äkillinen pelko hukkumisesta laukaisee hormonipurkauksen. Tämän purkauksen avulla ei palellu ja pääsee ylös avannosta, mikäli on harjoitellut tekniikkaa. Kyse on adrenaliinista ja tietyin osin luteinisoivan hormonin purkauksesta. Samanlainen reaktio syntyy esimerkiksi juoksijan loppukirissä, jossa otetaan viimeisetkin voimat irti.

 

Edellisessä blogikirjoituksessani toin esiin ennakko-odotukset. Pahinta on pelätä sitä, mitä ei ole tapahtunut. Tämä osoittaa ihmisen mielettömyyden. Kuvitellaan jokin asia ja sen oletettu tapahtuma. Sitten aletaan pelkäämään sitä ja toimitaan muka niin, että kuviteltua ei tapahtuisi.

   Parhaiten edellistä kuvaa suhtautumisemme ilmaston muuttumiseen. Kun katson asiaa 4,6 miljardin vuoden perspektiivillä, en pidä uskottavana, että voisimme asialle kovin paljon. Järkevää sen sijaan on lopettaa luonnon sotkeminen. Myös niin, että emme luovu tietyistä hyviksi havaituista keinoista selviytyä. Yksi tällainen keino on liha- ja maitotaloustuotteet. 

   Yhtäkkinen hyppäys pois fossiilisista energianlähteistä taas ei ole missään mitassa järkevää. Valitettavasti markkinavoimien paine tähän on saanut valtavat mittasuhteet. Näiden mittasuhteiden alle on jäänyt täysin pimentoon uusien energialähteiden hyödyntämisen ympäristövaikutukset pitkällä tähtäimellä.

   Emme siis ole oppineet mitään, sillä meidät on ohjelmoitu pelkäämään. Kykymme ymmärtää, että pelosta tehdään uskonto, on rajallinen. On vain yksi suurempi uskonto kuin elämän loppumisen pelko.

   Se on raha.

 

 

Lumipukuni on Kirsin valmistama. Kangas, M05 ja kaava ovat Shelby Outdoorin valikoimista.

Olen viimeaikoina keskustellut useiden ihmisten kanssa pelosta. Nuorten ja ikäihmisten. Mukaan mahtuu myös mies, joka on suojellut 160 hehtaaria metsää. Tämän miehen ansiot nousevat konkretian suhteen täysin toisiin sfääreihin, kun niitä verrataan kadulla ilmaston puolesta makaaviin nuoriin. Makaaminen ei auta, tekeminen auttaa. Yhdessä tekeminen auttaa. Huomion herättäminen ei auta, mutta ei välttämättä ole pahasta.

   Kuitenkaan kadulla makaavat nuoret eivät tule ajatelleeksi, että heitä rahoitetaan rahan tekemisen vuoksi. Sähköauto myydään tulevaisuuden innovaationa ja maailmaa pelastavana. Kaiken takana on raha, uskonnoista suurin. Joku jossain tekee bisnestä pelolla, pelolla maailman mielettömimmästä asiasta: eikö tämä jatkukaan ikuisesti.

   Bisnekseen liittyy myös ihmisen syvimpiin moraalisiin arvoihin ja tunteisiin vetoamista: Millaisen maailman haluat jättää jälkeesi ?  Tai: Ostamalla meidän tuotteitamme, varmistamme että viljelijät saavat palkkionsa ja lisäksi lahjoitamme osan tuotoista köyhille.

   Niinpä niin. Pelko ettet ole tarpeeksi hyvä tai et riitä sellaisenaan.

   Ja kaiken taustalle häivytetään perustotuus: ei ole olemassa mitään pysyvää itseä, miten voisi ollakaan kun kaikki muuttuu jatkuvasti. Ja juuri sitä pelkäämme erityisesti.

 

VIIKKO 47.

Ke- Juoksua lumisilla poluilla 6,34 km - 48 min.

La- Kotilumitöiden jälkeen kävelyä kylällä 2,62 km - 41 min. 

       Illalla metsäsuksilla otsalampun valossa 5,24 km - 1.01.

Su- Kahlausta polveen ylettyvässä lumihangessa kilometri. 17 minuuttia. (metsästys) 

VIIKKO 48.

Pe- Latuhiihtoa 6,03 km - 50 minuuttia.

Su- Kävelyä 6,68 km kylällä - 1.35.

        Juoksua päätiellä 10,09 km - 1.03. Paras kilometri 5.15- vauhtia.

 

Reilu kahdeksan kilometriä ase ja reppu selässä vei mehut. Etenkin kun matkasta yli puolet oli polveen ulottuvaa hankea. Kuvassa ase on poikittain selässä, eväsreppu ja kiikarit. Yleensä käytän asereppua, kivääri on silloin paremmin tasapainossa selässä ajatellen hiihdossa rämpimistä.

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

 

Miehet, jotka meille itsenäisyyden takasivat, pelkäsivät itsenäisyyden menettämistä enemmän kuin oman henkensä menettämistä.

   Nuo miehet eivät jääneet makaamaan, vaikka heitä varmasti masensi. Joku heistä saattoi tuntea itsesä naiseksi, mutta tarttui silti epäröimättä aseeseen puolustaakseen maataan. 

   Nuo miehet antoivat kaikille mahdollisuuden menestyä itsenäisessä Suomessa, mutta he kaikki eivät taatusti halunneet kaikille kaikkea, vaan jokaiselle ansionsa ja oman työntekonsa mukaan.

   Järjenkäyttö on edelleen sallittua Suomessa, vaikka maailma on muuttunut. Voimme edelleen ajatella ja sanoa niin, että valtio ei sitä määrää.

   Pidetään siitä kiinni!

 

Muutaman kansanedustajan kannanotto 612-soihtukulkueeseen:

"En käsitä hyperventilointia 612-kulkueesta. Valtava etukäteinen raivo ja lynkkaus, vaikka järjestäjien mukaan:

"Tapahtuman ainoa tarkoitus on juhlistaa isänmaamme itsenäisyyttä ja kunnioittaa menneiden sukupolvien sen eteen tekemiä uhrauksia."" - Onni Rostila

"- SDP perusti Suomeen sisällissodan. _ Vasemmistoliiton perustivat Kremlin lakeijat, stalinistit ja kommunistit. - Vihreä liike perusti Eurooppaan riippuvuuden Putinin maakaasusta.

Ajattelen, että ihmisiä on hyvä arvioida käyttäytymisensä eikä hatarien assosiaatioiden kautta." - Tere Sammallahti

"Varsin turha jupakka tämä kulkueen puinti. Media lähti taas kerran vihervasemmiston pillin mukaan tanssimaan. Mutta toisaalta on niinkin, että puurot eivät kuulu velleihin ja edustajien on paras edustaa siellä missä edustajat edustavat." - Jani Mäkelä

 

 

TEE SE ITSE

 

Kirsi tekee kehäjuustoa eli kotijuustoa perinteisesti kananmunan avulla.

 

Moottorikelkan Lynx 49 Ranger  900 ACE Pro:n huoltoa. Vaihdoin moottoriöljyn, suodattimen, ketjukoteloöljyn ja liukumuovit. Lisäksi alustan rasvaus, variaattorin puhdistu, jarrun puhdistus ja yleinen tarkistus. 

 

Suurin osa ajasta kuluu purkamiseen ja kasaamiseen. Riemukas 4,5 millin kuusiokoloproppu ketjukotelon pohjassa. Lynxin öljynvaihtosetissä tulee molempien moottoriöljyproppujen (niitä on kaksi) tiivisteet, uusi suodatin plus siihen tiiviste ja tietenkin öljyt.

 

Itse nostin kelkkaa tavallisella hallitunkilla ja makasin lattialla. Pohjapanssareissa on valmiit reiät. Moottoriöljyproput on suojattu alumiinisella, sivuun taittuvalla levyllä. Eri proppuja kannattaa vääntää auki vain kunnollisilla työkaluilla, ettei tule itkua kulmien pyöristymisestä.

   Liukumuoveja saa metritavarana paikallisesta Extrapisteestä. Niihin pitää porata kiinnitysruuvin reikä ja senkkaus. Silikonilla muovit menevät paikalleen maton läpi, kuten myös vanhat tulevat ulos. Mitään typeriä maton reikien puukotuksia ei tarvitse tehdä. Vasara, lukkopihdit, puupalikka ja raaka voima riittävät. Itse nostin kelkan perän taljalla autotallin keskihirrestä ylös operaation ajaksi.

Kuvassa Lynx nostettuna ja uusi liukumuovi pystyssä satulaa vasten. Eräs tuttu poikkesi kuvausmatkalla (valokuvaus) tallissa lainaamassa meisseliä ja totesi, että on näitä työkaluja sinulla aika paljon. Voi olla, mutta tälläkään kertaa ei löytynyt ihan kaikkea itseltä. 4,5 millin kuusiohylsy piti viilata timanttiviilalla 5 millin hylsystä.

 KUVIA PARHAISTA HETKISTÄMME

 

Kirsi on siitä harvinaislaatuinen nainen, että hän ei hätkähdä uusien asioiden opettelua. Ennen pohjoiseen muuttoamme hän ei ollut ajanut moottorikelkalla metriäkään kunnolla, lukuunottamatta etelän metsäpalstalla kerran suoritettua kokeilua lainassa olleella Ockelbo-merkkisellä paskakelkalla. Tuosta paskasta hajosi ensimmäisellä lainauskerralla kytkin ja toisella ohjaustanko. Omistaja sanoi, että hän lainaa meille mielellään kelkkaa kun se tulee aina paremmassa kunnossa takaisin. Niin varmaan! Nykyisin Kirsi ajaa Summitilla mennen tullen varsin vaivattomasti hankalissakin olosuhteissa.