NELLIM SIX DAYS - NEC PLUS ULTRA?

 

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- Juoksumatolla 14,49 km - 1.40. Ennen tätä 7,5 tuntia eräopastusta - 13 pakkasessa.

Ti- 20,01 km - 2.23. Virtaniemen lenkki, hyvä keli - 6 pakkasta.

Ke- Päivällä Siikajärventiellä 15,32 km - 1.43. - 15 pakkasta.

       Heti perään matolla 14,70 km - 1.40. Testasin Tailwindin juomaa tyhjään kehoon, hyvä ensikokemus.

To- Matolla väsyneenä 8,54 km - 0.58.

Pe- 19,08 km - 2.15. Väsynyt ja vatsakipua. Ultrajuoksuharjoitus.

       Matolla lisäksi 5,17 km - 0.35.

La- Lumikengillä opastustunti, 1,26 km. 

       Juoksumatolla ennen saunaa ja olutta 6,23 km - 0.43.

Su- Nellimintie Kaitavaaraan 18,08 km - 2.07. Tankki tyhjä harjoituksen jälkeen mutta ei takki.

Yhteensä 121, 62 km juoksua.

TAMMIKUUN SUMMAUS

Juoksua 437,37 km. Lisäksi muutama hiihtolenkki ja lumikenkäily, vähän kävelyä. Mitatut kilometrit yhteensä 473,9 km ja 57 tuntia ja 48 minuuttia.

Ensimmäinen takana, jäljellä yksitoista. Kohtuullinen, mutta ei hyvä harjoituskuukausi. Juoksumaton saapuminen kuukauden puolivälin tienoilla toi suuren helpotuksen lihasteni hyvinvointiin. Mahdollisuus harjoitella sisällä lämpimässä, etenkin muiden ulkoaktiviteettien jälkeen pakkaspäivinä, on luksusta. Samalla vauhti nousi hieman ja harjoittelun rasittavuus suhteessa kilometrien määrään nousi sekin hieman.

   Miksi kuukausi sitten ei ollut hyvä? Hyvään harjoituskuukauteen kuuluu hyvä mielen tasapaino ja noin 500 juostua kilometriä. Mielen tasapaino olisi ollut loistava mutta viime viikko pilasi sen, kuten edellisessä postauksessani kirjoitin. 500 kilometriin en vielä tuottavasti pysty, yksinkertaisesti olen ollut jo liian kauan kilpailematta sekä kilpailuun valmistautumatta.

   Tätä kirjoittaessani on kuulunut huhuja, että Kauhajoella kokoonnutaan pohtimaan voiko kuuden päivän kilpailua järjestää Koronasta johtuen heinäkuussa. Ilmoitankin tässä julkisesti, että jos Kauhajoen kilpailu siirretään vuoteen 2022, niin järjestän kesällä Nellimissä itse oman kuuden päivän kutsukilpailuni. Minä juoksen kuusi päivää kesällä tosissani ja piste.

   Tietenkään en tällä aikataululla saa aikaiseksi virallista kisaa, jossa olisi sähköinen kierroslaskenta eli chippi ja liveseuranta. Kyse on puhtaasti rahasta. Minulta on Nellimin Pyryn taholta tiedusteltu, tehtäisiinkö kesäjuoksu ja saisinko sinne suomalaisia ja kansainvälisiä ystäviäni juoksemaan. Ilman muuta saisin, mutta on muutakin: Nellimin ilmasto. Kilpailu olisi pidettävä ennen juhannusta lumien sulettua, juhannuksen jälkeen voi pian olla sääskiä eli hyttysiä - niiden kanssa emme ryhdy kiertämään kierrostakaan. Lisäksi Nellimissä ei ole kilometrin kierrosta asvalttia, edestakaisin kylläkin mutta se ei toimi niin. Muuten täällä Lapissa järjestelyihin on mahdollisuuksia, esimerkkinä vaikkapa juuri päättynyt 501 km rekikoirakilpailu, joka käänsi sekä taukoili Nellimissä.

   Edellisessä postauksessani esitin ajatuksiani blogini jatkosta. On aivan selvä, että en kaipaa elämääni negaatioita. Paskanjauhaminen on kohdaltani ollut ohi jo reilut neljä vuotta. Tämän filosofian vahvistuminen kitkee pikkuhiljaa tulevaisuudessa kirjoittamiseni ulkopuolelle uskonnot ja politiikan sekä turhan yhteiskunnallisten asioiden tonkimisen. Turha karsiutuu - minä juoksen ja elän läsnäollen yhä tiiviimmin. Tästä voi lukea lisää blogini arkistoista vaikkapa Tuhannen Mailin päivittäisen raportoinnin yhteydessä vuonna 2014. Luin äskettäin kaiken silloin kirjoittamani - ja allekirjoitan kaiken edelleen.

   Jumalasta, mielenhallinnasta ultrajuoksussa, luonnosta, ultrajuoksuharjoittelusta ja ultrajuoksuun kiinteästi liittyvistä asioista kirjoitan mielelläni, sekä yleensäkin positiivisista asioista, myös omasta elämästäni. Näkemykseni mukaan uskonnoissa ja politiikassa on hyvin vähän mitään positiivista. Huomautan tässä yhteydessä, että Jumalalla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan minun Jumalallani, jonka kanssa olen solminut suorapalvelusopimuksen ja vieläpä erittäin molemminpuolisen.

   Nec Plus Ultra - tästä ei edemmäs.

---

   Juostessani Nellimin tietä etelään valo kätki ensin kaiken Kaitavaaran taakse, sitten se muisti aamulla pesseensä kasvonsa kylmällä vedellä ja häpesi - "Minä lupasin!", se kyynelehti.

   Kyyneleet satoivat alas ja muuttuivat matkalla lumeksi.

   Oli kolmetoista astetta pakkasta ja minä olin väsynyt.

   Väsynyt maailmaan, jossa valokin valehtelee.

   Ainoastaan yksi ei valehtele. Elämäni valo. Kirsi. 

 

Ajatuksia maantieltä 31.1.2021.

---

  

  

15/30

Päiväkirjablogin puolimatka, vaihteluksi välillä näinkin.

Helmikuu loppu. Yöllä pakkasta -22 celsiusta ja päivällä -8 celsiusta, kevät? Jee. Valoa 7.40 -17.00.
   Tänään 8 km - 56 minuuttia, väsynyttä palauttavaa juoksua.

   Helmikuun liikunnat:

   -Juoksu 123,7 km - 14:29.
   -Kävely 9,7 km - 2:15, tätä on todellisuudessa enemmän.
   -Lumikengillä 12,9 km - 3:20.
   -Umpihankihiihto 2,5 metrisillä suksilla 9,6 km - 2:01.
   -Ns. latuhiihto kevyillä pitopohjasuksilla  15,2 km - 2:01.
   -Yhteensä 171,3 km - Vertikaalinen nousu 2053m - 24:08
   -7 sairaspäivää ja 3 lepopäivää.

   Lopputulema enemmän ja vähemmän perseestä koko kuukausi sairastelujen vuoksi kuten koko vuodenkin säälittävät 300 juoksukilometriä.

   On ollut raskas talvi ja on vieläkin. Omakohtaisen kirjan (romaani) kirjoittaminen ja neljästi sairaana vailla tulevaa kevään Unkarin ulkomaanreissua varhaiseen kesään rassaa ja väsyttää. Ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä kirjoittamisesta (kirjan kirjoittamisesta) mitään, eivät ymmärrä myöskään kuinka raskasta se on. Varsinkin kun on joutunut eli saanut eli pystynyt käymään sielunsa mustimmissa nurkissa.
   Mutta päivääkään en antaisi pois.
   Ja onneksi on Kirsi.
   Ja joskus erinomaista viskiä ja konjakkia.
   Ja etenkin ystäviä jotka edes joskus soittavat ja kysyvät että kuis kulkee?
   Taustalla soi Kahden venheessä, Georg Malmsten, jenkka.
   Huomiseen.

---

"Sen kuulee joskus öisin
 valveilla ollen
 hämärän levittäytyessä yli tummenevan maan,
 viimeistä viipyvää valon häivähdystä kantavien pilvien
              purjehtiessa yli taivaan,
 ja kuvastuessa yötuulen liikuttamiin vesiin
 tai tyvenen liikkumatta uinuessa meren päällä
 ja huokumatta,
 hengähtämättä täyttäessä sankan, levollisena nukkuvan
              havumetsän.
 Yölintu laulaa
 kirkkaasti soiden,
 helisten yli tummien puiden latvojen korkeuksiin
 himmeää taivaankantta kohti
 ja pimenevän metsän sisälle
 sydämeeni."

Ensimmäinen säe runosta Yölintu, Anssi Simojoki, 1988 kirjasta Yölintu.

---

13/30

Menossa 30 peräkkäisen päivän päiväkirjablogi, vaihteluksi teille, hyvät lukijat.

Tämä päivitys venyi myöhäiseen iltaan. Palasin juuri Ivalon kirjastolta keskustelevan kirjallisuuspiiri Sanaseppojen erikoisillasta. 
   Järjestimme yleisötilaisuuden esitelläksemme toimintaamme. Ohjelma sisälsi kuvataidetta, runoja, proosaa, musiikkiesityksen sekä videoteoksen. Niin ja tietenkin lopulta kahvit.
   Maksuttomassa kaikille avoimessa tilaisuudessa esitin yleisölle kokoamani kirjaston sääntöjä vuosien takaa.

KIRJASTON OHJEET - LAINAUSOHJEET

Aluksi:

Etevien ja jalojen ihmisten parhaat ajatukset, parhaat sanat ja säkeet sisältyvät hyviin kirjoihin. Opi niitä lukemaan, rakastamaan, pitämään parhaina ystävinäsi.

Lainaajia pyydetään kaikkien kirjaston käyttäjien edun nimessä noudattamaan seuraavia ohjeita:

-Samalle lainaajalle annetaan korkeintaan kaksi nidosta kerrallaan.

-Pidelkää kirjoja hyvin! Älkää siis koskaan kirjoitelko tai piirustelko niihin, älkää taittako niiden lehtiä merkiksi, tai käännelkö niitä kostetuin sormin. Älkää viekö niitä kääreettä ulos. Älkää myöskään antako niitä lasten käsiin.

-Joka pitää kirjaa yli määräajan, suorittakoon sakkoa 5 penniä viikossa.

-Joka kadottaa, turmelee tahi pahoin pitää kirjaston kirjaa, maksakoon siitä kirjaston johtokunnan arvion mukaan korvauksen täyteen ostoarvoon saakka. Lainaaja olkoon kuitenkin oikeutettu korvaukseksi antamaan toisen puhtaan kappaleen samaa kirjaa kadonneen sijaan.

-Lainanottaja, joka on tehnyt itsensä syypääksi sellaiseen huolimattomuuteen kuin edellisissä kohdissa on lueteltu, kadottaa lainausoikeutensa jos kirjastonhoitaja sen hyväksi näkee.

Lopuksi:

Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista!

JOS JOKU YLEISÖSTÄ ASETTUU POIKKITELOIN EDELLÄLUETTUJA OHJEITA VASTAAN, NIIN ESITÄN SEURAAVAT KOPIOT PAINETUISTA VIRALLISISTA DOKUMENTEISTÄ:

-Sevettijärven kansakoulun oppilaskirjaston numero 52:n lainausohjeet.

-1951 painetun Rovaniemen Kauppalankirjaston kirjan numero 7286 kansilehdelle kiinnitetty lainausohje.

-Sotakirjaston lainausohje.

Alla olevassa kuvassa alkuperäiset, kirjan kansiin tai muualle näkyville laitetut ohjeet.

---

   Kirjoitan kirjoittajapiirin kotitehtäviä annetuista aiheista viikottain. Ohessa yksi kirjoittamani runo. Se on julkaistu Inarilaisessa aiemmin ja lausuin sen kansalaisopiston niinsanotussa joulumatineassa 2018.
   Yleensä kirjoitan novelleja tai proosaa mieluummin mutta vaadittaessa voin runoakin yrittää. Monipuolisuus kehittää.

KÄTKÖ

Mieleni varjojen mökkiin,

kaivoin perustan vihaan.

Nostin tasakertaan typeryyksistä,

katoin katkeruudella.

Jätin ovetta, ikkunatta.

Maalasin mustaksi murheella.

Istuin alas ihastelemaan,

kauan katselin kopeana.

Yhtäkkiä havahduin,

laskin hirsivarvit,

yhtä monta kuin vuosia elämäni.

Pakenin,

taakseni jätin mustan mökin.

Kului vuosia,

vaihtui aikoja.

Kuljin kevyesti,

kevyenä,

kaiken unohtaneena.

Vahingossa eksyin varjojen maille,

noille surkeille seuduille samosin.

Mielijohteesta mökille poikkesin,

tuleen tuikkasin tarpeettoman,

vanhojen murheiden kätkön.

---

    Juoksin tänään 10 km - 1.07. Hiljaa peruskuntoa. Kun on ollut 4 kertaa kipeä viimeisen neljän kuukauden aikana on paljon tehtävää fysiikalle, jopa sille kuuluisalle pohjakunnolleni.

   Tähän aikaan ei soi mikään paitsi korvat.

   Menen iltateelle.

   Huomiseen.

P.S. Sain muiden kanssa kukan! Hieno huomionosoitus kirjastolta ja kulttuuritoimelta.