Päiväkirjablogin puolimatka, vaihteluksi välillä näinkin.
Helmikuu loppu. Yöllä pakkasta -22 celsiusta ja päivällä -8 celsiusta, kevät? Jee. Valoa 7.40 -17.00.
Tänään 8 km - 56 minuuttia, väsynyttä palauttavaa juoksua.
Helmikuun liikunnat:
-Juoksu 123,7 km - 14:29.
-Kävely 9,7 km - 2:15, tätä on todellisuudessa enemmän.
-Lumikengillä 12,9 km - 3:20.
-Umpihankihiihto 2,5 metrisillä suksilla 9,6 km - 2:01.
-Ns. latuhiihto kevyillä pitopohjasuksilla 15,2 km - 2:01.
-Yhteensä 171,3 km - Vertikaalinen nousu 2053m - 24:08
-7 sairaspäivää ja 3 lepopäivää.
Lopputulema enemmän ja vähemmän perseestä koko kuukausi sairastelujen vuoksi kuten koko vuodenkin säälittävät 300 juoksukilometriä.
On ollut raskas talvi ja on vieläkin. Omakohtaisen kirjan (romaani) kirjoittaminen ja neljästi sairaana vailla tulevaa kevään Unkarin ulkomaanreissua varhaiseen kesään rassaa ja väsyttää. Ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä kirjoittamisesta (kirjan kirjoittamisesta) mitään, eivät ymmärrä myöskään kuinka raskasta se on. Varsinkin kun on joutunut eli saanut eli pystynyt käymään sielunsa mustimmissa nurkissa.
Mutta päivääkään en antaisi pois.
Ja onneksi on Kirsi.
Ja joskus erinomaista viskiä ja konjakkia.
Ja etenkin ystäviä jotka edes joskus soittavat ja kysyvät että kuis kulkee?
Taustalla soi Kahden venheessä, Georg Malmsten, jenkka.
Huomiseen.
---
"Sen kuulee joskus öisin
valveilla ollen
hämärän levittäytyessä yli tummenevan maan,
viimeistä viipyvää valon häivähdystä kantavien pilvien
purjehtiessa yli taivaan,
ja kuvastuessa yötuulen liikuttamiin vesiin
tai tyvenen liikkumatta uinuessa meren päällä
ja huokumatta,
hengähtämättä täyttäessä sankan, levollisena nukkuvan
havumetsän.
Yölintu laulaa
kirkkaasti soiden,
helisten yli tummien puiden latvojen korkeuksiin
himmeää taivaankantta kohti
ja pimenevän metsän sisälle
sydämeeni."
Ensimmäinen säe runosta Yölintu, Anssi Simojoki, 1988 kirjasta Yölintu.
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti