A) 3 km tiellä - 9,57
B) 3 km hallissa 7,55 (Suomen 3. paras kaikkina aikoina.)
A) Pasi nuorena, noin 32-vuotiaana syövän jälkeen.
B) Topi Raitanen tänään hallissa kesken kahden vuoristoleirin ilman herkistelyjä.
Hyvä Topi! Ja terveyttä matkalla Tokioon.
Juoksin tänään aamupäivällä poluilla 8 km - 1,03. Ja putosin polviani myöten järveen kylmään veteen noin 4 km kohdalla. Kulttuuri syvenee.
Juoksin tänään illalla 10 km tiellä - 1,03. Pakkanen kiristyi jo -15 asteeseen aamunpäivän - 8 asteesta.
Tuossa oli alussa muistoja omasta juoksu-urasta, joka jatkuu edelleen. Minäkin olen ollut joskus nuorempi, nopeampi mutta huomattavasti rumempi kuin nyt vanhempana ja hitaampana. Minä en yleensä ole kovin nostalginen. Salaisuus vuodesta toiseen jaksamisessani on uteliaisuus ja ajan hermolla pysyminen. Minua ei kiinnosta kuinka joku asia tehtiin 70-luvulla vaan kuinka se tehdään nyt, tässä ja tänään.
Suomen kestävyysurheilussa on ongelma tässä nostalgisuudessa. Suurten ikäluokkien muumiot vievät härkäpäisesti ideaansa eteenpäin hautaan saakka. Mikään ei saisi muuttua nuorten harjoittelussa, vaikka vaatimukset lähes kaikissa lajeissa nopeuden ja nopeusvoiman sekä kehon hallinnan suhteen ovat nousseet huomattavasti entisaikojen sankariteoista.
Pitkälle ja hitaalle on aikansa, mutta esimerkiksi tämänpäivän hiihdossa ei voimanostolla pärjätä vaan koordinaatiolla ja nopeusvoimaominaisuuksilla sekä kyvyllä toipua nopeasti maitohappokuormista edes jonkinlaiselle perussuoritustasolle.
Jos oikein koittaisin kesäkelillä voisin pystyä juoksemaan kolme kilometriä alle 14 minuutin. Se on hinta, jonka maksan kuuden päivän tuloksistani. Mennyt mies nopeuden suhteen mutta onnellinen sellainen. Ja edelleen oikein harjoitettuna kestävyyskone, kunhan sipuli pitäisi (lue pää; maltti). Poikamaista innostusta on edelleen havaittavissa silloin tällöin ja se tekee saatanallisen hyvää. Minua ei lannisteta iällä!
Tänään syötiin savukalaa.
Taustalla soi Rainbowin I Surrender.
Alakuvassa näkymä ulos tästä missä nyt istun.
Huomiseen.
Todella hyvä ja jopa hieman yllättävä teksti. Raikkaalla tavalla. Ehdottomasti.
VastaaPoistaParasta joissain uusissa harjoitus ajatuksissa on, että kun ne kuulee, ne jää puhuttelemaan mieleen. Yksi sellainen oli viime syksynä, kun kävin näyttämässä siinä Pyssymäen savimäessä sille 1.14 puolimaratoonarille, Tuomakselle (jonka muistat yhteiseltä isr2014 koko reitin vaellusjuoksusta), verttitonni reitin. Serpentiini kierros rappusineen päivineen x30. Puhuin Tuomakselle, että vedän sen setin vähän alle aerobisen kynnyksen. Tuomas veti sen vähän alle @6:00min/km keskarilla ja piti sykkeitä tärkeämpänä sen että saa kierroksen helposti, rennosti, mutta hyvällä rytmillä rullaamaan. Kyse oli tekniikasta, rytmistä ja helppoudesta.
Toinen hauskakin esimerkki ystävämme Toni "Don" Validon mainnasta, kun hän jalka-operaation jälkeen alkoi juosta ekoja 8-10km lenkkejä. Hän piti tärkeänä pitää rytmin askeleessa, eikä pakottaa laahustaan askeleella. Ideaa kyllä.
Toki nämä joutuvat sitten huoltamaan esimerkiksi sauvakävelten tai muulla tavalla. Kuten ovat tehneetkin.
T: Lumikenkäilijä :)
Tämä oli kyllä niin hiton hyvä teksti, Pasi, että laitanpa vielä tämän toisenkin kommentin. Että ny on hyvä teksti!!!
VastaaPoista#isohauis
Kiitos!
PoistaVarsin vaatimaton on Pasi kolmen kilometrin arviosi. Itse asiassa arvelen että parin avaintreenin jälkeen menee 11.30. Valistunut arvaus.
VastaaPoistaKiitän nöyrimmästi valistuneesta luottamuksesta hurjia nopeusominaisuuksiani kohtaan. (naurua, ystäviin voi aina luottaa?)
Poista