Eräs tuttu soitti viime joulukuun alussa kaamoksen aikaan minulle ja kysyi mitä olen touhunnut. Puhelu tuli kello 11.30, kerroin että olin herännyt ja syönyt aamiaisen, tehnyt hellanpesään valkean ja istun nyt aamutakki päällä sohvalla.
-Oletko sairas, kysyi tuttavani.
-En, miten niin, kysyin.
-No kun on jo kohta puolipäivä ja sinä olet vielä sisällä aamutakissa, tuttuni ihmetteli.
-Olen ajatellut, vastasin.
Kirjan kirjoittaminen ja kirjoittaminen ylensäkin on mielestäni ainakin etäisesti sidoksissa ajatteluun. Ajattelua on vaikea selittää tässä suoritusyhteiskunnassa. Jopa useiden kirkkokuntien mukaan laiskuus, mitääntekemättömyys jota ajattelu vaatii, on pahasta tai ainakin anteeksipyydettävää. Ja sen kikyn...
Tänään olen ajatellut. Ja paljon. Puhelinkeskustelussa iltamyöhään toisen kirjoittamisen mentorini kanssa palat loksahtivat kohdalleen. Nyt on paljon työtä taas edessä. Ja on oltava ihan hiljaa niin hyvä tulee.
Aamulla oli - 27 astetta mutta lämpeni - 13 asteeseen, lämpeni?
Ei saatana!
Kävin hiihtämässä. Ei huvittanut yhtään mutta taistelin reilut 8 km perinteistä - 1.03. Laitoin pitopohjasuksiin niille tarkoitettua jäänestoainetta. Luisto parani paljon mutta pito jäi herkälle joten kädet väsyivät. Syövänjälkeiset hermoratavauriot käsissä aiheuttavat yöllistä sormien puutumista ja puutuminen pahenee suhteessa käsien väsymiseen. Kaikkea ei voi saada. Mieluummin näin kuin mullan alla - toistaiseksi.
Hampaasta lohkesi pala. Nyt taas koetellaan. On odotettava maanantai aamuun ja soitettava porarille. Saakeli sentään! Vielä ei satu mutta menee taas viikonloppu toisella poskella syödessä. Ja lisäksi on tulossa yli viikoksi vieraita, joiden kanssa on tarkoitus talvikalastaa eli pilkkiä ja kulkea kairassa. Voitte ehkä kuvitella ottaako hampaaseen kylmä ja kuuma.
Posti toi taannoin uudet maastojuoksukengät. Otin alennusmyynnistä vaihteeksi Asicsit, Gel Sonoma 3 G-TX, voi näitä nimiä. Kenkä muistuttaa hieman legendaarista Montrailin Mountain Masochistia.
Kantaosa on tukeva ja napakka, kiertojäykkä lesti kunnon vaimennuksella ja etuosa leveä hyvillä kiveniskusuojilla, päällinen goretexiä.
Ominaisuuksista myöhemmin lisää käytön myötä, etenkin sitten kun lumet sulavat. Nämä ovat Lapin maastoon ostettu, kuvitelma on että pelaisivat Norjan huipuillakin. Saa nähdä. Vuodet virsujen kanssa ovat opettaneet, että ennustaminen on vaikeaa.
Olen hieman kyllästynyt Hokaan, etenkin maastossa. Hokan tunteettomuus alustaan häiritsee kaltaistani vanhaa kampuraa. Kuutta päivää asvaltilla niillä kyllä keinuttelee mutta eivät taida olla kovin pitkällä käytöllä ihmisen jalan mekaniikan huomioon ottaen terveelliset jalanjatkeet.
Kuulokkeissa soi Song of the Volga Boatmen, Glenn Millerin orkesterin versio.
Hallitus kaatui. Kohta voi lopettaa antikepuliinin käytön - tai ehkä en uskalla.
Huomiseen ja sori, tämä meni taas myöhään.
Ajattelu jatkuu, alitajunta jauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti