NELLIM SIX DAYS - NEC PLUS ULTRA?

 

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- Juoksumatolla 14,49 km - 1.40. Ennen tätä 7,5 tuntia eräopastusta - 13 pakkasessa.

Ti- 20,01 km - 2.23. Virtaniemen lenkki, hyvä keli - 6 pakkasta.

Ke- Päivällä Siikajärventiellä 15,32 km - 1.43. - 15 pakkasta.

       Heti perään matolla 14,70 km - 1.40. Testasin Tailwindin juomaa tyhjään kehoon, hyvä ensikokemus.

To- Matolla väsyneenä 8,54 km - 0.58.

Pe- 19,08 km - 2.15. Väsynyt ja vatsakipua. Ultrajuoksuharjoitus.

       Matolla lisäksi 5,17 km - 0.35.

La- Lumikengillä opastustunti, 1,26 km. 

       Juoksumatolla ennen saunaa ja olutta 6,23 km - 0.43.

Su- Nellimintie Kaitavaaraan 18,08 km - 2.07. Tankki tyhjä harjoituksen jälkeen mutta ei takki.

Yhteensä 121, 62 km juoksua.

TAMMIKUUN SUMMAUS

Juoksua 437,37 km. Lisäksi muutama hiihtolenkki ja lumikenkäily, vähän kävelyä. Mitatut kilometrit yhteensä 473,9 km ja 57 tuntia ja 48 minuuttia.

Ensimmäinen takana, jäljellä yksitoista. Kohtuullinen, mutta ei hyvä harjoituskuukausi. Juoksumaton saapuminen kuukauden puolivälin tienoilla toi suuren helpotuksen lihasteni hyvinvointiin. Mahdollisuus harjoitella sisällä lämpimässä, etenkin muiden ulkoaktiviteettien jälkeen pakkaspäivinä, on luksusta. Samalla vauhti nousi hieman ja harjoittelun rasittavuus suhteessa kilometrien määrään nousi sekin hieman.

   Miksi kuukausi sitten ei ollut hyvä? Hyvään harjoituskuukauteen kuuluu hyvä mielen tasapaino ja noin 500 juostua kilometriä. Mielen tasapaino olisi ollut loistava mutta viime viikko pilasi sen, kuten edellisessä postauksessani kirjoitin. 500 kilometriin en vielä tuottavasti pysty, yksinkertaisesti olen ollut jo liian kauan kilpailematta sekä kilpailuun valmistautumatta.

   Tätä kirjoittaessani on kuulunut huhuja, että Kauhajoella kokoonnutaan pohtimaan voiko kuuden päivän kilpailua järjestää Koronasta johtuen heinäkuussa. Ilmoitankin tässä julkisesti, että jos Kauhajoen kilpailu siirretään vuoteen 2022, niin järjestän kesällä Nellimissä itse oman kuuden päivän kutsukilpailuni. Minä juoksen kuusi päivää kesällä tosissani ja piste.

   Tietenkään en tällä aikataululla saa aikaiseksi virallista kisaa, jossa olisi sähköinen kierroslaskenta eli chippi ja liveseuranta. Kyse on puhtaasti rahasta. Minulta on Nellimin Pyryn taholta tiedusteltu, tehtäisiinkö kesäjuoksu ja saisinko sinne suomalaisia ja kansainvälisiä ystäviäni juoksemaan. Ilman muuta saisin, mutta on muutakin: Nellimin ilmasto. Kilpailu olisi pidettävä ennen juhannusta lumien sulettua, juhannuksen jälkeen voi pian olla sääskiä eli hyttysiä - niiden kanssa emme ryhdy kiertämään kierrostakaan. Lisäksi Nellimissä ei ole kilometrin kierrosta asvalttia, edestakaisin kylläkin mutta se ei toimi niin. Muuten täällä Lapissa järjestelyihin on mahdollisuuksia, esimerkkinä vaikkapa juuri päättynyt 501 km rekikoirakilpailu, joka käänsi sekä taukoili Nellimissä.

   Edellisessä postauksessani esitin ajatuksiani blogini jatkosta. On aivan selvä, että en kaipaa elämääni negaatioita. Paskanjauhaminen on kohdaltani ollut ohi jo reilut neljä vuotta. Tämän filosofian vahvistuminen kitkee pikkuhiljaa tulevaisuudessa kirjoittamiseni ulkopuolelle uskonnot ja politiikan sekä turhan yhteiskunnallisten asioiden tonkimisen. Turha karsiutuu - minä juoksen ja elän läsnäollen yhä tiiviimmin. Tästä voi lukea lisää blogini arkistoista vaikkapa Tuhannen Mailin päivittäisen raportoinnin yhteydessä vuonna 2014. Luin äskettäin kaiken silloin kirjoittamani - ja allekirjoitan kaiken edelleen.

   Jumalasta, mielenhallinnasta ultrajuoksussa, luonnosta, ultrajuoksuharjoittelusta ja ultrajuoksuun kiinteästi liittyvistä asioista kirjoitan mielelläni, sekä yleensäkin positiivisista asioista, myös omasta elämästäni. Näkemykseni mukaan uskonnoissa ja politiikassa on hyvin vähän mitään positiivista. Huomautan tässä yhteydessä, että Jumalalla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan minun Jumalallani, jonka kanssa olen solminut suorapalvelusopimuksen ja vieläpä erittäin molemminpuolisen.

   Nec Plus Ultra - tästä ei edemmäs.

---

   Juostessani Nellimin tietä etelään valo kätki ensin kaiken Kaitavaaran taakse, sitten se muisti aamulla pesseensä kasvonsa kylmällä vedellä ja häpesi - "Minä lupasin!", se kyynelehti.

   Kyyneleet satoivat alas ja muuttuivat matkalla lumeksi.

   Oli kolmetoista astetta pakkasta ja minä olin väsynyt.

   Väsynyt maailmaan, jossa valokin valehtelee.

   Ainoastaan yksi ei valehtele. Elämäni valo. Kirsi. 

 

Ajatuksia maantieltä 31.1.2021.

---