Lapin kaamoksessa ärsykkeiden määrä on minimissä ja ihminen alkaa helposti käpertymään itseensä. Lapissa asuja torjuu tämän lähtemällä ulos liikkeelle. Hiihtämään, pilkille, tulille tai muuten kylille tapaamaan ihmisiä. Eteläsuomalaisten keskuudessa puhutaan usein kaamosmasennuksesta, mutta oikein oivallettuna sinisen hehkun aika on varsin terapeuttista aikaa.
Lappi ja sen erämaat tarjoavat mahdollisuuden puhdistaa itsestään turhaa kuonaa. Eteläisen Suomen kiireisessä keinovalossa sutivien kovalevy kapaa puhdistusta rauhoittuen, mutta Lapissa asuva taas voi joutua kamppailemaan aivan toisenlaisten asioiden kanssa polaariyön aikaan.
Tammi- ja Helmikuussa talvi kiristää otettaan ja usein on todella kylmä. Kun ilmavirtaus on oikea niin - 20 asteen pakkanen tuntuu - 30 asteelta. Tämä yhdistettynä alle neljän tunnin valoisaan aikaan kysyy ultrajuoksua harjoittelevalta mielikuvitusta. Juoksumattoharjoittelu pelastaa, mutta todella pitkien 30 - 40 kilometrin lenkkien tekeminen sisällä voi olla henkisesti puuduttavaa. Minä kuuntelen musiikkia tai katson tietokoneen erillisen näytön kautta dokumentteja tai Areenan suoria lähetyksiä. Sisällä juokseminen myös kokemukseni mukaan väsyttää enemmän, kyse lienee hapensaannista. Hyviä puolia taas ovat lämpö ja pitävä alusta.
Todella kylmällä ilmalla normaali ulkoaktivitetti alkaa haastamaan. Talviverkoilla ei ole kivaa kun mittari hipoo - 30 astetta, eikä hiihtokaan tuolloin ole herkkua. Minä olen ratkaissut asian käymällä usein kävelemässä reilun tunnin Kirsin kanssa ja juoksemalla päälle hitaasti puolitoistatuntia. Näin harjoituksen kokonaisaika on riittävä ja mieli on kirkkaampi kuin väkisin liian pitkää jyystämällä. Tässä samalla tulee hoidettua tuoreempana säilyminen tuleviin ultrakilpailuihin, joihin usein on järkevämpää harjoitella liian vähän kuin liian paljon. Luonnollisesti edelläkerrottu ei koske harrastuksensa alussa olevia juoksijoita, on aika jolloin kilometrejä on saatava alle.
Urheilijan motivaatiosta on tehty viimeisinä vuosina useita mielenkiintoisia väitöskirjoja ja tutkimuksia. Nuorempana motivaatio on helppo löytää tulosten paranemisen kautta mutta vanhenpana astuvat esiin muut syyt. Moni ei luovu urheilusta sen rakentaman hyvän päivärytmin vuoksi, eikä liikkumatta vanhemman teuraan jaksaminen ainakaan parane.
Vanhemmiten motivaation perimmäisiä syitä esimerkiksi kilpailemiseen on syytä tutkiskella itsessään. Kenelle urheilen ja voisinko jo olla itselleni hiukan armollisempi, ovat hyviä kysymyksiä. Usein vanheneva kestävyysurheilija on sokeutunut täysin omalle suorituskyvylleen ja etenkin vammojen tai sairauksien jälkeen palaaminen oman lajin pariin tehdään aivan liian kovalla teholla ja syntyy pelkkää negatiivista kierrettä.
Jos itse peruslajin tulokset eivät enää parane voi motivaatiota löytää edelleen lajin harrastamisen kautta tapahtuvasta henkisestä kasvusta. Voi etsiä uusia tapoja haastaa itseään: ultrajuoksija voi esimerkiksi juosta erikoisissa paikoissa tai olosuhteissa. Todellisessa ultrajuoksussa tosin toivoa on pitkälle yli kuudenkymmenen ikävuoden, jos terveys kestää. Monipäiväjuoksuissa tulokset paranevat kokemuksen kautta ja tuhannen mailin kilpailuissa sitkeä hitaus palkitaan.
Motivaation kanssa on syytä olla hereillä, jotta ei addiktoidu pelkäksi suorittajaksi. Normaalissa kiertokulussa huippu-urheilija motivoituu uransa alussa tuloksista ja voittamisesta, myöhemmin taloudellisten realiteettien kautta tai jopa persoonansa kehittämisen kautta. Viimeksimainitussa ollaan jo harmaalla aluella. Jos on profiloitunut liiaksi ultrajuoksijaksi ja lopettaa voi kadottaa itsensä. Olen monesti kirjoittanut, että juoksulle ei saa antaa itseään kokonaan.
Minun tapauksessani henkinen kasvu näkyy armollisuutena itselleni. Kuluneella viikolla oli tavoitteena 92 kilometriä mutta tyydyin lukuun 69,6. Ylimääräinen heikko olo keskiviikkona, koko viikon jatkuneet - 30 asteen pakkaset pakottivat nöyrtymään. Etenkin kun juuri tänään sunnuntaina vastasin kysymykseen: Onko pakko jos ei taho, juoksumatolla 15 kilometrin kohdalla - ei ole. Eikä siitä ole oikein näillä kilometreillä enää hyötyäkään. Nimittäin väkisin vetämisestä.
Kaamos on hyvää aikaa askarteluun, jos juoksu- tai hiihto-olosuhteet tökkivät. Itselläni on juuri nyt työn alla vanhan armeijan lasikuituahkion saneeraus. 7 millimetriä vahvaa pulkkaa kannattaa vielä kunnostaa. Kirsin nappaamassa kuvassa alla verstaalla on käynnissä pohjajäykisteiden uusinta. Ruiskumaalauksessa käytettävä naamari on todella tarpeen pöly- ja kemikaalikatkujen torjumiseksi. Askartelu vie ajatukset pois juoksusta ja antaa toisenlaisia onnistumisen kokemuksia.
Hyvä motivaatio ultrajuoksuun syntyy minun kohdallani sisimmässäni olevaa paloa vaalimalla. Tarkka kuormituksen säätö mahdollistaa onnistuessaan vuoden 2022 kaksi ultrakilpailua ja Norjan vuoret.
VIIKKO 1.
Ma- Matolla 5,55 km - 40 min.
Ti- 6,66 km - 46 min. Järkyttävän kylmä.
Ke- Kävely Kirsin kanssa 4,44 km - 1.03. Ei harjoitusta, huono olo kehossa.
To- Matolla 11,10 km - 1.10. Tunnustellen, ok.
Pe- Matolla hiukan kovempaa 20,62 km - 2.12.
La- Kirsin kanssa kävelyä 5,96 km - 1.14. Viima. Päälle lumi urilla ja umpihangessa 10,49 - 1.20.
Su- Matolla 15,18 km - 1.41. Mieli ei oikein mukana, joten tyydyin tähän.
Yhteensä 69,6 km - 9:31
Heikko viikko, mutta näitäkin tulee.
KUVISSA KAAMOKSEN VÄREJÄ
PILKKITULET
KALANSAVUSTUSTA KOTIKODALLA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti