ja kaikki kivestä

 

KÄSITE KIRJAT:

 

Ilouutinen! Käsite-Kirjojen syyskauden ensimmäinen julkaisu on ultrajuoksija Pasi Koskisen esikoisromaani "ja kaikki kivestä". Korpifilosofi Koskisen omakohtainen teos käsittelee yli sukupolvien periytyvää periksiantamattomuutta, juoksemista sekä sairastumista. Miten ihminen reagoi uutiseen syövästä? Millainen on hetki kahden askeleen välissä? 

Nykyään Inarin Nellimissä asuva Pasi Koskinen juoksee nyt kolmatta kertaa maapallon ympäri, kilometrejä on tällä hetkellä koossa noin 90 000.  Juostessaan Nuorgamista Hankoon (1622km) Koskinen kertoo nöyrtyneensä ja ymmärtäneensä, että viha ei vie eteenpäin. Nuo kaksikymmentäseitsemän päivää opettivat, että täytyy löytää jotain muuta. Tästä kaikesta kertoo "ja kaikki kivestä".

 

---

 

Istun tässä samassa paikassa jossa kirjoitin tuon esikoiskirjani kaamoksen hämärässä, yhden asian päivässä. Noina aikoina söimme Kirsin kanssa aamiaisen, sitten Kirsi lähti töihin ja minä epämääräisen hetken kuluttua lenkille. 

    Lenkiltä palattuani tein tulet puuhellaan, keitin kahvit ja aloin kirjoittamaan, jatkoin kirjoittamista, tai istuin tässä kyvyttömänä kirjoittamaan sanaakaan ja katselin Nellimjoen huurteisia puita - Lapin maisemaa.

 

Kaiken kaikkiaan kirjoitin esikoisteokseni noin kolme kertaa uudelleen. Lopuksi Sami Liuhdon kanssa istuimme Rastilan leirintäalueella ja joimme kolme pannullista kahvia käsikirjoitusta läpikäydessämme. Illan päätteeksi juoksimme lumisen lenkin myötäillen Itähelsingin rantoja viiman puhaltaessa kirjaimet päistämme.

 

Ennen tätä kaikkea Leena Raitala Oulusta, kirjailija ja oppi-isäni Seppo Saraspää Inarista sekä toinen oppi-isäni Inarista ja vähän Stadistakin,  kirjailija Seppo Konttinen olivat lukeneet tekstit. Kaikilta heiltä sain itseluottamusta, mutta etenkin teräviä huomioita ja kehoituksen: kirjoita, kirjoita ja kirjoita!

    Vuosien hapuilun jälkeen valitsin raaimman mahdollisen lajin, omakohtaisen romaanin, jossa ei ole vääriä muistoja. Onko kaikki kirjassa totta - ihmettelen sitä joskus itsekin. Vastausta ette saa.

 

Kirjoittaminen minulle on kaksinapaista toimintaa minun ja lukijoideni välillä. Kun viimeisen kerran painoin enteriä olin varma: lapsi lähtee maailmalle ja annan sille luvan onnistua tai epäonnistua - aivan kuten annoin itsellenikin ryhtyessäni työhön.

 

Kirjan ensijulkaisutilaisuus on Helsingissä antikvariaatti Sofiassa 26.9. alkaen kello 18.00 Käsite iltamien yhteydessä.

    Toinen julkaisutilaisuus on Ivalon kirjastolla 12.10. alkaen kello 18.00.

 

Ennen noita julkaisutilaisuuksia matkustan Käsivarteen ja pohjoisen Norjan korkeille vuorille tuulettamaan itseäni.

    Kirjanjulkaisujen yhteydessä ja niiden jälkeen olen käytettävissä haastatteluihin. Esittelen kirjaa sekä kerron siitä ja kirjoittamisestani mielelelläni. Voin matkustaa pyydettäessä minne tahansa.

Syksyn kääntyessä talveen, pohjoisen päivän lyhetessä, palaan toisen jo aloitetun kirjani pariin. Toisessa kirjassani oleva porukka odottaa minua, kaipaa kiihkeästi uutta porukkaa sekä lisää jännittäviä tapahtumia, joilla aina on yhteys tai yhtymäkohta jo tapahtuneeseen, mutta etenkin aiemmin eläneisiin tai vieläkin täällä elämistä yrittäviin ihmisiin.

Kotalassa tuulisen elokuun lämpimänä päivänä,  23.8.2022

Ultrajuoksija, kirjoittaja ja korpifilosofi Pasi Koskinen

Ps. Kirjailijaksi itsensä kutsuminen vaatii kirjailijaliiton jäsenyyden, ja sen saattaa saada toisen kirjan julkaisemisen jälkeen.

    Sitä kohti.

 

Allekirjoittanut keskellä Seppo Saraspään ja Leena Raitalan kanssa.

 

Kiitokset on painettu kirjan loppuun.

--- 

VIIKKO 33.

Ma- Tiellä 10,10 km - 1.04. Ei krapulaa.

Ti- Nellim linjat pehmeässä maastossa 10,09 km - 1.07.

Ke- Lepo, ei sitä vielä jokapäivä juosta.

To- Tiellä 10,08 km - 1.04. Yksinkertaista perusharjoittelua.

Pe- Vaativaa polkua osittain 9 km - 1.10.

La- Lepo

Su- Poluilla 8,05 km - 1.04. Ennen Trifonin juhlaa satamassa koipien oiontaa.

Yhteensä 46,8 km - 5:26. Mutkatonta perusjuoksua, vaihtelevaa, kuntouttavaa, pikkuhiljaa, ei ole kiire minnekään. 

---

kuin kuu ei ole runo kirjan nimeksi

ja säkeenylitykset ja kommentaari unohtunut ei

 

ahdista niin paljon koska se loppui

mennään nyt näin ja seuraavasta pidempi

 

koneella tähän asti muistikirjassa

neljä vuodenaikaa kuin tylsä sävellys

 

- Sami Liuhto

 kirjasta SATELLIITIT EIVÄT MIETI

                                  TYHJ10