"Kell´ onni on, se onnen kätkeköön."
Tätä kirjoittaessani ulkona tuulee niin, että tukka lähtee. Puuskissa lähelle kahtakymmentäviittä metriä sekunnissa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tukka lähti jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ei huolta.
Alun vanha sanonta kertoo suomalaisesta kateudesta. Aikana, jolloin elämää jaettiin vain lähimpien ystävien kesken, oli syytä miettiä mitä tuntemattomille kertoo. Tätä pitäisi edelleen miettiä, mutta se tuntuu unohtuneen sosiaalisen median arkipäiväistymisen myötä.
Tätä blogia voi lukea kuka tahansa. Pitäisikö minun miettiä edelleen?
***
Heräsin tänään vasta hiukan yhdeksän jälkeen. Keho tuntui jäykältä ja kivuliaalta. Syy löytyy autokatoksesta: huolsin maanantain ja tiistain matkailuautoamme pihalla taivasalla.
Keli suosi, oli lämmintä ja peippokin lauloi. Viimeksimainittu on harvinaista näin huhtikuun lopulla täällä Inarin Lapissa.
***
Matkailuautoon vaihdoin öljyt ja suodattimen, tarkistin ilmansuodattimen, säädin käsijarrun, puhdistin takajarrut ja vaihdoin etujarrupalat. Etujarruihin meni vasemmalle liukutappien kumit. Lisäksi vaihdoin yhden pakkasilla katkenneen klemmarin lauhduttimeen ja pesin koko auton sisältä ja päältä.
Luonnollisesti vaihdoin myös kesärenkaat ja korjasin hieman pyörätelinettä, plus lukematonta muuta pientä fiksausta.
Sisävesisäiliöön kurottelin uuden raikasvesipumpun. Unkarista vajaat kymmenen vuotta sitten varaosaksi ostettu Reimon Twinpump maksoi silloin 16450. Forinttia.
Matkailuautossa asutaan. Kojelaudan puujäljitelmä ei auta siinä yhtään. Toki auto-osan on toimittava, mutta asunto-osaan vasta-alkajat kiinnittävät usein liian vähän huomiota. Ongelmia voi torjua etukäteen.
Ison matkailuauton auto-osan huoltaminen ilman nosturia vaatii auton alla maassa makaamista. Operaatio vaati pohjapanssarin poisoton ynnä muita notkistavia liikkeitä. Integroidun auton konepellin aukko on ahdas ja korkeussuunnassa matala. Yläkautta ei voi tehdä kovinkaan paljon.
Huoltopesuun tarvitaan myös tikkaita. Katto on pestävä kerran vuodessa kunnolla. Samalla voi tarkistaa kattoluukut ja puhdistaa niiden raamit yläkautta jos tarvetta on. Kuvassa yllä pohjapanssari pesussa.
En ole enää ihan nuori poika. Asiat alkavat käsissä painaa. Onneksi olen ollut huoltamassa matkailuautoamme monet vuodet autokorjaamoalan ammattilaisen ystäväni, Jani Rautosen kanssa. Häneltä olen oppinut paljon siitä, kuinka töitä helpotetaan.
Asioiden painamisella tarkoitan ihan yksinkertaisia työvaiheita tai asioita. Kaksimäntäiset etujarrusatulat ovat kiinni kahdella neljäntoistamillin kuusiokolopultilla. Tiesin, että pulttien kierteisiin on laitettu Ceramic rasvaa kiinnijuuttumisen ehkäisemiseksi. Silti niitä sai vääntää jatkovarren kanssa auki - maassa selällään maaten. Miksi maassa? Koska pyöräkoteloon ei mahdu tarpeeksi pitkä jatkovarsi.
En halunnut irrottaa jarruletkuja, joten puhdistin satulat paikallaan ylösalaisin käännettynä. Paineilmaa, teräsharjaa, hammasharjaa ja rasvanpoistoainetta. Sitten männät putkitongeilla sisään, välissä toki puupala. Uudet palat ja kuparirasvaa olakkeisiin ja mäntien päihin.
Kuvissa ei välttämättä näy, että auto ei ole pelkän tunkin varassa. Siellä oli sekä metallinen, kolmijalkainen tuki ja puupölkky lisäksi. Ja kiilat takapyörien takana.
Kaikki alkaa painaa kun kaksi päivää touhuaa.
Renkaitakin piti pestä ja kuljetella varastoon.
Mökkiläinen kävi tervehtimässä. Kysyi, että sinä sitten jaksat pestä nuokin - ettei hän koskaan vaan viitsi.
Olin juuri silloin pesemässä jarrupölyjä pois pölykapseleiden sisäpuolelta. Sanoin sille, että autoa voi pitää monella tapaa. Lisäsin, että tämä autovanhus on ajettu Lissaboniin ja takaisin. Ehkä se kertoo siitä, onko jotain tehty oikein.
Mökkiläinen alkoi punoittamaan ja vaihtoi aihetta.
***
Täytyy muistaa myös se yli kolmenkymmenen vuoden takainen.
Joku joskus sanoi, että aina sinä siitä syövästä. Okei, mutta minä kun olen se, joka saa kantaa tunnelmia loppuun asti kehossaan. Arvatkaapa tekikö käsivarsien verisuonten kautta annettu lääkehoito hyvää käsivarsille ja niiden hermoille ?
Näissä touhuissa sen sitten huomaa. Ja muistaa myös yöllä, kun nousee ottamaan särkylääkettä ja laskee sormensa. Luku on harvoin kymmenen.
Yksi vanha tuttu ultrajuoksija syytti joskus Facebookissa, että olen kehitellyt sankaritarinan itsestäni.
Tästä on sankaruus kaukana.
Ihan kannustaen kerron näitä, tiedä mitä teillä on siellä meneillään. Kehotan yrittämään, tekemään valintoja.
Ja se vanha tuttu ei juokse enää, ehkä sillä oli muuten paha olla. Tai liikaa painolastia. Kaikenlaista lastia.
***
Aamiaisen jälkeen tein hellaan tulet ja ruodotonta kalakeittoa hauesta. Laitoin kapriksia, kermaa ja voita liemeen. Täytyisi ehkä kokeilla Valamolaista kalakeittoa. Siinä on ruisleipäkrutonkeja ja sieniä.
Sitten hieman imuroin, korjasin Kirsin saappaiden varsien yläreunoja Cascon Rubberfixillä, Liquid Sole olisi ollut parempaa, mutta sitä nyt ei sattunut olemaan kotona. Miksi en lähtenyt hakemaan? Siksi kun olisi tarvinnut ajaa autolla tai polkupyörällä yhteensä 88 kilometriä.
Pesin kolme koneellista pyykkiä ja vessan.
Otin maantiepyörästä irti takapyörän ja kiinnitin rungon traineriin, jossa Rouvyssä ajoin vajaat kolmekymmentä kilometriä Sveitsin Zug järven ympäri. Ulkona ajamisesta olisi tullut mitään ja tänään ei ollut juoksupäivä.
Suihku ja parranajo.
Sitten Kirsi tuli töistä ja söimme. Jälkiruoaksi oli pannukakkua.
Ulkonakin oli käytävä. Toisen autokatoksen sivuportin lukon oli tuuli repinyt auki. Pikkuhomma hoitui ruuvimeisselillä. Nyt se pysyy kiinni. Miksi portit autokatoksessa? Siksi, että kesäkuumalla porot änkeävät katoksen varjoon kusemaan ja paskantamaan.
Kuvitelkaa se haju.
Nyt olen tässä.
Kuten ehkä huomaatte, onni on minulla. Se ei tarkoita, että sitä ei voisi olla myös teillä. Onni löytyy huomattavan läheltä, arkisista asioista.
Isolla rahalla onnea voi etsiä korkealaatuisimmista paikoista. En nyt ihan heti keksi mistä. Eikä rahaa ole.
Mutta sen keksin heti, että isolla rahalla ei voi ostaa elämää - mistään.
Mieluummin kipeät kädet, kuin tyhjä elämä.
Taidan lämmittää saunan, uida joessa ja ottaa yhden Highland Birdin. Pitäisikö vaihtaa Seagramsiin?
100 Pipers?
***
VIIKKO 15.
Ma- Maantiepyörällä 51,29 km - 2.10.
Ti- Juoksua 7,03 km - 58 min.
Ke- Maantiepyörällä 30,08 km - 1.16.
To- 41,84 km - 1.53.
Pe- Lepo
La- Juoksua 20,23 km - 2.25.
Su- Maantiepyörällä 31,73 km - 1.14.
VIIKKO 16.
Ma- Maantiepyörällä 111,29 km - 4.26.
Ti- Hieronta, lepo.
Ke- Lepo.
To- Läskipyörällä 30,03 km - 1.38.
Pe- Juoksua 10,16 km - 1.10. ja Kirsin kanssa maantiepyörällä 20,61 km - 1.16.
La- Kävelyä Kirsin kanssa 6,81 km - 1.30
Su- Maantiepyörällä kovaa 41,90 km - 1.38.
Pyöräilykilometrit tänä vuonna 22.4. asti 3682 km.
"MIKÄÄN EI KESTÄ, MIHNÄ OOT ?"
Väliotsikko on lainaus aikanaan Tampereen Veholla erinomaisesti palvelleelta korjaamon työnjohtajalta, Ari Ranteelta. Kysymys oli suunnattu apua soittavalle taksiautoilijalle ja sisälsi viestin: tänne päin, täällä saadaan auto kuntoon.
Olen ajanut maantiepyörällä, koska sekä gravel, että nyt myös läskipyörä ovat rikki.
Kuten viime postauksessa kerroin, kaaduin gravelillä viimeisillä jäillä ja vasen vaihde/jarrukahva hajosi. Tänään sain tiedon, että osa on saapunut Rovaniemi Bike and Ski:lle. Ensi viikolla vien gravelin korjattavaksi. Samalla vaihdetaan myös etuakselisarja, koska etupyörän laakerit ovat ottaneet itseensä pakkasista ja kosteudesta.
Miksi en korjaa pyörää itse? Korjaisin, mutta nestejarrujen ilmaus ei oikein hyvin suju kotona. Kahvan lisäksi vaihtuu myös etuvaihtajan vaijeri. Shimanon grx näyttää uittavan etuvaihtajan päästä vaijeriin kosteutta, joka helposti jäätyy talvella erilaisista lukkosula- ja muista rasvauksista huolimatta. Jos käy niin, että osittain rungon sisällä kulkeva vaijerin kuori täytyy vaihtaa, niin parempi on, että sen tekee ammattilainen; ammattilaisen työkaluilla.
Läskipyörästä meni vasen keskiölaakeri lopullisesti viime torstain Kessin lenkillä. Pakkasessa ajaminen ja pakkasessa pyörän säilyttäminen näyttää runtelevan Vyöryä. Minulla ei ole lämmintä tilaa kaikille pyörillemme, ei voi mitään. Keskiö löystyi aiemmin ajossa sydäntalvella. Onnuin silloin kotiin ja kiristin sen. Kumma kyllä vasen laakeri meni, eikä se löystynyt oikea.
Shimanon Hollowtech tyyppinen keskiö on tulossa postissa. Sen vaihdan itse. Tilasin operaatiota varten erikoistyökalun, koska maantiepyörässäni on samantyyppinen keskiö. Lisäksi oli muutakin tilattavaa Motonetista, joten samoilla postikuluilla säästän hiukan. Inarin kunnasta ei näihin pyöriin saa juuri mitään hyllystä.
Kaiken muun korjaan pyöristäni itse. Normaalihuollot, renkaanvaihdot ja ketjuhuolto sujuvat. Ketjut pestään ja vahataan noin neljänsadan kilometrin välein, käytännössä minulla on kahdet ketjut - toiset aina puhtaina ja vahattuina odottamassa vaihtoa. Minun kilometreilläni se on puolitoista viikkoa. Jos joku lukijoista muistelee, että ei ennen tarvinnut, niin voi olla. Voi myös olla, että pyörät kulkivat silloin hiukan hiljempaa.
Ajatuksia on mukava vaihtaa, jos piditte, kommentoikaa - jos ette, kommentoikaa silti. Jos ette kommentoi, sekin sopii. Blogin tilastoista näen, että näitä luetaan - edelleen.
