Ylläoleva kuva muistuttaa ensimmäisen kirjani pohjoisen julkaisutilaisuuden mainoskuvaa, mutta ei ole sama. Pyysin Kirsiä ottamaan uuden kuvan Peurajärvellä. Tätä kuvaa ei käytetä toisen kirjani pohjoisen julkaisutilaisuuden mainoskuvana. Halusin teille kuvan, joka näyttää yhden tavan miten rentoudun - miten olen tässä ja nyt yhdellä tavalla.
Tätä kirjoittaessani en ole varma, laitetaanko pohjoisen julkaisutilaisuudesta lehtimainosta Inarilaiseen. Kuvalliset lehtimainokset ovat hirvittävän kalliita, joihin kaltaisellani pienen budjetin raapustelijalla ei ole varaa. Illuusio kirjoittamisella tienaamisesta elää vahvana toisessa todellisuudessa. Jouluksi kuitenkin yritetään saada teille lisää luettavaa.
Jokainen meistä elää omassa todellisuudessaan, mutta harva ymmärtää, että ei ole olemassa yhteistä todellisuutta. Liikuttavan yksimielisesti osa uskoo erilaisiin, erilaisin keinoin markkinoitaviin todellisuuksiin. Alkaa elää niiden mukaan. Hyvä esimerkki on utopia maailman pelastamisesta omilla valinnoilla. Jossakin todellisuudessa on kyse oman maailman pelastamisesta ja lapsenomaisesta uskosta siihen, että tuhansien vuosien päästä syntyvien ihmisten elämään voisi omilla valinnoilla jotenkin vaikuttaa. Elämä ei ole aikakone.
Agressiivisen markkinoinnin ja maksettujen tutkimusten tuloksena osa ihmisistä on saatu muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ruuan ja energian suhteen. Minun todellisuudessani ei koskaan ole syöty mitään minkään muun syyn takia kuin itseni, saati käytetty mitään energiaa millään muulla tavalla kuin on ollut tarpeen itseni kannalta. Tämä kuulostaa itsekkäältä näin esitettynä, mutta tarpeettomaan tuhlaamiseen ei kohdallani ole ollut koskaan varaa.
Euroopassa matkaillessani avasin muutaman kerran Suomen eri uutispalvelut ja hämmästyin aiheita. Palattuani kotiin selvittelin hiukan perusteellisemmin taustoja ja hämmästyin lisää.
Koronan aikaan ei saanut ryssitellä mutta nyt saa natsitella. Varsinaiseen rotusortoon ovat syyllistyneet kaikki, osa huomaamattaan. Rasismiko on synonyymi rotusorrolle? Suomen kieleen imuroitavien vierasperäisten sanojen kotouttaminen ei ole sujunut aina mallikkaasti. Minulle jokainen ihminen on lähtökohtaisesti samanarvoinen, mutta hänen on itse luotava arvonsa - otettava oikeutuksensa. Kukaan meistä ei ole kritiikin ulkopuolella, eikä kenenkään tietä tule tasoittaa.
Entäpä Venäjä? Kaikki venäläisten kanssa tekemisissä olleet ymmärtävät, että toisen maailmansodan tarina on heille tärkeä. Tässä tarinassa he näkevät natseja joka puolella ja taistelevat yhteisenä punarintamana koko maailman pahuutta vastaan. Ongelma on, että heidän tarinansa toisesta maailmansodasta on täysin eri todellisuudesta, kuin se tarina, minkä oma isoisäni minulle kertoi. Lisäksi venäläiset ovat erilaisten informaatiovaikuttamisten keinoin luoneet omaa todellisuuttaan ja saavuttaneet tavoitteensa: hajaannuksen - muuallakin kuin omassa maassaan.
Mielestäni ihmisyyteen kuuluu olennaisena osana hiljaa oleminen. Tässä minä olen huono esimerkki, mutta yritän jatkuvasti parantaa. Tarkoitan tässä yhteydessä hiljaa olemisella sitä, että ei kommentoi asiasta, josta ei ole omia, konkreettisia kokemuksia. Elävä esimerkki, tai pikemminkin kuollut, on keskustelu metsästyksestä ja kalastuksesta siitä näkökulmasta, että tuotetaan kärsimyksiä eläimille. Olen varma, että eläimet kärsivät eläessään yhtä paljon kuin ihmiset. Vättäisin, että ihminen kärsii vielä paljon enemmän luodessaan itselleen omaa todellisuuttaan. Eutanasiakeskustelu on tästä erinomainen esimerkki - sitähän ei edes käydä. On hämmästyttävää, että ihminen ei saisi päättää omaa elämäänsä tarpeen niin vaatiessa. En osaa kuvitella mitään henkilökohtaisempaa. Toivon yksinkertaista lisäystä Suomen perustuslakiin, ilman mihinkäänjohtamatonta arvokeskustelua.
Minun todellisuuteni on tällä hetkellä väsynyt. Kolmenkymmenen vuoden juoksemisen jälkeen realisoitunut filosofinen kiteytys: Tavoittelemalla jatkuvasti jotain jostakin, ei ole koskaan tässä ja nyt. Yksinkertainen lause, lähes mahdoton toteuttaa. Mahdoton ymmärtää ilman kolmenkymmenen vuoden mielen ja kehon harjoitusta.
Tästä ei edemmäs.
VIIKKO 33. HARJOITTELU
Ma- 10,01 km - 1.20. Väsynyt, juoksemattomuus painaa - rutiininpuute.
Ti- Lepo
Ke- 20,19 km - 2,34. Härkäjärvi, osittain erittäin kovaa polkuihin nähden.
To- 20,02 km - 2.19. Asvalttia ja hiukan hiekkatietä. Illasta marjastusta Kirsin kanssa 7,19 km - 1.53.
Pe- Lepo. Väsyneet jalat.
La- 12,36 km kevyttä vauhtileikittelyä - 1.23. Väsynyt.
Su- 11,03 km - 1.18. Palauttavaa juoksua poluilla, väsynyt terveesti. Iltapäivällä Kävelyä Kirsin kanssa 6,21 km - 1.23.
Yhteensä juoksua 73,6 km - 8:56
Huvittaa. Joku nuori kertoi tähtäävänsä 6000 askeleeseen laihtuakseen. Hyvä että tähtää ja hyvä että laskee askeleensa. Mutta jos oikeasti haluaa tulla kuntoon, on se vasta hyvä alku. Asennetta! Eilen käytiin Kirsin kanssa mönkkärillä kalassa ja marjassa. Kello näytti illalla yli 30000 askelta ja yhtään en juossut. Omaa todellisuuttaan on joskus hyvä ravistella ihan itse.
Lopuksi muutamia kuvia lenkkien varrelta.
"Don`t let the old man in." -Clint Eastwood (Älä päästä vanhaa miestä sisääsi. / Älä päästä vanhuutta sisääsi.)
Saa sen ulos sieltä...
