PUUTA KESÄHEINÄÄ

 

Kuva on otettu kotipihalla toukokuun lopussa ennen lähtöä. "Laitetaa rullaa" (VilleGalle). Minulta loppuvat sanat ellen matkusta. Tämä ei tarkoita, että en viihtyisi pikkuruisessa Nellimin kylässä. Päinvastoin, kotoa lähteminen on tuskallista, mutta matkalla näkee uusia kuvia ja niistä voi poimia palasia kirjoittamiseen. Paluu Inariin alleviivaa aina perusasian: Lappia parempaa ei ole.

 

 

Kuva on vapaaparkista matkan varrelta. Olen aiemminkin arvostellut voimakkaasti Suomen 1970- luvulta peräisin olevaa ajatusmaailmaa leirintäalueista. Matkustaessaan matkailuautolla (asuntoauto) tai matkailuvaunulla (asuntovaunu) ihmisen pitäisi aina viettää yönsä leirintäalueella? Suomen laki ei kiellä nukkumasta omassa autossaan, jos siitä ei ole haittaa ympäristölle. Leirintäalueelle menemme sitten, kun meillä on pidempiaikaisen oleskelun tarve. Leirintäalueella pesemme pyykkiä, suoritamme auton vesihuollon (tyhjennämme harmaanveden, tankkaamme raikasveden ja tyhjennämme wc-säiliön), laskemme markiisin alas pihatuolien ja pöydän ylle. Grillaamme vapaudesta nauttien. Asumme. Asuminen on eri asia kuin yön yli pysähtyminen. Hyvä sovellus kokemattomalle koko Euroooppaa ajatellen yöpaikan löytämiseen on park4night. Toimii hienosti varsinkin tabletilla katseltuna.

 

Suomessa on kovasti kannettu sukupuolten tasa-arvosta huolta, ja samalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on yritetty parantaa. Naisoletettu kirkkoherra on luterilaisessa kirkossa edelleen kirkkoherra, ei kirkkorouva tai neiti, eikä naisoletettu kirkkonainen tai mikään muukaan. Enemmistön ja vähemmistön sisällä on keskenään erilaisia, toisiaan syrjiviä ryhmiä. Syrjintää ei saada loppumaan millään, sillä osa meistä on toivottomia tapauksia. Jokainen meistä ottakoon oikeutuksensa omalla tavallaan, vapaasti itseään toteuttaen. Miehenä voin siis mennä naisten puolelle, jos minusta juuri sillä hetkellä tuntuu siltä. Niin miltä?

 

Tätä kirjoittaessani on 243 sivuinen hallitusohjelma valmistunut. Viimeiset neljä vuotta väännettiin vasemmalla kädellä, nyt yritetään oikealla kädellä. Aikanaan vasenkätisiä pakotettiin käyttämään oikeaa kättä. Tästä ei seurannut mitään hyvää. Suomessa luokkaerot kasvavat, joten kumpikin puoli on väärässä. Kumpikin puoli tarvitsee toisiaan. Mitäs jos kaikki tekisivät omat rahansa itse ja myös käyttäisivät ne itse? Toivottomat tapaukset jäävät jalkoihin, ellei heille anneta mahdollisuutta. Mutta silti aina joku pärjää paremmin, koska yrittää kovemmin, oikeammin, paremmin läsnäollen. Tekee itse.

 

Jos haluat katsoa kalaa tai sammakon nutipäätä, sinun on katsottava vettä. Jos haluat katsoa tyynen vedenpinnan muuttumista väreiksi, sinun on tehtävä väreet. Vesi ja väreet ovat yhtä, ei ole toista ilman toista. Samoin käy kalan ja nutipään, jos nostat ne pois vedestä - niiden elämä loppuu, aivan kuten väreet loppuvat kun vesi loppuu. Toisella rannalla.

 

Matkustaessaan tapaa ihmisiä niin halutessaan. Jos pystyttää aidan itsensä ja muiden väliin, saa olla yksin. Usein tapaamani ihmiset sanovat, että heillä ei ole vaihtoehtoja. He eivät voi tehdä sitä ja tätä, koska heillä ei ole sitä ja tätä. Lopulta kun heillä on kaikki, he huomaavat, että heillä ei ole mitään. Luopuminen ei ole vaikeaa, vaikeaa on olla tässä ja nyt ilman kaipausta jatkuvaan pyrkimiseen jonnekin, jota ei oikeasti edes ole. Kun juoksen, pelkästään juoksen. Aika on, minä lopulta en.

 

 

Luontoa suojelevat kiivaimmin ne, jotka ovat kaikkein kauimpana luonnosta ja omasta alkuluonnostaan. Eläinfilosofin mielestä rallikuljettajan olisi pitänyt pysähtyä erikoiskokeelle tarkistamaan lentäneen lehmän vointia. Tarkistaminen suljetulla rallierikoiskokeella on järjestäjien tehtävä, kuljettajan tehtävä on ajaa mahdollisimman lujaa. Lisäksi pysähtyminen aiheuttaa vaaratilanteen seuraavalle pätkää ajavalle autolle. Hirvi on kiva kunnes se tulee olohuoneen ikkunasta tai auton ikkunasta sisään. Näätä on söpö kunnes se tekee pesänsä mökin välikattoon ja sontii koko mökin asumiskelvottomaksi pesään kantamine raatoineen. Minkki kärsii häkissä ja kun kettutyttö vapauttaa sen luontoon, se syö kaikki linnunmunat ja poikaset - lisääntyy hallitsemattomasti. Yksi teko johtaa aina toiseen. Ihminen ei hallitse luontoa, eikä koskaan voi olla luonnon yläpuolella. Ihminen ei myöskään usko edelläkerrottuja faktoja koskaan ja tuhoaakin siksi lajinsa itse. Sitä ennen eletään.

 

 

Todellinen ystävyys kestää. Esteet on tehty yhdessä kierrettäviksi. Elämä on hauskaa kunhan ei ole liian vakavamielinen. Kiitos taas Jani Rautonen ja Make Karppanen. Vaikka hattu hukkuu ja on erilaisia mielipiteitä, arvostetaan silti ystävän hatunalustaa, sellaisenaan.

Kesävieraana näkee hienoja yksityiskohtia puutarhoissa. Anja ja Detlev Liebing, Hämeenkyrö.

Menestyminen ultrajuoksussa on kolikko. Kaksi puolta, hyvä ja huono, ovat aina läsnä. Rahanheitolla et saa haluamaasi vaikka hyvä puoli jäisikin näkyviin. On harjoiteltava, joka päivä. Jos pystyy. Juuri nyt minä en pysty ja olen ylpeä siitä.

 

 

Hämeessä tehdään jo ensimmäistä säilöheinää. Juhannukseksi laskeudumme pääkaupunkiin, jossa on tiedossa hieman työtä ja enemmän huvia. Matka on vasta alussa.

 

VIIKKO 22. HARJOITTELU

Ma- Lepo

Ti- Kotona 7 km Haapakuru ja polkua - 53 min.

      Ilta kävelyä Kirsin kanssa Rovaniemellä 1,79 km - 26 min.

Ke- Oulu myöhään illalla 8 km - 54 min. Asvalttia.

To- Lepo

Pe- Hämeenkyrö 9,49 km polkua - 1.08. Kylmää ja kosteaa.

La- Janin kanssa polkuja 25,03 km - 3.35.

Su- Vauhtileikittelyä 19,70 km - 2.07. Poluilla ja kävelyteillä.

Yhteensä 54,22 km - 6:50

 

VIIKKO 23. HARJOITTELU

Ma- Ti - Lepo

Ke- Kävelyä metsässä Kirsin kanssa 2,36 km - 49 min. Metsäntarkistus.

       Iltapäivällä 12,58 km - 1.30 polkuja.

To- Iltalenkki pouilla 10,23 km - 1.14.

Pe- Lepo

La- Tiellä 10,08 km - 1.08.

Su- Lepo 

Yhteensä 32,9 km - 3:53

 

"HARJOITTELU"

Oletatteko, että harjoitusmääräni on aina määrältään suuri? Olette tottuneet kilpailutuloksiini, joissa juostut kilometrimäärät ovat isoja, toisten mielestä valtavia. Saavuttaako suurilla määrillä suuria tuloksia?

    Minun ultrajuoksussani hyvä ja huono - paljon ja vähän, ovat merkityksettömiä asioita nykyisin. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Kolmenkymmenen harjoitusvuoden jälkeen minulla on kokemusta mikä johtaa mihinkin. Jossain vaiheessa on juostava paljon saavuttaakseen paljon, mutta koko vuoden harjoittelun rytmittäminen oikein on erittäin tärkeää.

    Minulla ei ole tälle vuodelle sovittuja kilpailuja jäljellä. Miksi siis polttaisin kynttilää yli tarpeen? Tarvitaanko lainausmerkkejä tämän kappaleen otsikossa. Mielestäni ei.

    Akillesjänteiden seudut vaivaavat. Ensin oli vasen pohkeen kiinnityskohdasta kipeä ja nyt on oikea alempaa, niinsanotulta kriittiseltä alueelta. No. Parannellaan.

 

"Ei kysellä keltää"...