LATURISSA

 

KEVYT VIIKKO 46.

Ma- Lepo

Ti- 10,02 km - 1.10. Luminen hiekkatie, väsynyt.

Ke- Matolla 16,58 km - 1.40. Osa reippaasti.

To- Lepo

Pe- 10,11 km - 1.09. Nellimin kylällä, tiet jäässä.

La- Kävelyä Kirsin kanssa mökillä - 6,42 km - 1.40.

Su- Matolla 26,55 km - 2.49. Tasaista.

Yhteensä 63,2 km - 7:22 - Vertikaalista nousua 205 m.

 

LATURISSA

 

"Vapaa herra, ni ei oo kesätöit, ni voi kirmata öit ilman häiriötekijöit." - Saatilla / Elokuu

Kevyen viikon tunnelmia blogin kuvissa. Ultrakoskinen (minä) lataa akkujaan keskellä ei mitään, sähköttömässä erämökissä. No on siellä agrekaatti, mutta ei sinne silti pääse sähköautolla.

    Kaiken juoksemisen välissä on hiukan joskus rentouduttava. Avannossa, saunassa, luonnossa, ulkona ruokaa laittaen (lohi on alla kuvassa foliossa halsterissa makkaroiden takana kahvipannun yläpuolella), nukkuen tai ihan vaan kuutamoa katsellen.

    Käykö kateeksi? Toivottavasti olette ylpeästi kateellisia. Sekä muistatte, että olen tehnyt elämässäni ihan helvetisti töitä ja maksanut ihan helvetisti veroja. Minulle kaksisataa tuntia töitä kuukaudessa oli aikanaan normaali - valittu vakio. 

    Aikansa kutakin. Älkää kadehtiko - ei siitä mitään jäänyt. Tai oikeastaan jäi. Kyky pysähtyä ja arvostaa sellaista mitä ei voi ostaa.

    Polkuporinat podcastissa Sari Heerman kysyi minulta mitä virtaava vesi minulle juttelee. Kysymys tuli niin yllättäen, että en vienyt vastausta kovin pitkälle. Todellisuudessa maa, luonto, puhuu meille kaikille kunhan ensin pidämme siitä huolta. Pysähdymme kuuntelemaan.

    Kauan sitten yksinäisillä Käsivarren Lapin vaelluksilla en milloinkaan leiriytynyt mihinkään suinpäin. Istuin ensin hetken löydettyäni sopivan paikan laavulle. Kuuntelin ja yritin tuntea olinko tervetullut. Joskus jokin merkki, tuulen tohahdus tai jokin ääni sai jatkamaan matkaa. Joskus päivän ensimmäinen auringon lyhyt tuikahdus paksujen pilvien välistä sai jäämään. Pidätte hulluna? Ei haittaa.

    Nyt kesken tiukan harjoittelun osaan kuunnella itseäni, varsinkin jos homma menee kuseskeluksi. Väsymyksellä on rajansa. Yleensä kun kesken tavoitteellisen harjoituskauden alan miettiä koko ultrajuoksun lopettamista tai mieleni kääntyy jähmeään negatiivisuuteen, ryhdyn toimeen. Laitan itseni laturiin. Ja sitten jaksaa taas.

 

    Lady K:n kanssa aika ei tule pitkäksi, eikä elämästä puutu iloa.

 

    Kuutamo.

    Alkutalvi.

"Osoittaa rohkeuden puutetta, jos tietää mikä on oikein, mutta ei tee niin." - Konfutse

 

PIENTÄ LAITTOA

Huolto alkaa, nokkapelti ja pohjapanssarit poistettu, öljyt ulos ja jakohihnan koteloa auki.

Allekirjoittanut pesee pohjapanssaria jonka päälle kertyy isänmaata ja vähän muitakin maita ainakin meillä.

Vanha jakohinna ylhäältä, kotelo poistettu. Ennen kotelon poistoa on irrotettu paisuntasäiliö sekä ohjaustehostimen nestesäiliö. Työtilaa rattaiden poisottoon on niukalti mutta konetta voi vääntää rautakangella sivuun tarvittavat millit.

Hihna, kiristimet ja ohjainrullat sekä vesipumppu poistettu, pestään... Kuva otettu viistosti sivusta, öljynsuodattimen jalka oikealla keskellä ja öljypohja vasemmalla alhaalla.

Ylhäällä vanha pumppu, alhaalla uusi hihna ja pumppu.

Polttoainesuodatinta irrottamassa.

Jäljellejäävien jarruosien puhdistusta teräsharjalla.

Uusi etulevy paikallaan, yksi hyvä merkki on Zimmerman näissä.

Raidetangon nivelet molemmat nipussa menossa paikalleen. Tämä siis on se kuuluisa aksiaalinivel. Nitriilikumihanska säästää tekijänsä käsiä.

Pyöränsuuntauslaite.

Aika iskee, sisäkuvassa johtojen takana on seinän ja pohjalevyn liitos korjattuna butuulikitillä pyöränkotelon kohdalta. Nyt ei tule pölyä tanssikenkiin enään vaatekaapin kenkäpuolelle...

Tuntuma ratkaisee, ei tarvitse nähdä mitään kun tietää mitä tekee.

Matkailuauto täytti kymmenen vuotta ja läpäisi määräaikaiskatsastuksen moitteetta. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen kuntoon missä minä haluan että automme on. Pitkät matkat ulkomaille vaativat veronsa ja teknisiä ongelmia voi yrittää torjua ennakolta tekemällä erittäin perusteellista huoltotyötä.
Ajelin Nellimistä Ylöjärvelle Elovainion Autohuollon luotettavan palvelun hoiviin. Koska jo ammattiautoajoiltani tiedän että tämä korjaamo ei jätä mitään puolitiehen ei ole mitään syytä olla käyttämättä sitä varsinkin kun saan olla mukana tekemässä huoltoa.

Ylläoleva kuvasarja kertoo osan siitä mitä huoltourakkaan sisältyi. Huoltoa on monenlaista ja monenhintaista. Usein asiat jätetään puolitiehen varsinkin puhdistuksen osalta. Esimerkiksi hammashihnan (jakohihna) vaihdossa sekä kotelon että moottorinpään puhdistaminen vanhan hihnan pölystä on ensiarvoisen tärkeää. Vesipumppu ja molemmat käyttöhihnat ja kaikki kiristimet ja ohjainrullat on syytä vaihtaa samalla. On erittäin järjetöntä yrittää säästää tässä ja jäädä sitten tienpäälle koska käyttöhihnojen ikä on 60000 km / 4 vuotta, kuten usein myös vesipumpun. Jakohihnakaan ei kestä turvallisesti kovin paljon yli 4 vuotta Ducatossa. 
Tähän on karvanaamarien (karavaanarien) turha kommentoida sitten mitään. Tarinoita siitä että ei ole vaihdettu huollossa mitään kymmeneen vuoteen ei kannata meille Kirsin kanssa esittää. On aivan eri asia käydä kerran kesässä Pandoja moikkaamassa matkailuautoreissulla kuin ajaa auto syvälle Eurooppaan tai asua siinä kuukausia Norjan vuorilla. Myös nykyinen asuinpaikkamme on hieman haasteellinen autoille talvisin. Kun 24.1. aamulla harkitsin lähtöä niin pakkasmittari näytti  - 38 celsiusta. Illalla sitten kun lähdin pakkasta oli  -27 astetta.

Matkailuautomme huolto :

-hammashihna (jakopäänhihna), kiristimet ja ohjainrullat ja vesipumppu
-käyttöhihnat molemmat sekä ohjainrullat
-öljyt moottoriin ja vaihteistoon
-kaikki suodattimet
-jarrunesteen vaihto
-jarrulevyt eteen ja taakse sekä kaikki jarrupalat, jarrusatuloiden ja liukupintojen puhdistus ja voitelu, käsijarrun puhdistus ja takavaijereiden herkistys
-pakoputken kiinnityskumien vaihto ja ns. rungonpuoleisen palosuojan restaurointi
-raidetangonpäät sisin ja uloin molemmille puolille sekä pyöränkulmien säätö
-uusi akku autoon, vanha kesti 10 vuotta ja oli vaihdettaessa testerin mukaan kunnossa mutta kun oli alkuperäinen niin järkikin jo sanoo jotakin...

Ducaton yksi murheenkryyni on moottorin jakopään rakenne. Jos vesipumppu vuotaa niin kaikki menee hammashihnakoteloon, samoin jos ruiskutuspumpun akselin tiiviste vuotaa niin kaikki vuotava diesel menee jälleen hihnalle.
Polttoainesuodattimen irrotettava muovikotelo kierrekansineen on perkeleestä. Kotelon saa suodattimen vaihdon jälkeen pitämään kannen tiivisteestään tai sitten ei. Ei auta yhtään että tiedossa on oikea momentti ja vaikka kuinka puhdistaa ja voitelee tiivisteen HHS-aineella (esimerkiksi). Voi ponnisteluista huolimatta alkaa vuotamaan esimerkiksi 8000 kilometrin jälkeen yhtäkkiä. Olen ratkaissut meillä asian niin että mukanani on uusi varakotelo aina. Uusimpiin on sittemmin tullut kunnollinen peltikotelo.

Usein autojen huoltotarinoita kuunnellessa jää paitsioon kaikki muu kuin se mitä maksaa ja kuinka kauan kesti. Matkailuautoamme huolsi yksi ammattiasentaja ja minä (melkein puoliammattilainen). Teimme tosissamme töitä lakisääteiset kahvi- ja vittuilutauot pitäen. Aikaa kului vajaan parin työpäivän verran, tähän on laskettu sisäkorjaus.
Ehkä tekisi hyvää useimmille autonomistajille olla mukana huollossa niin nillitettäisiin hiukan vähemmän. Työ on vaativaa, likaista ja raskasta eikä virheitä saa tulla. Lisäksi se vaatii hyvät laitteet ja työtilat sekä työvälineet. Tämänpäivän autokorjaamo maksaa itsensä kipeäksi ympäristöystävällisyydestä, erilaisten nosturien yms. laitteiden huollosta ja katsastuksesta sekä tietotekniikan lisenssimaksuista.
Tähän päälle kun työnvastaanotossa asiakkaat esittävät erilaisten psykoottisten tilojen kirjon höystettynä maksukyvyttömyydellä ja kaupanpäälle vielä jopa judoliikkeitä, on selviö että huumori yhdistettynä psykologipalveluun perheen rakkaan peltilehmän sammuessa tienposkeen maksaa - joskus paljon ja joskus vielä enemmän. Ainahan voi tosin kävelläkin - ja juosta !

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- 10 km kotona hiljaa - 1.07. -22 celsiusta mutta aurinko tuli esittäytymään.
Ti- Lepo
Ke- Illalla ennen lähtöä eteläsuomeen 10,2 km - 1.04. - 27 celsiusta. Aamupäivän oli - 38 celsiusta.
To- Matkalla Rovaniemellä 12 km - 1.20. Uudessa lumessa kahlausta.
Pe- Ylöjärvi 12,3 km - 1.13. Etelänpaskatalvi ja kävelytiet jäässä mutta hiekoitettu osin...
La- Lepo...(huoltoa)
Su- 10 km räntäsateessa Ylöjärvellä - 1.07.

yhteensä 54,8 km - 5:54 - vertikaalia 331 metriä.

Suunniteltu kevyt viikko toteutui. Tosin kiinniruostuneiden jarrulevyjen hakkaaminen lekalla ja muu huoltotyö käy kuntosalista.
Tästä eteenpäin harjoitus kovenee asteittain, huippu saavutetaan sitten maaliskuun alussa - kenties.

     ELOVAINION AUTOHUOLTO    -  AMMATTILAISET ASIALLA !