Kun kirjoitan tätä on pyöreästi viisi päivää aikaa starttiin. http://veikot.kaustinen.fi/ultra/fi/index.php On siis kyseessä 48-tunnin juoksu. Juoksun aikana oheisen linkin kautta löytynee kuvaa ja väliaikatietoja. http://www.juoksufoorumi.fi/vb/forum.php osiosta ultrat, löytyy myös keskusteluketju Kaustinen-48 tuntia, johon päivittynee arvioita juoksun kulusta muiden kiinnostuneiden toimesta.
Valmistautumiseni on sujunut hyvin ja odotan positiivista kokemusta. Toivotankin tässä samalla kaikille osallistujille onnea matkaan ja asennetta kestää vaikeina hetkinä.
Jälleen kerran on hienoa seistä samanhenkisten ihmisten kanssa lähtöviivalla. Odottaen lähtölaukausta. Odottaen matkan mukanaan tuomia tuntemuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Odottaen kokemusta, joka on mahdollista kokea vain juosten tarpeeksi pitkälle ja tarpeeksi kauan.
Kun juostaan kaksi päivää peräkkäin ei voi olla huonoa päivää - ainakaan molempina päivinä! Haastetta on riittämiin, harjoitukset harjoiteltu ja puheet pidetty.
Ystäväni Maken sanoin : Now we are really cooking .
Kosketus Liikkuu
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
HEINÄKUUN HARJOITTELU
Juoksua heinäkuussa tuli 413 km - Yhteensä 45 tuntia 35 minuuttia -
3 lepopäivää - terveys erinomainen.
Kuukauden harjoitteluun olen enemmän kuin tyytyväinen. Vielä se vanha syöpäraakkikin vetreytyy, kunhan vaan juostaan riittävästi vaihtelevilla reiteillä ja vaihtelevilla vauhdeilla. Sekä maltetaan kurinalaisesti juosta myös tarpeeksi hiljaa.
Kesä on tietenkin juoksijan kannalta parasta aikaa mutta rajansa se on meikäläisen lämmönsietokyvylläkin... eli saunassa en mielelläni juokse - nyt oli pakko.
Jonkinverran tuli tankattua suoloja ja etenkin perinteisesti magnesiumin ja b-vitamiinin yhdistelmää. Puolet purkin kyljen suosituksista. Muuten ravinto noudatteli kotiruokaa ilman punaista lihaa, paljon kalaa, kanaa, kasviksia, hedelmiä ja viljatuotteita.
Pientä iltapalaa. Tässä harrastuksessa ei tarvitse karpata. Skarpata kylläkin.
3 lepopäivää - terveys erinomainen.
Kuukauden harjoitteluun olen enemmän kuin tyytyväinen. Vielä se vanha syöpäraakkikin vetreytyy, kunhan vaan juostaan riittävästi vaihtelevilla reiteillä ja vaihtelevilla vauhdeilla. Sekä maltetaan kurinalaisesti juosta myös tarpeeksi hiljaa.
Kesä on tietenkin juoksijan kannalta parasta aikaa mutta rajansa se on meikäläisen lämmönsietokyvylläkin... eli saunassa en mielelläni juokse - nyt oli pakko.
Jonkinverran tuli tankattua suoloja ja etenkin perinteisesti magnesiumin ja b-vitamiinin yhdistelmää. Puolet purkin kyljen suosituksista. Muuten ravinto noudatteli kotiruokaa ilman punaista lihaa, paljon kalaa, kanaa, kasviksia, hedelmiä ja viljatuotteita.
Viikon 30. harjoittelu
Ma - lepo
Ti - 11 km - 1,08
Ke - 12 km - 1,22
To - 16 km - 1,50 - vaativa polkureitti
Pe - lepo
La - 7 km - 0,42
Su - 5 km - 0,31
yht. 51 km - 5 tuntia 33 min.
Viikon teemana oli pitää hiusverisuonisto auki ja antaa elimistön levätä sekä tankkautua laskevan kilometrimäärän myötä. En pidä tämäntyyppisestä nk. suitset suussa- harjoittelusta. Juoksemisen vapaus puuttuu mutta tulevan kisan kannalta on pakko näin tehdä.
Ti - 11 km - 1,08
Ke - 12 km - 1,22
To - 16 km - 1,50 - vaativa polkureitti
Pe - lepo
La - 7 km - 0,42
Su - 5 km - 0,31
yht. 51 km - 5 tuntia 33 min.
Viikon teemana oli pitää hiusverisuonisto auki ja antaa elimistön levätä sekä tankkautua laskevan kilometrimäärän myötä. En pidä tämäntyyppisestä nk. suitset suussa- harjoittelusta. Juoksemisen vapaus puuttuu mutta tulevan kisan kannalta on pakko näin tehdä.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Sinnikkyys palkitaan ?
Ultrajuoksija jos kukaan tarvitsee sinnikkyyttä. Voisi sanoa myös tietynlaista kurinalaisuutta ja etenkin uskoa tulevaan. Suomalaisesta yhteiskunnasta tämä piirre tuntuu olevan katoamassa. Toimittaja Seija Sartti kirjoittaa tätä aihetta sivuten loistavasti HS-kuukausiliite 7/2011 jutussa "Poispilatut" ihmisistä joille mikään ei riitä eikä mihinkään uskota / olla tyytyväisiä. Artikkelissa ihmetellään suomalaisten tapaa narista joka asiasta sekä oletuksesta, että yhteiskunta hoitaa kaiken. Lukekaa ihmeessä artikkeli, jos saatte sen käsiinne.
Hyvänä vinkkinä yhteiskunnalle olisi keskittyminen huonoihin hetkiin. Eli euforiassa parantamisen ja ainaisen kasvun sijaan tulisi elää tässä päivässä keräten voimavaroja niitä huonoja aikoja varten, opetella selviytymään vaikeuksista - jopa yhdessä. Vähän sitä kaveria ei jätetä meininkiä. Ja että ahkeruus ja itsestä vastuun ottaminen palkittaisiin - vasta tekojen jälkeen...
Ultrajuoksussa olen alkanut jalostamaan harjoittelussa nimenomaan huonoihin hetkiin keskittymistä. Juuri sen tilan kehittämistä kun tuntuu, että nyt ei mene enää, nyt ei jaksa enää. Tätä tulen taatusti tarvitsemaan Kaustisen 48-tunnin juoksussa, sillä niin valtavan pitkältä ajalta tuntuu etukäteen olla liikkeessä kaksi päivää yhtämittaa. Toisaalta jokainen juostu askel 28 tunnin jälkeen on uusi kokemus, sillä tuota kauemmin en aiemmin ole yhtämittaa eteenpäin mennyt. Sinnikkyys siis palkitaan - ainakin tyytyväisellä ololla - ja se onkin elämän suola.
Viikon 29. harjoittelu
Ma - 5 km - 0,33
Ti - 10 km- 1,05
Ke - 19 km - 2,14 - vaativa polkureitti, paljon nousuja
To - 10 km - 1,02
Pe - 19 km - 2.10 - tiellä ja helpoilla poluilla, sisältää 2 km kävelyä
La - Lepo - ensimmäinen lepopäivä sitten 30.6. - omituinen tunnelma
Su - 17 km - 1,44 - tiellä tasaista
yht. 80 km - 8 tuntia 48 minuuttia
Ensimmäinen kevennysviikko kohti kilpailua on takana. Olo on omituinen, sillä jatkuvaan rasitukseen tottunut keho ja etenkin jalat ovat ihmeissään. Samalla aina välillä mieli askartelee tulevan kilpailun yksityiskohdissa. Mitenkään aktiivisesti en itseäni psyykkaa sillä mielestäni kisa juostaan helposti etukäteen "ohi " liiallisella keskittymisellä. Pyrin säilyttämään tieytyn intuition ja tuoreuden lähtöviivalle ja etenkin sen jälkeen. . .
Hyvänä vinkkinä yhteiskunnalle olisi keskittyminen huonoihin hetkiin. Eli euforiassa parantamisen ja ainaisen kasvun sijaan tulisi elää tässä päivässä keräten voimavaroja niitä huonoja aikoja varten, opetella selviytymään vaikeuksista - jopa yhdessä. Vähän sitä kaveria ei jätetä meininkiä. Ja että ahkeruus ja itsestä vastuun ottaminen palkittaisiin - vasta tekojen jälkeen...
Ultrajuoksussa olen alkanut jalostamaan harjoittelussa nimenomaan huonoihin hetkiin keskittymistä. Juuri sen tilan kehittämistä kun tuntuu, että nyt ei mene enää, nyt ei jaksa enää. Tätä tulen taatusti tarvitsemaan Kaustisen 48-tunnin juoksussa, sillä niin valtavan pitkältä ajalta tuntuu etukäteen olla liikkeessä kaksi päivää yhtämittaa. Toisaalta jokainen juostu askel 28 tunnin jälkeen on uusi kokemus, sillä tuota kauemmin en aiemmin ole yhtämittaa eteenpäin mennyt. Sinnikkyys siis palkitaan - ainakin tyytyväisellä ololla - ja se onkin elämän suola.
Viikon 29. harjoittelu
Ma - 5 km - 0,33
Ti - 10 km- 1,05
Ke - 19 km - 2,14 - vaativa polkureitti, paljon nousuja
To - 10 km - 1,02
Pe - 19 km - 2.10 - tiellä ja helpoilla poluilla, sisältää 2 km kävelyä
La - Lepo - ensimmäinen lepopäivä sitten 30.6. - omituinen tunnelma
Su - 17 km - 1,44 - tiellä tasaista
yht. 80 km - 8 tuntia 48 minuuttia
Ensimmäinen kevennysviikko kohti kilpailua on takana. Olo on omituinen, sillä jatkuvaan rasitukseen tottunut keho ja etenkin jalat ovat ihmeissään. Samalla aina välillä mieli askartelee tulevan kilpailun yksityiskohdissa. Mitenkään aktiivisesti en itseäni psyykkaa sillä mielestäni kisa juostaan helposti etukäteen "ohi " liiallisella keskittymisellä. Pyrin säilyttämään tieytyn intuition ja tuoreuden lähtöviivalle ja etenkin sen jälkeen. . .
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
MAALLA ON MUKAVAA
taustamusiikkia viihtyvyyden parantamiseen, blogia lukiessasi,
sopinee aiheeseen?
siispä;
maalla on mukavaa- sanotaan. mediassa joskus romantisoidaan epäurbaania elämäntapaa. raskaan työpäivän (kaupungissa tehdyn, siis) jälkeen on mieltäylentävää paeta maaseudun rauhaan. tai lomalla. avata radio kiljumaan laiturinnokkaan ja grillata vähän avotulella - metsäpalovaroituksen aikaan tietysti. tai kalastaa pikkujärvessä kymmenellä verkolla perämoottorilla ajellen. oi sitä ihanaa rauhaa.
jos jää aikaa voi pohtia maaseudulla jatkuvasti elävien kansalaisten elämänlaatua ja palvelujen karsimista. nämä cityvihreät orastavat ajatukset ovat usein yhtä kaukana todellisuudesta kuin maaseutu aitona ja elävänä asuinpaikkana kaupungista.
itselleni maaseutu on ympärivuotinen asuinpaikka. oma valinta pimeine syksyineen ja kylmine lumitöineen. toisaalta se on myös paikka vaalia perinteitä. siirtää tuleville sukupolville jotain menneisyydestä.
lenkin jälkeen on mukava saunoa. tässä vasta on vihta.
metsästä haetaan aina vihdaksia, ei vasta-aineita.
juuri niinkuin mauno-pappa sen juhtimäessä aikanaan opetti sitomaan.
hän teki sen yhdellä kädellä, minä tarvitsin molempia.
eikä synny hiirellä klikaten...
ultrasuorituksena pidetään nykyisin normaaleja entisajan kulkumatkoja. esimerkiksi inarin nellimin takana muuan naisihminen hiihti aikoinaan talvitupalompolosta ivaloon hammaslääkäriin ja takaisin - samana päivänä. syljeskeli palatessaan verta menomatkalla tekemänsä ladun pieleen. matkaa kertyi sata kilometriä. käsivarren enontekiöllä kauppamatka raittijärveltä on edelleen maratonin verran - yhteen suuntaan - kivistä polkua.
edelläkerrottua ei esitetty siksi, että haikailisin menneiden aikojen perään. vaan koska historia antanee hieman perspektiiviä tämänkin päivän urheiluihin. varsinkin niille onnettomille, joilla sohvassa on liimaa.
VIIKON 28. HARJOITTELU
ma- 30 km - 3.13 - maantiekierros keijärven ympäri, tasaista, munkkikahvit vaasantien nesteellä
ti- 21 km - 2,21 - julkujärvi-kylmänotko-sasin harju, polkua, lopuksi suota ja umpimetsää kotiin
ke-ap. 9 km -57min. - ilta 9 km -43min.- sama lenkki hiekkatietä, illalla oli kiire saunaan...
to- 15 km - 1.44 - puolet poluilla
pe- 21 km - 2,15 - rannikon pienessä kalastajakylässä käymässä, villa gårdsbacka - mogadishu - talosaari - mellunmäki - villa gårdsbacka, asvalttiakin välillä
la-16 km - 1,47 - hiljaiset polut ja takaisin kotiin rajalantien kautta
su- 20 km - 2,18 - kylmänotko - sasin harju, teknistä polkua ja kotiin puolet hiekkatietä, lopussa 3 km kovaa
yht. 141 km - 15 tuntia 18 minuuttia
viimeinen kova harjoitusviikko ennen kaustisen kilpailua. tästä eteenpäin on kysymys siitä kuka uskaltaa levätä. viikon tavoitteena oli viimeisen kerran ennen kisaa tarkistaa jalkojen iskunkestävyyttä, vauhtia ja väsyneenä juoksemista noin yleisesti. lopputulemana vahvistui ajatus : olen fyysisesti valmis 48-tunnin puserrukseen. henkisesti... kukapa tietää?
näinkin kovaan viikkoon tuli mieluisaa vaihtelua helsingin vierailulla ja sunnuntain pizza/kyläreissulla tampereella. henkisesti on helpompaa kun kaikki ei pyöri pelkästään juoksun ympärillä. jopa kyläreisulla urheilijaperheessä ei puhuttu sanaakaan juoksemisesta. toisaalta vanhat veljesliiton miehet näkevät toistensa naamasta onko käyty lenkillä vai vaan muuten käpyjä potkittu.
kaustisen 48-tunnin juoksun lähtöön on siis reilut 18 päivää aikaa. tänä aikana harjoitellaan kevyesti ja valmistaudutaan henkisesti, maaseudun rauhassa...
maalla ei tarvitse mitään tehdä - puutkin kaatuvat itsekseen ukkosella.
nyt odotellaan kulkisiko se vielä liiteriin itsekseen,
ehtiihän tuon syksymmälläkin...
sopinee aiheeseen?
siispä;
maalla on mukavaa- sanotaan. mediassa joskus romantisoidaan epäurbaania elämäntapaa. raskaan työpäivän (kaupungissa tehdyn, siis) jälkeen on mieltäylentävää paeta maaseudun rauhaan. tai lomalla. avata radio kiljumaan laiturinnokkaan ja grillata vähän avotulella - metsäpalovaroituksen aikaan tietysti. tai kalastaa pikkujärvessä kymmenellä verkolla perämoottorilla ajellen. oi sitä ihanaa rauhaa.
jos jää aikaa voi pohtia maaseudulla jatkuvasti elävien kansalaisten elämänlaatua ja palvelujen karsimista. nämä cityvihreät orastavat ajatukset ovat usein yhtä kaukana todellisuudesta kuin maaseutu aitona ja elävänä asuinpaikkana kaupungista.
itselleni maaseutu on ympärivuotinen asuinpaikka. oma valinta pimeine syksyineen ja kylmine lumitöineen. toisaalta se on myös paikka vaalia perinteitä. siirtää tuleville sukupolville jotain menneisyydestä.
metsästä haetaan aina vihdaksia, ei vasta-aineita.
juuri niinkuin mauno-pappa sen juhtimäessä aikanaan opetti sitomaan.
hän teki sen yhdellä kädellä, minä tarvitsin molempia.
eikä synny hiirellä klikaten...
ultrasuorituksena pidetään nykyisin normaaleja entisajan kulkumatkoja. esimerkiksi inarin nellimin takana muuan naisihminen hiihti aikoinaan talvitupalompolosta ivaloon hammaslääkäriin ja takaisin - samana päivänä. syljeskeli palatessaan verta menomatkalla tekemänsä ladun pieleen. matkaa kertyi sata kilometriä. käsivarren enontekiöllä kauppamatka raittijärveltä on edelleen maratonin verran - yhteen suuntaan - kivistä polkua.
edelläkerrottua ei esitetty siksi, että haikailisin menneiden aikojen perään. vaan koska historia antanee hieman perspektiiviä tämänkin päivän urheiluihin. varsinkin niille onnettomille, joilla sohvassa on liimaa.
VIIKON 28. HARJOITTELU
ma- 30 km - 3.13 - maantiekierros keijärven ympäri, tasaista, munkkikahvit vaasantien nesteellä
ti- 21 km - 2,21 - julkujärvi-kylmänotko-sasin harju, polkua, lopuksi suota ja umpimetsää kotiin
ke-ap. 9 km -57min. - ilta 9 km -43min.- sama lenkki hiekkatietä, illalla oli kiire saunaan...
to- 15 km - 1.44 - puolet poluilla
pe- 21 km - 2,15 - rannikon pienessä kalastajakylässä käymässä, villa gårdsbacka - mogadishu - talosaari - mellunmäki - villa gårdsbacka, asvalttiakin välillä
la-16 km - 1,47 - hiljaiset polut ja takaisin kotiin rajalantien kautta
su- 20 km - 2,18 - kylmänotko - sasin harju, teknistä polkua ja kotiin puolet hiekkatietä, lopussa 3 km kovaa
yht. 141 km - 15 tuntia 18 minuuttia
viimeinen kova harjoitusviikko ennen kaustisen kilpailua. tästä eteenpäin on kysymys siitä kuka uskaltaa levätä. viikon tavoitteena oli viimeisen kerran ennen kisaa tarkistaa jalkojen iskunkestävyyttä, vauhtia ja väsyneenä juoksemista noin yleisesti. lopputulemana vahvistui ajatus : olen fyysisesti valmis 48-tunnin puserrukseen. henkisesti... kukapa tietää?
näinkin kovaan viikkoon tuli mieluisaa vaihtelua helsingin vierailulla ja sunnuntain pizza/kyläreissulla tampereella. henkisesti on helpompaa kun kaikki ei pyöri pelkästään juoksun ympärillä. jopa kyläreisulla urheilijaperheessä ei puhuttu sanaakaan juoksemisesta. toisaalta vanhat veljesliiton miehet näkevät toistensa naamasta onko käyty lenkillä vai vaan muuten käpyjä potkittu.
kaustisen 48-tunnin juoksun lähtöön on siis reilut 18 päivää aikaa. tänä aikana harjoitellaan kevyesti ja valmistaudutaan henkisesti, maaseudun rauhassa...
nyt odotellaan kulkisiko se vielä liiteriin itsekseen,
ehtiihän tuon syksymmälläkin...
maanantai 11. heinäkuuta 2011
ELÄMÄ JATKUU
elämä jatkuu- on ainut lause minkä isältäni kannustukseksi sain kertoessani hänelle sairastuneeni syöpään. kertaakaan isä-paavo ei sairaalassa minua käynyt tervehtimässä, ei edes soittanut miten menee.
noista ajoista on kulunut yhdeksäntoista vuotta. ja kyllä, olen ollut katkera. minun tapauksessani ei ole kyse vaikeasta isäsuhteesta vaan siitä, että ei ole olemassa mitään isäsuhdetta. onneksi isä ei ole yksin, onhan kaverina kuningas alkoholi. tai ainakin sen syyksi voi oman mitättömyytensä vierittää...
katkeruudesta ei ole ollut mitään hyötyä. olenkin oppinut antamaan anteeksi. ehkäpä näin on tarkoitettu. toisaalta jos kokee elämässään monenlaista tulee rosoisemmaksi. ja rosoiseen pintaan elämä yleensä tarttuu tulevaisuudessakin paremmin kuin siloiteltuun kiiltokuvaan. tulee siis parempaa jälkeä. ikäänkuin pitää paremmin elämän lipsuvalla polulla.
toisaalta en tuomitse kenenkään, edes oman isäni tapaa elää elämäänsä. asia johtaa toiseen ja kaikki eivät kestä kolhuja matkan varrella. olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että kaikkea ei voi ymmärtää - ei selittää.
osalleni on suotu ihmisiä, jotka kannustavat eteenpäin. kiitos heille - tutuille ja tuntemattomille. oma avoimmuuteni on usein saanut kiitosta.
taannoin pitkällä lenkillä tuli tarve keventää oloaan. seisoin siinä kalu kädessä ja kastelin tanacetum vulgarea. tulla tupsahti auto mutkan takaa ja käännyin häveliäästi poispäin. takaani avonaisesta ikkunasta kuului : vetoja! tässä tapauksessa avoimmuus olisi ehkä ollut liikaa. jos olisin vaan ollut kääntymättä ja näyttänyt, että sen pituinen se...
TANACETUM VULGARE - PIETARYRTTI
viikon 27. harjoittelu
ma- 5 km - 31 min.
ti - 11 km - 1,13
ke - 20 km - 2,15
to - 9 km - 1,01
pe - 17 km - 2,07
la - 8 km - 50 min.
su - 13 km - 1,26
yht. 83 km - 9 tuntia 23 min.
teemana oli kevyt viikko. en yleensä erityisemmin rytmitä kahta kovaa viikkoa ja sen jälkeen yhtä kevyttä vaan pyrin keventämään silloin kun se on tarpeellista. tähän vuodenaikaan ilman nouseva kosteusprosentti yhdistettynä menneen viikon helteisiin tekivät olosuhteista lievästi sanottuna saunamaisia. olo oli viikolla vähän alavireinen mutta paras ystäväni ja viholliseni ? - KELLO - kertoi kaiken olevan kunnossa.
vai näkeekö sen sieltä kellosta ?
KELLONI
noista ajoista on kulunut yhdeksäntoista vuotta. ja kyllä, olen ollut katkera. minun tapauksessani ei ole kyse vaikeasta isäsuhteesta vaan siitä, että ei ole olemassa mitään isäsuhdetta. onneksi isä ei ole yksin, onhan kaverina kuningas alkoholi. tai ainakin sen syyksi voi oman mitättömyytensä vierittää...
katkeruudesta ei ole ollut mitään hyötyä. olenkin oppinut antamaan anteeksi. ehkäpä näin on tarkoitettu. toisaalta jos kokee elämässään monenlaista tulee rosoisemmaksi. ja rosoiseen pintaan elämä yleensä tarttuu tulevaisuudessakin paremmin kuin siloiteltuun kiiltokuvaan. tulee siis parempaa jälkeä. ikäänkuin pitää paremmin elämän lipsuvalla polulla.
toisaalta en tuomitse kenenkään, edes oman isäni tapaa elää elämäänsä. asia johtaa toiseen ja kaikki eivät kestä kolhuja matkan varrella. olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että kaikkea ei voi ymmärtää - ei selittää.
osalleni on suotu ihmisiä, jotka kannustavat eteenpäin. kiitos heille - tutuille ja tuntemattomille. oma avoimmuuteni on usein saanut kiitosta.
taannoin pitkällä lenkillä tuli tarve keventää oloaan. seisoin siinä kalu kädessä ja kastelin tanacetum vulgarea. tulla tupsahti auto mutkan takaa ja käännyin häveliäästi poispäin. takaani avonaisesta ikkunasta kuului : vetoja! tässä tapauksessa avoimmuus olisi ehkä ollut liikaa. jos olisin vaan ollut kääntymättä ja näyttänyt, että sen pituinen se...
viikon 27. harjoittelu
ma- 5 km - 31 min.
ti - 11 km - 1,13
ke - 20 km - 2,15
to - 9 km - 1,01
pe - 17 km - 2,07
la - 8 km - 50 min.
su - 13 km - 1,26
yht. 83 km - 9 tuntia 23 min.
teemana oli kevyt viikko. en yleensä erityisemmin rytmitä kahta kovaa viikkoa ja sen jälkeen yhtä kevyttä vaan pyrin keventämään silloin kun se on tarpeellista. tähän vuodenaikaan ilman nouseva kosteusprosentti yhdistettynä menneen viikon helteisiin tekivät olosuhteista lievästi sanottuna saunamaisia. olo oli viikolla vähän alavireinen mutta paras ystäväni ja viholliseni ? - KELLO - kertoi kaiken olevan kunnossa.
vai näkeekö sen sieltä kellosta ?
maanantai 4. heinäkuuta 2011
ajankäyttöä...
viikonloppuna vierailimme kutsuttuina Anja ja Detlev Liebingin ryijynäyttelyn avajaisissa Frantsilan kehäkukassa Hämeenkyrössä. http://www.frantsilankehakukka.fi/sivut/
esillä on kuukauden ajan eläkkeelle jääneen Hämeenkyrön kunnanpuutarhurin, maisema-arkkitehti Detlev Liebingin ja vaimonsa Anjan hienoja ryijyjä, jotka ovat myös myytävänä sangen edullisesti. ryijyissä on ripaus keskieurooppalaista näkökulmaa, joten ne sopivat moderniinkin kotiin.näyttelyn jälkeen tuli puheeksi ajankäyttö. totesin juosseeni kesäkuussa hieman yli 48 tuntia, jolloin Detlev kertoi että esimerkiksi kuvassa olevan Altstadt ryijyn (140 cm x 98 cm) solmimiseen meni yli 200 tuntia eikä tässä ole mukana suunnittelu ja valmistelutyö. muistan joskus jonkun sanoneen minulle : sinä se vaan aina juokset... loppujen lopuksi olkoon harrastuksen tai intohimon kohde mikä tahansa - aikaa siihen menee, ja saa mennäkin.
vanhan kiinalaisen viisauden mukaan ihminen on sellainen millaisen jäljen jättää. Anjan ja Detlevin tapauksessa jäljen näkee paitsi ryijyistä myös puutarhasta ja elämänuran aikana suunnitelluista julkisista kohteista. tätänykyä heiltä on saatavissa laadukasta puutarhasuunnittelua ja -konsultointia DUO ALTGRUN- nimisen yrityksen kautta. oikeasti tuohon grun-sanaan tulee saksalainen u pisteiden kanssa mutta ei tämäkään tietokone kaikkeen taivu...
Anjan ja Detlevin hieno ajatus upeine väreineen välittyy katsojalle.
VIIKON 26. HARJOITTELU
ma- 20 km - 2.16
ti- 10 km - 1,03
ke- 29 km - 3.21
to - lepo
pe- 16 km -1.44
la- 22 km - 2,31
su - 20 km - 2,19
yht. 117 km - 13 tuntia 30 min
sinä se vaan aina juokset... kyseessä ultrassa on oma mieli. mieli sanoo sinulle usein toista kuin haluaisit. jos mielen saa hiljaiseksi tai mielen saa ikäänkuin palvelemaan omaa tahtoa sekä henkinen- että fyysinen suorituskyky saa uudet mittasuhteet. kyse on tässäkin positiivisuudesta ja intohimosta. illalla toinen solmii ryijyä, toinen juoksee kaatosateessa puolikuolleena tuntikausia mutta eittämättä molemmat menevät nukkumaan tyytyväisempinä kuin se kolmas, joka ei keksinyt mitään tekemistä saati ajattelemista.
jos katsoo pelkästään ylläolevia 22km - 2,31 ja 20 km - 2,19 tulee mieleen samankaltaiset lenkit ja puuduttava yksitoikkoisuus? kerrotaanpa hieman tarkemmin :
la - 22 km päivällä, kokonaisaika 2 tuntia 31 minuuttia, kello siis kävi koko ajan. lämpötila + 32 astetta, Kirsi mukana polkupyörällä juottamassa ja kuvaamassa. kaksi kolmasosaa mäkistä maastoa hiekkatiellä, osa mäistä juostiin kaksi kertaa peräkkäin ylös, loput reitistä asvalttia. vauhti vaihtelevaa välillä 4.30 - 6.30 minuuttia per kilometri, välillä pysähdyin juomaan ja ihailemaan rypsipeltoja.
su - 20 km lähtö lenkille klo 20.30, lähtiessä + 20 astetta - palatessa +14, kylmä tuuli. reitistä 11 km erittäin vaativaa, osin kivistä metsäpolkua, loppu polveilevaa hiekkatietä. keskivauhti 7.00 min./km, vauhti välillä 5.18 - 10.14 .
harjoituksissakin todella joskus tarvitaan intohimoa. mieli käskee lukemaan kirjaa sohvalle mutta sitten lähtee nuuskimaan kesäillan tuoksuja. tosin edelläkerrotussa ihan suunnitelmallisesti myöhään. hiljaisella polulla tuulen kohistessa korvissa ajatus avautuu virkeän raikkaana. koen maailman saavan odottaa, olenhan yksin askelteni kanssa. hektisyys ja elämän monikerroksisuus on poissa. on vain yksinkertaisesti aina vain seuraava askel.
älä koskaan katso taaksesi ellet ole aikeissa mennä siihen suuntaan.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
kesäkuun juoksut ja kolme sormenleveyttä
kesäkuu 2011 - yhteensä juoksua 448 km - 48 tuntia 7 minuuttia - 4 lepopäivää - ei murheita terveyden kanssa
taas täyttyi yksi kuukausi harjoituspäiväkirjasta. kokonaisuutena tavoiteltiin keväällä hieman rapistuneen pohjakunnon paikkaamista sekä juoksumäärän nostamista mahdollisimman suureksi silmälläpitäen kuitenkin tulevassa 48-tunnin juoksussa tarvittavan tuoreuden säilyttämistä. tässä onnistuttiin lähes täydellisesti.
yritän välttää loppuunpalamista juoksussa niinkuin elämässä muutenkin. jos nimittäin muun normaalin elämän ohella aina vaaditaan itseltä myös fyysisesti mahdottomia, voi helposti menettää harjoittelun tuottavuuden. iloisuus katoaa ja syntyy pelkkää kulutusta.
itse juoksin tässä eräänä iltana myöhään pitkän lenkin tampereen lamminpään hautausmaan kautta. kävin pysähtymässä pappani haudalla. siinä seisoessani hiljaisessa kesäillassa lippalakki kädessä muistelin tuon yksikätisen sotaveteraanin kerran opettaneen minulle yhden elämäni tärkeimmistä peruspilareista. nimittäin luovuttaa ei saa koskaan mutta välillä täytyy antaa vähän periksi. eli voi joku asia keskenkin jäädä. pitää levätä, istahtaa alas ja miettiä mitä on tullut tehtyä. ultrajuoksijankin on joskus hyvä unohtaa juoksu vaikka koko päiväksi. tehdä jotain ihan muuta. näin lepää ainakin henkisesti. vaikutus jalkoihin onkin sitten toinen tarina... eli joskus tuntuu, että kevyt lyhyt ravisteleva lenkki palauttaa enemmän kuin totaalilepo.
mutta kuitenkin, jokus on hyvä antaa periksi - edes vähän. ja mikäpä estää ottamasta esiin tasapohjaista lasia, kolmea jääpalaa ja kolmea sormenleveyttä chivas regalia. yksi malja huomiselle lenkille. ja vain yksi !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)