UNELMIA

 

 

"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila."

- Wikipedia

 

Kaksi vuotta sitten oli lumi maassa tähän aikaan. Nyt koivut ovat riisuneet lehtensä ja jokunen vähäinen yöpakkanen kuurannut kattoja. Tämä aika on talven alun odotusta meillä Inarissa. 

   Tämä aika on ollut minulle vuosikymmeniä uusien tavoitteiden asettamisen aika. Pääasiassa ultrajuoksutavoitteiden. Olen viimeksi kilpaillut vuonna 2022, neljä vuotta on pisin koskaan pitämistäni kilpailutauoista. Neljä syksyä ilman juoksutavoitteita seuraavalle vuodelle - aika hyvin huilattu omasta mielestäni.

   Kun juoksin tuhat mailia Suomen halki vuonna 2014, tunnistin jälkeenpäin itsessäni juoksuaddiktion voimakkaampana kuin koskaan. Tuolloin tarkemmin asiaa pohdittuani totesin ensin addiktion olevan positiivinen, voimaa elämääni antava. Myöhemmin addiktio kääntyi negatiiviseksi puurtamiseksi, juoksun ilo katosi. Elämäntapani oli ensimmäistä kertaa liipasimella. Jatkaako vai ei.

   Tyypilliseen tapaani tutkin asiaa pikkuhiljaa. Vuoden 2014 kilometrejä kertyi yhteensä 5103. Seuraavana vuonna 3443 ja seuraavana 2215, kunnes määrä jälleen alkoi nousta.

   Vuonna 2021 ylsin lukemaan 4610, seuraavana vuonna juoksin kaikkien aikojen ennätykseni kuudessa päivässä; 603 kilometriä. Sen jälkeen on ollut varsin vaisua.

   Vaisuuteen on ollut monta syytä. Jatkuvien vasemman jalan kantapään vaivojen (alkava Haglund, nilkan kierto ja koko vasemman takalinjan vinoutuma) takia juoksun ilo katosi. Samalla katosi myös motivaatio kilpailla.

   Tutustuin pyöräilyyn. Tein kaikkia muita asioita elämässäni, jotka olivat jääneet vähemmälle kiihkeimpien ultravuosien varrella. Kävin metsästäjäkurssin ja aloitin linnunmetsästyksen, kalastin enemmän, ja vietin aikaa tekemättä mitään luonnossa. Ja tietenkin, kirjoitin muutaman kirjan.

 

Isälläni oli aktiivikäytössä yli kymmenen moottorisahaa. Kysyin kerran häneltä Talvituvan mökillä, että miksi hän karsii puut vesurilla ja halkoo ne kirveellä. Vastaus oli, että teen joka päivä hissukseen niin kuin hyvältä tuntuu. 

   Toki, miehellä pitää olla koodi. 

   Vastaus oli isän elämänkokemuksen myötä hioutunut, valmis. Ydinasia on miltä jokin tuntuu. Tehokkuudesta tai muusta vaivan välttämisestä ei puhuttu sanaakaan.

   Olen vuosikausia määritellyt juoksuharjoituksen tunteen perusteella. Juoksun pitää tuntua oikealta. Sen pitää tulla luonnostaan, pakottamatta. Olen yrittänyt selittää tapaani zenin kautta: luopumalla tavoitteesta voit saavuttaa sen. Jokainen askel on tässä ja nyt, lopulta viimeinenkin. Miksi murehtia maaliinpääsyä.

   Edelläkerrottu ei poissulje unelmia. Unelmat antavat energiaa, ne ovat uusia alkuja ja niistä voi toteutua vain osia. Unelmat vievät aina eteenpäin, nostavat pääsi ylös ja pakottavat yrittämään. Unelmat pyyhkivät pois perisuomalaisen "ei minusta ole mihinkään, ei tästä mitään kuitenkaan tule"- ahdistuksen.

 

Sairastin syöpää vuonna 1993. Tuona vuonna juoksin 402 kilometriä. Viime vuonna kilometrejä tuli 730. Nämä kaksi vuotta ovat ainoat alle 1145 vuosien 1992 - 2025 välisenä aikana. Tuo 1145 km on vuonna 1992, toiseksi heikoin on 2024; 1653 km.

   Viime vuosi opetti, että juoksin liian vähän. Juoksemisen merkitys minulle on sittenkin paljon suurempi kuin kuvittelin. Päivittäinen juoksulenkki on rituaali, hartausharjoitus ja tyhjä tila. Aika, jolloin parhaat tekstini syntyvät.

   Fyysisesti juoksemattomuus vaikuttaa minuun erikoisilla tavoilla. Koen itseni kömpelömmäksi. Lisäksi koen kehossani paljon ihmeellisiä kipuja, jos en käy lenkillä juosten. Mainittakoon näistä selkä, niska ja ranteet. Ymmärrän muut, mutta ranteita en. 

   Myönnän avoimesti, että alkoholin kulutukseni kasvaa suoraan suhteessa liikkumattomuuteen. Kaikki isoisältä ja isältä peritty ei ole hyväksi, mutta rentouttaa.

 

Oli aika, jolloin henkinen hyvinvointini riippui juoksusta. Tuo aika on taaksejäänyttä elämää. Minun on ollut pakko opetella elämään niin, että jos juoksu joskus kokonaan loppuu, pysyn tasapainossa. Tässä ainoa auttava asia Kirsin lisäksi on zen.

   Täytän ensi vuoden toukokuussa 63 vuotta. Ikä ei ole este fyysiselle harjoitukselle. Ikä ei ole myöskään este unelmille, ei edes ultraunelmille.

   Tänä vuonna tähän mennessä olen pyöräillyt 7741 kilometriä ja juossut 399 km. Alkuperäinen pyöräilytavoite oli 10 000 kilometriä tänä vuonna. Se tuskin toteutuu, vaikka taannoin väitin ihan muuta. 

   Syy on selvä: juokseminen tuntuu juuri nyt vaarallisen hyvältä. 

 

 

HARJOITTELUNI

VIIKKO 39.

Ma- Gravelpyörällä 30,65 km - 1.11.

Ti- Sauvakävelyä Kirsin kanssa 6,03 km - 1.13.

Ke- Gravelpyörällä 53,62 km - 2.31.

To- Lepo, metsästystä. Kävelyä 6 km.

Pe- Rouvy sisäpyörää 30,30 km - 59 min.

La- Juoksua Nellimin vaaroilla 13,06 km - 1.43.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa Konkeloniemeen 7,20 km - 1.51.

 

VIIKON 40. alku

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 2 km - 29 min. (Päivä meni auton ratissa Rovaniemen käynnillä.)

Ti- Juoksua tiellä 10,02 km - 1.08.

Ke- Juoksua poluilla 12,62 km - 1.30.

 

SYYSKUUN SUMMAUS

Pyörällä 440 km - Juosten 127 km. 

 

Aika, rakkaus ja hellyys - Time, love and tenderness. 

 

 

ALOITTELIJA

Aloittelemme syyskuuta 2024. Yritin muistella aikaa kolmenkymmenen kahden (32) vuoden takaa, jolloin en harjoitellut tavoitteellisesti. En onnistunut tavoittamaan silloisia tunnelmiani ja vaikka olisinkin tavoittanut, ne olisivat olleet vääriä. Toisella tapaa sanottuna vuosien kultaamia.

   Tavoitteellisuus on mennyttä. Minun on lähes mahdotonta tehdä päätös "aloittaa" jotakin. Siksi syvään olen tässä ja nyt. Jatkuvasti. On turha tehdä asioita vaikeaksi, asioita voi pelkästään tehdä. Ja mielellään yhtä asiaa kerrallaan.

   Juuri nyt ei kiinnosta mikään, koska olen väsynyt. Väsymys ei estä kirjoittamasta teille ajatuksia ja kuulumisia. Uskon, että minua hiljaa pitkään seuranneet saavat edelleen kirjoituksistani jotakin, kuin myös uudet lukijat.

   Väsymys on tervettä, terveiden harrastusten aiheuttamaa. Metsätyöt, liikunta pelkästään liikunnan tai metsästyksen myötä aiheuttavat tervettä väsymystä. Henkistä väsymystä aiheuttaa kirjojen kirjoittaminen. Meneillään on kolmannen kirjani viimeistely. Väärää, harhaista henkistä väsymystä aiheuttaa sosiaalinen media, jossa yksilöt joko todistavat olevansa jotakin tai todistavat muiden olevan jotakin. "Omaksi ilokseen" tai "ilman kilpailua" lienevät tuntemattomia käsitteitä näinä elämän jakamisen aikoina.

   Minäkin olen jakanut paljon kaikenlaista vuosieni varsilla. Yrittänyt olla positiivinen ja kannustaa ihmisiä tekemään omia valintojaan ja toteuttamaan unelmiaan vaikeuksista huolimatta. Tässä koen olevani hieman saamapuolella. Joskus tuntuu, että olen antanut enemmän kuin saanut. Ehkä sen pitää niin mennäkin. Lukuunottamatta Kirsiä olen varsin yksinäinen nykyisin. Ehkä senkin pitää mennä niin. Kirjoitinhan joskus, että voittajat ovat yksinäisiä.

   Olen aina tullut toimeen yksin hyvin. Yksinäisyys kohdallani ei siis ole negatiivista. Toisaalta ajatteluni mukaan emme ole koskaan yksin koska kaikki on yhtä. Kaikki asiat ovat riippuvaisia ja riippumattomia toisistaan. Kolikon kaksi puolta. Reunat kertovat totuuden ja kolikko ei edelleenkään jää ilmaan. Noin kuvainnollisesti ilmaisten.

   Reunoilla oleva minun totuuteni on, että voittajan paras palkinto on ymmärtää mitä viisaus on. Viisaus on viisauden etsijä itse. Ymmärrys jokaisen hetken ainutlaatuisuudesta johtaa häkellyttävään tunteeseen mielessä. Tuo mieli tulisi säilyttää joka hetki. Uuden kokemisen tuoreutta ei voita mikään. Ei silloinkaan, jos koettava asia on jo koettu.

   Ikuisena aloittelijana on hyvä olla.

 

 

Elokuu meni ja jäi Lapin historiaan kuumana. Kaksikymmentakaksi (22) astetta on aivan liikaa metsästyskauden alkajaisiksi. Onneksi tilanne on nyt normalisoitunut.

   Kuumuudesta on ollut hyötyäkin. Vedet ovat luonnossa erittäin alhaalla ja oman jokirannan ryssänmaa, soinen maakaistale, oli nyt helposti harvennettavissa. Sahasin ensin raivaussahalla puskat pois ja sen jälkeen kaadoin ylimääräiset koivut ja männyt. Puun kuljetus sujui kivuttomasti mönkijällä. Nyt sähkösirkelillä sahatut ja halotut puut ovat pinossa. Saavat kuivua yli ensi kesän.

   Kanalintujen pyynti alkaa 10.9. Erityisesti odotan tammikuista latvalinnunpyyntiä, joka on ollut pitkäaikainen haave elämässäni. Nyt siihen on mahdollisuus myös kaluston osalta. Kuusikymmenvuotislahjaksi sain elämäni kalleimman lippalakin kaupan päälle. Lakissa lukee: Mauser - Das original.

 

Olen seurannut median kohinaa raakuista. Teko itsessään oli törkeä piittaamattomuus, mutta itseäni häiritsee suomalainen tarve joukkopsykoosiin. Nykyisinä eriarvoisuuden kulta-aikoina tuntuu, että aina täytyy olla jokin kohunaihe. Se vie huomion pois inhimillisemmiltä asioilta, joista emme pääse yhteisymärrykseen. 

   Viimekesän rasismista tämän loppukesän raakkuihin. Rasismia ja raakkuja ei kumpaakaan pitäisi politisoida.

   Raakuista knoppitietoa: 1900-luvulla kun Lapin poron arvo oli 25 markkaa (mk) niin hyvästä jokihelmestä sai silloin 5000 markkaa (mk). Parhaat raakkujoet jäivät itärajan taa. Tämän muistavat hyvin vanhimmat koltansaamelaiset, joita asuu kylässämme.

 

Jonkun kerran olemme Kirsin kanssa käyneet sorsametsällä. Meillä ei ole nyt sorsia, vaikka muutamia vuosia sitten heinäsorsapari talvehti seudulla. Poromiesten mukaan niillä oli päässä vikaa. Erään teorian mukaan meillä kaikilla, jotka talvehdimme täällä, on päässä vikaa.

 

Olemme Kirsin kanssa nauttineet läskipyöräilystä. Minulle yhteiset lenkit ovat kaikkea muuta kuin harjoittelua ja erittäin tervetullutta vaihtelua pelkkään juoksemiseen.

Luontokokemuksemme ovat erittäin tyydyttäviä. Alla sinisessä kuvassa Kirsi soutaa kaaveita pois järvestä. Kaave on siis houkutuskuva linnunpyynnissä.

Retkillämme on hiljaisuutta ja rauhaa. Jossain kauempana konsertoi kurkipari. Myöhemmin joutsenet lensivät yli tervehtien. Sitten parvi lapintiaisia. Sitten ei mitään.

Hyvää syksyn alkua kaikille ja erityisesti voimia ystävälle Muonioon.

VIIKOT 33 - 35

Ma-Ti- Lepo

Ke- Paljasjalkakengillä kävelyä Kirsin kanssa 2,11 km - 31 min.

To- Juoksu nellimin uittorännille 18,02 km - 2.08.

Pe- Metsäkierros Pyhävaara - Pahtalampi - Haapakuru, osin polutonta, karkeaa maastoa.

       17,01 km - 2.45.

La- Kävelyä metsässä useita tunteja. Ei aikaa, ei paikkaa: pohjatöitä metsästyskauteen.

Su- 11,02 km juoksua palo-Pyhävaaralle jne - 1.19.

Yhteensä 46,06 km juoksua - 6:14. 

Ma- Raivaussahaus 7 tuntia.

Ti- Patikointia sorsastuksen yhteydessä.

Ke- Juoksua 8,09 km - 1.01. illalla kävelyä Kirsin kanssa metsääsä 3,27 km - 1.01.

To- Lepo

Pe- Läskipyörällä 21,78 km - 1.25. Osin polkua. Kyläyhteisön talkoiden päälle.

La-Su- Lepoa

Yhteensä juoksua 8,09 km - 1.01. 

Ma- Metsätyö 8 tuntia.

Ti- Metsätyö 8 tuntia. Kävelyä Kirsin kanssa 5,11 km - 1.35.

Ke- Metsätyö 8 tuntia. Juoksua 14,02 km asvaltilla - 1.35.

To-Pe- Polttopuiden tekoa.

La- Juoksua 20,09 km - 2.22. Kylällä reilua 2 km kierrosta kiertäen.

Su- Läskipyöräilyä Kirsin kanssa 20,40 km - 1.35.

Yhteensä juoksua 34,11 km - 3:57. 

ELOKUUN SUMMAUS

Yhteensä juoksua 130,29 km.