HARJOITTELUNI
Viikko 36.
Ma- Sauvakävelyä kirsin kanssa 6,44 km - 1.31.
Ti- Juoksua 30,11 km - 3.31. Osittain asvalttia.
Ke- Rouvy sisäpyörä 78,69 km - 2.52.
To- Juoksua pehmeillä poluilla 12,02 km - 1.21. Jani Rautosen kanssa.
Pe- Läskipyörä 31,85 km - 2.02. Käynti kalaverkoilla.
La-Su- Lepo.
Viikko 37.
Ma- Gravelpyörällä 52,09 km - 2.25. Siikajärventietä valtakunnanrajalle.
Ti- Rouvy sisäpyörä 20,35 km + 14,25 km.
Ke- Lepo
To- Kanalinnunmetsästys alkoi. Metsällä kävelyä 10 km.
Pe- Gravelpyörällä 55,06 km - 3.02.
La- Lepo
Su- Juoksua 8,73 km - 1.04.
Gravelpyöräilyä Kirsin kanssa 20,74 km - 1.24.
Viikko 38.
Ma- Juoksua 20,02 km - 2.18. Osittain asvalttia.
Ti- Gravelpyörällä 40,82 km - 1.48.
Hieronta
Ke- Juoksua poluilla 10,21 km - 1.13.
To- Rouvy sisäpyörä 32,41 km - 1.23. Krapulassa hissukseen.
Pe- Metsästys, kävelyä 10 km.
La- Juoksua Nellimin kylällä 10,32 km - 1.14.
Su- Lepo, metsästys, kävelyä 7 km.
Elokuussa juoksua 96,42 km - pyöräilyä 595,23.
Vuosikilometrit nyt 19.9. juoksua 363 km ja pyöräilyä 7627 km.
Harjoittelustani: Olen terve, ja vaihteeksi täydellisesti juoksukykyinen.
NELJÄS KIRJANI
Iblis - Kuolleen miehen sormenjälki ilmestyy lokakuussa, arvioitu ilmestymispäivä on 28.10. Kirja on tilattavissa Väyläkirjojen verkkokaupasta sekä muista verkkokaupoista. Kirjaa voi myös tilata omistuskirjoituksellani minulta lokakuun loppupuolella.
Kirjaa voi toivoa oman paikkakunnan kirjastoon, jos kirjasto sitä ei vielä ole tilannut.
Vuodesta 2022 olen kirjoittanut kirjan vuodessa. Tahti on tappava.
TAUSTAA
Kolme ensimmäistä kirjaani julkaisi Käsite- kustannus. Niitä on saatavilla Holvi- verkkokaupasta ja muista verkkokaupoista.
Neljännen kirjani kustantajaksi valikoitui Väyläkirjat Rovaniemeltä. Valikoitui-sana ei tarkoita tässä yhteydessä, että olisin niin hyvä kirjailija, että saisin valita minkä kustantamon haluan.
Uuden kustantajan myötä sain myös uuden kustannustoimittajan, erittäin vaativan Sanna Karjalaisen. Yhteistyö Sannan kanssa on hedelmällistä ja kehittävää. Tykkään kun minua pidetään tiukalla, se on väylä kehittymiselle.
Kun aloitan kirjoittaa kirjaa, mielessäni on oltava selkeä alku, pari tarinaa pujoteltavaksi lomittain ja joitakin kohtauksia matkan varrelta.
Iblis on Pikkukylä-sarjan toinen osa, joten osa kirjan henkilöistä on saanut päivänvalon aiemmin. Samoin osa tapahtumapaikoista. Kaikkkea pitää kuitenkin pystyä avaamaan ja sventämään enemmän.
Kun kirjoitin Ifrit-romaania, Pikkukylä-sarjan ensimmäistä osaa, loin henkilöille taustat. Nimet, syntymävuodet ja historiaa alkaen koulunkäynnistä muihin osa-alueisiin. Nämä ovat vain minun tiedossani ja tipahtelevat riveille tarpeen vaatiessa pala palalta.
Kirjoittaessani näen kuvia. Kaikkea kuvista en kuvaa. Aikanaan eräs Kariston kustannustoimittaja luonnehti esikoisromaanistani, että olen onnistunut kirjoittamaan mielenkiintoisesti yli viisikymmentä vuotta elämää, mutta miksi ihmeessä se on pitänyt pätkiä näin ja kenelle kirja on tarkoitettu?
Vastaus on edelleen sama: kaikkea ei kerrota, ja kirjoitan kaikille ihmisille.
On olemassa ajatus: "jokaista karvaa ei tarvitse erikseen kuvata"
Jotenkin noinkin, arvostan lukijaa ja tämän kykyjä. Jokainen valitsee itselleen sopivan tavan lukea ja uppoutua kirjaan. Minä tarjoan vain tarinan, joka mielestäni ansaitsee tulla kuulluksi. Tarjoan ikään kuin kehyksen kokemukselle.
Normaalisti aloittelen aktiivisen kirjoitusvaiheen loka-, marraskuussa. Riippuen uuden kirjan taustatyöstä - missä vaiheessa se on. Ifrittiä varten haastattelin pappia. Iblistä varten poliisia. Haastateltavien henkilöllisyyttä en koskaan paljasta, totean vain heidän olevan"sopivan" ikäisiä vastaamaan kysymyksiin. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on "miltä tuntuu". On mahdotonta kirjoittaa ylipäätään mistään, ellei ylety toisen kokemiseen edes etäisesti.
Aktiivinen kirjoitusvaihe kestää nelisen kuukautta. Kirjailijakollegat ovat kuvanneet päivätahtiani tappavaksi. Saatan kirjoittaa uutta tekstiä kymmenen liuskaa päivässä. Kirjoitan vain päivällä ja aina selvinpäin. Muusaa tai muuta innoitusta on turha odotella, kirjoittaminen on työtä, joka joskus sujuu ja joskus ei.
Kirjoitan aina niin kauan kun pysyn tarinassa. Tietenkin on muitakin vaiheita, joista tärkein on ottelu käsikirjoituksesta kustannustoimittajan kanssa. Tässä veri punnitaan mutta sitä ei lennä. Olen kuvannut prosessia nyrkkeilyotteluksi, mutta ketään ei tyrmätä ja päähän ei lyödä muita kuin minua.
Virheet oiotaan ja rakenne tarkistetaan. Yksityiskohdat hiotaan. Esimerkki: Iblistä varten minun täytyi tietää koska vadelmat kypsyvät jossakin, voiko mustikoita poimia pohjoisessa vielä syyskuun alussa ja kuinka nopeasti lapsen kipsattu jalka paranee, miltä eräs tietty kasino ja tietty kelomökki näyttävät sisältä. Ja niin edelleen.
Viidennen kirjan pohjatyöt ovat hyvällä mallilla, alkukin on kirjoitettu.
Tahti tappaa? Ehkä osaan levätä, siinä sivussa.
Toivon nautinnollisia lukuhetkiä kaikille, olen tehnyt parhaani.
