SCHUHLÄUFERKOMMANDO

INFO: Kuuden päivän, eli 144 tunnin ultrajuoksu suoriteaan lyhyttä rataa kiertäen. Radan pituus vaihtelee 400 metristä 3 kilometriin. Pidempääkin kierrosta on käytetty, mutta tarkoitus on edetä mahdollisimman pitkälle yhtämittaa kuusi päivää liikkuen, aina välillä itseään tarpeen mukaan huoltaen.

---

"SUUTARIN KOMENTO"

 

Sachsenhausenin keskitysleiri sijaitsee kolmekymmentäviisi kilometriä Berliinistä pohjoiseen Oranienburgin pikkukaupungin laidalla. Vielä tänäkin päivänä sen pihalla on nähtävissä seitsemänsataa metriä pitkä rata, jossa kenkien kulumista testaava erikoisyksikkö, niinsanottu "Schuhläuferkommando" toimi.

   Radasta 58 prosenttia on betonia, 10 prosenttia kuonaa, eli tuhkajäännöstä, 12 prosenttia löysää hiekkaa, 8 prosenttia savea, jota pidettiin aina märkänä, 4 prosenttia kivimurskaa, 4 prosenttia karkeaa soraa ja 4 prosenttia mukulakiveä.

   Radalla testattiin rangaistusyksikön vangeilla kengänpohjien kulumista. Kenkäfirmat kuten Salamander, Bata ja Leister lähettivät silloiset uusimmat kenkämallinsa testattavaksi, ne etsivät korviketta sodassa säännöstellylle nahalle.

   Rangaistusyksikköön päätyivät kaikki työnteosta kietäytyjät, uhkapelurit, laittomien vaihtokauppojen tekijät, elintarvikevarkaat. "Laiskuus", niskurointi, tai pelkkä epäily homoseksualismista saattoivat viedä testausyksikköön vangiksi.

   Yksikköä johti Ernst Brennscheidt, virkamies, joka ei koskaan liittynyt SS- tai NSDAP-järjestöihin. Brennscheidt oli julmuudestaan kuuluisa. Hän lisäsi päivittäistä testireitin pituutta nopeutta nostamalla. Parhaimmillaan 170 vankia kiersi päivässä yli neljäkymmentä kilometriä. Osalla vangeista oli kaksitoista kiloa painava reppu selässään, osalla vääränkokoiset, eri jaloissa erikokoiset kengät. He joutuivat aina välillä ryömimään kyynärpäidensä varassa, tekemään kyykkjä tai vain hyppimään paikallaan. Maahanlyyhistyneiden vankien kimppuun usutettiin saksanpaimenkoiria. Marssittiin tasatahdissa tai löyhässä muodostelmassa säästä riippumatta.

   Kumipohjilla päästiin kolmeentuhanteen kilometriin. Nahkakuituaineet kestivät tuskin tuhatta kilometriä. IG-Farben valmisti pehmeästä PVC:stä Igelit pohjia, joilla päästiin kolmeentuhanteen kilometriin. Kilometrit ja materiaalit kirjattiin, ihmishenkiä ei. On arvioitu, että leikissä menehtyi kaksikymmentä ihmistä. Joka päivä. SS:n sanoin: "Tuhoaminen työllä" tai "Työ vapauttaa".

   Marraskuun lopulla 1944 koehenkilö numero kolme, kaksikymmentävuotias Günther Lehman, kiersi rataa yli vuorokauden, 96 kilometriä, "väsymättä". Ainoa lohtu Güntherille suorituksestaan oli, että hän teki sen todennäköisesti iloisella mielellä. Hänelle oli nimittäin annettu 75 milligrammaa kokaiinia.

   Tuolloin marraskuun lopulla 1944 Saksan merivoimat testasi kokaiinia, Pervitiiniä ja Crystal methiä. Tarkoitus oli selvittää kuinka suljetaan yksilölliset ominaisuudet pois, kuinka suljetaan tahto pois ja kuinka kauan voi selvitä hengissä nukkumatta näiden "lääkkeiden" avulla.

   Tasapuolisuuden nimessä on mainittava, että sekä Hitler, mutta etenkin Stalin, murhasivat yli neljätoista (14) miljoonaa ihmistä vuosien 1933 - 1945 aikana. Tässä luvussa eivät ole mukana sodassa kaatuneet, vaan pelkästään erilaisten harkittujen kansallissosialismin ja kommunismin murhatoimien uhrit. 

---

PASI:

Näinä aikoina kun olen kyvytön juoksemaan päivästä toiseen, tulee väistämättä pohdittua koko ultrajuoksun mielekkyyttä.

   Edellä kertomani tositarina antaa teille mahdollisuuden ulottua ajatuksiini: miten vapaaehtoinen itsensä rääkkääminen eroaa keskitysleirin rangaistusvangin rääkkäämisestä. Olennaisin ero on vapaaehtoisuudessa, mutta onko sitä? 

   Olenko ylittäessäni normaalin inhimillisen suorituskyvyn rajat tuhonnut itsestäni jotakin peruuttamattomasti. En ole koskaan käyttänyt piristeitä tai huumeita ultrajuoksussani. Sensijaan olen käyttänyt ultrajuoksuani piristeenä ja huumeena selvitäkseni elämästä hengissä.

   Synkimpinä hetkinäni en ole nähnyt elämässä mitään elämisen arvoista. En mitään.

 

 VIIKKO 45.

Ma- Lepo. Pohje kipeä Pystövaaran eräretken jälkeen.

Ti- 10.29 km - 1.09. Juoksua poluilla, pohje ensin parempi - lopussa huonompi.

Ke- Juoksua poluilla 10,1 km - 1.14. Pohje ei kestä.

To- Kävelyä Kirsin kanssa kylällä 3,5 km - 48 minuuttia. Pohje ei tunnu kävellessä, mutta on jäykkä.

Pe- 2 km kävelyä metsässä mökillä Kirsin kanssa. Pohje jäykkä.

La- 4,3 km kävelyä vaativassa maastossa 1.26. Pohje kipeytyy jälleen liikkuessa.

Su- Lepo/Sairas. Pohkeen takia liikunta pois.

Yhteensä juoksua 20,3 km.

Annetaanpa olla. 

Kuukauden harjoittelu valuu tyhjyyteen, mutta minä en valu sen mukana.

AUTOMAATTI

Herätessäni tajuan että olen jo tovin kuunnellut unen ja valveillaolon rajamailla lintujen laulua matkailuautossa. Unkari on linnustoltaan hyvin rikas koska se on maantieteelliseltä sijainniltaan eräänlainen itäisten - kuten eteläistenkin lajien risteyskohta. 
Västäräkki tepastelee auton katolla, ympärillä laulavat peipot ja tiaiset. Kotimaisista lajeista iloisesti poikkeavat esimerkiksi vihertikka, mustaleppälintu ja etelän puukiipijä. Suurin metelin aiheuttaja on kuitenkin alla olevassa kuvassa oleva veijari, jonka ääni on monelle vanhan Balatonfüredin 6-päivän radan kiertäjille tuttu, kuten myös käen kukunnan kestävyys ja haikaran matala basso.

Reilu kolme viikkoa poissa kotoa viettäen nomadin elämää matkailuautossa on jo avannut jäykkyyksiä sekä kehosta että mielestä. Rakastan Lapin oikeaa talvea - ainakin niin kauan kun tiedän pääseväni aina välillä oikeaan kesään. Unkarissa kesä tulee, on ja pysyy toisin kuten kotisuomessa aina toisinaan - valitettavasti. Luoja voisi säästää meitä vesisateilta ja antaa niiden valua välillä maapallon muihin kuivempiin osiin, mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa.

Viime päivät olemme nauttineet todellisesta lämmöstä. Iltapäivän päätteeksi varjon puolen lämpötilat lähentelevät kolmeakymmentä. Olen erittäin tarkka mikä on todella kuuma, mielestäni kuumuus alkaa 33 asteesta ja 35 on jo paljon juoksijalle sillä silloin asvaltin kautta juoksukenkiin heijastuva kuumuus menee jo yli 50 asteen. Tällaisella ajattelutavalla kestän kuumuutta kilpailussa. Kuumassa on osattava olla, jos keskittyy omaan tukalaan oloonsa lopputulos on porsaanpunainen pysähtyneisyys.

Elän kilpailua odottavan osaa. Päivät kuluvat helposti eikä aika tule pitkäksi, sillä kaikenlaista pientä tekemistä riittää harjoittelun lisäksi yllin kyllin. On pestävä pyykkiä, käytävä kaupassa ja laitettava ruokaa. Lämpimällä kelillä laitamme ruokaa ulkona kaasugrillillä, jolla voi myös keittää. (Dometic) Keitämme kahvia ulkona, syömme ulkona ja olemme muutenkin ulkona kaikin puolin.
Kirsi tukee ja ymmärtää minua. Hän tietää että välillä olen aivan jossain muualla. Alitajuntani järjestää palasia paikalleen kuin huomaamattaan. Tällä kerralla olen päässyt melko helpolla eikä pakonomaista keskittymisen tarvetta ole. Kilpailu juostaan kilpailussa, ei etukäteen pään sisässä.

Ilta tummuu Unkarissa tähän vuodenaikaan seitsemän jälkeen illalla. Samalla ilma viilenee. Öisin alle kymmeneenkin asteeseen. Alla olevat kuvat ovat matkalta ja Balatonakalista. Vaihdoimme Balatonakalin Strandista tuttuun Vonyarcvashegyn Parkin leirintäalueeseen, jonka taustalla 156 metriä merenpinnasta oleva kukkula komeilee kappeleineen ja muinaisine hautapaikkoineen. 
Strand oli hieman kulahtanut ja myös hieman kusilan oloinen. Kusila määritelmänä syntyy kausipaikkalaisten rakennelmista ja vapaa-ajanviettotavoista. Karpinkalastusta ja palinkaa, se heille suotakoon - mitään häiriötä ei ollut mutta touhua ei viitsi katsella loputtomiin.

Tätä kirjoittaessani starttiin on aikaa kymmenen päivää. Ystäväni Make jo kysyi alkaako kisafiilis nousta. Ei yhtään. Sensijaan fiilis on viikontakaisesta muuten parantunut huomattavasti koska sain juostua normaalin 130 kilometrin harjoitusviikon lämmössä terveystilanteen jatkuvasti parantuessa.
Lauantaina tein 27 kilometrin viimeistelyn jonka päätteeksi juoksin kilometrin vetoja tunteen mukaan suhteuttaen palautuksen vauhdin aina rasituksen kovenemiseen. Eli en suinkaan hidastaen. Viikolla tavoitin askeliini tutun keveyden ja saatoin huokaista helpotuksesta - kollaa kestää edelleen. Tällä tarkoitan sitä että kunto ei vielä ole laskusuunnassa eli kaiken todennäköisyyden mukaan sen pitäisi kestää ylhäällä vielä kisan loppuun asti. Todennäköisyyslaskenta ei ole vahvoja alueitani...

Monipäiväjuoksuihin ja muihinkin pitkiin ultriin harjoittelussa ei oikein ymmärretä mihin harjoitellaan. Pitkät kisathan ovat kokonaisvaltaisia toimivuuden testauksia. Yksinkertaisimmillaan juostaan ja syödään loputtomiin. Kehon olisi siis toimittava tasaisesti, jolloin jalkojen iskunkestävyys ja elimistön kyky käyttää sille jatkuvasti syötettyä energiaa nousee arvoonsa. Varsinaisesti millään nopeusominaisuuksilla ei ole paljoa tämän kanssa tekemistä. Sen sijaan kokonaiskestävyydellä on paljonkin. Kokonaiskestävyys sisältää koko kehon - sielua myöten.

Kun starttaan kuuden päivän kilpailuuni alkaa talven ja kevään mittaan rakennettu automaatti toimia. Automaatti mittaa jo edettyä matkaa tavoitteena olevaan. Se tekee valintoja kehon eri tarpeiden mukaan. Automaatti määrittää jatkuvasti etenemistä ja kertoo milloin alkaa se vaihe jolloin kaikki suljetaan ulkopuolelle ja matka verenpunaiseen tunneliin alkaa. Tunnelista ei ole paluuta, eikä mikään estä juoksemasta pidemmälle kuin alkuperäinen tavoite oli - eihän ?

VIIKKO 16. HARJOITTELUNI

Ma- 14 km - 1.26. Illalla pyöräilyä reilu tunti Kirsin kanssa. (keskivauhti 6.11 min/km)
Ti- 8 km - 54.08. (6.44)
Ke- 38,5 km - 4.08. Paskat pois, paita valkoisena suolasta. (6.26)
To- 25 km - 2.33. Kirsi pyörällä mukana. (6.09)
Pe- 10 km - 1.02. (6.15)
La- 27 km - 2.40. Lopullinen varmuus, lopussa kilometrin vetoja. (5.57)
Su- 8 km - 55.55. Helppoa kiertelyä, sykkeet kisateholla erinomaisen matalat viikon jälkeen. (6.56)

Suluissa siis harjoituksen keskivauhdit - jaa aina sitä samaa ?

Yhteensä 130,7 km - 13 tuntia 42 minuuttia.

Rukouksiini on vastattu terveydestä - kiitos siitä.

Balatonfüred on oikein kirjoitettu. Jostain kumman syystä olen aina välillä kirjoittanut sen Balatonführed. Pyydän anteeksi virhettäni, mutta en pysty mitenkään korjaamaan kaikkia tekstejäni...

TIEN PÄÄLLÄ

VIIKKO 52. HARJOITTELUNI AUKI SELITETTYNÄ

Ma- 12 km - 1.23. -27 asteen pakkasessa palauttavaa juoksua osittain Juoksemajärvien jäällä lumessa moottorikelkan ajourassa. Paskallakäynti tässä lämpötilassa kesken lenkin avartaa sopusointua ympäröivän luonnon kanssa rinnakkain elämisestä.

Ti- Aamupäivällä 31,3 km - 3.34. -12 asteen pakkasessa pitkää ja hidasta tiellä mutta mukana voimaosio; kilometrien 11,5 - 18,5 välillä juoksin Tiaisniemeen poropolkua pitkin.
Illalla 16,6 km - 1.37. Aamupäivään nähden erittäin kovalla vauhdilla. Kokonaisuudessaan huippuharjoittelua sekä määrän että tehon/voiman suhteen.

Ke- 20,1 km - 2.16. Kuuden päivän kilpailujuoksua jäljitellen hiljaa ja määrätietoisesti. Luonnollisesti väsynyt edeltävistä päivistä mutta kone käy yskimättä.

To- 16 km - 1.53. -23 asteen pakkasessa juoksua Haapakurussa aina Sarmijärvelle asti moottorikelkkauraa. Käytän tämäntyyppistä juoksua estämään maantiejuoksun aiheuttamaa tylsyyttä. Joku kysyy miksi en hiihdä - tarkoitus Unkarissa on juosta, ei hiihtää ja pohjakuntoni vaatii juoksukilometrejä jotta jalat kestävät kilpailun rasitukset iskutuksen suhteen.

Pe- 23,1 km - 2.43. -12 astetta pakkasta ja vaikea liukas keli. Tapasin ystäviä reitin varrella pariinkin otteeseen sekä tutkin otsavalossa tietyömaata Kaitavaaralla. Hidasta kestojuoksua joka rytmillisesti meni väärin  johtuen edelläkuvatuista tapahtumista mutta harjoituksena ajoi asiansa. Hyvät nousumetrit.

La - Lepo. Kävelyä Kirsin kanssa metsässä reilu puolitoistatuntia. Kirsin vapaapäivä, joten rentouduttiin hyvällä ruualla, viinillä, saunalla ja kuohuviinillä.

Su- Aamupäivällä pilkillä ja makkaratulilla Kirsin kanssa Sarmijärvellä moottorikelkalla, rentoutuminen jatkui iltapäivän loppuun.
Illalla 16,6 km - 1.46. Vuoden viimeinen lenkki. Keskivauhdin alarajalla kestojuoksua.

Yhteensä viikko 136 km - 15 tuntia ja 15 minuuttia - vertikaalia 1067 metriä.

JOULUKUUSSA 551 kilometriä - 60  tuntia.

VUOSI 2017 - 3368 kilometriä. Tunteja en ole tarkkaan laskenut mutta ollaan 500 kieppeillä. Stravasta puuttuu tammi ja helmikuu sekä Unkarin 2017 kisakilometrit.

1992 - 2017 juostu kilometrimäärä 72501 kilometriä.

Kirsi ja yksi ahvenista...

Kuvassa päälläni on Sinisalon Extreme-haalari, joka on poromiestenkin suosima työvaate. Paleleminen tällä asusteella on biologinen mahdottomuus, suosittelen.

TIEN PÄÄLLÄ

Harjoitteluni tähtää siihen että 9.5.2018 kello 12.00 pysähdyn ja nostan kädet ylös. Kirsi tulee ja ottaa pari kuvaa, ojentaa palautusjuomapullon, halaamme ja sitten itken ja istun maahan. Taakse on jäänyt kaikkien aikojen kilometrimäärä minulle itselleni kuudessa päivässä juostuna. Jos juoksija ei kuuden päivän kilpailun loputtua liikutu, niin hän ei ole pitänyt itseään tarpeeksi tiukalla tai on harvinaisen estynyt yksilö.

Asiaan vihkiytymättömät näkevät vain numerosarjoja kun katsovat harjoitteluani. On aivan eri asia juosta kahtena peräkkäisenä päivänä yhteensä noin 60 kilometriä kuin kolmena päivänä tai viitenä päivänä 120 km kuin viikossa 120 km.
Tarkkasilmäiset huomaavat että viikko viikolta ruuvia kiristetään peräkkäisten päivien harjoitusmäärän suhteen (maksimi kolme päivää tässä vaiheessa) JOS keho vastaanottaa. Pieniä kolotuksia on ollut oikean jalan nilkassa, samassa minkä loukkasin Nivalassa, oikean polven sivusiteessä kun se on aina tien puolella kaltevuutta tukemassa ja harvinaisempana vasemman isovarpaan tyven kiputila kuten Unkarissa 2017 oli oikeassa isovarpaassa mutta siltikin olen terve enkä juokse metriäkään liikaa, jos kolotuksiin eivät toimenpiteet pure. Toimenpiteet ovat lepo, venyttely, sauna ja jatkuva kenkien vaihto lenkeille yms.

Juoksumäärä elää kelin ja harjoituksen tasaisenapysymisen ehdoilla. En harrasta poikaseksiä jossa juostaan yksi yli 200 kilometrin viikko ja tummutaan sitten rämpimään. Nyt tuntuu että jatkuvassa määrässä 20 kilometriä keskiarvona päivälle ja viikolle noin 130 on riittävästi. Huipuissa jatkossa ehkä 50 päivä ja viikko reilusti alle 200 mutta nämä ovat poikkeuksia enkä niitä aktiivisesti tavoittele.
Pyrin rajoittamaan harjoittelun kokonaismäärän noin 600 kilometriin kuussa. En usko että on hyötyä juosta enempää talvisella alustalla. Tämä kaikki toimii niin kauan kuin terveys kestää. Yritän parhaani senkin suhteen.

Tammikuun loppupuolella joudun vierailemaan Tampereella huoltamassa matkailuautoamme. Tuon reissun aikana matkustaminen ynnä muu toiminta syö harjoittelusta pitkiä lenkkejä pois hetken ajaksi mutta se ei ole haitaksi, sillä sitten edessä on helmikuu, raskain kuukausi tässä jaksossa.