ONKO MIKÄÄN HYVIN?

 

 

Minä olen myönteinen ihminen. Ilman myönteisyyttä en olisi kuntoutunut henkeäni uhanneesta syövästä, en olisi menestynyt yrittäjänä tai ultraurheilijana. Myönteisyyteni on joutunut matkan varrella lukemattomia kertoja ankaralle koetukselle, usein ulkopuolisten asioiden vuoksi – minusta itsestäni riippumattomista syistä.

 

Suomen lähestyessä sataa kahdeksatta syntymäpäiväänsä myönteisyydelle on kaikilla elämän alueilla valtava tarve. Ei tarvitse kuin hetken selata uutisia tai sosiaalista mediaa, niin kielteisyys tunkee tajuntaan: ei yhteisymmärrystä päätöksenteossa, ei rahaa eikä rauhaa. Ei koko maapallolla tulevaisuutta.

   Mihin on hävinnyt myönteisyys ja usko tulevaisuuteen?

   Mihin on hävinnyt maalaisjärki ja tekemisen meininki?

   Mihin on hävinnyt kyky kestää normaalia elämän epämukavuutta, johon kuuluu sängystä ylösnouseminen aamulla, aamiainen, työpäivä ja lounas, harrastustoiminta työn jälkeen, illallinen ja ajoissa nukkumaanmeno. Kaikki edellä mainittu selvinpäin ja omista läheisistä huolta pitäen. Itsestä huolta pitäen.

 

Minut kasvatti kahden sodan veteraani, joka antoi oikean kätensä itsenäisyytemme puolesta. Häneltä opin, että huonoja päiviä voi olla, mutta ei kahta peräkkäin. Opin, että meillä kaikilla on mahdollisuus, mutta ei kaikilla kaikkeen. On pakko valita, kaikkea ei voi saada, eikä etenkään kerralla.

   Minun maailmassani myönteisyys huonoimpinakin hetkinä syntyy luonnon keskellä, lähtemällä liikkumaan omin jaloin Lapin luontoon. Kyky nähdä mitä hyvää on tässä hetkessä tavallisessa arjessa, ei tarkoita ajatusten tahraamista kielteisyydellä. Loputon kieriskeleminen maailmantuskassa ei auta, ei edes maailmaa itseään.

 

Meille inarilaisille on annettu mahtava näyttämö ainutkertaisen elämämme elämiseen myönteisesti. Järvet, metsät ja tunturit, niiden välissä hyllyvät suot. Solisevat pikkupurot ja vuolaat joet. Rikas, mutta hienovarainen eläin- ja kasvimaailma. Kesän tukala kuumuus ja loppumaton valo. Talven hiljainen kylmyys ja kaamos – yhden asian sinisen hämärän päivät.

   Kun istun nokipannukahvilla en todellakaan mieti maailman sotia tai syytä myöhäiseen talventuloon. En mieti metsässä hiihtäessäni tekoälyä, enkä maailman suurimpia harhaanjohtajia. Maantienlaitaa polkiessani tai juostessani päässäni eivät pyöri vähemmistöt eikä enemmistöt. Kaikissa noissa tilanteissa pelkästään hengitän ja olen kiinnostunut lähiympäristöni asioista ja ihmisistä.

 

Omassa elämässä meillä kaikilla, ja koko maapallon elämässä, on päivittäin lukemattomia vaikeuksia. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, tai ainakin niiden kanssa voi opetella tulemaan toimeen. Kertomalla itselle ja toisille siitä, mikä on hyvin, johtaa myönteisyyteen.

   Seuraavan kerran kun joku lähelläsi aloittaa valittamisen, kysy kohteliaasti: onko mikään hyvin? Se on hyvä alku.

   Myönteistä itsenäisyyspäivää kaikille!

--- 

Inarin Nellimissä alkaa kaamos 3.12. Seuraavan kerran aurinkoa voi täällä etsiskellä 11.1.2026.

--- 

 

LIIKU 

Jos haluat voida paremmin ja olla paremmassa kunnossa, niin lähde ulos liikkumaan. Sohvalla makaaminen ei nosta kuntoa eikä mielen iloa. 

   Liikkumisen ei tarvitse olla nopeaa tai näyttävää, eikä omia liikkumisiaan kannata vertailla sosiaalisen median palveluissa muiden liikkumisiin. 

   Kestävyysliikunta vaatii pitkäjänteisyyttä ja malttia; maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita panostamaan harjoitteluun mutta haluaisivat silti saavuttaa kaikenlaista erilaisten lajien tapahtumissa. Ehkä heidän pitäisi ryhtyä toimeen, ihan itse.

 

 

    

Pyöräily oikeassa talvessa on ihan helvetin kylmää hommaa, kuvassa pakkasta -20 astetta.

 

VIIKKO 47.

Ma- Gravelpyörällä 30,33 km - 1.37. Pakkasta - 16 astetta. 

Ti- Lepo

Ke- Polkujuoksua lumisilla poluilla 8,13 km - 1.09.

To- Perinteistä hiihtoa 10,02 km - 1.31.

Pe- La- Lepoa

Su- Metsästyskävelyä hangessa 5,67 km - 1.50. Pakkasta - 27 astetta.

 

VIIKKO 48.

Ma- Juoksu matolla 10,10 km - 58 min.

Ti- Juoksu matolla 10,10 km - 1.12.

Ke- "Lepo" , laitoin talviverkot, jäätä 5 -14 cm, en suositte jäälle menemistä.

To- Sauvakävelyä 5,27 km - 1.15.

Pe- Metsästyskävelyä hangessa 3,91 km - 1.30

        Juoksua lumipyryssä 8,02 km - 58 min.

La- Hiihto 10,46 km - 1.11. Tökki ja keräsi pohjiin.

Su- Hiihto 12,77 km - 1.37. Pehmeä latu jonka päällä kosteaa lunta.

 

MARRASKUUN SUMMAUS : 

Liikkeellä 43 tuntia enemmän ja vähemmän urheilumielessä, tästä pyöräilyä 464,55 km, juoksua 46,36 km, hiihtoa 33,25 km, loput metsästyskävelyitä ja muita jalkailuja.

 

Marraskuun edetessä Inarin talvi tiukensi otettaan. Välillä satoi vettä ja sitten taas lunta. Jäätä on järvissä 5 senttimetristä - 14 senttimetriin ja osittain kahdessa kerroksessa. Paine jään alla nostaa vettä verkkoavannosta ja tekee talviverkostelusta eli juomustelusta työlästä. Siikaa on syöty, eli tässäkin vaivannäkö kannattaa.

   Pakkasta on parhaimmillaan ollut hiukan alle - 30 astetta. Lunta on edelleen vähän, mutta juuri ja juuri hiihtämiseen riittävästi. 

 

Lintumetsällä, pakkasta - 27 astetta ja kapea valo.

 

Musta piste sulan vieressä on saukko.

Älkää menkö vielä jäälle.

 

Laitoin viimeisen kuvan tahallani ylösalaisin, jotta pyörtyneet eläinfilosofit näkisivät sen heti lattialta ylösnoustessaan uudestaan. 

Kestävää, itse metsästettyä riistaruokaa: metsäkanalintua marinoituna punaviinissä lisukkeineen. 

Terveisiä myös vihreän liikkeelle: lapset eivät suinkaan kasva kieroon, eikä heistä tule tappajia, kun heidät otetaan mukaan metsästämään. Päinvastoin, näin he oppivat että metsästys on huomattavan paljon muutakin kuin pelkkää ampumista, usein myös ampumatta jättämistä.

 

PELOSTA

 

Tein jauhelihakeittoa puuhellalla parhaiden keittiömestareiden opein. Ideana on, että keiton valmistuksessa käytetään voita ja kuohukermaa. Täysin nykyisten ravintosuositusten vastaisesti.

   Ruokakerma ei ole oikeaa kermaa, siinä on kasvirasvoja ja stabilointiaineita. Kuohukerma lisätään keittoon aivan lopuksi, ettei se karamellisoidu. Keiton liha ja sipulit ruskistetaan voissa. Suurustetussa liemessä on tomaattia, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja selleriä. 

   Liemellä otetaan maut talteen valurautapannusta, jossa liha ja sipulit ruskistettiin. Suolaa lisätään aluksi ja lopuksi, koska perunat imevät sitä itseensä. Jos ei lisää aluksi, perunat eivät maistu miltään. Jos ei lisää lopuksi, liemi ei maistu miltään.

   Mausteina voi käyttää kolmen pippurin seosta ja Välimeren yrttiseosta, joka sopii tomaattiin. Keittoon tulee myös hieman tabascoa ja lusikallinen sokeria.

 

Toimintani oli täysin vastavirtaista. Uskalsin polttaa puita ja käyttää eläinperäisiä tuotteita. Ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa pelastaa maailman siirtymällä pois eläin- ja maitotaloustuotteista, voisivat miettiä lukua 4,6 miljardia.

   Miljardi on tuhat miljoonaa. Suhteuttamalla oman elämänsä pituuden sekä ihmiskunnan tunnetun historian pituuden 4,6 miljardiin, voi syntyä kaksi oivallusta:

1. Ongelmia ei ole.

2. Pelkäämällä asioita, joihin kykymme vaikuttaa on kauniisti sanottuna rajallinen, tekee elämänsä vaikeaksi. 

   Aurinko syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten.

 

Pelon tunteesta on hyötyä vain erittäin harvinaisissa tilanteissa. Esimerkkinä voisi mainita jäihin putoamisen, jossa äkillinen pelko hukkumisesta laukaisee hormonipurkauksen. Tämän purkauksen avulla ei palellu ja pääsee ylös avannosta, mikäli on harjoitellut tekniikkaa. Kyse on adrenaliinista ja tietyin osin luteinisoivan hormonin purkauksesta. Samanlainen reaktio syntyy esimerkiksi juoksijan loppukirissä, jossa otetaan viimeisetkin voimat irti.

 

Edellisessä blogikirjoituksessani toin esiin ennakko-odotukset. Pahinta on pelätä sitä, mitä ei ole tapahtunut. Tämä osoittaa ihmisen mielettömyyden. Kuvitellaan jokin asia ja sen oletettu tapahtuma. Sitten aletaan pelkäämään sitä ja toimitaan muka niin, että kuviteltua ei tapahtuisi.

   Parhaiten edellistä kuvaa suhtautumisemme ilmaston muuttumiseen. Kun katson asiaa 4,6 miljardin vuoden perspektiivillä, en pidä uskottavana, että voisimme asialle kovin paljon. Järkevää sen sijaan on lopettaa luonnon sotkeminen. Myös niin, että emme luovu tietyistä hyviksi havaituista keinoista selviytyä. Yksi tällainen keino on liha- ja maitotaloustuotteet. 

   Yhtäkkinen hyppäys pois fossiilisista energianlähteistä taas ei ole missään mitassa järkevää. Valitettavasti markkinavoimien paine tähän on saanut valtavat mittasuhteet. Näiden mittasuhteiden alle on jäänyt täysin pimentoon uusien energialähteiden hyödyntämisen ympäristövaikutukset pitkällä tähtäimellä.

   Emme siis ole oppineet mitään, sillä meidät on ohjelmoitu pelkäämään. Kykymme ymmärtää, että pelosta tehdään uskonto, on rajallinen. On vain yksi suurempi uskonto kuin elämän loppumisen pelko.

   Se on raha.

 

 

Lumipukuni on Kirsin valmistama. Kangas, M05 ja kaava ovat Shelby Outdoorin valikoimista.

Olen viimeaikoina keskustellut useiden ihmisten kanssa pelosta. Nuorten ja ikäihmisten. Mukaan mahtuu myös mies, joka on suojellut 160 hehtaaria metsää. Tämän miehen ansiot nousevat konkretian suhteen täysin toisiin sfääreihin, kun niitä verrataan kadulla ilmaston puolesta makaaviin nuoriin. Makaaminen ei auta, tekeminen auttaa. Yhdessä tekeminen auttaa. Huomion herättäminen ei auta, mutta ei välttämättä ole pahasta.

   Kuitenkaan kadulla makaavat nuoret eivät tule ajatelleeksi, että heitä rahoitetaan rahan tekemisen vuoksi. Sähköauto myydään tulevaisuuden innovaationa ja maailmaa pelastavana. Kaiken takana on raha, uskonnoista suurin. Joku jossain tekee bisnestä pelolla, pelolla maailman mielettömimmästä asiasta: eikö tämä jatkukaan ikuisesti.

   Bisnekseen liittyy myös ihmisen syvimpiin moraalisiin arvoihin ja tunteisiin vetoamista: Millaisen maailman haluat jättää jälkeesi ?  Tai: Ostamalla meidän tuotteitamme, varmistamme että viljelijät saavat palkkionsa ja lisäksi lahjoitamme osan tuotoista köyhille.

   Niinpä niin. Pelko ettet ole tarpeeksi hyvä tai et riitä sellaisenaan.

   Ja kaiken taustalle häivytetään perustotuus: ei ole olemassa mitään pysyvää itseä, miten voisi ollakaan kun kaikki muuttuu jatkuvasti. Ja juuri sitä pelkäämme erityisesti.

 

VIIKKO 47.

Ke- Juoksua lumisilla poluilla 6,34 km - 48 min.

La- Kotilumitöiden jälkeen kävelyä kylällä 2,62 km - 41 min. 

       Illalla metsäsuksilla otsalampun valossa 5,24 km - 1.01.

Su- Kahlausta polveen ylettyvässä lumihangessa kilometri. 17 minuuttia. (metsästys) 

VIIKKO 48.

Pe- Latuhiihtoa 6,03 km - 50 minuuttia.

Su- Kävelyä 6,68 km kylällä - 1.35.

        Juoksua päätiellä 10,09 km - 1.03. Paras kilometri 5.15- vauhtia.

 

Reilu kahdeksan kilometriä ase ja reppu selässä vei mehut. Etenkin kun matkasta yli puolet oli polveen ulottuvaa hankea. Kuvassa ase on poikittain selässä, eväsreppu ja kiikarit. Yleensä käytän asereppua, kivääri on silloin paremmin tasapainossa selässä ajatellen hiihdossa rämpimistä.

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

 

Miehet, jotka meille itsenäisyyden takasivat, pelkäsivät itsenäisyyden menettämistä enemmän kuin oman henkensä menettämistä.

   Nuo miehet eivät jääneet makaamaan, vaikka heitä varmasti masensi. Joku heistä saattoi tuntea itsesä naiseksi, mutta tarttui silti epäröimättä aseeseen puolustaakseen maataan. 

   Nuo miehet antoivat kaikille mahdollisuuden menestyä itsenäisessä Suomessa, mutta he kaikki eivät taatusti halunneet kaikille kaikkea, vaan jokaiselle ansionsa ja oman työntekonsa mukaan.

   Järjenkäyttö on edelleen sallittua Suomessa, vaikka maailma on muuttunut. Voimme edelleen ajatella ja sanoa niin, että valtio ei sitä määrää.

   Pidetään siitä kiinni!

 

Muutaman kansanedustajan kannanotto 612-soihtukulkueeseen:

"En käsitä hyperventilointia 612-kulkueesta. Valtava etukäteinen raivo ja lynkkaus, vaikka järjestäjien mukaan:

"Tapahtuman ainoa tarkoitus on juhlistaa isänmaamme itsenäisyyttä ja kunnioittaa menneiden sukupolvien sen eteen tekemiä uhrauksia."" - Onni Rostila

"- SDP perusti Suomeen sisällissodan. _ Vasemmistoliiton perustivat Kremlin lakeijat, stalinistit ja kommunistit. - Vihreä liike perusti Eurooppaan riippuvuuden Putinin maakaasusta.

Ajattelen, että ihmisiä on hyvä arvioida käyttäytymisensä eikä hatarien assosiaatioiden kautta." - Tere Sammallahti

"Varsin turha jupakka tämä kulkueen puinti. Media lähti taas kerran vihervasemmiston pillin mukaan tanssimaan. Mutta toisaalta on niinkin, että puurot eivät kuulu velleihin ja edustajien on paras edustaa siellä missä edustajat edustavat." - Jani Mäkelä

 

 

TEE SE ITSE

 

Kirsi tekee kehäjuustoa eli kotijuustoa perinteisesti kananmunan avulla.

 

Moottorikelkan Lynx 49 Ranger  900 ACE Pro:n huoltoa. Vaihdoin moottoriöljyn, suodattimen, ketjukoteloöljyn ja liukumuovit. Lisäksi alustan rasvaus, variaattorin puhdistu, jarrun puhdistus ja yleinen tarkistus. 

 

Suurin osa ajasta kuluu purkamiseen ja kasaamiseen. Riemukas 4,5 millin kuusiokoloproppu ketjukotelon pohjassa. Lynxin öljynvaihtosetissä tulee molempien moottoriöljyproppujen (niitä on kaksi) tiivisteet, uusi suodatin plus siihen tiiviste ja tietenkin öljyt.

 

Itse nostin kelkkaa tavallisella hallitunkilla ja makasin lattialla. Pohjapanssareissa on valmiit reiät. Moottoriöljyproput on suojattu alumiinisella, sivuun taittuvalla levyllä. Eri proppuja kannattaa vääntää auki vain kunnollisilla työkaluilla, ettei tule itkua kulmien pyöristymisestä.

   Liukumuoveja saa metritavarana paikallisesta Extrapisteestä. Niihin pitää porata kiinnitysruuvin reikä ja senkkaus. Silikonilla muovit menevät paikalleen maton läpi, kuten myös vanhat tulevat ulos. Mitään typeriä maton reikien puukotuksia ei tarvitse tehdä. Vasara, lukkopihdit, puupalikka ja raaka voima riittävät. Itse nostin kelkan perän taljalla autotallin keskihirrestä ylös operaation ajaksi.

Kuvassa Lynx nostettuna ja uusi liukumuovi pystyssä satulaa vasten. Eräs tuttu poikkesi kuvausmatkalla (valokuvaus) tallissa lainaamassa meisseliä ja totesi, että on näitä työkaluja sinulla aika paljon. Voi olla, mutta tälläkään kertaa ei löytynyt ihan kaikkea itseltä. 4,5 millin kuusiohylsy piti viilata timanttiviilalla 5 millin hylsystä.

 KUVIA PARHAISTA HETKISTÄMME

 

Kirsi on siitä harvinaislaatuinen nainen, että hän ei hätkähdä uusien asioiden opettelua. Ennen pohjoiseen muuttoamme hän ei ollut ajanut moottorikelkalla metriäkään kunnolla, lukuunottamatta etelän metsäpalstalla kerran suoritettua kokeilua lainassa olleella Ockelbo-merkkisellä paskakelkalla. Tuosta paskasta hajosi ensimmäisellä lainauskerralla kytkin ja toisella ohjaustanko. Omistaja sanoi, että hän lainaa meille mielellään kelkkaa kun se tulee aina paremmassa kunnossa takaisin. Niin varmaan! Nykyisin Kirsi ajaa Summitilla mennen tullen varsin vaivattomasti hankalissakin olosuhteissa.

ULKOPUOLINEN UHKA - PASKAA ITSENÄISYYSPÄIVÄN 2022 AATTONA

 

"...ei mulla pleksit ihan pienest huurru...mutta beibi kyllä täällä tarkenee..." - Tarkenee - JVG

Yläkuvan otin matkalta pikkujouluihin Ivaloon. Matkaa juosten kertyi 47,84 kilometriä ja aikaa kului 5 tuntia ja 36 minuuttia. Ja sitten juotiin. Kiitokset Välitalo Oy:lle, tässä maassa on vielä yrittäjiä, jotka arvostavat työntekijöitään - tässä tapauksessa myös minua, avecina.

 

 ULKOPUOLINEN UHKA

Kyllä täällä tarkenee, mutta kuinka kauan. Niin mikä uhka. Mikä nyt taas uhkaa ja mistä pitää olla huolissaan?

Jos menette mukaan hyperventilointiin, jossa asiat kuullaan pelkästään vasemmalla korvalla ja pahan paikan tullen hengitetään vihreään, kierrätysmateriaalista tehtyyn paperipussiin, niin en voi auttaa. Voitte auttaa itse itseänne miettimällä uhkaako teitä todella jokin. Uhka voi tulla myös oikealta, joten on syytä katsoa molempiin suuntiin. Ja ihan keskellä se uhka vasta onkin. Vielä pahempi on sanoa jotakin, olla jotain mieltä. Tai kirjoittaa. Kauheaa! Tuleeko tämä uhka päänne ulkopuolelta vai sisäpuolelta. Väitän, että sisäpuolelta. Jos teillä on mielentyyneyttä, mikään ulkopuolelta tuleva ei teitä uhkaa. Ette ainakaan koe erilaisten sosiaalisten medioiden jatkuvaa kohinaa uhkaavana. Miten tähän päästään. Ei välttämättä ilman lihansyöntiä, välttämättä siinä luki. Rauhoittumalla. Tai laittamalla puhelin kiinni ja miettimällä miten aika sitten kuluu, kun ei tarvitse facebookkia tai jotakin muuta alustaa selata. Mitä voisi tehdä oikeasti, ei virtuaalisesti. Ulkona? Minusta on erittäin totta, että Suomessa on vähän reaalipoliitikkoja. Termi on tarkoituksella unohdettu, koska Urho Kekkosesta tuli instituutio. Uhrautuminen maan etujen vuoksi ei ole enää mediaseksikästä. Mediaseksikästä on kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Sähköautoista ja tuulimyllyistä. Mitä sitten pitäisi kirjoittaa? Kaikesta pitäisi voida kirjoittaa ilman ennakkosensuuria. Mutta pakko ei ole lukea idealistista perustelua, joka ei johda mihinkään. Tavallisen Suomessa työssäkäyvän ihmisen aika menee pienellä palkalla sinnittelyyn. Nellimin Erähotellin portugalilainen baarimestari sanoi: "I make good money here." Hän on työskennellyt myös Tanskassa. Kun nyt kysyn, että missähän olisi se suomalainen baarimestari, niin välittömästi alkaa rasistimylly pyöriä. Puhutko suomea ja pitäisikö Suomessa saada puhua suomea. Jos kysyisin, että miksi hotelli ei maksa riittävän isoa palkkaa saadakseen suomalaisia töihin, alkaa jokin toinen mylly pyöriä. Korostan, että sitten kun myllyt lakkaavat pyörimästä, paska lakkaa haisemasta ja kullit lakkaavat seisomasta, on maailmanloppu lähellä. Asiatonta? Tottakai, mutta totta. Yrittäjät ovat Suomessa täysin eriarvoisessa asemassa keskenään. Vihreitä sertifikaatteja ja tukirahoja ei riitä kaikille, mutta eniten sotkeville ja vauraimmille kyllä. Minusta kaikille ihmisille pitäisi maksaa parempaa palkkaa, ei sijoittajille. Mutta nyt on myöhäistä. Globaali maailma. Kaikki on yhteydessä kaikkeen ja toisistaan riippuvaista. Miten sitten. Esimerkiksi pikkujouluissa työntekijät avecina. Arvosta työntekijääsi ja näytä se. Meillä itsenäisessä Suomessa asiat ovat hyvin, näin meille on kerrottu kohta jo 105 vuotta. Suomi neito vai lutka. Nykysuomi on neidosta kaukana. Mieluummin vertaisin jo melko kokeneeseen naiseen, joka osaa nauttia seksistä ilman pakonomaista tarvetta korostaa feminismiä. Sairas vertaus? Ei minusta, minusta se on osuva. Nussikaa toisianne, kun sähköt katkeavat ja polttoaine kallistuu. Muistakaa varata patteriradio ja kynttilöitä. Huomaatteko, miten tuskallista on lukea tällaista tekstiä. Nyt lopetan, keitän kahvit ja menen lenkille. Enkä taatusti kirjoita tällaista paskaa sen jälkeen.

 

 

Olen julkaissut yhden kirjan, ja koska olen opiskellut kirjoittamista, niin nyt: älkää kertoko, että kerron tässä teille nyt sitä ja tätä, helppotajuisesti. Älkää selittäkö, että kirjoituksenne lopussa on linkkejä faktantarkistukseen ja esitätte tässä kirjoituksessanne mielipiteitänne. 

    Näin toimien yritätte asettaa itsenne johonkin asemaan lukijoidenne edessä? Loppuun laitatte linkit, jotta teitä ei mielipiteidenne vuoksi lynkattaisi? Osoitatte, että ette ole asianne kanssa yksin, tiedätte jotain, ehkä enemmän? Faktoja? Opetatte?

    Pyydän, älkää selittäkö niin saatanasti vaan pelkästään kirjoittakaa tai kertokaa. Jos teillä on asiaa.

    Oliko minulla.

    Kuka tietää, hyvää itsenäisyyspäivää kuitenkin kaikille.

 

 

VIIKKO 48.

Ma- 30,09 km - 3.35. Luminen hiekkatie/ polanteinen metsäautotie.

Ti- 30,14 km - 3.30. Jäinen asvalttitie, hiekoitettu.

Ke- Kirsin kanssa kävelyä 3,88 km - 54 min.

       10,01 km - 1.06. Palautusta samoilla alustoilla kuten ma-ti.

To- Lepo

Pe- 10,45 - 1.12. Tietä ja polkua.

La- 47,84 km - 5.36. Nellim - Ivalo ja hiukan lisää.

Su- 10,03 km - 1.08. Kylällä palautusta.

yhteensä 138,5 km - 16:09.

Erittäin hyvä viikko. Tuskin pystyn juoksemaan ihan yhtä paljon viikolla 49. Joku voi sanoa, että tämä oli siis liikaa. Nämä jotkut voivat tarkistaa paljonko juoksin Kauhajoella tänä kesänä kuuden päivän kilpailussa ja miettiä sitten mikä on liikaa tai liian vähän.

 

 

     Viimeisessä kuvassa on höyryinen tuokio väliltä Nellim - Ivalo. Latokaapa melkein kuusi tuntia pakkasessa samoissa vaatteissa, jääkylmien juomien kanssa. Itsensä ylittäminen ei aina ole hauskaa ja helppoa - mutta siitä voi silti oppia nauttimaan. Tyyneys - ongelmia ei ole.

    

    

JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Pakkanen on laskenut seitsemään miinusasteeseen. Kello lähentelee aamupäiväkymmentä ja pimeydestä nousee ujo kaamoksen sininen hämärä, lumisen erämaan puunlatvojen yllä palaa keltainen kajo muistutuksena auringosta, joka esiintyy Nellimissä seuraavan kerran tammikuun kymmenes vuonna kaksituhattayhdeksäntoista. Pihalla palaa pari lyhtyä öljykynttilöineen ja kuistin pilariin kiinnitetty Suomen lippu on kuurassa.

   Suomessa on ollut aika, jolloin itsenäisyyspäivänä käytiin kävelemässä kylillä ja kaupungeilla katselemassa kenen ikkunassa ei ollut kynttilää palamassa. Näin tiedettiin kuka oli kommunisti. On ollut aika, jolloin "ryssittelystä" saattoi joutua valtiollisen poliisin pidättämäksi. Eilen Helsingissä poliisi takavarikoi hakaristiliput mielenosoittajilta. Elämme sananvapauden ja kokoontumisvapauden aikaa. Saamme itse määritellä tekemisemme vapaassa, itsenäisessä kotimaassa vuonna kaksituhattakahdeksantoista.

   Toivottavasti.

   Mikään uutinen tai historia ei milloinkaan ole täysin puolueeton, eikä milloinkaan löydetä yhtä yhteistä tulevaisuuteen ulottuvaa ajattelutapaa, saati tapaa toimia yhdessä jonkin yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Aina joku sooloilee. Ja hyvä niin.
   Uutisia ja niiden kommentteja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että suomalaisten sivistystaso on laskemaan päin. Sumeilematta sekotetaan termistö ja asiat otetaan irti historiallisista sisällöistään palvelemaan omia tarkoitusperiä ja nimenomaan tässä ajassa. Mennytta aikaa ei voi arvioida pelkästään tästä ajasta käsin. On ymmärrettävä historiaa ja sitäkin varauksin, sillä kirjoitettuna historiakin on aina jotakin tai jonkun yhtä totuutta.
   Otan esimerkiksi hakaristin, joka sinällään on onnea tuottava symboli. Kansallissosialistit ottivat sen käyttöön Saksan kansallislipussa vuosina 1935 - 1945. Kansallissosialistit olivat totalitarismin, eli yhteiskunnassa valtion vallan ulottamisen kaikille aloille, kannattajia.
   "Paremmilla ihmisillä on oikeus hallita heikompaa ainesta."
   On aivan sama mitä väriä tunnustaa, jos ajattelee noin. Ja noin ajattelevat useimmat poliittiset päättäjämme ajaessaan pelkästään omia etujaan. He vain verhoavat tarkoitusperänsä sananhelinään "kansan asialla olemisesta" tai "yhteisen hyvän nimissä toimimisesta".
   Hakaristilippua eilen Suomen itsenäisyyspäivänä heiluttelevat tuskin ovat tulleet ajatelleeksi, että alkuperäisen natsi-ideologian mukaan he itse olisivat saattaneet joutua kaasukammioon ensimmäisinä, totalitarismissa kun ei sallita mielenilmauksia, ei minkäänlaisia.

   Yhtä totuutta ei ole itsenäisyydessäkään. Emme milloinkaan voi saavuttaa ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi hyvä olla koska jokaisen on omassa elämässään löydettävä hyvä olo itselleen omin voimin. Ei ole olemassa yhteistä hyvää oloa vaikka kuinka pappa ja runotyttö juhlissaan julistavat, että kaveria ei jätetä. Pakkohan ne on jättää. Kuka helvetti kaikkia paskahousuja jaksaa iankaiken raahata mukanaan. Väsyyhän siinä. Ja rahatkin menevät.

   Elämänmyönteiseen ihmiskäsitykseen kuuluu omasta ympäristöstä huolehtiminen. Näinollen ei tarvitse miettiä voidaanko ilmastoon vaikuttaa. On luonnollista, että ei sotketa ja pyritään kohti puhtaampaa teknologiaa. Aivan samoin ihmisten kanssa. Jos joku matkasi varrella tarvitsee apua niin annat sitä, mutta kaikkia et voi pelastaa vaikka kuinka yrittäisit.
   Jokaisena päivänä olen kiitollinen molemmille isoisilleni. Toinen oli Kollaalla ja toinen Summassa. Jokaisena päivänä toteutan heidän ajattelutapaansa : ajattelen itse ja yritän pysyä hengissä. Tällä pääsen jo pitkälle - tapahtui ympärillä sitten mitä tahansa.