HELLEHELVETTI JA MUITA HARHAKUVITELMIA

 

VIIKKO 30.

Ma- 60,21 km - 2.52.

Ti- 42,55 km - 2.08. Kirsi tuli mukaan 20 km jälkeen.

Ke- Lepo

To- Rovaniemellä hiilikuituisen maantiepyörän Orbea Orcan testiajo 7,28 km - 20 min.

Pe- Kiilopäälle ja takaisin 201,19 km - 8.50. Matkasta kolmasosa soraa.

La- Läskipyöräpalautus 10,49 km - 44 min. Juoksua 2,10 km - 17 min.

Su- 31,43 km - 1.12. Kadenssiharjoitus.

Pyörällä 353,1 km - 15:48 ja juoksua 2,1 km.

 

VIIKKO 31. Kevyt viikko.

Ma- Kävelyä 3,43 km - 53 min.

Ti- Lepo

Ke- Juoksumatolla 6,06 km - 45 min. Ulkona kaatosade ja ukkonen.

To- 120,76 km - 5.14. Osa soraa.

Pe- 35,22 km - 2.00. Kirsi tuli mukaan 20 km jälkeen. (Kesäpäivän pystytystalkoot)

La- Lepo (Nellimin kesäpäivät)

Su- 8 km - 28 min ja 11,27 km - 36 min. Kirsin kanssa Virtaniemeen ja takaisin, välissä talkootöitä kesäpäivän järjestelyjä purkaen. 20,32 km - 53 min. Piti kääntyä takaisin ukkosta pakoon.

Pyörällä 195,6 km - 9:13.

 

HEINÄKUUN SUMMAUS

Pyörällä 1060 km - Juoksua 40,2 km. Harjoitusaika kaikki yhteensä 54 tuntia ja 26 min. 

 

 

 HELLEHELVETTI JA MUITA HARHAKUVITELMIA

 

Nellimin kylän kesäpäivillä Virtaniemessä minulta kysyttiin kuinka paljon olen kirjoillani tienannut.

   Olin myymässä tapahtumassa kirjojani ja tietenkin Nellim-Paatsjoen kyläyhdistyksen jäsenenä talkoolaisena. Talkoolaisena oleminen tarkoitti tässä tapauksessa kolmen päivän puristusta: perjantaina kolmenkymmenen kahden asteen helteessä pystytettiin neljä telttaa ja kalustettiin yksi sali valokuvaesitystä varten, sitten helteinen tapahtuma lauantaina ja sunnuntaina purku siivouksineen, edelleen hellekelissä.

   Samaan aikaan iltapäivälehdet otsikoivat Lapin tappohelteistä. Laajalla värikynällä jutuissa kerrottiin, kuinka oksentelevia turisteja pelastetaan kairoista nääntymästä.

   Paskapuheita.

   Lämmintä on ollut. Hellettä viikkotolkulla ja nyt viimeaikoina hampaanpaikkoja tärisyttäviä ukkosia kaatosateineen. Mutta hellehelvetistä tämä on kaukana. 

   Jos joku haluaa hellehelvettiin, niin tervemenoa juuri nyt Espanjan keskiosiin tai Portugaliin. Koimme sen pari vuotta sitten pitkällä matkailuautomatkalla Lissaboniin ja takaisin. Jumaliste - auton nokkapelti piti avata kun pysähtyi! Ei koneen kiehumisen takia vaan siksi, että pysähtyessä kaikki lämpö nousi autoon sisälle. Jatkuva kolmenkymmenen viiden tai neljänkymmenen asteen lämpö on hellehelvetti. Meillä Lapissa sentään yöt ovat viidentoista asteen tietämissä.

   Mitä tulee turisteihin, niin täytyy olla kokematon ja hieman hassu, joka lähtee Lappiin vaeltamaan helteellä. Etenkin puuttoman avotunturin kivet kiehuvat yöttömän yön paahteessa ja suo- ja jokipaikoissa räkkä (sääskiparvi) rällää hurjana. Vaeltamisen nautinto on varsin kaukana sääskiharson takana kärvistellessä. Tulkaa mieluummin syksymmällä raikkaisiin tuuliin ja kirkkaisiin, kylmeneviin iltoihin nauttimaan.

   Iltapäivälehtien paskaotsikot voi unohtaa. Niiden vika on maailmankuvan vääristäminen ja värittäminen. Otsikot luovat omanlaisiaan odotuksia ja ennakkokäsityksiä. Olisi paras ottaa kaikki sellaisenaan, oman kokemuksen kautta - ilman ennakkoasenteita. Mielestäni näin elämästä saa kaiken mahdollisen irti. Ilman vertailuja muihin.

 

Palataan alun kysymykseen. Kuinka paljon olen kirjoillani tienannut? 

   Esikoiskirjani ensimmäinen painos julkaistiin 2022. Toinen painos , jossa kansiväri on graafikko Pekka Toivosen leimauksen myötä vaihtunut vihreästä hennon vaaleanpunaiseen, julkaistiin tänä vuonna. Välissä julkaistiin novellikokoelma nimeltä Yleinen tie päättyy. Tänä vuonna näki päivänvalon kolmas kirjani, Ifrit, joka on kolmeosaisen trilogian ensimmäinen osa.

   Jos jätetään kirjastokorvaukset pois, niin kaikki kirjoillani kolmessa vuodessa ansaitsemani rahat käytin tänä aamuna. Tilasin itselleni käytetyn, mutta kunnostetun tietokoneen Nuvoosta, Oulusta. Kone maksoi 399 euroa. Oli pakko, koska Windows 10 ylläpito loppuu ja vanhaan koneeseeni uutta järjestelmää ei saa.

   Kirjastokorvauksia olen saanut alle kymmenen euroa.

   Että siitä vaan. Alkakaa kirjoittaa jääkaappia täyteen, kyllä se siitä.

   En valita lainkaan, mutta harhakuvitelmia ei kannata ylläpitää.

   Jatkossa tätä blogia ja neljättä kirjaani kirjoitetaan käytetyllä koneella. Säästän näin 1652 kiloa kiinteitä luonnonvaroja ja hiilidioksidia 141 kiloa.

   Lisäksi säästimme Kirsin kanssa yhteensä kymmenen kiloa hiilidioksidia polkupyöräilemällä talkoisiin sunnuntaina.

   Mutta makkaranpaistosta emme luovu. 

    

MUITA HUOMIOITA:

Esikoiskirjani toisen painoksen kansi on muuttunut vaaleanpunaiseksi.

AK-puukkoja valmistetaan Suomen lyhimmässä kunnasta. Siis Iissä. Ostin itselleni yhden Nellimin kesäpäiviltä, huomatkaa kaiverrus.

 

Zefalin satulan alle vapaasti kiinnitettävä laukku pidempiin seikkailuihin saapui. 

Kävin Rovaniemellä koeajamasssa hiilikuiturunkoisen maantiepyörän, Orbea Orcan. Pyörä painaa alle kahdeksan kiloa. Kauppoja ei vielä tullut. Tuote ja hinta ovat kunnossa, mutta pohdinta maantiepyörän tarpeellisuudesta täällä Lapissa jatkuu edelleen. Kesäkuussa maa oli vielä jäässä ja se jäätyy syyskuun jälkeen uudelleen. Pyörä kolmen kuukauden käyttöä varten?

 

Kesäkattaus kesäkeittiössä töistä palaavalle Kirsille. Haukipihvit, jugurttikastiketta, Kanarianperunat, salaattia, leipää ja ystävältä saatua valkoviiniä.

 

Pitkän 200 kilometrin lenkin maisemia Saariselältä alkuperäisen Magneettimäen päältä.

 

IHMISET! 

Olen juossut kolmekymmentäkaksi vuotta ja yli 94000 kilometriä. Näiden vuosien aikana minulta on toistuvasti kysytty, että eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin juosta.

   Nyt kun olen pyöräillyt paljon, on kysytty, että olenko vähentänyt juoksun määrää, tai etkö enää juokse.

   Saanko itse kysyä?

   Mikä olisi hyvä, mikä kelpaisi?

   Onko mikään hyvä?

   "Ne tekee, jotka osaa. Ne jotka ei osaa, arvostelee."

   Sosiaalinen media on täynnä vihaa ja arvostelua. Alaspainamista. Esimerkki: Olympiavoittaja Iivo Niskasta haukutaan rievuksi ja tähdenlennoksi. 

   En ymmärrä.

 

KOOTTUJA SELITYKSIÄ

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka lukevat paljon. Pystyäkseen kirjoittamaan paremmin, on luettava - myös omia tekstejään jälkeenpäin. Jälkeenpäin, tässä yhteydessä, tarkoittaa vielä vuosienkin kuluttua. Näin menetellen blogini palvelee minua päiväkirjana, josta on mahdollista havaita oman ajattelunsa muuttuminen. On mahdollista, tässä yhteydessä, tarkoittaa että jos pystyy myöntämään itselleen ajattelunsa kehittyneen - myös väärään suuntaan.

"Usko kokemuksiini on minun todellisuuteni ja voimani."

Näin kirjoitin viimeksi. Olen kuitenkin useissa yhteyksissä menneinä vuosina tähdentänyt että en etsi kokemuksia. Kuulostaa ristiriitaiselta ? Kyse on siitä, että olen viimeaikoina lukenut varsin paljon filosofiaa käsitteleviä teoksia. Sanalla kokemus tarkoitin aiemmin ostettuja kokemuksia. Esimerkkinä voisi mainita elokuvat. Ostat lipun ja saat kokemuksen. Verrattuna : juokset tunturiin korkealle ja saat henkisen kokemuksen.
Kyse on tavasta hankkia kokemuksia. Eikä nyt saivarrella vaikkapa rahasta, sitähän tarvitaan aina silloin tällöin esimerkiksi ruokaostoksiin. Tässä minun tavassani on oleellista yritys elää elämää juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Tähän olennaisena osana kuuluu valmiiksipureskellun ja liiaksi etukäteen valmistellun välttäminen. Omat valinnat tekevät hyvää niin elokuvien kuin luontokokemustenkin suhteen. Ja tässä sivussa kirjoitettu kieli kehittyy - toivottavasti.

Kirjoitan tätä 31 asteen lämmössä Ropin Pirtillä Käsivarren Lapissa. Olen palannut Norjasta harjoittelun jälkeen hengähtämään hetkeksi. Torstaiaamuna ystäväni saapuu Kolariin junalla ja Norjan todelliset vuoret kutsuvat jälleen.
Tunturilapin ja Lapin yöttömän yön hellettä on vaikea selittää, jos sitä ei ole kokenut. Varjoa ei ole juuri missään ja kaiken päivää ja yötä kiertävä aurinko lämmittää maan ja sen pinnalla tarpovat helvetilliseen kuumuuteen. Usein tähän liittyy täysin tuuleton keli, joka antaa loppusilauksen.
Helvetin kuuma on yhtä mielenkiintoinen ilmaus kuin helvetin kylmä. Alkutiedon mukaan helvetissä pitäisi olla vain kuuma ja siellä Sisyfos vierittää loputtomasti kiveä kukkulan huipulle. Aina kun hän saa kiven ylös niin se vierii sitten taas alas. Myytin mukaan Sisyfos on tuomittu ikuiseen kovaan työhön. 
Edelläkuvattu kuulostaa hieman ultrajuoksijalta, joka loputtomasti kerää kilometrejä taakseen tai nousee yhä uudelleen vuoren huipulle vertikaalisten nousumetrien kiilto silmissään. Ja minkä vuoksi ? Joskus oikein itsekin ihmettelen tätä kysymystä.
Niin tai näin, olen saanut vasemman jalkani pohkeen/akilleksen asettumaan. Vieläkään se ei ole täysin kunnossa, mutta päivä päivältä lähenee normaalia. Pitäisi levätä ? Juoskaapa yhtä paljon kuin minä niin huomaatte lainalaisuuksien kohdallanne muuttuvan. Täydestä levosta kohdallani seuraa paranormaali lihasten ja jänteiden kiristyminen sekä makkaransyönnin ja alkoholinkulutuksen jyrkkä nousu. Ei kiitos - ihan vielä. 

Tunturi on kaunis heinäkuussa. Lyhyen kesän kukkaloisto on parhaimmillaan. Olen yrittänyt opetella tunturikasvien nimiä. Maksaruohot ja tietyt putkilokasvit osaan jo osittain tunnistaa mutta mähkät ja liekokasvit menevät aina välillä sekaisin.
Samoin on lintujen kanssa. Kapustarinta ja piekana on helppo määrittää jo pelkän äänenkin perusteella mutta sirrit menevät sekaisin varsinkin kun juostessa ei ole kiikareita. Suosirrin vinkuessa hätäänsä siipirikkoa esittäen pelastaakseen poikasensa toteankin usein ääneen juostessani, rauha - minä en syö ketään, ja jatkan juoksua.

Edellisessä kuvassa Rihpojärven vesi Heligskogenin länsiylängöllä on ennätyksellisen alhaalla. Piti laskeutua padolta kauas alas juomaan. En muista koskaan tällaista kuivuutta. Kasvihuoneilmiö näkyy ja tuntuu, mutta siltikään meidän ei kannattaisi huolestua. Kyllä se meidän ajan kestää ? Ei kestä sanon minä. Joten koitetaan jokainen omalta osaltamme parhaamme välttääksemme ympäristön tahallista pilaamista.
Alakuva kertoo kiinnostuneille harjoittelumaastoistani. Tuo on edessä kun ylängöltä laskeudutaan joelle. Ei ehkä tarvitse ihmetellä hitaita kilometriaikoja Stravassa. Kehäkolmosen ulkopuolella aikakäsitys pistetään joskus uusiksi. Kaikki ei ole matelua vaikka siltä näyttääkin.

HARJOITTELUNI VIIKKO 28 loppua ja 29 alkua 

Pe- 6 km Saana-tunturin takana varovasti - 52 min. Illalla pyöräilyä 10 km - 33 min.
La- 12,2 km tunturissa, pois Saanan huipun kautta , nousu talvipuolelta - 2.04.
Su- Massiivi Heligskogenin länsiylängöllä - 27,74 km - 4.10. (vertikaalia 1121 m)

Viikko yhteensä 68,4 km - 11 tuntia ja 42 minuuttia - vertikaalista nousua 3048 metriä

Ma- Heligskogen Várddut eli Rihpojärven ja tien välistä ylänköä - 10,55 - 1.34.
Ti- Lepo
Ke- Ropinsalmi 20 km - 3.00. Mönkijäuraa.

Kiinnostuneille tiedoksi että olisin halunnut juosta viimeisen parin viikon aikana noin 100 kilometriä enemmän mutta näillä nyt on mentävä. 
Viikolla 29. maanantain lenkin varustus : Garminin kello, lenkkikenkiä 2 kpl, tekninen paita, shortsit, sukat, lippalakki, buffahuivi ja autonavain. Vesi luonnosta ja energia mahasta.

Olen täällä kotonani.

Näkymä Saanan Norjanpuoleiselta laidalta kohti kolmen valtakunnan rajaa. Pilvet ovat hauskasti alhaalla.