PIENTÄ LAITTOA

Huolto alkaa, nokkapelti ja pohjapanssarit poistettu, öljyt ulos ja jakohihnan koteloa auki.

Allekirjoittanut pesee pohjapanssaria jonka päälle kertyy isänmaata ja vähän muitakin maita ainakin meillä.

Vanha jakohinna ylhäältä, kotelo poistettu. Ennen kotelon poistoa on irrotettu paisuntasäiliö sekä ohjaustehostimen nestesäiliö. Työtilaa rattaiden poisottoon on niukalti mutta konetta voi vääntää rautakangella sivuun tarvittavat millit.

Hihna, kiristimet ja ohjainrullat sekä vesipumppu poistettu, pestään... Kuva otettu viistosti sivusta, öljynsuodattimen jalka oikealla keskellä ja öljypohja vasemmalla alhaalla.

Ylhäällä vanha pumppu, alhaalla uusi hihna ja pumppu.

Polttoainesuodatinta irrottamassa.

Jäljellejäävien jarruosien puhdistusta teräsharjalla.

Uusi etulevy paikallaan, yksi hyvä merkki on Zimmerman näissä.

Raidetangon nivelet molemmat nipussa menossa paikalleen. Tämä siis on se kuuluisa aksiaalinivel. Nitriilikumihanska säästää tekijänsä käsiä.

Pyöränsuuntauslaite.

Aika iskee, sisäkuvassa johtojen takana on seinän ja pohjalevyn liitos korjattuna butuulikitillä pyöränkotelon kohdalta. Nyt ei tule pölyä tanssikenkiin enään vaatekaapin kenkäpuolelle...

Tuntuma ratkaisee, ei tarvitse nähdä mitään kun tietää mitä tekee.

Matkailuauto täytti kymmenen vuotta ja läpäisi määräaikaiskatsastuksen moitteetta. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen kuntoon missä minä haluan että automme on. Pitkät matkat ulkomaille vaativat veronsa ja teknisiä ongelmia voi yrittää torjua ennakolta tekemällä erittäin perusteellista huoltotyötä.
Ajelin Nellimistä Ylöjärvelle Elovainion Autohuollon luotettavan palvelun hoiviin. Koska jo ammattiautoajoiltani tiedän että tämä korjaamo ei jätä mitään puolitiehen ei ole mitään syytä olla käyttämättä sitä varsinkin kun saan olla mukana tekemässä huoltoa.

Ylläoleva kuvasarja kertoo osan siitä mitä huoltourakkaan sisältyi. Huoltoa on monenlaista ja monenhintaista. Usein asiat jätetään puolitiehen varsinkin puhdistuksen osalta. Esimerkiksi hammashihnan (jakohihna) vaihdossa sekä kotelon että moottorinpään puhdistaminen vanhan hihnan pölystä on ensiarvoisen tärkeää. Vesipumppu ja molemmat käyttöhihnat ja kaikki kiristimet ja ohjainrullat on syytä vaihtaa samalla. On erittäin järjetöntä yrittää säästää tässä ja jäädä sitten tienpäälle koska käyttöhihnojen ikä on 60000 km / 4 vuotta, kuten usein myös vesipumpun. Jakohihnakaan ei kestä turvallisesti kovin paljon yli 4 vuotta Ducatossa. 
Tähän on karvanaamarien (karavaanarien) turha kommentoida sitten mitään. Tarinoita siitä että ei ole vaihdettu huollossa mitään kymmeneen vuoteen ei kannata meille Kirsin kanssa esittää. On aivan eri asia käydä kerran kesässä Pandoja moikkaamassa matkailuautoreissulla kuin ajaa auto syvälle Eurooppaan tai asua siinä kuukausia Norjan vuorilla. Myös nykyinen asuinpaikkamme on hieman haasteellinen autoille talvisin. Kun 24.1. aamulla harkitsin lähtöä niin pakkasmittari näytti  - 38 celsiusta. Illalla sitten kun lähdin pakkasta oli  -27 astetta.

Matkailuautomme huolto :

-hammashihna (jakopäänhihna), kiristimet ja ohjainrullat ja vesipumppu
-käyttöhihnat molemmat sekä ohjainrullat
-öljyt moottoriin ja vaihteistoon
-kaikki suodattimet
-jarrunesteen vaihto
-jarrulevyt eteen ja taakse sekä kaikki jarrupalat, jarrusatuloiden ja liukupintojen puhdistus ja voitelu, käsijarrun puhdistus ja takavaijereiden herkistys
-pakoputken kiinnityskumien vaihto ja ns. rungonpuoleisen palosuojan restaurointi
-raidetangonpäät sisin ja uloin molemmille puolille sekä pyöränkulmien säätö
-uusi akku autoon, vanha kesti 10 vuotta ja oli vaihdettaessa testerin mukaan kunnossa mutta kun oli alkuperäinen niin järkikin jo sanoo jotakin...

Ducaton yksi murheenkryyni on moottorin jakopään rakenne. Jos vesipumppu vuotaa niin kaikki menee hammashihnakoteloon, samoin jos ruiskutuspumpun akselin tiiviste vuotaa niin kaikki vuotava diesel menee jälleen hihnalle.
Polttoainesuodattimen irrotettava muovikotelo kierrekansineen on perkeleestä. Kotelon saa suodattimen vaihdon jälkeen pitämään kannen tiivisteestään tai sitten ei. Ei auta yhtään että tiedossa on oikea momentti ja vaikka kuinka puhdistaa ja voitelee tiivisteen HHS-aineella (esimerkiksi). Voi ponnisteluista huolimatta alkaa vuotamaan esimerkiksi 8000 kilometrin jälkeen yhtäkkiä. Olen ratkaissut meillä asian niin että mukanani on uusi varakotelo aina. Uusimpiin on sittemmin tullut kunnollinen peltikotelo.

Usein autojen huoltotarinoita kuunnellessa jää paitsioon kaikki muu kuin se mitä maksaa ja kuinka kauan kesti. Matkailuautoamme huolsi yksi ammattiasentaja ja minä (melkein puoliammattilainen). Teimme tosissamme töitä lakisääteiset kahvi- ja vittuilutauot pitäen. Aikaa kului vajaan parin työpäivän verran, tähän on laskettu sisäkorjaus.
Ehkä tekisi hyvää useimmille autonomistajille olla mukana huollossa niin nillitettäisiin hiukan vähemmän. Työ on vaativaa, likaista ja raskasta eikä virheitä saa tulla. Lisäksi se vaatii hyvät laitteet ja työtilat sekä työvälineet. Tämänpäivän autokorjaamo maksaa itsensä kipeäksi ympäristöystävällisyydestä, erilaisten nosturien yms. laitteiden huollosta ja katsastuksesta sekä tietotekniikan lisenssimaksuista.
Tähän päälle kun työnvastaanotossa asiakkaat esittävät erilaisten psykoottisten tilojen kirjon höystettynä maksukyvyttömyydellä ja kaupanpäälle vielä jopa judoliikkeitä, on selviö että huumori yhdistettynä psykologipalveluun perheen rakkaan peltilehmän sammuessa tienposkeen maksaa - joskus paljon ja joskus vielä enemmän. Ainahan voi tosin kävelläkin - ja juosta !

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- 10 km kotona hiljaa - 1.07. -22 celsiusta mutta aurinko tuli esittäytymään.
Ti- Lepo
Ke- Illalla ennen lähtöä eteläsuomeen 10,2 km - 1.04. - 27 celsiusta. Aamupäivän oli - 38 celsiusta.
To- Matkalla Rovaniemellä 12 km - 1.20. Uudessa lumessa kahlausta.
Pe- Ylöjärvi 12,3 km - 1.13. Etelänpaskatalvi ja kävelytiet jäässä mutta hiekoitettu osin...
La- Lepo...(huoltoa)
Su- 10 km räntäsateessa Ylöjärvellä - 1.07.

yhteensä 54,8 km - 5:54 - vertikaalia 331 metriä.

Suunniteltu kevyt viikko toteutui. Tosin kiinniruostuneiden jarrulevyjen hakkaaminen lekalla ja muu huoltotyö käy kuntosalista.
Tästä eteenpäin harjoitus kovenee asteittain, huippu saavutetaan sitten maaliskuun alussa - kenties.

     ELOVAINION AUTOHUOLTO    -  AMMATTILAISET ASIALLA !

KYLLÄ VAI EI ?

VIIKKO 3. HARJOITTELUNI

Ma- 8 km huoltavaa palauttelua tiellä - 54 min. (6.48 min/km) -1 celsiusta ja kova tuuli, lumi lensi. Väsyneet jalat.

Ti- 20 km perusjuoksua tiellä - 2.11. (6.35 min/km) -10 celsiusta ja erittäin kova tuuli. Kylmä !

Ke- Aamupäivä 20 km - 2.10. Perusjuoksua -24 asteen pakastimessa. (6.29 min /km)
       Iltapäivä 17 km - 1.45. Keskivauhtista kestojuoksua (6.11 min/km) 

To- 8 km - 52.19. Pelleilyä; vein roskat ulos ja eksyin. (6.31 min/km)

Pe- Lepo

La- Erikoisharjoitus 50,1 km - 5.22 liikkeellä oloaika. 6.26 min / km. 31 km kohdalla ruoka- ja vaatteidenvaihtotauko noin 25 minuuttia. Pakkasta -21 - - 16 celsiusta. Erittäin kova harjoitus josta minun pitää kuitenkin toipua lähes samantien jos onnistuin juoksmaan oikein.

Su- Aamupäivä 9 km lumisilla poluilla vapaata juoksua 1.09. (7.39 min / km) Eilinen ei tuntunut mitenkään erikoisesti.
Illalla Vauhdinvaihtelua kylänraitilla 10 km - 58.41. Paras km 4.13 min /km.

yhteensä  142,6 km - 15 tuntia ja 24 minuuttia - 1148 metriä vertikaalista nousua.

Viikkoon tuli kuormituksen säädön vuoksi hieman vähemmän kilometrejä kuin edelliseen. Mitenkään kevyeksi en silti viikkoa jättänyt.
Unkariin valmistautumisen olen jakanut kolmeen osaan. Nyt ensimmäinen kahden kuukauden peruskuntokausi on takana. Harjoittelu on sujunut todella hyvin koska olen keskittynyt harjoittelemaan ja muu on ollut rekvisiittaa.
Seuraavaksi on reilun viikon vapaampi jakso blokkiharjoittelusta ja sitten pureudun pikku hiljaa helmikuun edetessä toden teolla kestävyyden synkimpiin salaisuuksiin.

ULKOINEN PAINE

Minulta on usein kysytty miten ihmeessä kykenen motivoitumaan edelleen vuodesta toiseen jatkamaan vuonna 1992 alkanutta enemmän tai vähemmän määrätietoista juoksemista. Yksinkertainen syy on että nautin juoksemisesta edelleen kuin pieni lapsi. Harjoittelu ei ole aina mukavaa mutta juokseminen ja sen syvin yksinkertaisin olemus ovat aina.

Olen kokenut jonkinlaista ulkoista painetta että minun muka täytyisi lopettaa. Lopettaa siksi että olen juossut tai kilpaillut jo niin ja niin monta vuotta tai niin ja niin monta kilometriä tai että kun olen pystynyt juoksemaan koko Suomen halki niin mitä sitä enää nyt täytyy ?
Vakuutan teille että lopetan sitten kun en enää saa irti tästä juoksemisesta mitään. Sensijaan poliitikkojen toivomaa kilpailukykyrunkkaria ette minusta enää koskaan saa. En siis nouse aamulla ylös vain mennäkseni töihin tai opiskelemaan siksi että Suomi saataisiin nousuun.
On helvetin säälittävää miten kovia arvoja markkinoidaan muka yleisesti hyväksyttyinä ja toivottavina. Ainutkertaisen elämän kokemukset eivät ole mitään verrattuna ostovoimaan tai eurooppalaisena kansakuntana kärkimaiden joukkoon pyrkimisen gloriaan.

Norjassa on kielletty huippu-urheilu alle 13 vuotiailta lapsilta. Ennen mainittua ikävuotta pyritään monipuolisuuteen ja kaikkeen muuhun kuin lajinomaiseen keskittymiseen. Suomessa taas viisivuotiaat harjoittelevat jalkapalloa kolmesti viikossa ja 12 vuotiaat uivat parhaimmillaan  yli 20 tuntia viikossa. Ei ihme että suomeen ei synny aikuisia huippuja tai että nuoria ei kiinnosta. 
Tämä sama pakonomainen pärjääminen näkyy myös yhteiskunnassa ja Suomalaisena small talkina vaaleissa. "Suomi on ainoa maa, joka maksoi velkansa toisen maailmansodan jälkeen." Ja mitä sitten ? Ei noissa muissa maissa ympärillämme nyt niin kovin huonolta näytä ? Mikä ihme meistä tekee edelleen kuhnureita punaisen viivan torpassa odottamassa käskyä ? Rypemällä menneisyydessä ei synny mitään uutta tulevaisuutta. Tämä pätee myös niihin jotka ovat juuttuneet kansalaissodan tai toisen maailmansodan arpien auki repimiseen.

Motivaatio juoksemiseen on sama kuin motivaatio elämän kokemiseen. Aina ei kiinnosta mutta perusvire säilyy oikean suuntaisena positiivisuuden kautta. Vuosien ajan mukanapysymisen salaisuuksina on ollut huoltava harjoittelu, harjoittelun lopettaminen aina kun se on alkanut aiheuttamaan pelkkää synkkämielisyyttä tai pakonomaisuutta, uusien harjoitusmenetelmien omaksuminen ja nuorempien juoksijoiden tukeminen ja kuunteleminen.
Esimerkkinä voin mainita että nyt kun olen pari kuukautta juossut suurinpiirtein 550 km kuukausitasolla Nellimin talvessa on selvää että jos jatkan kilpailemista en missään tapauksessa juokse seuraavana talvena näin paljon jatkuvasti täällä. 
Tulevana talvena kun olen kotona otan mukaan hiihdon ja lumikenkäilyn. Läskipyörän hankintaa on myös suunniteltu. Vaihtoehto on myös paeta ulkomaille osaksi aikaa talvea halvan ruuan maihin elämään yksinkertaista elämää valossa ja lämmössä.

Niin kauan kuin omat kyvyt riittävät eteenpäinmenemiseen ja uuden kokemiseen on syytä antaa mennä. Ainakin kerran viikossa pitäisi istua alas ja miettiä onko tämä elämä sellaista jota haluan elää. Minulla vastaus on ollut viimeaikoina kyllä. Miten sinulla ?

Viimeinen kuva on maisema Nellimin Ahvenjärveltä. 
"Lappi ? Kesällä pelkkää suota ja hyttysiä. Talvella on aina pimeää ja kylmää. " 
Hölmöt ovat kaikkialla hölmöjä - se heille suotakoon...

PASI KOSKINEN : HISTORIAA JA SAAVUTUKSIA

Minua on usein pyydetty liittämään blogiini BIO, joten teen sen nyt ihan siitä syystä että aika kuluu ja ihmisten on hyvä tietää mitä kaikkea on tullut koettua laskettujen ja laskemattomien askelten välissä.

 ULTRAJUOKSIJA JA KIRJAILIJA PASI KOSKINEN

 

Syntynyt 1964 Tampereella. Viettänyt lapsena ulkoilmaelämää Tampereen Raholassa, Ikaalisten Juhtimäessä ja nykyisen Seitsemisen alueella. Asunut Tampereella, Jyväskylässä, Mikkelissä  ja Hämeenkyrössä.

Takana 10 vuoden työurat sekä liikuntavammaisten lasten kanssa että ohjelmatoimittajana. 16 vuotta taksiyrittäjänä päättyi omasta tahdosta syksyllä 2017.

Parantui vuonna 1993 levinneisyysaste 5. syöpätaudista.

Juossut 92402 kilometriä laskettuna vuodesta 1992 vuoteen 2023.

Löytänyt elämänsä rakkauden ja valon, Kirsi Martikaisen, jonka kanssa elää elämäänsä.

 

Käsitekirjat julkaisi esikoisteokseni syksyllä 2022. Romaani kertoo periksiantamattomuudesta.

Tuloksia :

Epäviralliset :

1 km tiellä - 3.07, harjoituksessa Tampereella Kaupin Niihamassa, hiekkatiellä

3 km tiellä  - 9.57, harjoituksessa Tampereen Teiskontien kävelytie Atala - Kissanmaa

Puolimaraton 1.21 väliaikana Taaborin juoksussa

Viralliset :

 9,3 km Pyynikkijuoksu Tampereella 34.57 vuonna 1995

Puolimaraton City-Lahti Juoksu 1.24 vuonna 1995

Pirkan hölkkä 33 km - 2.27 vuonna 1995

Maraton Itsenäisyysmaraton Kuopiossa 3.08 vuonna 1995

St. Olavsloppet 4. osuus 5,5 km - 21.21 (2 km tasamaata ja loppu ylämäkeä.) vuonna 1997

St. Olavsloppet 17. osuus 5,5 km Stiklestad-Verdal 20.12 vuonna 1997

Ultratuloksia :

50 km -          5.06, Tampere Wihan kilometrit vuonna 2008

100 km -      10.37, Perniö vuonna 2009

6 tuntia -    64 km, Lohja vuonna 2012

24 tuntia - 177 km, Nivala vuonna 2012

48 tuntia - 243 km, Kaustinen vuonna 2011

6 päivää - 603 km, Kauhajoki vuonna 2022

Tuhat mailia ; 1622 km - 27 päivää 15 minuuttia ja 22 sekuntia. Nuorgam - Hanko vuonna 2014

Motto: Koskaan ei saa luovuttaa - pitää vaan välillä antaa vähän periksi.

Muuta:

Hiihtänyt 9 vuotiaana 50 km Pinsiön kierroksella puusuksilla.

Ajanut 11 - 15 vuotiaana pyörällä säännöllisesti kesäisin 62 km mökkimatkaa edestakaisin kunnes sai mopon ja kyllästyi polkupyöräilyyn.

Nuoruudessaan tehnyt raskaita lapio-, metsä- ja kivitöitä maaseudulla.

Juossut lukuisia hölkkäkisoja ja puolimaratoneja. Maratonien määrä 39 kpl.

Juossut heinäkuussa 2006 Raine Koivumäen kanssa Kilpisjärveltä  Haltitunturin huipulle ja seuraavana päivänä takaisin. Menomatka 15 tuntia ja paluu 12 tuntia (oli kiire saunaan).

Juossut yksin syyskuun 2009 alussa reppu selässä kolmessa vuorokaudessa 186 km Käsivarressa reitillä Vuoskun eräkämppä - Kalkkoaivi - Hirvasvuopio - Terbmisjärvi - Kilpisjärvi - Ropin Pirtti - Vuoskun eräkämppä.

Vaeltanut eripuolilla Lappia rinkkaa kantaen, suksien ja lumikengillä.

Omaa rajattomasti puheaikaa myös radioamatöörinä, kutsu OH3GWO.

Harrastaa kirjallisuutta, filosofiaa ja luontoliikuntaa monin tavoin; metsätöitä, moottorikelkkailua, hiihtoa, lumikenkäilyä, atv-ajoa, läskipyöräilyä, kalastusta läpi vuoden eri tavoin ja metsästystä.

Pitää tätänykyä itseään elämäntapajuoksijana mutta voi olla myös juoksemattakin.

Meditoi juosten ja istuen (zazen).

Asuu Inarin Nellimissä ja on Lapissa henkisessä kodissaan.

 

TEOSLUETTELO:

 

Valokirja (yhdessä 13 muun tekijän kanssa kirjoittajapiiri Sanasepoissa)

ISBN 978-952-94-3297-4 

 

Esikoisromaani:

ja kaikki kivestä

ISBN 978-952-7374-12-2 

Novellikokoelma:

Yleinen tie päättyy

ISBN 978-952-7374-20-7

Kuva on otettu 2017 Unkarissa matkailuautossa hetki ennen 6-päivän kilpailun alkua.

Vanhoja linkkejä talteenotettuina blogin sivupalkista :  

Inhimillinen tekijä     

Tuhat Mailia  

Akuutti, arkistoa 

 

Tietoja päivitetty viimeksi 1.9.2024.

TYHJÄKÄYNTI KIELLETTY

Nykyihminen pyrkii suorittamaan jatkuvasti. Illuusio siitä että kaikki muutkin tekevät jatkuvasti jotakin on lujassa. Luovuus ja uudet ideat eivät synny tekemällä vaan ajattelemalla. Tähän ajatteluun olisi oltava tyhjää ja mitääntekemätöntä aikaa - eräänlaista tyhjäkäyntiä.
Tyhjäkäyntiä ei ole että istuu älylaite kourassa ja lukee uutisia vaan että pelkästään istuu ja vaikka katselee ikkunasta ulos. Näin menetellen ajatus on vapaa. Useasti tällaisina hetkinä mieleen tulee kaikki se mitä voisi tai pitäisi tehdä tai kaikki se mitä luulet että kaikki muut tekevät juuri sillä hetkellä. Se on kuitenkin harhaa. Eivät ne muut juuri sen enempää aikaiseksi saa vaikka kovasti sitä usein tuovatkin julki.

Ultrajuoksijana törmään tavoitteellisen harjoittelun myötä tunteisiin jotka eivät kestä päivänvaloa. Kun elimistön stressi nousee riittävän korkealle on helppo kerätä negatiivista ajatusmassaa väsyneenä tarpoessaan. Tässä onkin merkittävä ero tavoitteellisella harjoittelulla ja vapaalla juoksulla mistä kirjoitin viime kerralla. Vapaassa juoksussa myös ajatus on vapaa kun tavoitteellisessa puristuksessa kiinnittää huomiota laatuun ja vaadittuun vauhtiin.
Menneellä viikolla menin tietoisesti yli kehon hälytysmerkeistä. Seurauksena oli ensin yleisvitutus ja sen jälkeen sunnuntaina väsymyksen tunteen jalostuminen jaloissa kipuihin ja täydelliseen palautumattomuuteen. Nykyisillä harjoitusmäärillä jalkani ovat harvoin kipeät, harjoitusrytmi on omaksuttu ja tavoite kirkas. On aika ottaa tyhjäkäynti esiin hetkeksi.

Harjoittelu kuten elämäkin soljuu tasapainoisena täällä todellisessa Pohjoisessa. Usein mietin ihmisiä jotka pitävät Nellimiä jotenkin syrjäisenä tai kaukaisena paikkana. Miksi nämä ihmiset luulevat että Nellim on kaukana ja etenkin kaukana mistä ?
Lapin luonto on rauhallinen ja positiivinen. Ihmiset ovat positiivisia ja ottavat sinut vastaan sellaisena kuin olet ja jos kohtelet heitä empaattisesti ei sinulta puutu mitään täällä. Kaukana tämä on vain keinotekoisista arvoista ja elinympäristöistä. Turisti tulee tänne kokemaan lunta, kylmää mutta etenkin rauhaa. Erämaa antaa äärettömyyden ulottuvuutta ja perspektiiviä oman olemassaolon pienuuteen. 
Tyhjäkäynti täällä antaa ajatuksen vapauden ja syvän elämisen rauhan. Juurikin niitä asioita mitä ei voi ostaa. Luonnon joka ei anna mitään ellet laskeudu sen tasolle ja anna sen määrätä. Näin toimien avautuu väylä uudelle kokemisen tasolle.

Tekstin alussa oleva kuva on Paatsjoen sillasta kuten ylläolevakin. Kuvien ottohetkien väli on puoli tuntia juoksua. Ensinäkemällä ne ovat samanlaiset mutta ovat kuitenkin eri päistä siltaa kuvattu ja täysin erilaiset. 
Todellisuudessa luonto elää ympärillämme jatkuvasti - on sinusta itsestäsi kiinni kuinka lähelle sen päästät ja päällystätkö sen asvaltilla vai teräksellä. Vai annatko sen tulla ihollesi ? 
Luonnossa liikuttaessa on ehdottoman tärkeää että sinne ei aina mennä tekemään jotakin vaan pelkästään ollaan siellä. Nyt en tarkoita tapaa millä luonnossa liikut vaan ajatusta. Mukana voi olla kamera ja eväät mutta tarkoitus on pelkästään olla luonnossa. Ei metsästää, kalastaa, marjastaa tai valokuvata eikä liikkua tavoitteellisesti vaan pelkästään antaa itselle mahdollisuus tyhjäkäyntiin.




VIIKKO 2. HARJOITTELUNI

Lähdin viikkoon tietoisena siitä että menen yli omien rajojeni varmasti jos juoksen kuten edellisellä viikolla.

Ma- Aamulla 20 km - 2.18. (6.53min/km) Hidasta kestojuoksua, pakkasta -24 astetta.
Päivällä erittäin kova vauhdinvaihteluharjoitus 18 km - 1.48. Harjoituksessa juoksin vetosarjan 3-2-1-2-3, vetojen välissä matkavauhtia kilometri. Harjoituksen keskivauhdiksi jäi 5.59 min/km, parhaissa vedoissa hiukan yli 5 min/km) Minulle erittäin harvinainen harjoitus teholtaan, pyrkimys oli saada väljyyttä askeleeseen ja siinä onnistuin.

Ti- 20 km - 2.15. Hitaalla  ? ( talvi ja vaatteet) vauhdilla kestojuoksua. Vaati eilisen jälkeen keskittymistä.

Ke- Päivällä 10 km kevyttä - 1.06. Halusin toipua hieman enemmän. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 4 km.

To- Erittäin huonolla mielialalla.
Aamupäivällä 24,3 km - 2.37. Keskivauhdin alarajalla. 
Iltapäivällä 16,3 km - 1.51. Hitaasti. Paremmalla mielellä.

Pe- 20,1 km - 2.13. Hitaan vauhdin ylärajalla. Erittäin helppoa ja hyväntuntuista.

La- Kirsin vapaapäivä joten panostimme yhdessäoloon.
Aamupäivällä lumikenkäilyä Kirsin kanssa Palo-Pyhävaaralle 7,1 km - 1.54.
Iltapäivän lopuksi 10 km keskivauhdilla - 1.03. Pakkasta alle -4 astetta. Oli pakko juosta ennen saunaa etten mene täysin tukkoon.

Su- Päivällä mökillä makkaranpaistolla ja lumitöissä.
Illalla 17 km - 1.50. Keskivauhtia mutta kova vastatuuli teki lenkistä erittäin raskaan. Samalla huomasin että tulee turpaan kunnolla ensimmäisen kerran 7. viikkoon eli väsyn siten että en palaudu. 

Viikon loppuajatus : Positiivista on että keho ja mieli eivät ole väsyneet vaan jalat.

Yhteensä 156,2 km - 17 tuntia ja 4 minuuttia - 1011 metriä vertikaalista nousua. 

Viimeisen 4 viikon harjoittelumäärän keskiarvo 146, 7 km /viikko eli sieltä se salaisuus paljastuu kun puhutaan kestävyyden kehittämisestä - jatkuvuus ja tekemisen nöyryys.

Viimeinen kuva ei ole ihan terävä mutta en ole aina minäkään. Lunta vaarassa oli parhaimmillaan 120 senttiä, upeaa !
Jonkinverran satunnaisia kuvia myös Instagrammissa (ultrakoskinen) ja harjoittelustani Stravan profiilissa sekä lenkkien yhteydessä.

VAPAA JUOKSU

"Jos tässä kylässä ei päivittäin näe Pasin juoksevan ja rajamiesten partioivan niin jotakin puuttuu."
-Vanhempi kalastaja Onni Tarrinmaa

"Koskinen juoksee on arki tai pyhä. Pimeää tai valoista. Pakkasta, lunta tai muuta säätä niin Koskinen juoksee päivästä toiseen ja joskus kaksikin kertaa päivässä. Kun kyläläiset näkevät Koskisen kilometrien päässä kylästä ja parin tunnin päästä taas niin he kysyvät että edelleenkö se siellä juoksee, juokseeko se Koskinen koko päivän ?"

Keskiviikkona tapasin metsässä polkulenkilläni ryhmän turisteja lumikenkäilemässä oppaan kanssa. He ihmettelivät kun juostessani mutkaista lumikenkäreittiä otin puunrungosta kiinni, hyppäsin umpihankeen ja juoksin heidän sivulleen puoleen reiteen ulottuvassa hangessa. Pysähdyin ja kerroin heille ultrajuoksusta lyhyesti. He varmasti ihmettelivät edelleen kun jatkoin matkaani ja juostessani aina silloin tällöin koskin puiden vihreisiin ja lumipeitteisiin oksiin tai hankeen paljain käsin.

Tällä hetkellä en juokse koko ajan vapaasti koska harjoittelen tavoitteellisesti. On olemassa tavoite ja kaavamainen harjoitussuunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi. Suunnitelma ei pakota mutta käskee. Ohjelma joustaa tuntemusten ja pohjoisen sään mukaan mutta vain tietyissä raameissa.
Etelän juoksijoille voi olla kokemus ottaa selfie pohjoisen lomalla munahangessa kun turpa on jäässä ja nenästä roikkuu metrin jääräkäpuikot. Todellisuudessa on erittäin kuluttavaa juosta pakkasessa ja lyhyessä kaamoksen päivässä tavoitteellisesti. Silti en vaihtaisi koska mielenrauha yhdistettynä lumiseen alustaan on rauhoittava kokemus. Harvoin on liukasta koska lämpötila on pakkasen puolella tasaisesti. Vaikeuksissa kyse on lähinnä askeleen pyörimisestä tai uppoamisesta erilaisilla lumilaaduilla tai sitten rintakehän liiallisesta jäähtymisestä kovilla pakkasilla.

Vapaassa juoksussa tärkein elementti on olla luonnon kanssa yhtä. Pitää pystyä tuntemaan luonto ihollaan ja jaloillaan. Norjassa painan joskus poskeni kiveä vasten tai ujuttaudun korkealla tunturissa lohkareen suojaan istumaan hetkeksi kuten eläin. Kotona Nellimissä kosketan säännöllisesti vapaasti juostessani puita ja oksia tai pystysuorilla nousuilla kaivan käteni pehmeään sammaleeseen.
Vapaassa juoksussa ei kellolla ole mitään merkitystä minkään suhteen. Minä mittaan matkan ja ajan mutta en juuri koskaan katso kelloa kun juoksen vapaasti paitsi arvioidakseni etäisyyksiä tunturissa tai muualla erämaassa. Kyse on yksinkertaisesti juoksusta itsestään ja juoksijan sopusoinnusta ympäröivän luonnon kanssa.
Tavoitteellisesti harjoitellessani käytän vapaata juoksua torjumaan maantiejuoksun yksitoikkoisuutta tai korkean harjoitusmäärän mukanaan tuomaa tympeää väsymystä ja pakonomaisuutta. Vastalahjana saan kyvyn itse-transsendenssiin jolla kykenen saamaan mieleni hiljaiseksi. Tässä tilassa, kuten menneen viikon pitkällä lenkillä 30 km jälkeen, pystyisin juoksemaan lähes ikuisuuksiin asti, kunhan joku syöttää ja juottaa ja mikäli saan pidettyä mieleni hiljaisena. Viimemainittu ei kuitenkaan koskaan onnistu loputtomiin.

Ylläkerrottu on täysin utopiaa niille ihmisille jotka eivät ole pystyneet kehittämään juoksuaan tai niille ihmisille jotka eivät ylipäätään halua tai tunne tarvetta kehittyä ihmisenä ja kehittää tuntemustaan olemassaolostaan.
Paras tapa kuvata tällaista juoksemista on kutsua sitä keskittymiseksi hetkeen ja läsnä olemiseksi juuri tuossa hetkessä. Tuntureilla juoksu muuttuu usein kiipeilyksi ja juuri vaativia rinteitä kiivetessä keskittyminen hetkeen nousee keskiöön. Yksi lipsahdus niin sinut saa kerätä ämpäriin tuhat metriä alempana. Tämä ei useinkaan ole leikkiä omalla hengellä vaan oma valinta kuinka monta ihmisen neljästä raajasta on tukevalla alustalla ja pitääkö ote. Ja etenkin miten keskittyminen säilyy juuri siinä hetkessä. Tunne että aika katoaa ympäriltä on sanoinkuvaamattoman upea ja olo näiden kokemusten jälkeen kirkas.

Vapaa juoksu on keskittymistä hetkeen ja läsnä olemista. Näitä taitoja voi yrittä jalostaa sitten muuhun elämään mikäli sitä muuta elämää kaipaa - siksi vahvoja ja kokonaisvaltaisia ultrajuoksukokemukset ovat kunhan uskaltaa vain antaa mennä.

VIIKKO 1. HARJOITTELUNI

Ma- Aamupäivällä 16 km - 1.49. Keskivauhti 6.50/km. Ahvenjärven lenkki hidasta kestojuoksua luonnosta tiellä nauttien.
Ilta 16, 6 km - 1.44. Keskivauhti 6.19/km. Otsavalossa Virtaniemen lenkki aavistuksen kovempaa vauhtia kuin aamulla. Pikkupakkasta koko päivä.

Ti- Kaisanrannan lenkki 22,5 km - 2.31. Keskivauhti 6.44/km. Pitkää ja hidasta väsyneenä ja mieli kireänä polanteisella (jäinen ja kalteva tienvieri) alustalla. - 6,7 pakkasta. Hyvä noususumma.

Ke- Talvisilla poluilla ja umpihangessa 10,3 km - 1.23. Voimaharjoitus ja mielenrauhaa luonnosta vapaasti juosten.

To- 40,4 km - 4.34. - 7,4 asteen pakkasessa tämä on kuluttavaa talvisella alustalla. Pitkää ja hidasta (6.47/km) Lenkillä join vettä puoli litraa ja otin yhden geelin. Vasta 30 km jälkeen juoksu asettui kulkemaan kuten sen pitääkin. Itse - transsendenssi ja mielikuvaharjoitus Unkariin sisältäen Uuttuperän riemukkaan nousun.

Pe- 10 km - 1.06. Erittäin pirteänä mutta -24 astetta pakkasta. Keskivauhti 6.39/km.

La- Aamupäivällä 20 km - 2.10 tasaista. Keskivauhti 6.30/km. Lumipöperöä.
Illalla 10 km - 1.02. Vauhdinvaihtelua mielialan mukaan. Keskivauhti 6.15/km (Parhaat kilmetrit alkoivat 5...) Enter Sandman. Otsavalolla ja lumisateessa.

Su- 10 km - 1.11. Oli satanut 40 cm uutta kevyttä lunta ja mitään ei oltu aurattu. Itseä säästäen.

Yhteensä 156,1 km - 17 tuntia ja 34 minuuttia. 1143 nousumetriä.

Kuuden päivän kilpailun alkuun on 114 päivää. Se on sitten mutta nyt pitää olla jo kovasti harjoittelun syrjässä. Ylläolevasta viikosta näkee että minä ainakin olen. 
Ei sitku, mutku ja joskus keväämmällä ja muut uudenvuodenlupaukset. VAAN NYT !!!

Viikko piti sisällään monenlaista. Merkitsin keskivauhdit ylös ettei kenenkään tarvitse sanoa että se on aina vaan sitä samaa. Ei todellakaan ole. Hiukan pakkaset ja lumisateet sotki mutta ne saattavat olla varjelustakin - etten riko itseäni.

Lenkkieni nimissä on joskus asiaa tuntemattomille englannin- tai muun vieraan kielen sanoja tai sanontoja. Tässä yksi selitys lauantain illan tunnelmaan :

 Nellimin virallinen lumensyvyys 69 cm 7.1.2018 kello 16.10. Lunta on vähemmän kuin viime vuonna, todellisuudessakin.


 

TIEN PÄÄLLÄ

VIIKKO 52. HARJOITTELUNI AUKI SELITETTYNÄ

Ma- 12 km - 1.23. -27 asteen pakkasessa palauttavaa juoksua osittain Juoksemajärvien jäällä lumessa moottorikelkan ajourassa. Paskallakäynti tässä lämpötilassa kesken lenkin avartaa sopusointua ympäröivän luonnon kanssa rinnakkain elämisestä.

Ti- Aamupäivällä 31,3 km - 3.34. -12 asteen pakkasessa pitkää ja hidasta tiellä mutta mukana voimaosio; kilometrien 11,5 - 18,5 välillä juoksin Tiaisniemeen poropolkua pitkin.
Illalla 16,6 km - 1.37. Aamupäivään nähden erittäin kovalla vauhdilla. Kokonaisuudessaan huippuharjoittelua sekä määrän että tehon/voiman suhteen.

Ke- 20,1 km - 2.16. Kuuden päivän kilpailujuoksua jäljitellen hiljaa ja määrätietoisesti. Luonnollisesti väsynyt edeltävistä päivistä mutta kone käy yskimättä.

To- 16 km - 1.53. -23 asteen pakkasessa juoksua Haapakurussa aina Sarmijärvelle asti moottorikelkkauraa. Käytän tämäntyyppistä juoksua estämään maantiejuoksun aiheuttamaa tylsyyttä. Joku kysyy miksi en hiihdä - tarkoitus Unkarissa on juosta, ei hiihtää ja pohjakuntoni vaatii juoksukilometrejä jotta jalat kestävät kilpailun rasitukset iskutuksen suhteen.

Pe- 23,1 km - 2.43. -12 astetta pakkasta ja vaikea liukas keli. Tapasin ystäviä reitin varrella pariinkin otteeseen sekä tutkin otsavalossa tietyömaata Kaitavaaralla. Hidasta kestojuoksua joka rytmillisesti meni väärin  johtuen edelläkuvatuista tapahtumista mutta harjoituksena ajoi asiansa. Hyvät nousumetrit.

La - Lepo. Kävelyä Kirsin kanssa metsässä reilu puolitoistatuntia. Kirsin vapaapäivä, joten rentouduttiin hyvällä ruualla, viinillä, saunalla ja kuohuviinillä.

Su- Aamupäivällä pilkillä ja makkaratulilla Kirsin kanssa Sarmijärvellä moottorikelkalla, rentoutuminen jatkui iltapäivän loppuun.
Illalla 16,6 km - 1.46. Vuoden viimeinen lenkki. Keskivauhdin alarajalla kestojuoksua.

Yhteensä viikko 136 km - 15 tuntia ja 15 minuuttia - vertikaalia 1067 metriä.

JOULUKUUSSA 551 kilometriä - 60  tuntia.

VUOSI 2017 - 3368 kilometriä. Tunteja en ole tarkkaan laskenut mutta ollaan 500 kieppeillä. Stravasta puuttuu tammi ja helmikuu sekä Unkarin 2017 kisakilometrit.

1992 - 2017 juostu kilometrimäärä 72501 kilometriä.

Kirsi ja yksi ahvenista...

Kuvassa päälläni on Sinisalon Extreme-haalari, joka on poromiestenkin suosima työvaate. Paleleminen tällä asusteella on biologinen mahdottomuus, suosittelen.

TIEN PÄÄLLÄ

Harjoitteluni tähtää siihen että 9.5.2018 kello 12.00 pysähdyn ja nostan kädet ylös. Kirsi tulee ja ottaa pari kuvaa, ojentaa palautusjuomapullon, halaamme ja sitten itken ja istun maahan. Taakse on jäänyt kaikkien aikojen kilometrimäärä minulle itselleni kuudessa päivässä juostuna. Jos juoksija ei kuuden päivän kilpailun loputtua liikutu, niin hän ei ole pitänyt itseään tarpeeksi tiukalla tai on harvinaisen estynyt yksilö.

Asiaan vihkiytymättömät näkevät vain numerosarjoja kun katsovat harjoitteluani. On aivan eri asia juosta kahtena peräkkäisenä päivänä yhteensä noin 60 kilometriä kuin kolmena päivänä tai viitenä päivänä 120 km kuin viikossa 120 km.
Tarkkasilmäiset huomaavat että viikko viikolta ruuvia kiristetään peräkkäisten päivien harjoitusmäärän suhteen (maksimi kolme päivää tässä vaiheessa) JOS keho vastaanottaa. Pieniä kolotuksia on ollut oikean jalan nilkassa, samassa minkä loukkasin Nivalassa, oikean polven sivusiteessä kun se on aina tien puolella kaltevuutta tukemassa ja harvinaisempana vasemman isovarpaan tyven kiputila kuten Unkarissa 2017 oli oikeassa isovarpaassa mutta siltikin olen terve enkä juokse metriäkään liikaa, jos kolotuksiin eivät toimenpiteet pure. Toimenpiteet ovat lepo, venyttely, sauna ja jatkuva kenkien vaihto lenkeille yms.

Juoksumäärä elää kelin ja harjoituksen tasaisenapysymisen ehdoilla. En harrasta poikaseksiä jossa juostaan yksi yli 200 kilometrin viikko ja tummutaan sitten rämpimään. Nyt tuntuu että jatkuvassa määrässä 20 kilometriä keskiarvona päivälle ja viikolle noin 130 on riittävästi. Huipuissa jatkossa ehkä 50 päivä ja viikko reilusti alle 200 mutta nämä ovat poikkeuksia enkä niitä aktiivisesti tavoittele.
Pyrin rajoittamaan harjoittelun kokonaismäärän noin 600 kilometriin kuussa. En usko että on hyötyä juosta enempää talvisella alustalla. Tämä kaikki toimii niin kauan kuin terveys kestää. Yritän parhaani senkin suhteen.

Tammikuun loppupuolella joudun vierailemaan Tampereella huoltamassa matkailuautoamme. Tuon reissun aikana matkustaminen ynnä muu toiminta syö harjoittelusta pitkiä lenkkejä pois hetken ajaksi mutta se ei ole haitaksi, sillä sitten edessä on helmikuu, raskain kuukausi tässä jaksossa.