Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokkola Ultrarun 24. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokkola Ultrarun 24. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. toukokuuta 2022

MATKALLA TOUKOKUUSSA


 

Odotukseen kuuluu aina pettymys. Koemme onnea vain silloin kun asiat sujuvat niinkuin haluamme. Jos ne eivät suju toiveidemme mukaan petymme ja kärsimme.

 

KOHTI ETELÄÄ

Lähdimme Kirsin kanssa Nellimistä toukokuun kymmenes päivä valumaan kohti eteläsuomea. Virallinen lumensyvyys oli lähtiessä 14 senttimetriä ja ilma kaikkea muuta kuin keväinen. Toukokuun alun jatkuvat tuulet tekivät ilmasta entistä kylmemmän ja lisäsivät osaltaan kaipuuta lämpöön. Valosta Lapissa ei ole keväällä puutetta.

    Minä olen jo kauan ymmärtänyt, että nimenomaan ikävuosien karttuessa ihminen tarvitsee valoa ja lämpöä. Jatkuva perseily karvalakissa ja viisissä pitkissä kalsareissa paitsi tympii, myös jumittaa kaikki lihakset. Olo muuttuu jähmeäksi ja ajatus vielä jähmeämmäksi. Pää ei käänny, joten uutta ei näe. Edelläkerrottu ei mitenkään vähennä arvostustani Lapin oikeaa talvea kohtaan - talvesta vaan on päästävä välillä oikeaan kesään, joka ei suinkaan ole se Lapin alkukesä, jossa pieni vihreä koivunlehti räpättää räntäsateessa.

    Valuimme yhden yön Kemin kautta Ouluun. Oulussa poikkesimme, harvinaista kyllä, ihan oikein Nallikarin leirintäalueelle vaihteluksi. Kävimme pyörillä keskustassa nauttimassa Oulun kauppahallin tunnelmasta Natokahvilla. Illemmalla tein puolipitkän lenkin ystäväni Jyrki Leskelän kanssa.


 

    Oulusta ajelimme Susiluotoon, joka on paremmin tunnettu Ohtakarina. Paikalla on hienoa historiaa mutta nyt oli myös hyytävää merituulta. Karavaanipaikkaa kahvila Katiskassa voi suositella erikoista maisemaa hakeville.

    Ohtakarilta kävimme vaisussa Raahessa. Jatkoimme Kokkolaan ja vielä Luodon, eli Larsmon kautta mainioon Pietarsaareen ja palasimme sitten Kokkolan leirintäalueelle odottamaan kauden ensimmäisen ultrakilpailuni starttia.

    Alasvaluessa olimme muutaman yön leirintäalueilla ja muut yöt ihan muualla. Jälleen kerran tuli todistettua, että monet leirintäalueet eivät tarjoa rahalle mitään vastinetta paitsi pittoreskin pistorasian. Nallikari varsinkin oli todella väsynyt kevätmoskissaan. Matkailuautoilija tarvitsee leirintäalueelta saunan ja pesukoneen lisäksi normaaleja vesihuoltoja autoon - tai sitten maiseman, rauhaa, ehkä aktiviteetteja. Pelkästä sähkötolpasta ei kukaan kokenut maksa älyttömyyksiä jos muut fasiliteetit ontuvat.

    Poikkeuksena edellämainittuun Kokkolan leirintäalue yllätti positiivisesti siisteydellään ja jossain määrin myös hinnoittelullaan.

KILPAILU


 

Juoksin Kokkolassa 24 tuntia siten, että sataan kilometriin etenin tosissani, sitten kymmenen kilometriä hissukseen. Tähän meni reilu 13 tuntia. Tämän jälkeen otin suihkun, söin ja nukuin. Neljän tunnin tauon jälkeen palasin aamuun ja juoksin kuten kuuden päivän kilpailussa unitauon jälkeen aina puoleenpäivään asti. Näin toimien säästin itseäni heinäkuussa Kauhajoella juostavaan kuuden päivän kilpailuun.

    Sain kasaan 148,035 kilometriä. Hirveä ultrapaskahätä lopussa vei mahdollisuudet 150 kilometriin, mutta ei se mitään. 



    Minulta kysyi usea eri ihminen eri yhteyksissä mitä kilometrimäärää kilpailussa tavoittelen. Vastasin kaikille samalla tavalla: Mielessäni on runsaasti tyhjää tilaa. Ja jos asia on näin, minun ei tarvitsisi sitä edes sanoa, mutta jotakin on kysyjille vastattava.

    Kiitos kilpailun järjestäjille ja kanssakilpailijoille. 

    Kumarran teille.

    No olenko kilpailuun tyytyväinen?

    Juokaapa kuppi kahvia.





 

MATKAILUAUTON HUOLTOA - ALDE 3010 PIIRIKORTTI - SERIAL VIKAILMOITUS

Jo Nellimistä lähtiessä oli tiedossani, että joudun ostamaan matkailuautomme lämmittimeen uuden piirilevyn. Elektroniikka ikääntyy tärinän ja lämmönvaihtelun seurauksena.

    Autossamme on ALDE 3010 nestekiertolämmitys ja lämmönvaihdin, jolla ajaessa moottorin lämpöä voi hyödyntää asuinosan lämmitykseen tai päinvastoin talviaamuina parkista lähdettäessä. 

    Alden ohjauspaneeliin tulee vikailmoitus serial. Tämä tarkoittaa ohjekirjan mukaan kytkentähäiriötä pannun ja paneelin välissä. Jos lukee netin ihmellisestä maailmasta karvanaamareiden keskusteluja, voi tästäkin asiasta saada monenlaista käsitystä monelta eri kantilta.

    Minulla sattuu olemaan pannun ja paneelin välinen alkuperäinen ja täysin uusi johtosarja. Jos kytken tämän sarjan pannun ja paneelin väliin voin poissulkea mekaanisen, alkuperäisessä johtosarjassa olevan vian pois johdon osalta. 

    Serial- vikailmoitusta tulee johtosarjavian lisäksi komponenttivioista ja/tai sitten koko systeemi on mykkä tai piirilevyssä on kontakteihin vaikuttavia murtumia. Piirikortissa on mikrotemp komponentin lisäksi muitakin ajan kanssa väsyviä puolijohteita. 

    Käytännössä lämmitin yritti meillä käynnistyä ja sammui heti, tauluun tuli vikailmoitus serial ja niin edelleen. Välillä lämmitin toimi normaalisti, välillä ei. Pääosin pelkällä sähköllä normaalisti mutta yksin kaasulla tai yhteiskäytöllä ei.


 

    Irroitin lämmittimen piirilevyn. Mittasin komponentit ja kävin ostamassa uuden piirilevyn Kokkolan Caravanlandiasta. Asensin uuden piirilevyn huolellisesti paikalleen ja ongelmat ovat tiessään. Piirilevy on sikakallis, mutta Kokkolan Caravanlandian lähtöhinta ei ole markkinoiden kallein. Jälleen voin heitä suositella kuten Caravan Erälaukkoakin.

    Vanhaa piirilevyä ei kannata heittää pois. Joku, joka osaa asiat kykenee sen mahdollisesti korjaamaan. Ainakin se mikrotemp ja se yksi transistori kannattaa tarkistuttaa. Meillä mikrotempin toisenpuolen jalka oli lievästi mustunut, mikä kertoo lämpöjen nousseen kotelossa jossain vaiheessa laukeamisen rajoille. Minä korjaan levyn itse itselleni varaosaksi.

 

Vaihdoin matkalla myös vessakasetin läpän tiivisteen, mutta en nyt laita kuvaa siitä. Ostin Kokkolasta uuden tiivisteen varalle, entinen varatiiviste on kulkenut mukana kuusi vuotta. Hajussa kasvaa kädet ja pää, sanoi isoisä aikanaan. Tiiviste oli halventunut vuosien varrella kymmenen euroa - jotain positiivista sentään.

 

Kuten huomaatte, elän matkailuautonkin kanssa kuten opetan. Meillä on nopeasti katsottuna hieno ja iso matkailuauto. Niin on, mutta vanha. Vanhakin toimii, jos sitä opettelee korjaamaan. Aina ei tarvitse ostaa uutta.

 

HELMIÄ

Oulu ei ole paska kaupunni, vaan slogan kuvaa Oululaista mielentilaa. Kauko Röyhkä voi olla väärässä ja yleissivistykseen kuuluu ymmärtää mikä oli Oulun kristalliyö. Kauppahallissa on hyviä kristallipullia. Nämä eivät liity toisiinsa mitenkään.

Ohtakari tarjoaa merimaisemaa ja kurkistuksen historiaan. Paikallisten kanssa jutellessa ymmärtää hyvin miksi ammattikalastusta ei enää harjoiteta suuremmin. Ottakaa itse selvää tai menkää itse kalaan, kun ruoka loppuu.



 

Raahe on ihan nätti ja kaupungin ilmainen matkaparkki on plussaa.

Kokkola on Raahea isompi ja moni-ilmeisempi. Katuralli mopoilla ja jenkkiautoilla on iltaharrastus edelleen, mutta tälläkertaa saimme nukuttua. Sunti on edelleen ruskea, miksi sitä tekojärveä ei tehdä yläpäähän?

Larsmo eli Luoto tarjoaa hienon vaellusreitin, jonka varrelle tehtiin juuri uutta kotaa ja tulipaikkaa. Reitti lähtee Idrottscenteristä, mikä on mahdollisuus paikallisille urheilijoille kaikkine toimintoineen.

 

Pietarsaari ei pidä melua itsestään: vanhan tupakkatehtaan takaa avautuvaan Skataan kannattaa tutustua, kuten myös lukion puutarhaan, mutta etenkin kahvila ja leipomo Skorpaniin. 

    Matkailuautoilijat: ajelkaapa Pietarsaaren vanhaan satamaan ja ottakaa rennosti. Rannalla on tankkauspisteellä makeanveden hana ja lähellä on hieno kalaravintola. Jos on täyttä niin suljetun, säälittävän Fantasean jälkeen voi avautua mahdollisuuksia omaan auringonlaskuun.

 AIKAA

Minä täytin 58-vuotta. Kokkolan jälkeen ajoimme Villa Kirsinrantaan Hämeenkyröön. Mökki täyttää kohta 50 vuotta ja on täysin alkuperäinen. Huomattavaa on, että jo rakennusvaiheessa 70-luvun lopulla Kirsin vanhemmat käyttivät osittain kierrätettyjä materiaaleja mökkiä rakentaessaan. 

    Kuistin lankut ovat purettuja arkistohyllyjä, lattiassa on pankin lattiasta purettua vinyyliä. Piippu, avotakka, puuhella ja saunankiuas sekä peltikatto ovat alkuperäiset kuten kaikki muukin. Mikään ei ole rikki ja kaikki toimii.

    Miten helvetissä ihminen on ajanut itsensä nykyisenkaltaiseen tilanteeseen rakennusmateriaalien osalta. Rauta on moneen kertaan kierrätettyä sontaa. Laastit, liimat ja tasoitteet pelkkää kuraa ympäristökiiman pakottamina. Rakennuspuu keinolannoituksella kasvatettua harvasyistä tikkua. Rakennustapa muovien ja muiden väärien materiaalien yhdistelemisellä täysin pielessä.

    Kirsinrannan hirret elävät vuodenkierron toisensa perään. Ne ovat rakennuspaikalta oikeaan aikaan kaadettuja. Korkeilla tolpilla oleva rossipohja tuulettaa ja paksu aaltopeltikatto kestää vuodesta toiseen. Joka vuosi mustarastas yrittää pesiä tasakerran ylimmän salvoksen päälle.

    Maailmassa ainoa pysyvä asia on kaiken pysymättömyys. Se mikä elää, on se mitä täällä kokoajan on läsnä. Vain valitettavan harva sen kokee.

    Kestänkö minä aikaa?

    Juokaapa taas kuppi kahvia. 


HARJOITTELUNI VIIKOT 18 - 20

Ma- Matolla 10,10 km - 59 min. Viimeinen kilometri 4.35 vauhtia

TI- Ke - Lepo

To- 32,74 km - 3.47. Osittain lumisella tiellä.

Pe- Matolla 10,20 km - 1.14.

La- Poluilla metsässä osin 10,20 km - 1.17. Lunta, kylmä ja huonoa palautumista.

Su- Lepo

yhteensä juoksua 63,1 km

 

Ma- 10,01 km kiihdyttäen täyteen vauhtiin - 57 min. Päälle 3,10 km ravistelua 21 min.

Ti- Ivalossa 10,09 km - 1.11. Asioita ja maastotutkimuksia.

      Illalla kävelyä Kirsin kanssa Kemissä 2,69 km - 36 min. Hirveä tuuli.

Ke- Lepo

To- Pyöräilyt Oulussa 4,58 km ja 7,73 km Kirsin kanssa.

       Illalla Leskelän Jyrkin kanssa 21,55 km - 2.25. Seurustelulenkki.

Pe- Oulussa kävelyä Kirsin kanssa 6,66 km - 1.29.

       Ilta Raahessa 8,01 km - 54 min. Jälleen hirveä tuuli.

La- Pyöräilyt Raahessa Kirsin kanssa 4,77 km ja4,66 km.

Su- Ohtakari kävelyä luontopoluilla 2,35 km - 45 min.

Yhteensä juoksua 52,7 km

 

Ma- Kilpailun radalla Suntilla Kokkolassa 10,30 km - 1.10.

Ti- Larsmo vaellusta Kirsin kanssa 8,21 km - 2.06.

Ke- Pietarsaaressa 6,68 - 46 minuuttia. Muutama aukiveto.

To- Pyöräilyt Kokkolassa 2,70 km ja 2,61 km.

Pe- kävelyä 1,39 km - 22 min.

La-Su- Kokkola Ultrarun 2022 24-tunnin juoksu 148,35 kilometriä.

Yhteensä 164,7 km

Selkeyden vuoksi en ole laittanut vikkojen liikunnan yhteisaikaa näkyviin, koska esimerkiksi race-tilassa urheilukello laskee tauot pois, vaikka kilpailu kestääkin täydet 24 tuntia.

Niiden, jotka eivät ymmärrä ultrajuoksuharjoittelua tai ultrajuoksukilpailuun valmistautumista, ei pidä vertailla kävelyyn käyttämääni aikaa omiin kuntokävelyihinsä. 

    Me kävelemme Kirsin kanssa liikunnan, mutta myös muun takia. Jos esimerkiksi vaellamme kahdeksan kilometriä metsässä, niin emme toki paina kieli vyön alla kelloa kytäten. Meillä on aikaa olla rauhassa metsässä tai muualla, koska olemme tehneet elämänvalintoja saadaksemme aikaa.

---

Kokkolan kilpailusta Ultrajuoksusivustolla 


Oheisen linkin jutusta löytyy linkki Jari Tompon mainioihin kisakuviin.




tiistai 17. elokuuta 2021

KILPAILURAPORTTI KOKKOLA 24H ULTRARUN

ALUKSI

Näen kilpailuraporttien eteen paljon vaivaa. Pyrin tuomaan ultrajuoksusta esiin yksityiskohtia myös heille, jotka eivät kovin hyvin lajia tunne. Haastan myös kilpakumppaneitani ja ystäviäni teksteilläni - meistä kukaan ei koskaan ole lopullisesti valmis, aina on oppimista.

ALOITUSKUVA

Blogin aloituskuvassa, juoksun lopetuskuvassa, aika on pysähtynyt 163,5 kilometrin kohdalle, kilpailu on päättynyt. Numerolapussa oleva chippi mittaa kierrokset juostessani lähtöalueella olevan maton yli. Kun 24 tuntia täyttyy kuuluu äänimerkki ja pysähdyn. Kuvassa ei näy minulle lopussa jaettua numeroitua palikkaa, jonka jätän paikalle. Siitä järjestäjät mittaavat viimeisen täyden kierroksen ylimenevät metrit.

Irvileuat kiinnittävät huomiota oluttölkkiin. Alkoholiton olut sisältää b-vitamiinia ja on munuaisten toimintaa kiihdyttävä, yleisesti käytetty juoma kokeneempien ultraajien keskuudessa. Nesteiden on kierrettävä, muuten turpoaa omaan mahdottomuuteensa. Toisessa pullossa on Tailwindin jauheesta tehtyä palautusjuomaa, jota join vähän kilpailun aikana noin kuuden tunnin välein. Tankkaukseen kilpailun aikana join Tailwindin urheilujuomaa noin kaksi kertaa tunnissa, sekä lisäksi söin Kirsin tekemää kiinteää ravintoa.

 

RAVINTO TAILWINDIN URHEILUJUOMAN LISÄKSI

Pastaa kasviksilla tai vähäisellä kanalla, rahkaa, puuroa, kahvia, pullaa ja kääretorttua, keltaista jaffaa, alkoholitonta olutta, muutama minilihapulla, härkäpapurouhetta, vaaleaa leipää. Vuorisuolaa lisätään lähes kaikkeen. Pelkkää vettä varsin vähän ja myös Coca-colaa. Jäätelöä. Maitoa ja valkoista sokeria vähän kahviin. Ketsuppia ja vegaanista hummusta.

Ylläoleva kuva on huoltopöytäni takaa. Isoon laatikkoon Kirsi toimittaa ruokamukit. Kerta-annos on puolitoista desiä esimerkiksi pastaa. Tailwind on säiliöissä valmiina. Lötköpullot täytetään mukaan otettaviksi. Lisänä muita juomia. Pienessä muovilaatikossa on otsavalo, varakuulokkeet, varavirtaa puhelimelle ja muuta sälää. Ensiapu ja vaatteidenvaihto pöydän takana olevan matkailuauton markiisikatoksen alla. Matkaa autoon radalta alle kuusi metriä. Pöydän edessä radan etusuora ja sen takana näkyy suntin vettä. Koronan takia pöytämme oli metriä normaalia kauempana radasta. Pöydän alla Janin varavaatekassi muovimaton päällä ja roskis roikkumassa pöydästä.

SUHTEELLISUUDENTAJU ULTRATULOKSIA TARKASTELTAESSA

Ulkopuolelta tulostani, 163,5 kilometriä, on pidetty hyvänä. Myös loistavana. Sinnikkäänä. Ulkopuolelta on myös huomioitu, että reilu viisi viikkoa aikaisemmin juoksin Nuuksiossa 108 km, osittain haastavilla poluilla.

Ennätykseni 24 tunnin juokussa on yhdeksän vuotta vanha. Kokkolassa myös minä olin yhdeksän vuotta vanhempi. Jäin ennätyksestäni 15 kilometriä.

Onnistuin hyvin juoksemaan kilpailun loppuun asti. Aivan aamulla lepäsin puoli tuntia matkailuautossa, en yksinkertaisesti pystynyt puristamaan enempää. 

Kylmässä yössä olin lievässä neste-epätasapainossa. Ehkä lopputulokseen vaikutti myös edellisen yön levoton uni. 

Nukun poikkeuksetta äärimmäisen hyvin ennen kilpailuja, mutta kokkolalaisille mopopojille ja heidän yörallilleen ympäri puistoa en mahda mitään. Myönnän soittaneeni poliisille perjantain ja lauantain vastaisena yönä, toleranssini on korkea - nuorten pitää saada harrastaa. Tunnin saatanallisen kurnutuksen jälkeen hermoni kuitenkin pettivät. Nukahdin poliisipartioita pakenevien mopojen loittoneviin ääniin hymyssä suin.

Tuloksia voi tarkastella pelkkinä numeroina tai suorituksina. Voi tehdä loputtomia laskelmia.

Minulle juokseminen on elämää - parhaimmillaan.


 

AINA VOI TOIPUA

Ennätykseni on 24 tunnissa 177 km. Kokkolassa olin puolessavälissä hieman alle 200 kilometrin tahdissa eli lopputulema olisi ollut lähellä 180 kilometriä täydellisellä onnistumisella. Kävelyn ja juoksun vuorotteleminen näin lyhyessä, vauhtia vaativassa kilpailussa ei minulle sovi, joten juoksen mieluummin hitaasti ja yritän toipua vaikeuksista. Tämä taito on kuuden päivän ja pidempien juoksujen kannalta oleellisen tärkeä.

Toivuin, mutta hieman liian myöhään. Missään tapauksessa en aloittanut liian lujaa. Miksi ihmeessä pitäisi yrittää alle parhaansa? Siitäkin huolimatta että on hieman vanhentunut? Korostan vielä, että en yrittänyt juosta 200 kilometrin tulosta. 24 tunnin juoksussa toinen puolisko on useimmiten hieman hitaampi. Minusta on yritettävä rohkeasti mutta ei yltiöpäisesti. Pystyn edelleen juoksemaan pelkän 100 kilometriä tarvittaessa reilusti alle 12 tunnin. Ennätykseni satasella on 10 tuntia ja 37 minuuttia vuodelta 2009.


 

KOKKOLAN RATA JA JÄRJESTELYT

Rata kiertää sunttia. Suntti on eräänlainen mereltä johtava ruskeavetinen kanaali, joskus kauan sitten mereltä pääsi kaupungin keskustaan suoraan. Reitillä juostiin kolmen sillan yli vajaan kilometrin kierrosta. Asvalttia ja osittain karkeaa hiekkaa. Reitti on hyvä ja mentaalisesti helppo mutta ei kaikkein nopein. Nousua kertyy hieman ja neljä tiukkaa vasemmalle käännöstä jatkuvasti toistettuina syövät vauhtia sekä vaativat hyvää kehonhallintaa.

West Coast Ultrarunners järjesti kilpailun moitteetta. Harvoin olen nähnyt parissa tunnissa kisakeskuksen nousun noin tehokkaasti. Järjestäjien huolto oli korona huomioiden järjestetty niin hyvin kuin sen voi ylipäätään tehdä. 

Jotta järjestäjä ei ylpistyisi liikaa tai alkaisi taantumaan näiden kehujen saattelemana, niin: 

Suolatkaa ja jyrätkää hiekkakävelytie juuri ennen kilpailua. Näin sieltä saadaan se 0 - 12 millimetrin murske tasaisemmaksi edes hetkeksi.

Ja järjestäkää samalla myös kuuden päivän kilpailu. Sama snack-pöytä, mutta lisäksi kaksi lämmintä ruokaa, aamupuuro ja iltapala. Yksi erillinen teltta lisää johon ruokapöydät. Lepotilat urheilutalolla.

Ja ne mopopojat...

AJATUKSIA JUOKSUN AIKANA

Kokkolassa yleisöä oli yötä lukuunottamatta varsin mukavasti. "Jaksaa, jaksaa!" Kannustus on aina tervetullutta. 

Toisaalta on ihan helvetin vittumaista kun huudetaan ensimmäisen ja viimeisen puolen tunnin aikana, että jaksaa. Ja siinä välissä ei kukaan huuda mitään. Yöllä sanoin siideripojille, että keksikääpä jotain uutta. Seuraavalla kierroksella: "Olet kymmenen Dählietä perässä!" Tämä osoittaa nuorison nousevaa voimaa ja huomattavaa kekseliäisyyttä. Onnittelut.

Ultrajuoksussa aikaperspektiivi on maallikon vaikeinta ymmärtää. Juostaan päivä. Koko päivä? "Noin hitaasti, senhän käveleekin." 

Eipä ole kävelijöitä näkynyt.

Ultrajuoksu on tasa-arvoista liikkumista. Kenenkään ulkomuodon tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä kuinka pitkälle henkilö etenee. Jossain määrin myös iätöntä. Kun vuodet alkavat hidastuttaa niin pidennetään aikaa - ja matkaa samalla.

Mieleni toimi kohtuullisesti. Hieman yöllä, harvinaista kyllä, rakoili. Kilpailun aikana on turha laskeskella että mitäs jos, kun ei sitten ja näin vähän tai paljon. Lähdetään liikeelle ja pysähdytään lopussa. Lukuunottamatta vessa- ja vaatteidenvaihtotaukoa kaikki tapahtuu eteenpäin liikkuen, myös syöminen.

Pitkä lenkki. Mikä on pitkä lenkki minäkin päivänä kenellekin. Minä olisin Kokkolan sunnuntaissa voinut nukkua viisi tuntia ja yrittää sitten irvistellä taas eteenpäin. Jos kyseessä olisi ollut kuuden päivän juoksu, en toki olisi uskaltanut aloittaa noin kovaa. 163,5 km ja viisituntia unta ja sitten taas, on aivan eri asia kuin 100 km ja viisi tuntia unta ja sitten taas. Ne jalat, ne jalat...

Pääni kestää enemmän kuin kehoni. Valetta. En oikeasti tiedä. Kertokaa te.

Oppimista riittää vielä(kin).

TYYTYVÄINEN

Kyllä.

JUOKSUKENGÄT

Hoka One Clifton 7 ja Hoka One Bondi 7


 

ENSI VUONNA

2022 yksi 24 tunnin hallikilpailu alkuvuodesta ja sitten KURF 6 päivää.

 

YSTÄVÄNI JANI RAUTOSEN ULTRADEBYYTTI KOKKOLASSA

Seuraava on kirjoitettu Janin luvalla.


 

Toisin kuten järjestäjien sivuilla mainitaan, Jani ei ole 1900 syntynyt Highlander, vaan on 37-vuotias yrittäjä Pirkanmaalta. 

Jani on tehnyt osittain minun opastuksellani pari vuotta töitä kuntonsa eteen omaksi ilokseen. Tänä kesänä juoksimme yhdessä ensimmäisen Janin 30 km lenkin poluilla. Ultrapiru on kuitenkin jo kietonut Janin pikkusormensa ympärille ja hän päätti juosta kuusi tuntia Kokkolassa. Huomionarvoista tässä on, että mies ei ollut ennen Kokkolan kilpailua juossut koskaan 4 tuntia enempää. Harjoituskilometrejä Janilla on tänä vuonna juosten 796 km, tässä luvussa on Kokkola mukana.

Jani juoksi erittäin tasaisesti tuloksen 49,857 kilometriä. Todella kova suoritus Janin harjoitustaustaa vasten.

MUTTA! Jani ei lähtenyt juoksemaan 50 kilometriä vaan kuutta tuntia. Jani ei myöskään ole juossut yhtään maratooonia. (ei kirjoitusvirhe) Me olemme Janin kanssa todenneet, että ne maratooonarit (ei kirjoitusvirhe) on niin kovia - on parempi vaan ultrata.

Janin esimerkki kertoo karua kieltään mielenhallinnan tärkeydestä. Täydellinen onnistuminen. Joku nyt voi kommentoida, että jäi vajaaksi. Ei jäänyt. Jani juoksi kuusi tuntia. Tasan.

Jania huolsi Kirsi. Samoin kuten minuakin.

Minä olen tähän asti pystynyt parhaimmillani juoksemaan 38 maratonia 27 päivässä - putkeen.

Jani päättää itse putkistaan.

Eikä me dissata maratoonareita, me vaan ajatellaan toisin.


VIIKOT 31 -32.

Ma- Nellimin teitä kelloon katsomatta 10,35 km - 1,07.

Ti- 11,37 km - 1.11. Täysin tukossa.

Ke- 10,85 km - 1.09.  Ei kaukana.

To- Lepo. Malttia!

Pe- 20,63 km - 2.15. Pientä kierrosta. Rytmiharjoitus. Lopullinen varmuus.

La- Lepo

Su- 10,19 km - 1.05. Highland. Asvaltilla. Olen kunnossa, vieläkin.

Yhteensä 63,3 km - 6:48

Ma- Lepo

Ti- Rovaniemi matkalla 5,55 km - 36 min.

Ke- Lepo

To- Ratakävely Kokkolassa 0,87 km - 12 min.

Pe- Mustakari - Morsiussaari 5,01 km - 31 min. Pakko hikoilla välillä.

       Illalla Janin kanssa ratakävely Janille.

La-Su- Kokkola 24 Ultrarun 163,5 km. 7. sija.

Yhteensä 174,2 km - 25:07.

 

ULTRAKEVYTTÄ JA HÖLKKÄSÄMPYLÖITÄ

 


 

KIITOKSET JA ONNITTELUT

Kiitos Kirsi.

Kiitokset kaikille mukanaeläneille ja kannustaneille!

Kiitos West Coast Ultrarunners. Kyllå!

Onnittelut kaikille Kokkolassa juosseille, aina on mahdollisuus ja koskaan ei ole liian myöhäistä ylittää itseään.

Kokkolan Caravanlandialle erityiskiitos nopeasta ja asiantuntevasta matkailuautomme jääkaapin huollosta. Kaappi lopetti kaasulla kylmenemisen, joten siihen vaihdettiin suutin ja se puhdistettiin. Suosittelen Caravanlandiaa.

 

LOPUKSI

Nyt hetken on hiljaista.

---

 

POLKUPORINAT, KUUNTELE PODCAST:

Lisää minusta ja Kirsistä