Parhaassa Seurassa

Ultrajuoksuseurani Endurance järjesti kevätleirin Vierumäen Urheiluopistolla 24.3-25.3. Vietimme Kirsin kanssa mukavan viikonlopun hyvässä seurassa. Parhaassa sananmukaisesti.
Leiriohjelmaan kuului paitsi yhteislenkkejä myös virallinen kevätkokous, hieno illallinen ja mainio Hannu Mikkosen luento ultrajuoksuhuollosta kilpailun aikana.
Tällaisten leirien paras anti on keskustelut samanhenkisten ihmisten kanssa. Joukossa kokemus tiivistyy vahvaksi ja eteenpäinvieväksi. Yhdessä ongelmien ratkaisu ja kokemusten vertailu on varsin hedelmällistä.
Jossain lauantai-illan loppupuolella pyöreässä pöydässä puitiin myös hieman vakavampiakin asioita. Ultrajuoksu on vaativa laji ja loukkaantumisilta ei aina voida välttyä. Erinäisten jalka- ynnä muu vaivojen tuntemus on valitettavan hyvä seuramme kokeneemman jäsenistön parissa. Joskus vaivat johtavat lajin lopettamiseen pakosta.Tämä ei suinkaan suju aina ongelmitta vaikka olisikin juossut jo "tarpeeksi". Positiivisesta koukusta irtipääsy on joskus miltei mahdotonta.
Itse olen kääntänyt takkini tässä vaiva-aspektissa. Ennen olin sitä mieltä, että leikkauspöytä on raja harrasteessa. Kuitenkin jos rakkaus lajiin on vahva ja todella on sitä mieltä että mistään muusta ei saa samanlaisia positiivisia fiiliksiä kuin ultrajuoksusta niin kehotan vielä harkitsemaan. Mielestäni Suomessa on varsin hyvä urheilulääketieteen taso. Jopa alan kansainvälisiä huippuja on suomalaisten lääkäreiden joukossa. Jos on valmis investoimaan harrastukseensa rahaa voi sitä investoida myös itseensä, jopa leikkausten kautta. Ilkka Tulikoura ja Sakari Orava ovat operoineet menestyksekkäästi myös Endurancelaisten työkaluja ja palauttaneet monille mahdollisuuden juoksun jatkumiselle.
Leireille saapumisen kynnys Endurancen tapauksessa on matala. Lenkkivauhdit ovat yhteislenkeillä maltillisia ja huiput kyllä juoksevat hiljempaakin sosiaalisen kontaktin ollessa meneillään. Myös lenkkien pituuksia voi sovittaa omaan harjoitteluun sopivaksi.
Eli mukaan vain, sekä Seuraan että leireille - turhia ei tarvitse ujostella ! Kestävyysjuoksu on varsin arkista ja yksinäistä puuhaa, joten tällaiset kokemukset antavat virtaa pitkäksi aikaa.

Yhteislenkille lähdössä sunnuntaina aamulla. Poseeraamaan on vaikea saada tätä liikkuvaa joukkoa.                              Kuvat nappasi Kirsi.

Jo aikaisemmin lähteneille tuli kiire kuvaan.

Liikkeelle päästy kello noin  9.10. Huomaa hieno vihreä pipo etualalla!

VIIKON 12. HARJOITTELU

Ma-13 km- 1,23
Ti - Lepo
Ke-8 km- 58 min.-periksiantamattomuus
To-10 km- 1,00-nastoilla, hirvittävän jäistä.
Pe-20 km- 2,08 - Villa Gårdsbackasta vanhankaupungin lahdelle metsän kautta ja pois asvalttia. Siis Helsingissä Viikin mailla, osittain hiihtolatuja ja polkuja. kv. 6.28 min./km
La-20 km- 2,00- Vierumäki, yhteislenkkiä osittain paljaalla asvaltilla.
Su-20 km- 2,00- Vierumäki, yhteislenkkiä. Yöllä satanut lumi teki kelistä osittain haastavan. Auringonpaiste !

Vauhdit la-su 5.35 min/km - 6.00 min/km, ajat kokonaisaikoja...

Yhteensä 91 km - 9 tuntia 29 min

No niin! Kirjoitan tätä maanantaina, jolloin aamulla olen juossut 14 km hissukseen Helsingissä ihaillen Mogadishu Avenuen ja Karavaanarisillan maisemia liukkaassa pikkupakkasessa ja viimassa.
Viikonlopun tripla kaksikymppisistä palautuminen on jo normaalin rajoissa eli innokkaana odotan joko maantietä voisi alkaa syöttää kropalle hieman miehekkäämmin.
Alkuvuoden vaisuun esitykseen harjoituksissa olen löytänyt kaksi syytä. Sairastelut ja lievän ylikuntoisuuden. Nämä yhdessä ja etenkin viimemainittu aiheuttavat kohdallani motivaatiopulan ja vaikeudet alkavat. Itseään on pakko kuunnella, jos aikoo saada tuottavaa harjoitusta. Huvikseen juoksentelu on sitten eri asia.
Toivottavasti vaikeudet hellittävät ja pääsen tositoimiin, kisakausi lähestyy ja kilometreistä on huutava pula.

Tämä kolahti, varjelusta matkallenne !

MÖNGINTÄÄ

Möngintää 1.

Viikko 11. juoksut

ma-8 km illalla myöhään 52 min., periksiantamattomuus.
ti-aamupäivä 13 km 1.22, perusjuoksua.
ke-8 km illalla 55 min., periksiantamattomuus
to-10 km 1.09, kevyttä
pe-lepo
la-"lepo"/UMRY:n ajot
su-7 km verryttelyä 45 min.
yhteensä 46 km - 4 tuntia 23 minuuttia

Viikko rauhallista, erittäin kevyttä perusjuoksua - eräänlaista möngintää tämäkin. Nyt ei juoksu suju.

Möngintää 2.
 
Osallistuin lauantaina UMRY:n järjestämään ajopäivään Askolan ATV-puistossa. Päivä piti sisällään siis mönkijäajoa vaativassa maastossa, makkaranpaistoa ja seurustelua samanhenkisten mainioiden ATV-ihmisten kanssa.
ATV on siis mönkijä, all terrain vehicle. Ajaminen Askolassa tapahtui ryhmissä, paikalla oli noin kuusikymmentä alan harrastajaa. Oma ns. nopea ryhmäni ajoi vaihtelevia nousuja, kalliokikkailua ja normaalia endurotyyppistä vauhtiajoa. Meininki päivän aikana oli reilu ja rento. Ketään ei pulaan jätetä ja neuvojakin saa sekä ajamiseen että tekniikkaan.
Ajaminen maastossa kysyy erittäin hyvää kuntoa. Kehostaan kahdeksantuntisen ajopäivän jälkeen löytää uusia lihaksia. Jopa ultrajuoksija. On siis turha vähätellä, jos "joku moottoripyöräilijä juoksee tunnissa kympin lenkin"- hoitaakseen peruskuntoaan, kuten eräällä juoksufoorumilla taannoin eräs nettitrolli arvosteli erästä artikkelia Juoksijalehdessä!  Kirjoittaja väitti, että kymppi tunnissa ei ole juoksua ollenkaan. Suosittelen ko. kirjoittajalle elämän hankkimista, ihan itse.
Askolan ATV-puisto on suljettu alue ja maastoon on raivattu vajaa kolmisen metriä leveitä ajouria, myös metsäkoneuria ja metsäautoteitä käytetään hyväksi. Niille jotka vastustavat moottoriajoneuvojen käyttöä luonnossa totean että tällaiselle harrasteelle on selkeä tarve ja tilaus tämänpäivän yhteiskunnassa. Nätisti ajettuna mönkijä ei jätä jälkiä juurikaan metsänpohjaan - ajoreitit ja toistuva ajaminen on sitten aivan eri asia.
Siksipä olisikin saatava kartoitettuja mönkijäreittejä eri puolelle maata, jolloin ajaminen on ohjattua ja kaikki ovat tyytyväisiä.  Myöskin päästöt ja melu ovat kurissa nykyisillä moottoreilla.
Kuten allaolevista linkeistä selviää, käytetään mönkkäreitä paitsi työssä myös VAPEPA:n (vapaaehtoinen pelastuspalvelu, eli maastoetsinnät) apuna. Kerhot puuhaavat muutakin kuin vain huvikseen päristelyä.

Alla linkkejä mönginnän positiiviseen maailmaan.

 UMRY

 ASKOLAN ATV-PUISTO

AJOKUVIA ASKOLASTA

AJOVIDEO ASKOLASTA

FOORUMI

M M C

These above are safe links to the ATV-world and Offroad-clubs  in Finland. There are couple clubs UMRY and MMC. One ATV-park, Askola. Some pictures, ajokuvia and one video, ajovideo by Kingi. And ATV-forum called Sammys ATV. Check them out and have fun.


Yleensäkin näen, että ihmisten erilaisia harrasteita tulisi ymmärtää ja tukea. Näin saadaan arkeen ja siihen kuuluisaan työssä jaksamiseen voimavaroja. Edelleen muistutan, että elämme vain kerran mutta emme ikuisesti. Edelleen kysyn miten Sinä tuon ajan aiot käyttää? Rohkeasti uusiin haasteisiin ja harrasteisiin.

Ultrajuoksija liikkeellä konevoimin. Mäki ajettiin toki myös ylös - jyrkkyysaste keskiverto...

KUMPPANUUTTA

"Joskus se ottaa joka päivän ja yönkin, mutta sille ei saa antaa itseään aivan kokonaan."
- Lasse Viren

Sain jokin aika sitten sähköpostia hyvältä ystävältäni. Hän oli päättänyt lopettaa juoksemisen - toistaiseksi. Pitkä vamman kanssa taistelu oli realisoinut järkevän päätöksen - invalidisoitumiseen päättyvä juoksu-ura ei ole sen arvoista.
Kestävyysjuoksun lopettaminen ei ole helppoa. Asiaa tuntemattomat puhuvat koukkuun jäämisestä ja orjautumisesta. He eivät ole juosseet tarpeeksi. Jos on juossut tarpeeksi lopettaminen on helppoa. Liikkumattomuus sensijaan ei. Tähän onkin muiden lajien harrastaminen oivaa terapiaa, osin myös välttämätöntäkin. Voi tulla vieroitusoireita ilman liikuntaa ja iso vatsa...
Juoksu on itselleni antanut valtavasti ja toivottavasti antaa tulevaisuudessakin. Paitsi terveyttä se on myös antanut kyvyn ymmärtää itsessään piileviä henkisiä voimavaroja. Juoksu on tarjonnut itselle vaikeina aikoina tilan ja ajan ajatusten selvittämiseen. Kärsivällisyys on vuosien mittaan lisääntynyt.
Juoksu ei ole automaatti, joka vain antaa. Se myös vaatii - päivästä päivään. Kauneus eli kunto on katoavainen. Kysytään nöyryyttä ja todellista juoksemisen himoa. Kumppanuutta.
Vanhemmiten olen harjoituksellisesti vaikeina aikoina nauttinut yhä enemmän juoksusta. Juuri silloin kun mikään ei suju ja harjoitukset eivät etene, ollaan syvimmässä juoksun salaisuudessa. Näissä vaikeissa hetkissä piilee syvin kestävyysjuoksun olemus ja anti.
Mikä se sitten on ? Sitä en kerro. Jos haluat sen tietää, juokse vähintään yhtä paljon kuin minä. Saatat sen sitten oivaltaa. Tai sitten et ! Riski kannattaa kuitenkin ottaa !

VIIKON 10. HARJOITTELU

Ma -8km - 57 min.

Ti - Lepo

Ke - 10 km - 1.02

To - 10 km - 1.04

Pe - 13 km - 1.28

La - 6 km - 40 min.

Su - 6 km - 37 min.

yht. 53 km - 5 tuntia ja 48 min.

Erittäin varovainen toipilasviikko. Perjantain lenkistä juoksin osan teräsjääksi kovettuneella luisteluhiihtoladulla Pirkan hiihdon reitillä, hiihtäjiä ei näkynyt yhtä lukuunottamatta vaikka keli oli mitä mainioin ??? Jo kolmas sairastaminen tänä vuonna alkaa tuntua. Toivottavasti saan tämän epätasapainon pois kehostani ja pääsen pikkuhiljaa tositoimiin. Kärsivällisyys riittää ja juoksu kyllä odottaa minua - kuten niin monasti aiemminkin.

HELMIKUUN 2012 TOTEUTUNUT HARJOITTELU

249 km - 32 tuntia ja 29 minuuttia, 5 lepopäivää, 1 sairaspäivä

Helmikuun harjoittelu oli huomattavan alavireinen. Suunnitellusta jäätiin sata kilometriä eli kevät meni uusiksi kokonaan. Kuukautta varjosti mystinen väsymys, joka päättyi kuunvaihteen vuoden kolmanteen sairasteluun. Tästä nyt ei ole muuta kuin parannettavaa mutta ei väkisin. Vuodet ovat opettaneet kuuntelemaan kehoa. Elämäntapa kutsuu silti voimakkaasti edelleen.

PARTNERSHIP

I get e-mail from my very good friend. After long struggling with injury he decided to quit running. Wise decission, because it is not worth it with all-time pain.
If you have run enough for many years it is easy to quit. But it is not easy to stop. Maybe you have to catch up some other sports and activities. You should move and keep your fitness up.
Meaning of running for me is huge. Also good condition but also the way. The way of understand one´s mental force and way for fresh thinking. Perseverance.
Running is not automatic way for good health and balance in your mind. You have to have perseverance. Day to day running. You have to admire running. And you have to admire your own possibility to move. To run.
This year I have had three time some kind of cold or minor flu. I´m living hard times with my running now. But I enjoy still very much. Between difficulties there is the big secret of running and endurance.
What it is ? I`m not gonna tell it to you. You have to run as much as I. Then you know the secret. Or not ! I recommend to take that risk !

TOIMINTAA TEHOSTETTAVA ...

Kutsuttuna sain kunnioittaen tervehtiä merkkipäivän johdosta vastuualuejohtaja, professori Pirkko Kellokumpu-Lehtistä  27.2. Tampereen yliopistollisen sairaalan Finn-Medi 1  Pulssi-kabinetissa. Tilaisuuteen saapuessani lämpimään kädenpuristukseen ja halaukseen sisältyi paljon tunnetta. On sanoinkuvaamatonta tavata ihmistä, jolle on tavallaan elämänsä velkaa.
Toivon, että Pirkon huikea työ syövänhoidon tason nostamiseksi Tampereella huomioidaan. Keskussairaala-ajoista ja -mentaliteetista tähänpäivään on ollut pitkä ja kivinen tie. Kansainväliset kontaktit ja opetus mahdollistavat minunkaltaiseni selviytymistarinat. Olenhan syöpähoitojen jälkeen juossut yli 50000 km ja perustanut yrityksen, joka työllistää itseni lisäksi myös yhden henkilön. Kortta kekoon on siis kannettu, joten Jyrki Katainen, ota rennosti - sole pokha mikhän - sanoisi lappilainen.
Täysin omiin arvioihini perustuen aavistelen, että Pirkkokin on uransa aikana joutunut laskemaan kymmeneen useastikin. Pulleavatsaiset poliitikot kun mielellään kategorisoivat opetuksen tuloa tuottamattoman toiminnan piiriin. Ei ymmärretä lääkärin pitkän taipaleen jatkuvia koulutustarpeita. Lisäksi syövänhoito on lääkekuluiltaan varsin kallista, spesifien solunsalpaaja- yms. hoitojen myötä. Tähän kun vielä lisätään varsin suuri tarve kuvantaa ja tehdä verikokeita on kuuluisa hinta/laatusuhde koetuksella.
Tilaisuudessa tapasin ilokseni joitakin minuakin hoitaneita hoitajia, onhan väki toki vaihtunut lähes parissakymmenessä vuodessa mutta elävänä esimerkkinä onnistumisesta on aina mukavaa olla.
Toivottavasti toimintaa ei tehosteta liikaa rahanäkökulmasta ettei inhimillisyys enempää kärsi - se on jo sillä rajalla. Hoitoonpääsyajat venyvät ja kiireessä sattuu vahinkoja. Poliitikkojen on helppo puhua löysiä tehostamistarpeesta - kahvia ja pullaa riittää aina mutta riittääkö kompetenssi? Pitäisi ehkä luottaa asiantuntioihin - niihin jotka työtä tekevät ja sen myös osaavat.

Aamulehden alakerrassa 27.2. kaipaa tietokirjailija Pertti Ranta suomalaisten ulkoiluun tehoa. 96 prosenttia aikuisista suomalaisista ulkoilee ja kertoja henkeä kohden kertyy 170 vuodessa eli melkein joka toinen päivä. Kirjoittaja pohtii artikkelissaan eri lajeja ja kysyy eikö meilläkin ulkoilu ja liikunta voisi olla yksinkertaisesti vain kivaa. Hän väittää, että nykyihminen kaipaa ulkoiluunsa elämyksiä ja haasteita. Perinteiset lajit eivät riitä vaan pitää kuulemma kalliokiipeillä, frisbeegolfata, geokätköillä tai mönkijäajella. Kirjoittaja väittää siis ulkoilun ja liikunnan olevan tehotonta.
Mielestäni tässä on taas yksi toiminnan tehostaja vailla kompetenssia. Juuri silloin kun mukavasta ja välittömästä liikunnasta aletaan tehdä paineistettua, vaativaa, tulokseen ja elämykseen tähtäävää toimintaa mennään täysin väärään suuntaan. Hektinen arki työ- ja perhe-elämässä ei useimmille vaadi enää rinnalleen tehopumpattua ulkoilua. Tuijottelua sykemittareihin ja taulukoihin viimeisen päälle varustautuneena.
Liikunnassa ja ulkoilussa pitää olla liikunnan himoa, pakkovapaata omasta itsestä tulevaa motivoivaa voimaa hikoiluun tai raittissa ilmassa rauhallisestikin liikuskeluun - laji on vapaa.
Mielestäni traditiossa pakonomaisesti pysyminen on turhaa. Jokainen sukupolvi kehittää uusia lajeja ja vapaa-ajan harrasteita ja näitä tulisi tukea ja näihin kannustaa. Pääasia on, että ollaan ulkona ja liikutaan ja koetaan.
Ranta mainitsee myös mönkijäajelun. Tällä hän tarkoittanee endurotyyppistä off-roadajoa metsässä reitillä ohjatusti. Tässä lajissa kunnollisissa ajovarusteissa ohjatusti ajaen pääsee tutustumaan maastoajon saloihin. Kun on hikipäässä vinssannut mönkijää suosta ylös pari tuntia ja pujotellut kallioiden ja puiden yli / ali, niin varmasti tietää liikkuneensa. "Ajelu" on hieman lapsellinen termi tälle harrasteelle... Kuitenkin nuotiolla makkaraa paistaessa koetaan luonnonrauhaa vaikka konevoimalla liikutaankin. Tämä on yksi tapa ulkoilla, eikä vaadi toiminnan tehostamista.
Tietokirjailija on tervetullut kanssani lenkille vaihtamaan ajatuksia - meillähän vieraslenkit ovat aina minimissään 20 km ja näin talvella umpihangessa. Mönkijälläkin pääsee ajelemaan, kunhan osoittaa hallitsevansa rotaxin v-2 moottorin hevosvoimat turvallisesti. Kirsi voi näyttää mallia paljonko kaasua kannattaa painaa, etteivät ranteet veny liikaa. Tulee mukaan siis naisnäkökulmaakin ilman kukkahattua... Olisihan se sääli huomata jälkeenpäin, että tehoa olikin liikaa - jopa miehelle, joka sitä ulkoharrasteisiin kaipasi. 

Löysät puheet toimintojen tehostamisesta osoittavat sanojansa täydellisen kompetenssin puutteen. On yksilön oma ja erittäin henkilökohtainen asia mille tasolle jonkin harrasteen vie. Kuinka paljon tehoa siihen uhraa.
Sensijaan yhteisen hyvän nimissä olisi valtakunnan hiekkalaatikolle (eduskunta) saatava leikkimään aitoja töitä edes joskus tehneitä ihmisiä. Kaikenlaisia poliittisia broilereita ja  nousevia oraita siellä kedolla käy ja kukkii. Maalaisjärkeä omaavat ja ihmisten aidon hädän tunnistavat ovatkin sitten harvassa.
Olisi rohkeuden aika. Investoimisen ja kuluttamisen aika. Työpaikkoja luovan Suomen aika. Terveen ja nuorena eläkkeellejäävän Suomen aika. Nuorten työllistämisen aika. Ulkoilun aika.
Nämä kulkevat käsi kädessä - me suomalaiset emme. Miksiköhän ?

Allekirjoittanut tehostaa paikallisia asuinoloja.  Pöntön voi ostaa myös valmiina viedä lähimetsään vaikka lasten kanssa. Aina parempi on tehdä se itse kuten me.  Koska olet viimeksi ajatellut ympärilläsi olevaa luontoa ?

VIIKKO 9. "HARJOITTELU"

Ma - 8 km - 50 min.
Ti - 8 km - 56 min.
Ke - Lepo - yskää
To - Lepo - nuhaa
Pe - Sairas - päänsärkyä, nuhaa
La - Lepo -nuhaa
Su - Lepo - ei uskaltanut mennä lenkille, huomenna menen satavarmasti !
yht. 16 km 1 tunti 46 min.

No perkele sentään! Tuntuu olevan ohdakkeiden tie tämän vuoden alussa. Hiukankin kun juosta rytkäyttää lähemmäksi 100 kilometriä per viikko niin aina tulee kipeäksi. Nyt ottaa hermoihin. Eli särkee jalkoja ja vetää suonta. Ja kohta vetää suonta myös päästä ellei hitaiden maantiekilometrien määrä ala kasvaa.
On ollut joskus ennenkin vaikeaa. Ennenkuin blogia edes pidin. Jakaminen tosin helpottaa.
Eli on kokemusta. Eli ei pitäisi olla elimistön ylirasittunut. Ei pitäisi olla mikään muukaan vinossa. Voin yleisesti hyvin - jaksan vielä kirotakin. Näissä kuvioissa oma motto puree. Koskaan ei saa luovuttaa mutta joskus pitää antaa hieman (vähän) periksi.
Nyt on joskus. Mutta vain hieman (aivan vähän!).