LINTU VAI KALA

 

Näitä ei pitäisi kirjoittaa. Ikäänkuin nostan kädet pystyyn etukäteen. En kuvittele, että ihmiset ymmärtäisivät, ei edes tarvitse yrittää ymmärtää. 

   Pitäisi olla hiljaa, sekä minun, että ihmisten.

*** 

Inarista lähti kolmen hengen miesporukka isolle kirkolle työasioissa. Nuorin, jo perheenisä, ei ollut koskaan käynyt Helsingissä. Hän ihmetteli ihmisten määrää ja sitä, mihin kaikki ovat kiirehtimässä. Vanhempi porukasta selitti, että katso nyt: "täällä on bussit, metrot ja paikallisjunat - eivät nämä ymmärrä, että Inarissa on ajettava autolla miltei joka paikkaan."

   Lisäisin ihmettelijälle vielä, että suurin osa suurissa kaupungeissa asuvista ei ymmärrä kalastuksen ja metsästyksen merkitystä meille rajaseudun asukeille.

   Inarissa ei ole julkista liikennettä muuten paitsi välillä Ivalo - Inari toimii bussiyhteys - kaksi kertaa päivässä. Tätä täydentävät aika ajoin lentokenttäbussit ja koulubussit, mutta paikat niihin on tilattava etukäteen. 

 Meiltä Nellimistä Ivaloon, lähimpään kauppaan esimerkiksi, ei pääse muutoin kuin taksilla ja omalla autolla. Niin ja tietenkin omin jaloin, eli myös polkupyörällä ja tietyin ajoin hiihtämällä. Soutaakin voi yrittää. Uimalla kukaan ei tietääkseni ole yrittänyt.

   Elämäntapamme suurkaupunkilaisten kanssa ovat tietyiltä osiltaan täysin erilaiset. Syynä täysin erilaiset elinympäristöt. Samassa maassa!

*** 

Jotkut liputtavat sähköpyöräilyn puolesta. Noloa on ainoastaan paino, siis liputtajien paino. Sitä tuntuu kertyvän vuosi vuodelta. Se on sääli. Kriteerini on, että ainakin miehen on nähtävä kullinsa kun katsoo alaspäin. Vatsa, eli maha, ei saa olla tiellä. Joskus tähän lainalaisuuteen vaikuttaa lämpötila tai perintötekijät. Eli sen kulloinenkin koko. Naisten näkymiin en puutu.

   Paino ei ole ongelma, kun sähkö vie. Ongelma siitä tulee sitten kun on metsästysreppu, kaksi asetta ja tarve edetä pöpelikössä. Tai luomupyörällä 11 prosentin ylämäkeen. Puhumattakaan suksista.

   Minä en pilkkaa lihovia. Pilkkaan ymmärtämättömyyttä omaan terveyteen. 

   Minua on syytetty empatian puutteesta. Siis kyvystä asettua toisen asemaan. Eniten ovat syyttäneet ne, jotka ovat ensin hakeutuneet seuraani. Sitten vuosia myöhemmin he ovat yhtäkkiä ilmoittaneet, että eivät halua olla kanssani missään tekemisissä. Ehkä he haluavat valita samanmielisyyttä. 

   En tiedä. Minulle kelpaavat kaikki ihmiset sellaisenaan. Mutta täytyy kestää mitä sanon.

*** 

Suomen ympäristötavoitteet ovat täysin utopistiset. Mielestäni ei pitäisi syyllistää niitä harvoja haja-asutusalueiden asukkeja, joiden mielestä koko Suomi kannattaa pitää asuttuna.

   Kuten aiemminkin olen todennut: sähköautoon ei ole varaa, eikä sähköpyörä houkuta. Kun en enää pysty itse polkemaan, niin antaa olla.

*** 

Me suomalaiset olemme enemmän eri mieltä kaikesta juuri nyt. Enemmän kuin aikoihin. Isänmaallisuudesta heilahtaa natsikortti helposti. Ihmiset sotkevat täysin käsitteet natsismi, fasismi ja kansallissosialismi.

   Vasemmalla unohdetaan, että kansallissosialismissa on arvoja oikealta ja vasemmalta. Oikealla unohdetaan, että Suomen itsenäistyessä porvarit olivat hiukan vastahakoisia vallan luovuttamisesta eduskunnalle. He olisivat halunneet valtionhoitajan. 

  No, nythän on nähtävissä mitä hyvää "kansanvalta" on vuosien mittaan kansalle tuonut. Ei juuri mitään, koska valta on ollut kaikkialla muualla kuin kansalla itsellään.

   Minä kannatan laajaa vapautta kaikilla elämän osa-alueilla. Valtio, joka kahlitsee kansalaistensa toimintaa on epäuskottava. Sääntösuomi on juuri tällainen.

   Olenko lintu vai kala? Ette saa selvää. Jos haluatte päästä minusta eroon, niin lähettäkää rahaa. Sitten muutamme Espanjaan.

*** 

   Lintu vai kala - molempia on viimeaikoina täällä rajaseudulla syöty. Itse pyydettyjä.

*** 

Miksi näitä ei olisi muka saanut kirjoittaa. Siksi että keskuudessamme on ihmisiä, jotka haluavat kaataa Suomen hallituksen siksi, että se ei tunnusta Palestiinaa. Jumalauta! Siellä on sodittu koko minun elinaikani. Haloo? Kaataa Suomen hallituksen, joka yrittää edes jotenkin huolehtia suomalaisten asioista. (välillä erittäin kyseenalaisin keinoin)

   Minulle eivät siis sittenkään kaikki kelpaa. Siis kaikkien mielipiteet, mutta ihmiset sellaisenaan kyllä. 

   Jos tekään ette ymmärrä, niin voin lohduttaa: en minäkään. 

   Mutta sentään epäilen, siis ajattelen. (Duvido, portanto penso. - Fernando Pessoa) 

 

 

VIIKKO 38.

Ma- Sauvakävelyä Kirsin kanssa 4,68 km - 1.03. Metsässä.

Ti- Pyörällä 40,19 km - 1.47. Puolet soraa.

Ke- Pyörällä 51,27 km - 2.04. Asvalttia.

To- Pyörällä 31,14 km - 1.20. Soraa.

Pe- Juoksua 8,18 km - 55 min. Poluilla.

La- Lepo

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 4,44 km - 59 min.

Pyörää yhteensä 122,61 km. 

 

VIIKKO 39.

Ma- Juoksua 10,06 km - 1.13. Polkua. Juoksua takana 94627 km laskien vuoden 1992 alusta.

Ti- Pyörällä Konesniemen kierto, kolmasosa soraa 117,16 km - 5.13. Myrskytuuli.

Ke- Pyörällä 40,55 km - 2.06. Ensimmäiset 20 km Kirsin kanssa.

To- Lepo

Pe- Pyörällä Kirsin kanssa Kempele - Oulu - Kempele, 23,58 km -  1.32.

La- Lepo

Su- Pyörällä 63,15 km - 2.28. Tampereen puoleinen Pyhäjärvi ympäri.

Pyörää yhteensä 244,44 km. 

 

VIIKKO 40.

Ma- Pyörällä 40,30 km - 1.48. Loppu pimeässä, Ylöjärvi - Tampere etc.

Ti- Pyörällä kahville Kirsin kanssa 20,78 km - 1.17.

Ke- Lepo

To- Pyörällä 53,25 km - 2.07. Hämeenkyröä, paljon soraa.

Pe- Su- Lepoa, matkustusta.

Pyörää yhteensä 114,34 km. 

 

VIIKKO 41.

Ma- Juoksua kotona vesisateessa 8,12 km - 54 min.

Ti- Pyörällä Kirsin kanssa 20,96 km - 1.26. Pääosin soralla.

Ke- Juoksua 8,24 km - 52 min. Poluilla

To-Pe- Lepo

La- Metsästyskävelyitä yht. 10 km.

Su- Lepo, metsällä ja kalasssa. 

Pyörää yhteensä 20,96 km.

 

SYYSKUUN SUMMAUS

Pyörällä 709,55 km ja juoksua 48,30 km. 

 

 SARJASSAMME TALLISSA

Mönkijän paisuntasäiliö alkoi vuotaa keskisaumasta. Vaihdoin uuden tilalle, kuvassa vanha säiliö kyljellään etutavaratelineellä. Säiliö sijaitsee mielenkiintoisessa paikassa mittariston alla.

 

MUUTA MUKAVAA 

Etelänreissun saalista.

 

Lukemisen arvoinen kirja.

 

 METSÄSTYSMAISEMIA

 

Tänään 13.10. ajoin pyörällä 100 kilometriä. Aikaa kului 4 tuntia ja 10 minuuttia. Miten viikko jatkui, sen saatte selville seuraavasta blogipäivityksestäni. 

   Blogia ei olisi ilman teitä, tilastoista näen, että luetaan kyllä. Nykyisin hieman harvasta päivitysvälistä huolimatta.

   Pitäkää lippu korkealla.

   Jedem das seine.

 

HIDASTA

Pohjoisen ihmiselle nili on selvä asia. Minä tein uuden aluevaltauksen: nilimyllyn. Kymmenen vuotta vanhan tuulimyllyn jalusta lahosi, joten korvasin sen. Saa matkia.

 

HIDASTA AJATTELUA

Daniel Kahneman voitti taloustieteen nobelin vuonna 2002 ja pohtii ajattelua kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Kahnemanille nopea ajattelu on automaattista, intuitiivista ja itsestään käynnistyvää. Ajattelua, jossa reagoidaan ilman tietoista ponnistelua. Jossain tilanteissa nopea ajattelu on elinehto. Eläimille päivittäin villissä luonnossa ja ihmiselle esimerkiksi polkupyörän satulassa, kun auto yrittää ajaa päällesi. 

   Näin kävi minulle Tampereen Epilässä. Pyöräilin kaikessa rauhassa ajoradan vieressä erillisellä pyörätiellä, kun yhtäkkiä auto syöksyi suoraan kohti. Ilman vilkkua ja viistossa kulmassa, ajoradalta kääntyen pihaanajoon. En käynyt kysymässä mitä kuljettajan päässä liikkui. Tiedän sen kysymättäkin.

   Hidas ajattelu vaatii keskittymistä ja ponnistelua. Se on analyyttistä, tahdon alaista ja kriittistä. Hidas ajattelu vaatii pysähtymistä ja sitä tarvitaan uutta opittaessa tai yrityksissä ymmärtää suuria kokonaisuuksia. 

   Hidasta ajattelua voi harrastaa kauan kestävän urheilusuorituksen aikana. Ultrajuoksussa tai pitkänmatkan pyöräilyssä ehtii tuumia asioita monista eri näkökulmista. Yhtälailla romaania kirjoittaessa hidas ajattelu on tarpeen kokonaisuutta ajatellen. Draaman kaari ja niin edelleen.

   Hidasta ajattelua soisin hyödynnettävän ihmisen elämässä enemmänkin. Ihmisten pahoinvointi johtuu suurimmaksi osaksi ylenmääräisestä teknologiasta, jota väkisin tuputetaan jokaiseen tilanteeseen elämän varrella.

   Ihminen on luotu kohtaamaan ihminen. Oikeassa maailmassa niissä olosuhteissa, jotka kulloinkin sattuvat juuri siinä kohtaamisen hetkessä olemaan. Ilman kohtaamisia näivetymme ja alamme elää omaa elämäämme virtuaalisen virran keinotekoisten kohtaamisten saastuttamana.

   Yksi hyvä esimerkki on ruokarobotti. Miksi ei ihminen? Nuori kesätöissä tsupparina? Miksei ihminen voi viedä toiselle ihmiselle hänen tilaamiaan tavaroita, soittaa ovikelloa ja tervehtiä? Miksi pitää olla äppiä ja robotiikkaa? 

   Älkää sanoko, että se on mennyt sellaiseksi. Minä en ainakaan ole "päästänyt" mitään "sellaiseksi". Haluan kohdata ihmisiä, en koneita.

 

KYLMÄ ALKUKESÄ

Euroopan kierroksen jälkeen olen viikon nauttinut Pirkanmaalla normaalista Suomen kesästä normaalissa kesävarustuksessa. Vesisateessa ja pipo päässä. Kotona Lapissa jäät alkavat väistyä Inarijärvestä ja aurinko on pitkään paistanut yötöntä yötä.

   Suomessa herättää pahennusta sään arvostelu. Syy on selvä: paskakelejä yritetään epätoivoisesti puolustella isänmaallisella paatoksella. "Ei Suomesta kesällä mihinkään tarvitse matkustaa."

   Vitsit sikseen. Lämmön kokemus on hyvin henkilökohtainen. Se missä plus viisitoista on toiselle kuuma, toinen alkaa nauttia vasta plus kolmessakymmenessä. Karu totuus on, että jos todellisesta lämmöstä ja leppeistä illoista haluaa nauttia, on Suomesta lähdettävä etelämmäs. Niin kovin vähän meillä on keskimäärin kauniita päiviä.

 

STIHL

Ostin 23 vuotta sitten moottorisahaksi Stihl 25- merkkisen laatulaitteen. Nyt se päätti elämänsä. Saha ei suostu käymään enää tasaisesti puhumattakaan tyhjäkäynnistä. Kampiakselin tiivisteet vuotavat. Yritin viimeisenä keinona vaihtaa siihen kaasuttimen kalvot muun huollon ohessa. Ei auta mikään: sähköt ovat kunnossa ja tulppa uusi. Ilmansuodatin ja bensiininsuodatin ovat uudet. Kaasutin on puhdas, kalvot uudet ja säädöt kohdillaan. Mutta ei.

   Aika kultaa muistot. Minulla on Nellimissä kaksi erilaista Stihliä lisää. Toinen on legendaarinen 241C, jonka valmistus on lopetettu päästömääräysten vuoksi. Tämä saha on noin viisitoistavuotias. Sikäli on ihmeellistä miksi juuri tämän, elektronisesti ohjatun sahamallin valmistus lopetettiin, koska se käy aina optimaalisella ilman/polttoaineen seoksella.

   Toinen Stihl on isäni vanha saha, jonka mallia en muista, mutta ei sekään vanha ole. Tai mikä on vanha? Sahaksi? Karu totuus on, että on pakko ostaa uusi saha etelän mökille. Emme tälläkään kertaa olisi päässeet pelipaikalle ilman moottorisahaa. Syy tuulikaadot.

 

   Ilmastonmuutos näkyy kuusen kasvussa pitkin eurooppaa. Kuusikot kuivavat lukuunottamatta pohjoista ulottuvuutta ja kuusi pinnallisine juuristoinen on potentiaalinen tuulikaatopuu elinvoiman heikennyttyä tai kirjanpainajan toukkien jäljiltä.

   Nyt joku sähköautolataaja kiihottuu: "Alkaa se Koskinenkin taipua ilmaston suhteen." Kuten monesti olen todennut, en kiellä ilmastonmuutosta, vaan peräänkuulutan suhteellisuudentajua yrityksiin hoitaa sitä. En usko, että me pystymme sitä hoitamaan. Syynä on ihmisen ahneus.

   Ilmaisen puun polttaminen tuskin on ahneutta. Tai tuulikaatojen sahaaminen polttopuiksi. Eivät ainakaan sähköä tuottavan tuulimyllyn lavat heilu maisemassani. Eivätkä aurinkopaneelipellot, joita on häkellyttävän paljon Euroopassa, estä ympärilläni sadeveden imeytymistä maahan. Puhumattakaan paneelipeltojen ruuantuotantoon tarkoitetun maan varastamisesta.

 

LIIKUNTAA

Matkan aikana liikunta oli pääosin pyöräilyä joitakin lyhyitä juoksuja lukuunottamatta. Pyöräily maistuu myös kotimaassa, mutta juokseminen on alkanut kiinnostaa jälleen. En silti lupaa vielä mitään. Olo on edelleen Tsekeissä tapahtuneen sairastumisen jäljiltä puolikuntoinen.

VIIKKO 21.

Ma- Tsekeissä. Lepo/kurkku kipeä

Ti- Puolan Poznanissa kaupunkiin tutustumista, kävelyä 7,70 km - 1.52.

Ke- Lepo

To- Puolan Suwalkissa pyöräilyä Kirsin kanssa 12,19 km - 1.02.

Pe- Lepo

La- Viron Pärnussa pyörällä Kirsin kanssa 19,66 km - 1.33. Happi ei kulje.

Su- Lepoa, matka Suomeen. 

VIIKKO 22.

Ma- Lepo

Ti- Kirsin kanssa pyörillä, osin poluilla 24,19 km - 1.51.

Ke- Pyörällä 44,58 km - 2.14. Happi ei kulje vieläkään.

To- "Lepo" Metsätöitä.

Pe- Kirsin kanssa pyörillä asioilla 24 km - 1.42.

       Oma lenkki pyörällä, vetoja 30,96 km - 1.13. Nyt jo kulki hiukan paremmin.

La- Lepo/selkäkipu.

Su- Lepo/selkäkipu.

 

UUDET KUMIT

Vaihdoin pyörääni uudet renkaat. Entisten Vittoria Terreno Dry- renkaiden jälkeen halusin kokeilla Continentalin Terra Speediä leveydessä 45 mm. Ensikokemukset sekä polulta, että asvaltilta ovat rohkaisevat. Rengas pitää hyvin märällä ja nappulakuviosta huolimatta rullaa kohtuullisesti myös asvaltilla. Paineet ovat 3,5 barin luokkaa. Joku voi pitää tätä isona paineena grevelrenkaalle, mutta minulle se sopii.

Yläkuvan alimmainen rengas on takarengas, joka oli kuluneempi. Renkaat kestivät hiukan alle tuhat kilometriä. Terra Speed on muodinmukaisesti ruskeasivuinen. Tämä väri tuskin vaikuttaa ominaisuuksiin, mutta hintaan kylläkin.

 

Lopuksi kysyn, haluatko että pohtisin blogissani jotakin sinua kiinnostavaa aihetta tai ilmiötä? Jos näin, niin kommentoi. Kommentin voit jättää myös nimettömänä.

   Vuosien varrella, alkaen vuodesta 2011, tässä blogissa on kirjoitettu monista aiheista. Toisin kuten eräs omasta tahdostaan edesmennyt ystäväni, en kysele lukeeko tätä kukaan. Sen näen tilastoista. En myöskään kysele, haluatteko että jatkan blogini kirjoittamista. Siihen minulla on kyllä motivaatiota kaiken muun kirjoittamisen ohessa. 

   Aikaa tämä tietenkin vaatii, mutta mikä muu aika olisi arvokkaampaa kuin ajatusten jaettu aika?

 

HARMAITA PÄIVIÄ

 

Helmikuu helistää? No niinkin, mutta harmaita päiviä on riittänyt. Toisen kerran tänä vuonna lämpötila vaihtui radikaalisti: maanantaina 3.2. - 31 astetta ja keskiviikkona 5.2. + 5 astetta!

   Harmaa on helppo päästää mieleen sisään. Etenkin kun ihmisenä oleminen ei herätä minkäänlaisia ylpeyden tunteita, jos katsoo maailmaa ja sen tapahtumia. "Jos", siinä luki. Ei ole pakko katsoa, mutta keskusteluissa ihmisten kanssa aiheelta ei voi välttyä.

Janne Saarikivi 16.2.2025 Helsingin Sanomissa:

”Sulavia jäätiköitä, lajikatoa ja ydinpommeja ei suunniteltu saamelaiskulttuurissa, zenbuddhalaisessa luostarilaitoksessa eikä edes ortodoksisissa pappisseminaareissa. Ne ovat länsimaisen arvoyhteisön – tieteen, yritystoiminnan ja innovoinnin – hedelmiä. Ne ovat sitä vielä silloinkin, kun ne iskevät länsimaita vastaan Kiinasta tai Venäjältä.

Ollaan siis arvopohjaisia realisteja. Suhtaudutaan länsimaiseen arvoyhteisöön kriittisesti. Arvomme tuovat ja ylläpitävät paitsi vapautta myös tuhoa ja ristiriitoja. Emme ehkä osaa elää ilman niitä, mutta tuskin niillä kannattaa liikaa ylpeilläkään.” 

   Oliko arvoja ennen sitä kuuluisaa ensimmäistä omenavarkautta? En usko, mutta arvojen kehittyminen alkoi siitä. Vain yksi puu, josta ei olisi saanut ottaa ja sekin homma sössittiin.

 

Olemme kehittäneet pelon ihmisenä olemisen perustalle, pelon että emme olekaan.

   Mutta toivoa meillä on. 

 

Edellinen lausepari on toisesta kirjastani nimeltä Yleinen tie päättyy. Mielestäni se on vastaus kysymykseen mikä on elämän tarkoitus. Sellaisenaan se ei vastaa juuri sinun elämäsi tarkoituksen määrittelemiseen, mutta siitä voi olla apua, jos luet lauseparin ilman ennakkoasenteita.

 

   Sinä olet määritellyt minut jotenkin. Luet ultrajuoksijan, kirjailijan tai korpifilosofin blogia. Olet ehkä tavannut minut, juossut kanssani tai lukenut kirjojani. Meillä on sisäänrakennettu pakko määritellä kaikki. Myös itsemme.

   

   Edellämainittuun pakkoon kuuluu myös tarve tehdä itsensä merkitykselliseksi. Mielestäni juuri tässä ihminen astuu harhaan. Ihminen voi tehdä merkityksellisiä tekoja, mutta itsestään merkityksellisen tekeminen ei onnistu edes noiden tekojen kautta. Muut voivat ajatella mitä tahansa, mutta oman egon ruokkiminen muiden antamalla arvostuksella johtaa sisäiseen, loppumattomaan tarpeeseen saada ulkopuolista arvostusta.

 

   Esimerkki 1.: joku ostaa kalliin auton ja saa ihailua. Nostaako kallis auto hänen merkitystään? Ei, mutta hän ei sitä tiedä/usko. Okei, hän ei välttämättä ole ostanut autoa siksi, että saisi ihailua. Mutta se hivelee häntä, vaikka kuinka hän yrittäisi kieltää. No pitäisikö hänen sitten ajaa jollakin vanhalla romulla? Ei. Hänen pitäisi kävellä, juosta tai ajaa polkupyörällä.

   Esimerkki 2.: joku juoksee valtavan tuloksen ultrajuoksussa ja saa ihailua. Nostaako valtava tulos/ennätys hänen merkitystään ultrajuoksijana? Kyllä, mutta ei ihmisenä. Eikä tulos vie häntä yhtään pidemmälle seuraavassa kilpailussa.

 

 Tasapaino oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa syntyy mielestäni vain ymmärryksestä, että mitään pysyvää itseä ei ole. Tämä saattaa kuulostaa häkellyttävältä ja romahduttaa oman itserakennetun perustan koko olemiselle. Mutta näin on!

 

   Harmaa päivä on vain kielikuva. Harmaimmassakin päivässä voi olla sisäistä valoa ja merkityksellisyyttä. 

 

   Kunhan vain oivaltaa etsiä tarpeeksi läheltä.

 

---

 

Määrittelystä: 

 

Kun siivooja sanoo jotakin filosofista, joku voi ajatella että sehän on vain siivooja. Kun siivoja sitten lakkaa siivoamasta, hukumme paskaan. Mutta jos filosofi lakkaa puhumasta, tulee ihanan hiljaista.

 

Hiljaisuus tekee ihmiselle hyvää, paska ei.

 

 

VIIKKO 6.

Ma- Juoksua matolla 21,21 km - 2.28. Ulkona - 31 astetta.

Ti- Kävelyä Kirsin kanssa 3,51 km - 40 min. Ulkona - 31 astetta.

Ke- Pitkän kattolumityöpäivän päätteeksi juoksua matolla 8,01 km - 49 min. Ulkona plus 5 astetta!

To-Pe- "Lepo", katoilla kolan varressa.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 2,18 km - 20 min. Aivan poikki töistä.

Su- Lepo

 

VIIKKO 7.

Ma- Gravelpyörällä 26,5 km - 1.25.

Ti- Läskipyörällä 23,48 km - 1.30. Kessiin, täysikuu.

Ke- Pe- "Lepo", katoilla kolan varressa.

La- Läskipyörällä 21,28 km - 2.03. Sisältää lumikenkäilyä kilometrin. Sieksvuono.

Su- 19.27 km läskipyörällä Kirsin kanssa Inarijärven jäällä pääosin - 2.15.

 

Lenkillä 10.2.2025.

 

 

 

Kirsi Sieksvuonon suulla 16.2.2025.

Sieksvuonolla yhdistelmäharjoituksessa 15.2.2025 ja samalla vähän "töissäkin" erästä paikkaa katsastamassa.

Inarijärvellä ei voi ajaa kesällä polkupyörällä, mutta vesisuksilla siellä kyllä pääsee kesällä.

 

 

 

ERÄS KESKUSTELU

- Mikset sinä hiihdä, pilki tai aja moottorikelkalla?

- Miksi talvella pitäisi pelkästään hiihtää, pilkkiä ja ajaa moottorikelkalla? 

- Koska talvella niin kuuluu tehdä, koska aina on tehty niin. 

- Koska aina?

- No yleensä aina talvella.

- Muistatko mitä tehtiin 1000-luvulla Inarijärvellä?

- Heh heh.

- No niin, aina? 

 

 

FAKTAIHMISET

 

Tosiasia (tosiseikka, fakta) on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia. Se on todellisuudessa olemassa oleva vastine todelle väittämälle, ja sen olemassaolo tekee väittämästä toden. Tosiasia on näin asioiden todellinen tila, asiaintila joka vallitsee. 

- Wikipedia

 

Minä olen lähes loppumattoman kiinnostunut miltä jokin asia tuntuu. Juostessani pitkiä matkoja kysyn toistuvasti itseltäni: olenko niin väsynyt kuin luulen. Olen myös loputtoman kiinnostunut miltä jokin asia muista ihmisistä tuntuu, ja etenkin miten eri ihmiset asiat itselleen perustelevat. 

   Faktaihmisten kanssa olen usein pulassa. Nämä ihmiset ovat rakentaneet elämänsä perustan faktoille, tosiasioille, joita he eivät kykene lainkaan kyseenalaistamaan. Kun keskustelen heidän kanssaan, heidän kasvoilleen tulee tietäväinen hymy väitteitteni edessä - tuo ei ole faktaa, minun käsitykseni on, he sanovat.

   Erinomainen esimerkki on ilmastonmuutos, tai ilmastokatastrofi, kuten he sanovat. Se on fakta. Kyllä on, mutta minusta se ei ole katastrofi. Tiemme eroavat heti alussa ja keskustelu menee poleemiseksi väittelyksi, kuten usein eri uskonnoista puhuttaessa myös tapahtuu.

   Osa faktaihmisistä on kehittänyt itselleen ilmastonmuutoksesta uskonnon. He juovat kauramaitoa, ostavat sähköauton, luopuvat lihansyönnistä ja suosivat tuulivoimaa. He uskovat näin toimiessaan voivansa vaikuttaa ilmastoon ja sen muuttumiseen.

   He eivät ymmärrä kun naljailen, että kauramaito ei ole maitoa, vaan kauraa sekoitettuna maitoon. Yksikään lehmä ei lypsä kauramaitoa. Sentään tätä faktaa he eivät pysty kumoamaan.

   He eivät ymmärrä, kun koetan varovasti kyseenalaistaa sähköautoilun ympäristölle aiheuttamat kokonaisvaikutukset. 

   Jos vetoan viidensadan euron Nissaniini vuosimallia 2005 kysellen, että miten voi olla mahdollista ostaa vuosimallin 2016 Nissan Leaf sähköauto käytettynä 9000 eurolla, mutta sen 130000 kilometriä ajetulla akulla pääsee vain 40 - 130 kilometriä? Puhumattakaan pakkasessa tapahtuvasta käytöstä. He sanovat sen olevan poistuvaa teknologiaa. Kahdeksan käyttövuoden jälkeen poistuvaa teknologiaa? Verrattuna minun vanhaan romuuni, jolla on ajettu 230000, ja joka edelleen on käyttökelpoinen kulkuväline 19 vuoden jälkeen. 

   He eivät ymmärrä, kun puhun puilla lämmittämisestä tai itse pyydetyn kalan ja riistan syömisestä. He loukkaantuvat kun mainitsen Esko Valtaojan sanoneen, että ihmiskunnalla ei ole mitään hätää sen jälkeen, kun pääsemme vihreästä politikoinnista eroon.

 

Faktaihmisten suurin ongelma on, että he eivät ymmärrä elävänsä harhassa. He lopettavat kuuntelemisen kun sanon, että kaikki ihmiset elävät enemmän tai vähemmän harhassa. He ehtivät loukkaantua ja jäädä jumiin jo ensimmäiseen harhaväitteeseeni. He unohtavat, että minä ymmärrän eläväni harhassa - mutta vain osittain.

   Vanha sanonta "vietiin kun litran mittaa" tarkoittaa hyväuskoisten hölmöjen harhauttamista omien päämäärien saavuttamiseksi.

   Sanonnasta on minulla hauska esimerkki. Kun vaihdoin kaksitahtisen Ranger 49 moottorikelkkani nelitahtiseen Ranger 49 kelkkaan, niin myyjä vetosi uuden kelkan taloudellisuuteen. Nauroin ja sanoin, että vanhalla savuttavalla kelkallani pääsin aina 10 litraan sadalla kilometrillä, mutta uusi vie taatusti enemmän. En minä sitä siksi osta, vaan hiljaisuuden ja savuttomuuden takia. Myyjä yritti vielä perustella lisää ison nelitahtimoottorin taloudellisuudella, mutta lopetti sitten. 

   Lopputulos: Lynx 49 Ranger 900 ACE vie aina 15 - 20 litraa sadalla polttoainetta jo pelkästään kokonsa takia. Norsu syö enemmän polttoainetta kun se tarpoo syvässä lumessa. Minäkin syön enemmän hiihtäessäni umpihankea. Mutta minua ei viety kuin litran mittaa, tiesin kulutuksen nousevan.

Ilmastouskovaisten kohdalla on kyse omantunnon pesemisestä puhtaaksi. He perustelevat ostoksensa ympäristöystävällisyydellä ja voivat näin sanoa ainakin yrittäneensä tehdä jotakin maailman pelastamiseksi. 

   Kun kysyn miltä maailma pitää pelastaa, he alkavat kiihtyä ja syyttävät minua ettenkö ajattele lainkaan tulevia sukupolvia. Kun sitten perustelen olevani vapaaehtoisesti lapseton, että ei tule omakohtaisia tulevia sukupolvia, he kiihtyvät äärimmilleen. 

   Syykin on selvä: he haluavat tehdä niinkuin kaikki muutkin, jättää elävän jäljen itsestään. Jonkun joka muistelee heitä sen jälkeen, kun heidän oma elämänsä loppuu. Jonkun, joka tuo kynttilän heidän haudalleen ja pyyhkii pölyt heidän kuvistaan kirjahyllyissä.

   Mitä tulee autoihin, voi olla kipeä paikka huomata sijoittaneensa 39500 euroa laitteeseen, jonka arvo putoaa yli kymmenen prosenttia joka vuosi. Varsinkin kun se lappilaistunut kusipää ajelee edelleen sillä 500 euron romullaan ja nauttii elämästään.

 

 

Esikoiskirjani lause: "Kuollut ihminen on ihminen, jota loppujen lopuksi ei koskaan ollutkaan." kuulostaa faktaihmisistä hyytävältä. Ajatukseni perustuu zen-filosofiaan, jonka mukaan olemme kaikki pelkkiä välähdyksiä suuressa ilmiömaailmassa. Ymmärrys oman elämän pituuden suhteesta ihmiskunnan elämän pituuteen saattaa johtaa valaistumiseen, tilaan jossa ongelmia ei ole. Tilaan, jossa onni on aina hyvin lähellä - tässä ja nyt.

 

Minulta on usein kysytty mitä onni on. Onni on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat juuri sillä hetkellä kun niitä katsotaan. 

   Itsenäisyyspäivän 612-kulkueesta uutisoitiin enemmän kuin kyseisen kulkueen vastamielenosoittajista. Voiko olla niin, että jos 612-kulkueessa oli äärioikeistolaisiksi väitettyjä ihmisiä, niin vastamielenosoittajien joukossa oli äärivasemmistolaisiksi väitettyjä ihmisiä. Kummat näistä ihmisistä ovat tavallisia ihmisiä?

   Pitääkö valita?

   Jos verorahoin ylläpidetty laitos kieltää lukupiirin pitämisen tietyllä tavalla ajattelevilta ihmisiltä, niin eikö tämä lähesty totalitarismia? Koska palavat taas kirjat ja ikkunaruudut rikkoutuvat? Syntyykö vastustamalla ääriliikkeitä lisää ääriliikkeitä?

   Jos haluaa hyvää, muuttuuko lopulta vastustajansa kaltaiseksi torjuessaan pahaa?

   Fakta?

 

 

Reijo Valta kirjoitti Kaltio-lehden 6/2024 numerossa:

..."Yleinen tie päättyy on Koskisen toinen kaunokirjallinen teos. Esikoisromaani ja kaikki kivestä (2022) oli yli sukupolvien periytyvää periksiantamattomuutta, juoksemista sekä sairastamista käsittelevä omakohtainen pohdinta. Novellikokoelman muutaman sivun mittaisissa teksteissä Koskisella on juoksijan ajatuksen tahti, mutta Nellim on selvästi hidastamassa sitä. Ei ihan kävelytahtiin, mutta vastaantulijat huomioivaksi. Kylällä kun on tapana, että kohdatessa pysähdytään ja kelkat sammutetaan muutaman ystävällisen sanan vaihtamiseksi." 

   Koko toisen kirjani arvostelu on luettavissa Kaltiosta.

 

Vastaantulijan huomioiminen on keskeinen osa läsnäoloa, riippumatta kummankaan faktoista. 

VIIKKO 49.

Ti- Umpihankihiihto kiikarikiväärin ja repun kanssa 8,65 km - 2.24. Raskasta.

Ke- Kävelyä Kirsin kanssa 3,27 km - 46 min.

Pe- Itsenäisyyspäivän juoksu isänmaallisessa hengessä 8,08 km - 56 min. Siikajärventie: "Sama kaiku on askelten."

Su- Kirsin kanssa läskipyörillä 12,38 km - 1.12. Päälle yksin päätiellä Gravel-pyörällä 21,24 km -1.08.

 

VIIKKO 50.

Ma- Lumikengillä kiikarikiväärin ja repun kanssa 5,29 km - 3.29. Äärimmäisen raskasta.

Ke- Juoksua 10,33 km - 1,14.

To- Juoksua 10,06 km - 1.10

La- Juoksumatolla 20,05 km - 2.09. Pakkaset alkoivat. (- 30 - -33) Osa juoksusta kovempaa.

Su- Juoksumatolla 10,10 km - 1.08.

 

JUOKSEEKO SE ENÄÄ?

Juoksin lokakuussa 36,5 km ja marraskuussa 18,42 km.

Juoksin 1957 kilometriä vuonna 2001 ja 1961 kilometriä vuonna 2008.

Näillä näkymin tästä vuodesta tulee paras vuoteni lukuunottamatta vuosia 1992 - 1993, kun puhutaan kyvystä olla juoksematta.

Uusille lukijoilleni infoksi:

Vuodesta 1992 tähän päivään (19.12.2024) olen juossut 93999 kilometriä.

Siis yhdeksänkymmentäkolmetuhattayhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän kilometriä.

Se tekee vajaat kolmetuhatta (3000) per vuosi 32 vuoden ajan.

Voi koittaa miltä se tuntuu, edes yhden vuoden ajan.

Maastopukuinen taimen (hauki) 3 kpl fileerattuna ja suolattuna.