On sanottu, että Lappi on mielentila joka ei lähde pois ihmisestä. Minä ja Kirsi olemme nyt asuneet Lapissa viisi vuotta. Kun muutimme tänne meiltä kysyttiin, että miksi muutitte Lappiin. Kun asumme täällä meiltä kysytään, että mitä teette siellä. Ja jos joskus muutamme täältä pois meiltä kysytään, että ettekö te viihtyneet siellä Lapissa.
Kirsin kanssa meille on itsestäänselvää, että aina voidaan muuttaa minne tahansa - myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Me viihdymme siellä missä kulloinkin haluamme olla. Säälimme hieman niitä, jotka eivät uskalla kokeilla erilaisia asuinpaikkoja tai elämäntyylejä. Meille Lappi on vain asuinpaikka napapiirin yläpuolella pohjoisessa Suomessa. Mielentilamme on kokonaan toinen asia, ja Lappi - kyllä sen tarvittaessa saa pois ihmisestä jos niin haluaa.
Monet ovat vankina omassa elämässään, eivätkä uskalla elää. Elämään kuuluu olennaisesti ympäristön vaihtaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, töiden vaihtaminen ja etenkin mielentilan vaihtaminen. Alle sadan asukkaan kylä voi olla vankila tai mahdollisuus, riippuu mielentilasta. Kenelläkään ei kulje euforisesti päivästä toiseen, mutta jos vituttaa vuodesta toiseen niin ehkä kannattaisi miettiä toisin. Pahinta on osaansa tyytyminen ja katkeroituminen vanhemmiten. Aina on mahdollisuus.
Olen kirjoittanut blogiin hieman harvemmin viimeaikoina. Tämä johtuu mielentilasta. Aina en koe, että olisi sanottavaa. Elän tietyllä tapaa yhteiskunnan ulkopuolisena katsojana elämääni, myös ultraelämääni. En halua tuomita tai arvostella, enkä etenkään aiheuttaa mielipahaa. Myönnän tulleeni hieman kyyniseksi vuosieni mittaan. Eniten hämmästelen ihmisten lapsenuskoa mitä tulee politiikaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tai uskontoon. Oikeastiko luulette maailman paranevan näillä?
Olen todennut elämän olevan loppupeleissä puuhastelua. Loppupeleihin pääsevät parhaat, loput on jo karsittu ennen finaalia. Juuri tästä syystä en luovuta koskaan vaan etsin aina uutta tilaa, etenkin mieleeni. Vain itse voin ylittää itseni.
Uutta etsin myös harjoitteluuni, vaikka se äkkiäkatsoen näyttää samanlaiselta vuodesta toiseen. Mennyt lokakuu oli erittäin hyvä kuukausi. Kilometrejä kertyi juuri sopivasti ja loppukuusta oli pakko jarrutella. Hieman on varottava kuormituksen kanssa sillä hallikilpailu on vasta helmikuussa. Aikaa varsinaiseen harjoitteluun on neljä kuukautta. Pohja on kunnossa, joten kohta on aika aloittaa rypäsharjoittelu ja hapuilu kohti maksimaalista kokonaiskestävyyttä.
HARJOITTELUNI VIIKOILLA 42. - 43.
Ma- Sauvakävely Kirsin kanssa maastossa 9,21 km - 2.17.
Ilta juoksumatolla 10 km - 1.03.
Ti- 26,40 km tietä - 3.00.
Ke- Poluilla 5,04 km tunnustelua, kuormittunut - 40 min.
To- Lumisella hiekkatiellä 15,46 km - 1.47.
Pe- Kävelyä Kirsin kanssa Paltsavaaralla 2,30 km - 51 min.
La- Lepo, mökillä avantouintia.
Su- Asvaltilla ja hiekalla 15,35 km - 1.42.
Ilta matolla 11,05 km - 1.10. Nopein kilometri 5.45.
Yhteensä juoksua 83, 3 km - 9:22
Ma- Virtaniemeen lumista hiekkatietä 20,73 km - 2.23. Katkesin kahdesti.
Ti- Matto 10,03 km - 1.05.
Ke- Rovaniemellä kävelyä jäisillä jalkakäytävillä 4,42 km - 58 min.
To- Polkuakin 13,09 km - 1.33. Lievästi kuormittunut.
Pe- Lepo
La- Kirsin kanssa kävelyä 7,05 km - 1.28.
Su- 20,26 km Annijärven kierto; polkuakin, vaikea kosken ylitys - 2.30.
Yhteensä juoksua 64,11 km - 7:31
LOKAKUUN SUMMAUS
Juoksua yhteensä 477,9 km - 59 tuntia ja 1 minuutti.
Kävelyt mukaan laskien liikuntaa melkein 69 tuntia ja 514,4 kilometriä.
MUUTA MUKAVAA
Kuvassa Hoka Onen ATR Challenger 6 GTX. Minulla on vuosien varrella ollut muutamia edellisten sukupolvien Challengereja. Goretex-pintaisena nämä ovat mukavat ja jossain määrin kestävät kastumista hieman tavallisia pidempään. Kenkien pito on hyvä, myös lumella. Aivan yhtä pehmeät ne eivät ole kuin aikaisemmat mutta sensijaan rullaavat paremmin eivätkä ole niin kömpelöt nopeata askellusta vaativissa tilanteissa, vaikkapa poluilla.
Seinäteksti on Rovaniemeltä. Teatterin läheltä Kansankadulta.
Kuvassa on Ski-Doo Summitin (moottorikelkka) alkuperäinen penkki alla ja hieman pidempi ylempänä. Tuohon mahtuu tarvittaessa kaksikin.
Ruuvasin ITP Mudlitet mönkkäriin talveksi kiinni. Spacereitä ei Broncon vanteilla tarvita ja voin vakuuttaa, että ei ole kiikkerä edestä enää! Menee syvemmässäkin lumessa kuin siipirataslaiva.
Poronkäristyskin maistuu joskus. Tein liian löysää muusia tohkeissani. Ja oikeasti: minulla oli lokakuussa kolme (3) lepopäivää. Siis juoksutonta päivää, jolloin en myöskään liikkunut kävellen Kirsin kanssa tms. Siksipä valkoviini ja pieni napsu joskus tekee hyvää rentoutumiseen. Jokainen teistä voi koittaa varttia vaille seitsemääkymmentä liikuntatuntia kuussa. Mitä se levon ja ruokailun suhteen vaatii, jotta 57-vuotias mylly pyörii.
En ole pitkään aikaan liittänyt musiikkia blogiini. Spotify ultrakoskinen listaltani löytyy myös tämä seuraava. Tietyt asiat kestävät aikaa, tässä Santa Esmeralda ja Leroy Gomez;
Don´t Let Me Be Misunderstood
