10/30

ULTRAPAMPERS - NEUTRAALEJA NÄKÖKULMIA?

Yhteiskunnassamme elää sitkeästi harha, että jos kasvatamme lapset tiettyjen arvojen mukaan niin yhteiskunta muuttuu. Kyllä se muuttuu mutta vasta tulevaisuudessa, ei nyt. Sinällään lapset ovat avoimia ja vailla valmiita stereotypioita. Stereotypiat ja niin kutsutut väärät asenteet imeytyvät heihin ympäröivästä maailmasta kuin itsestään vuosien varrella. Pyrkimällä välttämään tiettyjä asioita kasvatuksessa pyrimme välttämään meille aikuisille epämieluisia asioita, välttämättä näihin asioihin ei "puhdas" lapsenmieli edes kiinnittäisi huomiota ilman aikuisten ohjausta.
   Tähän aikaamme syntynyt ja vaipoissa konttaava tulokas istutetaan potalle riippumatta genitaalien laadusta. Ei siinä mitään, sisäsiisteys alkaa kehittyä eikä miespuolinen henkilö (uros, pippelillä varustettu) vielä tuolloin tunne paineita pytyn istuinrenkaan nostovaatimuksista. Tuona auvoisena aikana on lupa helpottaa naispuolisille henkilöille (naaras, pimpillä varustettu) pyhitetyssä wc- tilassa tai jopa tienpientareella ilman pelkoa sopimattomasta käytöksestä.
   Niin sanotun miehen tien ensi kivikot hän kohdannee ensi kerran nykymallin mukaan sukupuolineutraalissa päiväkodissa, jossa hänet saatetaan sisäleikeissä pukea mekkoon prinsessaksi, vaikka hän olisi halunnut syödä koiranpaskaa kurahaalareissa ulkona, ulkona jossa on päiväkotitätien (henkilökunnan) mielestä liian huono ilma ulkoiluun.
   Tilanteessa, jossa hän tietää että on pippeli ja pimppi mutta ei poikia eikä tyttöjä, alkaa hämärtyminen alkuperäisestä sukupuoliroolista. Kun kaikki ovat kavereita syntyy illuusio, että kaikki on sallittua. Myöhemmin ihmetellään mistä moisen törkykasan asenteet ovat peräisin. Tämä senjälkeen kun kyseinen yksilö onkin yhtäkkiä törmännyt siihen, että ei saa tehdä mitä haluaa eikä myös voi tehdä.  
   Lähtökohtainen sukupuolten välinen tasa-arvo on pelkkää ilmaa. Toisen ihmisen kunnioitus ei synny keinotekoisilla sananvälttelyillä. On ihan sama millä nimityksellä henkilöä nimitetään, jos hän on kusipää. Kukaan ei pidä kusipääpalomiehestä yhtään sen enemmän kuin kusipääpalopelastajastakaan. Tässä esimerkissä relevantti on se onko joku mies vai nainen vai onko?
   Podemme erilaisuuden pelkoa. Nuoren maailmankuvan mukaan kukaan ei ole toista huonompi ihonvärin tai vaikkapa kielen mukaan, vaan käytös ratkaisee onko joku "hyvä tyyppi" vai ei. Sensijaan aikuisten asenteiden mukaan tumma ihonväri antaa jo ensimahdollisuuden epäillä ja kytkeä henkilö johonkin ryhmään lainkaan tutustumatta häneen syvemmin. Ei siis anneta edes ensimmäistä mahdollisuutta.
   Viime vuosina erilaisuus on nostettu jalustalle. Joku on erilainen ja siitä hyvästä häntä pitää ymmärtää. Siis siitä erilaisuudesta johtuen? Silloin kun tulimme alas puusta ja ryhdyimme kävelemään kahdella jalalla meille sittemmin vapautui runsaasti vapaa-aikaa ja mitäpä muuta vapaa-ajalla tekisimme kuin leikkisimme pippelillämme tai pimpillämme. Henkinen kasvu jäi siinä elintasohuumassa puolitiehen kiinnostuksen siirtyessä muualle - näinkö tosiaan kävi? 
   Edelleenkö tahkoamme näissä samoissa kysymyksissä vaikka jäätiköt sulavat ja botit vääristävät maailmankuvaamme ja mielipiteitämme. Käymme edelleen sotia ja sorramme toinen toisiamme yhä hurjemmin mutta meitä oikeasti kiinnostaa vain kuka panee ketä ja miten? Ja onko joku mies vai nainen tai jotain siltä väliltä.
   Annetaan kaikkien olla mitä huvittaa ja keskitytään tulemaan toimeen toistemme kanssa luonnollisesti ja avoimesti. Pysytään edelleen miehinä, naisina tai vaikka kolmantena sukupuolena mutta ennenkaikkea ihmisinä toisillemme.

   Iivo hiihti ja kaatui.
   Sitä ennen Krista hiihti ja ei kaatunut.
   Minä kävin ennen kaikkea tätä juoksulenkillä.
   9 km - 1.03. Osittain Inarinjärven jäällä.
   Jos pitäisi lenkin perusteella arvuutella tätä omaa terveyttään niin epäilisin mykoplasmaa. Kovin samanlaista voimattomuutta ja kummaa oloa minkä koin 2015 jatkuu nyt aina vaan. 
   Paskajutun mykosta tekee sen vastustuskykyisyys antibiooteille. Kun sen kerran on saanut niin siellä se lymyää mystisesti ja sitten kun vastustuskyky sakkaa kehossa niin käy näin kun minulle on käynyt. Kerran kuussa kipeänä ja molo kasvaa otsaan kun ei pysty harjoittelemaan eikä edes ulkoilemaan edes välttävästi saati säännöllisesti.

   Otsamolo ei ole vaikuttanut henkiseen tilaani. Olen kirjan kirjoittamisen jälkeen vereslihalla jo valmiiksi ja valmistautunut tekemään sen eteen vielä töitä, mikäli kustantaja niin arvioi. Koko kustantaminenkin on vielä epäselvää, odotellaan rauhassa.
   Jos joku kokee blogin alun kiusallisena tekstinä niin en minäkään aina jaksa pidätellä. Uudeksi pääministeriksi tähtää ihminen, joka ei kertomansa mukaan jaksa kävellä kuin 150 metriä. Miten tämä liittyy mihinkään?
   Vastaan näin :
   Pitäisikö meistä tulla sokeita olmeja, jotka kuuliaisesti äänestämme kerran neljässä vuodessa uudet nuket teatteriin Arkadianmäelle ja purematta nielemme kaikki mitä yhteiskunnassamme keskusteluun nostetaan. Onko elämämme muodostunut pelkäksi petokesäksi? Tajuatteko viittauksen vai pitääkö kertoa lisää ajankuvaa?
   En viitsi.
   Mikä minä olen sanomaan?
   Mutta korrektilla hymistelyllä mikään ei muutu.
   Taustalla soi BB King ja You Know I Love You.
   Huomiseen.